JUTIKKALAN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA

Osayleiskaavan selostus VALKEAKOSKEN KAUPUNKI JUTIKKALAN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA Osayleiskaavan selostus 25.11.2013

Osayleiskaavan selostus SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 1.1 Osayleiskaavatyön tausta ja tarkoitus... 1 1.2 Suunnitteluorganisaatio... 1 1.3 Kaavaprosessin vaiheet... 1 1.4 Tiivistelmä... 2 2 LÄHTÖKOHDAT... 3 2.1 Suunnittelualue Jutikkala... 3 2.2 Suunnittelutilanne... 3 2.2.1 Maakuntakaava... 3 2.2.2 Yleiskaavat... 6 2.2.3 Asemakaavat... 6 2.2.4 Muut aluetta koskevat suunnitelmat ja selvitykset... 7 2.2.5 Rakennusjärjestys... 7 2.2.6 Rakennuskiellot... 7 2.3 Väestö ja asuminen... 8 2.4 Palvelut... 9 2.5 Työpaikat... 11 2.6 Maanomistus... 12 2.7 Maaperä ja topografia... 12 2.8 Hydrologia... 15 2.9 Kasvillisuus ja eläimistö... 19 2.10 Liikenne... 23 2.11 Teknisen huollon verkostot... 28 2.12 Arkeologia... 33 2.13 Maisemahistoria... 35 2.14 Rakennettu kulttuuriympäristö... 38 3 SUUNNITTELUN VAIHEET... 40 3.1 Tutkimukset ja selvitykset... 40 3.1.1 Aiemmin laaditut tutkimukset, selvitykset ja suunnitelmat... 40 3.1.2 Kaavoitustyön yhteydessä laaditut tutkimukset ja selvitykset... 40 3.2 Suunnitteluprosessin eteneminen... 40 4 OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS... 41 4.1 OSALLISET... 41 4.1.1 Tiedottaminen... 41 4.1.2 Kaavoitusprosessi ja osallistuminen... 41 4.1.3 Viranomaisyhteistyö... 41 4.1.4 Kaavaan tehdyt muutokset... 41 5 OSAYLEISKAAVAN KUVAUS... 45 5.1 Osayleiskaavan aluevaraukset... 45 5.2 Teknisen huollon ratkaisut... 45 5.2.1 Vesi ja viemäri... 45 5.2.2 Hulevesien käsittely... 46 5.2.3 Energiahuolto... 47 5.2.4 Tuulivoima... 48 I

Osayleiskaavan selostus 5.2.5 Tietoliikenne... 50 5.3 Kunnallistalouden kustannukset... 50 5.4 Maisemallinen tarkastelu... 51 5.5 Yleiskaavan toteutuminen... 59 5.6 Kaavan vaikutukset... 60 6 KESTÄVÄ KEHITYS... 62 6.1 Selvitys kaavaratkaisun tarpeellisuudesta... 62 6.2 Suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin... 63 6.2.1 Toimiva aluerakenne... 63 6.2.2 Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu... 63 6.2.3 Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat... 63 6.2.4 Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto... 64 6.2.5 Yhteenveto... 64 LIITTEET: Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelun muistio Luonnosvaiheen palauteraportti Ehdotusvaiheen palauteraportti Hyväksymisvaiheen viranomaisneuvottelujen muistiot LIITEAINEISTOT: Liito-orava- ja luontoselvitys Jutikkalan osayleiskaavan alueelle 2009, FCG Planeko Oy Liito-orava- ja luontoselvitys Jutikkalan osayleiskaavan eteläosalle (laajennusalue) 2011, FCG Finnish Consulting Group Oy Liito-orava ja luontoselvityksen täydennys 2013, Jorma Ahola, Markku Alanko Jutikkalan itäpuolen osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009, Mikroliitti Oy Jutikkalan itäpuolen osayleiskaava-alueen eteläosan (Pyhäsuo) muinaisjäännösinventointi 2012, Mikroliitti Oy Jutikkalan osayleiskaava-alueen hulevesiselvitys 2012, FCG Finnish Consulting Group Oy Valkeakosken, Jutikkalan ja muiden teollisuusalueiden profilointi seudullisesti 2013, AIRIX Ympäristö Jutikkalan osayleiskaavan maisematarkastelu 2013, Valkeakosken maankäytön suunnittelu Valkeakosken maankäytön strateginen kehityskuvaluonnos 2030+ II

JUTIKKALAN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA 1 JOHDANTO Osayleiskaava-alue sijaitsee Valkeakosken eteläosassa Vanajaveden eteläpuolella eteläisen moottoritieliittymän tuntumassa. Etäisyys maanteitse Valkeakosken taajamarakenteeseen on n. 14 km, Iittalaan n. 7 km, Akaaseen n. 10 km ja Konhon yritysalueelle n. 16 km. Kaava tukeutuu näihin alueisiin. Keskeinen osa alueesta on luonnonarvoiltaan tavanomaista talousmetsää. Moottoritien läheisyydessä on liikenteen melualuetta. Alue rajautuu lännessä ja pohjoisessa Sääksmäen-Tarttilan valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Kaupunki omistaa keskeisen osan suunnittelualueesta. 1.1 Osayleiskaavatyön tausta ja tarkoitus Osayleiskaavatyön tarkoituksena on tutkia suunnittelualueen mahdollisuudet Valkeakosken logistisin perustein sijoittuvan teollisuus- ja työpaikkarakentamisen alueena ja osana Iittalan ja Konhon logistista vyöhykettä. Kaava on keskeinen osa Valkeakosken kaupungin rakennemuutoksen elinkeinostrategiaa. Alue ei sijaintinsa ja ominaisuuksiensa vuoksi ole tarkoitettu tavanomaiseksi teollisuuden tonttireserviksi, joka tyydytetään kaupungin politiikan mukaisesti edelleen taajamarakenteen yhteyteen sijoittuvilla laajennusalueilla. Jutikkalan alue vastaa yrityskentässä erityistarpeeseen tukeutuen voimakkaasti HHT-vyöhykkeen (Helsinki-Hämeenlinna- Tampere) logistiseen akseliin ja maan merkittävimpään kuljetusväylään. Alueelle ei ole tarkoitus sijoittaa kaupan suuryksikköä tai osoittaa seudullisesti merkittäviä kaupan palveluja. 1.2 Suunnitteluorganisaatio Valkeakosken kaupungilla pääsuunnittelijana toimii kaavoituspäällikkö Alf Lindström. Kaavan valmistelu- ja ehdotusvaiheen hyväksyvät osayleiskaavojen ohjausryhmä ja kaupunginhallitus. Osayleiskaavan hyväksyy kaupunginvaltuusto. 1.3 Kaavaprosessin vaiheet Aloitusviranomaisneuvottelu MRL 66, MRA 18 15.10.2009 Kaava vireille, osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtäville 20.11.2009 Yleisötilaisuus 11.2.2009 Arkeologinen inventointiraportti 19.9.2009 Liito-orava- ja luontoselvitysraportti 30.9.2009 Viranomaistyöneuvottelu 15.10.2009 Suunnittelualueen rajauksen tarkistus 31.3.2011 Osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) tarkistus 26.4.2011 Lisäalueen luontotyyppi- ja liito-oravainventointi 10.10.2011 Yleiskaavaluonnos nähtävillä 24.10.-22.11.2011 Yleisötilaisuus 25.10.2011 Viranomaistyöneuvottelu 3.5.2012 Hulevesiselvitys raportti 3.8.2012 Rakennetarkastelu / maankäytön strateginen kehityskuvaluonnos 2012 Yhdyskuntataloudellinen rakenneselvitys työpaikka-alueista; Valkeakosken Jutikkalan ja muiden teollisuusalueiden profilointi seudullisesti 30.1.2013 Eteläpuolen arkeologinen inventointiraportti 22.12.2012 Päätös tarkistaa aluerajausta 8.2.2013 Yleiskaavaehdotus nähtävillä 13.3.-14.4.2013 Yleisötilaisuus 14.3.2013 Liito-orava- ja luontoselvityksen täydennys 22.4.2013 1

