Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Varastokatu 3 A Tampere pirkanmaa@sll.fi p. (03)

Transkriptio

1 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MUISTUTUS Varastokatu 3 A Tampere pirkanmaa@sll.fi p. (03) Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL Tampere LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO Asia Muistutus Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee turpeenottoa Parkanon Louhinevalla ( Sydänmaannevan laajennusalueella ), dn:ro LSSAVI/138/04.08/2010) Vapo Oy hakee ympäristölupaa perustaakseen turpeenottoalueen Parkanon kaupungissa sijaitsevalle Louhinevalle. Suunniteltu turpeenottoalue olisi auma-alueineen 50,1 hehtaarin kokoinen. Vapo käyttää hakemuksessaan suosta harhaanjohtavaa nimeä Sydänmaannevan laajennusalue. Sydänmaanneva sijaitsee kilometri hankealueeksi havitellusta suosta itään päin Kihniön kunnan puolella. Soiden välissä on kivennäismaa-alueita ja mm. rautatie, ja suot jopa laskevat eri järviin. Koska hakemus ei kohdistu Sydänmaannevaan vaan toiseen suohon, nimitämme muistutuksessamme suota sen peruskarttaan merkityn nimen mukaisesti Louhinevaksi. Kartoissa esiintyy myös Louhinneva-nimi, mutta päädyimme genetiivittömään muotoon, jolla Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuskin suon tuntee. Vapo on perinteisesti käyttänyt ympäristölupahakemustensa kohdesoista tekaistuja nimiä, mutta mielestämme Sydänmaannevan laajennusalueen tapaus on poikkeuksellisen räikeä: Louhineva kätketään lähellä sijaitsevan toisen suon nimen taakse. Louhineva on noin kolme kilometriä pitkä ja metriä leveä pohjois-eteläsuuntainen suo, jonka läpi kulkee Parkanon ja Kihniön raja. Vapon hakemus kohdistuu suon Parkanon-puoleisiin osiin. Louhinevaa on takavuosikymmeninä ojitettu, mutta suon keskiosassa on varsin laaja ojittamaton alue, jossa luontoarvot ovat säilyneet. Vapon lupahakemuksen mukaan hankealue on puoliksi metsäojitettua ja puoliksi ojittamatonta, luonnontilaista suota (lupahakemuksen s. 14). Katsomme, että Vapon ympäristölupahakemus Louhinevan turpeen kaivamiseksi tulee hylätä. Perusteet esitämme muistutuksemme luvuissa Alueen kaavoitustilanne ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kuten Vapon lupahakemuksestakin ilmenee, Louhinevaa ei ole osoitettu turpeenottoalueeksi Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa ( 2007 ). Turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa ( 2010 ) Louhinevan eteläosa ( Louhineva B ) on merkitty uudeksi turpeenottoalueeksi, mutta luonnontilaisen osan sisältävä pohjoisosa (Louhineva A) johon Vapon lupahakemus kohdistuu on vailla merkintää. 1

2 Vaihemaakuntakaavaa valmisteltaessa on kuultu asiantuntijoita pirkanmaalaisten soiden luontoarvoista, ja turpeenottomerkinnät on tietoisesti jätetty pois luonnonsuojelullisesti merkittäviltä soilta, kuten Louhineva A:lta. Kaavoittaja on täten tunnustanut soiden luontoarvojen merkityksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellytysten mukaisesti. 1.1 Vapo sivuuttaa Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan Vapo ei mielestämme toimi asiallisesti hakiessaan turpeenottolupaa luonnontilaisen kaltaiselle suolle yhtiön toimialaa ohjaavan vaihemaakuntakaavoituksen ollessa kesken. Vaihemaakuntakaavan tavoitteena on ohjata turpeenottoa toiminnan ja ympäristön kannalta soveliaille alueille sekä sovittaa turpeenotto yhteen suoluontoon liittyvien arvojen ja vesistöjen hyvän tilan saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n mukaan maakuntakaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Katsomme, että Vapon tapa hakea ympäristölupia turpeenottomerkinnättä jätetyille soille on luettavissa kaavan toteuttamisen vaikeuttamiseksi. Myös siinä tapauksessa, että Vapon lupahakemus hyväksyttäisiin, maakuntakaavan toteuttaminen vaikeutuisi vastoin lain kirjainta. Vapon ylenkatse Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaa kohtaan kummastuttaa, koska vaihemaakuntakaavaa valmistellaan nimenomaan yhtiön omien tarpeiden tyydyttämiseksi. 