KASVUA HÄMEESSÄ Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 1
Sisällysluettelo: Tiivistelmä 3 1. Johdanto 4 2. Alueen toimiala- ja tuotantorakenne 4 3. Lähtötilanne 8 4. Teemaohjelman visio, strategiat ja tavoitteet 10 5. Kehittämisen painopisteet 11 5.1. Kotieläintuotannon kehittäminen 11 5.1.1. Maidontuotanto 11 5.1.2. Naudanlihantuotanto 12 5.1.3. Sianlihantuotanto 13 5.2. Kasvintuotannon kehittäminen 13 5.3. Elintarviketuotannon kehittäminen 15 5.4. Osaajaverkoston kehittäminen 16 6. Toteutus 16 6.1 Johtajuusvalmennus 16 6.2. Kehittämisvalmennus 17 6.3. Yhteistyövalmennus 17 6.4. Ketjuvalmennus 17 7. Ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi 18 8. Kehittämistyön rahoitustarve 20 9. Lähteet 21 Liitteet 22 Kansikuvat: Kimmo Haimi (iso kuva), Päivi Meronen (pienet kuvat) 2 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
Tiivistelmä Kantahämäläisellä ja päijäthämäläisellä maaseudulla on luontaisesti hyvät edellytykset elintarvikkeiden tuotantoon. Viljelyolosuhteet eivät rajoita viljelijöiden mahdollisuuksia valita tuotantosuuntaa eri vaihtoehtojen välillä. Alueelle on sijoittunut paljon myös elintarvikkeita jalostavaa teollisuutta. Koko toimialalla on myös molemmissa maakunnissa edelleen hyvin vahva aluetaloudellinen merkitys. Sen edelleen vahvistamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi alueella ryhdytään merkittäviin kehittämistoimiin, jotka on kirjattu yhteiseen strategiaan. Sen työstämiseen ovat osallistuneet viljelijät, teollisuus, kehittäjät ja rahoittajat yhdessä vuoden 2007 kevään ja kesän aikana. Työn tuloksista on syntynyt Kasvua Hämeessä - maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013. Teemaohjelman visio Häme on menestyvä ja kilpailukykyinen elintarviketuotannon alue Suomessa, jossa maatalousyrittäjillä ja muilla elintarvikeketjun toimijoilla on vahva tahto kehittämiseen ja luottamus omaan osaamiseensa. Keskeiset kehittämistavoitteet Hämeen maa- ja elintarviketalouden kilpailukyvyn kasvu suhteessa muihin maakuntiin Hämeen maatalouden bruttotulojen kasvu vuoden 1999 tasolle eli 7,4 prosenttiin koko maan maatalouden bruttotuloista Hämeen maa- ja elintarviketalouden alueellisen näkyvyyden ja yleisen imagon parantuminen Käytännön kehittämistyö painottuu viiteen painopistealueeseen, joita ovat maidon-, lihan-, kasvin- ja elintarviketuotanto sekä näitä tukeva osaajaverkosto ja sen kehittäminen. Kullakin painopistealueella toteutetaan omien tuotantoalakohtaisten painotusten lisäksi yhteisiä horisontaalisia kehittämistoimia, joita ovat johtajuus-, kehittämis-, yhteistyö- ja ketjuvalmennus. Ohjelman toteutuksen kokonaisbudjetti on arviolta 600 000 e/vuodessa. Rahoituslähteenä käytetään mm. Manner-Suomen maaseutuohjelmaa sekä tarvittaessa muita EU-ohjelmia tai kansallisia ja maakunnallisia rahoituslähteitä. Vastuu toteuttamisesta on ketjun kaikilla toimijoilla. Ohjelman toteutusta ja tuloksia arvioidaan vuosittain. Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 3
1. Johdanto Hämeessä maa- ja elintarviketaloudella on merkittävä rooli niin alueen työllisyyteen, talouteen kuin ympäristöönkin. Alueella on luontaisesti hyvät edellytykset ruuan tuotantoon ja toisaalta myös elintarviketeollisuus on tehnyt viime aikoina merkittäviä investointeja alueelle. Ruuan kulutuksen painopiste on maantieteellisesti etelässä, joten on luonnollista, että alueen maa- ja elintarviketalous säilyy ja kehittyy kilpailukykyisenä myös tulevaisuudessa. Alkutuotannolla ja elintarviketeollisuudella sekä niihin läheisesti liittyvällä panosteollisuudella sekä kaupalla on oma kiinteä yhteytensä, joka edellyttää kehittämistoimenpiteiden kohdentamista koko elintarvikeketjuun. Uuden maaseutuohjelman myötä maatalous on nostettu Hämeessä yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi, jonka tuleva kehittämistyö ehdotetaan organisoitavaksi teemaohjelman avulla. Tällöin yksittäiset kehittämishankkeet kootaan tehokkaaseen ja toimivaan koordinointiin laajan, toimijoita yhdistävän teemallisen ohjelman avulla. Vuoden 2006 lopussa Hämeen TE-keskus, MTK- Häme ja ProAgria Häme päättivät lähteä yhteistyössä valmistelemaan hämäläisen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelmaa. Käytännön työ organisoitiin hankkeeksi, joka rahoitettiin alueellisista ELMA-varoista. Hanketta hallinnoi MTK-Häme ja työtä tekemään kutsuttiin agronomi, MMM Päivi Rönni. Hanke käynnistyi 18.1.2007 ja sen ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut maanviljelijä Markku Länninki Forssasta, varapuheenjohtajana maanviljelijä Kimmo Hovi Orimattilasta ja muina ohjausryhmän jäseninä toimitusjohtaja Jaakko Kivinen Pro Agria Hämeestä, toimitusjohtaja Jukka Hallikas Agropoliksesta, toiminnanjohtaja Jukka- Pekka Kataja MTK-Hämeestä sekä osastopäällikkö Pekka Ahtiainen ja kehittämispäällikkö Timo Kukkonen Hämeen TE-keskuksesta. Ohjelma julkistetaan 6.9.2007. Hämäläisen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelman työstäminen aloitettiin alueen elintarviketeollisuuden johdon haastatteluilla, joissa selvitettiin mm. yleistä tahtotilaa alan ja alueen kehittämiseksi sekä toisaalta näkemyksiä kehittämisen keskeisistä haasteista. Samanaikaisesti kartoitettiin kehittäjätahojen avainhenkilöiden näkemyksiä alan kehityksestä ja toisaalta oman organisaationsa roolista tulevassa kehittämistyössä. Tämän jälkeen koottiin tuotantoalakohtaiset viljelijäryhmät, joissa paneuduttiin maatalousyrittäjien näkökulmasta tuotantoalakohtaisiin haasteisiin ja ongelmakohtiin. Näin syntyivät keskeiset kehittämiskohteet maidon-, naudanlihan-, sianlihan- ja kasvintuotantoon. Lisäksi haastateltiin erikseen vielä muutama erikoiskasvituotantoon keskittynyt tila. Elintarvikealan keskeiset kehittämistarpeet on johdettu kokemuksista ja tuloksista, jotka ovat syntyneet edellisen ohjelmakauden kehittämishankkeissa. Yhdessä hämäläisten viljelijöiden, teollisuuden, kehittäjien ja rahoittajien kanssa syntyi hämäläisen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma, jota kutsutaan Kasvua Hämeessä ohjelmaksi. 2. Alueen toimiala- ja tuotantorakenne Vuonna 2006 Hämeen TE-keskuksen alueella maatiloja oli 4 888, joiden keskikoko oli 38,96 ha, joka on muuta maata noin 5 ha suurempi. Myös kokoluokaltaan yli 30 hehtaarin tilojen suhteellinen määrä on Hämeessä muuta maata hieman suurempi. Tiloista runsas 46 % harjoitti päätuotantosuuntanaan viljanviljelyä, vajaa 17 % maidontuotantoa, 13,6 % erikoiskasvintuotantoa, 5,3 % naudanlihantuotantoa ja 4,5 % sianlihantuotantoa. Puutarhakasvintuotantoa harjoitettiin hieman yli 2 %:lla tiloista. Hevostalouden harjoittajia oli noin 3,5 %. Siipikarjatalouden merkitys on Hämeessä pieni. (Tike: Maatilarekisteri 2006). Koko maan avomaanvihannestuotannosta tuotettiin vuonna 2006 Hämeessä hieman yli 9 % koko- naisalan ollessa 764,5 ha. Siitä lähes puolet oli porkkanan viljelyalaa, josta valtaosa sijaitsi Forssan seudulla. Alue on merkittävä porkkanan tuotannon keskittymä myös valtakunnallisesti. Marjanviljelyn osuus oli 6,7 % koko maan marjanviljelyalasta. Mansikan osuus oli tästä yli 2/3. Lisäksi Hämeeseen on sijoittunut useita suuria taimitarhoja ja koko maan tuotannosta runsas neljännes tuotetaan alueella. Monialaisten maatilayritysten määrä oli 1807 vuonna 2005. (Tike: Puutarhayritysrekisteri 2006, Maatilojen muu yritystoiminta 2005) Maatalouden myyntituloilla tarkasteltuna Häme on perinteisesti ollut vahvaa sianlihan sekä viljanviljelyn ja erikoiskasvien, erityisesti sokerijuurikkaan tuotantoaluetta. Niiden merkitys on edelleen vah- 4 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