Hyväksymisvaiheen viranomaisneuvottelu MRA 18 22.5.2013 Vähäiset tarkistukset, syksy 2013 Kaavan hyväksyminen kaupunginvaltuustossa, 9.12.2013 1.4 Tiivistelmä Tarkistetun aluerajauksen jälkeen suunnittelualue on pinta-alaltaan noin 308 ha. Yleiskaava osoittaa erityisesti logistiikkatoiminnoille soveltuvia teollisuusalueita (T) noin 82 ha ja niitä tukevia sisäisen logistiikan, toimistojen, palvelujen ja teknisen huollon alueita (P, TP, ET) noin 12 ha. Yhteensä rakennettavaa aluetta on noin 94 ha (n. 30 % kaavan pinta-alasta). Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M, MA, MY), joka muodostaa suojavyöhykkeen Sääksmäen-Tarttilan valtakunnallisesti arvokkaalle kulttuurimaisemalle, osoitetaan yhteensä noin 214 ha (n. 70 %). Valkeakosken eteläisen moottoritieliittymän alue kehittyy osaksi valtatie kolmen Iittalasta Konhoon ulottuvaa logistista vyöhykettä. Alue tukeutuu läheisyytensä vuoksi Kanta-Hämeen maakuntakaavan ja sitä täydentävän, ensimmäisen vaihemaakuntakaavan luonnoksen Iittalaan osoittamiin työpaikka-alueisiin. Liikenteellisesti alue tukeutuu valtatie kolmeen, joka on maamme merkittävin logistinen väylä. Työpaikkaliikenne tukeutuu pääosin alueen läpi kulkeviin bussireitteihin. Alue liittyy Iittalan, Toijalan, Viialan ja Valkeakosken taajamiin, joihin on hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Toimivaa joukkoliikennettä voidaan helposti lisätä ja vuorovälejä tiivistää tarpeen lisääntyessä. Kevyen liikenteen yhteyksiä on tarkoitus parantaa. Niillä on merkitystä työpaikkaliikenteelle etupäässä Iittalan suuntaan. Samalla täydentyy myös alueen matkailua ja virkistyskäyttöä palveleva kevyen liikenteen reitistö. Kunnallistekniikan osalta alue kytkeytyy Iittalan runkoviemärin ja runkovesijohdon kautta Hämeenlinnaan. Sähkövoiman syötön varmistaa alueen kehittyessä maakuntakaavojen osoittama suurjännitejohdon reitti alueen eteläosan kautta, jolle on osoitettu muuntoaseman aluevaraus. Alueen läpi kulkee maakaasuputki, johon voidaan liittää paineenvähennysasema. Maakaasua ja samaan jakeluverkkoon syötettävää biokaasua on mahdollista käyttää voimanlähteenä ja raaka-aineena alueen teollisissa prosesseissa. Työpaikka-alue muodostaa maakunnan rajalle Pirkanmaan portin. Sen näkyvyyttä hyödynnetään korkeatasoisen teollisen julkisivun rakentamiseksi. Näkymiltään alue erotetaan Tarttilan valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuurimaisemasta metsävyöhykkeellä. Alueen imagoon kuuluu keskeisesti ympäristöarvojen kunnioittaminen ja ekologisen jalanjäljen pienentäminen, jonka symbolina kaava mahdollistaa, alueen sähköntuottoa täydentävän tuulivoimalan. Rakennettavien tilojen lämmitysratkaisujen on alustavasti suunniteltu rakentuvan maalämmön varaan, koska se on pääosin uusiutuvaa ja sitä voidaan laajentaa joustavasti alueen toteutumisen mukaan. Uusiutuvaa polttoainetta hyödyntävä aluelämpökeskus ja kaukolämpöverkko vaatisivat suurta alkupanostusta ja kapasiteetin nosto portaittaisia investointeja. Niitä tutkitaan vaihtoehtona. Valittavat ratkaisut tutkitaan tarkemmin yhteistyössä alueelle sijoittuvan ankkuriyrityksen kanssa. 2

2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 Suunnittelualue Jutikkala Suunnittelualue sijaitsee n. 14 km Valkeakosken keskustasta etelään. Pohjoisessa ja lännessä alue rajoittuu valtakunnallisesti arvokkaisiin avoimiin peltomaisemiin. Etelässä rajana on moottoritie. Idässä alue rajoittuu Porsas- ja Tunturivuoreen, jotka jäävät pääosin suunnittelualueen ulkopuolelle. Kaava-alueen pinta-ala on noin 308 ha. Kuvat 2.1.1,2 Suunnittelualueen sijainti, kaavaluonnoksen alue rajattu mustalla, kaavaehdotuksen tarkistettu alue punaisella. 2.2 Suunnittelutilanne 2.2.1 Maakuntakaava Jutikkala sijaitsee moottoritien 3 varrella ja se on henkilöautolla vajaan 15 minuutin etäisyydellä Valkeakosken keskustasta. Hämeenlinnaan pääsee 20 minuutissa, Akaan keskustaan 10 minuutissa ja Iittalan keskustaan 9 minuutissa 1. Pirkanmaan maakuntavaltuuston 9.3.2005 hyväksymässä, valtioneuvoston 29.3.2007 vahvistamassa (KHO vahv. 20.3.2008) maakuntakaavassa alue on pääosin ilman aluevarausmerkintöjä. Tien 130 länsipuolella on maatalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Suunnittelualueen pohjoisreuna on merkitty valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi (MAv). Moottoritien pohjoispuoli on osa laajempaa Vanajaveden luo-2 aluetta (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Geologisesti arvokkaat kumpareet (ge3-029) on merkitty moottoritien eteläpuolelle. Hämeenlinnantien vartta seuraa voimalinjan yhteystarve. Korkeapaineinen maakaasulinja kulkee alueen läpi pohjois-eteläsuunnassa. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä muussa maankäytön suunnittelussa. Merkintöjen selitykset ja suunnittelumääräykset http://www.pirkanmaa.fi/suomi/maakaava/laadinta/merkinnat.pdf 1 Matka-ajat: Eniro reittihaku. 3

Kuva 2.2.1.1 Suunnittelualueen sijainti maakuntakaavassa on rajattu punaisella. Kanta-Hämeen maakuntakaava sekä 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa esitetyt täydennykset vaikuttavat läheisyytensä vuoksi Jutikkalan alueen suunnitteluun. Maakuntakaavan ohjevuosi on 2035. Alue- ja yhdyskuntarakenteen mitoituksen perustana on Häme 2035 maakuntasuunnitelman väestö- ja työpaikkasuunnite, jonka mukaan maakunnan väestö kasvaisi nykyisestä noin 175 000:sta runsaaseen 203 000 asukkaaseen vuoden 2035 tilanteessa. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa. Liikennejärjestelmien kokonaisvaltaisella kehittämisellä tuetaan joustavia työmarkkinoita maakunnassa ja vahvistetaan Kanta-Hämeen asemaa osana laajaa metropolialuetta. Tavoitteena on edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinoelämälle riittävästi sijoittumismahdollisuuksia ensisijaisesti olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää hyödyntäen. 2 Jutikkalan kannalta kaavaluonnoksessa on huomattavaa: - Iittalaan lähelle Jutikkalaa esitetty työpaikka-alue TP 750 (169 ha), joka jatkuu voimassa olevan maakuntakaavan työpaikka-alueelta TP 63 pohjoiseen sekä täydentävä työpaikka-alue TP 745 (53 ha) 2 Kanta-Hämeen maakuntakaavan selostus 4

