KIRJA-ARVIOINTI Asko Leppilampi & Ulla Piekkari: OPITAAN YHDESSÄ. Aikuiskoulutusta yhteistoiminnallisesti, 1999. Sini Lehtinen 8.1.2007 Humanistisen tiedekunnan yliopistopedagogisen koulutuksen julkaisuja 2007
Kokemuksellisen oppimisen kehämallia käyttävät aikuiskouluttajat Asko Leppilampi ja Ulla Piekkari ovat ansiokkaasti koonneet omien kouluttajakokemustensa pohjalta kirjan, jonka soisi myös jokaisen yliopisto-opettajan ei vain lukevan vaan myös työstävän siten, että hän voisi hyödyntää yhteisöllistä opetusta perinteisen luennoinnin sijaan. Tekijät ovat asettaneet tavoitteikseen: 1. Luoda aikuiskoulutuksen parissa työskenteleville viitekehys yhteistoiminnallisesta oppimiskäsityksestä. 2. Kehittää kouluttajien valmiuksia ja lisätä yhteistoiminnallisuutta opetuksessa ja oppimisessa. 3. Lisätä kouluttajien keskinäistä sekä kouluttajien ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä. 4. Tehdä kouluttajille menetelmäpaketti kokemuksellisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen käyttämiseksi omassa opetusja kehittämistyössään. 5. Auttaa työyhteisöjä kehittymään lisäämällä niissä vuorovaikutusta ja keskustelukulttuuria. Mielestäni tässä on onnistuttu hyvin. Kirja antaa lukijalleen paljon tietoa jokaisen kohdan käsittelyyn. Kirja käsittelee aikuiskoulutuksen tavoitealueita, hyvää oppimista ja yhteis-toiminnallista oppimisprosessia. Pääosan muodostavat kuitenkin oppimismenetelmäkortit, joista opettaja saa konkreetista tukea yhteisöllisten opetusmenetelmien käyttöön. Lisää apuvälineitä on vielä liitteinä: Yhteistoiminnallisen tunnin suunnittelurunko, Ryhmienmuodostamistapoja, Ryhmittäytymismenetelmiä, Roolien käyttö yhteistoiminnallisessa oppimisessa, Oletko hyvä kuuntelija? sekä Aikuiskoulutuksen käsitteistöä. Mielestäni kirja on erittäin hyvä ja käyttökelpoinen ja kuuluisi siksi jokaisen lukion opettajan sekä aikuiskouluttajan ja yliopistoopettajan kirjahyllyyn. Vaikka HumPeda kurssilla puhtaan paljon yliopistopedagogiikan erityisyydestä (jonka vuoksi yli 20 v. aikuiskouluttajana toiminut KM istuu samalla kurssilla vasta-alkajien kanssa ja jopa yhden 3 tunnin lähiopetusrupeaman poissaolon vuoksi joutui rangaistusryhmään), sanon minä että kissan viikset: yliopisto-pedagogiikka on jäänyt kaikesta muusta aikuiskoulutuksesta pahasti jälkeen ja sillä on todella paljon kiinni otettavaa. 2 Kirja-arviointi: Sini Lehtinen 2007
Aikuiskoulutuksen tavoitealueet Leppilampi & Piekkari lähtevät ajatuksesta, että jokainen koulutustilaisuus tulisi suunnitella ja toteuttaa koulutettavien todellisten tarpeiden mukaisesti. Työelämässä eivät tiedot ja työtaidot riitä, on myös osattava puhua ja kuunnella, neuvotella, ratkaista ongelmia, tehdä vaikeita päätöksiä, sietää epävarmuutta ja selvitä kaoottisistakin tilanteista. Näitä taitoja ei voi hankkia ilman yhteistyötä ja ellei opettaja itse osaa toimia yhteistyössä, ei hän myöskään osaan opettaa sitä muille. Opetuksella heidän mukaansa voidaan pyrkiä laajasti ymmärrettynä sellaisiin päämäärin kuin tietojen ja asioiden oppimiseen, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen lisäämiseen, oppimaan oppimiseen sekä asenteiden ja käsitysten tarkastelemiseen. Peruskysymys opettajan kannalta on, miten nämä eri tavoitealueet opetuksessa painottuvat. Kirjan sivulla 5 on pelkistetty kaavio aikuiskoulutuksen tavoitealueista. Yliopisto-opettajan kannattaa verrata tätä yliopiston kuvioon laadukkaan tieteellisen tutkinnon osa-alueet. Yhteistoiminallisen opettamisen perusteet Yhteistoiminnallisen opetusjakson ensimmäiset vaiheet ovat aiheen valinta ja tavoitteiden jäsentäminen. Nämä tapahtuvat mieluiten yhdessä oppijoiden kanssa, sillä tavoitteiden asettaminen riippuu aina opetettavasta ryhmästä sekä opettajan yhteistoiminnallisten menetelmien hallinasta. Leppilampi & Piekkari esittävät, että aluksi kannattaa korostaa sosiaalisten taitojen oppimisen osuutta; sitä että oppijat oppisivat ottamaan vastuuta oman ryhmänsä tehtävän suorittamisesta ja auttamaan toisia ryhmän jäseniä oppimaan saman mitä itsekin on oppinut. Oppimisen laadullinen paraneminen edellyttää, että opiskelijat osaavat oppia yhdessä ja ymmärtävät yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet. Kirja menetelmäkortit on ryhmitelty siten, että niissä lähdetään liikkeelle sosiaalisten taitojen kehittämisestä ja hyvän opiskeluhengen luomisesta. Toisen puoliskon muodostavat yhteistoiminnallista opetusmenetelmää tukevat kortit. 3 Kirja-arviointi: Sini Lehtinen 2007