va, vaikka etumatka suhteessa muuhun maahan on kaventunut. Maidontuotannossa Hämeen osuus koko maan tuotannosta on hieman pienentynyt. Eniten alue on kuitenkin menettänyt asemiaan naudanlihantuotannossa. Kuviossa 1 näkyy myyntitulojen jakautuminen tuotannonaloittain vuonna 2005. Hämeen seutukuntien tuotantoprofiilit ovat hyvin erilaiset eri TE-keskuksen osissa. Heinolan seutukunta on tyypillisesti karjatalousaluetta. Maatalouden myyntituloista yli 80 prosenttia tulee Heinolan seutukunnassa maidosta ja naudanlihantuotannosta. Forssan seutu on vahvaa sikatalousaluetta ja myyntituloista kertyy noin 36 % sikataloudesta. Riihimäen seutu on kasvintuotantoaluetta, jossa lähes 60 % maatalouden myyntituloista tulee kasvinviljelystä. Kanta-Hämeessä toimi vuoden 2007 alussa 123 elintarvikeyritystä, joista alle kymmenesosa oli yli 50 hengen yrityksiä. Alle 5 henkeä työllistäviä mikroyrityksiä oli 82. Päijät-Hämeessä elintarvikealan yrityksiä oli 112, joista alle 4 % oli yli 50 henkeä työllistäviä (Ruoka-Suomi/Yritystilastot 1/2007). Toimialoiltaan eniten molemmissa maakunnissa oli leipomotoimintaa, vihannesten ja marjojen sekä hedelmien jalostusta, teurastusta ja lihanjalostusta sekä muuta elintarvikejalostusta. Elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2006 Kanta- ja Päijät-Hämeessä 0,9 mrd. euroa. Liikevaihdolla mitaten elintarviketeollisuus on samaa koko luokkaa kuin Varsinais-Suomessa, mutta selvästi pienempi kuin Etelä-Pohjanmaalla. Tuotannon arvonlisäyksellä mitaten elintarviketeollisuus oli vuonna 2005 Kanta-Hämeessä neljänneksi, Päijät-Hämeessä toiseksi suurin teollisuuden toimiala. Tuotannon arvonlisäyksessä elintarvikeala on onnistunut sekä Kanta- että Päijät-Hämeessä viime vuosina verraten hyvin, Päijät-Häme kuitenkin Kanta-Hämettä paremmin. Silti verrattuna eräisiin muihin TE-keskusten alueisiin elintarviketeollisuuden tuotannon arvonlisäys kääntyi Hämeessä vuonna 2004 laskuun, kun esim. Etelä- Pohjanmaalla tuotannonarvonlisäys on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut jatkuvassa kasvussa ja ohitti euroissa mitaten Hämeen vuonna 2005 (kuvio 2). Maa- ja elintarviketeollisuuden yhteenlaskettu osuus maakunnan BKT:sta oli molemmissa maakunnissa viiden prosentin luokkaa vuonna 2004. Päijät-Hämeessä osuus oli 5,2 % ja Kanta-Hämeessä 4,9 %. Koko maahan verrattuna vain Pohjanmaan maakunnissa toimialan aluetaloudellinen merkitys on suurempi (kuvio 3). Toimialan yhteenlaskettu osuus maakunnan työllisistä oli vuonna 2004 Kanta-Hämeessä vajaa 5 %, Päijät-Hämeessä hieman yli 5%. Koko maan maa- ja elintarviketalouden investoinneista kolmanneksi ja neljänneksi eniten tehdään Hämeessä ja Päijät-Hämeessä vain Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ollessa edellä. Maakunnittain tarkasteltuna toimialan yhteenlaskettu osuus maakunnan kokonaisinvestoinneista vuonna 2004 oli Kanta-Hämeessä liki 12 % ja Päijät-Hämeessä hieman yli 6 % (kuvio 4). Kuvio 1. Myyntitulojen osuudet Hämeessä vuonna 2005 (Elintarviketieto Oy: Maatalouden rahavirtatutkimus 2005) Myyntitulojen osuudet Hämeessä 2005 maito 37 % nauta 7 % sika 18 % muu liha 1 % muna 2 % vilja 15% muu kasv 21% Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 5
Kuvio 2. Elintarviketeollisuuden tuotannon arvonlisäys eräillä TE-keskusalueilla vuosina 1988-2011. (Tilastokeskus, Aluetilinpito: Vuodet 1988-2005. ETLAn arvio ja ennuste: Vuodet 2006-2011) 6 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Päijät-Häme Kanta-Häme Satakunta Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Etelä-Savo Ahvenanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kymenlaakso Etelä-Karjala Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Keski-Suomi Pirkanmaa Lappi Uusimaa Maatalous Elintarviketeollisuus 0 % 2 % 4 % 6 % 8 % 10 % 12 % Kuvio 3. Maa- ja elintarviketoimialan osuus maakunnan tuotannon arvonlisäyksestä (PTT-katsaus 2/2007) Etelä-Pohjanmaa Kanta-Häme Keski-Pohjanmaa Pohjois-Savo Satakunta Pohjois-Karjala Pohjanmaa Etelä-Savo Päijät-Häme Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Etelä-Karjala Keski-Suomi Pirkanmaa Kymenlaakso Kainuu Ahvenanmaa Lappi Uusimaa Maatalous Elintarviketeollisuus 0 % 2 % 4 % 6 % 8 % 10 % 12 % 14 % 16 % 18 % % osuus investoinneista Kuvio 4. Maa- ja elintarviketoimialan osuus maakunnan kokonaisinvestoinneista vuonna 2004. (PTT-katsaus 2/2007) Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 7
3. Lähtötilanne Hämeen alueen maatilataloudella on Suomen oloissa hyvät edellytykset toimia kilpailukykyisesti. Viljelyolosuhteet eivät rajoita viljelijöiden mahdollisuuksia valita tuotantosuuntaa useamman eri vaihtoehdon välillä. Alueelle on sijoittunut myös runsaasti elintarvikkeita jalostavaa teollisuutta, jonka kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää, että alueen maatilatalous toimii tehokkaasti ja kannattavasti. Maatalouden rakenteen kehittyminen on noudattanut koko maan yleistä kehitystä. Tilojen lukumäärä on vähentynyt vuodesta 2001 vuoteen 2006 11,8 %, mikä on lähes samaa vauhtia kuin Suomessa keskimäärin. Kaikista Suomen maatiloista Hämeessä toimi vuonna 2001 7,2 %, kun osuus vuonna 2006 oli 7,1 % (Tike: Maatilarekisteri, 2001-2006). Yleisestä rakenteen kehittymisestä ja suotuisista olosuhteista huolimatta Hämeen maatalouden bruttotulot kehittyivät vuodesta 1999 vuoteen 2005 hitaammin kuin koko maassa keskimäärin (Elintarviketieto Oy, maatalouden rahavirtatutkimukset 1999 ja 2005). Kaikilla keskeisillä tuotannonaloilla tulokehitys oli muuta maata heikompaa. Hämeen osuus koko maan maatalouden bruttotuloista oli vuonna 2003 6,9 %, kun se vuonna 1999 oli ollut 7,4 %. Alkutuotannon työpaikat vähenivät muuta maata hieman nopeammin ja vähentymä oli vuosina 1999-2003 vajaa 20 %. Kehitys on ollut laskeva etenkin maidon- ja naudanlihantuotannossa. Maidontuotannon tulot ovat Taulukko 1. Hämeen alueen %-osuus koko maan maatalouden tuloista tuotantosuunnittain 1999 ja 2005 1999 2005 Maito 5,9 5,4 Naudanliha 6,2 4,5 Sianliha 9,3 8,0 Muu liha 0,5 0,3 Kananmunat 5,4 4,8 Vilja 10,2 11,6 Muut kasvit 10,9 9,5 Tulotuki 7,6 7,3 Maat.tulot yht. 7,4 6,9 vähentyneet erityisesti Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla. Heinolan seutukunta on ollut ainoa maidontuotannon kasvualue. Naudanlihantuotannon tulokehitys on ollut heikkoa Hämeessä, kuten koko maassa. Myyntitulot ovat alentuneet sekä alentuneen tuotannon että laskeneen hinnan vaikutuksesta. Parhaiten tuotanto on säilyttänyt tasonsa Heinolan ja Forssan seutukunnissa. Sianlihasta kertyneet tulot ovat kasvaneet samassa suhteessa verrattuna muuhun maahan ainoastaan Fors- Taulukko 2. Kotieläintuotteiden bruttotulot Hämeessä 2005 ja niiden muutos-% vuosina 1999-2005. Maito Naudanliha Sianliha Muu liha Alue 1 000 Muutos % Forssan sk. Hämeenli nnan sk. Riihimäen sk. Heinolan sk. Lahden sk. 1 000 Muutos % 1 000 Muutos % 1 000 Muutos % 5 994-8,8 1 445-16,6 11 694 26,9 176,11-35,4 10 845-11,0 1 940-44,8 2 829 5,9 9,68-40,6 2 659-16,0 567,62-39,3 233,16-52,0 1,82-48,3 8 290 8,2 1 180-30,2 808,42-10,9 14,29-7,1 16 185-6,8 2 606-36,7 5 288-5,6 62,03-44,9 Häme yht. 43 972-6,3 7 738-35,5 20 853 10,4 264-37,2 Suomi yht. 1,2-10,8 27,0 36,5 8 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
