Ympäristöministeriö Luontoympäristöosasto 1.7.2011 LUONNONSUOJELULAINSÄÄDÄNNÖN ARVIOINTI 2010 - YHTEENVETO ANNETUISTA LAUSUNNOISTA Lausunnonantajat Luonnonsuojelulain (LSL) toimivuusarviointi lähetettiin lausunnoille 8.3.- 20.4.2011 väliseksi ajaksi yhteensä 62 taholle. Lausuntoa pyydettiin erityisesti siitä, miten toimivuusarviointi tulisi ottaa huomioon päivitettävänä olevassa luonnon monimuotoisuuden strategiassa (jatkossa bd-strategia) ja toimintaohjelmassa. Lausuntonsa on antanut 31 tahoa: valtiovarainministeriö (VM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM), liikenne- ja viestintäministeriö ja Liikennevirasto yhdessä (LVM), opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), puolustusministeriö (PLM), Itä-Suomen Aluehallintovirasto (ISAVI), Lapin ELYkeskus (LAP), Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (POP), Uudenmaan ELY-keskus (UUD), Keski- Suomen ELY-keskus (KES), Kaakkois-Suomen ELY-keskus (KAS), Pohjois-Savon ELY-keskus (POS), Etelä-Savon ELY-keskus (ESA), Varsinais-Suomen ELY-keskus (VAR), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Lapin yliopisto, Museovirasto, Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV), Elinkeinoelämä keskusliitto EK, Metsäteollisuus ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ry (SLL), Natur och Miljö rf, WWF Suomi (WWF), Bird Life Suomi ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK), Svenska Lantbrukproducenternas Centralförbund (SLC), Saamelaiskäräjät, Paliskuntain yhdistys, Suomen Metsästäjäliitto ja Suomen Latu ry. Lisäksi sisäasiainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat ilmoittaneet, ettei niillä ole asiassa lausuttavaa Yleiset näkökulmat VM katsoo, että arvioinnissa esitettyjen johtopäätösten ja toimenpiteiden pohjaksi tarvitaan lisäksi tietoja luonnossa aina eri syistä ilmenevien laji- ja lajimäärävaihteluiden määrästä samoin kuin ilmastonmuutoksen lajistovaikutuksista, jotta voidaan varmistaa toimien suuntautuminen aidosti vaikuttaviin keinoihin. MMM pitää arviointia monipuolisena ja selkeänä. Se korostaa luonnonsuojelulainsäädännön tarkastelun prosessin erillisyyttä bd-strategiasta mutta katsoo, että jotkin arvioinnin osiot voivat strategisen luonteensa vuoksi edellyttää huomioimista bd-strategian tarkistuksessa. Ekosysteemilähestymistapa on bd-strategiassa otettava huomioon laajasti erityisesti ekosysteemipalveluiden käytön ja eri käyttötarpeiden yhteensovituksessa. MMM tuo lisäksi esille geneettiseen monimuotoisuuden suojeluun liittyvät säädöstarpeet erityisesti metsätalouden geenivarojen ja viljelykasvien luonnonvaraisten sukulaisten geenivarojen osalta sekä niihin liittyen luonnonsuojelualueiden hallinnosta vastaavien toimijoiden roolit ja vastuut. Asiasta on käynnissä erillinen selvitys. PLM pitää luonnonsuojelulakia ja yhteistyötä sotilasalueilla toimivana eikä merkittäviä uudistuksia ole tarpeen tehdä. Se pitää tärkeänä, että maanpuolustuksen tarpeet otetaan huomioon bd-strategian jatkovalmistelussa. LAP katsoo, että toimivuusarvioinnin kuulemismetodina käytetty sidosryhmäkuuleminen johti liian mielipidevaikutteiseen lopputulokseen sen sijaan, että olisi kuultu suoraan LSL:ia toteuttavia henkilöitä. Tämä vuoksi arvioinnissa ei ole pystytty osoittamaan kaikkia toimivuuden kannalta merkittäviä ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja. LAP pitää ongelmana, ettei Pohjois-Suomessa kiihtyvien 1
maankäytön muutosten ja ilmastonmuutoksen vuoksi pystytä riittävästi turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. BD-sopimuksen 8 j artiklan nostaminen LSL:iin tulisi arvioida. LSL ei ole antanut riittäviä eväitä vahojen metsien ja rantojensuojelualueiden suojeluun edes Natura-alueilla. POP katsoo, ettei luonnonsuojeluhallinnolle tule tuottavuusohjelman aikana osoittaa sellaisia uusia tehtäviä, jotka edellyttävät henkilöresursseja. Lainsäädäntöä tulee kehittää luonnon monimuotoisuus paremmin huomioon ottavaan suuntaan ilman lisähenkilövoimavarojen tarvetta. UUD katsoo, että monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vaatii myös lisäresurssien osoittamista. KES katsoo, että luonnonsuojelukysymysten tietämystä parantaisi osaltaan lain rakenteen ja kirjoitustavan selkeyttäminen. Metla katsoo, että pelisääntöjen selkeyttäminen (lainsäädännön sekä hallinnonalojen toiminnan ristiriitaisuuksien poistaminen) tulisi olla bd-stratergian keskeinen tavoite. Tämä edellyttää tavoitteiden ja keinojen selkeää priorisointia, yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä ja jatkuvaa monimuotoisuutta turvaavien keinojen vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja hyväksyttävyyden arviointia. Se kiinnittää huomiota geneettisen monimuotoisuuden huomioimiseen LSL:ssa ja viittaa YM:n ja MMM:n valmisteilla olevaan luonnon ja maa- ja metsätalouden geenivarojen suojelua koskevaan selvitykseen ja siitä tuleviin mahdollisiin lainsäädäntötarpeisiin. Lapin yliopisto katsoo arvioinnin osoittavan luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen olevan tarpeen. Tämän lisäksi olisi tarpeen arvioida ympäristölainsäädäntöä laajemmin luonnonsuojelunäkökulmasta. LSL on rakenteellisesti epäselvä eikä tavoitteissa huomioida ekosysteemipalveluiden osalta tapahtunutta kansainvälistä kehitystä. VTV pitää hyvänä, että arvioinnin ja kehittämisnäkemysten lähtökohtana on realistinen valtiontaloudellinen näkökulma. Se yhtyy näkemykseen, jonka mukaan säädösmuutokset tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi nykyisten voimavarojen puitteissa voivat edellyttää vastuun siirtoa osittain yksityiselle sektorille, julkisen sektorin työnjaon tai määrärahojen uudelleen järjestelyä taikka vastuukysymysten uudelleen määrittelyä. EK tukee globaalia tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Ristiriitatilanteessa on eri näkökulmat huomioitava taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden toteuttamiseksi. Globaalissa kilpailutaloudessa ensisijaista on, että Suomi turvaa yrityksilleen hyvät edellytykset ympäristöliiketoiminnalle, luonnonvarojen kestävälle käytölle, biotalouden kehittymiselle sekä niihin liittyville investoinneille ja infrastruktuurille. Lupa- ja viranomaismenettelyjä ei tule tarpeettomasti hankaloittaa. Metsäteollisuus pitää vastaavasti LSL:n tavoitteita kannatettavina, mutta niiden ei tule rajoittaa yritystoimintaa liikaa. Menetykset tulisi korvata täysimääräisesti. SLL ja WWF katsovat, että Suomen bd-strategiaan tulee sisällyttää raportin mukainen luonnonsuojelulain päivitys. Molemmat kiinnittävät huomiota myös resurssien lisätarpeeseen ja SLL esittää, että LSL:n uudistukseen tulee liittyä rahoituslain säätäminen, jossa uhanalaisten luontotyyppien ja uhanalaisten lajien hoitoon sekä seurannan rahoitukseen varauduttaisiin. Luonnonsuojelulakia ei tule huonontaa valtiontalouden säästöihin vedoten, koska sillä toteutetaan myös EU:n ja kansainvälisten sopimusten velvoitteita. SLL katsoo, että arvioinnissa olisi tullut huomioida myös koskiensuojelulait. Natur och Miljö pitää ensisijaisena tavoitteena luoda uusia tehokkaita suojelukeinoja, koska nykyiset keinot eivät riitä. Natur och Miljö ja Bird Life katsovat, että ympäristöhallinnon voimavarojen vähyys on suurempi ongelma kuin lainsäädännön puutteellisuus. LSL:n kokonaisuudistusta ei tarvita, rajoitettu tarkistaminen riittää. Bird Life nostaa esiin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat velvoitteet (Bernin sopimus ja voimajohdot), jota ei ole huomioitu Suomen lainsäädännössä. Nagoyan pöytäkirja velvoittaa monimuotoisuudelle haitallisten tukijärjestelmien poistamista. Luonnonsuojelurikosten tutkintaa tulisi tehostaa perustamalla valtakunnallinen ympäristö/luonnonsuojelupoliisi. 2
MTK katsoo, että uutta velvoittavaa lainsäädäntöä ei tarvita. Toimintasuunnitelmassa ehdotettu ohjeistuksen lisääminen edellyttää perustuslain näkökulmasta sitovuusasteesta riippuen riittävää valtuutta. Lisäksi luonnonsuojelun paikkatietoaineiston tulee noudattaa henkilötietolakia ja tietosuojaa (maanomistajan suostumus tilalla sijaitsevien luontotyyppien ja lajien tietoaineiston käsittelyyn ja niiden automaattinen luovutus maanomistajalle). Saamelaiskäräjät katsoo, että toimivuusarviointi ei perustu riittäviin sidosryhmäkuulemisiin ja erityisesti erämaalain toimivuudesta muodostettu käsitys on virheellinen. Arvioinnin kokonaiskuva poronhoidosta, sen harjoittamistavasta ja poronhoidon vaikutuksista laitumiin on virheellinen jättäen huomioimatta keskeiset lainsäädännölliset ja kansainväliset velvoitteet. Arvioinnissa porohoidon merkitys monimuotoisuuden uhkana korostuu suhteettomasti eikä se tuo esille saamelaiskulttuurin ja -elinkeinojen perustumista luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Arvioinnissa ei ole huomioitu asianmukaisesti biodiversiteettisopimuksen alkuperäiskansoja koskevien velvoitteiden huomioimista luonnonsuojelulainsäädännössä. Saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto ja saamelaisten luonnonkäyttöön liittyvät tapaoikeudet tulee huomioida uudistuksessa. Myös Paliskuntain yhdistys katsoo, että poronhoidon merkitys korostuu arvioinnissa liiaksi. Ylilaidunnus-käsitettä ei tulisi käyttää, koska poromäärä on MMM:n määräysten mukainen. Bdstrategiassa tulee huomioida poronhoitolain mukainen neuvotteluvelvoite (53 ). Tavoitteena tulee olla poronhoitoalueella riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen saattaminen hyväksyttävälle tasolle. Suomen Metsästäjäliitto korostaa metsästys- ja riistanhoitotoimenpiteiden asemaa luonnonsuojelutoimenpiteiden valikoimassa, esimerkkinä vieraspetojen poistaminen. Kestävän käytön salliminen lisää asukkaiden hyväksyntää ja kannustaa heitä osallistumaan suojelualueiden hoitoon. Luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys, ekosysteemipalvelut, LSL suhteessa muuhun lainsäädäntöön VM pitää tärkeänä tiedon lisäämistä ja toimintatapojen muuttamista erityisesti maankäytön suunnittelussa. Kuntien hyviä käytäntöjä luonnon monimuotoisuuden edistämisessä tulisi laajemmin ottaa käyttöön. Kaavoituksen osalta ongelmana on, että kaavoitusprosessi ei maankäyttöpaineiden osalta toimi riittävän tehokkaasti ja eikä olemassa olevaa luontotietoa saada tehokkaasti kaavoituksen käyttöön. VM pitää tärkeänä analysoida nykyisin käytössä olevien suojelukeinojen (ml METSO) kustannustehokkuutta kokonaiskustannusten kannalta ja tämän pohjalta arvioida ja punnita keinovalikoiman kehittämismahdollisuuksiin (myös esitys korvaavien toimenpiteiden järjestelmäksi). Huomiota tulee kiinnittää sekä suojelukohteiden priorisointiin että kustannustehokkaampien keinojen käyttöön. Vapaaehtoisia suojelutoimia voidaan edistää yleistä ympäristötietoa ja -tietoisuutta lisäämällä. MMM katsoo, että erityisesti luontotyyppien turvaamisen osalta muut kuin luonnonsuojelulain tarkistamisen keinot voivat olla relevantimpia. MMM korostaa talousmetsien luonnonhoidon keskeistä asemaa monimuotoisuuden turvaamisessa ja pitää METSO:n ja sertifiointijärjestelmien kehittämistä järkevinä. Talousmetsien osalta korvaavien toimenpiteiden järjestelmälle ei ole tarvetta. Maaseudun kehittämisohjelma on osaltaan merkittävä rahoituskeino maatalousluonnon hoitamiseksi mutta jatkossakaan se ei yksin kykene vastaamaan kaikkiin tunnistettuihin maatalousympäristöjen hoitotarpeisiin. LVM pitää perusteltuna arvioida korvaavien toimenpiteiden sääntelyjärjestelmän kehittämistä esimerkiksi suurten väylähankkeiden osalta. Lieventämisjärjestelyiden suhde luonnonalueiden kytkeytyneisyyteen ja monimuotoisuuden suojeluun laajalla maisema-alueella vaatisi selventämistä. Maankäytön suunnittelulla (MRL) on merkittävä rooli ekosysteemipalveluiden säilyttämisessä. Ekosysteemipalveluiden tilan seuranta tulisi jatkossa vastuuttaa selkeästi. ISAVI kiinnittää huomiota epäkohtaan erityisten luonnonarvojen huomioon ottamisesta ympäristölupamenettelyssä ja esittää YSL:n 6 :n (sijoituspaikan valinta) ja 42.1 :n 4 kohtaa täsmennettä- 3
