Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MUISTUTUS Varastokatu 3 A 20.10.2010 33100 Tampere Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL 482 33101 Tampere Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Hämeentie 2 A 6, as. 2 13200 Hämeenlinna LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO Asia Muistutus Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee turpeenottoa Urjalan Kaitasuolla (dn:ro LSSAVI/109/04.08/2010) Vapo Oy hakee ympäristölupaa perustaakseen turpeenottoalueen Urjalan kunnassa sijaitsevalle Kaitasuolle. Yhtiö pyytää lisäksi lupaa aloittaa toiminta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Suunniteltu turpeenottoalue olisi auma-alueineen 38,3 hehtaarin kokoinen. Vapo on hakenut ympäristölupaa Kaitasuon turpeenottoon aiemminkin, vuonna 2004. Prosessi päättyi viisi vuotta myöhemmin Korkeimman hallinto-oikeuden kielteiseen ratkaisuun. Kaitasuon lävistää Tuomarinsaari/Kaitasaari-niminen harjanne, joka jakaa suon kahteen hyvin erilaiseen osaan. Eteläisempi puolisko on suurelta osin säilynyt ojittamattomana, luonnontilaisena ja sen kaltaisena avosuona. Vapon lupahakemus kohdistuu myös tähän ojittamattomaan osaan. Vapon teettämän kasvillisuusselvityksen mukaan Kaitasuo sijoittuu voimakkaasti ojitetulle vyöhykkeelle ja suo on vesitaloudeltaan muuttunut. Uhanalaisia luontotyyppejä kuitenkin esiintyy suon ojittamattomassa eteläpuoliskossa. Vapon lupahakemuksesta sanamuodoista syntyy mielikuva, että yhtiö pyrkii perustelemaan kaivuhankettaan Kaitasuon sijainnilla ojitettujen alueiden keskellä. Katsomme päinvastoin, että mitä vähemmän lähistöllä on jäljellä ojittamattomia turvemaita, sitä arvokkaampia Kaitasuon koskemattomina säilyneet osat ovat sekä luonnonvaraisen eliöstön että ihmisten (monikäytön) kannalta. Vapon ympäristölupahakemus ja pyyntö toiminnan aloittamisesta tulee mielestämme hylätä. Syitä tarkennamme muistutuksemme luvuissa 1-7. 1. Alueen kaavoitustilanne ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kuten Vapon hakemuksestakin ilmenee, Kaitasuota ei ole osoitettu turpeenottoalueeksi missään kaavassa. Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa (2007) ja turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa (2010) Kaitasuo on rajattu turpeenottoalueiden ja turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. Maakuntatason kaavoja valmisteltaessa on kuultu asiantuntijoita pirkanmaalaisten soiden luontoarvoista, ja turpeenottomerkinnät on tietoisesti jätetty pois luonnonsuojelullisesti merkittäviltä soilta. Kaavoittaja on täten tunnustanut soiden luontoarvojen merkityksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellytysten mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n mukaan maakuntakaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä 1
koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Mikäli Vapon lupahakemus hyväksyttäisiin, maakuntakaavan toteuttaminen vaikeutuisi vastoin lain kirjainta. Kyse ei ole yksin Kaitasuosta vaan suoluonnosta yleensä. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa Kaitasuo kuuluu suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen. Kaavaehdotuksen liitteessä 4 (Tarkastelu ekologisten yhteyksien säilymisestä) kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: Isosuon-Telkunsuon-Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa. Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuo ei lukeudu suojelusoihin, sen säästyminen turpeenotolta on kuitenkin tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattavat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet lajit tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä. Emme Vapon lupahakemuksesta löytäneet mainintaa, että Kaitasuo kuuluu Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa (tällä hetkellä jo ehdotuksessa) suoluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeään vyöhykkeeseen. Huomiotta jää myös se, että samaan kaavaehdotukseen lukeutuvassa liitekartassa 4 Kaitasuo on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Suo mainitaan arvokohteena myös vaihemaakuntakaavan taustamateriaaliksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Pidämme harhaanjohtavana sitä, ettei Vapo hakemuksessaan kerro, mitä merkintöjä ja kuvauksia kaavaehdotuksen teksti- ja liiteosissa sekä taustamateriaalissa Kaitasuosta esitetään. Tilanne on selvästi erilainen, jos suo on kaavakartassa vailla turpeenottomerkintää, kuin jos suo on kaavakartassa vailla turpeenottomerkintää mutta tunnustettu toisaalla kaavaehdotuksessa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi. 1.1 Vapo sivuuttaa Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan Vapo ei mielestämme toimi asiallisesti hakiessaan turpeenottolupaa luonnontilaisen kaltaiselle suoalueelle yhtiön toimialaa ohjaavan vaihemaakuntakaavoituksen ollessa kesken. Vaihemaakuntakaavan tavoitteena on ohjata turpeenottoa toiminnan ja ympäristön kannalta soveliaille alueille sekä sovittaa turpeenotto yhteen suoluontoon liittyvien arvojen ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa. Katsomme, että maankäyttö- ja rakennuslain 32 on Vapollekin vahva signaali maakuntakaavojen määräysten noudattamisen välttämättömyydestä. Lain mukaan viranomaisten tulee edistää maakuntakaavan toteuttamista ja valvoa, ettei mikään toiminta vaikeuta kaavan toteuttamista. Vapon tapa hakea ympäristölupia turpeenottomerkinnättä jätetyille soille on luettavissa kaavan toteuttamisen vaikeuttamiseksi. Vapon ylenkatse Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan suosituksia kohtaan tuntuu omituiselta myös siksi, että vaihemaakuntakaavaa valmistellaan nimenomaan yhtiön omien tarpeiden tyydyttämiseksi. 2
1.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät salli ojittamattomien soiden kaivamista Vapo on Kaitasuon kohdalla jättänyt huomiotta valtakunnallisia linjauksia jo vuonna 2004, kun yhtiö haki ympäristölupaa edellisen kerran. Tuolloin oli jo yleisessä tiedossa, ettei valtionhallinto suosittele turpeenottoa luonnontilaisilta tai sen kaltaisilta soilta. Vuonna 2000 sinetöidyissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Vapo osoitti jo edellisellä lupahakemuksellaan olevansa valmis toimimaan vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Oudoksumme valtionyhtiön toiminnan periaatteita. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat olleet voimassa maaliskuusta 2009 asti. Turpeenoton sijoittamista koskeva sanamuoto on muutettu entistä yksiselitteisemmäksi: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa turpeenotto luonnontilaisilta ja sen kaltaisilta soilta ei ole sallittua. Vaikka yleensä lienee katsottu, että alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat ainoastaan maakuntasuunnittelua, tulisi tavoitteet nähdäksemme huomioida myös yksittäisten soiden ympäristölupaharkinnassa. Tällaista tulkintaa tukee mm. maankäyttö- ja rakennuslain 18, jossa kerrotaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on erityisesti valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset siten kuin tässä laissa säädetään. Koska lainsäädäntö edellyttää ELY-keskuksilta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomiointia kaikenlaisessa alueidenkäytössä, lienee Vapon turhaa laatia alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia lupahakemuksia. Lain mukaan ELY-keskusten tulee valvoa, ettei valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sivuuteta. 