san seutukunnassa, joka tuottaa yli puolet koko Hämeen sianlihasta. Muilla alueilla vastaavaan kasvuun ei ole päästy. (Taulukko 2.) Viljanviljelyn tulokertymä vaihtelee sadon määrän mukaan voimakkaasti vuosien välillä. Viljatuloja kertyi eniten Lahden seutukunnassa (taulukko 3.) Paras viljatulojen kehitys oli Forssan alueella kaudella 1999-2005. Tulot muista kasveista olivat suurimmat Hämeenlinnan seutukunnassa, mutta sielläkin kehitys oli taantuvaa. Maatalouden tulotuki kasvoi eniten siellä, missä myös kokonaistuotanto kehittyi parhaiten eli Heinolan seutukunnassa. Sielläkään ei aivan ylletty samanlaiseen kasvuun kuin muualla maassa. Heikointa kehitys oli Riihimäen seudulla. Riihimäen kokonaistulojen negatiivinen kehitys johtui kotieläintulojen alentumisen ohella alueelle tärkeiden muiden kasvinviljelytulojen merkittävästä putoamisesta. Taulukossa 4 on esitetty yhteenveto alueen maaja elintarviketalouden vahvuuksista, heikkouksista, uhkista ja mahdollisuuksista. Taulukko 3. Kasvinviljelytulot, tuet ja maatalouden kokonaistulot Hämeessä 2003 ja niiden muutos 1999-2005, % Vilja Muut kasvit Tulotuki Maat.tulot yht. Alue 1 000 Muutos % 1 000 Muutos % 1 000 Muutos % 1 000 Muutos % Forssan sk. 4 197 30,0 4 232 2,4 27 722 15,4 56 595 5,6 Hämeenlinn an sk. Riihimäen sk. 4 162 23,9 10 259-9,6 30 333 16,9 60 557 2,6 2 330 22,5 4 043-31,5 13 636 14,6 23 537-6,3 Heinolan sk. 967 17,6 559-14,6 10 890 25,0 22 735 10,1 Lahden sk. 7 220 21,5 5 894 3,5 46 513 17,5 84 015 5,7 Häme yht. 18 877 23,7 24 987-9,9 129 094 17,2 247 440 5,9 Koko maa 8,8 2,9 23,1 13,3 Taulukko 4. Hämeen maa- ja elintarviketalouden SWOT-analyysi Vahvuudet Hyvät viljelyolosuhteet Hyvä tilarakenne Elintarviketeollisuuden toimialanäkymät Sijainti markkinoiden läheisyydessä Alan johtavat tutkimus- ja kehitysyksiköt alueella Heikkoudet Alueen maatalouden aleneva tulokehitys suhteessa muuhun maahan Alan vähäinen näkyvyys alueella Huono imago Kyky hyödyntää alueen tutkimus- ja kehitysyksiköitä Kehittäjien vähäinen yhteistyö Mahdollisuudet Hyvät maailmanmarkkinanäkymät Ketjuyhteistyö Sijainti Osaamisverkosto Luomu- ja lähiruoka Kuluttajat Uhat Tuotantosäädösten tiukkeneminen Kannattavuuden heikkeneminen Motivaation heikkeneminen maa- ja elintarviketalouden kehittämiseen Yrittäjien jaksaminen Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 9
4. Teemaohjelman visio, strategiat ja tavoitteet Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelman visio on: Häme on menestyvä ja kilpailukykyinen elintarviketuotannon alue Suomessa, jossa maatalousyrittäjillä ja muilla elintarvikeketjun toimijoilla on vahva tahto kehittämiseen ja luottamus omaan osaamiseensa. Visioon tähdätään kolmen keskeisen strategian kautta, jotka ovat: 1. Osaamisstrategia 2. Ketjustrategia 3. Viestintästrategia Keskeinen kehittämistavoite on alan kilpailukyvyn merkittävä kehittyminen, johon tähdätään erityisesti osaamis- ja ketjustrategian kautta. Kehittämisessä korostuvat tällöin sekä viljelijöitten ja elintarvikeyrittäjien osaamisen lisääminen että koko elintarvikeketjun laajuisen yhteistyön parantaminen. Kilpailukykyä voidaan nostaa useilla eri toimenpiteillä. Tavoitteena on rationalisoida toimintaa kustannuksia alentamalla sekä tuotantoyksiköiden kokoa suurentamalla. Samanaikaisesti maatilatalouteen sijoitettujen pääomien määrä pyritään pitämään kohtuullisena yrityksen toiminnan laajuuteen nähden. Kustannustehokkuutta tavoitellaan lähinnä tuottavuutta parantavien investointien avulla ja tilojen välistä verkostoitumista lisäämällä. Myös erityyppiseen koneurakointiin ja palvelutoimintaan panostamalla pienennetään tilojen vaatimia pääomapanoksia ja tasoitetaan kiirehuippujen työnmenekkiä. Maatalouden monipuolistamista kehitetään puolestaan vahvistamalla pienimuotoisen elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä. Maatalousyrittäjien johtamisvalmiuksiin panostamalla lisätään merkittävästi yritysten kykyä vastata muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Alan yleisen näkyvyyden ja imagon kohottamiseksi alueella panostetaan merkittävästi viestintään, mikä tarkoittaa käytännössä mm. koko alan kokoavan www-sivuston luomista, yhtenäistä visuaalista ilmettä kaikkeen kehittämistoimintaan sekä tiedon tuottamista ja välittämistä toimijoiden tiiviimpänä yhteistyönä. Teemaohjelman kehittämistyön organisointimalli on esitetty kappaleessa 7. Käytännössä työ jakautuu erillisiin osahankkeisiin, joista yksi keskittyy kokonaisuuden johtamiseen, osaajaverkoston ylläpitoon, viestintään, toimintaympäristön analysointiin ja seurantaan. Muissa osahankkeissa keskitytään tuotantoalakohtaisiin kehittämistoimiin. Teemaohjelman yleiset kehittämistavoitteet : Hämeen maa- ja elintarviketalouden kilpailukyvyn kasvu suhteessa muihin maakuntiin Hämeen maatalouden bruttotulojen kasvu vuoden 1999 tasolle eli 7,4 prosenttiin koko maan maatalouden bruttotuloista Hämeen maa- ja elintarviketalouden alueellisen näkyvyyden ja yleisen imagon parantuminen Mittarit: viljelijöiden jatkamishalukkuus maatilojen määrän ja tilakoon kehitys elintarvikeyritysten määrän kehitys toteutuneet sukupolvenvaihdokset viljelijöiden työhyvinvointia kuvaavat mittarit (työkykyindeksi) maa- ja elintarviketalouden kehitysluvut eri tuotantoaloilta (bruttotulot, maataloustuotannon kannattavuutta kuvaavat tunnusluvut, tuotantomäärät, investoinnit, arvonlisäys, työllisten määrä) Maatalouden kilpailukyvyn kehittämisen rinnalla on tärkeää panostaa koko ketjun kilpailukyvyn kehittämiseen, jossa on kyse yhteisten toimintatapojen sopimisesta, tavoitteiden asettamisesta ja niiden toteuttamisesta. Kehitystyössä on lisäksi tärkeää, että alueelle pystytään luomaan toimialakohtaisia osaamisen tihentymiä eli saman tuotantoalan harjoittajien yhteistyöverkostoja. Saman alan yritysten verkostot parantavat osaamista ja synnyttävät lähialueelle uusia palvelun tuottajia, jotka edelleen parantavat yritysten kilpailukykyä vapauttaen niin pääomia kuin työvoimaa yrityksen perustoiminnan edelleen kehittämiseen. 10 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