väksi sijoituspaikan erityisten luontoarvojen huomioon ottamiseksi. POP katsoo, että MRL:n keinoin ei ole mahdollista edistää luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä tai laajojen luontotyyppien suojelua sen enempää, kuin mitä nykykäytännössä tehdään. Sen sijaan METSO-kriteerit tukevat tätä ja siihen tulisikin ohjata jatkossa riittävästi resursseja. POP tuo esille turvetuotantohankkeet ja katsoo, että luonnon monimuotoisuus tulisi ottaa paremmin huomioon YSL:ssä. UUD kannattaa luonnon monimuotoisuuden vahvistamista muussa lainsäädännössä ja esitettyä korvaavien toimenpiteiden järjestelmää. KES kannattaa keinovalikoimien lisäämistä ja vapaaehtoisen suojelun ja kannustimien luomista muiden kuin kriittisimpien suojelukohteiden osalta. Korvaavien toimenpiteiden resurssitehokkuus vaatii arviointia. Jatkossa tulisi pohtia luonnonsuojelun läpäisyperiaatteen tehostamista kaavoituksen ja YSL:n osalta. KAS pitää tärkeänä, että suojelualueiden kytkeytyneisyydestä ja ekosysteemipalveluiden turvaamisesta säädetään laissa. Ne tulisi kytkeä osaksi maankäytön suunnittelua. Kytkeytyneisyyden edistämiseen tulisi ohjata maa- ja metsätalouden tukia ja tarvittaessa kehittää uusia. Erityisesti turvetuotantohankkeiden osalta YSL:ssä tulisi luonnonarvot voida ottaa paremmin huomioon. Vapaaehtoisia toimintamalleja tulisi laajentaa erityisesti monipuolisten elinympäristökokonaisuuksien suojeluun. POS pitää tärkeänä, että bd-strategiassa näkyy korostetummin luonnonsuojelun vahvistaminen muun lainsäädännön mukaisissa ohjausjärjestelmissä. Tältä osin sen viittaa erityisesti raportin johtopäätöksiin suojelualueiden kytkeytyneisyyden lisäämisessä, luonnon monimuotoisuuden säilymiseen suojelualueiden ulkopuolella sekä ekosysteemipalveluiden ylläpitoon. Erityisesti se nostaa MRL:n keskeisen roolin monimuotoisuuden turvaamistehtävässä. Suojelualueiden kytkeytyneisyys tulee huomioida myös maatalouden tukijärjestelmän kokonaisuudistuksessa. ESA pitää erityisen tärkeinä tavoitteina lisätä kytkeytyneisyyttä suojelualueiden välillä, laaja-alaisen maisematason suunnittelun välineiden luomista sekä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista muun lainsäädännön ohjausjärjestelmissä. VAR katsoo, että kytkeytyneisyyden osalta keinoja haettava maa- ja metsätalouden tukijärjestelmistä ja MRL:n kehittämisestä pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Kuntaliitto katsoo, että luonnonsuojelulain tavoitesäädöstä voidaan laajentaa. Se huomauttaa, että nykyinen bd-toimintaohjelma sisältää ehdotuksia ja välineitä kytkeytyneisyyden toteuttamiseen, mutta niitä ei ole toteutettu. Sama ongelma koskee olemassa olevan luontotiedon saamista kaavoituksen käyttöön. Kuntaliitto katsoo, että luonnonsuojelun sisällölliset vaatimukset tulee asettaa LSL:ssa (LS-viranomaisen rooli lausuntomenettelyssä) eikä esim. YSL:n soveltamisalaa tulisi laajentaa päästöjen torjunnasta. Alueiden käyttöä ja rakentamista koskevassa sääntelyssä voidaan kehittää työkaluja monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Metla pitää tärkeänä luonnonsuojelun keinovalikoimien lisäämistä, elinympäristöjen kytkeytyneisyyden huomiointia kaavoituksen ja korvausjärjestelmän avulla sekä METSO-keinojen laajempaa käyttöönottoa. Käytännössä muiden lakien merkitys luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on merkittävämpi kuin LSL:n. VTV korostaa, että uusien keinojen arvioinnin yhteydessä tulee arvioida niiden kustannusvaikutukset. EK kannattaa vapaaehtoisten keinojen laajentamisen muuhunkin kuin metsien suojeluun. Korvaavien toimenpiteiden järjestelmä voisi olla toimiva tietyissä tilanteissa (esim. kaivostoiminta tai vesivoiman rakentaminen). Automaattisuojelua ei tulisi lisätä laji- eikä luontotyyppien osalta. Kaavoituksen roolia elinkeinotoiminnan sijoittamisessa tulisi korostaa. Metsäteollisuus pitää huolestuttavana suojelualueiden lähialueille luotavia uusia rajoitteita. Uusien suojelukeinojen tulisi perustua maanomistajan vapaaehtoisuuteen ja niille tulisi kehittää taloudellisia kannustimia. Metsätalouden suunnittelussa on jo yhtymäkohtia kytkeytyneisyyden edistämiseen, jota voidaan edelleen kehittää toimijoiden yhteistyöllä. Ekologisten yhteyksien perustaminen tulee olla maanomistajalle vapaaehtoista ja yhteyksien käyttömahdollisuudet tulee määritellä selkeästi. Esimerkkeinä suunnittelujärjestelmistä mainitaan Metsähallituksen käyttämä luonnonvara- ja alue-ekologinen suunnittelu ja vesienhoidon suunnittelu, joita tulisi voida hyödyntää. Metsäteollisuus vastustaa kaavoituksen painoarvon lisäämistä lajien ja luontotyyppien suojelussa (kaavan status epäselvä ja käytännöt erilaisia). 4
SLL katsoo, että LSL:n soveltamisalaa tulee laajentaa lisäämällä lain tavoitteisiin ekosysteemipalvelut ja vihreä infrastruktuuri. LSL:n yleisissä tavoitteissa tulisi huomioida myös geneettisen monimuotoisuuden taso, jonka merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. SLL ja WWF, Natur och Miljö ja Bird Life pitävät erittäin tärkeänä sisällyttää strategiaan niiden kaikkien ympäristö- ja luonnonvarasäädösten päivitys, jotka vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen. Tulisi pohtia esimerkiksi uhanalaisten kalastuslain ja metsästyslain lajien siirtämistä luonnonsuojelulain puolelle. Luontotyyppipuolella uudelleentarkastelua tarvitaan metsälainsäädännöstä ulkoilulakiin. WWF nostaa esiin myös poronhoidon ja sen tukijärjestelmien kehittämisen tunturiluonnon vaikutusten osalta. SLL esittää selvitettäväksi luonnon arvojen tai oikeuksien lisäämisen perustuslakiin. Kaikkein kiireisintä olisi lisätä ympäristönsuojelulakiin MAL:n 3 :n tyyppinen kriteeri kohdealueen luontoarvojen huomioon ottamisesta. Vapaaehtoisia keinoja voidaan käyttää parhaiten ohjelmiin ja luonnontieteelliseen suunnitteluun perustuvien ekologisten verkostojen tukena suojelualueiden väli- ja puskurialueilla sekä luonnonhoidossa. Natur och Miljö korostaa ekologisesti perusteltujen rajoitteiden kirjaamista lakiin samalla kun suojelualueiden kytkeytyneisyys tulee lisätä lainsäädäntöön. Ekosysteemipalveluille aiheutuvat vaikutukset tulee huomioida YVA- ja lupamenettelyissä. Bird Life katsoo, että MRL.n keinoja monimuotoisuuden suojelun lisäämisessä on kehitettävä. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisen toiminnan vaikutukset alueelle tulisi pystyä estämään (esimerkkinä turvetuotanto, tuulivoima ja peltojen salaojitus). Tällaisen hankkeen lupaehtoihin olisi voitava kirjata velvoite vaikutusten seurantaan, lupaehtojen kiristämiseen tai luvan peruuttamiseen. Myös ELYkeskusten ohjausta tulisi parantaa, jotta toimintatavat olisivat yhdenmukaiset. Ennakkoon toteutettavien korvaavien toimenpiteiden järjestelmä tulisi luoda. MTK ja SLC korostavat METSO-toimintaohjelman periaatteiden toteuttamista monimuotoisuuden suojelussa, myös muualla kuin metsissä ja pitää METSO-määrärahojen turvaamista ensisijaisena. Maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä ei tule uudistaa toiminnanharjoittajan kannalta epäedulliseen suuntaan. Vapaaehtoiseen ekosysteemipalveluiden tuottamiseen ja turvaamiseen tulee kehittää markkinalähtöisiä mekanismeja. Maisematason suojelu, kytkeytyneisyys ja ekologiset yhteydet tulee toteuttaa voimassa olevalla lainsäädännöllä ja suojeluohjelmilla. MTK katsoo, että yhtenäisten maa- ja metsätalouden tai muun toiminnan ulkopuolelle säilytettävien alueiden vaatimus olisi kohtuuton. MTK ja SLC katsovat, ettei kaavoituksen asemaa suojeluvälineenä tule vahvistaa. Suojelukysymysten lisääminen ympäristölupaharkintaan on myös tarpeetonta. Suomen Metsästäjäliitto ei kannata ehdotuksia automaattisuojelun lisäämiseksi mutta pitää vapaaehtoisten suojelutoimien lisäämistä hyväksyttävänä. Maanomistajien oikeusturva ja hallintomenettelyt MMM korostaa automaattisuojeluun liittyviä maanomistajan oikeusturvaongelmia ja katsoo, että jatkossakin on varmistettava maanomistajien oikeusturva ja yhdenmukainen kohtelu. VTV esittää valtiontalouden näkökulmasta ongelmallisena sen, ettei lunastustoimituksissa pohdita aina riittävästi ympäristöluvansaantimahdollisuuden vaikutusta lunastuskorvaukseen (turpeenottomahdollisuuden menetys). METSO-keinoihin liittyen lainsäädäntöä tulisi kehittää kilpailutuksen ja taloudellisen ohjauksen osalta ja ylläpitää avointa toiminnan seurantaa ja arviointia. EK pitää tärkeänä, että suojelutoimenpiteet valmistellaan ja päätetään läpinäkyvällä tavalla ja pannan toimeen oikeusvaikutuksiltaan selkeillä päätöksillä. Ehdotetut toimenpiteet, joilla suojelua lavennettaisiin laajempaan elinympäristöjen kytkeytyneisyyteen ja ekosysteemipalveluihin herättävät epäilyn oikeusvaikutusten läpinäkyvyydestä suhteessa elinkeinotoimintaan ja rakentamiseen. 5
SLL katsoo, että säädöksien päivityksessä on parannettava kansalaisten ympäristöoikeuksia perustuslain ja Århusin yleissopimuksen hengessä. Nyt ympäristöjärjestöillä on muutoksenhakuoikeuden aukkoja jopa luonnonsuojelulaissa. SLL, WWF ja Bird Life katsovat, että valtakunnallisten järjestöjen muutoksenhakuoikeus tulisi turvata. SLL esittää lakiin lisättäväksi velvoitteen luontotiedon kokoamisesta ja julkisuudesta. Kaikkien ympäristönsuojeluviranomaisten tulee saada helposti ja kartalla käyttöönsä ajantasaiset uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tiedot, jotta he pystyvät ottamaan nämä huomioon päätöksissään ja lausunnoissaan. Luonnonharrastajien mahdollisuus saattaa tietoa viranomaisten rekistereihin on turvattava. Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille myös maanomistajille. Luonnonsuojelulainsäädäntöä tulee uudistaa pilaaja maksaa -periaatteen suuntaan, kun tähän asti on maksettu pilaajille siitä että he eivät pilaisi luontoa. MTK ja SLC katsovat, että eri lakien korvausjärjestelmät tulee tarkistaa ja varmistaa, että maanomistaja saa vähintään käyvän arvon mukaisen korvauksen. MTK katsoo, että maanomistajien tasapuolinen kohtelu on varmistettava rajauspäätöksissä, joiden tulee perustua riittäviin selvityksiin ja selkeisiin määritelmiin. ELY-keskuksen on tarkistettava maastossa uhanalaisen lajin tai luontotyypin esiintymä eikä pelkkä ilmoitus voi riittää suojeluperusteeksi. Maanomistajan oikeusturva on huomioitava paremmin maakunta- ja kuntakohtaisessa kaavoituksessa. Saamelaiskäräjät katsoo, että LSL 8 ja asetuksen 15 tulee tarkentaa saamelaiskäräjien osallistumisella luonnonsuojeluohjelmien valmisteluun. LSA:n 4 :ää tulee tarkentaa siten, että luonnonsuojeluohjelmaan on liitettävä myös selvitys sen vaikutuksista saamelaisten elinolosuhteisiin, perinteiseen tietoon ja luonnonkäyttöön sekä saamelaiskulttuuriin ja siihen kuuluviin elinkeinoihin. Lisäksi LSL 61 tulee tarkentaa saamelaiskäräjien valitusoikeudella. Suomen Metsästäjäliitto muistuttaa, että alueen metsästysoikeuden haltijat ovat myös asianosaisia suojelutoimien toteuttamisessa ja heidän osallistamistaan tulisi parantaa. Suojelualueet POP kannattaa luonnonsuojelualueiden perustamisedellytysten päivittämistä. KES toteaa, että suojelualueiden pirstaleisuudella on monimuotoisuuden lisäksi vaikutuksia myös kansalaisten kokemaan suojelun hyväksyttävyyteen. KES, KAS, ESA kiinnittävät huomiota raportin johtopäätökseen yksityisten luonnonsuojelualueiden perustamisesta suojeluohjelmaan kuulumattomalle Naturaalueelle. Niihin olisi tarpeen voida käyttää myös 24.3 :n mukaista ns. pakkorauhoitusta. KAS ja POS katsovat lisäksi, että yksityismaiden luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta tulisi säätää