2/2014 Erityispedagoginen tutkimus- ja menetelmätieto
Tässä numerossa: 3 PÄÄKIRJOITUS Oiva Ikonen ja Päivi Juntti 5 ERITYISEN TUEN OPPIJAN ASEMA JA PAIKKA YLÄKOULUSSA OMA VAI MÄÄRÄTTY? Auli Haapsalo 8 RUUSUPUISTO JA TUTKIMUSYHTEISTYÖTÄ EDISTÄVÄ TYÖYMPÄRISTÖ Tiina Kokko 9 VETURI-tutkimus- ja kehittämishankkeen jälkimaininkina KONTAKTI-koulutus Terhi Ojala 12 MARRASKUINEN TERVEHDYS Henri Pesonen 13 ERITYISOPETTAJANA LÄHELLÄ OPPILASTA Tanja Nisula Kannen piirros: Olli-Pekka Lassinpelto 2
PÄÄKIRJOITUS 1.11.2015 Hyvät e-erikan lukijat! Kuulin Ojalan Terhiltä toisaalta suru- mutta toisaalta myös ilouutisen. Lähes neljännesvuosisata sitten Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen monimuoto-opetuksen tukimateriaaliksi perustamani ja nykynimeltään e-erika-lehti lakkautetaan, mutta uuden elämän se saa Suomen erityiskasvatuksen liitto ry:n (Sel ry) hoivissa, joka on siis halukas jatkamaan kehittämään lehteä nykyisessä verkkolehtimuodossa. 1990-luvun alussa ei ollut juuri lainkaan suomenkielistä erityispedagogista oppimateriaalia. Aluksi lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa koulutuksen lähijaksojen yhteydessä. Lehteen kirjoittivat oppimistehtävinään monimuoto-opiskelijat sekä alan tutkijat ja asiantuntijat. Lehti sai alusta alkaen hyvän vastaanoton ja sitä tilasivat myös kentän opettajat. Samaan aikaan aloitimme yhdessä PS-kustannuksen kanssa suomenkielisen erityispedagogisen kirjallisuuden tuottamisen, josta alkoi nopeasti kasvava alan kirjallisuuden julkaisu myös muualla Suomessa. Näen sen hyvänä muistona menneisyydestä. Nyt jo hyvän aikaa eläkkeellä olleena olen seurannut alan kehitystä eikä suvaitseminen ja sietäminen ole mennyt mielestäni eteenpäin, sillä tavoin kuin ajateltiin. Tänään seurasin aamutelevisiosta uusien opetussuunnitelmien sisäänajokeskustelua. Eräänä painoalueena on laajempien oppiainerajat ylittävien kokonaisuuksien hallinta. Integraatiota siis havitellaan tälläkin tavalla ja hyvä niin. Vuodesta 1995 lähtien erityiskasvatuksessa on painotettu samaa asiaa, EriKa-lehdessäkin monissa artikkeleissa ja nyt se näyttää vihdoin alkava toteutua. Se on hieno asia. Toivon koko opetussektorille uhkakuvista huolimatta innovatiivisia kehitysvuosia ja lehdelle Sel:n suojissa virkeää elämän jatkumista sitä mahdollisesti uuden tekijän toimesta uuteen uskoon saatettaessa. Hyvää loppuvuotta ja tulevia vuosia teille kaikille. Toivoo Oiva Ikonen, dosentti JULKAISIJA Vaativan erityisen tuen Veturi-hanke, Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto TOIMITUSKUNTA Tiina Kokko Elina Kontu Terhi Ojala Henri Pesonen Raija Pirttimaa Lauri Räty Taitto: Kati Poikonen ISSN: 2243-0075 3
PÄÄKIRJOITUS 1.11.2015 Hyvät eerikan lukijat! Suomen erityiskasvatuksen liitto ry. sai syksyllä Terhi Ojalalta viestin, jossa hän kertoi huolen eerikan jatkosta. Olemme iloisia, että voimme yhdistää monelle jäsenellemmekin tutun eerikan ja Erityiskasvatus-lehden. Lopullinen muoto paperi- ja verkkojulkaisun kokonaisuudesta muokkautuu vähitellen. Uskon, että arjen pedagogiikan ja tieteellisen tutkimustiedon kohtaaminen on meille kaikille lukijoille antoisaa. Suomen erityiskasvatuksen liitto ry viettää ensi vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan. Sel ry. on pedagoginen järjestö, jonka toimintaan voitte tutustua osoitteessa www.sel.fi. Sieltä löytyy myös juttuja aikaisemmin ilmestyneistä Erityiskasvatus-lehdistä. On ilo jatkaa yhteistä matkaa eerikan ja Erityiskasvatus-lehden kanssa tervetuloa uudet ja vanhat lukijat! Päivi Juntti Puheenjohtaja Sel.ry. 4
ERITYISEN TUEN OPPIJAN ASEMA JA PAIKKA YLÄKOULUSSA oma vai määrätty? Tärkeintä oppijalle koulussa on se, mitä oppija luulee muiden hänestä ajattelevan. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkimus valmistui syksyllä 2015. Siinä selvitettiin erityisen tuen oppijan positioon, merkityksessä asema ja paikka, vaikuttavia tekijöitä yläkoulussa. Tutkimusta varten keväällä 2015 haastateltiin kahden eteläsuomalaisen kunnan 13 erityisen tuen oppijaa. Oppijat olivat vuosiluokilta 7 9 ja opiskelivat 21 50 % oppiaineista yleisopetuksen ryhmissä. Tutkimus kohdistui varsin marginaaliseen ryhmään, sillä Tilastokeskuksen (taulukko 1) mukaan vuosiluokilla 7 9 vuonna 2014 näitä oppijoita oli yhteensä 1954. Auli Haapsalo KK, auli.haapsalo@vihti.fi TAULUKKO 1. Erityistä tukea saaneet peruskoulun oppijat opetuksen toteutuspaikan mukaan vuonna 2014. Opetuksen toteutuspaikka Esiopetus Vuosiluokat 1-6 Vuosiluokat 7-9 Lisäopetus Yhteensä % Opetuksesta 51-99% yleisopetuksen ryhmässä Opetuksesta 21-50% yleisopetuksen ryhmässä Opetuksesta 1-20% yleisopetuksen ryhmässä 67 3175 3981 1 7224 18,3 23 2125 1954 5 4107 10,4 19 2801 1694 4 4788 12,1 Yhteensä 109 8101 7629 10 16119 40,8 Lähde: Koulutilastot. Liitetaulukko 5. Tilastokeskus 2015. Huom. taulukosta on poistettu ne opetuksen toteutuspaikat, joissa opetus toteutettiin kokonaan yleisopetuksessa, erityisryhmässä tai erityiskoulussa. 5
Koulu on voimakas yhteisö Erityisen tuen oppijat kokivat yläkoulukulttuurin samanaikaisesti sekä vahvistavan että heikentävän heidän positiota tai yläkoulukulttuurilla ei koettu olevan merkitystä. Yläkoulukulttuurilla tarkoitetaan kouluinstituution muodollista, epämuodollista ja fyysistä tilaa, jossa oppijoiden kohtaamiset tapahtuvat. Kohtaamiset ovat joka kerta erilaisia ja esitetään eri tavoin (Tolonen 2001, 21). Varsinkin välitunneilla porukat syntyvät, hajoavat ja muotoutuvat uudelleen. Mietola (2014, 86) ja Tolonen (2001, 83) kuvaavat tapahtumaa sosiaalisiksi kupliksi, joissa oppijat ryhmittyvät eri tyylien, harrastusten tai tekemisten ympärillä ja liikkuvat porukasta toiseen muodostaen lyhytaikaisia kohtaamisia. Tässä tutkimuksessa erityisen tuen oppijat ja yleisopetuksen oppijat liikkuivat samoissa porukoissa. Mietolan (2014) mukaan oppijaryhmät pysyttelevät erillään, jopa välttävät kohtaamisia. Tilanteiden monilukutaito Erityisen tuen oppijat kokivat asemansa muodollisessa koulussa vahvaksi, sillä koulu antoi heille tilaa kasvaa nuoriksi, joilla oli omat tulevaisuudensuunnitelmat. Airaksisen (1999, 78) mukaan oppija ajattelee olevansa jotakin ja sopeuttaa käytöksensä tuohon mielikuvaan, jolloin käytös täyttää tietyt rooliodotukset minänä. Tapahtuuko todellisuudessa niin, että oppija alistuu koulutusidentiteeteiksi, ja kokee siinä roolissa olevansa normaali? Voimaannuttaviksi asioiksi erityisen tuen oppijat kokivat myös kaverit ja myönteiset kokemukset yleisopetusryhmistä, joissa opiskelivat 8 14 tuntia viikossa. Yhdenvertaisuutta vahvistettiin samanlaisella pukeutumisella, rikkomalla koulunsääntöjä ja laiminlyömällä opiskelua tunnilla. Toisaalta sääntöjä noudatettiin ja tunneilla opiskeltiin. Muodollinen ja epämuodollinen koulu ovat aina läsnä oppitunneilla Jackson (1968, 4) muistuttaa. Tilanne on erityisen tuen oppijoille ambivalentti. Yksi tapa ratkaista tilanne on olla näennäisesti paikalla ja opiskella. Tästä näkökulmasta muodollisen koulun haasteeksi muodostuu oppijan oman tahdon kadottaminen, sillä samaan aikaan oppija ei voi olla koulusta sekä kiinnostunut että välinpitämätön (Jackson 1968, 26 27, 196). Kouluinstituutio paikkana Paikka tarkoittaa koulua tilana, jossa ollaan tai jossa käydään. Erityisen tuen oppijat kokivat koulun institutionaalisesti tasa-arvoiseksi paikaksi. Tähän peruskoulun opetussuunnitelman (2014) arvoperusta rakentuukin: jokaisella oppijalla on oikeus tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Toisaalta fyysinen koulu koettiin tilana vieraaksi ja oman kotiluokka tilana arvoa alentavaksi - merkityksessä. Mietola (2014) sanoo, että juuri fyysisen koulun tilakäytännöt tekevät näkyväksi erityisen tuen oppijan paikan, sillä opetustiloja sijaitsee marginaalisissa tiloissa. Tässä tutkimuksessa erityisluokat sijaitsivat 6
entisessä atk-luokassa ja entisessä hammaslääkäritilassa, mutta samassa rakennuksessa. Oppivelvollisuus suoritetaan lähes poikkeuksetta koulun osoittamassa tilassa. Oppijan on siis tultava kouluun, halusi hän tai ei (Jackson 1968, 4). Muodollinen koulu säätelee oppijan paikkaa lailla ja asetuksilla (esimerkiksi perusopetuslaki 1998/628). Lait ja asetukset määräävät oppijan aika-tila -polkuja lukujärjestyksen muodossa. Koulussa asiat eivät tapahdu, koska oppijat haluavat, vaan koska on aika opetella ne (Jackson 1968, 12 13). Erityisen tuen oppijoita muodollisen koulun asettamat rajat eivät tuntuneet haittaavan. Koulu koettiin fyysiseksi paikaksi, jossa tavattiin kavereita, opittiin