Lausunto 29.01.2016 MV/13/03.00.00/2015 1 (7) Ympäristöministeriö PL 35 00023 VALTIONEUVOSTO Viite Asia YM43:00/2014 Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain ja talousvyöhykelain 3 :n muuttamisesta sekä ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi merialuesuunnittelusta Ympäristöministeriö on pyytänyt (16.12.2015) Museoviraston lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain ja Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 3 :n muuttamisesta sekä merialuesuunnittelua koskevasta valtioneuvoston asetusehdotuksesta. Esitysluonnoksen (30.10.2015) on valmistellut ympäristöministeriön asettama merialuesuunnittelutyöryhmä, jossa olivat edustettuina liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö, ELY-keskukset, maakuntien liitot ja Suomen kuntaliitto. Museovirasto on osallistunut ympäristöministeriön järjestämiin merialuesuunnittelun puitedirektiivin kansallisen täytäntöönpanon sidosryhmätilaisuuksiin. Lisäksi Museovirasto osallistui vuosina 2013 ja 2014 PartiSEApate- hankkeen seminaareihin, joissa käsiteltiin muun muassa kulttuuriperintöä ja merialuesuunnittelua. Museovirasto on myös kommentoinut alustavasti merialuesuunnittelun järjestämistä opetus- ja kulttuuriministeriölle syyskuussa 2015. Esityksen pääasiallinen sisältö Esitysluonnos liittyy Eurooppaneuvoston ja parlamentin 23.7.2014 antaman merten aluesuunnittelun puitedirektiivin 2014/89/EU kansalliseen täytäntöönpanoon. Merialuesuunnitteludirektiivi on osa Euroopan Unionin yhdennettyä meripolitiikkaa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia lisäämällä lakiin merialuesuunnittelua koskevat säännökset. Lisäksi muutettaisiin lakia Suomen talousvyöhykkeestä lisäämällä maankäyttö- ja rakennuslain merialuesuunnittelua koskevat säännökset sovellettavaksi talousvyöhykkeellä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1. päivänä syyskuuta 2016. Merialuesuunnittelu olisi uusi, alueidenkäytön suunnittelujärjestelmästä erillinen suunnittelumuoto, joka koskisi aluevesiä ja talousvyöhykettä. Direktiiviä ei sovelleta kaavoitukseen. Direktiiviä ei myöskään sovelleta sellaisiin rannikkovesiin tai niiden osiin, jotka kuuluvat kaavoituksen piiriin edellyttäen, että tämä ilmoitetaan merialuesuunnitelmissa. Esityksen mukaan merialuesuunnitelmien laatimisesta vastaisivat ne maakuntien liitot, joiden alueeseen kuuluu aluevesiä. Ympäristöministeriön tehtävänä olisi merialuesuunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus sekä yhteistyö naapurimaiden kanssa. PL 913, 00101 Helsinki, kirjaamo@museovirasto.fi, puh. 0295 33 6000, faksi 0295 33 6999, www.nba.fi
2 (7) Merialuesuunnitelmien tarkoituksena olisi edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua sekä merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sovittamalla yhteen eri käyttömuotojen tarpeita. Niillä tulisi edistää myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumista. Merialuesuunnitelmat olisivat yleispiirteisiä, aluevedet ja talousvyöhykkeen kokonaisuutena kattavia suunnitelmia, joissa tarkastellaan eri toimintojen tarpeita laajaalaisesti sovittaen ne yhteen. Merialuesuunnitelmien lukumääristä, suunnittelualueista ja määräajoista annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Laadittavia merialuesuunnitelmia olisi yhteensä kolme siten, että niiden rajat kulkisivat maakuntarajoja noudattaen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen sekä Satakunnan ja Pohjanmaan maakuntien välissä. Merialuesuunnitelmien välisen rajan katsottaisiin