LAUSUNTO 24.6.2010 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Kirjaamo PL 35 00023 VALTIONEUVOSTO Viite Lausuntopyyntö 17.5.2010 Dnro YM7/500/2010 LAUSUNTO MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN MUUTTAMISESTA Yleistä Kaupan liitto esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa: Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain soveltaminen tarjoaisi riittävät välineet ohjata kaupan keskustojen ulkopuolisten suuryksiköiden sijaintia ja kehitystä, jos maakuntaliitot ja kunnat niitä haluaisivat käyttää. Kauppaa koskeva liiallisella sääntelyllä on myös haittavaikutuksia kaupan kehittymiseen, kilpailun toimivuuteen, uusien toimijoiden markkinoille tuloon ja lopulta työllisyyteen. Perustelut maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi eivät ole kaikki täysin todenmukaisia. Se, että kaupan suuryksiköitä suunnitellaan keskusten ulkopuolelle, johtuu kuntien eroavista kaavoituskäytännöistä. Tämä ongelma on viranomaisten keskinäinen: toisaalta ympäristöministeriö ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja toisaalta kunnat toimivat eri perustein. Kauppa ei ole rakentanut yhtään kaupan suuryksikköä keskustoihin eikä niiden ulkopuolelle ilman asianmukaista kunnan hyväksymää asemakaavaa. Kaavoituskäytännön yhdenmukaistaminen voisi tapahtua ympäristöministeriön ohjeistuksella. Ympäristöministeriön nykytilan arviointi perustuu kaupan rakentamisesta kesällä 2008 tehtyyn selvitykseen, jonka mukaan vireillä oli noin 200 yleis- ja asemakaavaa, jotka koskevat suurten, merkitykseltään seudullisten hankkeiden toteuttamista. Mainitussa selvityksessä oli mukana hankkeita, jotka ovat vanhoja ostoskeskuksia korvaavia paikallisia lähipalvelukeskuksia, luonteeltaan lähikauppoja; nykyisen lainsäädännön vastaisia hankkeita; hankkeita, joilla ei ole toteuttajia kaupan puolelta ja hankkeita, jotka ovat enemmän kiinteistösijoittajien, rakennusliikkeiden yms. toiveiden mukaisia. Vuoden 2008 jälkeen monista hankkeista niiden esittäjät ovat luopuneet tai kaupunki ei ole hyväksynyt kaavaa tai ympäristöministeriö on jättänyt vahvistamatta. Realistisesti toteuttamiskelpoisia näistä hankkeista on vain noin kymmenes osa, joista neljä viidestä sijoittuu keskustoihin. Luettelo antaa tilanteesta virheellisen kuvan eikä sitä tulisi käyttää perusteluna lainsäädännön muuttamiseksi.
Maassamme tapahtunut ja edelleen jatkuva kuntarakenteen uudistustyö, jossa luodaan alueellisesti suuria kuntia. Se aiheuttaa ongelmia kaavoituksen tasa-arvoiselle toteutukselle. Suuri kuntakoko mahdollistaa väljyyttä kaavoitukseen, kun taas perinteisen kuntajaon kunnat joutuva tiukemman sääntelyn kohteeksi. Tämä ei mielestämme ole oikeudenmukaista, eikä toteuta tasa-arvoista alueellista kehitystä. Tarvitaan joustavuutta tämän epäkohdan huomioon ottamiseksi. Kaavoituksessa olisi käsiteltävä palveluita kokonaisuutena. Kauppa ja muut kansalaisille tärkeitä palveluja olisi käsiteltävä kaavoituksessa kokonaisuutena. Tämä mahdollistaisi osaltaan liikkumistarpeen minimoimisen, loisi kaikkia kansalaisia palvelevia palvelukeskittymiä, jolloin samalla voitaisiin hoitaa useampia palveluprosesseja. Seuraavassa on tarkempia kommentteja ja esityksiä maankäyttö- ja rakennuslain muutoksista. 71 a Vähittäiskauppaa koskevat erityiset sisältövaatimukset Kaupan mitoituksen osoittaminen maakuntakaavassa Maakuntakaavassa merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön kokorajaa ei voida määritellä tietämättä, mistä kaupan toimialasta on kyse ja sitähän ei tiedetä maakuntakaavan laadintavaiheessa. Sama koskee maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksikön mahdollistavan kohde- tai aluemerkinnän osalta kaupan mitoitusta. Kaavoittajalla eikä edes kaupallakaan ole asiantuntemusta mitoittaa kaupan kerrosalamäärää maakuntakaavan laadintavaiheessa eli 20-30 vuodeksi eteenpäin kaupan toimintaympäristön nopeiden muutosten takia. Jos maakuntakaavassa osoitetaan kaupan mitoitus, niin kuinka turvataan, että se mahtuu ja on mahdollista kuntien yleiskaavojen mukaisilla keskustatoimintojen alueilla. Kaupan mitoitus keskuksissa on mahdoton senkin takia, että Suomessa ei ole sellaista tilastointijärjestelmää, joka tuottaisi tiedon siitä, kuinka paljon missäkin on kaupan kerrosalaa. Kun tätä ei tiedetä, kuinka voidaan määrittää kaupan kerrosalatarve tulevaisuutta varten? Maakuntakaavan velvoitteesta osoittaa vähittäiskaupan suuryksiköiden lukumäärä ja mitoitus sekä kaupan mitoitus keskustoissa tulisi luopua yllä mainituista syistä johtuen. Kaavoituksessa ei ole perusteltua määritellä kaupan toimialaa kaavoituksen sijoitusmerkintöjen yhteydessä. Kaavan tulisi antaa tältä osin väljyyttä, koska ennalta ei ole mahdollista tietää, mikä kaupan toimiala mahdollisesti paikkaan sijoittuu.
Mikäli kaupan mitoitusvelvoite asetetaan, niin maakuntakaavassa merkitykseltään seudullisen kaupan suuryksikön kokoraja tulisi määritellä ohjeellisesti kaupan toimialasta riippuen. Vähittäiskaupan suuryksikön mahdollistavan kohde- tai aluemerkinnän osalta kaupan mitoituksen tulisi määräytyä myös kaupan toimialojen tai tiettyjen joustavien rajojen mukaisesti. 71 b Vähittäiskaupan suuryksikkö Ehdotuksessa esitetään vähittäiskaupan suuryksikön kokorajan pitämistä ennallaan 2 000 kerrosneliömetrin suuruisena ja saman rajan saattamista koskemaan myös ns. paljon tilaa vaativaa erikoiskauppaa. Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan ohjaus voitaisiin hoitaa nykyisenkin lainsäädännön pohjalta. Kun kaupan tietyt toimialat eivät luonteensa eivätkä toimintansa vuoksi voi sijoittua keskustaan, niiden sijoittuminen ei tarvitse muuta sääntelyä kuin mitä kuntakohtainen kaavoitus on. Jos ns. tilaa vievä erikoiskauppa siirretään erityisen sijainnin ohjauksen piiriin, vähittäiskaupan suuryksikön kokorajaa tulisi ehdottomasti nostaa. Rajan nostaminen parantaisi oleellisesti keskustoihin rakentamista, kaupan kilpailua ja asiakkaiden edellyttämää valikoimatarjontaa. Vähittäiskaupan suuryksikön pinta-alaksi tulisi määritellä vähintään 3 500 kerrosneliömetriä. Sääntelyn piiristä tulisi poistaa auto-, rauta- ja rakennustarvike-, maatalous sekä huonekalukauppa. 71 c Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen Tiivis yhdyskuntarakenne on hyvä tavoite. Rakennetta on kuitenkin hajauttanut merkittävästi enemmän muu rakentaminen kuin kaupan rakentaminen. Kauppa pyrkii aina sijoittumaan keskustoihin. Siksi on tärkeää, että keskustatoimintojen alueet maakunta- ja yleiskaavoissa laajennetaan niin, että sieltä löytyvät riittävän rakennuskelpoiset tontit rakentamiselle tulevaisuudessakin. Keskusten ensisijaisuus vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikkana Kauppa on sijoitettava ensisijaisesti keskustoihin lukuun ottamatta auto-, rauta- ja rakennus-tarvike-, maatalous- ja huonekalukauppaa, jotka myytävien tuotteittensa vuoksi sijoittuvat keskustojen reuna-alueille. Mikäli muulle vähittäiskaupalle ei ole keskustassa rakentamattomia tai rakentamiskelpoisia tontteja, silloin tulisi sallia kaupan sijoittuvan keskustatoimintojen alueen ulkopuolelle kuitenkin keskustan tuntumaan ja yhdyskuntarakenteen sisälle.
Vaikutusten arviointi Vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutusten arviointi esim. olemassa olevien keskusten palvelutasoon ja liikenteen määrään on maakuntakaavavaiheessa vaikea, jopa mahdoton tehtävä, koska ei sillä hetkellä ole tietoa vähittäiskaupan suuryksikön toimialasta, luonteesta tai koosta. Se joudutaan tekemään epävarmojen olettamusten perusteella. Tosiasia on myös se, että tulevaisuuden vaikutusten arviointi on mahdollista vain erilaisten olettamusten ei tosiasioiden perusteella. Ovatko ne riittävä peruste kaavoitukselle? Tähän asti tehdyt palveluverkkoselvitykset ja vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutusten arvioinnit ovat hyvin erilaisia; samankaltaisuutta niistä löytyy harvoin. Sen seurauksena niiden luotettavuus kaavoituksen perusaineistona kärsii. Keskustatoimintojen alueen määrittely Keskustatoimintojen alueiden määrittelyllä on maakunta- ja yleiskaavoissa keskeinen merkitys kaupan suuryksiköiden sijainnin ohjauksessa. Tämän vuoksi kauppa pitää tärkeänä, että keskusta-toimintojen alueet määritellään yleiskaavoissa riittävän laajoiksi ja keskustojen tulevaisuuden laajennustarpeet huomioon ottaen. Lainmuutosluonnoksen 71 c :n 1 momentissa todetaan: Vähittäiskaupan suuryksikön ensisijaisena sijaintipaikkana on keskusta, ellei ja saman pykälän 2 momentissa: Vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei. Samassa pykälässä puhutaan sekä keskustasta ja keskustatoimintojen alueista. Mikä ero näillä on? Keskustatoimintojen alueet yleiskaavoissa laajennetaan niin, että sieltä löytyvät riittävät rakentamiskelpoiset tontit kaupan rakentamiselle tulevaisuudessakin. Käsitteet keskusta ja keskustatoimintojen alueet tulee selkiyttää, sillä ne aiheuttavat erilasia tulkintoja. Keskustatoimintojen aluetta pitää tarkastella kaupan sijoittumisen näkökulmasta, jolloin mahdollistetaan kaupan sijoittuminen keskustaan. Keskustatoimintojen alueelle rakennettaessa ei tule enää edellyttää kaupan vaikutusten arviointia, koska se on tutkittu jo yleiskaavassa keskustatoimintojen alueen rajausta määriteltäessä. Kaavoittajien ja mahdollisten konsulttien vähittäiskaupan tuntemista ja osaamista tulisi parantaa mm. koulutuksella, jos he joutuvat tekemään palveluverkkosuunnitelmia ja arvioimaan vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutuksia mm. keskusten palvelutasoon, lähikauppojen säilymiseen, ostosliikenteen määrään ja kaupan kilpailuun. Tällaista jatkokoulutusta tarjoaa mm. Yhteiskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus (YTK). 71 d Käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus Ei kommettia.
71 e Kauppaa koskevat asemakaavamääräykset Kyseisessä pykälässä todetaan asemakaavamääräykset voivat koskea kaupan laatua ja kokoa, jos se kaupan palvelujen saatavuuden kannalta on tarpeen. Mitä tarkoitetaan kaupan laadulla? Laatu sanalle on annettava selkeä merkitys tai se on korvattava selkeämmällä ilmaisulla. Esimerkiksi käyttää ilmaisua toimiala ja käytännössä vaihtoehdot voisivat olla elintarvikekauppa, erikoiskauppa ja tilaa vaativa erikoiskauppa. Siirtymäsäännökset Lainmuutoksen siirtymäsäännökset ovat liian lyhyet ja lakia sovelletaan kaavoihin, joiden nähtävillä olo tapahtuu lain voimaantulon jälkeen. Siirtymäajan pidentämistä puoltaa myös se, että maakuntakaavan laatiminen tai tarkistaminen kestää yleensä 6-10 vuotta. Yleis- ja asemakaavojen oikeusvaikutuksen osalta siirtymäajan tulisi olla viis vuotta ja maakuntakaavojen oikeusvaikutusten osalta kymmenen vuotta. YVA-menettely Lakiuudistuksen taustalla on mm. Kaupan sijainnon ohjauksen arviointityöryhmän raportti vuodelta 2009 (Auran työryhmä). Työryhmän esityksistä yksi koski erittäin suurten kaupan hankkeiden lisäämistä YVA-asetuksen hankeluetteloon. Nyt lausunnolla olevassa lain muutosesityksessä ei ole mainintaa asiasta. Mielestämme ministeriön tulisi jo maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen yhteydessä ilmaista kantansa asiassa. Jos ympäristöministeriössä on kaavailuja YVA-lain ja YVA-asetuksen muuttamisesta, työryhmän esityksen suuntaviivojen mukaisesti, tulee se tuoda julki nyt käsitteillä olevan lain muutoksen yhteydessä, koska asioilla on selkeä kytkentä toisiinsa. Muita esityksiä maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen liittyen Perustetaan pysyvä valtakunnallinen yhteistyöelin (neuvottelukunta) lainsäädännön ja ministeriön ohjausta varten. Yhteistyöelimessä tulee olla riittävä kaupan edustus. Vastaavasti perustetaan maakunnalliset yhteistyöelimet käsittelemään maakunta- ja yleiskaava kysymyksiä. Yhteistyöelimissä tulee olla riittävän monipuolinen kaupan edustus.
Lain muutoksen hyväksymisen jälkeen tulee Kauppa kaavoituksessa ohjekirja uudistaa. Tätä varten tulee asettaa työryhmä, johon nimetään Kaupan liiton esityksestä vähintään kolme jäsentä. Kaavoitusprosessin nopeutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kunnioittavasti KAUPAN LIITTO Juhani Pekkala toimitusjohtaja