1.3 Kanta-Hämeen maakuntakaava osoittaa tienoon merkityksen luonnon ja virkistyksen kannalta Lupahakemuksessaan Vapo mainitsee, että Kaitasuon länsiosassa Humppilan kunnan puolella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava (2007). Kyseinen kaava esittää Kaitasuon vaikutusalueella merkintöjä, jotka eivät viittaa turpeenottoon vaan päinvastaisiin intresseihin, luonto- ja virkistysarvoihin. Kaavaan on merkitty Kaakkosuon-Kivijärven luonnonsuojelualue, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kaitasuosta itäkoillisessa. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kahden kilometrin päähän, on merkitty Sammakkolammin luonnonsuojelualue. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kilometrin etäisyydelle, on merkitty ulkoilureitti. Kanta-Hämeen maakuntakaavan nojalla Kaitasuon tienoo on jo varattu tarkoituksiin, joiden lomaan turpeenottoa olisi erittäin vaikea sovittaa vaarantamatta kaavaan merkittyjen kohteiden arvoa. 2. Kaitasuon luontoarvot Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen teettämässä Kaitasuon ympäristöselvityksessä (2003) todetaan: Kaitasuon erilaisten suotyyppien runsaus on luonnonsuojelullisesti arvokasta monimuotoisuutta. Kaitasuo, joka on keskeisiltä osiltaan ojittamaton, on luonnonsuojelullisesti arvokas suoluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös siksi, että ojittamattomia soita on enää jäljellä vähän. 3
Ympäristöselvityksestä käy myös ilmi, että Kaitasuon ojittamattoman eteläosan länsipuoliskossa sijaitseva kangasmetsäsaareke on luettavissa metsälain 10 :n tarkoittamaksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi (pieni kangasmetsäsaareke ojittamattomalla suolla), jonka ominaispiirteitä ei saa muuttaa. Lisäksi Kaitasuolla pesii valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi luokiteltu kalasääski. Kalasääsken pesäpuu on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Pesä sijaitsee edellä mainitussa metsäsaarekkeessa (havainto kasvillisuusselvityksen yhteydessä 13.8.2003). Vaikka Vapon hanke ei kohdistu Kaitasuon länsipuoliskoon, tulisi yhtiön lupahakemuksesta ilmetä, miten turpeenotto vaikuttaisi metsälakikohteeseen tai kalasääsken pesintään. Vapon teettämä uudempi luontoselvitys (2009) kattaa kasvillisuus- ja linnustoselvityksen. Vapo referoi linnustoselvitystä hakemuksessaan toteamalla suon linnustoltaan melko vaatimattomaksi ja karuksi. Kuitenkin Kaitasuolta tavattiin valtakunnallisesti uhanalainen tiltaltti, silmälläpidettäväksi luokiteltu teeri sekä alueellisesti uhanalaiset käki ja metso. Linnustoselvityksen maastotyöt on tehty 22.5.2009. Ajankohta on suhteellisen myöhäinen. Kattavan tietomäärän varmistamiseksi linnustoa olisi pitänyt havainnoida myös varhemmin keväällä ja kesäkuun puolella. Vuoden 2009 kasvillisuusselvityksen mukaan hankealueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusraportissa 274 (GTK, Espoo 1994) Kaitasuolta mainitaan suotyyppejä, joista moni on sittemmin luokiteltu uhanalaiseksi. Alla olevassa taulukossa esitetään Kaitasuon suotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -arvion (Suomen ympäristökeskus 2008) mukaisesti. Kaitasuon suotyypit Suotyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomessa (Lapin ja Koillismaan eteläpuolella) - isovarpuräme silmälläpidettävä - tupasvillaräme silmälläpidettävä - kangasräme silmälläpidettävä - sararäme vaarantunut - korpiräme vaarantunut - lyhytkorsineva silmälläpidettävä vaarantunut - oligotrofinen varsinainen lyhytkorsineva silmälläpidettävä - kangaskorpi vaarantunut - Sphagnum-kuljuneva silmälläpidettävä Suoyhdistymätyypiltään Kaitasuo edustaa eteläisiä viettokeitaita, jotka on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Vapo toteaa lupahakemuksessaan, että uhanalaisista suotyypeistä hankealueella esiintyy oligotrofista varsinaista lyhytkorsinevaa ja sphagnum-kuljunevaa. Vapo on kaiketi huomioinut ainoastaan varsinaisen hankealueen sisältä todetut luontotyypit eikä lainkaan suoyhdistymätyyppiä ja Geologian tutkimuskeskuksen alueelta löytämiä luontotyyppejä. Mielestämme lupahakemuksessa olisi kuulunut vähintään maininta, ovatko GTK:n alueelta toteamat luontotyypit kadonneet tai miksi GTK:n raporttia ei ole käytetty lupahakemuksen taustamateriaalina. Lupahakemuksessa olisi ollut syytä kommentoida myös varhaisemman luontoselvityksen tietoja (esim. kalasääskestä ei uudessa linnustoselvityksessä puhuta). Syntyy mielikuva, että Vapo on käyttänyt lähdeaineistoa valikoiden. Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on 4
suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Kaikki uhanalaisen luontotyypin tai uhanalaisen lajin esiintymät ovat suotuisan suojelutason tavoittamisen kannalta arvokkaita. Nähdäksemme ympäristölupaa ei ole mahdollista myöntää toiminnalle, joka tuhoaisi uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiä. Ei voida olettaa, että jossain muualla esiintymiä suojeltaisiin riittävästi. Suotuisan suojelutason saavuttamista auttaa erityisesti laajojen kokonaisuuksien varjelu voimaperäiseltä hyötykäytöltä: mitä isompi kokonaisuus, sitä todennäköisemmin luontotyypit ja lajit säilyvät. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksen vyöhykkeet suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista alueista tukevat luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelutason säilymistä. Vyöhykkeitä pirstovat hankkeet heikentäisivät tilannetta ja mitätöisivät kaavoitustyön. Luonnonsuojelulain lisäksi myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta 2001-2006 laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa 2007. Komissiolle toimitetussa raportissa kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi huonoksi. Puustoisten soiden (jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa) suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi huonoksi. Turpeenotto yhä uusilta luonnontilaisen kaltaisilta soilta ei millään muotoa paranna huonoksi todettua tilannetta. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 3. Toiminnan vaikutuksia luontoon ja virkistykseen arvioitu niukasti Vapon ympäristölupahakemuksessa arvioidaan toiminnan vaikutuksia luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin puutteellisesti. Vapo toteaa, ettei kasvillisuusselvityksessä löydetty uhanalaisia tai harvinaisia lajeja eikä suolla ole maisemallisia arvoja. Tässä yhteydessä (lupahakemuksen sivulla 17) Vapo jättää mainitsematta, että uhanalaista lintulajistoa löytyi. Maisema-arvojen puuttumiseen vetoaminen ei ole hyvä peruste turpeenotolle, koska maisemaarvoja on tarkasteltu kapea-alaisesti: Yhtiön toteaa, etteivät muutokset maisemassa näy etäälle. On kuitenkin huomattava, että kaukomaisemaa ei metsien ja soiden mosaiikissa kulkiessa yleensäkään näe. Turpeenoton osalta olisi tärkeää arvioida kaivamisen vaikutuksia paikkakohtaiseen maisemaan metsän reunasta avautuviin suonäkymiin ja laajemmin lähitienoon suo-metsämosaiikkiin. Vaikutukset läheisiin suojelualueisiin yhtiö kattaa arvioimalla suojelualueet niin etäisiksi, ettei turpeenotolla ole niihin vaikutusta. Vaikutuksia ekologisiin yhteyksiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin, suurempiin kokonaisuuksiin yhtiö ei arvioi lainkaan. Yhtiö ei myöskään kerro, miten turpeenotto vaikuttaisi Kaitasuon niihin luonnontilaisiin osiin, jotka sijaitsevat turpeenottorajauksen ulkopuolella. 5
Vapo ei ole selvittänyt Kaitasuon virkistyskäyttöarvoa. Yhtiö on tiedustellut muutamalta lähiasukkaalta ainoastaan kaivoihin liittyviä asioita. Vaikka vastausaineisto on suppea, jo siitäkin käy ilmi, että paikkakunnalla suon kaivamista ei pidetä hyvänä ajatuksena. Kaitasuo on kohtuullisen helposti saavutettava, joten virkistysarvojen tarkempi kartoitus olisi ollut tarpeen. 4. Pöly ja melu Kaitasuosta korkeintaan 500 metrin päässä sijaitsee kuusi taloa. Vapon lupahakemuksessa todetaan, että tutkimusten ja laskeumamittausten perusteella turpeenoton pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 metrin päähän. Turvepöly ei yhtiön mukaan ole terveydelle haitallista. Väite on ristiriidassa sen kanssa, että aiemmin samassa asiakirjassa todetaan turvepölyn sisältävän myös hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia. Nämä tunnetaan yleisesti terveydelle vaarallisiksi. Pölyn mahdolliset vaikutukset Vapo kuittaa lyhyesti. Kohtuutonta rasitusta naapurikiinteistöille ei saata aiheutua eikä pölystä katsota olevan haittaa ympäröiville metsä- ja suoalueille. Osa hakijan pölyvaikutusnäkemyksistä perustuu päättelyyn, osasta perusteluja ei esitetä ollenkaan. Turpeenoton meluvaikutuksia Vapo selostaa vastaavissa kohteissa tehtyjen mittausten avulla. Melun nykytasoa Kaitasuon tienoolla ei kuitenkaan arvioida, mitä pidämme puutteena. Hakija arvioi, että melulle asetetut ohjearvot eivät Kaitasuon lähistön asutuissa kohteissa tulisi ylittymään. Melun vaikutusten arvioinnissa olisi mielestämme oleellista käyttää lähtökohtana nykytilaa: jos alue on hiljainen, taustamelun vaikutus tuntuu suuremmalta kuin valmiiksi meluisissa ympäristöissä. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen teettämässä Kaitasuon ympäristöselvityksessä todetaan, että Kaitasuon lähellä sijaitsevien kuuden asuinkiinteistön kohdalla pölyhaitat ovat tuotannon aikana ja sopivien sääolosuhteiden vallitessa --- mahdollisia. Selvityksessä myös kerrotaan, että suon pohjoispuoliskon 600-700 metrin päässä on kahdeksan loma-asuntoa, ja lomaasuntojen käyttöarvon kannalta erityisesti kesäaikaan sijoittuva turpeennosto olisi haitallista. Vapo ei lupahakemuksessaan pohdi loma-asuntojen mahdollisesti kokemia haittoja eikä mainitse, onko kiinteistöjen haltijoihin oltu turvehankkeen osalta yhteydessä. 5. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesiensuojelun suuntaviivat 2015" esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta, ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille. Kuormitus on saatava pienenemään, jotta vesistön tila voisi parantua tai säilyä vähintään hyvänä, kuten laki vesienhoidon järjestämisestä (1 ) edellyttää. Vapo suunnittelee johtavansa Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä ensimmäiseen laskuojaan (metsäoja) ja edelleen Sammakkolamminojaan, sen kautta Myllyojaan ja edelleen Jalasjokeen, Punkalaitumenjokeen ja Loimijokeen. Lupahakemukseen liittyvän valutusjärjestelykartan nuolten nojalla näyttää kuitenkin siltä, että kaivukentältä vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin ilmansuuntiin. Yhtiön tulisikin selvittää, minkä verran kuivatusvesiä valuisi muihin vesistöihin, esimerkiksi Natura 2000 -ohjelmassa suojeltuun Kivijärveen, jonka suojaamiseksi kuormitukselta Korkein hallinto-oikeus vuonna 2009 hylkäsi Vapon edellisen lupahakemuksen. Vapo on vuonna 2009 tutkinut veden laatua kuivatusvesiä varten suunnitellulta reitiltä. Kuivatusvesien ensi kohteeksi havitellun metsäojan vesi on tulosten perusteella lievästi hapanta, ravinteikasta ja erittäin humuspitoista. Myllyojankin typpi- ja fosforipitoisuudet ovat korkeita. Vapo 6
kiteyttää alapuolisen vesistön laadun reheväksi. Jalasjoen vesi on laadultaan samankaltaista kuin Myllyojan, ravinteikasta ja rautapitoista. Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että kuivatusvesille suunniteltu laskureitin veden laatu on varsin heikko. Virallista määritelmää reitin pintavesien ekologisesta ja kemiallisesta laadusta Vapon lupahakemuksessa ei ole. Pidämme tätä vakavana puutteena. Vuonna 2003 julkaistusta Kaitasuon ympäristöselvityksestä ilmenee, että Punkalaitumenjoen yläjuoksulla veden laatuluokka on välttävä. Vapon mukaan turpeenoton aiheuttamat pitoisuuslisäykset vesistöissä olisivat järjestään merkityksettömiä. Teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot eivät mielestämme ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei Kaitasuon turpeenotto aiheuttaisi alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemistä vastoin lakia vesienhoidon järjestämisestä (1 ): Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Mikäli Myllyojan Jalasjoen Punkalaitumenjoen veden laatu on jo tällä hetkellä huonompi kuin hyvä, tulee hakijan arvioida turpeenoton vaikutuksia vedenlaatuun paljon perusteellisemmin. Vapon toiminta ei saa heikentää vesistön tilaa eikä myöskään estää vesistön tilaa elpymästä hyvälle tasolle. Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 20.8.2010 (dn:ro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Vapon lupahakemuksesta puuttuu myös tieto siitä, onko Jalasjoessa jäljellä kotimaista jokirapukantaa. Lupahakemuksessa yksinomaan todetaan, että joessa on rapuja ollut, mutta tämänhetkisestä tilanteesta ei ole varmuutta. Jokiravun esiintyminen ilmentää hyvin veden laatua, joten lajin läsnäolon selvittäminen purkuvesistössä olisi kuulunut asianmukaiseen luontoselvitykseen. Jokirapu on viime vuosikymmeninä taantunut etenkin täpläravun levittämän rapuruton mutta myös elinympäristöjen tuhoutumisen ja vedenlaadun heikkenemisen takia. Parhaiten ravuille sopii hapekas, ei liian hapan vesi sekä kiinteä pohja, jossa on piilopaikkoja ja niukasti kasvillisuutta. Rapu kärsii liettymisestä erittäin paljon, sillä kiintoaines tukkii piilopaikat ja vaikeuttaa ravinnonsaantia. Rapu ei juurikaan vaella, joten yksilön elinpiiri sijaitsee pienellä alueella. Ojitukset ja turpeenkaivu ovat ravuille merkittävä uhka. Jos Jalasjoessa esiintyy jokirapua, voisivat Kaitasuon kuivatusvedet heikentää veden laatua jokiravun kannalta ratkaisevasti. 6. Ilmastonsuojelulliset syyt Vapo perustelee turpeenottohakemustaan sillä, että käytössä olevista turvevaroista on puutetta ja turpeen kysyntä on talousalueella pysyvää. Väite kysynnän pysyvyydestä on arveluttava. Ilmastonmuutoksen torjunta tulee asettamaan yhä tiukempia vaatimuksia myös Pirkanmaan energiahuollolle. Suomen energiasta 6-7 prosenttia tulee turpeesta, mutta maamme hiilidioksidipäästöistä turpeenpoltto aiheuttaa 20 prosenttia. Turve on fossiiliseen verrattava polttoaine ja sen polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen poltossa tuotettua energiayksikköä kohden. Erityisen paljon ilmakehää rasittaa Kaitasuon kaltaisten luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten ojittamattomien soiden sisältämän turpeen esiin kaivaminen ja polttaminen. EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Kun päästötavoitteet kiristyvät tulevaisuudessa, on turpeen energiakäyttöä vähennettävä nykyisestä. 7
Kaitasuosta turvetta kaivettaisiin vuosia, kenties jopa vuosikymmeniä. On kyseenalaista, voidaanko turvetta käyttää energiantuotannossa enää pitkään. Vapon arvio polttoturpeen kysynnän pysyvyydestä perustuu energiantuotannon vanhakantaisiin näkemyksiin, joissa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen seurauksia kansainvälisessä päätöksenteossa. Kaitasuon lupahakemuksessaan Vapo ei arvioi lainkaan toiminnan kasvihuonekaasupäästöjä. Asianmukaiseen hakemukseen kuuluisi arvio turpeen kaivamisen, hiilivaraston menetyksen ja turpeenpolton aiheuttamista ilmastovaikutuksista. 7. Muut syyt 7.1 Pyyntö toiminnan aloittamisesta ei täytä ympäristönsuojelulain vaatimuksia Ympäristölupahakemuksessaan Vapo toteaa, että toiminnanaloittamislupa voidaan ympäristönsuojelulain 101 :n ja sen perustelujen mukaan myöntää vain perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Vapo tarjoaa vakuudeksi 5000 euroa. Vapo pyytää hakemuksessaan lupaa aloittaa toiminta Kaitasuolla mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, koska käytettävissä olevista turvevaroista on pulaa. Mikäli Vapo saisi välittömän toiminnanaloittamisluvan, yhtiö ehtisi hyvin todennäköisesti turmella Kaitasuota ojituksin merkittävissä määrin ennen muutoksenhaun tulosten selviämistä. Yhtiö ei pyyntönsä yhteydessä esitä perusteluja, millä tavoin turpeenotto Kaitasuolla ei tekisi muutoksenhakua hyödyttömäksi. Pidämme mahdottomana, että turpeenoton aloittaminen ei vaarantaisi muutoksenhaun hyötyä. Vapon tarjoama 5000 euron vakuus ei korvaisi Kaitasuon menetettyjä luontoarvoja millään tavalla. 7.2 Ympäristönsuojelulain 42 :n vaatimukset eivät täyty Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Kaitasuon turpeenotto olisi vastoin ympäristönsuojelulakia, sillä suon luonnonolosuhteet huonontuisivat varsin perusteellisesti: suon päärakenneosa eli turve kaivettaisiin pois. 7.3 Vaikutusten tarkkailu jää vähäiseksi Vapon lupahakemukseen sisältyvä seloste toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta antaa vaatimattoman kuvan suunnitelluista varotoimenpiteistä. Hakija esittää, että Kaitasuon tarkkailuohjelmana käytettäisiin läntisen Suomen yhteistarkkailuohjelmaa. Päästötarkkailua yhtiö esittää tehtäväksi suon kuntoonpanovaiheessa ja kahtena vuotena turpeenoton alkamisen jälkeen. Vesistötarkkailu suoritettaisiin Myllypurossa ja Jalasjoessa kolme kertaa vuodessa. Kalataloudellisen tarkkailun asettamista yhtiö ei pidä tarpeellisena. Pölyä ja melua yhtiö tarkkailisi tarkkailuohjelman mukaisesti. Muita tarkkailuja ei Vapon mielestä tarvittaisi. Yhtiö antaa lupahakemuksessaan kuvan, että Kaitasuon turpeenoton haittavaikutukset olisivat kaikinpuolisesti vähäiset. Kun seurantoihin ei kuitenkaan ole suurta valmiutta, arvio lievistä haitoista joutuu epäilyttävään valoon. Lupahakemuksesta ei myöskään ilmene, mitä yhtiö tekisi, jos turpeenotolla todettaisiin olevan jollakin osa-alueella huomattavia haittavaikutuksia. 8
Lopuksi Suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Kaitasuo on tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Kaitasuo tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla. Turpeenotto tuhoaisi Kaitasuon luontoarvot ja saattaisi heikentää myös Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueen suojelutasoa. Lisäksi toiminnan vesistövaikutukset jäävät lupahakemuksen nojalla arvailujen varaan. Esitämme, että aluehallintovirasto hylkää Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen. Jos luvan käsittelyä jatketaan, katsomme, että hakijan tulee ennen lupapäätöstä laatia perusteellinen ympäristövaikutusten arviointi. Lupahakemus on monilta osin ylimalkainen ja puutteellinen eikä selvennä suunnitellun toiminnan keskeisiä vaikutuksia (luonto, vesistöt, ilmasto, virkistys, muut ekosysteemipalvelut jne.). Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueen läheisyyden vuoksi myös luonnonsuojelulain 65 :n mukainen natura-arviointi saattaa olla tarpeen. Tampereella 20.10.2010 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Matti Laurila, puheenjohtaja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Sanna Junttanen, sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Karri Jutila, sihteeri Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. (Allekirjoittajat ovat antaneet luvan kirjoittaa nimensä koneella.) 9