TUULIVOIMATUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET SEKÄ KESKITETYN JA HAJAUTETUN ENERGIANTUOTANNON RAJAPINNAN MÄÄRITTELY

Jouni Kannonlahti Patrik Sjöholm TUULIVOIMATUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET SEKÄ KESKITETYN JA HAJAUTETUN ENERGIANTUOTANNON RAJAPINNAN MÄÄRITTELY PALVELUTUTKIMUS No 8/2012 Levón-instituutti

Jouni Kannonlahti Patrik Sjöholm TUULIVOIMATUOTANNON YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET SEKÄ KESKITETYN JA HAJAUTETUN ENERGIANTUOTANNON RAJAPINNAN MÄÄRITTELY VAASAN YLIOPISTO LEVÓN INSTITUUTTI PALVELUTUTKIMUS 8/2012 1

Vaasan yliopiston Levón instituutin palvelututkimukset 8/2012 ISSN 2243 2078 Julkaisun tekijät: Jouni Kannonlahti (Ympäristövaikutukset) ja Patrik Sjöholm (Keskitetyn ja hajautetun energiantuotannon määrittely) Julkaisu on toteutettu osana julkisrahoitteista hanketta. Rahoittajien logot löytyvät takakannesta. 2

Sisällys 1 Tarkasteltavan vaikutusalueen laajuus... 7 2 Kaavoitus... 7 3 Tuulivoiman rakentamista koskeva lainsäädäntö... 8 4 Rakentamisen aikaiset vaikutukset... 12 4.1 Liikenteen aiheuttamat vaikutukset... 12 4.2 Meluvaikutus... 12 4.3 Virkistystoimintaan kohdistuvat vaikutukset... 12 4.4 Luontoon kohdistuvat vaikutukset... 13 5 Toiminnan aikaiset vaikutukset... 13 5.1 Vaikutukset linnustoon... 13 5.1.1 Muuttoreitit... 19 5.1.2 Tärkeät levähdysalueet... 20 5.1.3 Tärkeät pesimäalueet... 21 5.1.4 Tärkeät ruokailualueet... 24 5.2 Vaikutukset muihin eläinryhmiin... 24 5.2.1 Lepakot... 24 5.2.2 Maanisäkkäät... 26 5.2.3 Hyönteiset... 26 5.2.4 Kalat... 27 5.3 Vaikutukset vesistöihin... 27 5.4 Vaikutukset muuhun luontoon... 28 5.4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit... 29 5.4.2 Maa ja kallioperä... 29 3

5.5 Vaikutukset suojeluarvoihin... 29 5.5.1 Kansallispuistot ja luonnonpuistot... 30 5.5.2 Yksityiset suojelualueet... 30 5.5.3 FINIBA... 31 5.5.4 IBA... 32 5.5.5 NATURA 2000... 32 5.5.6 Maailmanperintökohteet (UNESCO)... 34 5.5.7 Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006 2016... 34 5.6 Vaikutukset maisemaan... 34 5.7 Vaikutukset kulttuuriympäristöön ja muinaisjäännöksiin... 38 5.8 Vaikutukset alueiden käyttöön... 39 5.9 Vaikutukset ilmaan ja ilmastoon... 39 5.10 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset... 40 5.10.1 Vaikutukset virkistyskäyttöön... 40 5.10.2 Meluvaikutukset... 40 5.10.3 Varjostukset ja vilkkuminen... 41 5.10.4 Turvallisuus... 41 5.10.5 Vaikutukset elinkeinoihin... 42 6 Selvitysten aikataulutus... 43 7 Tuulivoimalaitoksen elinkaari... 45 8 Epävarmuustekijät ja oletukset... 45 9 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot... 45 10 Vaikutusten seuranta... 46 11 Vaihtoehtojen vertailu... 46 4

12 Tuulivoima hajautetussa energiantuotannossa hajautetun tuulivoimatuotannon määrittely... 47 12.1 Tuulivoima kasvaa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi... 48 12.2 Keskitetty ja hajautettu energiantuotanto... 49 12.3 Hajautetun energiantuotannon tekniset määritelmät... 50 12.4 Pientuulivoima... 53 12.5 Tuulisähkön tuotanto hajautetun mallin mukaisesti... 55 12.6 Jatkokeskustelua varten... 58 13 Lähteet... 59 14 Liitteet... 64 5

Johdanto Tässä artikkelissa on perehdytty tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksiin, sekä tuulivoimaan hajautetun energiantuotannon näkökulmasta. Artikkeli on kirjoitettu osana Medvind hanketta, joka toteutettiin yhteistyössä Vaasan energiainstituutin konsortion kanssa (Vaasan yliopiston Levón instituutti, Vaasan ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia) vuosina 2011 ja 2012. Hanketta rahoitti Pohjanmaan liitto sekä teollisuuden yksityisrahoittajat. Hankkeessa keskityttiin edistämään tuulivoimaa Pohjanmaan maakunnassa ja luomaan edellytyksiä niin yksityishenkilöiden kuin teollisuuden toimijoiden näkökulmasta. Tuulivoiman hyödyntäminen energian tuotantomuotona on toiminnaltaan mitä ympäristöystävällisin ratkaisu. Se ei yksikköä kohti ole ehkä niin tehokas kuin jotkut vähemmän ympäristöystävälliset tuotantomuodot, mutta kuitenkin periaatteeltaan kannattava ratkaisu. Jotta energian tuotanto saataisiin vastaamaan esimerkiksi ydinvoimalan tehoa, tulee tuulivoimaloiden määrä olla huomattavan suuri, mikä taas vaatii suhteellisen suuren pinta alan. Tällöin syntyy väistämättä merkittäviäkin ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Mitä ympäristövaikutuksia tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuu ja miten ne tulisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa? Näitä selvitettäviä kohtia on tässä pyritty tuomaan kattavasti esiin, antamatta kuitenkaan valmiita vastauksia. Tuulivoima on paljon puhuttu aihe, joka jakaa mielipiteitä siitä huolimatta, paljonko tutkimustietoa on tarjolla erilaisista vaikutuksista. Asenteisiin vaikuttaminen onkin tuulivoimateollisuudelle miltei merkittävämpi haaste kuin täsmällisten tutkimustulosten kerääminen. Tuulivoiman kohdalla on puhuttu pitkään NIMBY (Not In My Back Yard) ilmiöstä, joka tarkoittaa sitä, että periaatteessa henkilön asenne tuulivoimaa kohtaan on myönteinen, kunhan yhtään tuuliturbiinia ei asenneta oman tontin välittömään läheisyyteen. Ilmiön rinnalle on noussut YIMBY (Yes In My Back Yard) ilmiö, joka korostaa tuulivoimalle myönteisiä vaikutuksia ja sitä, että juuri minun toimintaympäristöön saa rakentaa tuulivoimaa. Energian tuottaminen jakaa ihmisten mielipiteitä ja etenkin 2000 luvulla ihmisten asenteissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia energiantuotantoa ja sen aiheuttamia ympäristökuormituksia kohtaan. Tietoisuus erilaisista vaikutuksista on kasvanut ja informaation saatavuus on kasvanut merkittävästi. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että myös ristiriitaisen tiedon määrä on kasvanut. Käytettävien käsitteiden kirjo on kasvanut ja esimerkiksi termi hajautetusta energiantuotannosta on tullut yhä tutummaksi. Tuulivoiman hyödyntämisessä hajautetusta energiantuotannosta ei ole juurikaan laadittu tarkempia määritelmiä, sillä aiheesta ei ole toistaiseksi tarvinnut keskustella sen laajemmin. Nyt kuitenkin useassa maakunnassa on laadittu laajoja selvityksiä tuulivoiman kaavoittamiseksi ja tuulivoimaa tullaan rakentamaan Suomessa yhä lähemmäksi asutusta. Kun tuulivoimasta on tulossa arkipäivää monen ihmisen elämässä, on syytä tarkastella hieman käsitteitä ja sitä, mitä itse asiassa ympäristössämme tapahtuu. 6