jatkuvan aluevesien ulkorajalta suuntaansa muuttamatta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka. Jäsenmaan on huolehdittava direktiivin kansallisesta täytäntöönpanosta 18.9.2016 mennessä ja laadittava merialuesuunnitelmat 31.3.2021 mennessä. Merialuesuunnitelmien ajanmukaisuutta tulee tarkastella vähintään kymmenen vuoden välein. Merellinen kulttuuriperintö ja sen suojelu Merellistä kulttuuriperintöä ovat laajasti ajateltuna kaikki ympäristöstä sekä maa- että vesialueilta - löytyvät rakennetut ja arkeologiset jäljet, joissa näkyy ihmisen tapa ymmärtää ja käyttää vesistöjä ennen ja nyt. Merellistä kulttuuriperintöä ovat myös arkistoihin, kirjastoihin ja museoiden kokoelmiin kerätty ja niissä säilytettävä aineisto, jonka avulla voidaan esitellä ja tutkia vesistöjen käyttöön liittyviä menneisyyden ilmiöitä. Merelliseen kulttuuriperintöön liittyy myös aineettomia arvoja. Merelliseen kulttuuriperintöön kuuluvat lisäksi luonnon- ja kulttuurimaisemat, jotka voivat sijaita osittain tai kokonaan maalla tai veden alla. Suomen aluevesien (sisäiset aluevedet sekä ulkoiset aluevedet eli aluemeri) merellinen kulttuuriperintö rakentuu maan ja meren vuorovaikutukselle. Museovirasto arvioi, että merellinen kulttuuriperintö on hyvin turvattu Suomen aluevesillä silloin kun kyseinen alue on asiamukaisesti kaavoitettu. Kaukana maa-alueista sijaitsevalla Suomen talousvyöhykkeellä merellinen kulttuuriperintö näyttäytyy erityisesti vedenalaisen kulttuuriperinnön pääasiassa hylkyjen muodossa. Koko Itämeren alueen vedenalaiselle kulttuuriperinnölle on ominaista erityisesti vedenalaisten kohdetyyppien (muun muassa hylyt, erilaiset rakenteet sekä eteläisen Itämeren kivikautiset asuinpaikat) suuri kirjo eri aikakausilta. Vuonna 2012 Itämeren alueelta tunnettiin rekisteröityjä kohteita noin 20 000. Kohteiden hyvän säilyvyyden on mahdollistanut Itämeren murtoveden kylmyys, pimeys, vähähappisuus sekä puuta ja muita orgaanisia materiaaleja vahingoittavien organismien puuttuminen erityisesti pohjoiselta Itämereltä Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain (1058/2004) 2 luvun nojalla muinaismuistolain (295/1963) säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta Suomen talousvyöhykkeellä. Tästä huolimatta talousvyöhykkeellä sijaitsee lukuisia sekä suomalaisten että ulkomaisten alusten hylkyjä, joita Suomen aluevesillä sijaitessaan pidettäisiin kiinteinä muinaisjäännöksinä muinaismuistolain 20 :n mukaisesti. Talousvyöhykkeellä sijaitsevien kohteiden osalta on huomioitava, että Suomi on ratifioinut vuonna 1996 merioikeusyleissopimuksen. Sopimuksen 303 artiklassa nimenomaisesti todetaan valtioiden velvollisuudeksi suojella merestä löytyneitä arkeologisia ja historiallisia esineitä. Velvoitetta täydentää UNESCO:n vedenalaista kulttuuriperintöä koskeva sopimus (UNESCO 2001 Convention on the Protection of the Underwater Cultural Heritage), joka on
3 (7) tullut kansainvälisesti voimaan vuonna 2009. Suomi ei ole kuitenkaan sitä ratifioinut, mutta on yleiskokouksessa vuonna 2001 äänestänyt yleissopimuksen hyväksymisen puolesta. Suomi on myös todennut hyväksyvänsä sopimuksen päätavoitteet ja aineellisoikeudellisen lähestymistavan. Näin ollen sopimuksen sisältöä voidaan käyttää tulkinta-apuna arvioitaessa velvollisuutta varmistaa vedenalaisen kulttuuriperinnön huomioiminen merialuesuunnittelussa. Yllä olevan perusteella on selvää, että esitetyillä merialuesuunnittelua koskevilla säännöksillä on hyväksyttynä suuri tosiasiallinen merkitys vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelussa talousvyöhykkeellä ja aluemeren kaavoittamattomilla alueilla. Merellinen kulttuuriperintö ja käytettävissä oleva paras tieto Esityksen sivulla 5 todetaan, että merialuesuunnitelmien laatimisessa tulee käyttää parasta käytettävissä olevaa tietoa. Sivulla 6 jatketaan: Nykytilanteessa merialuetta koskeva tieto on pirstaleisesti eri viranomaisten hallussa ja merialuetta koskevan tiedon määrä, laatu ja saatavuus vaihtelevat, mikä vaikeuttaa tiedon tehokasta hyödyntämistä merialueen suunnittelussa. Yhdistämällä ja hyödyntämällä nykyistä laajemmin eri viranomaisten tuottamia tietoja voidaan edesauttaa sinisen kasvun saavuttamista ja parantaa mahdollisuuksia suojella meriympäristöä. Museovirasto yhdisti INSPIRE-direktiivin mukaisesti marraskuussa 2010 vedenalaisen kulttuuriperinnön rekisterinsä viraston muinaisjäännösrekisteriin, jolloin tiedot kohteista tulivat saataville internetissä. Tiedot löytyvät Museoviraston ylläpitämästä kaikille avoimesta Kulttuuriympäristön rekisteriportaali palvelusta, josta löytyy tietoa arkeologisista ja rakennetun ympäristön kulttuuriperintökohteista. Rekisteriportaali tarjoaa ajantasaista tietoa tunnetuista kohteista Suomen alueella ja aluevesillä. Palvelusta löytyy myös digitoituja tutkimusraportteja. Lisäksi asiantuntijoille on tarjolla erikseen Museoverkko-palvelu (muun muassa karttapalvelu). Museovirastossa on käynnistynyt hanke, jossa Kulttuuriympäristön tietojärjestelmän karttapalvelua uudistetaan ja luodaan yksi ja yhtenäinen karttakäyttöliittymä kaikille käyttäjille. Uusi karttapalvelu otetaan käyttöön syksyllä 2016. Suomessa ei vielä ole riittävästi saatavilla järjestelmällisesti kerättyä tietoa merellisestä kulttuuriympäristöstä. Puutteita on sekä määrässä ja laadussa että myös maantieteellisesti ja aihepiireittäin. Käytettävissä ei siten ole riittävää tietopohjaa kohteiden sijainneista, laajuudesta ja luonteesta. Puutteelliset tietovarannot vaikeuttavat sekä alueiden ja kohteiden kulttuurihistoriallisen merkittävyyden että selvitys- ja suojelutarpeiden arviointia. Rekisterien käytössä Museovirasto korostaa sitä, että rekistereissä esitellään vain tunnetut kohteet. Rekisterit eivät siis anna kattavaa kuvaa valitun alueen kaikista kulttuuriperintökohteista. Yleensä hankesuunnittelu edellyttää kulttuuriperinnön inventointia ennestään tuntemattomien kohteiden kartoittamiseksi. Vuonna 2014 valtioneuvosto hyväksyi Suomen ensimmäisen kulttuuriympäristöstrategian, jonka tavoitteet kiteytyvät kolmeen näkökulmaan: kulttuuriympäristö on merkittävä voimavara, kulttuuriympäristön hoito on osa kestävää kehitystä ja hyvä hallinto mahdollistaa kokonaisvaltaisen kulttuuriympäristöpolitiikan. Strategian toivotaan toteutuessaan lisäävän elinympäristömme viihtyisyyttä ja turvaavaan kulttuuriympäristön ominaispiirteitä myös tuleville sukupolville. Vuonna 2015 valmistuneen kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanosuunnitelman mukaan Museovirasto edistää vuosina 2015 2020 resurssiensa ja yhteistyöhankkeidensa puitteissa muun muassa vedenalaisen ja vesiin liittyvän kulttuuriperinnön inventointia. Inventointihanke on mukana myös Museoviraston merellisen kulttuuriperinnön strategiassa, joka on valmistumassa talvella 2016. Strategiassa on myös muita hankkeita, joiden tavoitteena on parantaa merellisen tiedon tuottamista, tarkistamista ja yhtenäistämistä. Näin voidaan parantaa merialuesuunnittelun käytössä olevia tietovarantoja sekä suojella paremmin merellistä kulttuuriperintöä.
