PÄLKÄNE, LUOPIOISTEN KIRKONKYLÄ RAJALANNIEMEN ETELÄOSAN ASEMAKAAVAN MUUTOS MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS Näkymä etelä-kaakkoon Kukkian selälle. Oikealla Kukkiansaari. Länsiosan kivikkorantaa, taustalla saniaiskorpi. Vähäsalmi etelästä. Vasemmalla Rajalanniemi, oikealla Rajalansaari, taustalla Rihanselkä 25.5.2007 MA-ARKKITEHDIT
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 1 LÄHTÖKOHDAT Tarkoitus Rajalanniemen eteläosaan on laadittu asemakaavan muutosluonnos. Tässä selvityksessä tarkastellaan kaava-alueen maisemaa ja luontoa. Rajalanniemen eteläkärki on maisemallisesti monipuolinen alue, joka rajautuu lähes 800 m matkalla Kukkiajärven vesimaisemaan. Voimassa oleva, 1970-luvulla laadittu asemakaava tähtää massiivisen matkailu- ja lomakeskuksen rakentamiseen tälle vetovoimaiselle alueelle. Asemakaavan muutoksen tavoitteena on kokonaan toisenlainen ratkaisu: pienipiirteinen, maisemaan sopeutuva pientaloasutus ja monipuoliset yleiset virkistysalueet. PERUSASIAT Maaperä Alueen maaperä on pääosin moreenia. Kalliopaljastumia on mäkien lakialueilla ja järven rantaviivassa. Kivikkoisuus on runsasta, paikoin on huomattavan isojakin siirtolohkareita. Alueen halkaisee kurumainen laakso, jonka maaperä on alavilla osin turvettunutta kosteikkoa. Kurulaakson pohjoisreunalla on 300 m pituinen jylhä kivikkoinen jyrkänne. Laakson keskiosassa Niementien molemmin puolin on täyttömaakentät, joiden maa-aines on kotoisin pohjoispuolisen Retkitien pientaloalueen rakentamisesta. Kasvillisuus Alue on lähes kokonaan metsäinen. Metsä on pääosin havupuuvaltaista, rinteillä mäntyvaltaista, laaksossa ja ylätasanteella kuusivaltaista korpea. Luonnon monimuotoisuuden kannalta kurulaakson länsipäässä oleva kostea saniaiskorpi on arvokas. Kallioilla on kalliokasvillisuutta, monipuolisin kasvillisuus on Niementien kääntöpaikasta länteen olevalla kalliomäellä. Kaakkoisrinteellä on pieni lehtokuvio ja rannassa on alava pieni lehtokuvio. Suojelukohteita tai luontotyyppejä ei alueella ole, eikä metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. MAISEMA Maiseman rakenne Kaava-alueen maisemarakenteessa on kolme osaa: Eteläkärki on kilpimäinen moreeni- ja kalliomäki, johon liittyy pari pienempää kumparetta. Puolikaaren muotoinen rantaviiva on kivinen ja mutkitteleva, siltä avautuu miellyttäviä näkymiä kaakkoon, etelään ja lounaaseen Uritunselälle, Vähäsalmeen ja Rajalansaareen sekä Rihanselälle. Pohjoinen osa on ison moreeniselänteen välitasanne. Osien välissä on paikoin kurumainen, jyrkkärinteinen laakso ja laajempi kosteikkolehto. Laakson päissä on kapeat lahdet. Jyrkkyydet Jyrkkyyskartoitus kuvaa maaston rakennettavuutta. Yli 10 % rinne on hankala tientekoon (kartassa sininen), yli 20% rinne on huono rakennuspaikaksikin (kartassa punainen). Jyrkkyyskartoitusta on käytetty hyväksi asemakaavaluonnoksen suunnittelussa. Maiseman muodosto Jyrkkyyskartan päälle piirretty maiseman muodosto korostaa maiseman osien luonnetta, maisematiloja ja näkymäpisteitä. Näkymät alueella Näkymäkartta kuvaa alueen näkymiä. Nämä on jaettu kahteen ryhmään: näkymät järvelle (suorat ja etänäkymät puuston läpi) ja näkymät alueen sisäisiin maisematiloihin. Näkymäkarttaa on käytetty hyväksi mm. etsittäessä rakennuspaikkoja. Alueen ulkopuoliset näkymät Rajalanniemen eteläkärki työntyy Kukkiajärven maisematilaan. Tästä seuraa, että niemen rannoilta on runsaasti näkymiä järvella ja toisaalta alue näkyy laajalta alueelta. Näkymäkaaviossa on kuvattu näkymiä kahdelta luonnoksen mukaiselta virkistysalueelta järvelle ja näkymiä luonnoksen mukaisen pientaloalueen eteläkärjestä. Näkymäalueet on kartalla esitetty sektorikaaviona. Vesistö Kukkiajärvi kuuluu Natura 2000-verkostoon. Se on valtakunnallisesti edustava, luonnontilainen vesiluontokohde. Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy niukkaravinteisia vesiä, kasvipeitteisiä silikaattikallioita, kallioiden pioneerikasvillisuutta ja boreaalisia lehtoja. Lintudirektiivin lajeista alueella pesivät mm. kuikka ja kalatiira. Alueella kasvaa myös valtakunnallisesti vaarantunutta ormiota.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 2 JYRKKYYSKARTTA. Sininen = jyrkkä tientekoon, Punainen = jyrkkä rakentamiseen. Arvokkaat kasvillisuusalueet on rajattu vihreällä viivalla.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 3 MAISEMAN MUODOSTO Muodostokartta korostaa maiseman muotoja ja maisematiloja sekä näkymäpisteitä. Arvokkaat kasvillisuusalueet on rajattu vihreällä viivalla.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 4 SISÄISET NÄKYMÄT Tärkeimmät näkymäsuunnat: -alueen sisältä järvelle (siniset nuolet) ja -alueen sisällä (vihreät nuolet). Näkymiä rantaviivasta järvelle ei ole esitetty nuolin, kts. seuraavan sivun kaavio. Musta katkoviiva 50 m rannasta kuvaa ns. veneilyn häiriöetäisyyttä.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 5 ULKOISET NÄKYMÄT Näkymäalue järvelle/järveltä asemakaavan muutoksen mukaisessa tilanteessa: -kahdelta virkistysalueelta (sininen katkoviiva) ja -pientaloalueen eteläkärjestä (punainen katkoviiva). Lähinäkymäalue 200 m rannasta on rajattu mustalla katkoviivalla.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 6 LUONTOSELVITYS KASVILLISUUS Rajalanniemi sijaitsee Luopioisten kirkonkylän taajamassa Kukkian Uritunselän ja Rihanselän välissä. Kukkia kuuluu Natura 2000-verkostoon. Pääosa suunnittelualueesta on rakentamatonta, rannalla on muutama pieni lomamökki. Alue tarkistettiin lokakuussa 2005. Suunnittelualueen metsätyypit vaihtelevat karusta jäkälätyypin mäntykankaasta tuoreeseen puolilehtoon. Karuimmat tyypit tavataan kalliorinteillä ja lailla. LINNUSTO Rajalanniemen linnustoa selvitettiin näköhavaintoja tekemällä sekä laulavia koiraita kuuntelemalla. Selvitys tehtiin 04.05.2007. Kolean jakson myötä kevät on hieman myöhästyttänyt lintujen muuttoa eikä kaikki alueella pesivät läjit olleet vielä ilmeisestikään saapuvilla. Aluetta on tarkkailtu aiemmin kesäkuulla 2006 ja havainnot on liitetty tähän selvitykseen. Seuraavassa on lueteltu tavatut lintulajit: Alueen halki kulkee itä länsisuuntainen kalliojyrkänne. Sillä kasvaa mm. kallioimarre (Polypodium vulgare) ja kivikkoalvejuuri (Dryopteris filis-mas). Jyrkänteen juurella tavataan mm. sinivuokkoa (Hepatica nobilis). Jyrkänteen eteläpuolella noin sadan metrin etäisyydellä sijaitsee kallioinen kumpare, jossa esiintyy edustavaa kalliokasvillisuutta. Lajeista mainittakoon mäkitervakko (Lychnis viscaria), kalliokielo (Plygonatum odoratum) sekä karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Alueen länsiosassa sijaitseva pieni lahdelma jatkuu kosteikkona sisämaahan päin. Kosteikon itäosa on osin