1 Tarkasteltavan vaikutusalueen laajuus Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 2 määrittelee ympäristövaikutukseksi hankkeen tai toiminnan aiheuttamat välittömät ja välilliset vaikutukset Suomessa ja sen ulkopuolella: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyisyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; sekä e) a d alakohdissa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Mikäli nämä ympäristövaikutukset ylittävät valtioiden rajat, tulee toimia ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain 3. luvun 14 :ssä esitettyjen ohjeiden mukaisesti. Hankkeen vaikutusalueeseen kuuluvat kaikki muutokset, mitkä poikkeavat niin sanotusta nolla vaihtoehdosta. Eli tuulivoimaloiden lisäksi myös hankkeen yhteyteen rakennettava tiestö ja sähkönsiirtokaapelointi aina olemassa olevan verkon kytkentäpisteeseen saakka. 2 Kaavoitus Kaavoituksen eli maankäytön suunnittelun tarkoitus on sovittaa yhteen erilaisia maankäyttötarpeita kuten asumista, elinkeinoelämää, palveluja, liikennettä, virkistystä ja luonnonsuojelua. Kaavoituksen toteutumista valvotaan rakentamisen lupajärjestelmän avulla. Kaavoitus ja rakennuslupajärjestelmä on säädetty rakennuslaissa ja asetuksessa. Huhtikuun 2011 alussa on astunut voimaan Maankäyttö ja rakennuslain (MRL) muutos, jolla pyritään nopeuttamaan tuulivoiman kaavoitusta. Tuulivoiman rakennuslupa voidaan jatkossa myöntää suoraan yleiskaavan perusteella (134/2011). Varsinainen maankäyttö ja rakennuslaki (132/1999) on tullut voimaan vuoden 2000 alusta. Sen jälkeen kunnat ovat saaneet päättää aiempaa itsenäisemmin kaavoitukseen ja lupiin liittyvistä asioista ja entinen kuulemismenettely on korvattu avoimella ja vuorovaikutteisella suunnittelumenettelyllä. Koska kaavoitus muodostaa perustan rakennuslupien myöntämiselle tai epäämiselle, tulee hanketta suunnittelevan toiminnanharjoittajan olla selvillä tuulivoimalaitokselle suunnitellun sijoituspaikan kaavoituksellisesta tilanteesta ja kaavojen sisällöstä. Nykyinen kaavajärjestelmä koostuu yleispiirteisemmistä maakuntakaavasta ja yleiskaavasta sekä yksityiskohtaisemmasta asemakaavasta. Maakunta ja yleiskaava alueilla voi rakentaa 7

ja harjoittaa sellaista toimintaa, joka ei ole päämaankäyttömuodon mukaista, kunhan se ei vaaranna alueen pääasiallista luonnetta ja käyttöä. Asemakaavoitetulla alueella ei saa ilman poikkeuslupaa poiketa alueen käyttötarkoituksesta. Kaavoituksessa otetaan nykyisin huomioon tuulivoiman tarvitsemat aluevaraukset, mutta vanhoissa kaavoissa niitä ei yleensä ole. Näin ollen tuulivoiman rakentaminen voidaan suorittaa muille maankäyttöalueille joko kaavan yleispiirteisyyden perusteella tai poikkeusluvalla. Myös kaavojen muuttaminen on mahdollista. Kaavoitetuilla haja asutusalueilla on yleensä joko maakuntakaava (entinen seutukaava) tai yleiskaava. Sellaisilla haja asutusalueilla, missä ei ole voimassa olevaa kaavaa, voidaan rakentaa pelkästään rakennusluvalla, mutta poikkeuslupa voi tässäkin yhteydessä olla kuitenkin tarpeen. Rantavyöhykkeelle rakentaminen edellyttää aina voimassa olevaa asemakaavaa tai siitä vapauttavaa poikkeuslupaa, mikäli voimassaolevaa yleiskaavaa ei ole määrätty käytettäväksi rakennusluvan myöntämisen perusteena. Kunta voi yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä määritellä suunnittelutarpeen ulottuvuutta rakentamispaineiden ja ympäristöarvojen perusteella. Rakentamisen edellytykset suunnittelutarvealueella ratkaisee kunnan viranomainen rakennusluvan yhteydessä tai erikseen. Kaava koostuu tietyn alueen kaavakartasta, kaavamääräyksistä ja kaavaselostuksesta. Kaavatietojen perusteella voidaan tehdä päätelmiä sijoituspaikan soveltuvuudesta tuulivoimalaitokselle. Mitään yksiselitteisiä neuvoja siitä, millaisille kaavoissa merkityille alueille tuulivoimaloiden rakentaminen on tai ei ole mahdollista, ei voida antaa. Pääsääntöisesti kuitenkin esimerkiksi luonnonsuojelualueille ja asuinalueille sekä koulujen ja sairaaloiden läheisyyteen tuulivoimalaitoksia ei tulisi rakentaa. Maakuntakaavojen laadinnan yhteydessä on yleensä tehty runsaasti erilaisia selvityksiä aluevarausten taustaksi. Toiminnanharjoittajan kannattaakin jo hankkeen suunnittelun alkuvaiheessa aloittaa maankäyttötietojen hankinta maakunnan liitosta. Maakuntien liitot ovat olleet mukana useissa tuulivoiman rakentamiselle soveltuvien alueiden kartoituksissa, joissa on huomioitu myös maankäyttöön ja ympäristöön liittyviä näkökohtia. 3 Tuulivoiman rakentamista koskeva lainsäädäntö Tuulivoimatuotannon rakentamista ohjaavat monenlaiset lait ja asetukset. Ympäristöministeriön asettama työryhmä on pohtinut tuulivoimarakentamisen edellytyksiä ympäristölainsäädännön kannalta, sekä laatinut ehdotuksen ympäristöasioiden huomioon ottamisesta ja vaikutusten arvioinnin riittävyyden tasosta erilaisissa tilanteissa maankäyttöja rakennuslain kannalta. [1] Tässä kappaleessa on lyhyesti esitelty eri lakeihin kuuluvia kohtia, jotka tulee ottaa huomioon tuulivoimaloiden rakentamista suunniteltaessa. 8

Ympäristönsuojelulaki (YSL) Ympäristönsuojelulakia sovelletaan sellaiseen toimintaan, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista (YSL 1 ja 3 ). Tuulivoima ei kuitenkaan kuulu ympäristönsuojeluasetuksessa lueteltuihin ympäristöluvanvaraisiin toimintoihin. Mikäli tuulivoimalan toiminnasta saattaa aiheutua naapuruussuhteista annetun lain (26/1920, naapuruussuhdelaki) 17.1 :ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, se vaatii YSL 28.2 :n mukaisesti ympäristöluvan. [2] Muinaismuistolaki Kiinteät muinaisjäännökset on muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja. Tämä on otettava huomioon, mikäli tuulivoiman tuotantoon suunnitellulla alueella on tiedossa olevia tai rakennusvaiheessa löydetään kiinteitä muinaismuistoja. [3] Vesilaki (VL) Mikäli tuulivoimala rakennetaan vesistöön tai siten, että sen rakentamisella on vaikutusta vesistöön, sovelletaan siihen tällöin VL 2 luvun säännöksiä. Vesiluvan tarve riippuu hankkeen arvioitujen vaikutusten laajuudesta. Huomioitava on erityisesti VL 1:15 a :ssä mainitut fladat, kluuvijärvet, pienet lammet ja järvet sekä vesistöä pienemmät uomat. Vaikutuksista riippumatta tulee vesilupa hakea, mikäli hankkeeseen sisältyy voimajohdon rakentaminen merkityn vesikulkuväylän alitse (VL 2:2.2 ). [4] Luonnonsuojelulaki (LsL) Luonnonsuojelulain yleinen tavoite on: 1) luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen 2) luonnonkauneuden ja maisema arvojen vaaliminen 3) luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen 4) luonnontuntemuksen ja yleisen luontoharrastuksen lisääminen, sekä 5) luonnontutkimuksen edistäminen Tuulivoimarakentamista ei saa ohjata luonnonsuojelualueille, eikä luonnonsuojeluohjelmaalueille lainkaan. Harjujensuojeluohjelma rajoittaa lähinnä vain maa ainesten ottoa, jolloin tuulivoiman rakentaminen ei ole varsinaisesti poissuljettua. Erämaalain (62/1991) mukaisille erämaa alueille rakentamista rajoittaa etenkin teiden rakennuskielto. 9

