Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetespotilailla

Alkuperäistutkimus tieteessä Pia Pajunen LT, dosentti, erikoislääkäri Novo Nordisk Farma Oy Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi LKT, professori, laitoksen johtaja Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos Pohjois-Pohjanmaan shp Eeva Korpi-Hyövälti LL, osastonylilääkäri Etelä-Pohjanmaan shp Satu Männistö ETT, dosentti, akatemiatutkija THL, kansantautien epidemiologian ja ehkäisyn yksikkö Leo Niskanen LKT, professori, osastonylilääkäri Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos Keski-Suomen shp, sisätautien klinikka Heikki Oksa LKT, dosentti, ylilääkäri, toimialueen johtaja Pirkanmaan shp Timo Saaristo LT, koordinaattori D2D-seurantahanke, Pirkanmaan shp Juha Saltevo LT, dosentti, erikoislääkäri Keski-Suomen shp Jouko Sundvall FM, tutkija, yksikön päällikkö THL, tautiriskiyksikkö Mauno Vanhala LKT, professori, ylilääkäri Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Keski-Suomen shp Matti Uusitupa LKT, professori Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, kliininen ravitsemustiede ja KYS, tutkimusyksikkö Johan Eriksson LKT, professori Helsingin yliopisto Markku Peltonen FT, dosentti, osastojohtaja THL, kansantautien ehkäisyn osasto markku.peltonen@thl.fi Vertaisarvioitu VV Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetespotilailla Lähtökohdat Ylipaino on sekä tyypin 2 diabeteksen taustasyy että sen ennusteeseen vaikuttava tekijä. Lihavuuden aste vaikuttaa merkittävästi diabetespotilaiden hoitoon. Meillä on pitkältä ajalta tietoa koko väestön painon kehityksen linjoista Suomessa, mutta diabetespotilaiden painoon liittyviä tutkimuksia on vähän. Emme tiedä väestötasolla, kuinka suuri osa potilaista on ylipainoisia ja eriasteisesti lihavia. Tässä tutkimuksessa kuvataan ylipainon ja eriasteisen lihavuuden esiintyvyyttä tyypin 2 diabetespotilailla suomalaisessa väestötutkimusaineistossa. Menetelmät FINRISKI- ja Dehkon 2D -hankkeen (D2D) väestötutkimukset toteutettiin vuonna 2007. Tutkittavat, iältään 25 74 vuotta, poimittiin satunnaisotantana Väestörekisterikeskuksesta. Diabetes määriteltiin joko aiemman diagnoosin pohjalta tai glukoosirasituskokeen tuloksen perusteella WHO:n vuoden 1999 kriteerien mukaan. Tulokset Tutkimukseen osallistui 7 737 henkilöä, joista 353 henkilöllä (4,6 %) oli aiemmin todettu diabetes. Lisäksi 646 henkilöllä (8,3 %) ei ollut aiempaa diabetesdiagnoosia, mutta heillä todettiin tässä tutkimuksessa sokerirasituskokeen perusteella diabetes (seulonnalla todettu diabetes, ST2D). Aiemmin todettua tyypin 2 diabetesta sairastavista miehistä ja naisista 89 %:n BMI oli 25 kg/m 2. Tämän ryhmän naisista 66 %:lla ja miehistä 48 %:lla BMI oli 30 kg/m 2, ja vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia (BMI 35 kg/m 2 ) oli naisista 35 % ja miehistä 17 %. Tuoreista, tässä tutkimuksessa tunnistetuista diabetespotilaista (ST2D) 86 %:lla BMI oli 25 kg/m 2. Heistä suurimmalla osalla, naisista 70 %:lla ja miehistä 74 %:lla, BMI oli 25 34,9 kg/m 2. Vastaavasti naisista 47 %:lla ja miehistä 39 %:lla BMI oli 30kg/m 2. Vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia (BMI 35 kg/m 2 ) oli seulonnalla todettua tyypin 2 diabetesta sairastavista naisista 17 % ja miehistä 12 %. Päätelmät Yhdeksän kymmenestä tyypin 2 diabetesta sairastavasta oli joko ylipainoisia tai eriasteisesti lihavia. Vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia oli tyypin 2 diabetesta sairastavista naisista kolmannes ja miehistä viidennes. Ylipaino on sekä tyypin 2 diabeteksen taustasyy että sen ennusteeseen vaikuttava tekijä (1,2). Ennusteen lisäksi lihavuuden aste vaikuttaa merkittävästi diabetespotilaiden hoitoon. Tuoreessa diabeteksen Käypä hoito -suosituksessa tyypin 2 diabeteksen hoidon linjat ohjautuvat osittain potilaan painoindeksin (BMI) mukaan (3). Tiedämme pitkältä ajalta koko väestön painon kehityksen linjoista Suomessa (4,5,6,7,8), mutta diabetespotilaiden painoon liittyviä tutkimuksia on vähän. Kuten väestötasollakin on havaittu (7), tyypin 2 diabetespotilaiden keski paino on noussut jonkin verran parin viime vuosikymmenen aikana (9). Emme kuitenkaan tiedä väestö tasolla, kuinka suuri osa diabetespotilaista on normaalipainoisia (BMI < 25 kg/m 2 ), ylipainoisia (BMI 25,0 29,9 kg/m 2 ), lihavia (BMI 30,0 34,9 kg/ m 2 ), vaikeasti lihavia (35,0 39,9 kg/m 2 ) tai sairaalloisesti lihavia (BMI 40 kg/m 2 ). Tässä tutkimuksessa kuvataan ylipainon ja eriasteisen lihavuuden esiintyvyyttä tyypin 2 diabetespotilailla suomalaisessa väestötutkimusaineistossa. Aineisto ja menetelmät Kansallista, viiden vuoden välein toteutettavaa FINRISKI-väestötutkimusta laajennettiin vuon- 2621

ALkuperäistutkimus Kirjallisuutta 1 Fox CS, Pencina MJ, Wilson PW, Paynter NP, Vasan RS, D Agostino RB Sr. Lifetime risk of cardiovascular disease among individuals with and without diabetes stratified by obesity status in the Framingham heart study. Diabetes Care 2008;31:1582 4. 2 Ross SA, Dzida G, Vora J, Khunti K, Kaiser M, Ligthelm RJ. Impact of weight gain on outcomes in type 2 diabetes. Curr Med Res Opin 2011;27:1431 8. 3 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Diabetes. Käypä hoito-suositus. (siteerattu 26.2.2012) www. kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/ naytaartikkeli/tunnus/hoi50056 4 Lahti-Koski M, Seppänen-Nuijten E, Männistö S ym. Twenty-year changes in the prevalence of obesity among Finnish adults. Obes Rev 2010;11:171 6. 5 Salopuro T, Saaristo T, Korpi- Hyövälti E ym. Lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyydessä on selviä alueellisia eroja Suomessa. D2D-hankkeen tuloksia. Suom Lääkäril 2010:65;2381 8. 6 Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S, Jousilahti P, Laatikainen T, Peltonen M. Intra-individual changes in body weight in population-based cohorts during four decades: the Finnish FINRISK study. Eur J Public Health 2012;22:107 12. 7 Vartiainen E, Laatikainen T, Peltonen M ym. Thirty five year trends in cardiovascular risk factors in Finland: results from the National FINRISK Study. Int J Epidemiol 2010;39:504 18. 8 Lahti-Koski M, Harald K, Saarni SE, Peltonen M, Männistö S. Changes in body mass index and measures of abdominal obesity in Finnish adults between 1992 and 2007. The National FINRISKI Study. Clinical Obesity 2012 (painossa). 9 Valle T ja työryhmä. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009 2010. www.diabetes.fi/files/1488/dehko-raportti_2010_5_ Diabeetikkojen_hoitotasapaino_ Suomessa_vuosina_2009-2010.pdf 10 Tolonen H, Koponen P, Aromaa A, ym, for the Feasibility of a European Health Examination Survey (FEHES) Project. Recommendations for the health examination surveys in Europe, KTL 2008. www.ktl. fi/attachments/suomi/julkaisut/ julkaisusarja_b/2008/2008b21.pdf 11 World Health Organization. Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications. Part I, 1999. 