4 (7) Huomion kiinnittäminen merialueen eri käyttömuotoihin ja erityispiirteisiin Esityksen sivuilla 1 ja 4 todetaan, että merialuesuunnitelmien tarkoituksena olisi edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua sekä merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sovittamalla yhteen eri käyttömuotojen tarpeita. Lisäksi sivulla 12 todetaan, että 67 a :n 2 momentissa säädettäisiin, että merialuesuunnittelussa olisi tarkasteltava eri toimintojen ja käyttömuotojen nykyisiä ja tulevia tarpeita ja pyrittävä sovittamaan ne yhteen. Tarkasteltavia ja yhteen sovitettavia olisivat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Lisäksi merialuesuunnittelussa voitaisiin tarkastella myös muita käyttömuotoja. Museovirasto pitää tästä näkökulmasta onnistuneena, että esitysluonnoksen 67 a :n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että suunnitelmaa laadittaessa olisi kiinnitettävä huomiota merialueen ominaispiirteisiin, joista esimerkkinä annetaan kulttuuriperintö. Yleensä ominaispiirteellä tarkoitetaan yleisempää piirrettä, jota voidaan tavata muuallakin kuin esimerkiksi rajatulla merialueella, mutta joka on kuitenkin tarkastelualueella yleinen ja siten alueelle tyypillinen. Erityispiirteillä tarkoitetaan puolestaan vesistöalueelle ominaista piirrettä, jota tavataan vain tarkastelualueella. Kuten Museovirasto on edellä tuonut esille, erottuu Itämeri edukseen muista maailman meristä erityisesti siksi, että sen murtovesi tarjoaa hyvät säilymisolosuhteet vedenalaiselle kulttuuriperinnölle. Museovirasto pitää tätä erityispiirrettä tärkeänä ja vaalittavana, jonka avulla Itämeri voi globaalisti erottua edukseen ja jota voidaan käyttää niin maabrändäyksessä kuin sinisen kasvun lähteenäkin. Ottaen huomioon yllä esitetyn Museovirasto korostaa myös vedenalaisen kulttuuriperinnön merkitystä toimintona, käyttötarkoituksena ja etuna. Myös kulttuuriperinnön tarpeet ja suojelu tulisi sisällyttää tarpeiden tarkasteluun ja käyttömuotojen yhteensovittamiseen. Muista toiminnoista ja käyttömuodoista erityisesti matkailu ja virkistyskäyttö hyödyntävät kulttuuriperintöä. Tämän tulisi näkyä selvemmin myös esityksen sanamuodoissa. Merialueiden talouden kestävä sininen kasvu ja kehitys sekä merialueiden kulttuuriympäristön suojelu Esityksen sivulla 7 todetaan, että Tavoitteena on varautua merialueen pitkän aikavälin käyttötarpeisiin tarkastelemalla eri toimintoja kokonaisvaltaisesti laajalla merialueella ja yleispiirteisellä tasolla siten, että pyritään sovittamaan yhteen eri toimintojen tarpeet ja ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat. Suunnitelmien tavoitteena on löytää synergiaetuja eri alojen kesken, lisätä tietoa suunnitteluprosessin myötä ja edistää sinistä kasvua. Museoviraston näkemyksen mukaan merellisen kulttuuriperinnön ja erityisesti vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu, tutkimus ja esittely meriarkeologian keinon tarjoavat uusia mahdollisuuksia myös siniseen kasvuun muun muassa merellisen virkistyskäytön, turismin ja ympäristökasvatuksen muodossa. Viraston näkemyksen ja kokemuksen mukaan merellisen kulttuuriperinnön ja muiden merellisten toimijoiden, käyttömuotojen ja elinkeinojen välillä on mahdollista löytää useimmiten synergiaetuja ja keinoja siniseen kasvuun. Samalla voidaan turvata kulttuuriperinnön ja - ympäristön (muun muassa vedenalaiset kulttuurimaisemat kuten Kotkan Ruotsisalmen meritaistelualue) kestävä käyttö, kohteiden säilyminen humanistisen tutkimuksen lähdeaineistona ja merellinen kulttuuriperintödiversiteetti. Itämeren alueella Museovirasto on profiloitunut hyvin - jopa edelläkävijänä - vedenalaisen kulttuuriperinnön saavutettavuuden lisäämisessä sekä vedenalaisten kulttuurihistoriallisten opasteilla varustettujen sukelluspuistojen muodossa (Helsingin hylkypuisto, Kronprins Gustav Adolf) että kohteiden virtuaalisessa esittämisessä (Vrouw Marian hylyn virtuaalisimulaatio). Virasto myös ohjaa ja neuvoo eri tahoja (esim. yhdistykset, yritykset ja