Tuulivoiman rakentaminen Natura 2000 alueelle tai sen läheisyyteen riippuu alueen luontoarvoista; Natura alueen läheisyys edellyttää Natura arvioinnin tarveharkintaa (LsL 65 ja 66 ). [5] Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVAL) Ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain ( YVA laki 468/1994) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Lain tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA menettely itsessään ei ole minkään hankkeen lupahakemus, suunnitelma, eikä päätös, vaan sen avulla on tarkoitus tuottaa tietoa päätöksentekoa varten. YVA menettelyn yhteydessä saadut tulokset ja yhteysviranomaisen lausunto otetaan huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa ja yleiskaavan laatimisessa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. YVA menettelyä sovelletaan hanketyypistä ja kokoluokasta riippuen joko suoraan YVAasetuksen 6 :n hankeluettelon perusteella tai yksittäistapauksessa tehtävän päätöksen pohjalta (YVAL 4.2, 4.3 ja 6 ). Päätös YVA menettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa on tehtävä YVA lain ja asetuksen säännöksiä soveltaen. Arviointimenettelyä sovelletaan yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan asetuksessa mainittujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia (YVAL 4.2 ). Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä on lisäksi otettava huomioon hankkeen ominaisuudet, sijainti sekä vaikutusten luonne (YVAL 4.3 ). Päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen tekee ELY keskus. Kaikissa hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeellisissa lupapäätöksissä on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 13 :n mukaan esitettävä, miten ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon päätöksenteossa. [6] Maankäyttö ja rakennuslaki (MRL) Lain yleinen tavoite on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. MRL säätelee hyvin pitkälti kaavoitusta ja sen sisältöä. Tuulivoimalan rakentaminen vaatii koosta ja sijainnista riippuen joko rakennusluvan (MRL 125 ) tai toimenpideluvan (MRL 126 ) riippuen ominaisuuksista ja ympäristöstä. Asemakaava alueella rakennuslupa perustuu suoraan kaavaan, mutta suunnittelu 10

tarvealueelle sijoittaminen vaatii joko asemakaavan tai suunnittelutarveratkaisun. Suunnittelutarveratkaisua sovelletaan sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden takia edellyttää laajempaa harkintaa (MRL 16 ja 137 ). Rakentaminen voi edellyttää myös rantapoikkeamislupaa (MRL 72 ); jolloin MRL 172 :n edellytykset on täytyttävä. (Maankäyttö ja rakennuslaki) Huhtikuun 2011 alussa on astunut voimaan MRL:n muutos, jolla nopeutetaan tuulivoiman kaavoitusta. Tuulivoiman rakennuslupa voidaan vastedes myöntää suoraan yleiskaavan perusteella (134/2011). [7, 8] Ilmailulaki Ilmailulain 165 :ssä sanotaan tiivistetysti, että: lentokenttien välittömässä läheisyydessä oleville yli 10 metriä korkeille rakennelmille, 45km säteellä lentoliikenteeseen liittyvistä kohteista yli 30 metriä korkeille rakennelmille ja yli 45 km etäisyydellä oleville yli 60 metriä korkeille rakennelmille on haettava lentoestelupa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafista. Trafi rajoittaa lentoliikennöintiä rakennelman lähietäisyydellä. Tuulivoimalat tulee myös merkitä lentoturvallisuussyistä konehuoneen päälle asennettavalla lentoestevalolla. [9] Voimajohtojen rakentamista koskevat lupa asiat Tuulivoimalaitosyksiköiden kytkeminen muuhun verkkoon vaatii aina jonkin verran uutta voimajohtoa, joiden asentaminen vaatii aina vähintään niiden maanomistajien luvat, joiden alueella voimajohtojen olisi mentävä. Lisäksi saatetaan tarvita rakennuslain mukainen toimenpidelupa. Alueen kaavamääräysten vaikuttavuus suunnitelmiin on myös tarkistettava. Mikäli rakennettavan sähkölinjan koko on vähintään 110kV, tulee sähkömarkkinalain (SML 18 ) mukaisesti pyytää sähkömarkkinaviranomaisen lupa. Sähkömarkkina asetuksen (SMA 5 ) mukaan rakennuslupahakemuksessa on esitettävä tiedot hankkeen ympäristövaikutuksista ja sen soveltuvuudesta alueen maankäyttöön. Vähintään 220kV:n maanpäällisiä voimajohtoja, joiden pituus on yli 15 km, koskee YVA lain mukainen YVA menettely. Sähkölinjojen rakentamiseen on syytä ottaa paikallinen jakeluverkkoyhtiö mukaan, sillä verkkoyhtiön alueelle ei voimajohtoja saa rakentaa ilman verkkoyhtiön lupaa. Verkkoyhtiöillä on omalla alueellaan monopoliasema verkon rakentamisessa. Teiden rakentamista koskevat lupa asiat Mikäli sijoituspaikalle on tarpeen tehdä tieyhteys toisen omistamaa tai hallitsemaa aluetta käyttäen, on toimittava tielainsäädännön mukaisesti. Yksityistielain (YksTieL) 8 :ssä todetaan, että jos kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten on tärkeätä saada kulkuyhteys toisen kiinteistön kautta, eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa toisen kiinteistölle, on toisen luovutettava tietoimituksessa määrättävä alue käytettäväksi tietarkoitukseen. Tätä oikeutta toisen kiinteistön alueen pysyvään käyttöoikeuteen kutsutaan tieoikeudeksi. Omalle maalle voi tien rakentaa, ellei se aiheuta merkittäviä 11

ympäristövaikutuksia, kuten pohjavesivarantojen pilaantumis tai muuttumisvaaraa, huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä. Tietä ei saa rakentaa alueella vallitsevan taikka alueelle suunnitellun kaavan vastaisesti. 4 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimalan tai tuulivoimapuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset koostuvat suurimmaksi osaksi lisääntyneestä liikenteestä, melusta ja virkistystoiminnan mahdollisuuksien heikentymisestä, sekä ympäristölle maanmuokkauksen aiheuttamista elinympäristöjen muutoksista. Kuva 1. Tuulivoimalan runko odottamassa pystytystä Vaasan Öjenissä. 4.1 Liikenteen aiheuttamat vaikutukset Rakentamisen aikaiseen liikenteeseen merkittävimpinä vaikutuksina sisältyy tieyhteyksien rakentamisen, tuulivoimaloiden komponenttien kuljetuksen sekä tuulivoimaloiden pystytyksen aikainen työmaaliikenne. Liikenteen aiheuttamat häiriöt kohdistuvat suurimmaksi osaksi suunnitellun tuulivoimapuiston läheisyyteen ja kohteeseen johtavien tieyhteyksien varsille. 4.2 Meluvaikutus Suurimmat rakentamisen aikaiset meluvaikutukset syntyvät teiden ja tuulivoimaloiden pohjien rakentamisesta sekä voimaloiden pystytyksestä ja asennuksesta. Raskas liikenne on tuulivoimahankkeiden suurin ja laajimmalle alueelle rakennusvaiheessa melua aiheuttava tekijä. 4.3 Virkistystoimintaan kohdistuvat vaikutukset Sellaiset hankkeen aiheuttamat tekijät, jotka rajoittavat ihmisten liikkumista, harrastuksia taikka viihtyisyyttä hankealueella taikka sen läheisyydessä, ovat virkistystoimintaan kohdistuvia vaikutuksia. 12