vetistä saniaiskorpea. Korpi on kuitenkin menettänyt luonnontilansa metsätaloustoimenpiteiden johdosta. Korven puustoon kuuluu iäkkäitä tervaleppiä (Alnus glutinosa). Saniaisista runsaimpana esiintyy hiirenporras (Athyrium filix-femina). Kuikka Kalalokki Käpytikka Västäräkki Rautiainen Punarinta Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Hippiäinen Kirjosieppo Hömötiainen Sinitiainen Talitiainen Varis Peippo Viherpeippo Metsäkirvinen (Gavia arctica) (Larus canus) (Dendrocopos major) (Motacilla alba) (Prunella modularis) (Erithacus rubecula) (Turdus merula) (Turdus pilaris) (Turdus philomelos) (Regulus regulus) (Ficedula hypoleuca) (Parus montanus) (Parus caeruleus) (Parus major) (Corvus corone) (Frincilla coelebs) (Carduelis chloris) (Anthus trivialis) Niemen kaakkoisosassa on pienialainen, hieman kulunut lehto. Tuomien (Prunus padus) katveessa kasvaa mm. mustakonnanmarja (Actaea spicata), lehtokuusama (Lonicera xylosteum), taikinamarja (Ribes alpinum) sekä punaherukka (Ribes spicatum). Rajalanniemen ranta on karu ja kivikkoinen. Vesi- ja rantakasvisto on niukkaa. Kivisyydestä johtuen pohjaversoiskasvillisuus on niukkaa tai puuttuu kokonaan. Alueella ei havaittu uhanalaisia tai EU:n direktiivilajeja. Myöskään suojeltavia tai erityisen tärkeitä elinympäristöjä ei esiinny. Alueen rakentaminen ei heikennä luonnonsuojelun tavoitteita eikä vaaranna Kukkian Natura 2000-verkoston perusteita. Vuonna 2006 tavatut lajit, joita ei vielä 2007 tavattu: Lehtokurppa Punakylkirastas Pajulintu Sirittäjä Harmaasieppo (Scolopax rusticola) (Turdus iliacus) (Phylloscopus trochilus) (Phylloscopus sibilatrix) (Muscicapa striata) Melkoisella varmuudella voidaan todeta, että monet edellä luetelluista lintulajeista pesivät alueella useankin parin voimalla. Kuikka tavattiin Vähäsalmen eteläpäässä, eikä se todennäköisesti pesi Rajalanniemessä. Niemen rannat ovat lähes kauttaaltaan kivikkoisia eivätkä sovellu kuikan pesintään. Kuikka kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Rajalanniemessä tavatut linnut ovat yleisiä ja runsaslukuisia metsälajeja eikä alueen kaavoitushanke vaaranna niiden olemassaoloa Pälkäneen faunassa.
Rajalanniemen eteläosan asemakaavan muutos 7 LIITO-ORAVASELVITYS YLEISTÄ Liito-orava (Pteromys volans) on Siperian taigametsien laji, jota Euroopan yhteisön alueella eniten tavataan Suomessa sekä jonkin verran Virossa ja Latviassa. Liito-oravakannan on arvioitu vähentyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana 20 25 %. Vähenemisen takia liito-orava on uudessa uhanalaisuustarkastelussa (2000) arvioitu vaarantuneeksi lajiksi Suomessa. Liito-orava on mainittu sekä luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä II että liitteessä IV(a). Ensiksi mainitun liitteen tavoitteet liittyvät aluesuojelujärjestelmään, jolla pyritään säilyttämään kyseisten lajien elinympäristöjä. Jälkimmäinen puolestaan kuuluu lajisuojelujärjestelmään, jolla kyseisten lajien yksilöitä tai niiden elinkierron kannalta keskeisiä, elinympäristökäsitettä suppeampia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvia lajeja varten jäsenvaltioiden on luotava direktiivin 12 artiklassa tarkoitettu tiukan suojelun järjestelmä lajien luontaisille levinneisyysalueille. Tämä edellyttää ensinnäkin, että kyseisten lajien yksilöitä suojataan tahalliselta pyynniltä, tappamiselta ja häiritsemiseltä niiden elinkierron eri vaiheissa. Toiseksi artiklassa edellytetään, että lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettävä. Kielto koskee kaiken tyyppistä luontoa muuttavaa toimintaa ja kaikkia toimijoita, myös maanomistajia. Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 : Kaavojen tulee perustua riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset ja selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan katsoa olevan olennaisia vaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 : Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmat selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset mm. kasvi- ja eläinlajeihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Liito-oravan ja sen elinympäristön ominaisuudet kaavoituksen kannalta Liito-orava on kuusivaltaisten metsien laji, mutta se ei tule toimeen aivan yksipuolisissa kuusikoissa, eikä myöskään pesi nuorissa metsissä. Metsissä on oltava sopivien pesäpaikkojen lisäksi riittävästi ravintopuita. Keväisin ja kesäisin suosituimpia ruokapuita ovat haapa, koivu ja leppä. Liitooravat voivat käyttää reviirinsä reunoilla olevia nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomat hakkuuaukot ja nuoret taimikot ovat lajille suojattomia alueita. Samassa metsässä voi olla useita liito-oravan käyttämiä pesäpaikkoja. Pesäpaikaksi kelpaa puun kolo, vanha oravan risupesä, pönttö tai rakennus. Markku Nirosen ja Esa Lammin mukaan naaraiden elinpiiri on keskimäärin 8 ha ja uroksen 60 ha. Ilpo K. Hanskin tutkimuksen mukaan vastaavat arvot ovat 3,7 ha ja 8,6 ha. Naaraiden lisääntymispaikat ovat enimmäkseen varttuneissa kuusivaltaisissa metsissä. Tutkimuksissa ei ole löydetty vakituista naaraan asuinpaikkaa erillisestä alle 3,5 ha metsiköstä. Liito-oravan elinmahdollisuuksille on välttämätöntä, että orava pystyy suojautumaan ja liikkumaan alueelta toiselle ravinnonhaussa ja lisääntymisaikana. Siksi liito-orava-alueille tulee jättää metsänkäsittelyssä liikkumiseen ja suojautumiseen soveltuvia puita sekä ravintoa tarjoavia lehtipuita. Lisääntymis- ja levähtämispaikan ympäristöön tulee jättää vähintään 10 15 metrin levyinen käsittelemätön vyöhyke. Liito-orava pystyy liitämään 20 30 metriä leveän aukean alueen yli. Kulkuyhteyspuiksi voidaan jättää ylimpiin latvuskerroksiin kuuluvia liito-oravalle suojaa antavia puita. Hanskin tutkimuksessa todettiin liito-oravien liikkuvan öisin noin 300 400 metrin etäisyydelle pesäpuustaan. RAJALANNIEMI Rajalanniemen kasvillisuus on pääasiassa tuoretta kangasmetsää tai lehtoa. Luoteisosassa tavataan lähinnä kuivaa kangasta. Puusto koostuu suurelta osin männystä. Kuusi on alueella vähälukuinen. Lehtipuustoon kuuluvat haapa, koivut sekä harmaa- ja tervaleppä. Haavat ovat nuorehkoja eikä kolopuita alueelta löydetty. Käpytikan läsnäolo kyllä ilmentää mahdollisuuden pesäkolojenkin olemassaoloon. Liito-oravan havaitsemiseksi etsittiin sen ulostepapanoita alueen kuusien ja haapojen alta. Ainuttakaan merkkiä lajin olemassa olosta ei löytynyt. Suunnittelualue ei sovellu liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikaksi eikä sillä ole merkitystä myöskään kulkuyhteytenä lajin tunnettujen esiintymisalueiden välillä. Maastotarkastus tehtiin 19.04.2007. Luontoselvitysten laatija: Hannu Alén ympäristönsuojelusihteeri, Pälkäneen kunta