laissa ja osoittaa niille rahoitusta. ESA pitää tärkeänä suojelualueiden perustamismenettelyn tehostamista ja ekologisesti toimivien kokonaisuuksien luomista ja kiinnittää huomiota hoitorahoituksen riittävyyteen ja ulottamiseen myös ei-puustoisiin kohteisiin. Kuntaliitto katsoo, että YSA:n perustaminen tulisi olla mahdollista kunnan omistamalle Naturaalueelle myös silloin, kun alue ei kuulu luonnonsuojeluohjelmaan. YSA:an liittyvät hoitovelvoitteet edellyttävät rahoitusta, jonka tulisi olla mahdollista myös kuntien suojelualueisiin. Lain nykyisiä velvoitteita ei tule laajentaa. Määräaikaisen suojelun kriteereitä tulisi selkeyttää ja mahdollistaa se myös kuntien suojelualueisiin. VTV pitää tärkeänä, että Natura 2000 -verkoston alueiden suojelun toteuttamismenettelyjä tehostetaan. VTV yhtyy tarpeeseen laatia selkeitä kriteereitä ja soveltamisohjeita määräaikaisen suojelun käyttöön ja päätöksenteon perusteluissa tule sisällyttää myös valtiontaloudellinen edullisuusarviointi. SLL kannattaa luonnonsuojelualueiden perustamisedellytysten laajentamista esitetyllä tavalla. Mahdollisuus tehdä hoitosuunnitelmia ja -toimia tulee laajentaa myös YSA-alueille sekä suojelluille LSL 29 :n luontotyypeille ja 47 :n lajeille. SLL, Natur och Miljö ja Bird Life katsovat, että pysy- 6
vän suojelun tulee olla ensisijainen määräaikaiseen verrattuna ja että YSA-alueiden suojelusäädöksille pitäisi tehdä vähimmäiskriteerit, koska nyt niillä on sallittu osin epätarkoituksenmukaisia toimia vesilintujen kevätmetsästyksestä alkaen. Bird Life esittää myös, että suojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma tulisi valmistella ennen rauhoitusmääräysten säätämistä. Myös nykyisten suojelualueiden aluekohtaisten päätösten riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta tulisi tarkastella. Alueen haltijalle tulisi asettaa velvollisuus suojelualueen hoitoon ja luontoarvojen säilyttämiseen ja myös YSA-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmat. EK katsoo, että tärkeimmät suojelutoimet perustetaan vähintään VN:n asetustason päätöksiin. Muiden (kuin tärkeimpien) suojelualueiden ja vapaaehtoisen suojelun osalta olisi hyvä säilyttää mahdollisuus ja menettelyt alueiden ottamiseksi elinkeinotoiminnan käyttöön yhteiskunnallisesti merkityksellisissä tapauksissa, jolloin suojelu kompensoitaisiin muualla. Suojelualueiden pirstoutuminen verkostoksi esimerkiksi Etelä-Suomessa voi estää uuden kaivostoiminnan syntymisen. MTK ja SLC katsovat, että luonnonsuojelun toteuttamisessa riittää olemassa olevien suojelualueiden luontoarvojen ja monimuotoisuuden parantaminen ja tehostaminen. Saamelaiskäräjät katsoo, että LSL uudistetussa 16 :ssä tarkoitettu saamelaisten oikeuksien huomioiminen koskisi kaikkia (vanhoja) luonnon- ja kansallispuistoja saamelaisten kotiseutualueella. Lisäksi LSL uuden 18 :n 3 momentin tulisi sallia liikkuminen luonnonsuojelualueilla kaikissa sellaisissa tehtävissä, jotka ovat tarpeen saamelaisten kulttuuriin kuuluvien elinkeinojen hoitamista varten. Luontotyyppien suojelu MMM katsoo, että uhanalaisten luontotyyppien säätämistä suoraan lailla tai kaavoituksella suojeltaviksi on luokitteluun ja terminologiaan liittyvien ongelmien vuoksi vältettävä. Osan uhanalaisista luontotyypeistä suojelu LSL:n nojalla on järkevää, mutta uhanalaisuus ei voi olla automaattisesti suojelualueen perustamisperuste. Esimerkiksi lahopuun vähäisyydestä kärsivien luontotyyppien osalta järkevämpää on hyödyntää talousmetsien luonnonhoitokeinoja. Lakiin perustuvan suojelun tulee perustua tarveharkintaan kun ensin on selvitetty muiden ohjauskeinojen käyttö. Luontotyyppien muuttamiskiellon säätäminen vaatisi alueen selvää rajausta, jolloin ero varsinaiseen suojelualueeseen jää epäselväksi. ISAVI pitää harkinnan arvoisena uhanalaisten suotyyppien muuttamiskiellon säätämistä. Poikkeamisharkintavaltaa se ehdottaa tältä osin ELY:lle vastaavasti kuin LSL 29 :ssä. LAP katsoo, että tunturiluontotyypit pitää lisätä suojeltujen luontotyyppien listaan. Vapaaehtoisten suojelukeinojen keinovalikoimaa tulee laajentaa. POP on lausunnoissaan ja kaavaohjauksessa korostanut uhanalaisten luontotyyppien huomioimista maankäytön suunnittelussa ja YVA-menettelyssä. Turvetuotantohankkeisiin viitaten POP kannattaa luonnonarvojen muuttamiskiellon selvittämistä. UUD pitää tärkeänä, että Etelä-Suomen uhanalaiset vesistöluontotyypit lisätään lain 29 :n luetteloon ja tämä huomioidaan strategian toimintaohjelmassa. Perinnebiotooppien osalta kytkeytyneisyyden parantaminen tulee huomioida strategian maataloutta koskevassa osassa. Uhanalaisten luontotyyppien painoarvoa tulisi lisätä maankäytön suunnittelussa ja hankkeiden vaikutusarvioinnissa. KES, ESA ja VAR kannattavat määritelmien ja rajausperusteiden tarkistamista ja pitää resurssitaloudellisesti kannattavana selvittää myös muuttamiskieltojen käyttöönoton. Perinnebiotooppien osalta KES ehdottaa muinaismuistojen suojelua vastaavaa hävittämiskieltoa. VAR kiinnittää huomiota mahdollisuuteen käyttää luontotyyppisuojelussa laajemmin METSO-keinoja. KAS kannattaa luontotyyppiluettelon täydentämistä, mutta pitää tärkeänä selvittää myös keinovalikoiman laajentamista tai mahdollista automaattisuojelua pienialaisille, selkeärajaisille ja helposti tunnistettavilla luontotyypeille. POS katsoo, että luontotyyppisuojelun tarvetta ja statusta tulee bd-strategiassa nostaa ja päivittää. 7
Lisäksi bd-strategiaa tulee täydentää suo- ja turvestrategian toteuttamistavoitteella suojelu- ja ennallistamisohjelman perustamiseksi. Uhanalaisimmat luontotyypit tulisi turvata lakisääteisin suojelukeinoin. Suojelua tulisi tehostaa esimerkiksi pienvesien osalta siten, että niitä käsiteltäisiin paremmin ekologisina kokonaisuuksina. LSL 29 ja 47 suojelun kustannustehokkuustarkastelussa ei voida käyttää raportissa käytettä /ha, koska kohteet pienialaisia, määrältään rajallisia eikä niitä muodostu lisää vastaavasti kuin esim. vanhoja metsiä. Kohteiden suojeluun käytettyä työpanosta ei voi verrata esim. ohjelmakohteiden toteuttamiseen. ESA pitää tarpeellisena selvittää, mitkä uhanalaiset luontotyypit soveltuvat LSL 29 :n suojeluun ja mitkä muiden lajien mukaiseen suojeluun. Tulisi myös kehittää keinoja hoitaa luontotyyppejä laajentamalla esim. METSO-tyyppistä rahoitusinstrumenttia. ESA pitää tärkeänä uhanalaisten luontotyyppien suojelustatuksen parantamista, niiden painoarvon lisäämistä maankäytön suunnittelussa ja vaikutusarvioinneissa, huomioon ottamista lupamenettelyissä tai muuttamiskiellon selvittämistä joidenkin luontotyyppien osalta. Kuntaliitto pitää kannatettavina LSL 29 :n kehittämiseen ehdotettuja toimenpiteitä ja muuttamiskiellon laajentamisen selvittämistä. VTV katsoo, että luontotyyppisuojelua voidaan tehostaa parantamalla ohjeistusta ja keskittämällä asioiden käsittelyä. Luontotyyppien määritelmiä tulee selventää. Lisäksi tulee tarkastella, voiko niitä laajentaa tarkoituksena parantaa ekologisten kokonaisuuksien muodostamista. EK katsoo, että perinnebiotooppien osalta on mahdollista tehdä tarvittavat suojelutoimet kohdennetusti, priorisoiden ja tarkkarajaisesti. Metsäluontotyyppien osalta EK ja Metsäteollisuus kyseenalaistavat tarpeen vertailla niitä täydelliseen luonnontilaan ottaen huomioon metsien vuosisatainen hyväksikäyttö. Tämän osaltaan korostaa liikaa uhanalaisten metsäluontotyyppien merkitystä. Metsäteollisuuden mukaan metsäluontotyyppien suojelun tulisi perustua vain vapaaehtoisuuteen niiden painoarvoa maankäytön suunnittelussa tai vaikutusarvioinnissa tule lisätä. Kaikkein uhanalaisimpien metsäluontotyyppien hoidon periaatteet tulee määritellä selkeästi. Lisäsuojelusta ei lähtökohtaisesti saa aiheutua elinkeinonharjoittajille taloudellista rasitetta. EK ja Metsäteollisuus suhtautuvat varauksellisesti esim. Kemera-tuen rajoittamiseen monimuotoisuusnäkökulmasta, koska tuen päätavoite on kuitenkin taimikonhoito. Metsäteollisuus vastustaa ehdottomasti uusien luontotyyppien lisäämistä 29 :ään. Se vastustaa ehdottomasti myös automaattisuojelun lisäämistä ja esittää, että vesilailla suojeltavat kohteet tulisi siirtää LSL:iin eikä hajauttamista eri lakeihin tule lisätä. Jo suojeltujen luontotyyppien määritelmien selkeyttäminen olisi tarpeellista. SLL katsoo, että luontotyypit pitää rajata ekologisesti toimivammiksi eli laajemmiksi. Niiden suojeluun pitää lisätä myös hoito- ja ennallistamissuunnitelman mahdollisuus. Uhanalaisimmille luontotyypeille tulee säätää muuttamiskielto. Muussa tapauksessa lain luontotyyppiluetteloa tulee pidentää ja kohteet suojata myös ulkopuolelta tulevalta uhalta. Suomen uhanalaisten vastuuluontotyyppien suojelusta on syytä säätää lailla. WWF pitää tärkeänä laajemman keinovalikoiman luomista ja LSL 29 :n edellytysten tarkistamista niin, että suojeluun saadaan mukaan toiminnallisia ekologisia kokonaisuuksia. Saamelaiskäräjät kannattaa esitystä lisätä uhanalaisten luontotyyppien painoarvoa lupamenettelyssä, maankäytön suunnittelussa ja hankkeiden vaikutusten arvioinnissa. Lisäksi poronhoitolakia tulisi tarkistaa siten, että se huomioi biodiversiteettisopimuksen artiklat 8(j) ja 10(c) ja että porolukujen määrittämisessä huomioidaan kyseisten artiklojen velvoitteet. Toimivuusarvioinnin perustelu siitä, että porojen laidunnus voi johtaa luontodirektiivin artiklan 6 rikkomiseen, on virheellinen. Lajisuojelu 8
MMM katsoo, että lajisuojelun keinovalikoimia tulisi laajentaa vapaaehtoisilla keinoilla ja tarkastella vapaaehtoisen suojelun rahoitusmalleja, jotka eivät ole riippuvaisia valtion tulo- ja menoarviosta. LVM kannattaa ELY-keskusten harkintavallan vahvistamista erityisesti suojeltujen lajien rajaamisessa. Suojeluarvojen lisäksi tulee mahdollisissa muutoksissa huomioida väylänpidon turvallisuus ja toimivuus. LVM tuo esille väyläalueilla olevat uusympäristöt perinnebiotooppilajien kannalta ja toteaa uudentyyppisten hoitoa koskevien rahoitusjärjestelmien olevan tervetulleita niiden seurannan ja hoidon parantamiseksi. LVM ja MMM toteavat, että direktiiviviittaukset tulisi kirjoittaa lakiin ja vieraslajisääntelyä kehittää kansallisen vieraslajistrategian ehdotusten mukaisesti. ISAVI kannattaa direktiiviviittausten aukikirjoittamista. Lisäksi se pitää tarpeellisena selventää 48 :n poikkeussäännöstä turvetuotannon osalta. LAP pitää tarpeellisena lajisuojelun selkeyttämistä. Vapaaehtoisten suojelukeinojen keinovalikoimaa tulee laajentaa. POP kannattaa lintujen rengastuslupamenettelyn keskittämisen koko maan kattavien lupien osalta YM:lle. Erityisesti suojeltavien lajien osalta rengastuslupa tulisi kuitenkin säilyä ELY:llä lajien kokonaishäiriön arvioimiseksi. POP kiinnittää huomiota tuottavuusnäkökohtiin myös mahdollisen vieraslajisääntelyn osalta. KES kannattaa harkintavallan lisäämistä rajauspäätösten tekemiseen mutta toteaa resurssien vaikuttavuuden kannalta ongelmallisena esimerkkinä liito-oravaan liittyvät rajaustehtävät. VAR toteaa, että liitooravan rajauspäätösohje tulee uudistaa ja mahdollistaa rajauksen tekeminen jo leimikkovaiheessa. Vapaaehtoinen lajisuojelu tulisi kytkeä metsälajien osalta METSO-suojeluun. Erityisesti suojeltujen lajien osalta hoitotoimenpiteet lisättävä lakiin, suojelun ja hoidon korvauskeinoja on yksinkertaistettava. Lisäksi ko. lajien osalta tulee luonnonsuojeluasetuksen liitteiden muuttamisen yhteydessä varmistaa, että tehdyt rajauspäätökset säilyvät voimassa. KAS pitää tarpeellisena selkeyttää säännöksiä ja poikkeuslupakäytäntöä ja vieraslajisääntelyn lisäämistä. Myös lajisuojelu tulisi ottaa paremmin huomioon maankäytön suunnittelussa ja lupajärjestelmissä. Erityisesti suojeltavan lajin esiintymän hoito tulisi mahdollistaa myös ilman maanomistajan suostumusta ja varmistaa riittävä hoitorahoitus. POS esittää bd-strategian täydentämistä vieraslajistrategiassa esitettyjen toimenpiteiden pohjalta. ESA pitää tärkeänä vahvistaa kaavoituksen asemaa suojelukeinona uhanalaisille lajeille ja päivittää luonnonsuojeluasetuksen uhanalaisuusluettelo mahdollisimman nopeasti sekä toteuttaa vieraslajisääntely strategiassa esitetyllä tavalla. Kuntaliitto pitää hyvänä kehittää lajisuojelun osalta vapaaehtoisia keinoja. Kaavoituksen keinojen lisäämistä rajoittaa se, että hoito- ja korvauskysymykset voidaan ratkaista vain LSL:n mukaisessa menettelyssä. Lajeja koskeva suojelutieto tulisi saada kaavoituksen käyttöön. VTV kannattaa uudentyyppisten keinojen etsimistä lajisuojelun tehostamiseksi arvioiden samalla niiden valtiontaloudelliset kustannusvaikutukset. Kaavoituksen ja vapaaehtoisen suojelun käyttämistä tulee selvittää. SLL katsoo, että lajien osalta suurimmat ongelmat ovat toimeenpanossa ja voimavaroissa. SLL ja Natur och Miljö katsovat, että YM:n ja MMM:n liito-oravaa koskeva ohjekirje on syytä päivittää, koska näin rajatut lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Natur och Miljö pitää LSL 72 a :ää epäonnistuneena. SLL katsoo, että uusia ohjeita tarvitaan esimerkiksi lepakoiden suojeluun. Uhanalaisten lajien suojaa on voimakkaasti vahvistettava. Lajeja ei suojata suojelematta niiden elinympäristöjä riittävästi. LSL 47 :n järjestelmä on liian hidas ja raskas. Vapaaehtoisuuden varaan ei uhanalaisimpia lajeja voi jättää. Rajauspäätösten tarvetta ei voi jättää ELY-keskusten harkinnan varaan, koska niiden voimavarat ovat puutteelliset. Direktiivilajien poikkeuslupaehtojen käyttäminen myös kotimaisille lajeille olisi järkevää ja yhdenmukaistaisi lainsäädäntöä. SLL, Natur och Miljö ja WWF katsovat, että haitallisten vieraslajien hallintaan tulisi säätää oma vieraslajilaki. Luonnonsuojelualueilla torjuntatoimia tulee pohtia suhteessa suojelutavoitteisiin. Bird Life ehdottaa vieraslajien osalta "saastuttaja maksaa" -periaatteen käyttöönottoa. WWF katsoo, että kaikki uhanalaiset lajit tulisi suojella luonnonsuojelulailla. Esitettyjen johtopäätösten lisäksi 9
luonnonsuojelulainsäädäntöä on tarpeen täsmentää lajin sisäisen geneettisen monimuotoisuuden suojelun tasolla. Uhanalaisten lajien ja niiden esiintymispaikkojen kartoitukseen, suojeluun, seurantaan ja hoitoon tulee varata riittävät voimavarat, punaisen listan lajien elinympäristöt ja lajiston vaatimukset tulee ottaa kattavasti huomioon maan, vesien ja luonnonvarojen käytössä. Lisäksi on pyrittävä myös aktiivisesti luomaan elinympäristöjä ja säilyttämään tärkeät rakennepiirteet ympäristöä muuttavan toiminnan yhteydessä ja tarkistettava valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet punaisen listan lajien suojelutason parantamiseksi. Bird Life ehdottaa myös lajisuojelussa äärimmäisen uhanalaisille lajeille esiintymispaikkojen automaattisuojelua. Tai vaihtoehtoisesti ELY-keskukselle velvoitetta määräajassa tehdä lajille tai luontotyypille rajauspäätös, kun esiintymä on tullut sen tietoon. EK katsoo, että uhanalaisten lajien osalta on mahdollista tehdä tarvittavat suojelutoimet kohdennetusti, priorisoiden ja tarkkarajaisesti. Metsäteollisuus kannattaa EU-lajisuojelusäännösten selkeyttämistä. Bd-strategiassa tulisi todeta tarve ohjeistaa metsätalouden toimenpiteitä suhteessa luontodirektiivin liitteen IV-lajeihin. Erkkarimenettelyn tarkoituksenmukaisuutta tulisi harkita lyhytikäisen tai helposti siirtyvän lajin osalta. Automaattisuojelua ei tule laajentaa lajisuojelussa. Metsäteollisuus kannattaa vapaaehtoisten keinojen ja talousmetsien luonnonhoidon menetelmien käyttöä lajisuojelussa. Taloudellisten kannustimien käyttö edistäisi hyväksyttävyyttä. Suomen Metsästäjäliitto tukee vieraslajien poiston tehostamista ja toteaa, että metsästysalan järjestöt ja ammattilaiset osallistuvat mielellään toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Maisemasuojelu OKM katsoo, että suojelun edistämiseksi tulisi tarkastella maisemaa, perinnebiotooppeja ja kulttuuriympäristöjä kokonaisvaltaisemmin. Tätä varten pitäisi käynnistää kulttuuriympäristöstrategian laatiminen, jossa linjattaisiin alueiden suojelua, hoitoa, arvottamista sekä yhteen sovitettaisiin eri tavoitteita ja toimenpiteitä.pop ja KAS yhtyvät raportissa esitettyyn ongelmaan maisemaaluemääräysten ja hoitotoimenpiteiden suhteeseen. Tämä voi estää maisema-alueiden perustamisen. Maisema-alueen nimityksen muuttaminen maisemanhoitoalueeksi on kannatettava esitys. POS esittää selvitettäväksi maisemasuojelun siirtämisen MRL:ään vaikuttavuuden lisäämiseksi. Museovirasto kannattaa raportissa maisema-alueiden osalta ehdotettuja hoito- ja käyttösuunnitelman laadintaa, yhteistyön tiivistämistä eri kulttuurialan asiantuntijoiden kesken, vaikutusten laajempaa arviointia, nimikkeen muuttamista sekä kannustejärjestelmän luomista maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiin. Kuntaliitto kannattaa arvioinnin ehdotuksia liittyen maisemansuojeluun. SLL katsoo, että LSL:n maisemansuojeluluku ei nyt toimi. Se esittää erillisen oikeudellisen selvityksen tekemistä eri lakien mahdollisuuksista maisemansuojelun kehittämiseksi. LSL:n puolella maisemansuojelu tulisi kytkeä syvemmin luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Saamelaiskäräjät katsoo, että LSL 32 :ää ja sen perusteluja tulee tarkentaa siten, että myös saamelaiskulttuurimaisema voidaan määrittää maisemanhoitoalueeksi. EU-sääntelyn toimeenpano MMM katsoo, että Natura 2000 -sääntelyä on tarkasteltava kokonaisuutena, joten arvioinnin johtopäätökset ovat tässä vaiheessa ennenaikaisia. POP yhtyy siihen, että Natura-aluetta heikentävään toimintaa tulisi voida puuttua, vaikka toiminta perustuu olemassa olevaan lupaan (esimerkkinä Vasikkasuon kallionlouhinta). POS kiinnittää lisäksi huomiota LSL 65-66 :en valvontamekanismien täydentämiseen ei-luvitettavien hankkeiden osalta ja 69 :n tarkistamiseen. ESA ja VAR pitävät tärkeänä luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan toimeenpanoa. 10
Kuntaliitto pitää tarpeellisena lisätä Natura-arviointimenettelyn ohjeistusta. Metla pitää tärkeänä lainsäädännön kehittämistä vastaamaan EU-lainsäädäntöä ja sitä koskevaa ohjeistusta. Lapin yliopisto katsoo, ettei LSL ja muut ympäristölait implementoi asianmukaisesti luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa tai 4 kohdan kompensaatiosta vastaavan. VTV toteaa, että LSL 69 :n tulkinnanvaraisuus kompensaatiotoimien vastuutahosta tulee selvittää. Valtiontalouden kannalta on tarkoituksenmukaista, ettei vastuu kohdennu valtiolle. SLL pitää itsestään selvänä, että LSL päivitetään vastaamaan luontodirektiiviä. Kiireellisin on luontodirektiivin artiklan 6.2:n toimeenpanovaje, josta tulee säätää suoraan LSL:lla. Yhtä tärkeää on kehittää Natura-arviointien järjestelmää ja myös niiden ohjeistuksia. Natura-tietolomakkeiden päivitystä tulee yksinkertaistaa antamalla siihen valtuudet SYKE:lle. Direktiivin näkökulmia tulisi ottaa huomioon ekologisten verkostojen paremmaksi turvaamiseksi ja kompensaatiojärjestelmän laajentamiseksi koskemaan myös kotimaisia suojelualueita. Natura-alueiden heikentämiskielto rajan ulkopuolisia uhkia vastaan tulisi myös saada kaikille luonnonsuojelualueille. Ympäristövastuudirektiivin kotimaista soveltamisalaa pitää laajentaa. Luontovahingot tulee laajentaa myös Naturan ulkopuolisiin direktiiviluontotyyppeihin. WWF ja Bird Life kannattavat luontodirektiivin toimeenpanoon liittyvien ehdotusten toteuttamista. EK pitää heikentämiskiellon laajentamista ongelmallisena, koska se siirtäisi näyttötaakan toiminnanharjoittajalle (myös Metsäteollisuus). Natura-arvioinneissa tulisi soveltaa komission tulkintaohjeita. EK huomauttaa, että luontodirektiiviä ei ole suunniteltu Suomen olosuhteisiin, mikä vaikeuttaa sen toimeenpanoa. EK tukee pyrkimyksiä saada direktiivin lajiliitteet vastaamaan nykytilannetta vastaavaksi. Jos liitteiden sisältö kirjoitetaan kansalliseen lainsäädäntöön, olisi tarkoituksenmukaista etsiä toiminnanharjoittajien kannalta toimivia, joustavia ja kustannusneutraaleja ratkaisuja. Metsäteollisuus pitää heikentämiskiellon täydentämistä ymmärrettävänä mutta katsoo, että sääntely on tehtävä yksiselitteiseksi mm. metsätalouden harjoittamisen kannalta. Natura-alueiden ulkopuolelle ei tule synnyttää ns. harmaita suoja-alueita. Korvaavien toimenpiteiden sääntelyn uudistus edellyttää laajapohjaista valmistelua huomioiden taloudelliset näkökannat. MTK ja SLC pitävät direktiivien implementointia riittämättömänä ja katsoo, että Natura-alueiden valintakriteereistä on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi SLC katsoo, että maanomistajalle tulisi säätää korvausmahdollisuus myös muun kuin LSL:n nojalla suojeltavan Natura-alueen osalta, esimerkiksi vesilain mukaisen luvan epäämisestä. Saamelaiskäräjät kannattaa esitystä Natura-arviointien menettelyn tarkemmaksi ohjeistukseksi. Ohjeistuksessa tulee kiinnittää huomiota mm. kumulatiivisiin vaikutuksiin saamelaiskulttuuria kohtaan ja arvioijilla tulee olla riittävä asiantuntemus paikallisolosuhteista ja saamelaiskulttuurista saamelaisten kotiseutualueen osalta. Erämaalaki MMM katsoo, ettei erämaalain luonnetta eri maankäyttömuotojen yhteen sovittavana lakina tule muuttaa suojelulain suuntaan. MMM ei pidä tarpeellisena erämaa-alueilla luonnonmukaisesti käsiteltävien metsien suojelustatuksen nostamista lakipohjaisen suojelun piiriin, koska sillä ei olisi vaikutusta niiden arvoon monimuotoisuuden näkökulmasta. MMM pitää tarpeellisena porotalouden ja monimuotoisuustavoitteiden yhteensovittamisen bd-strategian yhteydessä. LAP esittää LSL:n ja erämaalain yhteensovittamisen arviointia, ottaen huomioon porotalouden, ilmastonmuutoksen sekä luontodirektiivin vaatimukset ja uhanalaiset luontotyypit ja lajit. Museovirasto pitää tärkeänä huomioida erämaa-alueiden kulttuuriperinnön säilyminen. Se kannattaa hoitoja käyttösuunnitelmien kehittämistä sekä elinkeinotoiminnan ohjaamisen lisäämistä. Kuntaliitto 11
epäilee, onko tarpeen säädellä nykyistä tarkemmin jokamiehenoikeuksiin perustuvaa elinkeinotoimintaa ja viittaa valmistumassa olevaan JMO-oppaaseen. SLL katsoo, että erämaalain suojelutehoa pitää lisätä. Erityisen kiireistä on turvata ns. dialogikohteet. Suomen Latu vastustaa jokamiehenoikeuksiin perustuvan elinkeinotoiminnan sääntelyä lainsäädännöllä. Kielteisiä vaikutuksia erämaa-alueiden luonnolle tulee estää tiedottamalla, opastamalla ja kouluttamalla ja osapuolten kesken sopimalla. Moottorikelkkailua säännellään maastoliikennelain keinoilla. Saamelaiskäräjät katsoo, että erämaa-alueiden rajauksia tulee tarkentaa saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytyksien turvaamiseksi, alueita laajentaa (dialogiprosessin johdosta) ja erämaat tulee siirtää kokonaisuudessaan lain tasolla pois metsätaloustoiminnasta. Käräjät ja Paliskuntain yhdistys katsovat, että koiravaljakkotoiminta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja sitä tulee säädellä lainsäädännöllä. Poromäärää ei ole tarvetta vähentää saamelaisten kotiseutualueella, tämä liittyy laajemmin kansainvälisoikeudelliseen kysymykseen saamelaisten oikeuksista alkuperäiskansana. Erämaalaista tulee poistaa tienperustamismahdollisuus sekä mahdollisuus kaivospiirin ja maastoliikennereittien perustamiseen. Akwé:Kon prosessin perusteella tulee tarkentaa erämaalakia saamelaiskäräjien osallistumisen, hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS:n) laadinnan ja hyväksymisen osalta. HKS:t tulee hyväksyä saamelaiskäräjillä. Erämaiden perustamistarkoitusta tulee muuttaa vastaamaan kansallispuistojen perustamistarkoitusta muun luonnonkäytön osalta. Erämaalakia ei tarvitse tarkistaa Natura-alueiden heikentämiskiellon osalta. +++ 12