4.4 Luontoon kohdistuvat vaikutukset Tuulivoimalan rakentaminen vaikuttaa kallio ja maaperään perustusten rakentamisalueella sekä sähkökaapelien ja tielinjauksen alueella. Näillä kohdin myös kasvillisuus poistetaan, mikä vaikuttaa mm. eläimistön lisääntymiseen ja ruokailuun häiritsevänä ja elinympäristöä supistavana tekijänä. Maanmuokkauksella saattaa olla vaikutusta myös alueen pienvesistöihin ja pohjaveteen, mikä tulee suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon. Merituulipuiston rakentamisessa pohjaa joudutaan yleensä ruoppaamaan, mikä aiheuttaa väliaikaista veden samentumista. Ruoppaus ja rakennustyöt aiheuttavat ainakin väliaikaista haittaa alueen kaloille, pieneliöille, hylkeille ja välillisesti myös linnuille. 5 Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaisiin vaikutuksiin lukeutuvat sellaiset vaikutukset, joita tuulivoimapuisto aiheuttaa ihmisille ja luonnolle valmistumisensa jälkeen koko sen elinkaaren ajan. Vaikutukset voivat olla joko välillisiä tai välittömiä. 5.1 Vaikutukset linnustoon Vaikka tuulivoima onkin vihreää energiaa, voi tuulivoimapuiston sijoittamisella merkittävälle lintujen muuttoreitille, tärkeälle levähdys ja ruokailualueelle taikka tärkeille pesimäalueille olla kohtalokkaita seurauksia. Suomessa on tuulivoimapuistojen vähäisen määrän vuoksi vielä melko vähän kokemuksia niiden linnustovaikutuksista, mutta etenkin muualla Euroopassa ja Pohjois Amerikassa vaikutuksia on seurattu ja tutkittu enemmänkin. Väärään paikkaan sijoitetut myllyt voivat aiheuttaa lintujen törmäyksiä ja silpoutumisia tuulivoimaloiden lapoihin. Tuulivoimaloiden linnustovaikutusten arvioinnissa keskitytäänkin usein törmäyksiin, sillä roottoriin törmätessä kuoleva lintu on helposti ymmärrettävä linnustovaikutus. Törmäysriskin (L) suhdetta esimerkiksi koko populaation tai vain paikallispopulaation kokoon (P) saadaan törmäysriskiä / törmäystodennäköisyyttä kuvaava luku (r), joka voidaan muuttaa helpommin ymmärrettävään prosenttimuotoon (r=l/p). [10] Useimmissa tuulivoimapuistoissa törmäysriskin on arvioitu olevan varsin pieni, mutta se kohdistuu sitäkin selkeämmin juuri petolintuihin. Saksassa on todettu kaikkien tuulivoimaloiden alta löydettyjen törmäysuhrien määrästä peräti noin 40 %:n olleen petolintuja ja sama suuruusluokka pätee myös Euroopan mittakaavassa. (Kaavio 1.) [11] Vaikutusta on kuitenkin helppo pitää mitättömänä jos sitä vertaa vaikkapa autoihin taikka ikkunalaseihin vuosittain törmäävien lintujen määrään. Törmäysriskit eivät myöskään aina korreloi suoraan lintujen lentoaktiivisuuden kanssa, vaan siihen vaikuttavat myös lajikohtaiset erot käyttäytymisessä ja väistötoimenpiteissä. 13

Paljon merkittävämpi ja toisaalta vaikeammin ymmärrettävä vaikutus linnustolle aiheutuu häiriötekijän muodossa (Kaavio 2.). Häiriövaikutukset kohdistuvat yleensä voimakkaimmin ihmisiä vältteleviin lajeihin ja niihin, jotka etsivät ravintonsa myös oman pesimäalueensa ulkopuolelta. Tuulivoimalat saattavat aiheuttaa siirtymiä perinteisiin muuttoreitteihin, pesimäalueisiin, levähdysalueisiin, talvehtimisalueisiin ja ruokailualueisiin. Tällaiset häiriövaikutukset ovat populaatiotasolla merkittäviä, koska niiden kautta ruokailu, pesimä ja levähdysalueiden pinta ala ja määrä pienenevät, jolloin populaatio pienenee ilman törmäyksien kaltaisia suoria menetyksiä. Häiriövaikutukset ulottuvat usein jopa kilometrien päähän, jonka vuoksi ei riitä, että jotkin kielletyt alueet jätetään tuulivoimasuunnittelun ulkopuolelle. Alueiden ympärille tarvitaan suojavyöhykkeitä, joille ei rakenneta tuulivoimaloita lainkaan. Näin pyritään varmistamaan, ettei alueille kohdistuisi merkittäviä vaikutuksia. Kuva 2. Kyhmyjoutsenet (Cygnus olor) tuulivoimalan läheisyydessä Vaasan Öjenissä. Kaavio 1. Euroopassa tuulivoimaloihin törmänneiden lintulajiryhmien osuudet havaitusta kokonaismäärästä. Määrät on laskettu Tobias Dürrin kokoamasta 5.12.2011 päivätystä tilastosta [11]. 14

Edellä olevassa kaaviossa 1. esitetyt määrät antavat vain viitteitä siitä minkä suuntaisia todelliset lukemat ovat, sillä predaatio ja kuolleiden yksilöiden etsinnän epäjärjestelmällisyys heikentävät tuloksia. Merellä oleviin tuulivoimaloihin törmänneet yksilöt puolestaan katoavat aaltoihin muutamassa sekunnissa. Tilastosta oli kuitenkin havaittavissa miten voimakkaasti tappiot kohdistuvat nimenomaan isojen lintujen ydinalueiden kantoihin, kuten Saksassa isohaarahaukkoihin ja Espanjassa hanhikorppikotkiin. Suuri hävikki lajien pesimäalueiden ydinalueella heikentää nopeasti koko lajin kantaa maailmassa. Vastaavasti Pohjois Amerikassa selkein tuulivoimalaitoksista kärsivä lajiryhmä on petolinnut, joista erityisesti amerikanhiirihaukan (Buteo jamaicensis), amerikantuulihaukan (Falco sparverius) ja maakotkan (Aquila chrysaetos) osuudet ovat suurimmat. [12] Kaavio 2. Keskeisimmät linnustoon liittyvät vaikutusmekanismit. [13] Linnuston suojelun näkökulmasta parhaat tuulivoiman tuotannolle soveltuvat alueet ovat rakennetussa ympäristössä, teollisuusalueilla, monimuotoisuuden kannalta köyhissä talousmetsissä, tehoviljellyssä maatalousympäristössä, käytöstä poistuneilla turvetuotantoalueilla ja valtateiden varsilla. Myös avomerellä, jonka keskisyvyys on 15