- Kyläalueet AT 729 sekä ATs 731 Iittalan taajaman pohjoispuolella - Pääviemärin ja päävesijohdon reitin varaus Iittalan kautta etelään - Seudullisen alakeskuksen merkintä Ca sekä erikoistavarakaupan suuryksikön tai paljon tilaa vaativan kaupan kohdemerkintä KMe Iittalassa - Seutukeskuksen palveluvyöhykkeen Cv ulottuminen Hämeenlinnasta Iittalaan - Kehitettävän liikennekäytävän alue VT3:n ja pääradan ympärillä - Luonnonsuojelualue SL 142 ja Natura-alue (voimassa olevassa kaavassa) työpaikka-alueen TP 750 ja maakuntarajan välissä Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa osoitetut keinot kehittää Iittalan taajamaa osana liikennekäytävää ja seutukeskuksen palveluvyöhykettä palvelevat toisaalta seudullisen julkisen liikenteen kehittämistä ja tarjoavat toisaalta hyviä palveluja ja asumismahdollisuuksia uusien työpaikka-alueiden läheltä (noin 2-4 km säteellä). Jutikkalan teollisuusalue tukeutuu tähän kokonaisuuteen. Kuva 2.2.1.2 Kanta-Hämeen maakuntakaava ja 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa esitetyt muutokset Jutikkalan eteläpuolella. Nuoli osoittaa Jutikkalan kaava-alueen sijainnin. 5

2.2.2 Yleiskaavat Kaupunginvaltuuston 20.6.2005 vahvistamassa oikeusvaikutuksettomassa Valkeakosken rakenneyleiskaavassa suunnittelualue on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Hämeenlinnantien lounaispuoli on merkitty maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi (MA). Rakenneyleiskaava on jäänyt tavoitteiltaan vanhentuneeksi, johtuen elinkeinoelämää kohdanneesta rakennemuutoksesta ja alueen väestönkasvun kiihtymisestä. Rantavyöhykkeellä on voimassa v. 1993 vahvistettu Valkeakosken rantojen osayleiskaava, jota sovelletaan oikeusvaikutteisena. Laadittava osayleiskaava ei korvaa rantojen osayleiskaavaa. Kuva 2.2.2.1 Suunnittelualueen sijainti rakenneyleiskaavassa on rajattu punaisella. 2.2.3 Asemakaavat Alueella ei ole voimassa asemakaavoja. 6

2.2.4 Muut aluetta koskevat suunnitelmat ja selvitykset Pirkanmaan maakuntaohjelma 2007-2010 (hyväksytty maakuntavaltuustossa 17.11.2006) Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tampereen seutukaavaliitto 1990. Kaava-alue rajautuu valtakunnallisesti arvokkaaseen Sääksmäen-Tarttilan kulttuurimaisemaan, jossa sijaitsee valtakunnallisesti arvokas kulttuurikohde Jutikkalan kartano. Kartano on rakennushistoriallisesti merkittävä sekä maisemakokonaisuutena arvokas. Vanha 3-tie on merkitty maisematieksi. Valkeakoski. Ympäristönsuojelun kokonaissuunnitelma 1992 Sääksmäki-Tarttila, maisemakuva, luonnonpiirteet, kulttuuripiirteet. Ympäristöministeriö 2004 Pirkanmaan maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt. Pirkanmaan liitto 2006 Valkeakosken strateginen kehityskuvaluonnos 2030+ Kuva 2.2.4.1.1 Ote strategisesta kehityskuvaluonnoksesta 2030+ 2.2.5 Rakennusjärjestys Valkeakoskella on 1.1.2002 voimaan tullut rakennusjärjestys. 2.2.6 Rakennuskiellot Alueella ei ole voimassa olevia rakennuskieltoja. 7

2.3 Väestö ja asuminen Vuoden 2010 lopussa Valkeakoskella oli yhteensä 20 844 asukasta. Väkiluku on alkanut kasvaa viime vuosina. Tilastokeskuksen 2009-2040 ennusteen mukaan asukasluku jatkanee kasvua vuoteen 2040 tultaessa. On myös viitteitä, että väkiluvun kasvu olisi kiihtyvää, mitä vuoden 2010 yli 200 hengen lisäys osoittaa. Kasvu muuttaa väestörakennetta, kun muuttajat ovat pääosin nuoria perheitä. Vuosi Asukasluku 31.12. Muutos Muutos % 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 21 168 20 968 20 785 20 731 20 626 20 493 20 424 20 419 20 474 20 472 20 408 20 394 20 394 20 542 20 631 20 844 21 022-82 -200-183 -54-105 -133-69 -5 +55-2 -64-14 0 +148 +89 +213 +178-0,4-0,9-0,9-0,3-0,5-0,6-0,3 0,0 +0,3 0,0-0,3-0,1 0 +0,7 +0,4 +1,0 +0,8 Taulukko 2.3.1 Valkeakosken toteutunut väkiluku (Valkeakosken kaupunki 2012). 21100 21000 20900 20800 20700 20600 20500 Väestöennuste Tod. Luvut 20400 20300 20200 20082009201020112012201320142015201620172018 Väestön ikärakenteen ennakoidaan kehittyvän haasteellisemmaksi työikäisen väestönosuuden vähentyessä ja vanhusväestön osuuden lisääntyessä vuoteen 2040 mennessä. Vuoden 2010 ennustettu huoltosuhde Valkeakoskella on noin 0,58 huollettavaa jokaista huoltajaa kohden. Mikäli väestöennuste toteutuu, vuonna 2040 huoltosuhde on noussut jo 0,79:een. Viime vuosina kaupungin väestön kehitys on kuitenkin selvästi irtaantunut tilastokeskuksen ennustekäyrältä. 8

Väestön ikäjakauma 31.12.2010 Ikäryhmä Lukumäärä % 0-6 7-17 18-44 45-64 65 - Yhteensä 1 599 2 521 6 479 5 976 4 447 21 022 7,6 12,0 30,8 28,4 21,2 100,0 2.4 Palvelut Taulukko 2.3.2 Valkeakosken ikärakenne vuonna 2011 (Valkeakosken kaupunki 2012). Jutikkalan osayleiskaavan alueella oli rekisteritietojen mukaan vuonna 2010 yhteensä 20 asukasta. Valkeakoskella kaupunkikeskustan rakenne on tiivis ja palvelut hyvin saavutettavissa myös julkisilla kulkuneuvoilla. Valkeakoskella on 12 peruskoulua, joista kymmenen on perinteisiä alakouluja sisältäen luokat 1 6 (Haukilan, Kärjenniemen, Leppälän, Rauhalan, Roukon, Sassin, Sointulan, Sorrilan, Tarttilan ja Tietolan koulut). Lähimpänä suunnittelualuetta, n. 5 km etäisyydellä, sijaitsee Tarttilan koulu, jossa on myös päiväkoti. Yläkoulut (2 kpl) sijaitsevat Roukossa (n. 17 km:n etäisyydellä) ja Naakassa (n. 14 km:n etäisyydellä). Lukio ja ammattiopisto sekä ammattikorkeakoulu sijaitsevat Matinmäessä (n. 18 km:n etäisyydellä). Valkeakosken kirjasto sijaitsee kaupungin keskustassa noin 15 km:n etäisyydellä. Myös kaupungin virastot ja laitokset, sekä terveys- ja sosiaalipalvelut sijaitsevat pääosin kaupungin keskustassa. Kuva 2.4.1 Valkeakosken palvelut sijaitsevat keskustassa, kuva torin laidalta. 9

Kuva 2.4.2 Julkiset palvelut; yleiskaava-alueen rajaus punaisella. Helsingin ja Tampereen välisen linja-autoliikenteen pääreitti kulkee kaava-alueen ja Valkeakosken keskustan palvelukeskittymän kautta. Lähin päiväkoti ja alakoulu ovat Tarttilassa, muut palvelut tiiviinä nauhana keskustassa bussireitin varrella. (Lähtökartta: Maakuntakaavan 2040 rakenneselvityksestä, Pöyry 2013) 10