uusia asioita ja vietettiin välitunteja. Kielen avulla kerrotut ja jaetut kokemukset Erityisen tuen oppijat kokivat kielen avulla kerrottujen ja jaettujen kokemusten lisäävän toiseutta kouluinstituutiossa. Muodollisen koulun käytänteissä erityisen tuen oppija koki itsensä ulkopuoliseksi erityisluokkasiirroista tai -pääsyistä keskusteltaessa. Osalle erityisen tuen oppijoille ei vielä yläkouluikäisenä(kään) ollut selvää miksi kotiluokkana oli erityisluokka. Onko kyse siitä, ettei oppija ole osannut asettua dialogiin vai muodollisen koulun tavasta käyttää valtaa? Epämuodollisen koulun dialogeissa juttelut toimivat vallan välineenä. Jutteluun valitut sanat toimivat vallan pieninä mikrohiukkasina (Foucault 1980, 33), joilla haavoitetaan, vähätellään ja nöyryytetään tarkoituksella (Värri, 2002). Juuri näin tapahtui tämän tutkimuksen oppijoille. Yleisopetuksen oppijat halusivat erottautua, siirtämällä erityisen tuen oppijat marginaaliin verbaliikan keinoin: Ne [yleisopetuksen oppijat] on niinku kutsuneet meitä palikkaluokaksi. Erityisen tuen oppijoiden toiseuden kokemukset syntyivät itsestä riippumattomista tekijöistä. Toiseus oli muiden määräämä, mutta toiseuden tunnetta vähensi normaalioppijaksi identifioituminen. Normaali oppija on oppija, joka käyttäytyy koulun luoman mielikuvan mukaisesti. Tässä aistiärsyketulvassa erityisen tuen oppijat rakentavat sosiaalisia suhteitaan ja määrittävät omaa positiotaan (Kiilakoski 2012,15). Luovat käsitykset toisistaan ystävinä, oppijoina, tulevina menestyjinä tai syrjäytyjinä (Tolonen 2001,15). Positio on kuitenkin aina määrätty. Määrääjänä toimii valta, jota tarvitaan kaaoksen välttämiseksi. Valta tai vallankäyttö ei ole ongelma vaan vastavoimien heikkous (Perheentupa 1997, 119). LÄHTEET: Airaksinen, Timo. 1999. Minuuden rakentajat. Keuruu: Otava. Erityistä tukea saaneet peruskoulun oppilaat opetuksen toteutuspaikan mukaan 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 8.7.2015]. https://www. tilastokeskus.fi/til/erop/2014/erop_2014_2015-06- 11_tau_005_fi.html Faucault, M. 1980. Tarkkailla ja rangaista. Keuruu: Kustannusyhtiö Otavan painolaitokset. Jackson, P. W. 1968. Life in classrooms. New York: Holt, Rinehart and Winston. Kiilakoski, T. 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Muistio 2012:6. Mietola, R. 2014. Hankala erityisyys - etnografinen tutkimus erityisopetuksen käytännöistä ja erityisyyden muotoutumisesta yläkoulun arjessa. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 255. Perheentupa, A-V. 1997. Salaperäinen minuus. Jyväskylä: Atena. Perusopetuslaki 642/2010. Tolonen, T. 2001. Nuorten kulttuurit koulussa ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Helsinki: Gaudeamus. Värri, V-M. 2002. Hyvä kasvatus- kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. [Elektroninen aineisto]. 4. painos. Tampereen yliopisto. Matemaattisten tieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 5.3.2015. 7
RUUSUPUISTO ja tutkimusyhteistyötä edistävä työympäristö Kuvat: Petteri Kivimäki Teksti: Tiina Kokko, tohtorikoulutettava, Jyväskylän ylioopisto Jyväskylän yliopiston uusi rakennus Ruusupuisto Alvar Aallon kadulla valmistui toukokuussa 2015. Muutto rakennukseen tapahtui syyskuussa. Rakennuksessa työskentelee noin 300 työntekijää ja noin 1000 opiskelijaa. Kaikki kasvatusalan toimijat ovat nyt saman katon alla. Avoin yliopisto sijaitsee rakennuksen neljännessä kerroksessa. Koulutuksen tutkimuslaitos ja kasvatustieteiden tiedekunta on sijoittunut rakennuksen 1-3 kerrosten noppiin tutkimusteemojen mukaan, ei esimerkiksi entiseen tapaan oppiaineen mukaan. Teemat ovat: vuorovaikutus oppiminen, opetus ja ohjaus yhteisöllinen työkulttuuri koulutus ja yhteiskunta/työelämä opettajan ammatillinen kehitys lasten ja nuorten hyvinvointi, osallisuus ja kasvuympäristöt arviointi julkaisutoiminta koulutusjohtaminen identiteetti ja toimijuus palvelukeskus/hallinto Teemojen mukaan sijoittelun ajatuksena on, että se mahdollistaisi ja kannustaisi samantyyppisiä aiheita tutkivat yhteistyöhön. Nopissa on yhden ja useamman hengen huoneita sekä avotiloja, jolloin samassa tilassa työskentelee useita työntekijöitä. Lisäksi nopissa on pieniä huoneita, joissa voi esimerkiksi pitää palavereita pienellä porukalla, soittaa ja vastaanottaa puheluita ja tavata opiskelijoita. Avotiloissa pyritään välttämään puhumista, jotta keskittymistä vaativaa työtä tekevien on helpompi työskennellä. Tosin eri nopissa voi olla eri säännöt, eli joissain nopissa puhuminen saattaa olla sallittua. Muutosta on kulunut vasta niin vähän aikaa, että fyysisen ympäristön etuja (tai huonoja puolia) on vielä vaikea arvioida. Tiloihin ollaan vasta sopeutumassa ja toimintakulttuuri on hioutumassa. Vielä ei ehkä ole syntynyt uusia yhteistyökuvioita fyysisen sijoittelun ansiosta, mutta jäämme odottelemaan niiden syntymistä. 8