5 (7) museot) vedenalaisen kulttuuriperinnön saavutettavuuden lisäämisessä (muun muassa sukelluspuistojen perustaminen sekä hylkyjen poijuttaminen sukellustoiminnan sujuvoittamiseksi ja hylkyjen suojelemiseksi). Merellisen kulttuuriperinnön kansainvälistä kiinnostavuutta sinisen kasvun mahdollistajana kuvastaa hyvin myös European Maritime and Fisheries Fund:in Thematic Routes on Underwater Cultural Heritage rahoitusohjelma. Kulttuuriperinnön asiantuntemuksen merkitys merialuesuunnittelussa ja hankevalmistelussa Esitysluonnoksen 67 c :ssä säädetään velvollisuudesta pyytää lausunto niiltä viranomaisilta, joiden toimialaan tai tehtäviin suunnitelma olennaisesti liittyy. Museovirasto kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tällaisia toimialoja olisivat ainakin energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristönsuojelu. Museovirasto on kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelusta vastaava asiantuntijaviranomainen. Vedenalaisen kulttuuriperinnön osalta Museovirasto on ainoa suojeluviranomainen niin Suomen sisä- ja aluevesillä kuin talousvyöhykkeellä. Erilaiset vedenalaiseen kulttuuriperintöön liittyvät toimenpiteet, lupa-asiat ja vaikutusten arvioinnit edellyttävät Museoviraston lausuntoa. Tätä ohjaa muun muassa muinaismuistolaki (295/1963), vesilaki (587/2011) ja maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999). Muuhun kulttuuriperintöön liittyvistä lausunnoista (rakennettu kulttuuriympäristö, maalla sijaitseva arkeologinen kulttuuriperintö ja maisema-asiat) vastaavat Museoviraston ja maakuntamuseoiden välisten yhteistyösopimusten mukaisesti joko maakuntamuseot tai Museovirasto. Jotta merialuesuunnitelmat perustuisivat direktiivin edellyttämällä tavalla parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon, on tärkeää että kulttuuriperinnön asiantuntemusta käytetään hyväksi suunnitelmia laadittaessa. Museovirasto korostaa kuitenkin, että merialuesuunnittelun edetessä hanketasolle, tulee hankkeiden selvittää lausuntoprosessien avulla hyvissä ajoin etukäteen hankkeiden vaikutukset sekä aluevesien että talousvyöhykkeen osalta maa- ja vesialueiden kulttuuriperintöön. Merialuesuunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus Esityksessä todetaan sivulla 1, että ympäristöministeriön tehtävänä olisi merialuesuunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus sekä yhteistyö naapurimaiden kanssa. Lisäksi sivulla 11 todetaan muun muassa, että Yleinen kehittäminen ja ohjaus tarkoittaisivat toimia, joilla edistetään merialuesuunnitelmien laatimista ja varmistetaan merialuesuunnitelmien tarvittava yhtenäisyys. Lisäksi toimet voisivat koskea suunnitelmien laatimisessa tarvittavan tiedon tuottamista ja opasaineistojen laatimista. Kehittämisessä, ohjauksessa, opasaineistojen laatimisessa sekä yhteistyössä tulisi ohjeistaa myös kulttuuriperinnön huomioimisessa (lausuntomenettely). Lisäksi opasaineistot tulisi laatia yhdessä kulttuuriperintöalan asiantuntijoiden kanssa. Museovirasto on mukana kumppanina Itämeren alueen kulttuuriperintöyhteistyön Seurantaryhmän (Monitoring Group) valmistelemassa MSP & BSR Integrated Maritime Heritage Management hankehakemuksessa, jonka tavoitteena on muun muassa tuottaa ohjeistusta kulttuuriperinnön huomioimisesta merialuesuunnittelussa sekä testata