12 Stata-Corp. Stata Statistical Software: Release 10.1. College Station, TX; StataCorp LP, 2007. 13 Wolin KY, Carson K, Colditz GA. Obesity and cancer. Oncologist 2010;15:556 65. Taulukko 1. na 2007 siten, että osalle tutkimukseen osallistuneista tehtiin glukoosirasituskoe. FINRISKItutkimuksen otoskoko oli 9 957 henkilöä ikäryhmässä 25 74 vuotta, joista 6 258 (63 %) osallistui tutkimuksen terveystarkastukseen. Heidät kaikki kutsuttiin erilliselle tutkimuskäynnille, jossa tehtiin glukoosirasituskoe. Tähän erillistutkimukseen osallistui 5 024 henkilöä (80 % kutsutuista). FINRISKI:n lisäksi vuonna 2007 toteutettiin FINRISKI:n ulkopuolisilla alueilla (Etelä- Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirit) erillinen Dehkon 2D -hankkeen (D2D) väestötutkimus. Tutkittavat poimittiin satunnaisotantana Väestörekisterikeskuksesta ja otanta ositettiin alueen, sukupuolen ja kymmenvuotisikäryhmien mukaan (5,7). Otoskoko tutkimuksessa oli yhteensä 4 500 henkilöä ikäryhmässä 45 74 vuotta, joista 2 868 (64 %) osallistui. Henkilöt joilta puuttui painoindeksin arvo (n = 6), glukoosirasituskokeen tulos (n = 122) tai joilla oli tyypin 1 diabetes (n = 27) jätettiin pois analyyseista. Näin yhdistetyssä FINRISKIja D2D-aineistossa oli kaikkiaan 7 737 henkilöä, joiden tiedot analysoitiin. Tutkimusmenetelmät olivat yhtenevät D2D- ja FINRISKIalueilla. Terveystarkastuksen menetelmät noudattivat kansainvälisiä suosituksia (10). Pituus mitattiin seinään kiinnitettävällä pituusmitalla. Tutkittavaa pyydettiin riisumaan kenkänsä ja asettumaan seisomaan seinää vasten jalat yhdessä ja selkä suorana. Mittaustulos kirjattiin tutkimuslomakkeelle 0,1 cm:n tarkkuudella. Paino mitattiin kevyessä vaatetuksessa punnusvaa alla. Paino mitattiin 100 gramman tarkkuudella tutkittavien seistessä keskellä vaakaa, paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Vyötärön mittaaminen suoritettiin tutkittavien seistessä kapeassa haara-asennossa paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Vyötärön ympärysmitta mitattiin suoliluun harjanteen ja alimman kylkiluun puolivälistä. Mittaustulokset kirjattiin 0,5 cm:n tarkkuudella. Glukoosirasituskoe suoritettiin standardoidusti WHO:n vuoden 1999 suositusten mukaisesti (11). Plasmanäytteet glukoosin määrittämiseksi otettiin sitraattifluoridiputkiin (Terumo, Venoject FC-mixture) ja glukoosi määritettiin heksokinaasimenetelmällä (Abbott Labo- Tutkittavien taustatiedot sukupuolen, ikäryhmän ja glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön asteen (ST2D: tutkimuksen yhteydessä tunnistettu tyypin 2 diabetes, T2D: tiedossa ollut tyypin 2 diabetes) mukaan. Naiset 25 44 vuotta 45 64 vuotta n 808 10 3 2 014 114 53 Ikä, v 35,2 ±5,8 34,9 ±6,8 37,7 ±6,7 54,4 ±5,6 56,7 ±5,3 58,8 ±4,2 Paino, kg 68,6 ±13,9 83,2 ±24,4 100,0 ±17,3 71,3 ±13,9 80,5 ±15,9 88,4 ±19,5 BMI, kg/m 2 25,1 ±5,0 30,8 ±7,7 38,7 ±8,5 26,8 ±5,1 31,0 ±6,1 33,4 ±6,8 Vyötärö, cm 82,0 ±12,3 95,9 ±19,0 116,8 ±11,1 87,8 ±12,8 99,1 ±14,7 105,7 ±15,3 T2D kesto, v 0 2,7 ±3,1 0 7,0 ±8,1 Miehet 25 44 vuotta 45 64 vuotta n 595 15 5 1 580 188 102 Ikä, v 35,4 ±5,7 39,8 ±3,9 42,0 ±2,3 54,4 ±5,6 56,0 ±5,5 58,4 ±4,5 Paino, kg 83,5 ±13,5 92,5 ±16,0 93,8 ±23,2 83,8 ±14,1 93,6 ±16,8 96,1 ±16,9 BMI, kg/m 2 26,2 ±3,8 28,8 ±5,2 31,0 ±5,7 26,9 ±4,0 30,4 ±5,3 31,3 ±5,6 Vyötärö, cm 91,8 ±11,2 99,9 ±12,7 104,6 ±14,1 97,0 ±11,3 107,4 ±12,8 110,3 ±13,2 T2D kesto, v 0 3,8 ±2,1 0 6,2 ±5,3 2622

