TAIPALSAAREN KUNTA Pappilanniemi, korttelien 150 163 asemakaavan muutos

TAIPALSAAREN KUNTA Pappilanniemi, korttelien 150 163 asemakaavan muutos FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24613P001

1 (22) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Voimassa oleva asemakaava... 2 3 Asemakaavan muutos... 2 4 Menetelmät... 3 4.1 Kartoitus... 3 4.2 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen... 3 4.2.1 Uhanalaisuusluokitus... 4 4.2.2 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit... 4 4.2.3 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet... 5 4.2.4 Suomen kansainväliset vastuulajit... 5 5 Alueen nykytila... 6 5.1 Yleistä... 6 5.2 Kallio- ja maaperä... 7 5.3 Vesiluonto... 8 5.4 Kasvillisuus... 8 5.5 Eläimistö... 11 5.6 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit... 11 5.7 Luontodirektiivin liitteen IV lajit... 11 6 Arvokkaat luontokohteet... 12 7 Lähteet... 18 Pohjakartta Maanmittauslaitos 2014 Maa- ja kallioperäkartta GTK 2014 Kasvupaikat METLA 2014 Teksti Valokuvat

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 (19) Pappilanniemi, korttelien 150 163 asemakaavan muutos 1 JOHDANTO Tämä työ on Pappilanniemen alueen korttelien 150 163 asemakaavan muutosta palveleva luontoselvitys ja laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Kaava-alue sijoittuu aivan Taipalsaaren kuntataajaman läheisyyteen (kuva 1). Työn pohjana oli alueelta vuonna 2007 laadittu luontoselvitys, joka tiedot päivitettiin mm. uhanalaiset luontotyyppien osalta. Selvityksen teki FM, biologi Jari Kärkkäinen FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Kuopion toimistosta. Kuva 1. Selvitysalue.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 (18) 2 VOIMASSA OLEVA ASEMAKAAVA Korttelien 150 163 asemakaavan on kunnanvaltuusto vahvistanut 16.2.2011. Kaavakartta on kuvassa 2. Kaavan liittyvä luonto- ja maisemaselvitys on tehty 2007 (Suunnittelukeskus Oy 2007). Kuva 2. Voimassa oleva asemakaava. 3 ASEMAKAAVAN MUUTOS Asemakaavamuutoksella halutaan osoittaa kaavamuutosalueelle kolme venesatamaa (LV-1), joille voidaan rakentaa tulisijattomia rantahuoneita oleskeluun ja veneilyvarusteiden säilytykseen sekä kaksi venevalkamaa (LV). Lisäksi kaavassa osoitetaan kaksi erillispientalojen korttelialuetta (AO-1) alueen itäreunalla voimassa oleva VL -alueelle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 (19) Kuva 3. Mallinnuskuva venesatamista. 4 MENETELMÄT 4.1 Kartoitus Maastokartoitus suoritettiin 20.5.2014. Maastotyön aikana ilman lämpötila oli maastotöiden aikana noin +25 28 C ja sää oli helteinen. Alueelta laadittiin viitasammakko- liito-orava-, luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoitus. Viitasakkokartoitus keskitettiin kohteille, missä rannan luonne on lajin kudulle sopiva. Kohteessa kuunneltiin useassa pisteessä viitasammakon ääntelyä sekä etsittiin viitasammakon kutua. Liito-orava osalta tarkistettiin lajille sopivat elinympäristöt. Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus keskitettiin mahdollisille muutosalueille. Kaikki eläimistöön liittyvät havainnot kirjattiin muistiin. 4.2 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 (18) Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat), edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten lajien esiintymiseen. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu vaarantuneisiin lajeihin. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asema-kaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 4.2.1 Uhanalaisuusluokitus Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Myös luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella (Raunio ym. 2008). 