LUONTOSELVITYSTEN TASON ARVIOINTI
Luonnonsuojeluselvitysten laatimisopas 1993
Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi, Ympäristöopas 109 Luonnon monimuotoisuus on vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Hankkeiden suunnittelijat ovat varmasti usein epätietoisia siitä minkälaisia vaikutuksia tulisi ennakoida, millä menetelmillä selvityksiä tulisi tehdä ja kuinka merkittäviä havainnot ovat.
LUONTOSELVITYKSET Ne tekevät jotka osaavat Selvitykset tehdään oikeilla menetelmillä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa Tulokset dokumentoidaan oikein ja raport kirjoitetaan ymmärrettävään muotoon
LAIT JA ASETUKSET Monet lait edellyttävät luonnonolojen luotettavaa kuvaamista ja erityisarvojen esittämistä sekä luontovaikutusten arviointia. Lait tai asetukset eivät määritä selvitysten sisältöä, laajuutta, laadunvarmennusta tai tekijöiden ammattaitoa.
LUONTOSELVITYKSEN SISÄLTÖ JA LAAJUUS Suunnittelualueen ja hankkeen vaikutusalueen sijainti, pinta-ala ja luonnontilaisuus Suunnittelu- ja vaikutusalueella tiedossa olevat luontokohteet ja suojelualueet sekä uhanalaiset ja suojeltavat lajit ja luontotyypit Hankkeen ennalta arvioitu vaikutus luonnonoloihin Hanketyyppi (maakunta-, yleis- vai asemakaava, linjamainen vai pistemäinen hankealue, hoito- ja käyttösuunnitelma) Hankkeeseen liittyvät lajien tai luontotyyppien seurannat.
LUONTOSELVITYSRAPORTIN ARVIOINTI Luontoselvityksen tekijää ei maastossa kukaan valvo, joten selvityksen riittävyys ja oikeellisuus on arvioitava raportin perusteella. Luontoselvitykseksi ei riitä pelkkä toteamus: Suunnittelualueen metsät ovat talousmetsiä. Suunnittelualueella ei ole arvokkaita luontokohteita.
Luonnonolojen yleiskuvaus tulisi tehdä vähintäänkin muutos- ja vaikutusalueilta. Luonnonolojen kuvauksen tulee olla niin kattava, että tekstin, valokuvien, karttojen ja ilmavalokuvien avulla saa selkeän tiedon suunnitelma-alueen eri osien luonnonoloista. Jos muutosalueiden luonnonoloja ei tunneta, kyse ei ole luontovaikutusten arvioinnista vaan vaikutusten arvaamisesta.
Luontoselvitysten yleinen ongelma on se, että selvityksiä tehdään vain muutamista lajiryhmistä tai vain osasta luontotyypeistä. Tällöin on vaarana, että olennaiset luontovaikutukset jäävät tunnistamatta.
RAPORTIN SISÄLTÖ Selvityksen tekijät sekä maastossa että raportoinnissa (jotta voisi kysyä lisätietoja). Maastotyön aika ja ajankohta, maastopäivien lukumäärä, säätila, missä maastotöitä on tehty ja miten inventointi on tehty. Kuvauksen tulisi olla niin täsmällinen, että selvityksen voi tarvittaessa toistaa. Perustelut menetelmistä ja inventointiajankohdasta, jos se poikkeaa suosituksista. Selvitetyt lajiryhmät on esitetty todellisuutta vastaavasti Kaikki suunnittelualueelta saatavilla oleva luontotieto on kerätty (mm. ELY-keskus, kunta, aiemmat raportit ja selvitykset, alueen luonnonoloja tuntevat henkilöt)
RAPORTIN SISÄLTÖ Alueen kuvaus niin tarkasti, että minkä tahansa osaalueen luonnonoloista saa hyvän käsityksen Mahdollisten muutosalueiden ja hankkeen vaikutusalueen luonnonolojen kuvaus niin tarkasti, että sen perusteella voidaan luontovaikutukset arvioida ja muutkin kuin selvityksen tekijä saa oikean käsityksen luonnonoloista. Lähtötiedoista saadut kohteet ja suojeltavien lajien esiintymät on tarkistettu maastossa. Jos lajeja ei ole löydetty tai luonnonolot ovat muuttuneet niin perustelu ja kuvaus tilanteesta.
RAPORTIN SISÄLTÖ Luonnoltaan arvokkaiden alueiden ja lajiesiintymien kuvaus, arvotus ja karttarajaukset. Käytetyt alueiden arvottamisen kriteerit eli tieto siitä, onko esim. metsäalueilla tarkasteltu luontotyyppien osalta vain metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luonnonsuojelulain suojaamia luontotyyppejä sekä vesilain suojaamia vesistöjä ja noroja. Suositukset luonnonolojen huomioon ottamiseksi suunnittelussa