5. Kehittämisen painopisteet Kasvua Hämeessä teemaohjelman kehittämistyö painottuu viiteen osahankkeeseen, joita ovat maidon-, lihan-, kasvin- ja elintarviketuotannon kehittäminen sekä näitä tukevien osaajien verkoston kehittäminen. 5.1. Kotieläintuotannon kehittäminen 5.1.1. Maidontuotanto Hämeessä on luontaisesti hyvät edellytykset maidontuotantoon, mutta aluetta ei ole totuttu pitämään erityisenä maidontuotantoalueena, vaan tuotannon painopiste on selkeästi ollut enemmän kasvintuotannossa lukuun ottamatta Heinolan seutukuntaa. Maidontuotannon määrä kiintiökaudella 2005/2006 oli hieman yli 126 milj. litraa ja osuus koko maan maidontuotannosta oli 5,5 %. Viisi vuotta aiemmin tuotantomäärä oli noin 136 milj. litraa. Keskimäärin tilaa kohden maitoa tuotettiin Hämeessä 146 000 litraa, joka on lähes samaa luokkaa kuin vahvoilla maidontuotantoalueilla Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla. (Tike: Maataloustilastotiedote 5/2006). Maitotiloja oli vuoden 2005/2006 kiintiökaudella 868. Neljä vuotta aiemmin luku oli 1149. Keskilehmäluku on kuitenkin samanaikaisesti noussut. Vuonna 2005 keskilehmäluku oli 19,4, kun se kolme vuotta aiemmin oli 17,6. Maitotilaneuvonnassa mukana olevilla tiloilla keskilehmäluku vuonna 2005 oli Hämeessä 25,9 (Tike: Maataloustilastollinen vuosikirja 2001-2006). Alueen maidontuotannon keskeisimpänä haasteena nähdään alan hidas rakennekehitys, mikä näkyy erityisesti varsin korkeana lopettavien tilojen määränä, vähäisinä maidontuotannon investointeina sekä verrattain vähäisinä isojen tuotantoyksiköiden ja yhteisnavetoiden määränä. Maidontuottajat kokevat lisäksi, että aluetta ja alaa vaivaa yleinen uskonpuute kotieläintuotannon kehittämiseen, koska tukipolitiikan myötä kotieläintuotannon maatieteellinen painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi. Puutteena koetaan myös alan keskeisten toimijoiden, kuten meijerikentän ja neuvojien vähäinen keskinäinen yhteistyö. Maidontuottajat kokevat jääneensä monissa tilanteissa vaille osaavaa ja innovatiivista asiantuntemusta tilan ulkopuolelta. Parhaat ideat ovat löytyneet usein suuntaamalla katse omaa maakuntaa kauemmaksi tai mieluummin ulkomaille. Investointisuunnittelun ja päätöksenteon tueksi maidontuottajat kaipaavat ennen kaikkea hyviä laskelmia, rautaisia asiantuntijoita, innovatiivista rakennussuunnittelua sekä kokemusten vaihtoa muiden tilojen kesken. Ongelmaksi koetaan myös viljelijöiden omat asenteet tilansa kehittämistä ja johtamista kohtaan. Moni maidontuottaja ei miellä itseään vielä yrittäjäksi, vaikka todellisuudessa tilan hallinnollisiin tehtäviin kuluu entistä enemmän aikaa ja tilakokonaisuuden hallinta vaatii tavanomaiseen yritystoimintaan verrattavia johtamisvalmiuksia. Taloudellisen osaamisen parantaminen on yksi kehittämisen avainalueita. Tuotantokustannusten alentaminen on usein tehokkain keino tuloksen parantamiseen. Tilatason maidontuotannon kehittämiseksi alueelle kaivataan tilatiimitoimintaa, jossa samantyyppiset tilat keskenään vaihtavat tilojensa tunnuslukuihin ja muuhun toimintaan liittyvää tietoa ja sitä kautta pyrkivät kehittämään toimintaansa. Maitotilat kaipaavat lisää yhteistyötä myös muiden tuotantosuuntien kanssa. Erityisesti raja-aitoja toivotaan kaadettavan kotieläin- ja kasvintuotantotilojen kesken. Myös naudanlihan- ja maidontuotannon yhteyttä alueella pitäisi kehittää. Maidontuottajien työhyvinvointiin ja jaksamiseen panostaminen nähdään tärkeänä. Erityisesti kaivataan uusia innovatiivisia ratkaisuja työmäärän vähentämiseen, työhuippujen tasaamiseen ja ulkopuolisen sekä osaavan työvoiman saamiseen tiloille. Myös lomitusjärjestelmä kaipaa tuottajien mielestä uudistamista. Muina alueen maidontuotannon kehittämiskohteina nähdään eläinaineksen parantaminen jalostuksen avulla, nurmirehun ja uusien rehukasvien (mm. rehumaissin ja sinimailasen) tuotantomahdollisuuksien selvittäminen, uusien lannanlevitysmallien tutkiminen sekä maidontuotannon junioritoiminnan käynnistäminen. Kehittämisen painopisteenä on maidontuotantomäärän säilyttäminen nykytasolla, tilakohtaisen kannattavuuden parantaminen, kustannusten minimointi sekä tilakoon kasvattaminen. Toimenpiteillä tavoitellaan vuosien 2007-2010 aikana noin 600 alueen maidontuottajaa. Maidontuotannon kehittämistavoitteet: Hämeessä tuotettu maitomäärä säilyy kiintiökauden 2005/2006 tasolla eli n. 126,5 milj. litrassa tilojen keskikoko kasvaa alueelle investoidaan 450 uutta lehmäpaikkaa/vuosi Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 11
tilakohtainen maidontuotannon kannattavuus nousee Mittarit: tuotettu maitomäärä keskilehmäluku keskituotos kg/lehmä rehukustannus snt/l (tilahinta) maidon tuotantokustannus snt/litra maidontuotannon kannattavuuskerroin työajankäyttö maitoa l/työtunti bruttotulot yhteistyömallit 5.1.2. Naudanlihantuotanto Naudanlihaa tuotettiin vuonna 2005 Hämeen TEkeskuksen alueella yhteensä 2,9 milj. kg, (lehmät mukaan lukien 4,3 milj. kg), joka on 4,9 % koko maan naudanlihantuotannosta. Naudanlihantuotannon alueellinen painopiste on maidontuotannon tapaan siirtynyt Suomessa C-tukialueille, siksi naudanlihantuotannon keskeiset kehittämispanokset alueella ovat olleet vähäisiä tai puuttuvat kokonaan. Nautapuolen erikoisasiantuntemusta alueella on vähän tarjolla ja perusneuvonnassakin koetaan puutteita. Aikaisemmat hankkeet nautapuolen kehittämiseksi ovat jääneet tuloksiltaan vaatimattomiksi. Myös yhteydenpito teurastamojen ja tuottajan välillä on vähäistä, mikä alan kehittämiseksi nähdään kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä. Naudanlihantuotannon keskeisinä kehittämiskohteina ovat lähivuosina emolehmätuotannon lisääminen, tuotannon kannattavuuden parantaminen etenkin rehuntuotannon ja lannankäytön tehostamisen kautta sekä yhteistyön lisääminen naudanlihantuottajien, mutta myös muiden tuotantosuuntien harjoittajien kanssa. Toimenpiteillä tavoitellaan vuosien 2007-2010 aikana noin 130 alueen naudanlihantuottajaa. Naudanlihantuotannon kehittämistavoitteet: 500 uutta emolehmäpaikkaa/v 500 pihvivasikoiden loppukasvattamopaikkaa/v 500 lehmärotuisten vasikoiden loppukasvattamopaikkaa/v naudanlihantuotannon tilakohtainen kannattavuus paranee Hämeessä Mittarit: tuotantomäärät työnmenekki tuotantokustannukset/tuotettu lihakilo pääomakustannukset/tuotantoyksikkö bruttotulot laatuluokka Rehuntuotanto on edelleen kallein osa tuotantoketjua, siksi sen tehokkuuden parantaminen nähdään yhtenä keskeisimpänä keinona tuotannon kannattavuuden parantamisessa. Rehu-urakointia tehdään alueella toistaiseksi vielä vähän ja säilötyn viljan käyttö ruokinnassa on vähäistä. Myös nurmirehun tuotannossa on alueella tehostamisen tarvetta ensisijaisesti rehusatoja nostamalla ja konekustannuksia pienentämällä. Lannankäytön tehostamiseen kaivataan uusia malleja ja etenkin yhteistyötä kasvinviljelytilojen kanssa toivotaan lisättävän. Yhteistyö saman tuotantosuunnan sisälläkin on vielä toistaiseksi vähäistä, siksi naudanlihantuottajat kaipaavat maidontuotannon tapaan tilatiimi-tyyppistä toimintaa oman tilansa kehittämiseen. Erityisesti tarvetta on tuotantoaan laajentavilla ja kehittävillä tiloilla, jotka kaipaavat yhteistä tekemistä, retkiä, laskelmia, kokemusten vaihtoa ja asiantuntija-apua mm. rakennussuunnitteluun. Myös lomitusjärjestelmä kaipaa uudistamista ja jalostukseen halutaan panostaa. 12 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
5.1.3. Sianlihantuotanto Sianlihantuotanto kasvoi Hämeen alueella vuodesta 2002 vuoteen 2005 vajaa 1 milj. kg kokonaistuotannon ollessa vuonna 2005 16,2 milj. kg. Osuus on vajaa 8 % koko maan sianlihantuotannosta ja sikatiloista 7,4 %. Tuotantorakenne on voimakkaasti kehittynyt ja yli 400 lihasian yksiköitä oli vuonna 2005 kaikista sikatiloista Hämeessä 16 %. Vain Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla isojen sikaloiden suhteellinen osuus on tätä hieman suurempi. Sianlihantuottajat kokevat, että alan edelleen kehittämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää karsia tuotantokustannuksia, parantaa taloudellista tulosta, satsata ammattitaitoisen, tilan ulkopuolisen työvoiman saantiin, panostaa ketjuyhteistyöhön sekä lisätä viljelijöiden keskinäistä yhteistyötä. Erityisesti rehutuotantoon kaivataan yhteistyömalleja kasvinviljelytilojen kanssa. Sianlihantuotannossa tuottajan vaikutusmahdollisuudet markkinahintaan nähdään olemattomina. Ketjuyhteistyötä ja kumppanuutta toivotaan rakennettavaksi vuorovaikutteisempaan ja avoimempaan suuntaan. Huomionarvoista on, että merkittäviä laajennusinvestointeja tehneet sikatalousyrittäjät ovat Hämeessä yleisesti hyvin tyytyväisiä tekemiinsä ratkaisuihin. Erityisesti yhteisyrittäminen nähdään henkisen jaksamisen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeänä. Sitä kautta myös osaamispääoma kasvaa ja toiminnan tulosten keskinäinen vertailu on helpompaa. Menestymisestään sianlihantuottajat ovat aidosti ylpeitä ja yrittäjillä on terve kehittämisinto päällä. Sianlihantuotannon keskeiset kehittämistavoitteet alueella ovat tuotannon laajentaminen sekä tilakohtaisen kilpailukyvyn parantaminen. Toimenpiteillä tavoitellaan vuosien 2007-2010 aikana noin 110 alueen sianlihantuottajaa. Sianlihantuotannon kehittämistavoitteet: 3 000 uutta lihasikapaikkaa/v 500 uutta emakkopaikkaa/v sianlihantuotannon tilakohtainen kilpailukyky paranee Mittarit: tuotantomäärät yönmenekki tuotantokustannukset/tuotettu porsas pääomakustannukset/tuotantoyksikkö bruttotulot emakkokohtainen porsastuotos laatuluokka 5.2. Kasvintuotannon kehittäminen Häme on perinteisesti vahvaa viljantuotantoaluetta, jossa viljely on painottunut etenkin leipäviljan ja mallasohran tuotantoon. Leipäviljaa tuotettiin vuonna 2006 yhteensä 64 milj. kg, joka vastaa hieman alle 9 % koko maan kokonaistuotannosta. Mallasohran kokonaistuotanto vuonna 2006 oli 103,8 milj. kg, joka on noin 22 % koko maan tuotantomäärästä. Alueelle on keskittynyt vahvasti myös viljantuotantoa tukevaa teollisuutta ja etenkin Päijät-Hämeessä viljateollisuuden toimialakeskittymä on selkeä. Koko Hämeen kattavasta viljaklusterista 80-90 % on sijoittunut Päijät-Hämeeseen. Se on monipuolisin ja mittavin viljaosaajien keskittymä Suomessa. Alueen ja koko ketjun kehittämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jatkossakin viljantuotanto on sijoittunut mahdollisimman lähelle jalostavaa teollisuutta. Rakennekehityksestä huolimatta kasvinviljelytilojen tuottavuuskehitys on ollut viime vuosina koko maassa laskeva. Tuottavuuden lisäämisen sijaan tilat voivat valita voittojen maksimoinnin sijaan tuotantokustannusten minimoinnin siten, että hyvän viljelykäytännön ehdot täyttyvät. Koko kasvinviljely leimautuu helposti tämän perusteella. Kehitys on ongelmallista etenkin sellaisten tilojen näkökulmasta, jotka ovat päättäneet kehittää tuotantoaan ja pärjätä päätoimisesti tilan tuloilla. Hämeessä maatalouden ulkopuoliset ansiomahdollisuudet ovat hyvät, jolloin viljely on useilla tiloilla osa-aikaista. Keskeisenä kehittämishaasteena kasvinviljelijät kokevat alaa vaivaavan yleisen uskonpuutteen. Viljelijät eivät uskalla näyttää omaa menestymistään ja hyvää tulosta ei saa myöntää. Viljamarkkinoiden kehitysnäkymät ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti selvästi tällä hetkellä myönteisemmät kuin vuosiin ja viljanviljelijän näkökulmasta myyntimahdollisuudet monipuolistuneet. Useat kasvinviljelijät uskovat, että etenkin markkina- ja talousosaamistaan parantamalla mahdollisuudet tuloksen tekemiseen kasvaisivat merkittävästi. Tilakohtaisia tuotantokustannuslaskelmia ei tehdä toistaiseksi riittävästi ja etenkin vertailu muihin tiloihin on vähäistä. Sadontarkkailutilastojen pohjalta toivotaan enemmän yhteisiä keskustelutilaisuuksia. Myös yhteistyötä eri tilojen välillä tarvitaan lisää. Puutteeksi koetaan myös se, että etenkin viljasektorilla ei ole toistaiseksi luotettavaa kansallista eikä kansainvälistä markkinatiedon lähdettä tai kanavaa. Lisäksi alalta puuttuvat ammattitaitoiset ana-lyytikot, jotka pystyisivät analysoimaan markkinan kehitystä Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 13
Kasvi Ala Osuus koko Keskisato Laatu % (1000 ha) maasta % (kg/ha) Syysvehnä 2,5 12,4 3180 100 Kevätvehnä 13,8 8,0 3660 98 Ruis 2,3 10,6 2270 100 Rehuohra 28,7 6,7 3360 99 Mallasohra 31,6 23,8 3280 88 Kaura 34,0 9,6 3170 99 Rypsi ja rapsi yht. 11,3 10,6 1350 99 Kitupellava 0,5 9,4 1170 99 Ruoka- ja varhaisperuna 1,0 8,5 23660 86 Ruokateollisuusperuna 0,1 2,6 33540 86 Tärkkelysperuna 0,1 1,2 25250 99 Sokerijuurikas 3,8 16,0 Herne 0,3 7,1 2700 100 Taulukko 5. Keskeisten vilja-, öljy- ja erikoiskasvien viljelyalat, keskisadot ja laatu vuonna 2006 Hämeessä (Tike 2006). sekä tekemään sen perusteella ennusteita tulevista hinta- ja markkinakehityksistä. Mallasohranviljelyn ongelmaksi koetaan suuret laatuvaihtelut ja siitä seuraava hintariski erityisesti viljelijälle. Toisaalta teollisuuden näkökulmasta hinnan sitominen ainakin tiettyyn määrään asti auttaisi suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä paremmin myyntiä ja markkinointia. Erikoiskasviviljely monipuolistuu ja lisääntyy lähivuosina bioenergiatarpeiden kasvavan kysynnän vuoksi. Se aiheuttaa kuitenkin uusia tuotannollisia haasteita ja vaikuttaa samalla myös puutarhatuotannon kasvivalikoiman menestymiseen. Vaka-vimpana seurauksena mm. rypsin viljelyn lisääntymisestä on erilaisten kasvitautien yleistyminen, mikä näkyy erityisesti satotasojen alentumisena ja toisaalta vaikuttaa kaalikasvien menestymiseen alueellamme. Siksi sekä erikoiskasvi- että puutarhatuotannon osalta keskeisenä kehittämistarpeena nähdään tauti-, tuholais- ja rikkakasvitilanteen selvittäminen ja niiden torjumiseen käytettävän keinovalikoiman kehittäminen. Kasvintuotannon kehittämisessä painopisteenä ovat tilan sadon- ja laaduntuottokyvyn sekä tuottavuuden parantaminen. Erityisesti panostetaan leipäviljan-, mallasohran- sekä rypsinviljelyn kehittämiseen. Lisäksi halutaan lisätä luomuviljelyalaa etenkin kauran, rukiin ja rypsintuotannossa. Toimenpiteillä tavoitellaan vuosien 2007-2010 aikana noin 500 alueen viljan- ja erikoiskasvintuottajaa. Puutarhatuottajista arvioidaan kehittämistoimien piiriin osallistuvan noin 50 tuottajaa. Viljan- ja muun kasvintuotannon tavoitteet: keskimääräinen satotaso eri kasvilajeilla nousee 10-20 % tuotantokustannus/tuotettu kilo laskee keskimäärin 5 % kasvinviljelijän sadon- ja laaduntuottokyky paranee (lohkotiedot) kasvinviljelijän markkinaosaaminen paranee (brutto- ja nettotulojen sekä katetuottojen vertailu) viljan tilakohtainen jalostusarvo nousee (esim. keksivehnä ja vahva vehnä) luonnonmukaisen viljelyn osuus nousee 6 % kokonaispeltoalasta avomaan puutarhatuotannon suhteellinen osuus Hämeessä kasvaa puutarhatuotannon tilakohtainen kilpailukyky paranee Mittarit: viljelyalat keskisato ravinnetase laatu bruttotulot katetuotto/ha ja kg eri viljalajeittain 14 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
5.3. Elintarviketuotannon kehittäminen Elintarvikeala on Suomessa pääosin pienten alle 20 henkilöä työllistävien yritysten toimialaa. Keskimääräinen liikevaihto on 210 000 euroa ja yritys työllistää keskimäärin 2,8 henkilöä. Työllistävyyden rinnalla pienillä yrityksillä on merkittävä asema suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäjinä ja kehittäjinä (Ruoka-Suomi 2006). Alan keskeisinä heikkouksina pidetään mm. yritysten heikkoa kannattavuutta, tuotantoprosessien tehottomuutta, työvoimavaltaisuutta ja siitä johtuvia korkeita työkustannuksia, vähäistä panostusta markkinointiin, tutkimukseen, tuotekehitykseen, koulutukseen ja muuhun kehittämiseen sekä heikkoa liiketoimintaosaamista. Toisaalta kaupan kiristyvä kilpailu on pakottanut yritykset parantamaan kustannustehokkuuttaan ja toisaalta erikoistumaan ja etsimään uusia markkinointikanavia perinteisten vähittäiskaupan ketjujen rinnalle. Hämäläisten elintarvikealan mikro- ja pk-yritysten tuotteiden kiinnostavuus ja tunnettuus alueella on kasvanut merkittävästi viime vuosina etenkin ravintola- ja cateringsektorilla. Pullonkaulaksi ovat usein muodostuneet elintarvikeyritysten lukumäärä, tuotevalikoima ja usein myös tuotantomäärät, jotka ovat olleet alueen kysyntään nähden liian pieniä. Molemmille alueille on mm. kehitetty omat maakuntamenuunsa, joita on saatavilla yhdeksästä ravintolasta. Määrää on tavoitteena kasvattaa vielä muutamalla ravintolalla lähivuosina. noin 70 elintarvikealan mikro- ja pk-yritystä. Elintarviketuotannon kehittämistavoitteet: Kasvuhakuisten yritysten tuotevalikoima lisääntyy ja tuotantomäärät kasvavat Pk-elintarvikeyritysten määrä alueella kasvaa 10 uudella yrityksellä vuoteen 2013 mennessä Elintarvikeyritysten ja ammattikeittiöiden välinen yhteistyö lisääntyy uusien innovatiivisten tuotteiden kehittämisessä ja markkinoinnissa Tuotekehityksen tuloksena syntyy 20 uutta tuotetta vuoteen 2013 mennessä Elintarvikeyritysten logistiikka tehostuu ja toimitusketjun (kylmäketjun) turvallisuus varmistuu Lähiruoan tarjonta ja merkitys lisääntyy matkailualalla Alueen ammattikeittiöiden ja kuluttajien tietoisuus ja kiinnostus lähialueilla tuotetuista elintarvikkeista lisääntyy Mittarit: yritysten lukumäärä liikevaihto tuotevalikoima tunnettuus kannattavuus työllistävyys Viime vuosina lähituotteiden mahdollisuudet ovat kasvaneet tasaisesti myös muissa markkinakanavissa. Etenkin joukkoruokailussa on huomattu, että alueella tuotettujen elintarvikkeiden käyttöä voitaisiin luontevasti lisätä aterioiden raaka-aineina. Tuotteilta edellytetään kuitenkin laatua ja niillä on oltava lisäarvona muukin kuin paikallisuus. Keskeisenä käytön lisääntymisen esteenä pidetään hintaa ja ennen kaikkea tilaus-toimituslogistiikkaan liittyviä vaikeuksia. Elintarvikeyrittäjät tekevät yhteistyötä markkinoinnissa ja kuljetuksissa, mutta edelleenkin esimerkiksi ravintola joutuu tilaamaan paikallisia tuotteita liian monesta paikasta ja vastaanottamaan tavaratoimitukset liian monessa erässä. Vähittäiskauppa on pienen elintarvikeyrityksen näkökulmasta markkinointikanavana haastava, mutta kehittämistyössä sitä ei ole kuitenkaan syytä sivuuttaa. Elintarvikealan kehittämistyön painopisteenä ovat lähivuosina elintarvikeyritysten ja ammattikeittiösektorin yhteistyön lisääminen ja syventäminen, tuotekehitys ja tuotannon lisääminen. Toiminnan piiriin arvioidaan osallistuvan vuosina 2007-2010 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 15
5.4. Osaajaverkoston kehittäminen Maa- ja elintarvikealan yhtenä keskeisimmistä kehittämistarpeista Hämeessä nähdään alan yleisen imagon ja näkyvyyden parantaminen. Sekä viljelijät, teollisuus että kehittäjäorganisaatiot kokevat, että yhteisen näkemyksen ja tahtotilan puuttuminen vähentävät alan tunnettuutta ja merkitystä alueella. Osaamista alueelta kuitenkin löytyy. Mm. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos, Perunantutkimuslaitos ja Hämeen ammattikorkeakoulu toimivat alueella. Lisäksi alueella toimii Agropolis- Tiedepuisto, joka on Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin osaamiskeskittymä, joka tuottaa, jalostaa ja kehittää maaseudun ja elintarviketalouden sekä ympäristöteknologian tutkimustietoa palveluiksi, tuotteiksi ja liiketoiminnaksi. Vahva oppilaitosja neuvontasektori rikkoo raja-aitoja toistaiseksi harvoin. Myös yhteistyö muiden toimijoiden välillä on puutteellista ja työnjako epäselvä. Osaaminen alan kehittämiseksi tulisikin kanavoida alueella uudella tavalla. Osaajaverkoston kehittämisen painopisteenä ovat elintarvikealan asiantuntijoiden ja kehittäjien yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääminen, tieto-taidon parantaminen ja uudelleen kohdentaminen, uudenlaisen ajattelutavan omaksuminen sekä kansainvälisen perusosaamisen parantaminen. Osaajaverkoston kehittämistavoitteet: Yhtenäinen viestintä ja paremmin koordinoitu kehittämistyö lisäävät alan näkyvyyttä ja uskottavuutta alueella Alueella on aina käytössä alan paras tietotaito Asiantuntijapalvelut ovat korkealaatuisia, tuotteistettuja, erikoistuminen on pitkälle vietyä ja työnjako verkostossa on selkeää Mittarit: uudet yhteistyömuodot uudet asiantuntija- ja erikoisneuvonnan palvelut (lkm) asiakastyytyväisyys alan yleinen näkyvyys ja imago alueella 6. Toteutus Käytännön kehittämistyö organisoidaan tuotantoalakohtaisesti jokaisessa osahankkeessa neljän keskeisen osa-alueen kautta, joita kutsutaan horisontaalisiksi kehittämistoimiksi. Lisäksi kullakin osahankkeella on omia tuotantoalakohtaisia kehittämistoimenpiteitä ja painotuksia. 6.1 Johtajuusvalmennus Maatilayritysten tilakoko on kasvanut viime vuosina selvästi. Siitä huolimatta paineet tilakoon kasvulle ovat edelleen suuret. Samanaikaisesti kun tilojen yksikkökoko kasvaa, kasvaa myös osaamisen tarve tilan johtamisessa. Laajenevat maatilayritykset muistuttavat liikevaihdoltaan ja investoinneiltaan yhä enemmän muuta yritystoimintaa. Viljelijöiden motivaatio oman tilansa kehittämiseen ja johtamiseen vaihtelee kuitenkin paljon. Etenkin viljatiloilla on havaittavissa kehitystä, jossa tilan johtamisstrategiaksi valitaan tuottavuuden kasvun ja voittojen maksimoinnin sijaan kustannusten minimointi. Toisaalta toimintaansa kehittävät ja investoivat tilat kaipaavat yhä enemmän tietoa investointiensa tueksi. Tilakohtaisia tuotantokustannuslaskelmia tehdään tiloilla edelleen liian vähän eikä tunnuslukujen analysointi ole riittävää. Lisäksi vertailu muihin tiloihin on harvinaista, vaikka yleensä juuri sitä kautta syntyvät parhaat oivallukset. Viljelijät kokevat, että tarve talouslaskelmiin olisi suuri ja niiden tekemiseen tarvittaisiin sekä ryhmä- että tilakohtaista koulutusta ja konsultointia, mutta etenkin ulkopuolista, puolueetonta analysointiapua eri asiantuntijatahojen taholta. Taloudellisen osaamisen lisäksi maatilayritysten johtamisessa tulisi panostaa yrittäjän henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Tavoite: Viljelijä hallitsee tilakohtaiset talouslaskelmat ja tulosanalyysit sekä osaa tehdä niiden perusteella tilan kehittämisen kannalta parhaat johtopäätökset. Hämäläisen maatilan keskimääräinen kannattavuus ja tuottavuus on parempi kuin muilla lähialueilla. Toimenpiteet: Tuotetaan ja toteutetaan viljelijöiden ja elin- 16 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
tarvikealan yrittäjien johtamistaidon valmennusohjelma, jossa lähiopetusjaksojen, pienryhmätyöskentelyn ja henkilökohtaisen työnohjauksen avulla lisätään viljelijöiden ja yrittäjien johtajavalmiuksia (HAMK, Koulutuskeskus Salpaus, Pro Agria) Käynnistetään tilatiimitoiminta ja perustetaan Hämeeseen eri tuotantosuuntiin väh. 5-10 tilatiimiä (Pro Agria, meijerit, LSO, Koulutuskeskus Salpaus, HAMK) 6.2. Kehittämisvalmennus Tuotantoyksiköiden koon kasvattaminen on yksi keskeisimmistä keinoista parantaa maatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta. Isoissa investointihankkeissa tarvittavat pääomapanokset ovat suuria ja yrittäjän riskit kasvavat. Suurten investointihankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa on siksi tarpeen hyödyntää mahdollisimman laaja-alaisesti asiantuntijoiden erityisosaamista yli organisaatio- ja maakuntarajojen. Tavoite: Taloudellisesti kestävä ja kilpailukykyinen maa- ja elintarviketalouden yritysrakenne niin, että yritysten keskikoko ja tuottavuus kasvavat. Toimenpiteet: Kehitetään ja toteutetaan uusi neuvonnallinen, laajapohjaiseen asiantuntijatiimiin perustuva toimintamalli, jolla edistetään sukupolvenvaihdoksia, tuotannollisia investointeja ja muita mittavia kehittämistoimenpiteitä tiloilla ja elintarvikealan mikro- ja pienyrityksissä (Pro Agria, oppilaitokset, alueen yritykset, seudulliset yrityspalvelukeskukset) Perustetaan asiantuntijatiimit tuotantoaloittain ja tarjotaan toimintansa kehittämistä suunnittelevalle yritykselle valmennus- ja asiantuntijapalvelua (ProAgria, oppilaitokset, alueen yritykset, seudulliset yrityspalvelukeskukset) 6.3. Yhteistyövalmennus Maatalouden tuotantopanosten kustannukset ovat nousseet Suomessa selvästi viime vuosina. Korkeat yksikkökustannukset ovat suomalaisen maatalouden keskeisin ongelma. Paineet erityisesti energia-, rakennus- ja konekustannusten alentamiseen on suuret. Merkittäviä säästöjä voidaan löytää erityisesti tilojen välistä yhteistyötä lisäämällä. Toisaalta keskittyneen kaupan rakenteen myötä viljelijöiden vaihtoehdot ja kilpailuttamismahdollisuudet ostopanosmarkkinoiden lisäksi ovat rajallisesti myös lopputuotteen myynnissä. Siksi kilpailulainsäädännön puitteissa tulisi selvittää myös uudenlaisia myyntiyhteenliittymien muotoja viljelijän neuvotteluaseman parantamiseksi ja tasavertaisuuden lisäämiseksi elintarvikeketjussa. Tavoite: Tilakohtainen tuotantopanosten yksikkökustannus hämäläistiloilla laskee ja sitä kautta parantaa tilan tulosta. Toimenpiteet: Tuotetaan laskelmia yhteistyön eduista sekä järjestetään retkiä, joilla tutustutaan muihin vastaaviin yhteistyön muotoihin Suomessa ja Euroopassa (MTT, ProAgria, MTK) Kehitetään erilaisia käytännön sopimus- ja toteutusmalleja tilojen väliseen kauppaan sekä kone-, panoshankinta-, markkinointi- ja myyntiyhteistyöhön (ProAgria, MTK, Agropolis) Kehitetään erilaisia käytännön markkinointi-, alihankinta- ja logistiikkayhteistyön muotoja elintarvikeyritysten välillä (Agropolis, ProAgria, oppilaitokset) 6.4. Ketjuvalmennus Koko elintarvikeketjun tasoinen yhteistyö on sekä alueellisesti että valtakunnallisesti vielä toistaiseksi vähäistä. Päijät-Hämeen viljaklusterin toiminta on käynnistynyt teollisuuden aloitteesta ja on luonut hyvän perustan toimialan kehittymiselle sekä sen alueellisen painoarvon nousulle. Erityisesti viljelijän ja teollisuuden välille on syntynyt klusteritoiminnan myötä keskusteluyhteys, jonka seurauksena ymmärrys on molemmin puolin lisääntynyt. Siitä huolimatta luottamus ostajan ja myyjän välillä on vielä vähäistä ja tietämys eri osapuolten roolista ja tehtävistä ketjussa on heikkoa. Vastaavanlaista klusteritoimintaa on käynnistetty liha-alalle Forssan seudulla, mutta ainakaan alkuvaiheessa viljelijät eivät ole olleet mukana sen toiminnassa. Tuotantoalasta riippumatta viljelijä tuntee asemansa elintarvikeketjussa huonoksi. Eniten parannettavaa koetaan hinta- ja laatukysymyksissä. Erityisesti viljaklusterin ja sen viljaklubitoiminnan kokemusten myötä edellytykset uraauurtavan ketjuyhteistyön rakentamiselle ovat kuitenkin hyvät. Tavoite: Hämäläinen elintarvikeketju viljelijästä kauppaan toimii kannattavasti ja markkinalähtöisesti sekä hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään. Jokainen Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 17
ketjun osapuoli tietää roolinsa ja tunteen vastuunsa lisäarvon tuottamisessa toisilleen ja loppukäyttäjälle. Toimenpiteet: Tuotetaan selvitys ketjun toimijoiden sitoutumisesta ja roolista lisäarvon tuottamiseksi koko ketjuun sekä ketjun aluetaloudellisesta merkityksestä (MTT, Agropolis, HAMK) Toteutetaan ketjuvalmennuksen pilottikoulutus vähintään kahdessa eri hämäläisessä elintarvikeketjussa, johon osallistuvat ketjun kaikki toimijat (HAMK) Otetaan käyttöön alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan laajuinen yhteinen laatutietopankki, jonka käyttöä voidaan hyödyntää lopputuotteen markkinoinnissa laadun ja tuoteturvallisuuden takaamiseksi (ProAgria, Viking Malt, Fazer Myllyt, Avena, Hankkija-Maatalous / Kesko) Kehitetään viljelijän ja teollisuuden väliseen kaupankäyntiin uusia sopimusmalleja ja kokeillaan niiden soveltuvuutta käytännössä (MTT, Agropolis, MTK, vilja-alan yritykset) Lisätään viljelijöiden ja kuluttajien välistä vuorovaikutusta kauppatapahtumien, messujen, tuote-esittelyjen yms. kautta (MTK, Martat, maa- ja kotitalousnaiset, päivittäistavarakauppa) 7. Ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi Ohjelman toteuttamista varten perustetaan alkuvaiheessa kuusi erillistä hanketta (kuvio 5). Hankkeiden keskeisinä kohderyhminä ovat tuotantoaan laajentavat ja investoivat maatilat, toimintaansa nykyisessä laajuudessa kehittävät maatilat sekä elintarvikealan mikro- ja pk-yritykset. Kullakin hankkeella on oma pääosin rahoittajista, viljelijöistä ja yrittäjistä koostuva ohjausryhmä, jonka tehtävänä on oman toimialansa kehittämistarpeiden analysointi, kehittämistoimien seuranta, vuosittaisen työsuunnitelman hyväksyminen sekä talouden seuranta. Koko ohjelman toteutuksen ja vaikuttavuuden seurantaan perustetaan erillinen asiantuntijaryhmä, joka suuntaa koko ohjelman kehittämistyötä ja toimii ohjelmapäällikön apuna työn linjauksissa ja vuosittaisessa painopisteiden valinnassa. Asiantuntijaryhmään kutsutaan edustajat mm. maataloudesta, teollisuudesta, kaupasta, pankista, kehittäjäorganisaatioista, maakuntaliitoista, seutukunnista sekä TE-keskuksesta. Lisäksi osahankkeiden vetäjät osallistuvat asiantuntijaryhmän kokouksiin. Vuosittain järjestetään lisäksi laaja sidosryhmille tarkoitettu seminaari, jossa tehdään vuosittainen toimialakatsaus, arvioidaan ohjelmakokonaisuutta ja sen tuloksia sekä tarkennetaan tarvittaessa ohjelman tavoitteita ja painopisteitä. Ohjelman seurantamittareita varten luodaan järjestelmä, jossa tarvittavat tiedot kootaan vuosittain yhteen. Tarvittaessa osa arviointiin tarvittavasta tiedosta ostetaan ostopalveluna alan tutkimuslaitoksilta. Osahankkeiden tehtävät jakautuvat karkeasti seuraavasti: Kasvua Hämeessä -kehittämishanke ohjelman johto osaajaverkoston luominen ja toiminnan ylläpitäminen (yhteydenpito, palaverit) hankesuunnittelu ja arviointi toimintaympäristön analysointi seminaarien järjestäminen viestintä (tiedotus, informaatiokanava, keskustelufoorumi) ohjelman vaikuttavuuden ja tulosten seuranta Maidontuotannon osahanke maitoalan keskeisten kehittämistoimenpiteiden linjaus maitotilan johtajuusvalmennukset (lähiopetus, pienryhmätyöskentely, henkilökohtainen työnohjaus) tilatiimitoiminnan käynnistäminen kehittämisvalmennus- ja asiantuntijapalvelut yhteistyömallien kehitys opintoretket, ulkomaanmatkat maitotilojen työvoimakoulutus junioritoiminnan kehittäminen ja käynnistäminen 18 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
Kuvio 5. Ohjelman organisaatiomalli Kohderyhmät: Maatilayritykset Mikroyritykset Pk-yritykset Ohjausryhmä Kasvua Hämeessäkehittämishanke (johto, viestintä, seuranta) Asiantuntijaryhmä (maatalous, teollisuus, kehittäjäorganisaatiot, kauppa, pankki, maakuntaliitot, seutukunnat, TE-keskus) Johtajuusvalmennus Kehittämisvalmennus Yhteistyövalmennus Ketjuvalmennus Osahanke 1 Maidontuotanto (kehittämistyö) Osahanke 2 Lihantuotanto (kehittämistyö) Osahanke 3 Kasvintuotanto (kehittämistyö) Osahanke 4 Elintarviketuotanto (kehittämistyö) Osahanke 5 Osaajaverkosto (kehittämistyö) Ohjausryhmä Ohjausryhmä Ohjausryhmä Ohjausryhmä Ohjausryhmä Lihantuotannon osahanke liha-alan keskeisten kehittämistoimenpiteiden linjaus lihatilan johtajuusvalmennukset tilatiimit kehittämisvalmennus- ja asiantuntijapalvelut yhteistyömallit ja niiden käytäntöön soveltaminen opintoretket, ulkomaanmatkat ketjuvalmennus nurmirehuntuotannon kehittäminen lihan reitti -tapahtumat Kasvintuotannon osahanke vilja-alan keskeisten kehittämistoimenpiteiden linjaus viljatilan johtajuusvalmennukset tilatiimit kehittämisvalmennus- ja asiantuntijapalvelut yhteistyömallien kehitys opintoretket, ulkomaanmatkat ketjuvalmennus laatutietopankin käytäntöön soveltaminen kaupankäyntien sopimusmallien kehittäminen markkinointiosaamisen kehittäminen (valmennus) viljan reitti -tapahtumat Elintarviketuotannon osahanke elintarvikealan kehittämistoimenpiteiden linjaus elintarvikeyritysten ja ammattikeittiöiden yhteistyön lisääminen (maakuntamenut, yrityssenssit) elintarvikeyrityksen johtajuusvalmennukset kehittämisvalmennus- ja asiantuntijapalvelut yritysten kehittämistiimit tuotekehitys opintoretket, ulkomaanmatkat ketjuvalmennus (toimijoiden roolit, tilaus-toimitusprosessi, promootio- ja tuotekehitysprosessi) markkinointiyhteistyö, tapahtumat, messut tuotannon ulkoistamiseen ja alihankinnan lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet uudet logistiikan ratkaisumallit ja niiden kehittäminen Maa- ja elintarvikealan osaajaverkosto osahanke asiantuntijoiden osaamisen edistäminen ja uudistaminen tuotannonalakohtainen täydennyskoulutus projektityövalmennus kansainvälistymisvalmennus Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 19
8. Kehittämistyön rahoitustarve Alustavan budjetin mukaan kehittämistyöhön tarvittavat taloudelliset resurssit jakautuvat osahankkeittain vuositasolla seuraavasti: Kasvua Hämeessä -kehittämishanke - kokonaisbudjetti arviolta 100 000 e/v, seuraavina vuosina keskimäärin 80 000 e/v - vastuutaho: MTK-Häme Osahanke 1: Maito - kokonaisbudjetti arviolta 140 000 e/v - vastuutaho: ProAgria Häme Osahanke 2: Liha - kokonaisbudjetti arviolta 80 000 e/v - vastuutaho: ProAgria Häme / Agropolis Osahanke 3: Kasvit - kokonaisbudjetti arviolta 100 000 e/v - vastuutaho: ProAgria Osahanke 4: Elintarvikkeet - kokonaisbudjetti arviolta 130 000 e/v - vastuutaho: Agropolis Osahanke 5: Osaajaverkosto - kokonaisbudjetti arviolta 50 000 e/v - vastuutaho: Koulutuskeskus Salpaus/HAMK 20 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
9. Lähteet Grönroos, A. ja Välimäki, K. 2005. Elintarviketeollisuus. Toimialaraportti 3/2005. KTM:n ja TE-keskuksen julkaisu. Elintarviketieto Oy. Maatalouden rahavirtatutkimukset 1999 ja 2005. Hämeen alueellinen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013. MMM: Työryhmämuistio 2007:1. Maatalouspolitiikan vaihtoehdot -työryhmä. Loppuraportti. Helsinki 2007. MMM 2006/10. Kansallinen viljastrategia 2006-2015. PTT-katsaus 2/2007. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, Helsinki. Ruoka-Suomi teemaryhmä. 2006. Elintarvikealan pienyrittäjyyden imagon parantaminen ja menekinedistäminen. Valtakunnallinen strategia vuosille 2007-2013. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 6/ 2006. Ruoka-Suomi teemaryhmän www-sivu (http://www.tkk.utu.fi/ruokasuomi), yritystilastot. Tike. Maataloustilastolliset vuosikirjat 2003-2006. Tike. Maatilojen muu yritystoiminta 2005. Tike. Puutarhayritysrekisteri 2006. Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 21
Liitteet Liite 1. Maa- ja elintarviketalouden teemaohjelman toteutusalue Kanta- ja Päijät-Hämeessä 22 Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013
Liite 2. Keskeiset yhteistyökumppanit ohjelmatyössä Kasvua Hämeessä, Hämeen maa- ja elintarviketalouden teemaohjelma vuosille 2007-2013 23