yli 15 metriä ja lähimmät lintujen pesimä ja levähdysalueet ovat vähintään 2 kilometrin etäisyydellä alueesta. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon myös muuttoreittien sijoittuminen suunnittelualueeseen nähden. Suomessa on havaittu yhteensä 464 luonnonvaraiseksi luokiteltua lintulajia, joista noin 256 pesii maassamme (248 pesii säännöllisesti). Suomessa talvehtivia lintulajeja on noin 100, joista osa on vain yksittäistapauksia, jotka jäävät yrittämään talvehtimista. Määrällisesti valtaosa Suomessa pesivistä ja Suomen läpi muuttavista linnuista muuttaa talveksi etelään. Niin tuulivoiman rakentamisen, kuin minkä tahansa muunkin ympäristövaikutuksiltaan merkittävän hankkeen kohdalla tulee kiinnittää erityistä huomiota etenkin uhanalaisia lajeja koskevien haittavaikutusten minimointiin. Uhanalaisista lajeista tulee huomioida etenkin Euroopan unionin Lintudirektiivin liitteessä 1 luetellut lajit, joista Suomessa esiintyy 62 eri lajia [14], sekä Suomen uhanalaisten lajien luokituksessa mainitut uhanalaiset lajit, joita on 59 [15]. Näiden lisäksi tulisi huomioida HELCOM:in punaisella listalla mainituista 57 Itämeren alueella pesivistä lajeista uhanalaisimmat 22 lajia. Lajit on luokiteltu samalla luokittelutavalla, kuin Suomen uhanalaisten lajien lista. [16] Kuva 3. Selkälokki (Larus fuscus fuscus) on määritelty HELCO:in punaisella listalla vaarantuneeksi (VU). Lajia tutkitaan Suomessa mm. lukurengastuksen ja satelliittilähettimien avulla. 16

Euroopan unionin Lintudirektiivi Lintudirektiivi on Euroopan yhteisön yksi keskeisistä luonnonsuojelusäädöksistä. Se koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja ja sen yleistavoitteena on ylläpitää tietyt lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Lintudirektiivi edellyttää niin lajien, kuin niiden elinympäristöjenkin suojelua. Lintudirektiivin I liite sisältää yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 verkosto). Sama velvoite koskee myös Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Lintudirektiivin lajilista on laadittu lähinnä keskieurooppalaisten suojelutarpeiden pohjalta. Siksi luettelosta puuttuukin suuri osa Suomen uhanalaisista lajeista. Kuva 4. Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) on yksi Suomessa säännöllisesti läpimuuttavista Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvista lajeista. 17

Suomen lintulajien uhanalaisuus 2010 Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010 julkaisussa esitellään kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) määrittelemät lajien alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit, jotka perustuvat lajien havaittuun, arvioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaatioiden pienenemiseen, levinneisyys tai esiintymisalueen kokoon, pieneen ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät. Arvioidut lajit on luokiteltu uhanalaisuutensa perusteella seuraaviin luokkiin: äärimmäisen uhanalainen (CR), erittäin uhanalainen (EN), vaarantunut (VU), silmälläpidettävä (NT), puutteellisesti tunnettu (DD), hävinnyt (RE) ja elinvoimainen (LC). Arvioiduista 241 lintulajista punaisen listan lajeiksi päätyi 89 lajia ja näistä 59 luokiteltiin uhanalaisiksi. Äärimmäisen uhanalaisia (CR) on 11, erittäin uhanalaisia (EN) on 12 ja vaarantuneita (VU) on 36. Silmälläpidettävien (NT) luokaan päätyi 30 ja loput 152 tulkittiin elinvoimaisiksi (LC). Kuva 5. Suokukko (Philomachus pugnax) on määritelty uusimmassa Suomen uhanalaisuusarviossa erittäin uhanalaiseksi (EN). 18

5.1.1 Muuttoreitit Lintujen päämuuttoreitit kanavoituvat pääsääntöisesti tiettyjen maastonmuotojen muodostamien johtolinjojen varsille. Selkein ja voimakkain johtolinja on meren rantaviiva. Sellaisilla merenranta alueilla, jossa manner ja meri kohtaavat suoraviivaisesti, taikka saaria on rannikolla erittäin vähän lintujen muuttoreitti kulkee niin kevät kuin syysmuutonkin aikaan kapealla vyöhykkeellä rantaviivaa seuraillen. Vesilinnut, lokkilinnut ja kahlaajat muuttavat pääsääntöisesti veden yllä, kun taas varpuslinnut ja petolinnut tekevät matkaa mantereen yllä. Yhteinen tekijä niillä kuitenkin on seurata rantaviivaa. Kun rannikko sirpaloituu leveäksi saaristovyöhykkeeksi, myös muuttoreitit levittäytyvät laajemmaksi rintamaksi. Esimerkiksi Suomen länsirannikolla Turun saaristo on sekavaa aluetta lintuja muuttaa paljon, mutta ei ole mitään selkeää yhtä reittiä jota seurata. Rauman korkeudelta Korsnäsiin rantaviiva on melko selkeälinjainen ja helposti seurattava, tällöin muuttoreitti on kapea ja voimakas. Kun linnut lähestyvät Maalahden Bergötä alkaa jälleen hajaantuminen (Kartta 1.). Osa kiertää Bergön ulkokautta, osa itäpuolitse salmen kautta, osa oikoo jo mantereen yllä kohti etuoikealla häämöttävää Söderfjärdenin peltoaukeaa. Bergön jälkeen pohjoisesta tulee vastaan Raippaluoto, joka hajottaa muuttoparvet yhä kauemmas toisistaan. Bergö ja Raippaluoto toimivat myös poikkiliikenteen johtolinjoina Suomesta Merenkurkun yli Ruotsiin. Raippaluodon pohjoispuolelta alkaa jälleen aava meri, rantaviivan suunta muuttuu koillisen lounaan suuntaiseksi niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella, kun se Turusta alkaen on ollut selkeämmin pohjois etelä suuntainen. Tässä vaiheessa moni lintu siirtyy Ruotsin rannikon puolelle, jolloin muuttajamäärät Suomen rannikolla Raippaluodon pohjoispuolella putoavat nopeasti. Kartta 1. Hahmotelma lintujen päämuuttoreiteistä Merenkurkun alueella. 19

