Mannermaan tila Siuntio Luontotyyppiselvitys 2010 Rauno Yrjölä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2010
Sisällysluettelo 1. Johdanto...3 2. Kasvillisuuden yleiskuvaus...4 2.1 Tien pohjoispuoli...6 2.2 Tien eteläpuoli...8 3. Suositukset ja yhteenveto...14 4. Kirjallisuus...15 2
1. Johdanto Mannermaan tilan alueella Siuntion Annilantiellä tehtiin luontotyyppien kartoitus alueen kaavoituksen tausta-aineistoksi. Maastotyö tehtiin 5.8.2010. Ajankohta soveltui hyvin luontotyyppien kartoittamiseen sekä kasvillisuuden yleispiirteiden kuvaukseen. Työssä ei tavoitteena ollutkaan kasvilajiston mahdollisimman täydellinen selvittäminen, vaan mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden löytäminen kaavoitusta varten. Usein harvalukuinen lajistokin esiintyy juuri näillä alueilla. Selvitysalue on kooltaan hieman yli 20 hehtaaria ja se sijaitsee Karhujärven eteläpäässä. Tilaan poikki kulkeva tie jakaa alueen kahteen osaan. Eteläisempi osa on metsävaltainen, pohjoisosassa on pihapiirejä ja järven rantaa. Kaavoitettava alue on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Kaavoitettava alue. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuuden yleispiirteet 3
Alueen kasvillisuustyypit paikannettiin ja rajattiin kartan ja ilmakuvan avulla. Rajaukset perustuvat kasvilajiston ja kasvillisuuden pääpiirteisiin. Luontotyyppien luokittelussa käytettiin Toivosen & Leivon kasvupaikkaluokitusta (Toivonen & Leivo 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A, No 14). Metsälain luontotyyppikohteiden osalta kirjaa Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998, Metsälehti kustannus. Tapio. 192 s). Raportissa annetaan tehtyjen selvitysten perusteella arviointi arvokohteiden merkityksestä kaavoituksen kannalta sekä johtopäätökset maankäytön ehdoista ko. alueella. Maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt FM Rauno Yrjölä. 2. Kasvillisuuden yleiskuvaus Kasvillisuuskuvioinnissa kuviot pyrittiin rajaamaan maankäytön kannalta riittävällä tarkkuudella, liian pieniksi pirstottuja kuvioita yritettiin välttää. Maaston suurista korkeuseroista johtuen tämä ei aina ollut mahdollista, vaan osa kuvioista on melko pieniä. Toisaalta esimerkiksi eteläosan kalliolakialueella kallion ja männikön muodostama mosaiikki yhdistettiin yhdeksi laajemmaksi kuvioksi (16). Kasvillisuuskuvioiden päätyypit on esitetty taulukossa 1 ja kuvioiden sijoittuminen kuvassa 2. Tilan rajojen ulkopuolelle ulottuvat kuviot on rajattu vain rajaan asti. Samoin tilan pohjoispuolen vesijätön ja vesialueen kuviot jätettiin pois. Näiden alueiden kasvillisuutta on kuvattu lyhyesti tekstissä. Korkeussuhteiltaan alue jakaantuu selkeästi kahteen osaan, alavampaan peltolaaksoon, joka johtaa järvelle, sekä korkeampaan ja kallioisempaan metsäalueeseen tilan itäosassa. Metsäalue jatkuu samankaltaisena tilan itä- ja eteläpuolella. Avoimia vesipintoja alueella on Karhujärven lisäksi niukasti. Vain peltoalueella kulkeva oja on paikoin leveämpi. Lisäksi itäalueen metsän keskellä olevalla suolla on hieman näkyvissä vesipintaa, pääosin suo ainakin tutkimuksen aikaan oli melko kuivapintainen. 4
Taulukko 1. Kasvillisuuskuvioiden karkea jaottelu Kasvillisuuden päätyyppi Kuvio Kasvillisuuden alatyyppi Tarkennus Kalliokasvillisuus 13 Kalliojyrkänne 19 Kalliojyrkänne 35 Poronjäkälä- ja varpukallio Kulttuurikasvillisuus 3 Reunuspuusto Ojan ja pellon lehtipuuvaltainen reunuspuusto 6 Piha 7 Piha 8 Pelto Kesantopelto 9 Pelto Kesantopelto 34 Tien varret Metsäkasvillisuus 2 Lehtipuukangas Lehtomainen lehtipuukangas 5 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 10 Lehtipuukangas Tuore lehtipuukangas 11 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 12 Mäntykangas Kalliomännikkö 