4.2.2 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä (20.12.1996/1096) määritetään seuraavat luontotyypit, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 (19) 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Suojeltavien luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä sekä arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. 4.2.3 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Metsälain 10 (20.12.2013/1085) määrittelee metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä. Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot. Vesilain mukaisten kohteiden (2: 11, 27.5.2011/587) muuttaminen/heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Suojelun kohteena ovat luonnontilainen alle kymmenen hehtaarin suuruinen flada ja kluuvijärvi, luonnontilainen lähde, Etelä-Suomessa sijaitseva noro tai enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. 4.2.4 Suomen kansainväliset vastuulajit Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa (Rassi, ym. 2010). Suomen vastuulla on sellaisia lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa on Suomessa (15 20 prosenttia Euroopan kannasta). Vastuulajien luettelo perustuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 6 (18) 5 ALUEEN NYKYTILA 5.1 Yleistä Selvitysalueen pinta-ala on noin 46 ha. Pappilanniemi on metsäinen niemi, jonka rantametsät ovat mäntyvaltaisia. Papinniemen länsi- ja etelärantoja leimaa harva ruovikko ja sarakivikkorannat. Voimassa oleva asemakaava on osittain jo toteutunut ja alueella on jo rakennettu muutamia pientaloja ja tiestö. Pappilanniemi, eritoten Pappilanniemen pohjoisosan ja Pappilanlahden rantamaisema, on hallitseva elementti kuntataajaman suuntaan. Kuva 4. Selvitysalue sijoittuu lähelle Taipalsaaren taajamaan (20.5.2014). Kuva 5. Rakennettavilta kohteilta on kaadettu puustoa (20.5.2014).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 7 (19) 5.2 Kallio- ja maaperä Pappilanniemen kallioperä on graniittia, granodioriittia sekä kiillegneissiä (kuva 6). Maaperä on valtaosin kalliomaata, jota peittää ohut moreenipeite. Lisäksi alueella on savea karkeaa ja hienoa hietaa (kuva 7). Kuva 6. Kallioperä on eteläosalla graniittia ja granodioriittia. Pohjoisosassa se koostuu kiillegneissistä. Kuva 7. Maaperä on suurelta osin kalliomaata.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 8 (18) 5.3 Vesiluonto 5.4 Kasvillisuus Alueelle ei sijoitu luokitettuja pohjavesialueita. Selvitysalueen itäpuolelle jää Taipalsaaren pohjavesialue (tunnus 0583101). Pappilanniemi sijaitsee läntisen Pien-Saimaan rannalla. Läntinen Pien-Saimaa (04.112.1.001_a06) kuuluu Vuoksen vesistöalueen (04), Ala-Saimaan lähialueeseen. Pien- Saimaan valuma-alueen pinta-ala on 318,06 km 2, vesitilavuus on 0,57 km 3 ja keskisyvyys 4,7 m. Pien-Saimaan kaakkoisosan luontainen keskivirtaama on 4 m 3 /s, ja se on nostettu kymmenkertaiseksi Vehkataipaleen pumppaamon avulla. Läntinen Pien-Saimaa on kirkasvetinen ja lievästi rehevöitynyt. Sen ekologinen tila on tyydyttävä. Pappilanniemen lähivesiltä on tavattu mm. sinilevää. Lahden veden laatuun vaikuttavat mm. Taipalsaaren kuntataajaman hulevedet ja heikko veden vaihtuvuus. Heikkoon vedenvaihtuvuuteen ovat syynä lahden mataluus ja valuma-alueen pienuus. Taipalsaaren kunta sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Alueen keskiosalla metsä on hakattu ja alueelle on jo rakennettu pientaloja ja tiestö. Alueen kasvillisuuskartta on kuvassa 8 ja kasvupaikat kuvassa 9 (METLA 2014). Kuva 8. Selvitysalueen kasvillisuus. Tulvametsät on sisälletty metsä-/pensasluhtaosalle.