Sisämaassa muuttoreittien jakautuminen on paljon mystisempi ilmiö, sillä linnut muuttavat melko tasaisena rintamana kohti pesimäseutujaan taikka muuttavat etelään talvehtimaan. Johtolinjoissa on toki selkeitä pätkiä sisämaassakin, silloin kun linnut seurailevat esimerkiksi suuria ja pohjois etelä suuntaisesti pitkiä järvenselkiä. Esimerkkeinä tällaisesta johtolinjan pätkistä voisi olla esimerkiksi Näsijärvi ja Päijänne. Pohjoisen tundralle matkaavien lintujen massarynnistys vyöryy Suomenlahden pohjukasta osin Laatokan kautta kohti Vienanmerta ja Barentsinmerta. Maailmankartalta katsoen siinäkin on selkeä johtolinja vesistöltä toiselle kohti määränpäätä. Lintujen muuttokäyttäytymisessä on myös runsaasti lajikohtaisia eroja. Sen lisäksi että jotkin lajiryhmät muuttavat mielellään vesistöjä pitkin ja toiset taas kiinteän maan yllä on eroja myös muuttokorkeuksissa. Toiset lajit lentävät muuttomatkoillaan keskimäärin korkeammalla kuin toiset, mutta silti kaikkien muuttokorkeutta säätelevät myös sääolosuhteet. Isoista linnuista erityisesti petolinnut jäävät välillä kaarrellen nostamaan korkeutta ja liitävät sitten taas pitkän matkaa eteenpäin. Tässä tuleekin ensimmäisenä mieleen, ettei tuulivoimaloita tulisi sijoittaa tällaisiin kohteisiin, joissa muodostuu usein nosteisia ilmavirtauksia, joihin petolinnut kerääntyvät nostamaan korkeutta. Tällaisia kohteita ovat tyypillisesti muun muassa meren rannikolla olevat suurehkot saaret. Pikkulinnuilla yksi tyypillinen piirre on metsäisillä alueilla muuttaa lähellä puiden latvojen tasoa. Ehkä siksi, että ne voivat petolinnun hyökätessä nopeasti piiloutua puuston suojiin. Kun pikkulinnut kohtaavat suuren vesialueen, joka niiden täytyy ylittää ne nousevat nopeasti kohti korkeuksia, kadoten lopulta ihmissilmien erottamattomiin. Lintujen muuttoreittien huomioimiseksi tulisi tuulivoimaloiden rakentaminen sijoittaa pääsääntöisesti joko yhtenäisille maa alueille riittävän etäälle vesistöistä, taikka sitten avomerelle vähintään 15 kilometrin päähän rannikosta. 5.1.2 Tärkeät levähdysalueet Tärkeät lintujen muuton aikaiset levähdysalueet voidaan tunnistaa erityisesti niissä havaittavista suurista lintumääristä. Yleisimpiä lintujen levähdysalueita ovat muun muassa isot matalavetiset lahdet, pienet matalavetiset järvet, suuret peltoaukiot, ulkosaariston matalikot ja kaukaisimmat ulkosaariston saaret. Joidenkin levähdysalueiden välillä voi olla myös edestakaista liikehdintää. Esimerkiksi hanhet, joutsenet ja kurjet ruokailevat pellolla useamman päivän, mutta yöpyvät kuitenkin läheisellä järvellä tai lahdella. Hyvä esimerkki tällaisesta kohteesta on muun muassa Vaasassa sijaitseva Söderfjärden, josta muuttoaikana lentelee edestakaisin tuhansittain lintuja joko Sundominlahdelle tai Torgrundin saaristoon (Kuva 6.). Monet merkittävimmistä levähdysalueista on tunnustettu joko kansainvälisesti tärkeiksi lintualueiksi (IBA) tai kansallisesti tärkeiksi lintualueiksi (FINIBA). 20

Lienee selvää, että tällaisille tärkeille levähdysalueille tuulivoimaloita ei voi rakentaa. Sen lisäksi tulee huomioida levähdysalueille saapuvien ja sieltä eteenpäin jatkavien lintujen muuttoreittien kulkusuunnat. Vaikutelma on siis sama kuin, että eihän tuulivoimalaa voida rakentaa lentokentällekään kiitoradan päähän, vaan jos tuulivoimala halutaan lentokentän läheisyyteen, niin se täytyy olla sijoitettuna sen verran sivuun, jotta koneet pääsevät esteettömästi nousemaan ja laskeutumaan. Tuulivoima on väärin sijoitettuna linnustolle haitallista erityisesti häiriövaikutuksen, mutta myös törmäysvaikutusten vuoksi, siksi se tulee ottaa huomioon erityisesti merkittävien lintujen levähdysalueiden läheisyydessä. Kuva 6. Söderfjärdenillä lepäilevät tuhannet kurjet (Grus grus) lentävät iltaisin saaristoon yöpymään ja tulevat aamun sarastaessa jälleen takaisin. 5.1.3 Tärkeät pesimäalueet Monet tärkeät levähdysalueet ovat myös tärkeitä lintujen pesimäalueita. Etenkin erilaisilla kosteikoilla ja soilla, ulkosaariston luodoilla sekä puuttomien tuntureiden lakialueilla pesii monesti harvinaisia taikka harvalukuisia lajeja. Tällaisten harvalukuisten lajien pienet populaatiot kärsivät herkimmin erilaisista häiriötekijöistä. Joidenkin tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden ei ole todettu yleisesti ottaen häiritsevän pesimälinnuston tiheyttä, mutta niiden vaikutus näkyy selkeimmin yksittäisten elinympäristönsä suhteen vaateliaimpien lajien kohdalla. Monista lajeista ei kuitenkaan ole tutkimustietoa tai toistojen määrä on vähäinen yleisten johtopäätösten laatimiseksi. Toistaiseksi ei ole 21

myöskään tutkimustietoja, joiden aikaperspektiivi olisi ulottunut useamman lintusukupolven ajalle. Tämän vuoksi ei ole voitu osoittaa, muuttuuko pesimälinnuston tiheys ja lajimäärä sen jälkeen, kun tuulivoimaloiden rakennusvaiheessa alueella pesineet linnut ovat kuolleet eli kotipaikkauskollisuuden vaikutus pesimäpaikan valintaan ei enää vaikuta. Kuva 7. Kuvassa sumuinen alue on Vaasan Eteläisen kaupunginselän Natura ja IBA aluetta, joka on tärkeä pesimäalue ja erityisesti muuton aikainen levähdysalue monelle kosteikkolajille. Taustalla näkyy Öjeniin 2012 rakennettu Suomen suurin 3,6 MW:n tuulivoimala. Tuulivoimaloiden vaikutus pesimälinnustoon on suurinta niiden lajien kohdalla, jotka lentävät tyypillisesti korkealla laululennossa tai kaartelevat korkealla ruokaa etsiessään. Vaikutus on pienempi niiden lajien kohdalla, jotka pysyttelevät pääsääntöisesti maanpinnan läheisyydessä. Etenkin isojen petolintujen on todettu häiriintyvän tuulivoimaloiden vaikutuksesta. Norjassa Smölan saarelle keskelle tärkeää merikotkien pesimäaluetta rakennettu tuulivoimapuisto on tappanut jo ainakin 39 merikotkaa ja autioittanut 30 reviiriä vuosina 2005 2010. [17] 22

Merikotkan huomioon ottaminen tuulivoiman suunnittelussa Tuulivoimahankkeen suunnittelussa on merikotkan esiintymisen osalta selvitettävä pesien sijainti, tärkeät saalistusalueet sekä lentoreitit. WWF:n Merikotkatyöryhmän laatiman ohjeen mukaan tuulivoimaloita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaikki merikotkan pesäpaikat 10 kilometrin säteellä suunnittelualueesta. Huomioon tulee ottaa myös ne asumattomat pesät, jotka ovat olleet asuttuna viimeisen 10 vuoden aikana. Merikotka käyttää aiemmin rakentamiaan vaihtopesiä säännöllisesti muutaman vuoden välein. Nämä tiedot WWF on toimittanut ELY keskusten käyttöön ja tietoja päivitetään vuosittain. Pesätiedot ovat luottamuksellisia ja niitä voidaan käyttää ELY keskuksen harkinnan mukaan apuna määriteltäessä tuulivoiman rakentamiselle sopimattomia alueita. Merikotkan tärkeät saalistusalueet tulee selvittää noin 10 kilometrin säteellä pesäpaikoista ja mahdolliset lentoreitit saalistusalueille ja takaisin. Tärkeimpiä saalistuspaikkoja ovat lintujärvet, matalat merenlahdet, lintuluodot ja allikkoiset suot. Selvitykset tulee aloittaa näistä kohteista ja lentoreittien määrittelyyn tulee käyttää aikaa maastossa vähintään 80 tuntia poikasaikaan touko heinäkuussa. Vähintään puolet ajasta tulee käyttää auringon nousua seuraavien neljän tunnin ajankohtiin. Merikotkan muutto ajoittuu keväällä maalis huhtikuuhun ja syksyllä syyskuun puolivälistä meren jäätymiseen saakka. Suomen rannikoilla ja sisämaan muuttoreiteillä liikkuu myös Luoteis Venäjän merikotkia. WWF:n merikotkatyöryhmän mielestä tuulivoimaloita ei tulisi lainkaan rakentaa lajin parhaille poikastuotannon alueille. [18] Kuva 8. Merikotkan (Haliaeetus albicilla) poikanen rengastettavana. 23

