Tampereen ja Kangasalan Ojalan-Lamminrahkan alueen linnustoselvitys 2008

Transkriptio

1 Tampereen ja Kangasalan Ojalan-Lamminrahkan alueen linnustoselvitys 2008 Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen. Kangasalan kunta. Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Pekka Rintamäki 2008

2 2 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Alueen linnuston yleispiirteet Uhanalaiset ja lähes uhanalaiset lajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä vastuulajit Kaavoitukseen kuuluvat alueet.. 8 Kirjallisuus. 8 Taulukossa 1. käytettyjen sarakkeiden selitykset.. 9 Taulukon 2. selitykset 10 Liitekartat.. 10

3 3 Tiivistelmä Tampereen kaupungin ja Kangasalan kunnan Ojalan-Lamminrahkan osayleiskaavoitetun alueen linnustoselvityksen tarkoituksena oli selvittää alueen linnuston yleispiirteet ja huomioida alueella esiintyvät lintulajit, joilla on kansallisesti tai kansainvälisesti arvioitua uhanalaisuus tai vastuulajimerkitystä. Selvityksen perusteella alueen linnusto on tavanomaista. Yhteensä lajeja havaittiin 48. Yleisimmät lajit olivat peippo, pajulintu, punarinta ja punakylkirastas. Alueella havaittiin seitsemän lajia, jotka on luokiteltu vuoden 2000 valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa (IUCN). Näistä tavallisin oli tiltaltti ja harvinaisin pikkusieppo. Näiden lajien esiintymispaikat on esitetty karttaliitteessä. Toiseen karttaliitteeseen on merkitty rakentamattomaksi ehdotettuja näiden lajien esiintymisalueita. Erityisiä suojelutoimenpiteitä vaativia lajeja alueelta ei tavattu. 1. Johdanto Tampereen kaupunki ja Kangasala kunta tilasivat Pirkanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä Ojalan-Lamminrahkan linnustoselvityksen osayleiskaavan perustaksi. Laajahkosta alueesta vajaa puolet sijaitsee Kangasalan puolella Tampereen osuuden ollessa laajempi. Selvitys on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisenä tarkoituksena on antaa yleiskuva alueen lintulajistosta ja lajiston runsaussuhteista. Toiseksi huomioin alueella esiintyvien harvinaisten ja erityisesti uhanalaisten lajien esiintymisen (IUCN, Ldir ja vas). Erityishuomiota saivat luonnollisesti lajit, jotka on sisällytetty Euroopan Unionin lintudirektiivien liitteisiin ja ns. vastuulajit, joiden Euroopan kannasta merkittävän osan on arvioitu pesivän Suomessa. Tällaisten lajien reviirien tai havaintopaikkojen sijainnit on esitetty kartalla. Kolmanneksi on esitetty suosituksia maankäytön suhteen osa-alueilla, missä esiintyy em. kategorioihin kuuluvia lintulajeja. 2. Aineisto ja menetelmät Ojalan-Lamminrahkan C-alueen reunalta Halimasjärven itäpuolelta on tehty olemassa olevalle luonnonsuojelualueelle ehdotetun laajennusosan linnustoselvitys (Mustalahti 2007). Aivan alueen länsireunassa tavattiin tällöin peukaloinen ja Halimasjärven eteläpuolisella kaavoitetulla alueella kaksi peukaloista ja yksi pyy. Lajeista pyy on lintudirektiivin I suojelualueita edellyttävä laji (Ldir), jota ei vuoden 2008 laskennoissa havaittu. Selvitetyltä alueelta on myös esiintymistieto pähkinähakista, mutta nykyistä esiintymistä ei tiedetä (Rainer Mäkelä, suull.). Halimasjärven luonnonsuojelualueen ehdotetun laajennusosan kartta on esitetty raportin lopuksi (kartta 3.). Alue kartoitettiin neljänä aamuna (31.5., 5.6., 7.6. ja 19.6.). Ajankohdat ovat yleisesti käytettyjä lintujen reviirien havaitsemiseen, koska tällöin saadaan mahdollisimman kattava kuva valtaosasta alueella esiintyvästä lintulajistosta (Koskimies & Väisänen 1986). Havainnointi tehtiin lintujen parhaaseen lauluaikaan klo Kokemuksen perusteella lintujen lauluaktiviteetti alkaa tämän jälkeen laskea: havainnointia on tarpeetonta jatkaa, koska laulavat koiraat siirtyvät vähitellen ruokailemaan. Kaikki havainnointiaamut olivat ajankohtaan nähden lämpimiä, tuulettomia ja sateettomia mahdollistaen mahdollisimman hyvän lintujen havaittavuuden. Linnustoselvityksen tarkoituksena ei ollut absoluuttisen lintujen parimäärien selvittäminen. Laskenta tehtiin kulkemalla eri osa-alueita ristiin-rastiin siten, että kuitenkin valtaosa laulavista koiraista tai muuten nähdyistä linnuista tuli havaituksi. Linnustoselvitykset perustuvatkin pääsääntöisesti laulavien koiraiden laskentaan. Laulavien koiraiden lisäksi huomioin reviiriksi myös havainnon, missä linnun kutsu- tai varoitusääni paljasti lajin. Joidenkin lajien (esim. käpylinnut ja