2.5 Työpaikat Valkeakoski on viime vuosien aikana joutunut luopumaan isoista teollisuustyönantajista, mikä on uhannut kaupungin työpaikkaomavaraisuuden perinnettä. Vuonna 2007 Valkeakoskella teollisuuden (42,4 %) ja palvelutyönantajien (26,4 %) palveluksessa toimi yli puolet työllisistä. Työpaikkaomavaraisuusaste Valkeakoskella oli Tilastokeskuksen aineiston mukaan vuonna 2007 100,4 %. Vuonna 2009 se oli 94,0 %. Kaupunki toimii aktiivisesti työpaikkaomavaraisuuden pitämiseksi korkeana. Työpaikat toimialan mukaan 31.12.2008 Toimiala Lukumäärä % Maa- ja metsä- ja kalatalous Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, vesi- viemäri- ja jätehuolto Rakentaminen Kauppa, kuljetus ja varastointi, majoitus- ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut Muut Palvelut Toimiala tuntematon Työpaikat yhteensä 151 3 278 91 334 1 270 61 122 685 2110 347 48 8 497 1,8 38,6 1,1 3,9 14,9 0,7 1,4 8,1 24,8 4,1 0,6 100,0 Työttömyysaste v. 2011 oli keskimäärin 12,2 % Taulukko 2.5.1 Valkeakosken elinkeinoelämän tilastoja 2008 (Valkeakosken kaupunki). Valkeakoskella teollisuus on perinteisesti suurin työllistäjä. Kaupunki pyrkii säilyttämään teollisuuden vahvan aseman talouden veturina. 11

2.6 Maanomistus Kaavoitettavalla alueella on sekä kaupungin että yksityisen maanomistusta. Kaupunki on suurin maanomistaja ja omistaa n. 153 ha alueesta. Alueella on lisäksi lukuisia yksityisessä omistuksessa olevia metsäpalstoja. Kuva 2.6.1 Kaupunki on hankkinut omistukseensa tummennettuna näkyvän keskeisen osan suunnittelualueesta. 2.7 Maaperä ja topografia Kaava-alueen maaperä koostuu pääosin sora- ja hiekkamoreenista. Pohjois- ja luoteisreunassa on viljeltyä savitasankoa. Moreenimaan painanteissa on pieniä matalia turvekerrostumia. Suunnittelualueen korkein kohta (+135 m) on Porsasvuori alueen kaakkoisnurkassa, moottoritien pohjoispuolella - n. 1 km pituinen ja 300 metrin levyinen harjanne, josta erottuu kaksi kalliolakea. Porsasvuoren itäpuolella, suunnittelualueen vieressä kohoaa jyrkkäreunaisen laakson takana Tunturivuori (+165 m). Muutoin alue on melko tasaista. Metsäiseltä moreenialueelta, +100 m tasolta maasto laskeutuu toistakymmentä metriä savitasangolle. Puusto korostaa maaston korkeuseroja. 12

Kuva 2.7.1 Suunnittelualueen maaperä on pääosin sora- ja hiekkamoreenia (vaalean ruskea) Alueella on myös savea (sininen, pohjoisosassa), turvekerrostumaa (harmaa), rahkaturvetta (vaalean harmaa), hienoa hietaa (violetti), ja prekvartäärisen kallioperän paljastumia (punainen) Jäätikkö suli kartta-alueelta noin 11 000 vuotta sitten, jolloin alue jäi suurimmaksi osaksi Itämeren muinaisvaiheen, Yoldiameren, peittoon. Alueella ylimmän rannan taso on noin 140 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. 13

Kuva 2.7.2 Suunnittelualueen maasto nousee Vanajaveden laakson alavasta viljelymaasta pienipiirteisesti kumpuilevaksi moreeniylängöksi. Kuvan oikeassa laidassa näkyvät Porsasvuori ja Tunturivuori. Viljelymaat on osoitettu keltaisella. 14

2.8 Hydrologia Suunnittelualueella ei ole luonnon tai vedenhankinnan kannalta tärkeää pohjaveden muodostumisaluetta. Maaperä on suurimmalta osaltaan vettä läpäisevää soraa tai hiekkamoreenia. Pohjois- ja länsipuolen viljelty savitasanko on ojitettu ja salaojitettu. Moreenialueen maastopainanteisiin on muodostunut pieniä soita, jotka on ojitettu. Kuva 2.8.1 Lähtötilanteessa maaston pintavesiä johdetaan pohjoispuolelta moottoritien ali Saarioisjärven suuntaan. Yleiskaava-alueen pinta-alasta noin puolesta pintavesi laskee koilliseen Vanajanselän suuntaan ja toisesta puolesta Saaroisjärven kautta Vanajaveteen. Moottoritien eteläpuolelta vesien valumasuunta on länteen Oikojanjokeen ja Saarioisjärveen. maaston suhteellisen pienistä korkeuseroista johtuen, moottoritien pohjoispuolisen alueen pintavedet on mahdollista ohjata kokonaan pohjoista reittiä alittamatta moottoritietä. Natura 2000-verkostoon kuuluva Saarioisjärvi on pienialainen ja sen tilaa pidetään huolestuttavana suuresta valuma-alueesta ja Oikolanjoen kuormituksesta johtuen. Vanajanselkä on tilaltaan tyydyttävänä luokiteltu yhdeksi Pirkanmaan järvien riskikohteista. 3 Hulevesien hallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska rakennettavasta alueesta valtaosa tulee koostumaan rakennusten kattopinnoista ja vettä läpäisemättömistä päällysteistä. Ilmastonmuutoksen seurauksena on varauduttava aikaisempaa suurempien sademäärien käsittelyyn ja pintavesien viivyttämiseen. Lähtökohtana on, että hulevesien johtaminen ei saa aiheuttaa merkittävää rasitusta ympäristölle ja vastaanottaville vesistöille. Suunnittelualueelle on tehty hulevesiselvitys (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012), joka on kaavan liiteaineistona. 3 Valkeakosken ympäristöjaoston lausunto 2011 15

Kuva 2.8.2 Valuma-alueet, laskuojat ja norot hulevesiselvityksen mukaan. Yleiskaavaalueesta, alkuperäisen rajauksen mukaan, noin kaksi kolmasosaa laskee Saarioisjärveen ja kolmasosa Vanajanselälle. Moottoritien pohjoispuolen vedet voidaan ohjata pohjoista reittiä Saarioisjärveen, osittain Vanajanselän suuntaan ja välttää olemassa olevien moottoritien alitusten lisäkuormittamista. 16

Kuva 2.8.3 Hulevesiselvityksen luonnos tulevasta maankäytöstä. Kuvassa näkyvät arvioidut uudet valuma-aluejaot sekä hulevesien alustavat virtaussuunnat. Myös vaihtoehtoiset hulevesien tulva-alueet ja luonnonmukaisina säilytettävät alueet on osoitettu kartassa. Selvitys on otettu huomioon yleiskaavan suunnittelussa. Tarkemmassa maankäytön suunnittelussa ratkaistaan pintavesien hallinta varsinaisen hulevesisuunnitelman perusteella. Huleveden hallinnan lähtökohtana on hillitä hulevesien muodostumista ja ehkäistä niihin kohdistuvaa laatuhaittaa. Hallinnan keskeinen periaate on suosia hulevesien johtamista avouomissa, näkyvissä ja mahdollisimman luonnonmukaisissa järjestelmissä, joilla hidastetaan, viivytetään ja tasataan hulevesivirtaamia. Järjestelmillä pyritään samalla hulevesien hallittuun tulvimiseen, joka auttaa pienentämään rakennettujen alueiden tulvariskejä. Tavoitteena on lisäksi hyödyntää hulevedet rakennetun ympäristön maisemallisessa suunnittelussa ja ylläpitää luonnollisten norojen tilaa ja veden laatua. Hulevesien hallintatoimenpiteet tulee suunnitella ja mitoittaa kunkin valuma-alueen ja noron tarpeiden mukaisesti. Hulevesien määrään ja laatuun liittyvät ongelmat tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään parhaan käytössä olevan tiedon perusteella. Suunnittelualueella tehtävin hulevesien hallintatoimenpiteillä voidaan edesauttaa norojen 17