VETURI-tutkimus- ja kehittämishankkeen jälkimaininkina KONTAKTI-koulutus Opetushallitus myönsi opetustoimen henkilöstökoulutusavustuksen KONTAKTIlle (Perusopetuksen vaativan erityisen tuen pedagoginen ja monialainen kehittäminen), joka käynnistyi pitkäkestoisena täydennyskoulutuksena elokuun lopulla Helsingissä kahden päivän orientaatiojaksolla. Vaativaa ja moniammatillista erityistä tukea oppimiseensa ja kuntoutumiseensa saavat lapset ja nuoret, joilla on esimerkiksi vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismin kirjoa. Kohderyhmän oppilaat tarvitsevat useimmiten erityisen paljon poikkihallinnollisia toimenpiteitä ja moniammatillista työotetta. Terhi Ojala projektipäällikkö Helsingin yliopisto Koulutuksen arviointikesus Teemaan liittyvä koulutustarve nousi esille Vaativan erityisen tuen VETURI-hankkeessa tehdyissä kansallisissa kartoituksissa (N=526, N=59), joissa selvitettiin mm. opettajien täydennyskoulutustarvetta ja tärkeimpiä koulutusteemoja. Tulosten mukaan opettajat toivovat ja tarvitsevat eniten koulutusta oppilaiden psyykkiseen oireiluun liittyen. (Kokko ym. 2014; Ojala ym. 2015). Koulutusryhmä, johon kuuluu 40 osallistujaa eri puolilta Suomea, täyttyi nopeasti ilmoittautumisen auettua ja halukkaita osallistujia olisi ollut enemmän kuin koulutuspaikkoja oli tarjolla. Osallistumisen edellytys on työskentely vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa perusopetuksessa. Yhdestä opetusyksiköstä, koulusta tai kunnasta toivottiin vähintään kahta osallistujaa työyhteisövaikutuksien lisäämiseksi. Lisäksi osallistujan työyhteisön edellytettiin tukevan koulutettavan osallistu- mista. Osallistujina on opettajien lisäksi ohjaajia, joiden panos antaa lähijaksojen keskusteluihin ja tekemiseen jatkuvasti tuoreita ja teräviä näkökulmia ja havaintoja. Koulutuksen tarkoituksena on 1) tarkastella ja tukea koulujen opetussuunnitelmaprosessia vaativan erityisen tuen näkökulmasta sekä 2) kehittää toimintamuotoja, jotka edistävät ja monipuolistavat kohderyhmän oppilaita opettavien opettajien ja muun henkilöstön erityispedagogista substanssiosaamista, monialaista työotetta ja yhteisöllisyyttä. Tärkeänä tavoitteena on korostaa opettajan pedagogisen vastuun merkityksellisyyttä. Lisäksi koulutuksessa pyritään kehittämään oppimisympäristöjä ja oppimateriaaleja sekä välineistöä. Tavoitteena on myös lisätä osallistujien työyhteisöjen erityispedagogista osaamista osallistujien tiedonjakovelvoitteen avulla. 9
Koulutus on rakennettu siten, että se myötäilee koulujen vuosikelloa; aloitus oli elokuussa ja päätös on ensi vuoden keväällä. Koulutus etenee prosessimaisesti ja rakentuu seuraavista osista: neljästä kahden päivän mittaisesta ja osin toiminnallisesta lähijaksosta Helsingissä ennakkotehtävistä pedagogisista kehittämistehtävistä työnohjauksellisista syvennyssessioista sekä yhdestä ajankohtaistarjottimesta, joka toteutetaan sähköisesti ja joka on näin ollen avoin mm. osallistujien työyhteisöille ja muille teemasta kiinnostuneille. Ihastuttava, vihastuttava yhteistyö -tapahtumaa voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisenä yt-aikana tai muuna henkilöstökokouksena tai keskustelun herättelijänä. (Tapahtuman mainos seuraavalla sivulla) Koulutuksen sisällöt on suunnitellut asiantuntijoista koostuva ohjausryhmä, jossa on edustajat sairaalaopetuksesta (Piia Ruutu), YPR-opetuksesta (Kukka-Maaria Vänskä), erityiskoulusta (Taina Suvikas), Valteri-koulu Mikaelista (Johanna Juvonen) Helsingin yliopiston (Elina Kontu ja Terhi Ojala) ja Jyväskylän yliopiston (Raija Pirttimaa) edustajien lisäksi. Jokaisella ohjausryhmän jäsenellä on