4 4 vihervarpunen) kohdalla on ylilentävien lintujen perusteella mahdotonta päätellä, onko laji pesinyt alueella. Tällaiset on erikseen huomioitu osa-alueittain esitetyssä taulukossa. 3. Tulokset 3.1. Alueen linnuston yleispiirteet Ojala-Lamminrahkan alueella havaittiin 2008 yhteensä noin 660 lintureviiriä tai sellaiseksi tulkittua. Lisäksi havaittiin yli 50 lintuyksilöä (ylilentäviä), jotka ovat saattaneet pesiä alueella. Havaittujen lintulajien yhteismäärä oli 48 (vuoden 2007 selvityksen lisäyksenä yhteensä 50 lintulajia). Taulukossa 1. on esitetty koko alueella 2008 havaittujen lintulajien reviirit ja ylilentävät linnut runsausjärjestyksessä. Vaaleansinisellä pohjavärillä on merkitty lajit, jotka ovat tavalla tai toisella huomioitu lajin statusta kuvaavissa arvioinneissa. Lajin uhanalaisuutta ilmaisevien koodien merkitykset on selostettu jäljempänä. Taulukko 1. Ojalan-Lamminrahkan alueen linnuston reviirimäärät ja ylilentävät yksilöt, sekä lajin statusta kuvaavat koodit vuonna 2008 (koodien selitykset ks. sivu 10). LAJI TIET. NIMI REV. YLIL. IUCN a er/u R Ldir Vas KARTTA Peippo Fringilla coelebs x Pajulintu Phylloscopus trochilus x Punarinta Erithacus rubecula x Punakylkirastas Turdus iliacus x Käpylintulaji Loxia sp.? x Metsäkirvinen Anthus trivialis x Talitiainen Parus major x Tiltaltti Phylloscopus collybita 23 - VU - - x Hippiäinen Regulus regulus x Vihervarpunen Carduelis spinus? x Räkättirastas Turdus pilaris x* Rautiainen Prunella modularis x Laulurastas Turdus philomelos x Käpytikka Dendrocopos major x Mustarastas Turdus merula x Hömötiainen Parus montanus x Sepelkyyhky Colmba palumbus x* Lehtokerttu Sylvia borin x Sinitiainen Parus caeruleus x Kirjosieppo Ficedula hypoleuca x Viherpeippo Carduelis chloris x Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix x Varis Corvus cornix x* Harmaasieppo Muscicapa striata x Hernekerttu Sylvia curruca x Keltasirkku Emberiza citrinella x Metsäviklo Tringa ochropus x Puukiipijä Certhia familiaris x Kuusitiainen Parus ater x Punatulkku Pyrrhula pyrrhula x Palokärki Dryocopus martius x A