1.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät salli ojittamattomien soiden kaivamista Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat olleet voimassa maaliskuusta 2009 asti. Turpeenoton sijoittamista ohjaava tavoite on yksiselitteinen: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Louhineva sisältää luonnontilaisen osan, joten lupahakemuksellaan Vapo osoittaa olevansa valmis toimimaan vastoin valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Oudoksumme valtionyhtiön toiminnan periaatteita. Millä perusteella yhtiötä sitovat eri velvoitteet kuin esim. maakuntakaavoitusta, jossa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat keskeinen lähtökohta? Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa turpeenotto luonnontilaisilta ja sen kaltaisilta soilta ei ole sallittua. Vaikka yleensä lienee katsottu, että alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat ainoastaan maakuntasuunnittelua, tulisi tavoitteet nähdäksemme huomioida myös yksittäisten soiden ympäristölupaharkinnassa. Tällaista tulkintaa tukee mm. maankäyttö- ja rakennuslain 18, jossa kerrotaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on erityisesti valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset siten kuin tässä laissa säädetään. Koska lainsäädäntö edellyttää ELY-keskuksilta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomiointia kaikenlaisessa alueidenkäytössä (ei vain kaavoituksessa), on Vapon nähdäksemme turhaa laatia alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia lupahakemuksia. Lain mukaan ELY-keskusten tulee valvoa, ettei valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sivuuteta. 2

3 2. Louhinevan luontoarvot selvitetty puutteellisesti Vapo on teettänyt Louhinevalta kasvillisuus- ja linnustoselvityksen Suomen Luontotieto Oy:llä vuonna Selvitys on puutteellinen etenkin sen vuoksi, ettei siinä ole täsmällisesti huomioitu vuoden 2008 lopussa ilmestynyttä arviointia Suomen uhanalaisista luontotyypeistä (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, Suomen ympäristökeskus SYKE 8/2008). Myöskään Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnin tuloksia (Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010, Ympäristöministeriö ja SYKE 2010) ei ole voitu hyödyntää selvityksessä. Vapon lupahakemuksen maininnat Louhinevan luontoarvoista pohjaavat Suomen Luontotieto Oy:n kartoitustuloksiin. Yhtiö kuittaa suon luontoarvot lyhyesti. Lupahakemuksen (s. 19) mukaan hankealueella ei ole tavattu luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eliölajeja, luontokohteita eikä uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Alueella ei esiinny uhanalaisia putkilokasveja tai sammalia. Vapon johtopäätös, jonka mukaan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eliölajeja, on virheellinen. Eliölajien suojelua koskeva lainsäädäntö kiinnittää erityistä huomioita linnustoon: muutamia riistaeläimiksi tai rauhoittamattomiksi katsottuja lintulajeja lukuun ottamatta kaikki linnut ovat rauhoitettuja. Louhinevan linnustosta riistaeläimiksi luetaan teeri, riekko ja sepelkyyhky. Muut suolla tavatut lintulajit on rauhoitettu luonnonsuojelulain 37 ja 38 :n nojalla. Luontoharrastajat ovat pitkään havainnoineet Louhinevan linnustoa, mutta suolta ei ole koskaan laadittu kattavaa, perusteellista