Hyvä oppiminen Leppilampi & Piekkari määrittävät kirjassaan hyvään oppimiseen koostuvan seuraavista elementeistä: 1. Konstruktiivisuus; omakohtaista ja aktiivista ymmärtämisen, merkitysten ja taitojen rakentamista sekä tiedon etsintää ja käsittelyä. 2. Kumulatiivisuus; se perustuu aina aikaisemmin opittuihin tieto- ja taitorakenteisiin. 3. Itseohjautuvaisuus; hyvään oppimiseen sisältyy metakognitiivisia prosesseja eli opiskelijan kykyä suunnitella. 4. Tavoitesuuntautuneisuus; opiskelija on ymmärtänyt ja sisäistänyt oppimisen tavoitteet ja sen merkityksen. 5. Tilannesidonnaisuus; oppimista voidaan parantaa liittämällä se todelliseen ympäristöönsä, elävään tilanteeseen sen aidossa kontekstissa. 6. Yhteisöllissyys; erityisen merkittäväksi on osoittautunut opiskelijoiden keskinäisen puhumisen vaikutus oppimisen laatuun. Tällöin he rakentavat Leppilammen & Piekkarin mukaan kognitiiviset rakenteensa ja taitonsa selittämällä, väittelemällä, neuvottelemalla ja kyselemällä. Tekijät sanovat parhaimmillaan yhdessä oppimisen parantavan sekä tiedollisen oppimisen laatua että kehittää elämässä tarpeellisia yhteistoiminnan taitoja. Tämän esittelyn jälkeen tekijät siirtyvät käsittelemään lähemmin kaikkia edellä mainittuja väitteitä. He esittelevät omien katsantokatojensa lisäksi mm. Sahlbergin (1994), Rauste- von Wright & von Wrightin (1994), Kohosen (1994) sekä Kolbin (1984) näkemyksiä. Yhteistoiminnallisen oppimisen lähtökohtana Leppilampi & Piekkari esittävät, että kyseessä on tapa ajatella eikä kokoelma menetelmällisiä temppuja. Vastavuoroisessa oppimisprosessissa pyritän sosiaaliseen muutokseen ja tämän kannalta on tärkeää kasvattaa opiskelijan ajattelutaitoja. Ajattelun kehittymistä kuvataan Ellisin ja Feldmanin (1994) mukaan. Yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteina tekijät mainitsevat positiivisen riippuvuuden, vuorovaikutteisen viestinnän, sosiaaliset ryhmätaidot sekä toiminnan ja oppimisen yhteisen pohtimisen. 4 Kirja-arviointi: Sini Lehtinen 2007
Yhteistoiminnallinen oppimisprosessi Tässä osassa tekijät antavat konkreettista tietoa yhteistoiminnallisen oppimisprosessin eri vaiheesta. Materiaalipaketin perustana on konstruktiivinen oppimiskäsitys ja kokemuksellisen oppimisen malli. Vaiheistuksen ja kaavamaisuuden tarkoituksena on Leppilammen & Piekkarin mukaan ohjata opiskelijoita oppimaan ja käyttämään myös itsenäisesti tätä memetelmää. Yhteistoiminnallinen oppimisprosessi jakautuu seitsemään eri vaiheeseen (kuvio 3, s. 16), joka alkaa oppimisympäristön luomisella ja jatkuu lämmittelyn ja kokemusten kartoittamisen kautta tavoitteiden määrittämiseen. Tämän jälkeen alkaa varsinainen yhteistoiminnallinen opiskeluvaihe. Prosessi päättyy oppimiskokemusten jakamisen kautta tavoitteiden arviointiin sekä johtopäätösten tekemiseen ja mahdollisen jatkon suunniteluun. Oppimismenetelmäkortit Oppimismenetelmäkorttien valinta vaikuttaa toimivalta. Sellaisten asioiden hahmottaminen kuin onnistumisen kriteerien luominen, yksilön opiskelusopimus, ryhmän opiskelusopimus sekä pelisääntöjen laatiminen auttavat sekä opettajaa että opiskelijoita sitoutuman ryhmän työskentelyyn eikä tietämättömyydestä johtuvia jälkipuheita ryhmän toiminnasta synny. Lisäksi nämä korostavat jokaisen vastuunottoa, joka tuntuu nykyisin olevan opiskelijoille suhteellisen vaikea asia. Mielestäni myös verkko-opetusta toteutettaessa nämä asiat tulisi käsitellä yhdessä kaikkien kanssa ennen varsinaisen verkkotyöskentelyn aloittamista. Lopuksi Leppilampi & Piekkari esittelevät käytännön ryhmäoppimisen harjoituksia. Näitä voisivat yliopisto-opettajatkin sulauttaa omaan luento-opetukseensa. Suosittelen kokeilua! Yhteenveto Kuten jo edellisen kirjaesittelyn yhteydessä mainitsin, vuorovaikutuksellisuus ei kehity eikä lisäänny itsekseen, vaikka TVT:n opetuskäytön hehkuttamisessa niin väitetäänkin. Monien muiden maiden 5 Kirja-arviointi: Sini Lehtinen 2007
koulutusjärjestelmästä poiketen suomalainen koulutusjärjestelmä ei missään vaiheessa opeteta keskustelukulttuuria. Yhteisöllisen oppimisen kautta tätä puutetta voidaan oppia korjaamaan. 6 Kirja-arviointi: Sini Lehtinen 2007