5 5 Töyhtötiainen Parus cristatus x Käki Cuculus canorus 3 - NT + - x Taivaanvuohi Gallinago gallinago x Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 2 - LC - - x - I + Mustapääkerttu Sylvia atricapilla x Pensaskerttu Sylvia communis x Harakka Pica pica x* Korppi Corvus corax 1* x* Tavi Anas crecca 1 - LC - - x* - I + Kaakkuri Gavia stellata 1 - NT + - x A Lehtokurppa Scolopax rusticola x Haarapääsky Hirundo rustica x Västäräkki Motacilla alba x Pensastasku Saxicola rubetra 1 - NT + - x Pikkusieppo Ficedula parva 1 - NT + - x A Pikkuvarpunen Passer montanus x Punavarpunen Carpodacus erythrinus x Ojalan-Lamminrahkan alueen lintulajisto on pääpiirteissään tavanomaista. Runsaslukuisimmat lintulajit olivat Suomen yleisimmät varpuslinnut peippo ja pajulintu. Punarinnan ja hippiäisen yleisyys johtuu siitä, että alueella on runsaasti kuusivaltaisia metsiä ja metsälaikkuja, joissa lajit viihtyvät. Punakylkirastas on tavallisin rastaamme pesien lähes kaiken tyyppisissä metsissä. Lopputalvella maalis-huhtikuussa pesivien käpylintujen määrä vaihtelee suuresti vuosittain ja on riippuvainen havupuiden käpysadosta. Näin on asian laita myös vihervarpusen ja etenkin käpytikan kohdalla. Käpylintujen määrä on todellisuudessa huomattavasti suurempi, koska valtaosa havainnoista koski äänteleviä parvia, joiden yksilömäärät jäivät useimmiten epäselväksi. Yksi pikkuvarpushavainto vahvistaa sitä, että laji on edelleen runsastumassa Pirkanmaalla. Pikkuvarpunen pesi ilmeisesti asuntoalueen liepeillä sijaitsevassa voimajohdon alumiiniputkessa. Taulukossa 2. on esitetty Ojalan-Lamminrahkan reviiri- ja lentohavainnot osa-alueittain. Uhanalaisuudeltaan arvioidut lajit on merkitty myöskin vaaleansinisellä pohjavärillä. Yhteensä yhdeksän yleistä lintulajia havaittiin kaikilla osa-alueilla vuonna Lajin vähäisyyttä ja/tai satunnaista todennäköisyyttä tulla havaituksi osoittanee se, että kolmasosa lajeista tavattiin seitsemällä osa-alueella (O-L A O-L G) vain kerran tai kaksi. Laji- ja reviirimäärät kuvastavat lähinnä osa-alueen pinta-alaa ja O-L C alueella asutuksen läheisyyttä. Taulukko 2. Ojalan-Lamminrahkan reviiri- ja lentohavainnot osa-alueittain vuonna LAJI O-L A O-L B O-L C O-L D O-L E O-L F O-L G HUOMIOTA Tavi Kaakkuri Katajajärven pari Taivaanvuohi Lehtokurppa Metsäviklo 1* * = ei pesine alueella Sepelkyyhky Käki Palokärki Käpytikka 2 1 6* 1 2* 3 1 * = yksi pesintä Haarapääsky