14 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 15 Lehtipuukangas Tuore lehtipuukangas 16 Mäntykangas Kalliomännikkö 17 Havu-lehtipuukangas Havu-lehtipuukangas 18 Lehtipuukangas Lehtomainen lehtipuukangas 20 Lehtipuukangas Tuore lehtipuukangas 21 Mäntykangas Kuivahko mäntykangas 22 Mäntykangas Kalliomännikkö 23 Kuusikangas Tuore kuusikangas 24 Avosuo Saraneva 25 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 26 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 27 Havu-lehtipuukangas Havu-lehtipuukangas 28 Mäntykangas Kalliomännikkö 29 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas taimikko 30 Mäntykangas Kalliomännikkö 31 Kuusikangas Tuore kuusikangas 32 Mäntykangas Kalliomännikkö 33 Mäntykangas Kalliomännikkö Rantakasvillisuus 1 Rantapensasto Paju-hieskoivupensasto Vesikasvillisuus 4 Ilmaversoiskasvillisuus Ruovikkokasvillisuus 5
Kuva 2. Kasvillisuuskuviot. Kookkaat lehmukset on merkitty punaisella tähdellä, kookas mänty vihreällä. 2.1 Tien pohjoispuoli Kuvio 1 rajautuu alueen länsipuolella kulkevaan tiehen. Tien laidassa on runsaasti kuusia, mutta heti tienpenkalta järvelle päin metsä muuttuu kosteapohjaiseksi ja lehtipuuvaltaiseksi. Kuvion ulkoreuna rajoittuu vesijättöön ja reunassa on pensaikkovyöhyke, pääosin kiiltolehtipajua. Myös hieskoivuja kasvaa pensaikon ja ojan tuntumassa. Pensaikon ulkopuolella on saravaltainen niitty, jossa kasvaa mm. rantakukkaa, pullo- ja viiltosaraa, kurjenjalkaa ym. Niityn kohdalla on aikanaan ollut uimaranta, joka on umpeenkasvun vuoksi kadonnut. Jos rantaa kunnostetaan, ainakin osia saraniitystä kannattaa säästää. 6
Kuva 3. Vesijätön sara- ja suurruohoniittyä. Kuvio 2 on lehtipuuvaltainen pienialainen laikku tien ja ojan välissä. Kuvion eteläreunalla on viereisen tontin kaksi rakennusta. Kuvio 3 on leveähkö pääoja, jonka reunoilla kasvaa lehtipuuvaltaista reunuspuustoa. Ojan vieressä on pihapiirejä sekä kesantopeltoa. Kuvio 4 on Karhujärven etelärantaa, jota osin on raivattu avoimemmaksi. Karhujärven eteläpohjukka on pahoin umpeenkasvanut ja järviruo on valtaama. Toinen näkyvä laji on leveäosmankäämi. Avoimilla vesialueilla on mm. uistinvitaa ja ahvenvitaa, sekä pystykeiholehteä ja lummetta. Ruovikon reunoilla kasvaa myös myrkkykeisoa ja ranta-alpia. Kuva 4. Rannan kasvillisuutta, vasemmalla oleva lahdelma on lähes kokonaan järviruo on valtaama. 7
Kuvio 5 on rannan ja pihapiirin sekä kesantopellon väliin jäävä rantametsä. Kuvioilla 6 ja 7 sijaitsee rakennuksia ja ne on luokiteltu pihapiireiksi. Kasvillisuuteen kuuluu kuitenkin monia sekä peltoettä piha-alueen lajeja, kuten peltosaunio, pihasaunio, pujo, timotei, nurminata, puna-, valko- ja alsikeapila ym. Piha-alueet vaihettuvatkin peltoalueeksi (kuvio 8) ilman selvää rajaa. Peltoaluetta reunustaa lehtipuuvaltainen reunuspuusto. Kuva 5. Näkymä peltoalueen yli kohti pihapiiriä. 2.2 Tien eteläpuoli Tien eteläpuolella on laaja kesantopelto (kuvio 9). Pellon kasvillisuuteen kuuluvat mm. karhunputki, pujo, timotei, pelto-ohdake, juolavehnä, puna-apila, hiirenvirna, niittynätkelmä, nurmipuntarpää ja monet muut pellonpientareiden ja joutomaiden lajit, jotka ovat levittäytyneet viljelystä pois olevalle pellolle. Peltoa reunustaa itä- ja eteläpuolella lehtipuumetsät tai taimikot. 8
Kuva 6. Näkymä pellon pohjoisosasta kohti etelää (kuvio 9). Kuvio 10 on nykyisen tielinjan eteläpuolella oleva lehtipuuvaltainen metsikkö, jossa on runsaammin mm. vaahteroita. Lisäksi kuviolla kasvaa yksi kookas mänty, joka suositellaan säästettäväksi lähellä kasvavan kookkaan lehmuksen kera. Kuvion eteläreuna kulkee vanhaa tienpohjaa pitkin, tie on vielä havaittavissa maastossa, vaikka sille on jo monin paikoin kasvanut runsaasti puita ja niiden taimia. 9
Kuva 7. Kookas mänty kuviolla 10. Alueen itäreunassa on kallioharjanne (kuvio 10), jonka pohjoispuolelle jää pieni kuvio metsää. Kallioharjanteella kasvaa runsaasti metsälauhaa, pohjoisosassa on kasvusto kivikkoalvejuurta. Kallion länsireunan jyrkänne ja sen alapuolella oleva kuusivaltainen metsä (kuvio 13), on metsälain mukainen kohde ja se suositellaan säilytettäväksi. Jyrkänteellä kasvaa sammalia, heinistä lampaannata on runsas. Seinämällä kasvoi ainakin yksi haurasloikko. Alapuolisen metsän pohja on kosteahko. Kuva 8. Kuvion 13 jyrkänne. Metsäalueen keskiosaa hallitsee korkeampi kallioalue (16), jonka valtapuuna on mänty ja pohjakerroksessa on mm. puolukkaa, kanervaa ja paikoin poronjäkäliä. Kallion laelle johtaa tieura kuvion 14 kautta. Kallion länsirinne on jyrkähköä ja siinä on laajempi avokallio, joka on poronjäkälien peittämä (kuvio 35). Kuva 9. Kuvion 14 kautta kallioalueen huipulle kaartuva tiepohja. 10
Kuva 10. Kallion laella oleva painanne, johon on suunniteltu taloa. Kasvillisuutena pääosin kanerva, puolukka, metsälauha ja metsäkastikka. Kuva 11. Kuvion 35 avokallio, joka yläosastaan on poronjäkälien peittämä, alempaa metsälauhan ja lampaannadan. Laen kallioalueen ja länsipuolen peltoalueen väliin jää seka- ja lehtipuuvaltaisia kuvioita (kuviot 15-20). Osa kuvioista on aiemmin hakattu ja matalakasvuisia (osa kuviosta 17, kuvio 20). Kuviolla 18 kasvaa enemmän kookkaita haapoja. Kallion laen ja haavikon väliin jää jyrkänne (kuvio 19). Jyrkänteen tihkupinnoilla kasvaa sammalia sekä saniaisista mm. korpi-imarretta. Aivan jyrkänteen seinämän vieressä kasvaa kookas lehmus. Kielot ja sinivuokot indikoivat laikun lehtomaista luonnett. Jyrkänne ja sen välitön alusmetsä suositellaan säilytettäväksi metsälain luontotyyppinä, samoin lehmus on syytä säästää. 11
Kuva 12. Kuvion 19 jyrkänne. Kuva 13. Jyrkänteen vieressä kasvava kookas lehmus. Selvitysalueen eteläreunalla on kolme kallioista mäkeä (kuviot 28, 30 ja 32), ja niiden väliset metsät. Kallioiden lakialueet ovat kuivaa mäntykangasta. Kuvio 29 on lehtipuutaimikkoa, 26 harvennettua sekametsää ja kuvio 31 on kuusikkoa. Rajan eteläpuolella on ilmeisesti muutamia vuosia sitten tehty avohakkuu, joka on istutettu havupuutaimilla. 12
Kuva 14. Näkymä kuviolta 30 kohti kuviota 28 (Limpan). Kallioiden päällä kasvaa kuivaa mäntykangasta, reunoilla on paikoin sammalpeitteisiä avokallioita. Alueen itäreunalla (kuvio 24) on avopintainen suo, joka jatkuu itään tilan rajan yli. Suon vedenpintaa on laskettu länsipäästä, joten aivan luonnontilainen se ei ole. Pääosa suosta on saranevaa, valtalajina pullosara. Lisäksi suolla kasvaa mm. raatetta, kurjanjalkaa, suokortetta ja paikoin karpaloa. Pääosin suo on kuivahko, ainoastaan lähellä länsipäätä on hieman vesipintaa näkyvissä rahkasammalien välissä. Suo suositellaan säilytettäväksi paikallisena luonnon monimuotoissuutta lisäävänä ympäristönä. Kuva 15. Suo kuviolla 24. Suo jatkuu itään tilanrajan yli. 13
3. Suositukset ja yhteenveto Alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulaissa mainittuja suojeltuja luontotyyppejä. Kaksi kalliojyrkännettä (kuviot 13 ja 19) ja niiden välittömät alustat suositellaan säilytettäviksi metsälain mukaisina arvokkaina kohteina. Samoin kuvion 24 suo. Lisäksi kallioiden ja kalliomänniköiden osalta suositellaan säilytettäväksi osa jäkäläkallioista ja esimerkiksi lakialueet kuvioilla 28 ja 30. Yksittäisistä puista suositellaan säilytettäväksi kookas mänty sekä kaksi kookasta lehmusta. Muilta osin alueella voidaan toteuttaa kaavassa ehdotetut rakennuspaikat. Kuva 16. Säilytettäväksi suositellut kuviot. 14
4. Kirjallisuus Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 2001. Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallitus, Vantaa. 15