aktiivinen rooli myös koulutuksen toteuttamisessa ja arvioinnissa. Koulutus on tällä hetkellä edennyt puoleen väliin; kaksi kahden päivän lähijaksoa on takana ja kaksi edessä. Käsittelyssä on ollut mm. opetussuunnitelman laaja-alaiset osaamisalueet ja monialaiset oppimiskokonaisuudet vaativan erityisen tuen näkökulmasta, opettajan pedagoginen vastuu oppimisen varmistajana sekä Mapa (Management of Actual or Potential Aggression)-toimintamalli. Ryhmä on tullut tutuksi, joten ajatuksia, toimintamalleja ja ideoita on luontevaa keskenään vaihdella ja jakaa. Pitkämatkalaisten sijoittuminen yöpymään samaan hotelliin edistää yhteistä keskustelua. Kehittämistehtävien työstäminen on aloitettu ja ne valmistuvat viimeiseen lähijaksoon mennessä, jolloin ne esitellään julkisesti muille koulutukseen osallistujille. Koulutus päättyy huhtikuussa 2016. Vaativan erityisen tuen tutkimus- ja kehittämishankkeesta (2012 2015) kiinnostuneille tiedoksi loppuraportti, joka on luovutettu elokuussa opetus- ja kulttuuriministeriöön. www.peda.net/veraja/jyu/kastdk/veturi/ ajankohtaista/ Vaativa erityinen tuki on myös facebookissa. LÄHTEET Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E., Ojala, T. & Pirttimaa, R. 2014. Erityinen tuki perusopetuksen oppilaille, joilla tuen tarpeen taustalla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kehitysvamma- tai autismin kirjon diagnoosi. VETURI-hankkeen kartoitus 2013. www.peda.net/veraja/jyu/kastdk/veturi/ajankohtaista/kartoitus/ Ojala, T., Räty, L., Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E. & Pirttimaa, R. 2015. ERITYI- NEN TUKI. Erityisen tuen toteutuminen sairaalaopetusyksiköiden, valtion koulukotien sekä kuntayhtymien ja yksityisen omistamien laitos- ja erityiskoulujen opetusryhmissä VETURI-hankkeen kartoitus II. www.peda.net/veraja/jyu/kastdk/veturi/ajankohtaista/2kartoitus 10
IHASTUTTAVA, VIHASTUTTAVA YHTEISTYÖ Vaativan erityisen tuen moniammatillisuus Monialaisessa keskustelussa keskiviikkona 25.11.klo 14.15-15.30 EEVA AHTEE projektipäällikkö, nuorisotoimi, Helsinki KARI LAPPI lastenpsykiatrian ylilääkäri, HUS SIRPA LAUTJÄRVI rehtori (em.) opetustoimi EMILIA LUOTONIEMI neuropsykologi, HUS. KUKKA-MAARIA VÄNSKÄ erityisluokanopettaja, opetustoimi, Riihimäki SANNA TEIRO johtava sosiaalityöntekijä, Kivikon toimipiste, Helsinki Juontajina Terhi Ojala ja Marja-Liisa Autio Seuraa ajankohtaista paneelia tietokoneen välityksellä osoitteessa http://live.ilonait.fi/broadcasting/kontakti tai paikan päällä Helsingin yliopiston Minervatorilla (os. Siltavuorenpenger 5 A, kellari 2.krs. max 60 osallistujaa), jonne ilmoittautuminen etukäteen: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/64893/lomake.html Maksuton tapahtuma soveltuu erinomaisesti oman työtehtävän kirkastamiseen tai esimerkiksi työyhteisöjen herättelijäksi ja yhteiseksi keskustelunavaajaksi. Paneelikeskustelu järjestetään yhteistyössä Sophie Mannerheimin koulun kanssa ja se on osa Vaativan erityisen tuen KONTAKTI- koulutusta. Koulutuksen rahoittaja on Opetushallitus. 11
Henri Pesonen Erityisopettaja, väittelee Helsingin yliopistossa 12.2.2016 Vaasan kaupunki henri.pesonen@helsinki.fi Marraskuinen tervehdys! Eletään marraskuun puolta väliä. Virittelin aikaisemmin tänään asunnon parvekkeelle jouluvalot, jotka tuovat kauniisti valoa sisälle samalla tervehtien Hovioikeudenpuistikon varrella kulkevia. Katson pimeään puistikkoon ja totean: det har ikke sneet endu. Suomalais-tanskalaisessa kodissamme odotetaan ensilumen saapumista Vaasaan. Ikimuistoisten VETURI-vuosien jälkeen ja jätettyäni väitöskirjani esitarkastukseen elokuussa, aloitin laaja-alaisen erityisopettajan työt kahdella eri ala-asteella Vaasassa. Toinen kouluista on pieni kyläkoulumainen, jossa vastuullani on ensimmäisen ja toisen luokan erityisopetus, kun puolestaan toinen kouluista on yli 300 oppilaan yhteisö. Isolla ala-asteella työskentelen neljännen luokan oppilaiden kanssa. Kahdessa kooltaan hyvin erilaisessa koulussa työskentely on antoisaa. Vaihtuvat tilanteet ja hienot hetket lasten kanssa tuovat arkeen useita ilon hetkiä. On ollut hyvin mielenkiintoista havaita sekä hanketyön että väitöskirjan tutkimustuloksissa esille nousseita niin positiivisia kuin kehittämistäkin vaativia asioita erityisopetuksen osalta. Tämä kouluvuosi vierähtää tällä suunnalla Suomea ja katsotaan minne elämä sitten kuljettaa Iloista joulun odotusta! 12