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 9 (19) Kuva 9. Selvitysalueen kasvupaikat (METLA 2014). Kuva 10. Ilmakuva alueesta (ilmakuva ei kuvaa täysin alueen nykytilaa).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 10 (18) Pappilanniemen metsäkasvillisuudelle on leimallista mäntykankaat ja mäntykoivusekapuukankaan metsiköt. Rantapuusto on varttunutta ja uudiskypsää. Mäntykoivusekametsässä alis- ja välipuusto koostuu pihlajasta, koivusta ja harmaalepästä. Erityisesti pihlajaa kasvaa paikoitellen runsaasti, ja se muodostaa tiheän pensaskerroksen ja alispuuston. Laho-puustoa on niukasti. Lähinnä se koostuu tuulenkaatomännyistä, mäntykeloista ja koivupökkelöistä. Metsäkasvillisuus vaihtelee kuivasta kankaasta lehtomaiseen kankaaseen, paikoin jopa tuoreeseen ja saniaislehtoon. Lehtomaisilla osilla kasvillisuutta leimaa mustikka, puolukka, metsäkastikka, ahomansikka, oravanmarja, metsätähtimö, käenkaali, sananjalka ja metsämaitikka. Paikoin kasvaa myös sinivuokkoa. Alueen keskiosalla on voimakkaasti kasvatushakkuin käsitelty kuvio, missä kasvillisuus on pääosin kuivahkoa, tuoretta ja lehtomaista kangasta. Hakkuukuviolle on jätetty kasvamaan mäntyä. Kuvio ulottuu alueen itäosasta lähes Pappilanniemenkärkeen. Pappilaniemen länsiosassa on koivuvaltainen metsikkökuvio, jossa kasvillisuus on epäyhtenäinen ja se vaihtelee kosteasta saniaisvaltaisesta lehdosta tuoreen lehdon kautta lehtomaiseen kangaskasvillisuuteen. Puusto on yksijaksoista. Rehevimmillä osilla suuret saniaiset hiirenporras ja metsäalvejuuri ovat valtalajina. Saniaisten lisäksi suuret ruohot esiintyvät runsaana paikoin. Pappilanlahden pohjukassa on laaja luhtainen rantasuo, joka on kasvillisuudeltaan varsin edustava kokonaisuus. Kasvillisuus on luhtaista suursaranevaa, erityyppistä luhtaa (ruovikko-, sara- ja ruoho- ja metsäluhtaa), tulvametsää ja sararämettä sekä laidoilla on myös tulva-alaista lehtimetsää. Alueen rannat ovat valtaosin moreenirantaa, missä kasvillisuus on karua ja niukkaa. Rannalla kasvaa harva rytikasvusto. Laajemmin ruovikkoa on alueen etelärannalla ja keskiosan lahden pohjukassa. Järviruo on joukossa rannan tuntumassa kasvavat mm. rantakukka, ranta-alpi, ruokohelpi, vesitatar, kurjenmiekka, viitakastikka ja luhtavuohennokka. Kuva 11. Alueen länsiranta on luonteeltaan karua ja niukkalajista kivikkopohjaista rantaa (20.5.2014).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 11 (19) 5.5 Eläimistö Alueen linnusto on tavanomainen. Keskiosalla lintukanta on niukka ja vähäinen. Puustoisilla metsäosilla yleisimmät lajit ovat peippo, pajulintu, talitiainen, musta- ja laulurastas. Pesimälinnustoon kuuluvat myös mm. käpytikka, ruokokerttunen ja lehtokurppa. Pappilanlahden suolla saalistaa ruskosuohaukka. Kalatiira ja kalalokki ruokailevat vesialueella, mutta eivät pesi alueella. Suopöllö liikkuu myös suoalueella. Ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietokannassa on tieto Cloeon inscriptum -nimisestä päiväkorennosta (P. Bagge 1996). Laji on löydetty Pappilanlahden pohjukasta. Sirokeijukorennosta on havainto Pappilanlahden alueelta 1970 luvulta (Poutanen, Terho 1.8.1970 Hatikka). Sirokeijukorento on loppukesän yleisimpiä korentojamme. Mahdollisesti Pappilanlahden suolammikoissa voi esiintyä rupilisko. 5.6 Uhanalaiset ja harvinaiset lajit Alueelta ei todettu eikä ole tiedossa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. 5.7 Luontodirektiivin liitteen IV lajit Alueelta ei todettu viitasammakkoa tai liito-oravaa. Pappilanlahden suoalueella voi elää rupilisko, joka on Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Rupilisko on rauhoitettu ja uhanalainen (vaarantunut). Se kuuluu luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Rupilisko on myös luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji. Vanhassa Pappilassa asuva Tuula Koski on ilmoittanut alueelliselle ympäristökeskukselle nähneensä Etelärinteentien ja Lappeenrannantien risteyksen tienoilla olevassa lammikossa rupiliskoja. Lajia ei ole etsiskelystä huolimatta löydetty (Tuula Tanska, sähköpostiviesti 10.9.2007). Kuva 12. Näkymä alueen länsirannalta (20.5.2014).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 12 (18) 6 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET Papinniemen koivulehto Pinta-ala: 1,9 ha Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) ja kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Voimassa oleva asemakaava: VR/luo Kohde koostuu kahdesta erillisestä kuviosta. Puusto koostuu lähes yksinomaan koivusta, joiden joukossa paikoittain kasvaa haapaa, raitaa ja harmaaleppää. Rannan tuntumassa kasvaa lisäksi tervaleppää. Puusto on yksijaksoinen ja sitä on väljennetty kasvatushakkuin. Kasvillisuus on suurelta osin kosteaa saniaisvaltaista lehtoa ja tuoretta lehtoa. Paikoin kasvillisuudessa on myös suurruoholehdon piirteitä ja kuvion laidoilla on lehtomaista kangasta. Rehevimmillä osilla suuret saniaiset, hiirenporras ja metsäalvejuuri, ovat valtalajina. Saniaisten lisäksi runsaana esiintyvät myös suuret ruohot kuten mesiangervo, nokkonen, ojakellukka ja huopaohdake. Vaateliaita lehto-lajeja on muutama: sudenmarja, koiranheisi ja kevätlehtoleinikki. Muista lajeista maittakoon punaherukka, metsäorvokki, metsäkorte, vadelma, metsäkastikka, terttuselja, särmäkuisma, syyläjuuri, vuohenputki, korpi-imarre, kivikkoalvejuuri, metsäkurjenpolvi ja ahomansikka. Kohteella on metsälain määrittämiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä (rehevät lehtolaikut). Kuva 13. Pappilanniemen rehevää saniaistyypin koivulehtoa (24.7.2007).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 13 (19) Pappilaniemen metsä Pinta-ala: 4,8 ha Arvoluokka: paikallisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) Voimassa oleva asemakaava: S-1/VR Pappilanniemen metsä on puustoltaan uudiskypsää mänty-koivusekametsää, missä kasvillisuus on suurelta osin heinästä lehtomaista kangasta lähestyen piirteeltään kuivaa lehtoa. Yleisimmät lajit ovat mustikka, käenkaali, metsäkastikka, lillukka, mansikka ja metsämaitikka. Pohjoisrinteellä kasvaa niukasti sinivuokkoa. Polun varressa kasvoi myös yksi pähkinäpensas. Pensaskerros on tiheä ja hyvin kehittynyt. Sen valtalajina on pihlaja. Niemen keskellä on lehtokasvillisuutta. Lehtokuviolla on ollut joskus pelto, koska kuvion laidalla on matalat ojat. Valtalajina on hiirenporras. Muista lajeista mainittakoon käenkaali, karhuputki, vadelma ja nurmilaukka ja mesiangervo. Lehdossa kasvaa niukasti sudenmarjaa ja kevätlehtoleinikkiä. Kohteeseen kuuluu myös tuoreen lehdon kuvio, joka rajautuu Papinlahden rantasuokohteeseen. Kuviolla puusto on nuorta ja lehtipuuvaltaista. Kohteella on metsälain määrittämiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä (rehevät lehtolaikut). Papinlahden rantasuo Pinta-ala: 10,0 ha Arvoluokka: Seudullisesti arvokas Uhanalaiset luontotyypit: Sisämaan tulvametsät (EN), metsäluhdat (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) ja pensas- ja avoluhdat (NT, Etelä-Suomi) Voimassa oleva asemakaava: S-1, pieneltä osin VL Pappilanlahden rantasuo on monipuolinen luontokohde. Kasvillisuus on suursaranevaa, metsäluhtaa, ruovikkoluhtaa, sararämettä ja sara- ja ruoholuhtaa. Laidoilla on myös tulvaalaista metsää, tulvametsää sekä pienialaisesti terveleppävaltaista tuoretta lehtoa. Sararämettä leimaa vaiveroa, mäntyä ja hieskoivua kasvavat matalat rämemättäät. Luhtainen suursaraneva rajautuu ruovikkoluhtaan. Sen kasvisto on sangen monipuolinen. Lajistoon kuuluvat mm. ruohohelpi, kurjenjalka, luhtakastikka, rantamatara, luhtavuohen-nokka, suoputki, ranta-alpi, luhtasara, luhtatähtimö ja ukontatar. Suon laiteella on paikoin hieman tulvametsässä, missä kerääntyvä maa-aines peittää alleen ja tukahduttaa kasvillisuutta ja tekee sen aukkoiseksi (kuva 14). Lahopuuta on runsaasti. Lisäksi Suon laiteella on myös tulva-alaisessa metsässä, missä kasvillisuus on aukoista mutta selvemmin monipuolisempaa kuin tulvametsäkuvioilla. Tulva-alaisessa metsissä kasvistoon kuuluu varpuja, jotka täysin puutuvat tulvametsäkuvioilta. Tervaleppä-hieskoivuluhta sijoittuu suoalueen pohjoisrannalle. Puusto muodostuu varsin matalasta tervalepästä ja hieskoivusta. Kasvillisuutta leimaavat useat nevaisuutta ja luhtaisuutta ilmentävät lajit: punakoiso, vehka, raate, jouhisara, kurjenjalka, kurjenmiekka, suoputki, isokarpalo, myrkkykeiso ja terttualpi. Lisäksi luhdalle on ominaista matalat suomyrttipensaat ja vaiverot. Suon laitamilla on myös koivuvaltaista metsäluhtaa sekä kiiltopajuluhtaa.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 14 (18) Kuva 14. Alueella on myös tulvametsää, missä on aukoinen kasvillisuus (20.5.2014). Kuva 15. Laidalla on tulva-alaista koivikkoa, missä kasvillisuutta leimaa heinäisyys.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 15 (19) Kuva 16. Pappilanlahden luhtaisen suursaranevan valtalaji on jouhisara (24.7.2007) Luhtaisen suursaranevalle on ominaista jouhisaravaltaisuus, siellä täällä kasvavat suomyrttipensaat ja matalat hieskoivupensaat sekä männyt. Lajistoon kuuluvat myös pullosara, kurjenjalka, luhtakuusio, harmaasara, leveälehtinen osmankäämi ja luhtavilla. Itäosassa saraneva saa myös sararämeen piirteitä, jolloin nevakasvillisuuteen ilmaantuu vaivero, isokarpalo ja tupasvilla. Suon länsiosassa on kulttuurivaikutteinen ruoho- ja saraluhta- sekä suursaraneva-osa, jolla on ruoppausmassavalleja. Alueen kesiosaa halkoo umpeen kasvava valtaoja, joka ei ulotu aivan vesirajaan sekä länsiosassa on myös ojakaivantoja tai turpeenottopaikkoja, joiden penkoilla kasvaa tiheä nuori koivupuusto. Myös valtaojan penkalla kasvaa koivupuustoa. Lisäksi alueella on 2-3 metriä leveitä lähes umpeenkasvaneita kaivantoja tai ojia. Matalilla maapenkoilla kasvaa tiheä ja nuori koivupuusto. Lahdella on kelluslehtisten vyöhyke, missä valtalajina ovat pohjalumme, ulpukka ja rantapalpakko. Kohteella on metsälain määrittämiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä (rehevät lehtolaikut vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot ja luhdat).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 16 (18) Kuva 17. Kohteen poikki on kaivettu valtaoja, joka nyt umpeutumassa (20.5.2014). Kuva 18. Pappilanlahden rehevällä tervaleppä-koivuluhdalla kasvaa mm. vehkaa ja raatetta.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 17 (19) Kuva 19. Arvokkaat luontokohteet. FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Laatinut: Jari Kärkkäinen FM, biologi

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 18 (18) 7 LÄHTEET Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti 1995: Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1994: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 13. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sipari, S. 2007: Taipalsaari, Kirkonkylä, Taipaletie, Luontoselvitys. 14.8.2007. Suunnittelukeskus oy 2007: Pappilanniemen luontoselvitys, 10.9.2007. Taipalsaaren kunta. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelu-julkaisuja. Sarja A; 14. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu.