22.1.2014 Kohti tulevaisuuden varhaiskasvatusta - VKK-Metro pääkaupunkiseudun kuntien kehittämis- ja koulutusyhteistyö Varhaiskasvatuksen alalla eletään tulevaisuuteen suuntaavaa aikaa sekä kynnyksellä olevasta lakiuudistuksesta että muiden lasten elämään vaikuttavien toimintaympäristöjen muutosten johdosta. Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen piirissä on 38 000 lasta, mikä on noin neljäs osa koko valtakunnan luvusta. Vuodesta 2007 alkaen toiminut VKK-Metro haluaa panostaa pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen yhteiseen kehittämiseen. Tavoitteena on tuoda esiin ja vahvistaa varhaiskasvatuksen toimintayksiköiden työtä lapselle paremman ja uudistuvan toiminnan kehittämisessä. VKK-Metrossa pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen toimijat luovat yhdessä hyvää tulevaisuutta lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Yhteistyön lähtökohdat ja tavoitteet Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKK Metro on neljän pääkaupunkiseudun kaupungin yhteinen, verkostomainen kehittämis- ja koulutusyhteistyörakenne. Keskeisenä toimintamuotona on kehittäjäverkoston työ. Pääkaupunkiseudulta nimetään kahden vuoden ajaksi kaksikymmentäyksi varhaiskasvatusyksikköä kehittämään systemaattisesti varhaiskasvatustoimintaansa. Vaihtuvan kehittäjäverkoston avulla pyritään luomaan mahdollisemman moneen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatusyksikköön pysyvät jatkuvan toiminnan kehittämisen rakenteet ja saamaan aikaan innostus oman työn jatkuvaan tutkimiseen ja kehittämiseen. Kehittämistyön tueksi hankitaan varhaiskasvatuksen tutkimusta. Tarkoituksena on lisätä varhaiskasvatuksen tutkimustietoa ja sen soveltamista varhaiskasvatuksen jatkuvassa kehittämisessä. Käytännön työn ja tutkimuksen välille luodaan kaksisuuntaista vuoropuhelua, jonka avulla tieto arjen työstä siirtyy tutkimukseen ja tutkimustieto vastavuoroisesti arjen työhön. Työntekijöille luodaan väylä, jonka kautta käytännössä nousseille haasteille voidaan tutkimuksen avulla etsiä ja löytää ratkaisuja. 1
Yhteiseksi näkökulmaksi valitaan ajankohtainen kehittämisteema, joka on toimintaa yhdistävä tekijä. Tähän valittuun teemaan liittyvät niin kehittäjäverkostossa tehtävä työ, VKK Metron tekemä tutkimustyö, kuin järjestettävä täydennyskoulutuskin. Koulutuksessa hyödynnetään myös jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja yhteistyökumppanien asiantuntijuutta. Yhteiset keskustelut, kokeilu- ja tutkimustoiminta sekä kokemusten jakaminen lisäävät ammatillista osaamista ja tiedostamista. Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKK Metron toiminta on osa pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan toimintaa. VKK Metron toiminnassa ovat mukana pääkaupunkiseudun kunnat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa. Alueen oppilaitokset tekevät seudullista varhaiskasvatuksen opiskelijayhteistyötä. Koulutus- ja kehittämisyhteistyön johtaminen ja ohjaus Toimintaa ohjaa VKK-Metron ohjausryhmä. Ohjausryhmässä on edustus kaikista mukana olevista osapuolista. Ohjausryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Ohjausryhmän tehtävät ovat: - tekee yhteistyötä koskevat linjaavat päätökset ja vastaa toiminnan etenemisestä - hyväksyy talousarvion ja seuraa ja vastaa budjetin toteutumisesta - hyväksyy toimintasuunnitelman ja siihen tulevat muutokset - valitsee projektiryhmän jäsenet - hyväksyy suunnitelman toimintaan liittyvästä tutkimuksesta ja päättää tutkimuksen hankkimisesta ja mahdollisesta kilpailuttamisesta Ohjausryhmän kokoonpano: Hannele Lakkavaara, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Helsinki, puheenjohtaja Sole Askola-Vehviläinen, varhaiskasvatuksen johtaja Vantaa Titta Tossavainen, suomenkielisen varhaiskasvatuksen johtaja, Espoo Annika Hiitola, varhaiskasvatuspäällikkö, Kauniainen Saila Nevanen, erikoissuunnittelija, Socca, sihteeri 2
Projektiryhmä toimii valmistelevana ja kehittämistyön käytännön toteutusta seuraavana ja tukevana ryhmänä. Projektiryhmän tehtävät ovat: - valmistelee ohjausryhmälle toimintasuunnitelman ja talousarvion - valmistelee tutkimuksen hankinnan - seuraa, ohjaa ja koordinoi kehittämistyön etenemistä ja suunnitelmien toteutusta - toimii työntekijöiden tukena toimintasuunnitelman käytännön toteutuksessa. - projektiryhmän jäsenet toimivat koordinoivana linkkinä edustamansa taustayhteisön muihin toimijoihin. - seuraa ja ohjaa opiskelijayhteistyötä pääkaupunkiseudun eri oppilaitosten kanssa Projektiryhmän kokoonpano: Saila Nevanen erikoissuunnittelija, Socca, puheenjohtaja varhaiskasvatuksen kehittämisasiantuntija, Socca, sihteeri Allan Hasari, varhaiskasvatuksen asiantuntija, Helsinki Jarmo Lounassalo, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö, Vantaa, Virpi Mattila, varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö, Espoo (edustaja valitaan myöhemmin), Kauniainen Eeva Tiihonen, varhaiskasvatusalueen päällikkö, Helsinki oppilaitosten edustajia pyydetään mukaan käsiteltäessä opiskelijayhteistyöasioita 3
Kehittämistyön suunnitelma 2014-2016 Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa Sisällys 1. Lähtökohdat 1.1 Lapsi- ja oppimiskäsitys 1.2 Tulevaisuuden haasteet 1.3 Leikki lapsen kehitystä edistävänä oppimis- ja kasvuympäristönä 1.4 Kasvattajan rooli 1.5 Leikkiin liittyviä kehittämishaasteita 2. Toimintakäytännöt 2.1 Kehittämiskauden kesto 2.2 Kehittämisteema ja tavoitteet 2.3 Toimintarakenne ja kehittämisverkoston työskentelyn organisointi 2.4 Koulutus 2.5 Tutkimus 2.6 Opiskelijayhteistyö pääkaupunkiseudun eri oppilaitosten kanssa 2.7 Toiminnan arviointi 2.8 Viestintä 2.9 Kustannukset Kirjallisuutta 1. Lähtökohdat 1.1 Lapsi- ja oppimiskäsitys Lapsuus on itseisarvoisesti tärkeä elämänvaihe eikä vain valmistautumista tulevaan elämään. Lapset ovat luonnostaan luovia, uteliaita, aktiivisia ja vuorovaikutukseen pyrkiviä toimijoita. Lapset oppivat jatkuvasti ja kaikkialla leikkien, liikkuen, tutkien sekä taiteellisesti kokien ja ilmaisten. Oppiminen on vuorovaikutuksessa toteutuvaa sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa, jossa opitaan toisilta ja yhdessä toisten kanssa. Leikki lapselle ominaisena tapana toimia ja 4
oppia tulee olla varhaiskasvatuksen toiminnan keskiössä. Leikissä mahdollistuu lapsen toimijuus, joka vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään. Leikki myös ilmentää lapsen omaa ajattelua ja tunteita, jolloin sen kautta kasvattajille avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan. Lapset oppivat parhaiten toimiessaan itselleen sopivan haasteellisten tehtävien parissa lähikehityksen vyöhykkeellä, joka toteutuu luontaisesti leikissä. Kasvattajien tehtävänä on leikin edellytysten turvaaminen, kiinnostavien leikki- ja oppimisympäristöjen rakentaminen, leikkiin osallistuminen tarvittaessa ja lasten suunnitelmallinen havainnointi. Parhaimmillaan leikki lapsen oppimisympäristönä tuottaa onnistumisen kokemuksia, leikin ja oppimisen iloa sekä sitoutumista toimintaan, jonka lapsi kokee merkitykselliseksi. Toimintaan sitoutuminen luo kestävää motivaatiota, joka on elinikäisen oppimisen edellytys. 1.2 Tulevaisuuden haasteet Varhaiskasvatuksen hallinto ja lainsäädäntö on murroksessa. Varhaiskasvatus siirtyi opetus ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle vuoden 2013 alussa ja parhaillaan valmistellaan uutta varhaiskasvatuslakia. Muutokset nostavat esiin kysymyksiä. Säilyttääkö varhaiskasvatus oman erityislaatunsa vai kehitetäänkö sitä jatkossa esimerkiksi oppisisältöjen kautta jäsentäen? Lisääntyykö varhaiskasvatuksessa valtakunnallinen normiohjaus vai säilyvätkö varhaiskasvatussuunnitelman perusteet raamina, joka mahdollistaa erilaiset paikalliset sovellutukset? Tuleva lainsäädäntö (esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuteen ja kotihoidon tukeen tulevat muutokset) voi tuoda mukanaan vaatimuksia entistä joustavampiin hoitoaikoihin ja tämä asettaa haasteita eheälle päivähoitopäivälle lasten ryhmäytymisen ja vertaissuhteiden muodostumiselle. Opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämissuunnitelmassa Koulutus- ja tutkimus 2011-2016 nostetaan esille mm. monikulttuurisuus, eriarvoisuuden lisääntyminen, teknologia ja kestävä kehitys teemoina, jotka vaikuttavat ja tuovat muutoksia kaikkeen koulutukseen ja kasvatukseen, myös varhaiskasvatukseen. Lisäksi pätevän ja koulutetun henkilökunnan saanti on keskeinen tulevaisuuden haaste. 5
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet -luonnoksessa tuodaan esille tulevaisuuden edellyttämä laaja-alainen osaaminen. Osaamisen alueita yhdistää pyrkimys oppilaan identiteetin vahvistamiseen ja kestävän tulevaisuuden edellyttämän osaamisen kehittämiseen. Laajaalainen osaaminen koostuu seuraavista ajattelu ja oppiminen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu itsestä huolehtiminen, arjenhallinta ja turvallisuus monilukutaito tieto- ja viestintäteknologian osaaminen työskentely, opiskelu ja työelämässä tarvittava osaaminen osallistuminen, vaikuttaminen ja vastuullisuus On tärkeää, että jo varhaiskasvatuksessa osataan ennakoida tulevaisuudessa tarvittavat valmiudet. Tämä turvaa lapsen johdonmukaisen kasvun, kehityksen ja oppimisen jatkumon. 1.3. Leikki lapsen kehitystä edistävänä oppimis- ja kasvuympäristönä Lasten elämä ja varhaiskasvatus ovat muutosten keskellä. Millä tavoin vaikutetaan lasten suotuisaan kehitykseen niin, että he saavat parhaat eväät elämäänsä? Pääosa tulevaisuudessa tarvittavista taidoista ja niiden valmiuksista harjaantuvat monipuolisen leikin avulla. Voiko leikki myös luoda lapsille iloa, rauhaa ja lasten tarpeita vastaavan toiminta- ja oppimisympäristön? Miten syntyy ja elää pitkäkestoinen ja laadukas leikki? Leikki oppimisympäristönä -ajattelussa keskiössä on lapsen hyvinvointi ja oppiminen, ei sisältö, opettaja ja opettaminen. Tavoitteena on edesauttaa tutkivaa, aktiivista, yhteistoiminnallista ja osallistavaa leikkiä, jossa pääpaino on leikin kautta tapahtuvan kokonaisvaltaisen oppimisprosessin tukemisessa. Hyvä leikkiympäristö innostaa ja motivoi lapsia työskentelemään, harjoittelemaan ja kokeilemaan. Ympäristön tulee tarjota haasteita lapsen taidoille, ajattelulle ja mielikuvitukselle. Hyvä leikillinen ympäristö vastaa erilaisten lasten ja eri oppimistyylien tarpeisiin. Ilo siitä, että tietää, ymmärtää ja oppii on merkittävä perustunne ja onnistumisen kokemus motivoi lasta uusien kokemusten äärelle. Lasten ja kasvattajien jaettu ilo yhteisestä leikkimisestä, työskentelystä ja ajattelusta luovat pohjan hyvälle kasvuympäristölle. 6
Luova ja leikillinen oppimisympäristöajattelu näkee lapsen aktiivisena toimijana ja tiedon tuottajana. Oppiminen tapahtuu leikkimällä. Leikillinen ja luova oppimisympäristö yhdistää eri menetelmiä ja integroi sisältöjä leikkiin. Leikillinen oppimisympäristö rakentuu yhteisöllisyydelle, mielikuvitukselle, tarinallisuudelle, tunteille, fyysiselle aktiivisuudelle ja se luo mahdollisuuksia. 1.4 Kasvattajan rooli Varhaiskasvatus vaalii lapsilähtöisyyttä ja lasten osallisuutta, mutta millaista roolia kasvattajalta odotetaan? Kasvattajalta edellytetään läsnäoloa ja lapselle ominaiseen toimintaan sitoutumista. Ammattitaitoa ovat hyvät vuorovaikutustaidot, pedagoginen sensitiivisyys ja ymmärrys, joka tarkoittaa tilanneherkkyyttä ja kykyä sopivasti aktivoida tai antaa autonomiaa lapsille. Kasvattajan tehtävänä on lasten valintojen tukeminen ja havainnoiminen. Häneltä vaaditaan lisäksi kykyä heittäytyä mukaan tekemään, kokemaan ja leikkimään yhdessä lasten kanssa. Kasvattajan on kyettävä osallistumaan luovaan leikkiin, mutta hänen on myös osattava hyödyntää leikkiä pedagogisena menetelmänä ohjatuissa tilanteissa. Kasvattajan vastuulla on myös myönteisen ja innostavan ilmapiirin luominen. Leikissä lapset ja kasvattaja rakentavat uutta yhteistä kulttuuria, joka välittyy parhaimmillaan ryhmän arkeen positiivisena tunneilmastona. Vuorovaikutuksen laadulla on aivan ratkaiseva merkitys. Rikkonainen ja paljon siirtymätilanteita sisältävä päivä ei tue sellaista ilmapiiriä ja vuorovaikutusta, jossa kasvattajalla on aikaa olla ja keskustella lasten kanssa heidän elämästä, ideoistaan ja leikkimisestä. Rikkonainen toiminta ei anna mahdollisuutta vastata lasten tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Kasvattajan vastuulla ovat leikin edellytysten luominen: leikkiaika ja -rauha, leikkitila ja -välineet, ryhmäjako, kokemukset ja mallit sekä kasvattajan aito läsnäolo. Kasvattajan tulee varmistaa leikin mahdollistavat taustatekijät kuten esimerkiksi toiminnan joustava suunnittelu, vakaa päivärytmi, tilojen käyttö ja työvuorot. Kasvattajan rooliin leikissä liittyy asenteellinen, rakenteellinen ja toiminnallinen ulottuvuus. Asenteellinen ulottuvuus sisältää leikin arvostamisen näkökulman ja leikin suhteen mm. opettamiseen ja tiedollisiin sisältöihin. Rakenteelliset puitteet luodaan varhaiskasvatussuunnitelmissa ja ajankäytön, tilojen ja materiaalien avulla. 7
Toiminnallinen ulottuvuus tarkoittaa ohjauskäytäntöjä ja vuorovaikutusta. Leikin tukeminen vaatii tilanneherkkyyttä. Kasvattajan roolina leikkitilanteissa voi olla esimerkiksi havainnoija, dokumentoija, leikin edellytysten luoja, organisoija, neuvottelija tai osallistuja. Valinta perustuu kasvattajan tiedolle leikistä ja sen mahdollisuuksista. 1.5 Leikkiin liittyviä kehittämishaasteita Lasten oppimisen ja hyvinvoinnin turvaaminen eivät tuota riittävää perustaa varhaiskasvatuksen laadulle. On vahvaa näyttöä siitä, että tieto ei suoraan kehitä tai opeta lasta, ja että hyvinvointiin liittyen on pystytty lähinnä kehittämään pahoinvointia kuvaavia indikaattoreita. On syytä paneutua etsimään lapsen kehityksen turvaavia ratkaisuja. Lapsen kehittyminen edellyttää sellaisten taitojen omaksumista, joita ei voi suoraan opettamalla siirtää lapselle, vaan kehittymiseen tarvitaan leikkiä, joka tarjoaa autenttisen kokemuksellisen oppimisympäristön, jossa lapsi voi harjoitella näitä taitoja. Tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan leikissä lapsen on mahdollista käyttää koko kapasiteettiaan. Lapsi kehittää oman toimintansa suuntaamista ja sovittamista muiden toimintaan siis motivaatiota ja tahtoa. Leikki vaatii mielikuvitusta ja kykyä löytää luovia ratkaisuja leikkitilanteisiin. Kaikki leikki ei ole kehittävää. Lasten kehityspotentiaalien kannattelu edellyttää panostamista laadukkaan leikin turvaamiseen, mikä voi onnistua vain kasvattajien leikkiin osallistumisen ja sitoutumisen kautta. Laadullisia tavoitteita leikille asettamalla varhaiskasvatuksessa päästään jo oleellisesti lähemmäksi lapsen kehitystä tukevia tekijöitä. Luonnollisesti myös lasten omaehtoista leikkiä tarvitaan lasten ja kasvattajien yhteisen leikin lisäksi. Lasten oppimisen ja kehityksen edistämisen ohella leikillä on myös korjaava ja mahdollistava tehtävä. Tällöin leikin kirjo ulottuu myös riehakkaiden, uskaliaiden ja joskus jopa epäsovinnaisten leikkien alueelle. Näiden leikkien kautta lapset käsittelevät tunteitaan ja yrittävät ymmärtää kokemuksiaan. Lisäksi leikki tarjoaa kanavan stressin ja aggressiivisen käytöksen purkamiselle, mutta myös ilon jakamiselle. Leikki antaa uusia voimavaroja sekä auttaa lapsia kestämään ympäristön painetta. Olennaista on tiedostaa erilaisten leikkien moninaiset merkitykset ja tehtävät. Leikki voi muotoutua lapselle merkitykselliseksi, vaikka se ei 8
aina noudattaisikaan kasvattajan etukäteen suunnittelemia tavoitteita tai ennakko-oletusta kehittävästä leikistä. Lapsen kehitystä on yhä enemmän tarkasteltava sosiokulttuurisena. Se ei ole palautettavissa suoraan kehityspsykologiseen kuvaukseen. Inhimillisen kulttuurin välittyminen lapselle on monivaiheinen prosessi, jossa leikki tukee lapsen kykyä toimia kuvittelun ja mielikuvituksen varassa. Kieli ja leikki ovat luonteeltaan sosiaalisia ja kulttuurisia. Leikin kautta lapsi voi omaksua ja harjoitella toimintoja, joita hän ei vielä oikeasti osaa tai voi toteuttaa. Lapsen emotionaalisuutta päästään lähelle ilon, leikillisyyden ja kehollisuuden kautta. Näille kaikille on sijansa leikissä. Kasvattajilta voi puuttua teoreettista tietoa siitä, mitä leikki on, miten se voi kehittyä ja miten leikkiä tuetaan. Leikkiperustaisen pedagogiikan pitää lähteä lasten kuuntelusta ja havainnoinnista. Haasteena on siirtää laadukkaan leikin piirteet; positiivinen toiminta, aktiivinen osallistuminen, intensiivinen keskittyminen ja päämääräsuuntautuneisuus oppimiseen. Leikin ja sen ohjauksen taso on yhteydessä varhaiskasvatuksen laatuun. Käytännössä toiminta varhaiskasvatuksessa on edelleen liian usein kasvattajajohtoista. Lasten toiminnassa ei ole riittävän pitkiä ajanjaksoja leikille, jotta lasten laadukkaat, luovat leikit voisivat kehittyä. Kotona leikkiajasta kilpailevat televisio, pelit ja tietokoneohjelmat. Tämä aiheuttaa sen, että mielikuvitusleikit, jotka ovat tärkeitä lapsen kehittymiselle, vähenevät. Aivotutkimus tukee leikin tärkeyttä lapsen oppimiselle ja suotuisalle kehitykselle. Yksilöohjauksen sijasta on järkevää panostaa leikkiin ja juonelliseen yhteistoimintaan ryhmässä. Tämä auttaa luovuuden, positiivisen minäkuvan ja oppimisen motivaation kehittämisessä. Leikki vastaa myös tukea tarvitsevien sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten tarpeisiin. 9
2. Toimintakäytännöt 2.1 Kehittämiskauden kesto Uusi kehittämiskausi alkaa 1.1.2014 ja kestää 31.5.2016 asti. Kehittämiskausi jakaantuu kahteen osaan: 1) Ajalla 1 / 2014-7/ 2014 tarjotaan koulutusta ja työpajoja kehittämiskauden teemasta laajalla kohdejoukolle pääkaupunkiseudun päivähoidon työntekijöitä. Kevään aikana tästä joukosta valitaan 21 kehittäjäyksikköä. 2) Ajalla 8 / 2014 5 / 2016 tapahtuu varsinainen kehittämistyö 21 tutkimusyksikön kanssa VKK-Metron kehittämisrakenteessa. 2.2 Kehittämisteema ja tavoitteet Yhteisenä kehittämisteemana on leikki ja leikilliset oppimisympäristöt. Kehittämistyön tavoitteena on: tarkastella leikkiä lasten kasvu- ja oppimisympäristönä, joka vastaa heidän kehitys- ja oppimistarpeisiin vahvistaa varhaiskasvattajien osaamista leikin hyödyntämisessä lasten oppimisvalmiuksien kehittämisessä kehittää varhaiskasvatuksen leikillisiä oppimisympäristöjä niin, että ne vastaavat lasten tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin tarkastella leikin moninaisia mahdollisuuksia suhteessa lasten joustavasti vakaaseen päivärytmiin kehittää toiminnan laatua varhaiskasvatuksessa kehittää aikuisen aktiivista ja sensitiivistä roolia leikkiperustaisessa, lapsilähtöisessä pedagogiikassa tuottaa havainnointimateriaalia leikkitilanteista työn kehittämisen tukemiseksi vahvistaa varhaiskasvatuksen henkilökunnan kehittämisosaamista lisätä leikin arvostusta lapsiperheissä 2.3 Toimintarakenne ja kehittämisverkoston työskentelyn organisointi Kehittämistyö toteutetaan VKK-Metron kehittäjäyksikkörakenteessa, jonka ytimenä 21 yksikön muodostama kehittämistyön verkosto. Mukana voi olla myös eri päivähoitomuotoja kunnan 10
valinnan mukaan. Kehittäjäverkoston työskentely rakentuu VKK-Metrossa kehitetyille käytännöille, joissa keskeisiä ovat kehittäjäyksiköiden ohjaajien työskentely ja yhdyshenkilöiden, johtajien ja ohjaajien vertaisryhmätapaamiset. Ohjaajien tehtävänä on toimia kehittäjäyksiköiden toiminnan tukena. Ohjaajat työskentelevät kunnan varhaiskasvatuksen hallinnon tehtävissä ja tuovat ulkopuolisen näkökulman kehittämisprosessiin. He toimivat myös tiedonvälityksen linkkinä hallinnon ja kentän välillä. Myös aluepäälliköt kytketään mukaan kehittämistyöhön. Kehittäjäyksiköiden esimiehillä on keskeinen rooli yksiköiden kehittämistyön johtamisessa. Heidän rinnalleen nimetään yhdyshenkilöt, jotka auttavat kehittämistyötä koskevissa käytännön järjestelyissä yksikössä. Yhdyshenkilöt vastaavat tiedon välityksestä ja koordinoinnista VKK- Metron ja yksikön välillä. Kehittämisjaksolle palkataan varhaiskasvatuksen asiantuntija, jonka tehtävänä on jalkautuva kenttätyö ja kehittäjäyksiköiden konsultointi. Hänen tehtäviinsä kuuluu dokumentoinnin ja leikin hyödyntämiseen liittyvien toimintamallien ja menetelmien kehittäminen. Lisäksi tehtäviin kuluu kouluttaminen, vertaisryhmätyöskentelyn vetäminen, tiedottaminen ja osallistuminen arviointitehtäviin. Varhaiskasvatuksen asiantuntijan työparina toimii Soccan erityissuunnitelija. 2.4 Koulutus Kehittämisjakson alussa kevätkaudella 2014 järjestetään leikki ja leikilliset oppimisympäristöt - teemasta koulutusta, johon koko pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen henkilökunnan on mahdollista osallistua. Koulutukseen osallistuminen on erityisen tärkeää niille toimipisteille, jotka ovat kiinnostuneita perehtymään tarkemmin kehittämiskauden aiheeseen ja pohtivat kehittäjäyksiköksi hakeutumista. Näille kehittäjäyksiköksi hakeutumista suunnitteleville toimipisteille järjestetään kevään aikana työpajoja ja kehittämisosaamiskoulutusta (mm. snadit stepit ). Kevään koulutusjaksolle kunnat valitsevat mukaan noin 50 toimipistettä ja kevään jälkeen 21 jatkaa kehittäjäyksikkönä. Syksyllä 2014 järjestetään kehittämisteemaan liittyvää koulutusta 11
kehittäjäyksiköille ja joitain tilaisuuksia myös laajalle varhaiskasvatuksen kentälle kuten aikaisemminkin VKK-Metron toimintarakenteessa. 2.5 Tutkimus Kevään 2014 aikana projektiryhmä tekee suunnitelman siitä, millaisia tutkimus- ja tietotarpeita kehittämisjaksoon liittyy ja miten tutkimus hankitaan. 2.6 Opiskelijayhteistyö pääkaupunkiseudun eri oppilaitosten kanssa Opiskelijayhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulujen kanssa on tärkeä osa VKK-Metron toimintaa ja sitä halutaan edelleen jatkaa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat suorittavat harjoitteluja ja tekevät oppimistehtäviä ja opinnäytetöitä tutkimusyksiköissä. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden on mahdollista tehdä pari- tai pienryhmätöitä. Opinnäytetöiden tuloksia esitellään opinnäytetyöseminaareissa. Yhteistyössä ovat mukana Metropolian, Diak:n ja Laurean ammattikorkeakoulujen varhaiskasvatuksen koulutusohjelmat. 2.7 Toiminnan arviointi Arvioinnin tavoitteena on jatkuvasti kehittää VKK-Metron toimintaa niin, että se vastaa sille asetettuja tavoitteita mahdollisimman hyvin ja työkäytäntöjä pystytään tarvittaessa muuttamaan. Arvioinnissa keskeistä on itsearviointi ja organisaation oppiminen. Arvioinnin kriteerejä ovat toimintasuunnitelma ja siinä toiminnalle asetetut tavoitteet sekä mukana olevien eri toimijoiden kokemukset toiminnasta. Arvioinnissa pyritään moniäänisyyteen niin, että eri toimijaryhmien näkemykset tulevat kuuluville. Toiminnan arviointiin kuuluu: toimintasuunnitelman ja budjetin toteutumisen seuranta kehittäjäyksiköiden tavoitteiden toteutumisen seuranta, alku- ja loppuhaastattelut lasten ja perheiden kokemustiedon hyödyntäminen 12
palautteen koonti koulutuksista, työpajatyöskentelystä, vertaisryhmätyöskentelystä ja dokumentointipajoista ja muista VKK-Metron toimintakäytännöistä kehittämistyössä tuotetun tutkimustiedon ja julkaisujen arviointi oppilaitosyhteistyön arviointi Arviointia tehdään VKK-Metron toiminnan yhteydessä ja ohjaus- ja projektiryhmien kokouksissa. Lisäksi järjestetään ohjaus- ja projektiryhmän yhteiset väli- ja loppuarviointipäivät. Arviointipäivään kootaan tuotettu seuranta- ja arviointimateriaali ohjaus- ja projektiryhmän yhteisen keskustelun pohjaksi. 2.8 Viestintä Onnistunut viestintä mahdollistaa VKK-Metron toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Se vahvistaa tietoa kaupunkien yhteisestä kehittämis- ja koulutusrakenteesta, antaa tietoa toiminnan etenemisestä ja mahdollistaa hyvien käytäntöjen levittämisen. Se tekee myös tunnetuksi kehittämis- ja tutkimustyön tuloksia ja luo yhteistyötä ja verkostoja. Viestintä on olennainen osa VKK-Metron toiminnan onnistumista ja toimijoiden sitoutumista kehittämistyöhön. Viestintä toteutetaan yhdessä pääkaupunkiseudun kaupunkien, Soccan ja yhteistyökumppanien kanssa. Viestinnällä tuetaan toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Viestinnän keskeisimpiä kohderyhmiä ovat kehittäjäyksiköiden henkilökunta, kuntien kehittäjät ja VKK-Metron ohjaus- ja projektiryhmä. Muita kohderyhmiä ovat pääkaupunkiseudun varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen valtakunnalliset toimijat, oppilaitokset, yhteistyökumppanit opetus- ja sosiaalitoimessa, kaupunkisen päättäjät ja muut yhteistyökumppanit. Sisäinen viestintä jakautuu hankkeen toimijoiden keskinäiseen viestintään, kuntien sisäisesti toteutettavaan viestintään, Soccan ja oppilaitosten sekä muiden yhteistyökumppaneiden viestintään. Ulkoinen viestintä tiedottaa toiminnan rakenteesta, etenemisestä ja tuloksista. Tärkeimmät viestinnän kanavat ovat VKK-Metron www-sivut, sähköposti, VKK-Metron eri tilaisuudet, tiedotteet ja julkaisut. 13
2.9 Kustannukset Pääkaupunkiseudun kuntien varhaiskasvatusjohtajien ja Soccan yhteisessä neuvottelussa 21.2.2013 on sovittu, että pääkaupunkiseudun kunnat rahoittavat VKK-Metron toimintaa 2011 2013 toteutetun kehittämishankkeen kuntien omarahoitusosuuden suuruisella summalla. 3.6.2013 pidetyssä arviointipäivässä sovittiin, että budjettia tarkennetaan niin, että siinä otetaan huomioon kevään koulutusjakso. Varhaiskasvatuksen johtajat hyväksyivät 12.8.2013 päivätyn budjetin vuosien 2014-2016 osalta (liite 1). VKK-Metron kustannukset muodostuvat kehittämistyöhön palkattavan asiantuntijan palkkakuluista ja koulutus-, tutkimus- ja toimintakuluista (mm. vuokrat, tarvikkeet ja matkakulut). Kuntien rahoituksen lisäksi voidaan hakea ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kehittämis- ja tutkimustyöhön. Kunnat resursoivat toimintaa myös työntekijöiden työpanoksella ja Socca erityissuunnittelijan työllä. Kirjallisuutta: Ashiabi, G. S. 2007. Play in the Preschool Classroom: In Socioemotional Significance and the Teachers Role in Play. Early Childhood Educational Journal 35(2), 199-207. Baines, L. A. & Slutsky, R. 2009. Developing the Sixth Sense: Play. Brown, S. 2009. Play. How It Shapes the Brain, Opens the Imagination, and Invigorates the Soul. Chien, N. C., Howes, C., Burchinal, M., Pianta, R. C. & 2010. Children s Classroom Engagement and School Readiness Gains in Prekindergarten. Child Development 81(5) 1534-1549. Gronlund, G. 20XX. Being Planful and Responsive. For the Preschool Professional 6(2), 11-14. Hakkarainen, P. 2011. Aliarvioidaanko leikin ja varhaiskasvatuksen merkitystä? Educa messut 29.1.2011. Kalliala, M. 2008. Aikuisten ja lasten vuorovaikutus. Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. (2011). Lapsuuden oppimisympäristöt. Eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. 14
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. 2007. Environments that support learning. Helsinki: National Board of Education. Piironen, L. (toim.) 2004. Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY. Pitko, T-L. 2011. Leikki ja leikillinen vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa. Salmi, S. 2011. Lapsen stressitason yhteys päivähoidon laatuun ja lapsen tempperamenttiin. Thompson, P & White, S. 2010. Play and Positive Group Dynamics. Reclaiming shildren and youth 19(3) 53-58. Wong, S-m, Wang, Z. &Cheng, D. 2011. A Play-based Curriculum: Hong Kong Children s Perception of paly and Non-play. International Journal of Learning 17(10), 165-180. 15