ERITYISOPETTAJANA LÄHELLÄ OPPILASTA Tanja Nisula KM, Erityisluokanopettaja, logoterapiaohjaaja LTI Kivenpuiston koulu, Nurmijärvi Työskentelen toista vuotta erityisluokanopettajana Kivenpuiston erityiskoulun EMO-luokassa, Nurmijärvellä. Luokkamuotoinen erityisopetusmuoto niin sanottu EMO-luokka on aloittanut toimintansa syksyllä 2008 ja se tarjoaa kuntouttavaa opetusta psyykkisesti oireileville lapsille. EMO-luokassa on viisi oppilaspaikkaa. Oppilaat ovat ala-asteikäisiä ja ohjautuvat luokalle psykologin ja tutkivan sekä hoitavien tahojen suosituksesta. EMO-luokan tiimiin kuuluu erityisluokanopettaja (kirjoittaja), kaksi oppilasohjaajaa sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Kaikilla oppilailla on oltava avohuollon hoitokontakti. Tällä hetkellä luokkani oppilaat ovat 3 4-luokkalaisia. Oppilaiden kuntouttava jakso luokassani kestää maksimissaan kaksi vuotta tai alakoulun ajan, jonka jälkeen mietitään hoitavan tahon kanssa jatkoa koulupolulle. Jatkopaikkana on joko oma lähikoulu tai jokin muu luokkamuotoinen erityisopetus. Tiimini kanssa toimimme moniammatillisessa työryhmässä, jossa on mukana oppilaiden hoitava taho, terapeutteja, lastensuojelun ja perheneuvolan työntekijöitä, koulun oppilashuollon henkilöstöä sekä vanhempia. Luokassani opetuksen lisäksi on käytössä erilaisia kuntouttavia tukimuotoja, jotka ovat muotoutuneet toimiviksi. Kuvaan seuraavissa kappaleissa lyhyesti IE 1. ja 2. tasojen oppimistaitojen harjoitusohjelman, sensomotorisen aistiharjoitusohjelman sekä logoterapian viitekehyksenä omaan työhöni. IE 1. ja 2. tasot, Instrumental Enrichment oppimistaitojen harjoitusohjelma Feuerstein's Instrumental Enrichment (FIE)- ohjelma on oppijan kognitiivisen prosessoinnin kehittämismenetelmä, jonka aineisto koostuu pääasiassa visuaalisesta aineistosta. IE-ohjelma on 14-osainen harjoitussarja, jonka eri osia kutsutaan intstrumenteiksi. Kukin instrumentti sisältää noin 20 kynä-paperisivua ja ohjaajalle tarkoitetun laajahkon käsikirjan. IE- ohjelma keskittää oppijan tarkkaavuuden tiedon prosessoinnin olennaisiin tekijöihin opettamalla tarvittavat käsitteet, kehittämällä oppijan kognitiivisia operointitapoja ja tuottamalla suunnittelevaa, harkitsevaa ja oivaltavaa ajattelua. IE soveltuu käytettäväksi peruskoulun lisä- ja tukiopetuksessa, erityisopetuksen opetussuunnitelman täydentäjänä, yhteiskunnan järjestämässä opetus- ja kuntoutustoiminnassa, työelämästä syrjäytyneiden täydennyskoulutuksessa, oppimistaitojen hankkimiseksi ammatinvaihdon yhteydessä, vammaisjärjestöjen kuntoutustoiminnassa, maahanmuuttajien perehdyttämisaineistona sekä yksilöllisesti käytettynä pienten ryhmien opetuksessa (Hartman, 2011). Tähän harjoitusohjelmaan on varattu jokaiselle oppilaalle kahdenkeskinen oppitunti viikossa, jolloin voimme keskittyä hänen omiin tehtäviin hyvin intensiivisesti. 13
mistä. Aistiharjoitusohjelman alussa on hyvä tehdä oppilaalle alkutilanteen seurantalomakkeen, jolloin harjoittelun edistymistä on helpompi seurata. (Laurinsalo, 2009). Olen käyttänyt luokassani sensomotorista aistiharjoitusta jo vuosia ja nähnyt tuloksia, joka on kannustanut minua jatkamaan tätä menetelmää. Koulupäivämme alkaa sensolla, johon käytämme noin 15 minuuttia oppitunnin alusta. Tähän käytetty aika on palkitsevaa, sillä oppilaat ovat hyvin motivoituneita toimintaan. Samalla tämä luo selkeä struktuurin luokkaan heti aamusta, kun oppilaat tietävät, miten toimitaan. Logoterapia viitekehyksenä työssäni Sensomoottori kehitystä edistävä aistiharjoitusohjelma Sensomoottori-ohjelma on kehitetty heikon tasapainon, puutteellisen aisti-integraation tai varhaiskehityksen keskeneräisyyden seurauksiin. Sensomoottori-ohjelma sisältää sekä tasapainoharjoituksen, että tarkoin ohjatun refleksijumpan. Sensomoottori-ohjelma aloitetaan syyskuussa ja se kestää toukokuuhun saakka. Sensomoottori-harjoittelun tavoitteena on parantaa yksilön oppimis- ja keskittymiskykyä, sosiaalista vuorovaikutuskykyä, edistää oppilaan etenemistä sekä ennaltaehkäistä syrjäyty- Työn ohella olen kouluttautunut logoterapiaohjaajaksi (LTI) Suomen Logoterapia Instituutin kautta. Wieniläinen psykiatri ja neurologi Viktor E. Frankl (1905 1997) kehitti logoterapian, joka on elämänmyönteinen maailmankatsomus. Sen mukaan ei ole toivotonta tilannetta eikä ihmistä, jolla ei olisi mahdollisuuksia. Frankl halusi löytää vastauksia siihen, mikä pitää ihmisen terveenä ja toimintakykyisenä elämän kolhuissa ja muutoksissa sekä vakavien sairauksien kohdatessa. Hän uskoi, että ihminen on jotakin enemmän kuin vain perimänsä ja ympäristönsä muodostama tuote. Frankl oli tullut käsitykseen, että ihminen kestää lähes mitä vain, jos hän saa vastauksen; Miksi, minkä tai kenen vuoksi? Ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, mitä on olla ihminen. Franklinin käsitys ihmisestä on kolmiulotteinen kokonaisuus, jotka vaikuttavat aina toisiinsa ja kokonaisuuteen: fyysinen, psyykkis-sosiaalinen ja henkisen ulottuvuuden muodostama jakamaton kokonaisuus. Hänen mukaansa ihmisellä on fyysinen sekä psyykkis-sosiaalinen olemus, mutta hän on henkinen persoona, jonka avulla hän voi punnita aidosti arvoja, ottaa etäisyyttä ajasta ja paikasta. (Möller, 2012, 71 73). 14
Elämän tarkoitus Franklin mukaan toteutuu arvoja todeksi elämällä ja arvot ovatkin logoterapiassa hyvin keskeisellä sijalla. Arvot jaetaan logoterapiassa kolmeen ryhmään: luovat arvot, elämys- ja asennearvot. Luovilla arvoilla tarkoitetaan sitä, mitä ihminen tekee ja luo elämänsä eri vaiheissa. Elämysarvoilla (kokemukset) tarkoitetaan merkityksellisiä kokemuksia, joita elämä meille tarjoaa. Asennearvoja tarvitaan, kun jokin väistämätön kohtaa hyvässä tai pahassa. (Frankl, 2008, 12). Uskon, että käytän omalla persoonallisella tavallani jokaista arvoa omassa työssäni. Erityisesti asennearvot korostuvat näiden oppilaiden kohdalla, sillä heidän elämässään on tapahtunut ja tapahtuu hyvin traumaattisia kokemuksia. Heidän elämässään ei mikään ole paikallaan pysyvää, vaan tilanteet elävät koko ajan. Ammattikasvattajana törmään päivittäin ja jopa oppitunneittain oppilaiden tunteiden ilmauksiin. Usein ne ovat fyysisiä ja joudumme hoidolliseen kiinnipitoon. Oppilaiden tunteiden ilmaisu on mustavalkoista ja silloin se on sekä kielellisesti alatyylistä että fyysistä. Näiden tilanteiden läpikäyminen on kasvattava kokemus niin itselleni, tiimilleni kuin myös oppilailleni. Usein taustalta löytyy jokin syy tunneilmaukseen: huonosti nukuttu yö, pettymys jonkin asian suhteen, kaverisuhteiden osalta läpikäymätön tilanne, perheessä aikuisten väliset ristiriidat tai jopa vuodenaika. kiinnipito puretaan yhdessä jokaisen läsnäolijan kesken. Mietitään ja keskustellaan yhdessä, mikä johti tilanteeseen ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Tilanteista ilmoitetaan aina oppilaan kotiin, hoitavalle taholle sekä tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus. Tilanteista menee aina vaarauhkailmoitus lomakkeella työsuojeluun sekä teemme raportit koulun omaan tietokantaan. Opettajan ei tule ohittaa oppilaan kokemuksia olankohautuksella, vaan olla empaattinen ja hyväksyvä ei kuitenkaan tule hyväksyä oppilaan negatiivista käytöstä, vaan oppilas ihmisenä. Olen pistänyt merkille, että on todella tärkeää olla herkällä korvalla näiden oppilaiden kanssa. Tilanteet, joissa he hiukan raottavat omaa maailmaansa ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia. Kun näihin hetkiin voidaan tarttua, saadaan aikaan pienin askelin lähentymistä oppilaan ja opettajan välisessä suhteessa kuuntelen, olen läsnä. Seuraavalla kerralla on tilanne oppilaalle jo helpompi, kun hän on tullut kuulluksi, eikä hänen tunteitaan tai kokemuksiaan ole vähätelty. Kuvausten analysoinnissa on tärkeää olla läsnä oppilaan tarinassa ja toistaa hänen sanojaan esittäen tarkentavia kysymyksiä. Uhmakkaaseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen ei vastata aggressiolla tai vihamielisellä käyttäytymisellä. Jos oppilas käyttäytyy toistuvasti avoimen väkivaltaisesti, on tilanne aina vakava. Koulussamme koko henkilökunta on suorittanut hoidollisen AVEKKI-kiinnipitokoulutuksen, jolla turvataan oppilaan ja muiden turvallisuus. Tällöin oppilaan toimintaa rajataan joko seisten, istualleen tai maassa maaten. Usein kiinnipitotilanteissa lapsi tuottaa hyvin negatiivisia ja loukkaavia puheita, mutta oppilasta ei koskaan rangaista näistä. Oppilaan kanssa käydään tilanne läpi, kun hän on rauhoittunut ja 15
Oppilaan eheytyminen kestää pitkään, se ei tapahdu hetkessä. Pienetkin edistymiset heidän kohdallaan saa minussa toivon siitä, että eheytymistä tapahtuu. Valitettavaa on, että näen myös niitä pettymyksiä ja tilanteita, joissa mennään takapakkia ja pian ollaan samoissa lähtökuopissa tai vielä kauempana. Näissä tilanteissa on muistettava itse ja muistutettava myös oppilasta tilanteesta ennen sen kääntymistä voin, kyllä minä pystyn. Kuten aiemmin on tullut esille, on ihmisellä vapaus tehdä omia valintojaan, mutta kantaa niistä aina itse myös vastuu. Tähän vapauteen ja valintoihin törmään päivittäin oppilaiden kanssa, kun he täyttävät omia tarpeitaan ja halujaan ristiriitatilanteissa. Selkeät strukturoidut tehtävät ja vaihtoehtojen antamiset auttavat oppilaita toimimaan ja tiedostamaan sen, mitä heiltä odotetaan. Opettajan johdonmukainen toiminta helpottaa oppilasta, eikä hänen tarvitse testata rajojaan joka päivä ja toisinaan jokaisella oppitunnilla rajat pysyvät samoina. Tämä luo oppilaalle myös turvallisuutta. Tämä on osa arkeani. Rakastan työtäni ja teen sitä nöyrällä mielellä. Logoterapiaopintojen kautta olen saanut arvokkaita työvälineitä työhöni. Logoterapiaopintojen lopputyönä kehittelin ja oppilaiden avulla testasin Elämän Puu-menetelmän käyttöönottoa. Menetelmän hyödyt näkyivät selvästi oppilaiden osalta ja tarkoituksena on kehittää menetelmää vielä lisää ja kokeilla sen toimivuutta terapiatyöskentelyssä. LÄHTEET Frankl, V.E. 2008. Logoterapia - avain mielekkääseen elämään. Juva: Lyhytterapiainstituutti. Hartman, P. 2011. Helsinki. Henkilökohtainen tiedonanto Laurinsalo, V. 2009. SENSOMOOTTORI Kehitystä edistävä aistiharjoitusohjelma. Sensomotorisen harjoittelun käsikirja. Helsinki: V. Laurinsalo, kustannustoiminta. Möller, P. & Åman, I. (toim.) 2012. Logoterapia. Peruskäsitteitä, filosofiaa, käytäntöjä. Suomen Logoterapiainstituutti. Sastamala: Vammalan kirjapaino Oy. 16
Ennakkotietoa KOSKETUSVIESTIT VUOROVAIKUTUKSESSA - sosiaalishaptinen kieli menetelmänä ohjauksessa ja oppimisessa Seminaari 16.5.2016, Helsingin yliopisto, Minervatori, Siltavuorenpenger 3 A 8.30-9.30 Ilmoittautuminen & tutustuminen näyttelyyn 9.30-9.45 Vaativa erityinen tuki - ajankohtaisia tutkimuksia Dosentti Elina Kontu, Helsingin yliopisto 9.45-10.00 Puheenvuoro Professori Jarkko Hautamäki, Helsingin yliopisto 10.00-10.45 Body Story - how Social-Haptic Communication started Music Therapist Russ Palmer 10.45-11.30 Kosketuksista kieleksi - hapteemit muodostuvat hapteemeista KT, kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtinen, Suomen Kuurosokeat ry 11.30-12.30 lounas (omakustanteinen) 12.30-13.00 Kosketusviestit biologian oppitunnilla FM, erityisopettaja Sari Lahtinen, Kartanonkosken koulu, Vantaa 13.00-13.30 Kosketusviestit sosiaalisten taitojen ja terveystiedon opetuksessa valmentavassa koulutuksessa TtM, erityisopettaja, lehtori Eeva-Liisa Talvela, Keskuspuiston ammattiopisto, Porvoon toimipaikka 13.30-14.00 Kosketusviestit työvälineenä erityisopetuksessa TtM, ammatillinen erityisopettaja Tuula Jägerroos, Keskuspuiston ammattiopisto, Vantaan toimipaikka 14.00-14.30 Tauko, materiaaliin tutustuminen 14.30-15.00 Tuntoaisti ja keho aistitiedon vastaanottajana Dosentti Kaisa Tiippana, Helsingin yliopisto 15.00-15.30 Sairaalahaptiisit - kosketusviestejä hoitohenkilökunnalle Nuoriso- ja järjestöohjaaja Sanna Tuomaala, Suomen Kuurosokeat ry 15.30-15.45 Jatkotutkimusmahdollisuuksia ja päivän yhteenveto Dosentti Elina Kontu Posteresityksiä mm: Kosketusviestit opaskoirakoulutuksessa, liikkumistaidon ohjaaja Tanja Virtanen, Opaskoirakoulu Vantaa - Kehotarinat hahmottamaan päivän kulkua - Sosiaaliset pikaviestit - Sosiaaliset pikaviestit laskettelussa - Ilmehaptiisit - Haptiiseja päiväkodissa - Tandem-haptiisit Seminaarimaksu on 80. Avustajat ja tulkit asiakkaan kanssa ilmaiseksi. Sitova ilmoittautuminen 6.5.2016 mennessä: sanna.tuomaala@kuurosokeat.fi Seminaarin järjestää Helsingin yliopiston Erityispedagogiikan ISE-tutkimusryhmä, Suomen Kuurosokeat ry ja Sosiaalishaptisen pedagogiikan työryhmä. Oikeus ohjelmamuutoksiin pidetään. 17