6 (7) merialuesuunnittelua pilottitapauksilla. Lisäksi hankkeessa pyritään keräämään yhteen kulttuuriperinnön tietovarannot, analysoimaan niiden puutteet sekä hahmottelemaan intressialueita (laajemmat kulttuuriperintöalueet) ja tehostamaan yhteistyötä eri sektorien välillä. Hankkeessa pohditaan myös ekosysteemilähestymistavan soveltuvuutta kulttuuriympäristön huomioimiseen sekä tarkastellaan meri- ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä. Museoviraston esittämät muutokset Museovirasto esittää edellä esitetyn johdosta seuraavia muutoksia: Museovirasto kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen 67 a :n 2 momentissa vedenalaista kulttuuriperintöä ei ole otettu nimenomaisesti huomioon, vaikka näin on tehty direktiivissä ja vaikka merialuesuunnittelulla on edellä mainittu suuri tosiasiallinen merkitys vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisessa Suomen talousvyöhykkeellä. Museovirasto katsoo, että kulttuuriperinnön huomioiminen tulisi nimenomaisesti ottaa huomioon pykälän 2 momentissa seuraavasti (lihavoituna): Merialuesuunnittelussa on tarkasteltava ja pyrittävä sovittamaan yhteen eri toimintojen käyttömuotojen tarpeet. Näitä ovat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö, sekä ympäristön ja kulttuuriperinnön säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Ottaen huomioon edellä esitetty merialuesuunnittelun merkityksestä vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisessa sekä Museoviraston rooli vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaavana viranomaisena, esitysluonnoksen 67 c :n yksityiskohtaisia perusteluja tulee täydentää seuraavasti (lihavoituna): Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maakuntien liittojen olisi pyydettävä lausunnot merialuesuunnitelmaluonnoksesta niiltä viranomaisilta, joiden toimialaan suunnitelma olennaisesti liittyy. Näitä toimialoja olisivat ainakin energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö, kulttuuriperinnön suojelu sekä ympäristönsuojelu. Lopuksi Merialuesuunnittelu linkittyy myös muihin viime vuosien ajankohtaisiin mereen ja vesitöihin liittyviin strategioihin ja suunnitelmiin (esimerkiksi Suomen merenhoitosuunnitelma, vesienhoitosuunnitelmat, tulvariskien hallintasuunnitelmat, vesiviljelystrategia, vesien kunnostusstrategia, pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia ja kalatiestrategia), joissa Museoviraston lausuntojen mukaan tulisi myös huomioida kulttuuriperintö sekä riittävä ja oikea-aikainen yhteistyö kulttuuriperintöalan asiantuntijoiden kanssa. Museoviraston näkemyksen mukaan merialuesuunnittelu ja sen tavoitteet (muun muassa merialueiden ympäristön säilyminen ja suojelu sekä sininen kasvu) sekä kulttuuriympäristön kestävä käyttö ja suojelu on luontevaa yhdistää; monet merialuesuunnittelun tavoitteet edistävät myös vesiin liittyvän kulttuuriperinnön matkailu- ja virkistysarvoista (hyötytekijät) nauttimista sekä kohteiden tutkimista, säilymistä ja saavutettavuuden parantamista. Museovirasto pitää erinomaisena, että esityksessä todetaan että merialuesuunnitelmia laadittaessa tulee ottaa huomioon maan ja meren välinen vuorovaikutus (sivut 4, 8, 12 ja 67 a ), joka voi liittyä esimerkiksi olemassa olevaan tai suunniteltuun asutukseen, satamiin, liikenneyhteyksiin, energiaverkkoihin tai muuhun maalle sijoittuvaan toimintaan, jolla on vaikutusta mereen. Kulttuuriperinnön näkökulmasta yllä esitetyn kaltainen holistinen näkemys on positiivista.
7 (7) Museovirasto näkee, että merialuesuunnittelu ja sitä seuraavat hankkeet mahdollistavat eri sektorien yhteistyön, tiedon ja ajatusten vaihdon sekä konkreettisen monialaisen asiantuntijayhteistyön eri viranomaisten, toimialojen ja käyttömuotojen kesken. Linkkejä: Muinaisjäännösrekisteri: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx) Helsingin hylkypuisto, Kronprins Gustav Adolf: http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/va_perinto/vedenalainen_puisto Vrouw Maria virtuaalisimulaatio: http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/va_perinto/tutkimukset/vrouw_m aria/virtuaalisimulaatio Thematic Routes on Underwater Cultural Heritage: https://ec.europa.eu/easme/en/call-proposal-thematic-routes-underwater-cultural-heritage PartiSEApate: http://www.partiseapate.eu/ Osastonjohtaja Intendentti Mikko Härö Sallamaria Tikkanen Jakelu Opetus- ja kulttuuriministeriö