5.1.4 Tärkeät ruokailualueet Tärkeät levähdysalueet ovat muuttaville linnuille myös tärkeitä ruokailualueita. Tärkeät ruokailualueet ovat kuitenkin muutakin, kuin muuttomatkalaisten lepopaikka. Ne tarjoavat myös seudun pesimälajistolle runsaasti syötävää. Eri lintulajit käyttävät kuitenkin erilaisia biotooppeja ruokailualueinaan, joten aivan yksiselitteisiä ei voida olla kohteiden määrittelyssä. Esimerkkejä tärkeistä ruokailualueista ovat mm. avoimet nummet, pellot, kaatopaikat, avomerellä olevat matalikot sekä erilaiset kosteikot, kuten matalavetiset järvet ja merenlahdet. Metsissä viihtyvät lajit etsivät ravintonsa pääsääntöisesti metsistä ja monet niistäkin ovat erityisen vaateliaita elinympäristönsä suhteen. 5.2 Vaikutukset muihin eläinryhmiin Suomessa esiintyy 83 luontodirektiivin II, IV ja V liitteen tarkoittamaa eläinlajia. [19] Näistä suurimmat tuulivoimaloiden aiheuttamat haittavaikutukset kohdistuvat etenkin lepakkolajeihin. Toinen mahdollinen kärsijä saattaa olla itämerennorppa (Pusa hispida botnica), mikäli tuulivoimaloiden sijoittaminen kohdistuu niiden keskeisille ruokailu tai lepäilyalueille. Tuulivoimaloiden rakentaminen vaikuttaa kuitenkin välillisesti kaikkiin eläinryhmiin. Elinympäristöjen pienentyminen, heikentyminen ja pirstaloituminen vaikuttaa erityisesti elinympäristövaatimustensa suhteen vaateliaimpien eläinlajien elinmahdollisuuksiin. Näiden kohdalla vastaan saattaa tulla ns. kynnysarvo. Mikäli lajin elinympäristövaatimusten kynnysarvo ei ylity se häviää. 5.2.1 Lepakot Etenkin Euroopassa on todettu huomattavia määriä lepakoita kuolleen törmäyksissä tuulivoimaloiden kanssa. [11] Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat Euroopan unionin luontodirektiivissä IV(a):ssa mainittuja erityistä suojelua tarvitsevia lajeja, joiden levähdys ja lisääntymisalueiden hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä myös ilman erillistä suojelupäätöstä. Tuulivoimapuiston suunnitteluprosessin aikana tulee selvittää hankealueen merkitys lepakoille ja tehdä tarvittavat kartoitukset. Tärkeimpiä selvitettäviä asioita ovat: merkittävät saalistusalueet, päiväpiilot, lisääntymispaikat, muuttoreitit ja talvehtimispaikat. Mikäli selvitettävä alue on rannikolla, niin on todennäköisempää, että alueella kulkee muuttoreittejä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota metsäalueisiin, kosteikoihin sekä maiseman linjamaisiin muotoihin, joita lepakot voivat käyttää kaikuluotauksen apuna. Myös vesistöt tulee huomioida, sillä niillä voi olla merkitystä 24

saalistusalueina. Yleensä laajat avoimet alueet, hakkuuaukeat ja tiheät taimikot eivät kuitenkaan ole erityisen merkittäviä lepakoiden kannalta. Ohjeistus lepakkoselvitysten tekemiseen on kolmivaiheinen: Esiselvitysvaiheessa muodostetaan käsitys alueen mahdollisesta merkityksestä lepakoille sekä tuulivoimaloiden mahdollisista haittavaikutuksista. Apuna käytetään mm. karttoja, ilmakuvia, levinneisyystietoja sekä olemassa olevia havaintoaineistoja. Maastokatselmuksen perusteella arvioidaan lepakoiden esiintymisen todennäköisyys ja todennäköisimmät riskitekijät. Lopuksi arvioidaan tarvittavien selvitysten laajuus. Varsinaisessa selvitysvaiheessa huomioitavia seikkoja ovat: selvitystehon kattavuus lepakoiden vuosirytmiikan koko keskeiselle ajalle, selvitystyyppien jakaantuminen yhdyskuntien etsintään, aktiivinen detektorointi ja automaattisilla ultraäänidetektoreilla eli anabateilla toteutettu passiiviseuranta, selvityksien on ajoituttava kattavasti toukosyyskuulle ja selvitysraportissa tulee kuvata alueella tavatut lajit ja niiden käyttäytyminen (saalistus, muutto, jne.) sekä suojelustatus, havainnoinnissa käytetyt menetelmät ja laitteet sekä niihin liittyvät rajoitukset, selvityksen ajankohdat ja sääolosuhteet. Lisäksi on laadittava kartta analyysit tehdyistä selvityksistä. Vaikutuksien seurantavaiheessa huomioidaan mm. habitaattien vähenemisen vaikutus lepakoiden määrään, muuttoreittien sijoittuminen sekä kuolleisuuden arviointi raatoetsinnän muodossa. (Suul. Hanna Tuominen, Ville Vasko sekä [20]) Kuva 9. Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) on Suomessa hyvin yleinen. 25

5.2.2 Maanisäkkäät Maalla liikkuviin nisäkkäisiin tuulivoimaloilla tuskin on tappavia vaikutuksia, mutta häiriötekijänä ja elinympäristöä rikkovana / rajoittavana tekijänä vaikutus voi olla havaittavissa. Lähinnä huomioon otettavia seikkoja ovatkin siis elinympäristönsä suhteen vaateliaiden ja sitä kautta uhanalaisten lajien tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen hankealueilla. Suomessa esiintyviä luontodirektiivin II, IV ja V liitteissä lueteltuja maanisäkäslajeja on 13. [19] Kuva 10. Liito oravien (Pteromys volans) liito ei yllä tuulivoimaloiden lapoihin, mutta laji on muutoin vaatelias elinympäristönsä suhteen. Liito orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a) listalle, jonne lueteltujen lajien lisääntymis ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. 5.2.3 Hyönteiset Maanisäkkäiden tapaan hyönteisten kohdalla huomioon otettavia seikkoja ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaiden ja sitä kautta uhanalaisten lajien tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen hankealueilla. Hyönteiset pärjäävät tuulivoimaloiden keskuudessa, kunhan niiden elinympäristövaatimusten kynnysarvo ei alitu. Pienet muutokset elinympäristössä saattavat jopa lisätä lajikirjon diversiteettiä. Rauhoitettuja 26

lajeja Suomessa on yksi ludelaji, 26 perhos, 15 kovakuoriais ja kuusi sudenkorentolajia. Nämä lajit luetellaan luonnonsuojeluasetuksen liitteissä. [21] Suomessa esiintyviä luontodirektiivin II, IV ja V liitteissä lueteltuja hyönteislajeja on 36. [19] 5.2.4 Kalat Tuulivoimaloiden rakentaminen vaikuttaa kaloihin lähinnä merituulivoimaloiden rakennusvaiheessa. Vaikutuksia aiheutuu veden samentumisesta ja mahdollisesti alueen läheisyydessä olevien kutualueiden tuhoutumisena joko väliaikaisesti tai lopullisesti. Rakentamisen valmistuttua, nämä uudet muutokset elinympäristössä saattavat kuitenkin parhaassa tapauksessa jopa rikastuttaa kalakantoja. Tämä johtuu tuulivoimaloiden perustusten muodostamista keinotekoisista riutoista, jotka keräävät pinnalleen ja ympärilleen leviä ja muuta vesikasvustoa, joka edelleen hyödyttää pieneliöitä ja kaloja. Sisävesien kalakannoille tuulivoiman rakentamisella ei pitäisi olla suurta merkitystä, ellei rakennuspaikka sijaitse järvellä tai vesistöjen läheisyydessä siten, että kaapelointia vedetään vesistön alitse. 5.3 Vaikutukset vesistöihin Kuva 11. Raskasta ruoppauskalustoa matkalla uuteen kohteeseen. 27