tieteessä Diabeetikolle lihavuuden seuraukset voivat olla vakavat. ratories, Abbott Park, IL) THL:n tautiriskiyksikön laboratoriossa Helsingissä. Määritelmät Diabetes määriteltiin WHO:n vuoden 1999 kriteerien mukaan (11). Henkilöt, joilla oli diagnosoitu tyypin 2 diabetes, luokiteltiin aiemmin tunnistetuiksi tyypin 2 diabetespotilaiksi. Henkilöt, joilla ei ollut aiemmin tunnistettua diabetesta, mutta joiden plasman paastoglukoosiarvo oli vähintään 7,0 mmol/l tai glukoosirasituskokeessa plasman kahden tunnin glukoosiarvo vähintään 11,1 mmol/l, luokiteltiin aikaisemmin tunnistamattomiksi tyypin 2 diabeetikoiksi (seulonnalla todettu diabetes, ST2D). Painoindeksi (BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m 2 ). Tilastolliset analyysit Tilastolliset analyysit tehtiin Stata-ohjelmalla (12). Aineiston kuvaamiseksi laskettiin muuttujien keskiarvo ja keskihajonta. Ylipainon ja eriasteisten lihavuuden esiintyvyydet laskettiin ikäryhmittäin miehille ja naisille glukoosiaineenvaihdunnanhäiriöasteen mukaan. Tulokset Tutkimukseen osallistui 7 737 henkilöä, joista 353 henkilöllä (4,6 %) oli aiemmin todettu diabetes. Lisäksi 646 henkilöllä (8,3 %) ei ollut aiemmin diabetesdiagnoosia, mutta heidän todettiin täyttävän tyypin 2 diabeteksen diagnostiset kriteerit glukoosirasituskokeessa. Taulukossa 1 esitellään sukupuolittain ja ikäryhmittäin painon, BMI:n ja vyötärönympäryksen jakaumat glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön asteen mukaan. Taulukossa 2 kuvataan sukupuolittain ja ikäryhmittäin ylipainon ja lihavuuden yleisyys glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön asteen mukaan. Aiemmin tunnistetun tyypin 2 diabetespotilaan keskimääräinen BMI oli vuonna 2007 naisilla 33 ± 6,6 kg/m 2 ja miehillä 31 ± 5,1 kg/m 2. Naisista ja miehistä 89 %:lla BMI oli 25 kg/ m 2. Heistä suurin osa, naisista 54 % ja miehistä 71 %, oli joko ylipainoisia tai lihavia (BMI 25 34,9 kg/m 2 ). Naisista 66 %:lla ja miehistä 48 %:lla BMI oli 30 kg/m 2. Vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia (BMI 35 kg/m 2 ) oli naisista 35 % ja miehistä 17 %. Sairaalloisesti lihavia (BMI 40 kg/m 2 ) oli vastaavasti 13 % ja 3 %. 65 74 vuotta Yhteensä 909 132 77 3 731 256 133 68,9 ±2,8 69,2 ±2,8 68,9 ±2,7 53,8 ±12,5 62,3 ±9,3 64,2 ±7,2 71,0 ±12,8 76,2 ±12,6 82,0 ±16,4 70,6 ±13,7 78,4 ±14,8 84,9 ±18,0 27,8 ±4,7 29,7 ±4,8 32,2 ±6,3 26,7 ±5,1 30,3 ±5,6 32,8 ±6,6 89,5 ±12,0 96,6 ±1,,0 103,2 ±14,7 87,0 ±12,8 97,7 ±14,0 104,5 ±15,0 0 8,5 ±7,2 0 7,7 ±7,6 65 74 vuotta Yhteensä 832 187 113 3 007 390 220 68,9 ±2,7 69,5 ±2,9 69,5 ±3,0 54,7 ±12,4 61,8 ±9,1 63,7 ±7,5 81,1 ±11,8 87,0 ±13,8 89,5 ±15,1 83,0 ±13,4 90,4 ±15,7 92,7 ±16,4 26,9 ±3,5 29,0 ±4,3 29,9 ±4,5 26,8 ±3,8 29,7 ±4,9 30,5 ±5,1 97,9 ±10,5 104,1 ±10,4 107,8 ±12,1 96,2 ±11,3 105,6 ±11,8 108,9 ±12,7 0 11,6 ±9,2 0 8,9 ±8,0 2623

ALkuperäistutkimus Taulukko 2. Ylipainon ja lihavuuden yleisyys sukupuolittain ja ikäryhmittäin glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön asteen (ST2D: tutkimuksen yhteydessä tunnistettu tyypin 2 diabetes, T2D: tiedossa ollut tyypin 2 diabetes) mukaan. Naiset 25 44 vuotta 45 64 vuotta 65 74 vuotta Yhteensä n 808 10 3 2 014 114 53 909 132 77 3 731 256 133 BMI < 25, % 60,5 30,0 0,0 41,7 11,4 13,2 31,4 14,4 10,4 43,2 13,7 11,3 BMI 25, % 39,5 70,0 100,0 58,3 88,6 86,8 68,6 85,6 89,6 56,8 86,3 88,7 BMI 30, % 12,3 60,0 100,0 22,6 49,1 67,9 28,7 43,9 63,6 21,8 46,9 66,2 BMI 35, % 4,2 20,0 66,7 