vesitasapainon säilymistä mahdollisimman luonnonmukaisina. Samalla hallintamenetelmillä on merkittävä tulvariskejä pienentävä vaikutus. Alustavien laskelmien perusteella kerran vuodessa (1/1a) esiintyvillä rankkasateilla laskuojien virtaamat voidaan säilyttää nykytilan tasolla, mikä on tärkeää laskuojien ja vesistöjen nykytilan säilymiselle. Kerran 10 vuodessa (1/10a) esiintyvällä neljän tunnin pituisella rankkasateella hulevesivirtaamat kasvavat nykytilanteeseen verrattuna väistämättä, mutta monivaiheisen viivytyksen ansiosta kasvu jää kohtuulliseksi, noin 40 % - 160 %:iin. Kyseinen asetelma kuvastaa pitkäkestoisen, sademäärältään suuren rankkasateen tilannetta, jolloin viivytyspainanteiden ja - kosteikkojen viivytystilavuus täyttyy ja syntyy ylivuotoa. Sen sijaan lyhytkestoisilla, esim. 10 30 minuutin rankkasateilla viivytystilavuus riittää pidättämään jopa koko sademäärän myös harvoin toistuvissa tapauksissa. Lisäksi riippuen hulevesien viivytysratkaisujen sijoituspaikoista ja yksityiskohdista virtaamia voidaan tarkemman suunnittelun yhteydessä mahdollisesti rajoittaa nyt esitettyä enemmänkin. Virtaamat ja niiden muutokset täsmentyvät maankäytön ja hulevesiratkaisujen tarkentuessa. Kuva 2.8.4 Jutikkalan yleiskaava-alueelle suositellun hulevesien hallintajärjestelmän periaateratkaisut. Kuvan hajautetussa järjestelmässä hallintamenetelmät mitoitetaan erilaisille sadetapahtumille. Tonttikohtaisilla ratkaisuilla hallitaan usein toistuvat pienemmät sateet, yleisille alueille sijoitettavilla hulevesien hallintajärjestelmillä hallitaan porrastetusti harvemmin (kerran vuodessa - kerran 10 vuodessa) toistuvat rankkasateet. 18

Alueiden kuivatus on hoidettava ensisijaisesti omalla, maanteiden kuivatusjärjestelmästä irrallisella järjestelmällään tai alueelta tulevia kuivatusvesiä on viivytettävä siten, ettei maanteiden sivu- ja laskuojien sekä rumpujen vesimäärät kasva. Kuivatuksen mitoituksessa on huomioitava koko laajemman alueen aiheuttamat hulevedet. 4 2.9 Kasvillisuus ja eläimistö Suunnittelualueella on suoritettu liito-orava- ja luontoselvitys vuonna 2009 (FCG, biologi FM Marja Nuottajärvi). Selvitystä on täydennetty 2011 moottoritien eteläpuolisen alueen osalta (FCG, Marja Nuottajärvi) ja Porsasvuoren alueen osalta 2013 (Jorma Ahola ja Markku Alanko). Suunnittelualue sijoittuu Eteläboreaaliseen Lounaismaan kasvillisuusvyöhykkeeseen ja Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Valkeakoski sijaitsee lisäksi Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueella. Selvitysalue jakautuu luonnonympäristöltään pohjoisosan viljelysvaltaisiin alueisiin, jotka on rajattu pääosin pois yleiskaava-alueesta sekä laajoihin metsäalueisiin Takaportinmetsän alueella ja Tunturivuoren läheisyydessä ja niinikään kaavan ulkopuolelle rajatun Pyhäsuon ympärillä. Selvitysalueelle ei sijoitu vesistöjä tai merkittäviä pienvesiä. Suunnittelualueen vaikutuspiiriin kuuluu Saarioisjärvi, joka on osa Natura-aluetta 5. Alueen vedenjuoksu-uomat ovat muokattuja metsä- ja pelto-ojia lukuun ottamatta joitain luonnontilaisia kausikuivia noroja. Hallitseva metsäkasvillisuustyyppi alueella on tuore mustikkatyypin kuusimäntykangas, joka viljelysten läheisyydessä vaihettuu lehtomaiseksi käenkaalimustikkatyypin havu-sekapuukankaaksi ja pieniksi lehtipuuvaltaisiksi metsiköiksi. Alueelle sijoittuu yksi paikallisesti arvokas rehevä lehtolaikku. Selvitysalueen korkeimmat maastonkohdat ovat puolestaan kuivahkoja puolukkatyypin mäntykankaita. Takaportinmetsän alue sekä selvitysalueen eteläosa ovat suurimmaksi osaksi voimakkaasti käsiteltyä talousmetsää ja siten varhais- tai välisukkessiovaiheessa. Vanhan metsän kuviot ovat hyvin pienialaisia. Kangasmetsien kasvilajisto on kasvupaikkatyypeille tavanomaista, varttuneissa ja vanhahkoissa metsissä mustikka- tai puolukkavarvikon hallitsemaa. Taimikoita ja nuoria metsiä leimaa puolestaan pioneerivaiheen tyypillinen lajisto kuten sananjalka, heinät ja vadelma. Lehtomaisilla kankailla kasvavaa lehtolajistoa ovat metsäkastikka, nuokkuhelmikkä, käenkaali, oravanmarja, sinivuokko, hiirenporras, metsäalvejuuri, kivikkoalvejuuri, metsäorvokki, sormisara, metsäkurjenpolvi, metsäimarre ja tesma. Kuva 2.9.1 Jutikkalan alueen metsäkangasta. 4 Pirkanmaan ELY-keskuksen L-vastuualueen lausunto 5 Vanajaveden lintualueet, Naturatunnus FI0303017 19

Suoluontoa alueella edustavat laajimpina soina Pyhäsuo, Karvastenrahka ja Mäyränrahka, jotka ovat ojitettuja isovarpurämeitä, Pyhäsuolla pienialaisesti myös rahkarämettä. Näillä soilla kasvaa ojituksen myötä tihentynyttä nuorehkoa mäntypuustoa ja koivua. Kenttäkerroksen lajistoa ovat suopursu, juolukka, mustikka, puolukka, muurain, tupasvilla ja variksenmarja. Selvitysalueen pienimmät suokuviot ovat ojituksen myötä luonnontilaltaan enemmän tai vähemmän muuntuneita isovarpurämeitä, kangaskorpia, mustikkakorpia ja metsäkortekorpia. Kuva 2.9.2 (kuva: Vesa Salonen) Selvitysalueen itälaidalla, moottoritien läheisyydessä metsäojassa kasvaa kaislasaraa, joka on silmälläpidettävä (NT) laji (kuva 4). Kaislasaran luontaisia kasvuympäristöjä ovat ruoho- ja heinäkorvet, puronvarret, lähteiköt, rannat sekä ojat. Kasvillisuudeltaan alue on tavanomainen ja vaatimaton: kullakin luontotyypillä vallitsevana on luontotyypille ominaisin ja tavanomaisin kasvillisuus. Havaittu lintulajisto on tavanomaista ja elinympäristölle ominaista. Selvitysalueella ei tavattu varsinaisesti uhanalaisia lajeja eikä lajeja, jotka on mainittu luontodirektiivin liitteessä IV. Pyhäsuon länsipäähän erääseen kumpareella kasvavaan puuhun on tehty pesäpohja kalasääskeä varten. Tekopesä ei ollut asuttu. Kuva 2.9.2 Tarkistetun suunnittelualueen luonnonsuojelullisesti arvokkaita alueita; 1) Vuorensyrjän lehto, 4) Isovarpuräme, 5) korpi ja kosteikko. 20

Kuva 2.9.3 Laajennusalueen ekologiset yhteydet ja silmälläpidettävien lajien kohdetiedot; 1) kalasääsken asumaton tekopesä ja 2) kaislasaran kasvupaikka. Ruudutettuna maakuntakaavassa osoitetut, geologisesti arvokkaat drumliinit. Moottoritien eteläpuolinen alue on rajattu ulos yleiskaavasta, mutta tilustien sillan kautta johdettava ekologinen yhteys huomioidaan myös pohjoisosan suunnittelussa. Kuva 2.9.4 Vihreällä rajattu Porsasvuoren alue, jonka osalta liito-orava- ja luontoselvitystä täydennettiin keväällä 2013. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta, mutta lakialueella sinisellä on rajattu Metsälain 10 :n mukainen luonnontilaisen kaltainen metsäalue, jota pidetään luonnonsuojelullisesti paikallisesti arvokkaana. 21

Kuva 2.9.5 Saarioisjärvi on osa Natura-aluetta ja suunnittelualueen valuma-alueen laskureitti. Hulevesien laadullisella ja määrällisellä hallinnalla on hulevesiselvityksen osoittamin keinoin varmistettava, etteivät järven luontoarvot kärsi. Kartalla on kuvattu hulevesien pääasiallinen purkureitti (sininen nuoli). Järven tilaa rasittavat erityisesti valumaalueen laajojen peltojen ravinnekuorma (ruskeat nuolet). Selvitysalueelta ei löydetty liito-oravan jätöspapanoita eikä muitakaan merkkejä lajin esiintymisestä, minkä perusteella voidaan todeta, ettei alueella tällä hetkellä esiinny liito-oravaa. Lajille hyvin sopivaa vanhaa kuusikkoa ja kuusi-lehtipuumetsää on alueella melko vähän ja sirpaleisesti. Jutikkalan alueen parhaat potentiaaliset liito-oravan elinympäristöt sijoittuvat ranta-alueelle selvitysalueen ulkopuolelle. 22

2.10 Liikenne Kuva 2.10.1 Näkymä moottoritien liittymästä 29 (Jutikkala) etelään. Tilustien silta häämöttää kuvassa kauempana. Valkeakosken liittymän tunnuksena on jalkapallo. Alueen läpi kulkee itä-länsisuunnassa Helsinki-Tampere moottoritie (vt 3). Suunnittelualue sijaitsee Valkeakosken eteläisen moottoritieliittymän kohdalla. Moottoritien ylittää seututie 130, joka luoteis-kaakkoissuuntaisena rajaa kaavoitettavaa aluetta. Alueen sisäisiä teitä ovat pohjoisreunassa Lahistentie/Vuorensyrjä ja länsilaidalla Munteentie sekä näiden lisäksi pienet yksityistiet ja metsäautotiet. Moottoritien ylittää tilustien silta, jonka molemmin puolin maa on kaupungin omistuksessa. Kuva 2.10.2 Tienumerot (ELYkeskus, ote Pirkanmaan tienumerokartasta 1.1.2010) 23

Pirkanmaan ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurivastuualueella ei ole mahdollisuutta toteuttaa eikä suunnitella maankäytön kehittymisestä aiheutuvia liikenneverkon investointeja kuten maankäyttöä palvelevia liittymiä, liittymien ja maanteiden parantamista eikä kevyen liikenteen väyliä ja alikulkuja. Maankäytön laajenemisesta ja kehittämisestä aiheutuvien liikenneverkon huomattavienkin investointien toteuttaminen jää pääasiassa muiden tahojen vastuulle. 6 Kuva 2.10.3 Valtatien 3 keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä (KVL) Jutikkalan kohdalla on noin 20000 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on noin 9 %. Seututien 130 keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) oli vuonna 2010 2024 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tästä raskaan liikenteen osuus oli runsaat 10 %. Määrät ovat pysyneet neljän viime vuoden ajan hyvin tasaisina 7. Kuva 2.10.4 Suunnittelualueen väylästö. 6 Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunto 2012 7 Liikennevirasto; KVL-taulukot 2010 (LAM-asemien mittaustiedot 16.4.2011); 437 HLINNA_MO3 Vt 3; 440 LEMPÄÄLÄ_PIRKAN Vt 3; 402 V:KOSKI_JUTIKKA Mt 130 24

Liikennemelu Moottoritiestä on sen suunnittelun yhteydessä tehty meluselvitys, jonka perusteella on ennakoitu suurella osalla suunnittelualueesta melun ohjearvon 55 db ylittyvän. Koko tieverkkoa koskevan maanteiden vuoden 2011 liikennemäärään, raskaan liikenteen osuuteen ja nopeusrajoitukseen perustuvan teoreettisen melutilanneselvityksen mukaan valtatien 3 liikenteen aiheuttama 55 db:n päivämelun ohjearvon mukainen melualue ulottuu kaava-alueen kohdalla 280-320 metrin päähän maantiestä. Hämeenlinnantien osalta melualue ulottuu valtatien pohjoispuolella 40-80 metrin ja valtatien eteläpuolella alle 40 metrin päähän maantiestä. 8 Liikennemelulla ei kuitenkaan ole merkitystä työpaikka-alueen kannalta, kun sinne ei osoiteta melulle herkkiä toimintoja. Työpaikkarakentamisella voidaan suojata takana olevaa asutusta melulta, mutta tälläkään ei ole alueella merkitystä, koska maastonmuodot ja etäisyys lähimpään asutukseen riittävät melun vaimentamiseen. Kuva 2.10.5 Moottoritien liikennemelualuetta. Kuva on melutilanteen seurantaselvityksestä VT3 Jutikkala-Kulju; melutilanne 2010 liikenne-ennusteen mukaan ilman melusuojausta. 8 Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunto 2012 25

Työmatkaliikenne Alueen läpi ja vierestä kulkee useita bussilinjoja. Helsingin ja Tampereen välisistä linja-autojen pikavuoroista noin 65% pysähtyy Valkeakoskella. Lisäksi suoria pikavuoroja Valkeakoskelta Tampereelle ja Helsinkiin kulkee päivittäin noin 20 vuoroa suuntaansa. Kaava-alueelta on julkisen liikenteen yhteydet Iittalan, Toijalan, Viialan ja Valkeakosken taajamiin. Erillisiä kevyen liikenteen väyliä ei ole. Iittalan ja Valkeakosken yhdistävän kevytliikenneväylän toteuttaminen 130-tien varteen parantaisi alueen matkailu- ja virkistyskäyttöä ja palvelisi työmatkaliikennettä 7 km säteellä Tarttilan, Sääksmäen ja Iittalan suuntiin. Kuva 2.10.6. Joukkoliikenteen palvelutaso; vuoromäärät ja pikavuoropysäkit (talvi 2012-2013, Matkahuollon ja Onnibussin aikataulupalvelut; pika+vakiovuorot) (Karttatiedot: Maakuntakaavan 2040 rakenneselvityksestä, Pöyry 31.3.2013). 26

Kuva 2.10.7 Pääasiallinen työmatkaliikenne Jutikkalaan (B) suuntautuu Valkeakoskelta (A), Iittalasta (C) ja Akaasta (D), jonne on pääosin hyvät julkisen liikenteen yhteydet. 27

2.11 Teknisen huollon verkostot Alueen läpi pohjois-eteläsuunnassa kulkee korkeapaineinen maakaasujohto. Maakaasujohtoon voidaan syöttää myös kotimaista biokaasua. Lähin paineenvähennysasema on n. 2 km etäisyydellä Uittamossa. Suunnittelualueelle voidaan rakentaa oma paineenvähennysasema. Kuva 2.11.1 Uittamon maakaasun paineenvähennysaseman venttiilikenttä. Rakennusten ja rakenteiden suojaetäisyyksistä säädetään maakaasun käsittelyn turvallisuudesta annetussa asetuksessa (551/2009). Suojaetäisyyksiä määritettäessä ulkopuoliset rakennukset jaetaan ryhmiin A ja B. Ryhmään A kuuluvat yleiset kokoontumiseen tarkoitetut rakennukset: majoitushuoneistot (hotelli, sairaala, vanhainkoti), kokoontumishuoneistot (koulu, elokuvateatteri, suurmyymälä), asuinhuoneistot (kerrostalo). Lisäksi ryhmään A kuuluu räjähteitä valmistava, varastoiva tai käyttävä laitos sekä vaarallisia kemikaaleja teollisesti käsittelevä tai varastoiva laitos. Ryhmään B kuuluvat asuinhuoneistot (omakotitalo, rivitalo), työpaikkahuoneistot tai muut kuin asumiseen tarkoitetut rakennukset, missä ihmisiä säännöllisesti oleskelee sekä erillinen rajattu alue. Maakaasuputken DN400, 54 bar suojaetäisyysvaatimus ryhmään A kuuluviin rakennuksiin/kohteisiin on 16 metriä. Suojaetäisyysvaatimus ryhmään B kuuluviin rakennuksiin/kohteisiin on 8 metriä. 9 Kulkuväylien ja maakaasuputken risteämän tulee normaalisti olla 45 astetta tai jyrkempi ja pinnoitetun osuuden alle 30 m levyinen, mikä tulee huomioida alueen halki kulkevan ohjeellisen tielinjauksen lopullisessa sijoittamisessa. Maakaasuputken taitekohtia ei voi jättää katu- tai liikennealueen alle. 10 Gasum Oy:llä säilyy oikeus maakaasuputken käytön edellyttämien huolto-, kunnossapito- ja korjaustoimenpiteiden tekemiseen. Maakaasuputkilinjalla on säilyttävä näköyhteys merkintäpylväältä toiselle. Kunnallistekniikkaa ja muuta infrastruktuuria suunniteltaessa on toteutettava maakaasuputkiston edellyttämät suojaustoimet. Kaivuutyöt ja muut maanrakennustyöt lähempänä kuin 5 m maakaasuputkesta on tehtävä Gasum Oy:n antamien ohjeiden mukaisesti. Mikäli rakentaminen edellyttää louhintaa tai muita räjäytystöitä lähempänä kuin 100 m maakaasuputkesta, on louhintasuunnitelma toimitettava etukäteen nähtäväksi Gasumille. 11 Maakaasu on käytettävissä alueella lämmön- ja energiantuotantoon. Maakaasun käyttöönotto edellyttää paineenvähennysaseman rakentamista alueelle, mikä mah- 9 Gasum Oy:n lausunto 2011 10 Gasum Oy:n lausunto 2013 11 Gasum Oy:n lausunto 2013 28