6 6 Metsäkirvinen Västäräkki Rautiainen Punarinta Leppälintu Pensastasku Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Mustapääkerttu Lehtokerttu Hernekerttu Pensaskerttu Sirittäjä Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Pikkusieppo Kirjosieppo Hömötiainen * 2 * = yksi pesintä + 3 Töyhtötiainen Sinitiainen Kuusitiainen Talitiainen Puukiipijä Harakka Varis - 1* * * = ylilentäviä Korppi ** 1* * = ylilentävä, ** pesintä Pikkuvarpunen Peippo Viherpeippo Vihervarpunen - - 6* 2* 5* 4* 5* Ylilentäviä, mahd. pesineet Käpylintulaji 1* - 3* 5* 11* 5* 2* Ylilentäviä, mahd. pesineet Punavarpunen Punatulkku Keltasirkku LAJEJA YHT REVIIREITÄ YM. YHT Uhanalaiset ja lähes uhanalaiset lajit, alueellisesti uhanalaiset lajit sekä vastuulajit Muistutuksena taulukoiden 1 ja 2. vaaleansinisellä pohjavärillä ilmaistaan lajit, jotka on eri tavoin arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi tai joilla on muuta suojeluun liittyvää statusta. Ojalan-Lamminrahkan alueelta tavattiin yhteensä seitsemän lajia, jotka ovat saaneet valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen (Maailman luonnonsuojeluliitto - IUCN). Alueellisesti uhanalaisia (a) lajeja tavattiin neljä, erityisesti suojeltavia (er/u) lajeja ei yhtään, Euroopan

7 7 Unionin Lintudirektiivin II suojelualueita edellyttäviä (Ldir) lajeja kolme ja ns. vastuulajeja (vas) kaksi. Käsittelen seuraavassa nämä lajit lajikohtaisesti (suluissa lajista kartalla käytetty lyhenne). Lajien esiintymispaikat on esitetty Liitekartassa 1. Tavi (Ta): Tavin valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on LC eli kannan katsotaan olevan elinvoimainen. Laji on kuitenkin huomioitu vastuulajina, koska sen Euroopan pesimäkannasta arvioidaan Suomessa pesivän 15-30%. Kaakkuri (Ka): Kaakkurin valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on NT eli silmälläpidettävä ja lisäksi arvioitu alueellisesti uhanalaiseksi (a). Laji ei pesi osayleiskaavoitetulla alueella, mutta kahdella järvellä kaavoitetun alueen reunassa. Alueen länsiosassa pesimäpaikkana on Tampereen Halimasjärvi (pesintä epäonnistui 2008, Lasse Kosonen suull.) ja itäosassa Kangasalan Katajajärvi (kaksi poikasta 2008, Olli Kanerva kirj. ilm.). Kaavoitussuunnitelmassa on syytä huomioida näiden pesimäjärvien läheisyys. Käki (Kä): Käen valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on NT eli silmälläpidettävä. Käkeä kuultiin alueella kolmella paikalla ja se on arvioitu alueellisesti uhanalaiseksi (a). Käen kohdalla on huomattava, että kukkuvat koiraat liikkuvat laajalla alueella ja siten sama yksilö voi tulla kirjatuksi useampaan kertaan. Palokärki (Pa): Palokärkeä ei ole luokiteltu valtakunnallisella uhanalaisuusluokituksella, mutta se on huomioitu Euroopan Unionin lintudirektiivin suojelualueita edellyttävänä lajina (Ldir). Soidintavia palokärkiä havaittiin kolmella paikalla. Leppälintu (Le): Leppälinnun valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on LC eli kannan katsotaan olevan elinvoimainen. Lajia tavattiin kahdella paikalla. Leppälintujen vähyyteen lienee tärkeimpänä syynä se, että alueella on niukalti lajin suosimaa männikköä elinpiiriksi. Leppälintu kuuluu vastuulajeihin, koska sen Euroopan pesimäkannasta arvioidaan Suomessa pesivän 15-30%. Pensastasku (Pe): Pensastaskun valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on NT eli silmälläpidettävä. Lisäksi se on katsottu olevan alueellisesti uhanalainen (a). Alueella on niukalti pensastaskulle sopivia elinympäristöjä. Tiltaltti (Ti): Alueen lintulajistossa tiltaltin valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on korkein, sillä sen kantaa pidetään vaarantuneena (VU). Linnustoselvityksen perusteella tiltaltti on kuitenkin yksi alueen tavallisimmista lintulajeista. Erityisesti osa-alueilla D ja E oli tiltaltteja useammalla paikalla. Kaavoituksen kannalta ongelmana on se, että tiltalttikoiraat liikkuvat (ja laulavat) laajahkolla alueella, jolloin sama yksilö tulee helposti kirjatuksi useampaan kertaan. Siten tiltalttien määrä alueella ei liene niin suuri, kuin havaintopaikkojen määrästä voisi päätellä. Pikkusieppo (Pi): Pikkusiepon valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus on NT eli silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen (a). Laji tavattiin alueelta yhdeltä paikalta. Lajin uhanalaisuutta Suomessa on vaikea arvioida, koska se esiintyy meillä levinneisyysalueensa reunamilla päälevinneisyysalueen ollessa Itä-Euroopassa ja Siperiassa. Pikkusieppo on laji, jota tavataan Pirkanmaalla etenkin luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa. Laji on tyypillinen aarniometsän asukki ja vuonna 2008 sitä tavattiin Pirkanmaalta 18 paikalta. Näistä kuusi havaittiin Tampereella ja kaksi Kangasalla.

8 8 4. Kaavoitukseen kuuluvat alueet Seuraavassa on käsitelty Ojalan-Lamminrahkan alue osa-alueittain ja arvioitu alueita, jotka on katsonut kaavoituksessa huomioitavaksi. Niillä esiintyy lintulajeja, joilla on IUCN -luokitus. Rakentamiselta säilytettävät tai rajoitettavat alueet on merkitty numeroin Liitekarttaan 2. O-L A (numero 1): Alueen Lahdentien eteläpuolinen, jo olemassa olevan asutuksen alue sijaitsee n. 100 metrin päässä vilkkaasti liikennöidystä tiestä. Merkityn alueen länsipäässä tavattiin leppälintu, jonka IUCN-luokitus on LC. Alue sijaitsee asutuksen lähellä. O-L B (numero 2): B-alueen keskellä kulkevan metsäautotien pää. Kartalle merkityn alueen alueen reunassa tavattiin tiltaltti, jonka IUCN-luokitus on VU. Alueella pesii useampia tiltalttipareja. O-L C: Osayleiskaavoitetun alueen itä ja eteläpuolelle on suunnitteilla Halimasjärven luonnonsuojelualueen ehdotettu laajennus (ks. Mustalahden selvitys 2007 ja liitekartta 3.). Laajennusta on syytä puoltaa, koska se takaisi luotettavammin järvellä pesivän kaakkurin esiintymisen ja alueella esiintyvän monipuolisen lintulajiston (mm. useina vuosina havaintoja pikkusieposta). Lisäksi alueen eteläosassa on ryhmä järeitä haapoja (n. 20), jotka ovat potentiaalisia pesäpuita kolopesijöille. Tältä eteläosan alueelta ei tavattu yhtään IUCN-lajia. O-L D: D-alueen merkittävin kohde on Lamminrahkan allikkoinen luonnontilainen suo. Alueen ympärillä on kuusivaltaista metsää, missä pesii tiltaltteja (VU). Itse Lamminrahkalta ei tavattu IUCN-lajeja. Alue on potentiaalinen niittykirvisen ja keltavästäräkin elinympäristöä. Molemmat lajit ovat taantuneet Pirkanmaalla. O-L E (numero 3): Alueella pesii IUCN-lajeista leppälintu (LC) ja tiltaltti (VU). Lisäksi kaavoituksessa on syytä huomioida se, että alueen itäpuolella Kangasalan Katajajärvellä pesii vuosittain silmälläpidettävä (NT) kaakkuri. O-L F (numero 4): Pikkusieppometsä, vanhahkoa luonnontilaista ja monipuolista lehtisekametsää. Alueelta tavattiin pikkusieppo, jonka IUCN-luokitus on NT. Merkityn alueen rakentamatta jättäminen tarjoisi elinympäristön myös monelle vähemmän uhanalaiselle lintulajille. O-L G : Alueelta ei tavattu IUCN-lajeja. