Ville Turunen: Mat Matematiikan peruskurssi P1 3. välikokeen alueen teoriatiivistelmä 2007

Samankaltaiset tiedostot
a = x 0 < x 1 < x 2 < < x n = b f(x) dx = I. lim f(x k ) x k=1

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

MS-A010{2,3,4,5} (SCI, ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

Käydään läpi: ääriarvo tarkastelua, L Hospital, integraalia ja sarjoja.

1. Derivaatan Testi. Jos funktio f on jatkuva avoimella välillä ]a, b[ ja x 0 ]a, b[ on kriit. tai singul. piste niin. { f (x) > 0, x ]a, x 0 [

Viikon aiheet. Pinta-ala

II.1. Suppeneminen., kun x > 0. Tavallinen lasku

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

Lisää määrätystä integraalista Integraalin arvioimisesta. Osoita: VASTAUS: Osoita: Osoita:

MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

5 Epäoleellinen integraali

2.4 Pienimmän neliösumman menetelmä

2 Epäoleellinen integraali

Numeerinen integrointi.

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Funktiojonot 1

Matematiikan tukikurssi

5 Riemann-integraali ANALYYSI B, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT Ala- ja yläintegraali

Integraalilaskenta. Määrätty integraali

i 2 n 3 ( (n 1)a (i + 1) 3 = 1 +

Sisältö. Integraali 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 20

Analyysi 2. Harjoituksia lukuihin 1 3 / Kevät Anna sellainen välillä ] 2, 2[ jatkuva ja rajoitettu funktio f, että

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

6 Integraalilaskentaa

Integraalilaskentaa. 1. Mihin integraalilaskentaa tarvitaan? MÄNTÄN LUKIO

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Riemannin integraalista

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29

Integroimistehtävät, 10. syyskuuta 2005, sivu 1 / 29. Perustehtäviä. Tehtävä 1. Osoita, että vakiofunktio f(x) c on Riemann-integroituva välillä

4. Reaalifunktioiden määrätty integraali

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

Riemannin integraali

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

7 Funktiosarjoista. 7.1 Funktiosarjojen suppeneminen

Matematiikan tukikurssi

x k 1 Riemannin summien käyttö integraalin approksimointiin ei ole erityisen tehokasta; jatkuvasti derivoituvalle funktiolle f virhe b

sin θ θ θ r 2 sin 2 θ φ 2 = 0.

Sisältö. Funktiojonot ja -sarjat 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 15

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Laskuharjoitus 4 / vko 47, mallivastaukset

ANALYYSIN TEORIA A JA B

10. MÄÄRÄTYN INTEGRAALIN KÄYTTÖ ERÄIDEN PINTA-ALOJEN LASKEMISESSA

3 Integraali ja derivaatta

Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.

Pertti Koivisto. Analyysi C

Lebesguen integraali - Rieszin määritelmä

Syksyn 2015 Pitkän matematiikan YO-kokeen TI-Nspire CAS -ratkaisut

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI II

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ PISTEYTYSKOKOUS

Matematiikan tukikurssi

Analyysin perusteet kauppatieteilijöille P

Pintaintegraali. i j k cos(θ) sin(θ) 1. = r cos(θ)i r sin(θ)j + rk, r sin(θ) r cos(θ) 0 joten

Riemannin integraalista

Jouni Sampo. 28. marraskuuta 2012

ANALYYSI 3. Tero Kilpeläinen

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI II

funktion voi tarkistaa derivoimalla. Sijoitusmenettely perustuu ketjusääntöön.

(b) = x cos x 1 ( cos x)dx. = x cos x + cos xdx. = sin x x cos x + C, C R.

Matematiikan tukikurssi. Hannu Kivimäki

8 Potenssisarjoista. 8.1 Määritelmä. Olkoot a 0, a 1, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.1. Muotoa

Kertausta ja täydennystä

BM20A5820 Integraalilaskenta ja sovellukset

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Yhteenveto, osa II

lim + 3 = lim = lim (1p.) (3p.) b) Lausekkeen täytyy supistua (x-2):lla, joten osoittajan nollakohta on 2.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1: tiivistelmä ja oheislukemista

Matematiikan tukikurssi

Sarjat ja integraalit

Numeerinen integrointi

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Reaalianalyysi I Harjoitus Malliratkaisut (Sauli Lindberg)

13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle

R4 Harjoitustehtävien ratkaisut

Mat Matematiikan peruskurssi K2

Analyyttiset funktiot ja integrointiteorian alkeita

Määrätty integraali. Markus Helén. Mäntän lukio

Matemaattiset menetelmät I. Seppo Hassi

k=0 saanto jokaisen kolmannen asteen polynomin. Tukipisteet on talloin valittu

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

BM20A5820 Integraalilaskenta ja sovellukset

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit

a) Mikä on integraalifunktio ja miten derivaatta liittyy siihen? Anna esimerkki = 16 3 =

6 Integraali ja derivaatta

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.

TEHTÄVÄ 1. Olkoon (f n ) jono jatkuvia funktioita f n : [a, b] R, joka suppenee välillä [a, b] tasaisesti kohti funktiota f : [a, b] R.

Perusidea: Jaetaan väli [a, b] osaväleihin ja muodostetaan osavälejä vastaavat suorakulmiot/palkit, joiden korkeus funktion arvot kyseisellä välillä.

2 Riemann-integraali. 2.1 Porrasfunktion integraali. Aloitetaan integraalin täsmällinen määrittely tutkimalla porrasfunktion integraalia.

a n := f(n), S n := a k ja I n := f(x) dx.

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit

Riemann-integraalin ja mittaintegraalin vertailua

Sarjojen tasainen suppeneminen

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 8: Newtonin iteraatio. Taso- ja avaruusintegraalit

4 Pinta-alasovelluksia

Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: b) 0 e x + 1

11. MÄÄRÄTTY INTEGRAALI JA TILAVUUS

Analyysi B. Derivaatta ja integraali. Pertti Koivisto

Matematiikan peruskurssi. Seppo Hassi

Pertti Koivisto. Analyysi B

Matemaattinen Analyysi

MS-A0202 Di erentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 8: Taso- ja avaruusintegraalit

Transkriptio:

Ville Turunen: Mt-.4 Mtemtiikn peruskurssi P 3. välikokeen lueen teoritiivistelmä 27 Mterili: kirjt [Adms] R. A. Adms: Clculus, complete course (6th edition), [Ly] D. C. Ly: Liner lgebr nd its pplictions (3rd edition).. Tylor-polynomit j -srjt [Adms 4.8, 9.6-9.8] Funktion f Tylor-polynomi stett n kehityskeskuksen : f,n (x) := n k= Funktion f Tylor-srj kehityskeskuksen : f (x) := lim n f,n (x) = k! f(k) () (x ) k. () k= Tylor-rvion virhe: Jollkin x n (:n j x:n välillä) pätee R,n (f,x) := f(x) f,n (x) = k! f(k) () (x ) k. (2) (n + )! f(n+) (x n ) (x ) n+. (3) Iso-O-merkintä : f(x) = g(x) + O(u(x)), kun x, jos f(x) g(x) vkio u(x), kun x. Jos tässä g on polynomi stett n j u(x) = (x ) n+, niin g = f,n. Integrli [Adms 5-7]. Pint-l [Adms 5.2] S R 2 on kolmioituv, jos S = n S k = S S n, missä {S k } n k= erillisten k= kolmioiden kokoelm. Kolmioituvn S R 2 pint-llt A(S) R vditn: () A(suorkide) = knt korkeus. (2) A(S T) = A(S) + A(T), jos S,T erillisiä. (3) Pint-l ei muutu joukon siirroiss ti kierroiss: S T A(S) = A(T).

Seuruksi: A(suunniks) = knt korkeus, A(kolmio) = knt korkeus. 2 Jos S R 2 ei ole kolmioituv, sovitn, että (4) S:n pint-l on A(S) := lim k A(S k ), mikäli on olemss kolmioituvt joukot S k j T k, joille j lim k A(S k ) = lim k A(T k )..2 Määrätty integrli Ide: S k S k+ S T k+ T k f(x) dx [Adms 5.3, 5.7] Jos f : [,b] R kiv, niin f(x) dx R = A(S +) A(S ), missä S + = { (x,y) R 2 : x b, y f(x) }, S = { (x,y) R 2 : x b, f(x) y }. Toteutus: Olkoon f rjoitettu eli C < x R : f(x) C. Välin [,b] R ositus on P = {x k } n k=, missä = x x... x n = b. Merkitään x k := x k x k. Silloin L(f,P) := n ( ) inf f(x) x k x [x k,x k ] k= A(S + ) A(S ) ( ) n sup f(x) x k =: U(f,P) x [x k,x k ] k= Riemnn lsumm (Lower) Riemnn ylāsumm (Upper); Jos Riemnn-lsummien j -yläsummien väliin jää vin yksi luku c R, on f Riemnn-integroituv j sen määrätty integrli :st b:hen on f(x) dx := c R. Huom. f : [, b] R on Riemnn-integroituv, jos esim. jtkuv/ksvv/vähenevä. 2

.3 Integrlin ominisuuksi; nlyysin perusluse [Adms 5.4-5.5] Määriteltiin Sopimus: f(x) dx R, kun f integroituv j < b. f(x) dx :=. Sopimus: f(x) dx := f(x) dx. b Ominisuuksi: (f(x) + g(x)) dx = k f(x) dx = k f(x) dx = c f(x) dx + g(x) dx. (4) f(x) dx (k R vkio). (5) f(x) dx + Jos < b j f(x) kikill x [,b], niin Jos f jtkuv, niin min(f) b c f(x) dx. (6) f(x) dx. (7) f(x) dx f(x) dx (kun < b). (8) f(x) dx mx(f). Anlyysin perusluse (os ): Jos f : [, b] R jtkuv j t ], b[, niin d dt t f(x) dx = f(t). (9) Anlyysin perusluse (os 2): Jos f = G jtkuv, niin f(x) dx = G(b) G(). () Merkintä. x=b x=g(x) = b G(x) = G(x) x=b x= := G(b) G(). 3

.4 Integroimismenetelmiä.4. Osittisintegrointi [Adms 6.] Tulon derivtt (u v) = u v + u v integroidn: (u v) dx = u v dx + u v dx, Sdn osittisintegrointikvt u(x) v (x) dx = u(x)v(x) u (x) v(x) dx () u(x) v (x) dx = x=b x= u(x) v(x) u (x) v(x) dx. (2).4.2 Sijoitukset/muuttujnvihdot [Adms 5.6, 6.2] Derivtn ketjusääntö d dx F(g(x)) = F (g(x)) g (x) integroidn: F(g(x))+vkio= d F(g(x)) dx= dx f:=f, u=g(x) f(g(x)) g (x) dx = x=b x= F (g(x)) g (x) dx f(g(x)) g (x) dx = F(g(x)) u=g(x) = u=g(b) u=g() F(u) = f(u) du, (3) g(b) Muist muutt sijoituksess u = g(x) myös differentili j rjt: g() f(u) du. (4) du = g (x) dx eli du dx = g (x), luksi x=b x=... dx, sitten u=g(b) u=g()... du. 4

.4.3 Rtionlifunktion integrointi [Adms 6.3] Rtionlifunktio on funktio muoto p/q, missä p,q ovt polynomej. Tulos: p(x)/q(x) voidn kirjoitt osmurtokehitelmänä eli A Bx+C summn polynomist, termeistä muoto j termeistä muoto, (x ) r (x 2 +bx+c) s missä (x ) r j (x 2 +bx+c) s ovt q(x):n tekijöitä j x R : x 2 +bx+c >. Erityisesti du = rctn(u) +vkio u 2 + j u u 2 + du = 2 ln(u2 + ) +vkio..5 Epäoleellinen integrli (j rjoittmttomn joukon pint-l) [Adms 6.5] Olkoon f integroituv väleillä [ã, b] ],b[, missä [,b] [, ] j S f := {(x,y) R 2 : < x < b, min(,f(x)) y mx(,f(x))}, Sovitn, että f:n epäoleellinen integrli :st b:hen on f(x) dx := lim ã + c ã f(x) dx + lim b b b c f(x) dx jos rj-rvot olemss j äärellisiä; rvo ei riipu pisteen c ],b[ vlinnst. Sovitn, että pint-l A(S f ) := f(x) dx. Integrlien vertilu: Olkoot f, g :], b[ R jtkuvi, joille f g. Olkoon g(x) dx suppenev. Silloin f(x) dx suppenee. Myös: Jos < b j f g, niin f(x) dx g(x) dx (kun suppenevt). Erityisesti b f(x) dx f(x) dx. Srjojen suppenemisen integrlitesti: Olkoon f : [, [ [, [ jtkuv ei-ksvv. Silloin k= f(k) j f(x) dx joko molemmt suppenevt ti molemmt hjntuvt. (Huom. kyseessä myös integrlin suppenemisen srjtesti!) 5

2 Tilvuuksi, pint-loj j pituuksi 2. Tilvuuksi [Adms 7.-7.2] Limpun K R 3 tilvuus V (K) = A(K x ) dx, missä K:n x-viiple on K x := {(y,z) R 2 : (x,y,z) K}. 2.. Yleinen pyörähdyskpple 2..2 Sylinterikuoret K = { (x,y,z) R 3 : x b, y 2 + z 2 f(x) 2}, V (K) = A(K x ) dx = π f(x) 2 dx. K = { (x,y,z) R 3 : 2 x 2 + z 2 b 2, y f(x ) }. V (K) = x=b x= dv = 2πx f(x) dx. 2.2 Krenpituus [Adms 7.3] Olkoon r = (x (x,f(x))) : [,b] R 2 tsokäyrän suoristus. Krenpituus on siis funktion f : [, b] R kuvjn pituus: l(r, [,b]) = + f (x) 2 dx. Muistisääntö: Krenpituus s = x=b x= ds, missä (ds)2 = (dx) 2 + (dy) 2. 2.3 Pyörähdyspinnn l [Adms 7.3] Kun y = f(x) (missä x [,b]) pyörähtää X-kselin ympäri, on syntyvän pinnn S = { (x,y,z) R 3 : x b, y 2 + z 2 = f(x) 2} pint-l A(S) = x=b x= da = 2π f(x) + f (x) 2 dx Kun y = f(x) (missä x b) pyörähtää Y -kselin ympäri, on syntyvän pinnn pint-l x=b x= da = 2π x + f (x) 2 dx. 6

3 Numeerinen integrointi [Adms 6.6-6.8] 3.. Aste : Puolisuunnikssääntö (engl. Trpezoid rule) [Adms 6.6] Ide: f korvtn ploittin ens. steen polynomeill. T n (f,,b) n f(x) dx, kun T n (f,,b) = b ( ) f + f n + [f + f 2 +... + f n ], n 2 missä f k := f(x k,n ) j x k,n = + k b. Virherviot: n f (x) C T n(f,,b) f(x) dx C (b ) 2. n f (x) C 2 T n(f,,b) f(x) dx C (b ) 3 2. 2n 2 3..2 Aste 2: Simpsonin sääntö [Adms 6.7] Ide: f korvtn ploittin toisen steen polynomeill. kun f k := f(x k,n ) j S n (f,,b) = S n (f,,b) n f(x) dx, b 3n [f + 4f + 2f 2 + 4f 3 + 2f 4 + 4f 5 + 2f 6 +... + 4f n 3 + 2f n 2 + 4f n + f n ] (muist kertoimet,4,2,4,2,4,2,...,4,2,4,!) Virhervio: f (x) C 4 S n(f,,b) f(x) dx C (b ) 5 4 8n. 4 3..3 Integrlien muokkus koneell lskettvksi [Adms 6.8] Numeerinen integrointi toimii hyvin, jos funktio on sileä j rjoitettu j integroimisväli on rjoitettu. Esim. R x /2 dx x=t2 = e x dx = R t 2t dt, e x dx + j e x dx = R x /2 dx x=t2 = Esim. Tylor-polynomit numeerisess integroinniss... 7 R ( e t + t 2 e /t) dt. t 2t dt,