dollistetaan osayleiskaavassa. Paineenvähennysaseman suojaetäisyysvaatimus rakennuksiin on 50 m (ryhmä A) tai 225 m (ryhmä B). Maakaasuputken suojaetäisyydet on otettava huomioon rakennuskortteleiden suunnittelussa ja rakennusten sijoittamisessa kaava-alueella. Kiinteistöjen sähköjärjestelmiä koskevia määräyksiä on standardissa 517. Kuva 2.11.2 Maakaasujohto DN400 ja paineenvähennys- ja venttiiliasema (kaavan tarkistettu aluerajaus punaisella). Seututien 130 suuntaisesti kulkee Elisan tietoliikennekaapeli. Moottoritien penkassa kulkevat valtakunnan tietoliikenteen runkokuitukaapelit. Kaava-alueen pohjoisosan asutus on liitetty Vattenfallin 230 V jakeluverkkoon (nyk. Elenia Oy). Korkeajännitteinen sähköjohto on Pirkanmaan maakuntakaavassa osoitettu moottoritien suuntaisesti sen eteläpuolelle ja Kanta-Hämeen maakuntakaavassa jatkumaan seututien 130 suuntaisesti. Kaavassa osoitetaan ET-merkinnällä alue sähköasemaa varten sekä johtokatu 2 x 110 kv voimajohtoa varten. Runkovesijohto ja runkoviemäri Toijalan ja Hämeenlinnan välille on maakuntakaavoissa osoitettu suunnittelualueen eteläpuolitse Iittalan kautta. 29

Kuva 2.11.3. Suunnittelualueen nykyinen sähöverkko. Muuttuvan maankäytön alueella ei sijaitse sähkölinjoja. Kuva 2.11.4 Korkeajännitteisen sähkölinjan (z 027) varaus maakuntakaavassa Tarttilan sähköasemalta länteen. Nuolen kohdalle esitetään alueellisen sähköaseman paikkaa. 30

Kuva 2.11.5 Runkovesijohto (V) ja viemäri (J) esitettyinä Kanta-Hämeen 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa. Kartassa näkyy myös rinnakkaisen maakaasuputken (K) reitti. Jutikkalan suunnittelualue on välittömästi maakuntarajan pohjoispuolella. Tampereen aluepelastuslaitoksen lähimmän pelastusyksikön toimintavalmiusaika kaavoitettavalle alueelle on alueen lopullisesta rakentumisesta ja liikenneyhteyksistä riippuen noin 10-15 minuuttia. Alueelle pelastustoimen toimintavalmiusohjeen mukaan edellytettävä toimintavalmiusaika määräytyy tämän tyyppisillä alueilla rakennettavan kerrosalan mukaan ja saattaa edellyttää vähintään 10 minuutin toimintavalmiutta ellei riskitasoa alenneta esim. teknisillä järjestelyillä. 12 Yleiskaavassa osoitetaan paikka vesisäiliön rakentamiseksi Porsasvuorelle riittävän sammutusveden turvaamiseksi kaikissa olosuhteissa. Säiliön ja alueen sisäisen verkoston tarkempi mitoitus määritellään jatkosuunnittelun yhteydessä. 12 Tampereen aluepelastuslaitoksen lausunto 2011 31

Kuva 2.11.6 Alustava tarkastelu vesijohdon ja viemärin runkolinjojen yhdistämiseksi suunnittelualueeseen. Muutos parantaisi samalla nykyisen asutuksen vesihuoltoa. Linjojen tarkempi suunnittelu ja neuvottelut maanomistajien kanssa aloitetaan, kun alueen toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi. 32

2.12 Arkeologia Alkuperäiselle suunnittelualueelle on laadittu muinaisjäännösinventointi: Jutikkalan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009, Mikroliitti Oy. Kaavakartalle on inventointitulosten perusteella merkitty arvokkaiksi luokiteltavat kohteet ja alueet. Inventointiraportti on selostuksen liiteaineistona. Kuva 2.12.1 Tutkimuaslue on rajattu vihreällä, muinaisjäännökset eri symbolein: siniset rautakautisia, kolmiot röykkiöitä. Osayleiskaava-alueen moottoritien eteläpuolisesta osasta tehtiin luonnosvaiheen jälkeen täydentävä arkeologinen inventointi (Mikroliitti 22.12.2012). Lisäalueelta ei löydetty merkkejä asutuksesta, mutta kylläkin tervarännien jäänteitä, jotka ryhmittyivät tiettyihin maastokohtiin. Alue päätettiin kuitenkin rajata pois yleiskaavasta. Kuva 2.12.2 Laajennettu tutkimusalue, löydökset tervarännien jäänteitä. 33

Kuva 2.12.3 Muinaisjäännösinventoinnin yleiskartta. Kohde 64 historiallisen ajan tervarännin jäänteet sisältyy kaava-alueen tarkistettuun rajaukseen. 34

2.13 Maisemahistoria Lähteet: Ympäristöministeriö 27.12.2004; Sääksmäki-Tarttila, maisemakuva, luonnonpiirteet, kulttuuripiirteet; Pirkanmaan liitto B 97 Pirkanmaan maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt, 2006. Kuvaus keskittyy laajalti kaavoitettavan alueen ulkopuolelle ja antaa ennen kaikkea kuvan ympäröivän maiseman luonteesta, joka suunnittelussa tulee huomioida. Itse kaava-alue on ollut asutuksen tausta-aluetta, tavanomaista metsämaata, joka on sittemmin muodostunut talousmetsäksi, eikä siitä ole mainintaa selvityksessä. Kuva 2.13.1 Ote kuninkaankartasta 219. Suunnittelualue on esitetty metsäisenä ylänkönä ( Högland stenig och backig ). Sääksmäen - Tarttilan maisema-alue edustaa monipuolista hämäläistä kulttuurimaisemaa. Kaunis luonto antaa puitteet tälle historiallisesti ainutlaatuiselle alueelle. Maisemakuva Maisema-alueen ydin on Vanajavesi lukuisine lahtineen, kalliosaarineen ja niemineen. Esihistorialliselta ajalta jatkunut asutus ja maatalous ovat luoneet monikerroksisen kulttuurimaiseman. Viljelymaiseman monipuolisuutta lisäävät perinteisen asutuksen ohella lukuisat laitumet ja katajakedot. 35

Luonnonpiirteet Alueen luonnonpiirteitä luonnehtivat voimakas pinnanmuotojen vaihtelu, kallioiset ja kivikkoiset rannat sekä siintelevät järvenselät. Kokonaisuus edustaa monipuolisuudessaan ja pienipiirteisyydessään hienosti Keski-Hämeen viljely- ja järviseudulle ominaista luontoa. Alue kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Metsät ovat enimmäkseen lehtomaisia kangasmetsiä mutta myös varsinaisia lehtoja sekä reheviä rantakorpia on. Alueella on kolme valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelman kohdetta: Sydänniemen pähkinälehto sekä Saunalahden ja Pappilan tervaleppäkorvet. Korkeita luonnonarvoja edustavat myös Ritvalanjärvi (Vähäjärvi) ja Saarioisjärvi, jotka kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Kuva 2.13.2 Suunnittelualueen sijainti maisema- luonnon- ja kulttuuriarvojen suhteen. Kartalla on kootusti esitetty luontokohteet, luonnonsuojelualueet ja -ohjelmat, Naturakohteet, liito-oravahavainnot, muinaisjäännöskohteet, ja -alueet, perinnemaisemat ja arvokkaat kallioalueet. Monilla tiloilla pidetään vielä karjaa, minkä vuoksi hoidetut katajakedot ja hakamaat elävöittävät monin paikoin viljelymaisemaa. Edustavia perinnemaisemia on mm. Tarttilassa ja Annilassa. Annilan katajakedot sijaitsevat Rapolanharjun edustalla Vanajaveteen pistävässä pitkässä Annilanniemessä. Lähes koko niemi on säännöllisessä laidunkäytössä. Laitumet muodostavat hyvin monipuolisen laitumien, kivikkoisten niittyjen, katajaketojen ja hakamaasaarekkeiden mosaiikin. Rannassa on lisäksi luhtaista ja kosteaa rantaniittyä. Kasvillisuudeltaan edustavin osa on mäellä oleva katajaketo, jonka 36

pylväsmäiset katajat ovat jopa kuusi metriä korkeita. Kivikkoisella niityllä kasvavat runsaina muun muassa keltamatara ja mäkitervakko sekä vanhoista viljelykarkulaisista punalehtiruusu ja kumina. Perinteistä maisemakuvaa täydentävät kärrytien varrella sijaitsevat hirsiladot. Rapolanharju on osa Hämeenlinnan - Sääksmäen - Lempäälän harjujaksoa. Se kohoaa jyrkkänä noin 65 metriä ympäristöään korkeammalle ja leviää kaakkoispäässään deltamaiseksi. Harjun rinteillä on rantatörmiä ja -terasseja sekä valtavia suppakuoppia. Suurin näistä laskeutuu 20 metrin syvyyteen. Harjulla kasvaa lehtomaista sekametsää. Kasvistoon kuuluvat muun muassa vuorijalava, metsälehmus, pähkinäpensas, tyypillinen harjukasvi harjusormisara sekä vanhojen kylien liepeillä kasvava ikivanha rohdoskasvi lännennukula. Rapolanharju on geologisesti ja biologisesti erittäin arvokas. Huittulanharju kuuluu myös osana edellä mainittuun harjujaksoon. Harjun laella ja etelärinteessä on pieniä ketoja, joilla kasvavat muun muassa ketokäenminttu, maruna, ukontulikukka ja ketoneilikka. Vanajaveteen etelästä pistävä kalliorantainen Jylhänkärki on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Kulttuuripiirteet Rapolan seutu on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue Suomessa. Se kertoo paitsi Hämeen hyvin varhaisesta kiinteästä asutuksesta, myös harvinaisen monipuolisesti rautakauden ja historiallisen ajan alun yhteiskunnasta ja ihmisten elämästä. Rapolalla on ollut merkittävä asema muinaisen Hämeen ja koko hämäläisen heimohallinnon keskuksena. Rapolanharjun Linnamäellä sijaitseva Rapolanlinna oli maamme mahtavin esihistoriallisen ajan varustus. Linna on rakennettu erikoisella tavalla jääkauden aikana syntyneiden harjuhautojen ympärille. Kilometrin pituiset linnoituksen muurit kätkevät sisäänsä tulisijoja, asuinkuoppia ja heittokivikasoja. Rapola on ollut parintuhannen vuoden ajan kiinteä asuinpaikka. Vanhinta asutusta on järveen viettävillä rinteillä, missä on säilynyt yli tuhatvuotisen maanviljelykulttuurin jäänteitä, hautaröykkiöitä ja kalmistoja, asuin- ja uhripaikkoja, peltoja, raudankäsittelypaikkoja sekä satamapaikka Vanajaveden rannassa. Rapolasta on löydetty muun muassa Suomen vanhin pelto, joka on ajoitettu rautakaudelle (200 ekr.-800 jkr.). Rapolassa on harvinaisen monipuolinen kulttuurikasvilajisto. Rapolan alueella on arvokkaita muistomerkkejä myös historialliselta ajalta, kuten Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko kirkkotarhoineen sekä viljavalla harjunrinteellä sijaitsevat, linnoitusalueeseen oleellisesti liittyvät Rapolan ja Voipaalan kartanot. Rapolan kartano on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas. Kartanon viime vuosisadan puolessa välissä istutetussa puistossa on valtavia jalopuita. Maisema-alueen vanhin asutus, suuret tilat sekä oletettavasti rautakautista perua oleva Huittulan kylä ovat sijoittuneet harjujen rinteille tai niiden tuntumaan. Järven rannat viljavine rinteineen ovat myös houkutelleet asutusta. Rakennuskanta on perinteistä ja hyvin hoidettua. Rapolanharjun itäpuolitse kulkeva vanha Valkeakosken maantie on maisemallisesti arvokas. Se kulkee Huittulan ja Ritvalan kylien kautta Vanajaveden rantoja kierrellen. Huittulan kylä on tyyliltään yksi parhaiten säilyneistä hämäläisistä kylistä. Sen rakennusten lomassa mutkittelee kyläraitti. Kylän länsilaidalla avautuu Vanajaveden rannan yhtenäinen viljelymaisema. Vanajanselän ja Rauttunselän eteläpuolella Tarttilan alueella on perinteistä viljelymaisemaa: vanhoja tilakeskuksia. kartanoita, kumpuilevia viljelyksiä ja katajaketoja. Keskiajalla perustetut Jutikkalan ja Lehisen kartanot sekä useat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tilojen talouskeskukset sekä perinteiset kylät luonnehtivat alueen keskeisiä kulttuuripiirteitä. Rauttunselän rannassa on kuvanveistäjä Emil Wikströ- 37

min suunnittelema ateljee 1800-luvun lopulta. Tarttilan ympäristöstä tunnetaan lukuisia, enimmäkseen rautakautisia muinaisjäännöksiä. Tarttilan eteläpuolella viljelymaisema avautuu laajana ja tasaisena. Asutus tiivistyy paikoin varsin perinteisiksi kyliksi, kuten Taljalassa. Paikoin on näyttäviä kartanoita, kuten Niemen ja Kummilan kartanot. Kuva 2.13.3 Näkymä Ajoksenpellolta etelään, yleiskaava-alueelle. Maisemaa leimaa perinteinen maanviljely ja edelleen jatkuva karjan laidunnus. Näkymä 180 etelään. 2.14 Rakennettu kulttuuriympäristö Kaavoitettava alue on valtaosaltaan asumatonta metsämaata, jolta ei ole löydetty asutuksen jälkiä. Alueen länsi- ja pohjoisreunalla metsämaa rajoittuu maisemallisesti arvokkaisiin viljelyalueisiin. Reunavyöhykkeelle ovat sijoittuneet maatilakeskukset Ottila ja Suojala ja myöhemmässä vaiheessa muuta haja-asutusta. Tiloja yhdistää Lahistentie, joka kapeana ja sorapintaisena mukailee maaston piirteitä. Yleiskaavassa ei osoiteta tälle alueelle muuttuvaa maankäyttöä eikä työpaikkaalueen rakentaminen tule vaikuttamaan maisemaan, vaan jää laajan metsäisen rinnealueen taakse. Kuva 2.14.1 Suunnittelualueen pohjoispuolella avautuvat Lahisten kartanon peltoaukeat ovat säilyneet valtakunnallisesti arvokkaana kulttuurimaisemana. Näkymä 180 itään. Kuvan oikeassa laidassa alkaa metsäinen rinne, joka kaikkialla yli satametrisenä vyöhykkeenä erottaa työpaikka-aluetta viljelymaisemasta. 38