Merituulipuiston rakentamisessa pohjaa joudutaan yleensä ruoppaamaan tuulivoimaloiden perustuksia rakennettaessa sekä sähkökaapelien asentamisen yhteydessä. Pohjan laadusta riippuen ruoppaus aiheuttaa aina jonkin asteista, mutta väliaikaista veden samentumista. Tällä on välillinen vaikutus kaikkiin sen alueen eliöihin ja kasveihin. Rakentamisvaiheen loputtua veden sameus kuitenkin hälventyy melko nopeasti. Ajan mittaan perustukset alkavat kerätä levää ja muuta kasvistoa ja eliöstöä ympärilleen, muodostaen pienialaisia riuttoja. Tällaiset keinotekoiset riutat uusina elinympäristöinä voivat tasalaatuisessa ympäristössä jopa lisätä paikallista diversiteettiä eli monimuotoisuutta. Maalle rakennettaessa maanmuokkaustyöt saattavat aiheuttaa välillistä haittaa lähialueiden pienvesiin tai pohjaveteen. Tämä saattaa ilmetä mm. veden samentumisena taikka erilaisina päästöinä ja pitoisuuksien muutoksina. Mahdolliset haittavaikutukset pienvesiin ja pohjavesiin tulee huomioida jo tuulivoimaloiden sijoittelun suunnittelussa. 5.4 Vaikutukset muuhun luontoon Muuta luontoa käsittelevinä vaikutuskohteina esitellään tässä yhteydessä maaperän kasvillisuuden muovaama ympäristö ja suojeluarvot. Kuva 12. Valkovuokko (Anenemo nemorosa) on Pohjois Suomessa rauhoitettu kasvilaji. 28

5.4.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Tuulivoimalaitoshankkeen merkittävimmät vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin aiheutuvat lähinnä rakennusvaiheessa. Mikäli suunnitellun sijoituspaikan tai sinne rakennettavien tie ja sähkölinjojen alueella tiedetään tai epäillään esiintyvän uhanalaisia tai suojeltuja kasvilajeja, voi olla tarpeen tehdä kasvillisuuskartoitus. Suomessa esiintyy 46 luontodirektiivin II, IV ja V liitteessä mainittua kasvilajia ja 3 kasvisukua. Monesti juuri uhanalaiset luontotyypit ylläpitävät mahdollisuuksia elinympäristönsä suhteen vaateliaiden ja sen vuoksi harvinaisten kasvilajien esiintymiselle. Luonnonsuojelulaissa lueteltuja suojeltavia luontotyyppejä on yhdeksän. [19, 22] 5.4.2 Maa ja kallioperä Maaperään kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat tie ja sähkölinjojen rakentamisesta sekä tuulivoimalaitosten perustuksien kallioporauksista. Ennen maa ainesten ottoa ja rakentamista on syytä selvittää pohjavesialueiden sijainnit. Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu jokaisen yksittäisen voimalaitoksen paikan pohjaolosuhteista. Pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalaitosyksikölle tulee valita erikseen sopivin perustamisvaihtoehto. Tuulivoimaloiden vaihtoehtoisia perustamisvaihtoehtoja ovat maanvarainen teräsbetoniperustus, teräsbetoniperustus massanvaihdolla, teräsbetoniperustus paalujen varassa taikka kallioankkuroitu teräsbetoniperustus. Teräsbetoniperustuksen koko vaihtelee tuuliturbiinitoimittajasta ja turbiinin koosta riippuen, mutta kokoluokka on halkaisijaltaan noin 20 25 metriä ja perustuksen korkeus vaihtelee 1 3 metrin välillä. Tielinjauksien vaatima pinta ala on noin 12 15 metriä leveä, josta varsinaisen tien leveys on noin 6 metriä. Rakennettava tiepohja koostuu useista rakennekerroksista ja sen tulee kantaa yli 300 tonnia painavien kuljetusyhdistelmien paino. Näin ollen huonosti kantavien maalajien kohdalla joudutaan tekemään massanvaihtoja ja kivikkoisilla osuuksilla joudutaan tekemään louhintoja tasaisen pinnan saavuttamiseksi. 5.5 Vaikutukset suojeluarvoihin Luonnonsuojelulaissa on määritelty kolme erilaista luonnonsuojelualuetta: kansallispuisto, luonnonpuisto ja muu luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualue perustetaan samalla juridisella menettelyllä riippumatta siitä, onko kyseessä valtion vai yksityisen omistama alue. 29

Erityisen arvokkaiden maisemien suojelemiseksi on otettu käyttöön uusi suojelumuoto, maisema alue. Maisema alueisiin liittyvät säännökset ovat luonnonsuojelualueita koskevia lievempiä, sillä tarkoituksena on vain ohjata maankäytön suunnittelua. Valtakunnallisesti merkittävän maisema alueen perustamisesta ja tarkoituksesta päättää ympäristöministeriö. Muista maisema alueista päättää alueellinen ELY keskus maakunnan liiton esityksestä. Yksittäistapauksissa voi alueellinen ELY keskus myöntää poikkeuksen maisema aluetta koskevista määräyksistä. Valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi ympäristöministeriö voi laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita voidaan varata luonnonsuojelutarkoituksiin. Valtionneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen. Erilaisia luonnonsuojeluun liittyviä valtakunnallisia suojeluohjelmia ovat mm. soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, vanhojen metsien ja rantojensuojeluohjelma. Luonnonsuojeluohjelmien alueet eivät kuitenkaan ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaan ne tulee toteuttaa eli saattaa luonnonsuojelulain mukaisiksi suojelualueiksi. Tuulivoimahankkeiden toteuttajien on syytä olla selvillä suunniteltujen sijoituspaikkojen kuuluvuudesta suojelualueiden ja suojeluohjelman piiriin, sillä ne vaikuttavat käytännössä etenkin lupaprosessien läpivientiin. 5.5.1 Kansallispuistot ja luonnonpuistot Kansallis ja luonnonpuistot ovat kokonaisuudessaan valtion omistuksessa ja niissä on kaikenlainen luontoa muuttava toiminta kiellettyä. Suomessa on 35 kansallispuistoa ja 19 luonnonpuistoa, jotka muodostavat rungon Suomen luonnonsuojelun alueverkostolle. Metsähallitus vastaa näiden alueiden hoidosta. [23] 5.5.2 Yksityiset suojelualueet Yksityismaille perustettujen suojelualueiden verkosto on tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Erilaisia yksityismaiden suojeluohjelmia lienee useita, joista yksi tämän hetken merkittävimmistä lienee METSO (Etelä Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008 2016). Sen kunnianhimoisena tavoitteena vuoteen 2016 mennessä on ympäristöministeriön toimesta suojella maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita 96000 hehtaaria, maa ja metsätalousministeriön tulee lisätä monimuotoisuutta turvaavia kohteita vähintään 82000 hehtaaria ja Metsähallitus on velvoitettu vuosina 2008 2010 laajentamaan valtion mailla metsien monimuotoisuudelle merkittäviä suojelualueita 10000 hehtaarilla. 30