luontoselvitystä. Vapon teettämä kasvillisuus- ja linnustoselvitys sisältää puutteita ja suoranaisia virheitä: Linnustoselvitys on tehty väärään aikaan. Selvityksen tekijät toteavat linnustoselvityksen luvussa 3.1, että yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. --- yhdellä käyntikerralla --- avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Lyhytkasvuisilla nevoilla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan. Tekijät jättävät kertomatta, millaiset olosuhteet olivat kartoituspäivänä Tekijät eivät myöskään kommentoi kartoituksensa ajankohtaa, joka linnuston kannalta on aivan liian myöhäinen. Louhineva on tunnettu Etelä-Suomessa uhanalaisten riekkojen elinympäristönä. Riekkojen soidinaika sijoittuu varsin varhaiseen kevääseen. Myös muiden lintulajien vuosirytmin vuoksi asianmukaiset linnustolaskennat aloitetaan viimeistään toukokuun alkupuolella. Juhannuksen aikaan tehty selvitys on liian myöhäinen ja tuloksiltaan epävarma. Jotta linnustoselvityksen tulos heijastaisi todellista tilannetta, tulisi kartoituslaskentoja olla ainakin muutama ja ensimmäisen niistä ajoittua jo maaliskuulle. Muutoin ei mm. riekon esiintymisestä saada totuudenmukaista kuvaa. Suomen Luontotieto Oy ei ilmeisesti ole havainnut riekkoja Louhinevalla lainkaan, mikä keskikesällä lintuyksilöiden hiljaiselon aikaan ei ole kovin yllättävää. Silti suon riekkotilanne jää epäselväksi: linnustoselvityksen sivulla 4 kartoittajat kertovat, että yksittäin liikkuvat riekot tulkittiin --- suon pesimälajistoon. Vaikuttaa siltä, että riekkoja on tavattu. Sivulla 5 kuitenkin sanotaan, että alueen eteläosan rämeellä havaittiin kaksi teeripoikuetta, mutta muita kanalintuja ei suon alueella havaittu. Ristiriitaisista lauseista ei ilmene, mikä on totuus. Myös Louhinevan kasvillisuusselvityksessä ilmenee sekavuuksia. Kesken kaiken kasvillisuusselvityksessä (s. 2) tutkimuskohdetta kutsutaan Köyliön Lammisuoksi. Ilmeisesti selvityksen tekstin pohjana on käytetty köyliöläiseltä suolta laadittu selvitystä, mutta suon nimi on yhdessä lauseessa unohdettu vaihtaa Parkanon Louhinevaksi. Tällaiset kömmähdykset luovat 3

4 selvityksestä varsin epäluotettavan kuvan. Virheellinen lause kuuluu kokonaisuudessaan näin: Köyliön Lammisuon kasvillisuus selvitettiin tehdyllä maastokäynnillä, jolloin suo kuljettiin systemaattisesti läpi kahden henkilön voimin. Koska suon nimi on väärä, jää epäselväksi, mitä todella on tehty, missä ja milloin. Nimivirhe kartoitusmenetelmiä kuvaavassa lauseessa on vakava, sillä virheen vuoksi kartoituksen tulosten pätevyyttä on mahdoton arvioida. Kasvillisuusselvityksen mukaan uhanalaisista luontotyypeistä alueella tavataan Etelä-Suomessa silmälläpidettäviksi luokiteltuja varsinaista isovarpurämettä ja tupasvillarämettä. Tiedot ovat sinänsä oikeat (peräisin Suomen ympäristökeskuksen uhanalaiset luontotyypit -arvioinnista), mutta ihmettelemme, miksi tekijät eivät ole kirjanneet selvitykseensä Louhinevan muiden luontotyyppien uhanalaisuusluokkia, jos käytössä on ollut SYKE:n tuore julkaisu. Vapo ei lupahakemuksessaan mainitse, että Louhinevalla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Alla listaamme Louhinevan luontotyypit ja niiden uhanalaisuusluokat SYKE:n arvioinnin mukaan. Louhinevan luontotyypit (suotyypit) ovat peräisin Suomen Luontotieto Oy:n selvityksestä sekä Geologisen tutkimuskeskuksen turveraportista 234 (Parkanon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus, GTK 1989): - oligotrofinen lyhytkorsineva: vaarantunut - oligotrofinen varsinainen suursaraneva: vaarantunut - tupasvillaräme: silmälläpidettävä - isovarpuräme: silmälläpidettävä - varsinainen sararäme: vaarantunut - kangaskorpi: vaarantunut Louhinevalla esiintyy näin ollen neljä uhanalaista ja kaksi silmälläpidettävää luontotyyppiä. Yksittäiset suotyypit muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan suoyhdistymäksi. Louhineva on suoyhdistymätyypiltään keskiboreaalinen aapasuo, jollaiset on luokiteltu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi. Pirkanmaalla aapasoita on Louhinevan lisäksi jäljellä enää muutama. Koko eteläisessä Suomessa aapasuot ovat nykyisin todella harvinaisia. Louhinevan ekologisen merkittävyyden arvioinnin kannalta olennainen tieto siitä, että kyseessä on aapasuo, ei ole kuitenkaan päässyt kasvillisuusselvitykseen asti. Louhineva sijaitsee keskeisellä paikalla aapasuo- ja keidassuovyöhykkeen rajamailla. Vyöhykkeiden välisen ekologisen yhteyden säilyminen on erittäin tärkeää. Myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ekologisten yhteyksien merkitys tunnustetaan: Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Pirkanmaan liitto on turpeenoton vaihemaakuntakaavan taustaselvitykseksi teettänyt selvityksen Pirkanmaan suoluonnon tilasta. Selvityksessä Louhineva katsotaan arvokkaaksi suokohteeksi. Vapon ympäristölupahakemuksen kohdistaminen jälleen kerran yhteen tienoon viimeisistä ojittamattomista suokaistaleista on vakava asia, johon Vapon lisäksi myös kasvillisuusselvityksen tekijät suhtautuvat melko kevyesti. Turpeenkaivun vaikutukset maisema- ja virkistysarvoihin on arvioitu kasvillisuusselvityksessä puutteellisesti. Selvityksen mukaan alueen keskiosan maisemakuvaa hallitsee laaja, mutta kapea neva, jonka keskellä kulkee maisemaa rikkova voimajohto. Uusien alueiden otto turpeentuotantoon ei muuta alueen maisemakuvaa merkittävästi nykyisestä. Turpeenotto mullistaa maiseman perusteellisesti, kun puusto ja muu kasvillisuus maiseman perustan muodostava eliöyhteisö kuoritaan pois ja jäljelle jää vain ruskea turvekenttä, jossa 4

5 koneet liikkuvat ja turvekasojen suojamuovin riekaleet liehuvat. Tällaisen maisemamuutoksen luokittelu ei-merkittäväksi ei vastaa mielikuvaa aiheeseen paneutuneesta raportoinnista. Myös selvityksen arvio siitä, että aluetta käytettäneen jonkin verran marjastukseen ja metsästykseen, mutta laajaa virkistyskäyttöä ei alueella tiettävästi ole sisältää pelkkiä olettamuksia ja vaatisi tuekseen maininnan jonkinlaisesta lähteestä. Louhineva sijaitsee tienoolla, jolla ojittamattomia soita on jäljellä hyvin vähän. Kasvillisuusselvityksessäkin todetaan, että alue rajautuu kaikilta osin joko ojitettuihin rämeisiin tai melko niukkatuottoiseen metsämaahan. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla kannuste turpeenotolle, kuten asian esittämistapa antaa ymmärtää, vaan päinvastoin. Vastikään ilmestynyt Suomen soiden ja turvemaiden kansallinen strategiakin (työryhmämietintö, maa- ja metsätalousministeriö 2011) sijoittaa ojittamattoman suon korkeammalle luonnontilaisuusasteikossa, mikäli seutukunnan ojitusprosentti on enemmän kuin 75 kuten Pirkanmaalla ja Parkanossa on. Soista on Pirkanmaalla ojitettu liki 80 prosenttia, Parkanossa tätäkin enemmän. Vapon teettämän linnustoselvityksen lajikohtaiset uhanalaisuustiedot vaatisivat päivitystä, sillä vuoden 2010 lopussa ilmestyi Suomen lajien uusi uhanalaisuusarvio (edellinen oli vuodelta 2000). Muutoksia on tullut: esimerkiksi Louhinevallakin esiintyvä niittykirvinen luokitellaan nykyisin silmälläpidettäväksi (aiemmin elinvoimaiseksi). Myöskään arvio eliölajien uhanalaisuudesta alueittain ei ole ehtinyt vaikuttaa Louhinevan linnustoselvityksen johtopäätöksiin. Esimerkiksi liro on alueellisesti uhanalainen laji, mutta tästä ei linnustoselvityksessä ole mainintaa. Kasvillisuus- ja linnustoselvityksen huolimaton valmistelu näkyy tutkimuskohteen nimenkäytössä. Välillä selvityksessä puhutaan Louhinnevasta, välillä Sydänmaannevasta, välillä Sydänmaansuosta. Katsomme, että laadittua kasvillisuus- ja linnustoselvitystä ei sen vanhentumisen, suppeuden ja huolimattomuusvirheiden vuoksi voida hyväksyä lupaharkinnan edellyttämäksi luontoarvojen selvitykseksi. 3. Luonnonsuojelulaki kieltää suojelutason heikentämisen Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Kaikki uhanalaisen luontotyypin tai uhanalaisen lajin esiintymät ovat suotuisan suojelutason tavoittamisen kannalta arvokkaita. Nähdäksemme ympäristölupaa ei ole mahdollista myöntää toiminnalle, joka tuhoaisi uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiä. Ei voida olettaa, että jossain muualla esiintymiä suojeltaisiin riittävästi. Luonnonsuojelulain lisäksi myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa Komissiolle toimitetussa raportissa kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen 5

6 luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Aapasoiden, kuten Louhinevan, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi huonoksi. Puustoisten soiden (jollaisia esiintyy Louhinevan reunaosissa) suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi huonoksi. Turpeenotto yhä uusilta luonnontilaisen kaltaisilta soilta ei paranna huonoksi todettua tilannetta. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Louhinevan valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 4. Louhinevan linnustolliset arvot sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivin edellytykset Suomen Luontotieto Oy:n linnustoselvityksen lajilistassa mainittujen lintulajien (16 kpl) lisäksi luontoharrastajat ovat todenneet Louhinevalta vuosittain 2-3 riekon (alueellisesti uhanalainen) reviiriä. Lisäksi suolla pesivät mm. taivaanvuohi (alueellisesti uhanalainen) ja nuolihaukka. Vapon lupahakemuksen mukaan alueelle kaivettavat ojat ja altaat lisäävät vesilintujen pesimismahdollisuuksia. Väite on harhaanjohtava. Vaateliaat soiden linnut kuten kapustarinta, liro ja riekko eivät pesi turvekentillä. Koneiden melussa ja myllerretyssä ympäristössä selviävät ehkä jotkut yleiset lajit, esim. sinisorsa. Louhinevan alkuperäislajit eivät tekoallikoista hyötyisi. Louhinevalla esiintyvä riekko on koko Etelä-Suomessa taantunut voimakkaasti. Jos riekon asuttamia soita turmellaan turpeenotolla lajin levinneisyysalueen reunoilla, kuten Parkanossa, lajin luontainen levinneisyysalue supistuu. Tämä olisi vastoin luonnonsuojelulain 5 :ää ja EU:n luontodirektiiviä: Luontodirektiivin yleistavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen. Riekon säilyttäminen nykyisellä levinneisyysalueellaan edellyttää riittävän laajojen suokokonaisuuksien suojelua. Alueellisesti uhanalaiseksi luokitellulle riekolle Louhinevan kaltaiset vielä luonnontilaiset saarekkeet ovat erittäin tärkeitä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana riekkokanta on taantunut Parkanossa, kuten muillakin lajin esiintymisen reuna-alueilla. Jäljellä oleva kanta on merkittävä yritettäessä estää lajin katoaminen Pirkanmaalla. Riekon elinympäristöjä ei ole Pirkanmaalla suojeltu riittävästi. Laji taantuu suojelualueillakin, esimerkiksi kahdessa Parkanon lähellä sijaitsevassa kansallispuistossa. Vuonna 1997 Seitsemisen kansallispuiston alueella oli seitsemän riekkoreviiriä, vuonna 2007 enää kolme. Helvetinjärven kansallispuiston liepeillä on enää yksi reviiri. Jos lähiseutujen riekkosuot valjastetaan turpeenottoon, riekko häviää Pirkanmaalta kansallispuistoja myöten. Riekko on taantunut Pirkanmaalla sadan vuoden kuluessa soiden kuivattamisen ja ympäristön pirstoutumisen vuoksi vielä 1920-luvulla riekkoja esiintyi Etelä-Pirkanmaalla sijaitsevaa Valkeakoskea myöten. Epäsuotuisa kehitys on jossain vaiheessa saatava pysähtymään, jotta luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin vaatimukset lajien suotuisasta suojelutasosta ja levinneisyysalueen säilymisestä eivät vaarannu. Louhinevan turpeenoton negatiivinen vaikutus riekkoon todetaan myös Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa kaavaselostuksen A-osan luvussa (kaavan vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin sekä luonnon monimuotoisuuteen): Kaavan toteutuminen ei suoraan heikennä riekon pesimäoloja paitsi siinä tapauksessa, että tuotanto aloitetaan Louhineva A:lla. --- Louhineva A:lla on kolme riekon reviiriä. Louhineva A sijoittuu turvetuotannon kannalta tärkeälle vyöhykkeelle (EO/tu 3). Louhinevan eteläosa (B) on osoitettu EO -alueeksi. Samalla vyöhykkeellä 6

7 oleva Kotoneva voi olla riekkosuo, koska riekkoa tavataan lähisoilla ---. Mikäli Louhineva A:lla tai Kotonevalla aloitetaan turvetuotanto, se vähentää lajin reviireitä noin 1-2 %. Tällä on heikentävä vaikutus lajin kantaan pitkällä aikavälillä. Osa tuotantoalueista on nykyään ilmeisesti riekolle sopivaa ruokailualuetta ja tuotanto näillä alueilla pirstoaa riekolle sopivaa elinympäristöä. Tämä myös heikentää lajia. Vaihemaakuntakaavan ehdotuksen selostusosankin valossa turpeenotto Louhineva A:lla johtaisi tilanteeseen, jossa turpeenkaivaja toimisi luonnonsuojelulain 5 :n ja EU:n luontodirektiivin yleistavoitteen vastaisesti: lajin suotuisa suojelutaso heikkenisi. 5. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesiensuojelun suuntaviivat 2015" esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta, ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille. Kuormitus on saatava pienenemään, jotta vesistön tila voisi parantua tai säilyä vähintään hyvänä, kuten laki vesienhoidon järjestämisestä (1 ) edellyttää. Vapo suunnittelee johtavansa Louhinevan kuivatusvedet Luomanjokeen ja edelleen suon eteläpuolella sijaitsevaan Kuivasjärveen. Pirkanmaan ELY-keskus on luokitellut Kuivasjärven veden laadun tyydyttäväksi, kokonaisfosforin osalta hyväksi. Lupahakemuksensa täydennyksessä Vapo kertoo, että Parkanon kalastusalue arvioi Kuivasjärven tilan välttäväksi; merkittävimmiksi haitoiksi nimetään pohjan liettyminen, kasvillisuuden lisääntyminen ja pyydysten limoittuminen. Lisäksi metsä- ja suo-ojituksien ja turvetuotannon haittaa pidetään huomattavana. Kuivasjärvelle on tekeillä kunnostussuunnitelma. Turpeenoton lisääminen valuma-alueella ei ainakaan parantaisi järven tilaa, ja järven kunnostamissuunnitelmat kohtaisivat entistä enemmän vaikeuksia. Kuivasjärveen tulee valumavesiä jo nyt lukuisilta Vapon turpeenottoalueilta (Sydänmaanneva, Nokilamminneva, Sompaneva, Veteläsuo, Alkkia ja Nivusneva). Turpeenottoalueiden kuormitus jatkuu vuosikymmeniä, joten järven tilan muuttuminen lain vaatimalla tavalla tyydyttävästä vähintään hyväksi on haasteellista. Katsommekin, että turpeenotto Louhinevalta olisi vastoin vesienhoidon järjestämisestä säädetyn lain 1 :ää. Vapon lupahakemuksen (s. 20) mukaan laskennalliset pitoisuuslisäykset Kuivasjärveen olisivat pieniä eikä kuivatusvesillä todennäköisesti ole normaalissa tilanteessa merkittävää vaikutusta alapuolisen vesialueen vedenlaatuun tai sen käyttöön. Seuraavassa lauseessa Vapo on päätynyt siihen, että Sydänmaannevan laajennusalueen ravinne- ja kiintoainekuormitus on alapuolisessa vesistössä vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tai eritellä muista samaan suuntaan jo nykyisellään vaikuttavista tekijöistä. Vapo jättää mainitsematta vesienhoidon järjestämisestä säädetyn lain eikä kommentoi, miten lain velvoite vesien hyvän tilan saavuttamisesta täytetään Kuivasjärven osalta, jos järven valumaalueella nykymeno vain jatkuu eikä kuormitusta yritetäkään vähentää vaan lisätään. Teoreettiset laskelmat pitoisuuslisäyksistä ovat lupaprosesseja seuraavien kansalaisten näkökulmasta harhaanjohtavia: vuosikuormituksen sijasta hakijan olisi syytä ilmoittaa kokonaiskuormitus koko suunnitellun turpeenottokauden ajalta eli Louhinevan kohdalla vuoteen 2040 asti. Ainoastaan näin olisi mahdollista luoda edes viitteellistä mielikuvaa siitä, mitä vesistöille todella tapahtuisi. 7

8 Koska Louhineva on osin ojittamaton, olisivat siltä vesistöihin tulevat päästöt todella suuria. Ojittamattomilta soilta, jotka lyhyen ajan sisällä ojitetaan, kulkeutuu kuormitusta enemmän kuin aiemmin ojitetuilta soilta näiltä päästöt ovat valuneet alapuolisiin vesistöihin vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Vapon teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot pitoisuuksien lisääntymisestä eivät mielestämme ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei Louhinevan turpeenotto aiheuttaisi Kuivasjärven veden laadun heikkenemistä entisestään vesienhoidon järjestämislain vastaisesti. Lupaa turpeenotolle ei täten tule myöntää. Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (dn:ro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Vesistövaikutusten osalta huomautamme vielä, Pirkanmaan turpeenoton vaihemaakuntakaavan vaikutusten arvioinnin (s. 30) "karttatarkastelun perusteella on mahdollista että osa Louhineva A:n kuivatusvesistä voi olla yhteydessä Kuivasjärven pohjavesialueeseen. Tarkemman kuvan saamiseksi tarvitaan lisäselvityksiä alueen maaperästä ja pohjavedestä." Tällaisia lisäselvityksiä ei Vapon lupahakemukseen sisälly. Lupahakemus kuittaa pohjavesivaikutukset maininnalla, että pitkien etäisyyksien vuoksi hankekohteella ei ole vaikutuksia pohjavesialueisiin. Kuivasjärven I-luokan pohjavesialue Louhinevasta 1,6 kilometriä lounaaseen. 6. Ilmastonsuojelulliset syyt Vapon mukaan Louhinevalta nostettaisiin turvetta noin vuoteen 2040 asti. Keskimääräinen kaivumäärä vuosittain olisi kuutiometriä jyrsinpolttoturvetta lähinnä Tampereen Sähkölaitoksen ja UPM:n Tervasaaren voimalaitoksen käyttöön. Turpeenottoa vuosikymmeniksi tulevaisuuteen kaavaillessaan Vapo liikkuu epävarmoilla vesillä. Ilmastonmuutoksen torjunta tulee asettamaan yhä tiukempia vaatimuksia myös Pirkanmaan energiahuollolle. Suomen energiasta 6-7 prosenttia on peräisin turpeesta, mutta maamme hiilidioksidipäästöistä turpeenpoltto aiheuttaa 20 prosenttia. Turve on fossiiliseen verrattava polttoaine ja sen polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen poltossa tuotettua energiayksikköä kohden. Erityisen paljon ilmakehää rasittaa luonnontilaisten ja Louhinevan tapaisten luonnontilaisen kaltaisten ojittamattomien soiden sisältämän turpeen esiin kaivaminen ja polttaminen. Vapo suunnittelee nostavansa Louhinevasta mahdollisesti myös ns. ympäristöturvetta kuivikkeeksi, imeytykseen ja kompostointiin, mutta leijonanosa Louhinevan turpeesta päätyisi kestämättömään energiantuotantoon. EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Kun päästötavoitteet kiristyvät tulevaisuudessa, on turpeen energiakäyttöä vähennettävä nykyisestä. Louhinevasta turvetta kaivettaisiin mahdollisesti jopa vuosikymmeniä. On erittäin kyseenalaista, voidaanko turvetta käyttää energiantuotannossa enää pitkään. Vapon arvio polttoturpeen kysynnän pysyvyydestä perustuu energiantuotannon vanhakantaisiin näkemyksiin, joissa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen seurauksia kansainvälisessä päätöksenteossa. Tuorein asiantuntijanäkemys turpeenpolton väistämättömästä alasajosta saatiin , kun Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapani Määttä arvioi YLE:n haastattelussa, että turpeen käyttö energiana kielletään Suomessa lähivuosikymmeninä (Määtän haastattelu: 8

9 yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2011/02/asiantuntija_ennustaa_loppua_turpeenpoltolle_ html). Louhinevan lupahakemuksessaan Vapo ei arvioi lainkaan toiminnan kasvihuonekaasupäästöjä Asianmukaiseen hakemukseen kuuluisi arvio turpeen kaivamisen, hiilivaraston (suon) menetyksen ja turpeenpolton aiheuttamista ilmastovaikutuksista. 7. Muut syyt 7.1 Ympäristönsuojelulain 42 :n vaatimukset eivät täyty Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Louhinevan turpeenotto olisi vastoin ympäristönsuojelulakia, sillä suon luonnonolosuhteet huonontuisivat varsin perusteellisesti: suon päärakenneosa eli turve kaivettaisiin pois. Ympäristönsuojelulakia on totuttu pitämään lähinnä päästöjä säätelevänä lakina: on katsottu, että vain turpeenoton päästöistä johtuva luonnonolojen huonontuminen voisi olla edellytys ympäristöluvan epäämiselle. Kuitenkin Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiaa puidessaan Korkein hallinto-oikeus nosti hiljattain (päätös , dn:rot 3130/1/09, 3144/1/09, 3146/1/09 ja 3147/1/09) esille uudenlaisen tulkinnan mahdollisuuden. Alla ote päätöksestä (korostus muistuttajien): KHO:n mukaan hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999 vp) on todettu ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin osalta muun muassa, että pilaantumisen merkittävyys harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuudesta. Myös paikallisesti tärkeän ja uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan toiminnasta ei saisi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista. Merkittävää vähäisempikin pilaantumisen aiheuttaminen olisi tällöin kielletty. Hallituksen esityksessä on todettu, että erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita. Ympäristönsuojelulakia pohjustaneen hallituksen esityksen mukaan näyttää siis siltä, että lain tulkinta muunakin kuin vain päästölakina on mahdollista. Hallituksen esityksen nojalla olisi nähdäksemme mahdollista, että esim. alueellisesti uhanalaisen riekon taantuminen turpeenoton seurauksena katsottaisiin esteeksi ympäristöluvalle. 7.2 Vaikutusten tarkkailu jää vähäiseksi Vapon lupahakemuksen mukaan toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö- ja päästö- sekä vaikutustarkkailuilla. Käyttötarkkailun tarkoitus on tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista (mm. ojitukset, tuotanto, vesiensuojelutyöt, näytteenotto, mahdolliset valitukset, sääolot). Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista pintavesiin. Lupahakemuksesta ei ilmene, mitä päästöjä mitattaisiin ja seurattaisiinko myös mm. Louhinevan valjastamisen vaikutuksia Parkanon riekkokantoihin. Hakemuksesta ei myöskään ilmene, mitä yhtiö tekisi, jos turpeenotolla todettaisiin olevan jollakin osa-alueella huomattavia haittavaikutuksia. 9

10 Lopuksi Suurelta osin ojittamattomana säilynyt Louhineva on erittäin tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Louhineva tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla. Turpeenotto tuhoaisi Louhinevan luontoarvot. Lisäksi toiminnan vesistövaikutukset jäisivät lupahakemuksen nojalla arvailujen varaan. Esitämme, että aluehallintovirasto hylkää Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen. Tampereella Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Suvi Sergejeff, sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 10