7,1 21,1 45,3 7,5 12,9 26,0 6,5 16,8 34,6 BMI 40, % 2,0 10,0 33,3 2,0 7,9 13,2 1,8 2,3 11,7 2,0 5,1 12,8 Miehet 25 44 vuotta 45 64 vuotta 65 74 vuotta Yhteensä n 595 15 5 1 580 188 102 832 187 113 3 007 390 220 BMI < 25, % 41,5 20,0 20,0 33,5 12,2 8,8 29,7 15,5 13,3 34,1 14,1 11,4 BMI 25, % 58,5 80,0 80,0 66,5 87,8 91,2 70,3 84,5 86,7 65,9 85,9 88,6 BMI 30, % 14,6 26,7 60,0 16,4 44,7 50,0 16,7 34,8 46,0 16,1 39,2 48,2 BMI 35, % 2,2 13,3 20,0 3,5 14,4 20,6 2,8 9,6 14,2 3,1 12,1 17,3 BMI 40, % 0,3 6,7 0,0 1,0 6,4 5,9 0,2 2,1 0,9 0,7 4,4 3,2 14 Ortega-Alonso A, Sipilä S, Kujala UM, Kaprio J, Rantanen T. Genetic influences on adult body mass index followed over 29 years and their effects on late-life mobility: a study of twin sisters. J Epidemiol Community Health 2009;63:651 8. 15 Guare JC, Wing RR, Grant A. Comparison of obese NIDDM and nondiabetic women; short- and long-term weight loss. Obes Res 1995;3:329 35. 16 Sarlio-Lähteenkorva S, Rissanen A, Kaprio J. A descriptive study of weight loss maintenance: 6 and 15 year follow-up of initially overweight adults. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:116 25. 17 Look AHEAD research group. Longterm effects of a lifestyle intervention on weight and cardiovascular risk factors in individuals with type 2 diabetes mellitus: four-year results of the Look AHEAD trial. Intern Med 2010;170:1566 75. 18 Unick JL, Beavers D, Jakicic JM, ym; Look AHEAD Research Group. Effectiveness of lifestyle interventions for individuals with severe obesity and type 2 diabetes: results from the Look AHEAD trial. Diabetes Care 2011;34:2152 7. Seulonnalla todettujen tyypin 2 diabetespotilaiden (ST2D) keskimääräinen BMI vuonna 2007 oli naisilla 30 ± 5,6 kg/m 2 ja miehillä 30 ± 4,9 kg/m 2. Heistä 86 % oli ylipainoisia tai lihavia (BMI 25 kg/m 2 ). Suurimmalla osalla, naisista 70 %:lla ja miehistä 74 %:lla, BMI oli 25 34,9 kg/m 2. Naisista 47 %:lla ja miehistä 39 %:lla BMI oli 30 kg/m 2. Vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia (BMI 35 kg/m 2 ) oli 17 % naisista ja 12 % miehistä. Sairaalloisesti lihavia (BMI 40 kg/m 2 ) oli 5 % naisista ja 4 % miehistä. Pohdinta Vuonna 2007 toteutetussa väestötutkimuksessa aiemmin tunnistetuista tyypin 2 diabetespotilaista lähes 90 % oli ylipainoisia tai eriasteisesti lihavia. Kaikissa ikäluokissa naiset olivat lihavampia kuin miehet. Myös vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia naisia (BMI 35 kg/m 2 ) oli enemmän kuin miehiä. Naisista kolmannes ja miehistä viidennes oli vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia. Kuten väestötasollakin on havaittu (7), tyypin 2 diabetespotilaiden keskipaino on noussut parin viime vuosikymmenen aikana. Diabeetikoiden hoitotasapainoselvityksen mukaan vuonna 1993 tyypin 2 diabetespotilaan BMI oli keski määrin 29,0 kg/m 2 ja vuosina 2009 2010 se oli 30,2 kg/m 2 (9). Ero Vallen (9) ja tämän tutkimuksen tulosten välillä selittynee tutkimusteknisillä eroilla. Diabeetikoiden hoitotasapainoselvityksessä painotiedot kerättiin sairauskertomuksista ja tässä väestötutkimuksessa paino mitattiin tutkimuskäynnillä. Diabetespotilaille ylipainon/lihavuuden seuraukset voivat olla vakavat. Framingham-tutkimuksen 10 ja 30 vuoden seurannassa ylipaino ennusti tyypin 2 diabetespotilaan sydäntapahtumien riskiä, vaikka muut merkittävät riskitekijät vakioitiin (1). Sydän- ja verisuonisairastavuuden lisäksi lihavuus on yhteydessä moniin muihin sairauksiin kuten tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. On arvioitu, että ylipaino ja lihavuus selittävät noin 20 % syöpätapauksista (2,13). Keski-iän BMI:n on todettu ennustavan kuolleisuutta iäkkäänä (14). 2624

tieteessä 19 Uusitupa M, Laitinen J, Siitonen O, Vanninen E, Pyörälä K. The maintenance of improved metabolic control after intensified diet therapy in recent type 2 diabetes. Diab Res Clin Pract 1993;19:227 38. 20 Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343 50. 21 Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368:1673 9. 22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus. (siteerattu 26.2.2012). www.kaypahoito.fi/web/kh/ suositukset/naytaartikkeli/tunnus/ hoi24010#a16 23 Zimmet P, Alberti KG, Rubino F, Dixon JB. IDF s view of bariatric surgery in type 2 diabetes. Lancet 2011;378:108 10. 24 Kansanläkelaitos. Muutoksia Kansaneläkelaitoksen päätökseen. Rajoitetusti peruskorvattavat lääkkeet: Eksenatidi ja liraglutidi. (siteerattu 26.2.2012). www.kela. fi/in/internet/suomi.nsf/net/08 0711123824JH?OpenDocument&c at=l%c3%a4%c3%a4kkeet%20 ja%20l%c3%a4%c3%a4kekorvau kset&navtdid=200111152432ak 25 Laine M., Eriksson J. Tyypin 2 diabetes mitä lääkkeeksi? Suom Lääkäril 2012;67:41 5. 26 Klaukka T, Helin-Salmivaara A, Huupponen R, Idänpään-Heikkilä JE. Tyypin 2 diabeetikkoja on jo yli puoli miljoonaa. Suom Lääkäril 2008;63:1952 5. 27 Pajunen P, Kotronen A, Korpi-Hyövälti E ym. Metabolically healthy and unhealthy obesity phenotypes in the general population: the FIN-D2D Survey. BMC Public Health 2011;11:754. 28 Dehko Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 2000 2010. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003 2010, Väestöstrategia Suomen Diabetesliitto ry, 2003. Huolimatta siitä, että diabetesta sairastavan on eräiden tutkimusten mukaan vaikea laihtua (15) ja painonhallinta on pitkällä aikavälillä haastavaa myös diabetesta sairastamattomille (16), tulee elämäntapaintervention sisältyä lihavuuden asteesta riippumatta tyypin 2 diabetespotilaiden perushoitoon. Vuoden 2011 lopulla julkaistussa päivitetyssä diabeteksen Käypä hoito -suosituksessa elintapahoito on keskeisessä osassa myös lihavan (BMI 30 kg/m 2 ) tyypin 2 diabetespotilaan hoitosuosituksessa, jota varten on oma hoitokaavionsa (3). Tässä tutkimuksessa aiemmin tunnistetuista tyypin 2 diabetesta sairastavista naisista 66 % ja miehistä 48 % oli lihavia. Intensiivinen elämäntapaohjaus tutkitusti parantaa merkittävästi ja pitkäaikaisesti verensokeritasapainoa, alentaa painoa ja vaikuttaa myös muihin tyypin 2 diabetekseen liittyviin sydän- ja verisuonitautiriskitekijöihin (17,18). Vasta diagnosoiduilla diabeetikoilla tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa on osoitettu intensiivisen alkuohjauksen merkitys paitsi sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden korjauksessa, myös painonhallinnassa (19). Lisäksi näyttö esidiabeteksen hoidon onnistumisesta elämäntapamuutoksin myös pitkällä aikavälillä on vakuuttava (20,21). Tutkimuksemme mukaan tyypin 2 diabetespotilaiden joukossa vaikean lihavuuden BMIkriteerin ( 35 kg/m 2 ) täytti kolmannes naisista ja vajaa viidennes miehistä. Hoitosuositusten mukaan lihavuusleikkausta voidaan harkita, kun potilaan BMI on 35 kg/m 2 ja muut ehdot täyttyvät (3,22,23). Painorajat vaikuttavat myös lääkehoitoon. Osa lääkkeistä on korvattu vain potilaille, joiden BMI on 35 kg/m 2 (24,25). Nyt ja aiemmin julkaistujen lukujen pohjalta sekä perustuen myönnettyihin diabeteslääkkeiden erityiskorvausoikeuksiin (vuonna 2006 korvauksia sai 169 332 henkilöä) voidaan varovaisesti arvioida, että vaikeasti lihavia diabetespotilaita on Suomessa ollut vuonna 2006 vajaat 45 000. Tosiasiassa luku lienee huomattavasti tätä suurempi. Lääkekorvaustilastoista puuttuvat tyypin 2 diabetesta sairastavat henkilöt, jotka eivät saa diabeteslääkkeistä korvauksia (26). Vaikka lääkekorvausten perusteella arvioiden vuonna 2006 Suomessa oli siis noin 170 000 tyypin 2 diabetespotilasta, sairauden todelliseksi esiintyvyydeksi arvioitiin tuolloin 280 000 (26). Tähän arvioon pohjautuen vaikeasti lihavia potilaita olisi Suomessa ollut vuonna 2006 yli 80 000. Kuvio 1. Tyypin 2 diabetespotilaiden painoindeksin jakauma vuonna 2007. % 100 80 60 40 20 0 Tutkimuksessa tunnistetut diabeetikot (ST2D) 5,1 11,7 30,1 39,4 13,7 < 25 35 39,9 4,4 7,7 27,2 46,7 14,1 25 29,9 40 Tiedossa olleet diabeetikot (T2D) 12,8 21,8 31,6 22,6 11,3 Naiset Miehet Naiset Miehet BMI (kg/m 2 ) 30 34,9 3,2 14,1 30,9 40,5 11,4 Tuoreiden diabetespotilaiden (ST2D) joukossa ei todettu yhtä paljon sairaalloisesti lihavia kuin tunnettujen diabetespotilaiden joukossa. Tämä oli nähtävissä etenkin naisilla (BMI 40; 5,1 % vs. 12,8 % ). Tämä tukee käsitystä, että diabetes uhkaa jo aikaisemmissa painoluokissa, jolloin harva sairastuu diabetekseen vasta sairaalloisesti lihavana. Lihavuuden aste ei kuitenkaan aina ennusta metabolista häiriötä. Osa lihavista on nk. metabolisesti terveitä ja tässä tutkimuksessa noin kymmenesosa diabetespotilaista oli normaalipainoisia. Aihetta on tarkemmin käsitelty työryhmämme aiemassa D2Daineistoon perustuvassa julkaisussa (27). Tämän tutkimuksen vahvuutena on, että se perustuu kattavaan väestöotokseen ja tutkimusmenetelmät ovat vakioituja. Kuitenkin on huomioitava, että tässä tutkimuksessa aiemmin diagnosoitujen ja seulonnalla tunnistettujen diabetesta sairastavien henkilöiden diagnoosi perustuu yhteen sokerirasituskokeeseen. Kliinisessä työssä diagnoosi vaatii ensimmäisen epänormaalin arvon vahventavan toistetun mittaustulokseen (3). Tutkimuksemme osoitti odotetusti, että lihavuus on merkittävä ongelma tuo- 2625

ALkuperäistutkimus sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Pia Pajunen: 70 % työsuhde asiantuntijalääkärinä lääkeyrityksessä (Novo Nordisk Farma Oy). Sirkka Keinänen- Kiukaanniemi: luentopalkkiot (Novo Nordisk, Novartis, MSD, Eli Lilly). Eeva Korpi-Hyövälti: luentopalkkiot (Sanofi, Novo Nordisk, Lilly, MSD, BMS), Diabetesliiton hallituksen jäsen. Satu Männistö: Suomen Akatemian tutkimusapuraha ja tutkimusmääräraha. Timo Saaristo: luentopalkkiot (Suomen MSD, Novo Nordisk, Farmasian oppimiskeskus), matka-, majoitustai kokouskulut (Suomen MSD, Novo Nordisk). Juha Saltevo: konsultointipalkkiot (MSD, Novo Nordisk), luentopalkkiot (Sanofi, Novo Nordisk, Lilly, MSD), korvaus koulutusaineiston tuottamisesta (MSD). Johan Eriksson: luentopalkkiot (Eli Lilly, Novo Nordisk Farma, MSD, GSK, BMS, Professio Finland, Novartis, AstraZeneca, Roche). Markku Peltonen: Suomen Akatemian tutkimusapuraha. Muut kirjoittajat: Ei sidonnaisuuksia. reilla, tutkimuksen yhteydessä tunnistetuilla potilailla. Lihavia oli kaksi kertaa niin paljon kuin sellaisten henkilöiden joukossa, joilla oli normaali sokeriaineenvaihdunta, mutta vähemmän kuin ennestään tiedossa olleiden (aikaisemmin tunnistettujen) diabetesta sairastavien ryhmässä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että valtaosa tyypin 2 diabetespotilasta on ylipainoisia ja suuri osa lihavia. Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa (22). Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia (22). Tehokkaiden hoitoket- Tästä asiasta tiedettiin Valtaosa tyypin 2 diabetesta sairastavista potilaista on ylipainoisia tai lihavia. Lihavuuden aste ennustaa lisäsairauksien ilmaantuvuutta diabetespotilailla. Tyypin 2 diabetesta sairastavan hoidon linjat ohjautuvat osittain potilaan painoindeksin mukaan. Väestötasolla ei tiedetä tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden painon jakaumaa eli sitä kuinka suuri osa on ylipainoisia tai eriasteisesti lihavia. jujen lisäksi lihavuuden ennaltaehkäisyyn tulee panostaa niin väestö- kuin yksilötasolla (28). n Kiitokset Dehkon 2D-hanketta ovat tukeneet taloudellisesti Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirit, KTL (nykyinen THL), Suomen Diabetesliitto, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Akatemian SALVE-ohjelma (päätösnumero 129293), Euroopan komission Terveys ja kuluttaja-asioiden pääosasto DG SANCO (päätösnumero 2004310) ja Raha-automaattiyhdistys. Tämä tutkimus opetti Tyypin 2 diabetesta sairastavista yhdeksän kymmenestä oli ylipainoisia (BMI 25 kg/m 2 ). Lihavia oli tyypin 2 diabetesta sairastavista naisista kaksi kolmesta ja miehistä lähes puolet (BMI 30 kg/m 2 ). Vaikeasti lihavia oli joka kolmas tyypin 2 diabetesta sairastava nainen ja joka kuudes mies (BMI 35 kg/m 2 ). English summary www.laakarilehti.fi > in english Prevalence of overweight and obesity in patients with type 2 diabetes in Finland 2626

tieteessä english summary Pia Pajunen Sirkka Keinänen- Kiukaanniemi Eeva Korpi-Hyövälti Satu Männistö Leo Niskanen Heikki Oksa Timo Saaristo Juha Saltevo Jouko Sundvall Mauno Vanhala Matti Uusitupa Johan Eriksson Markku Peltonen Ph.D., Docent, Head of Department National Institute for Health and Welfare THL, Department of Chronic Disease Prevention markku.peltonen@thl.fi Prevalence of overweight and obesity in patients with type 2 diabetes in Finland Background Most patients with type 2 diabetes are overweight or obese. The aim of this study was to assess the current prevalence of different degrees of obesity among individuals with type 2 diabetes in Finland. Methods Data from two cross-sectional population-based surveys performed during the year 2007 were included in the analysis. These surveys included an oral glucose tolerance test. Diabetes was diagnosed on the basis of the WHO 1999 criteria. Results This study comprised 7737 individuals aged 25 74 years, of whom 353 (4.6%) were known type 2 diabetics and 646 (8.3%) had screen-detected diabetes. The overall prevalence of overweight or any degree of obesity (BMI 25 kg/m 2 ) in men and women with known type 2 diabetes mellitus was 89%. Amongst these, 54% of the women and 71% of the men were either overweight or obese (BMI 25 34.9 kg/m 2 ). The prevalence of severe obesity (BMI 35 kg/m 2 ) in individuals with known type 2 diabetes was 35% in women and 17% in men. Among individuals with screen-detected diabetes, the prevalence of severe obesity (BMI 35 kg/m 2 ) was 17% in women and 12% in men. Conclusions Ninety percent of individuals with type 2 diabetes are overweight or obese. One third of women with type 2 diabetes and one fifth of men with type 2 diabetes are severely or morbidly obese. 2626a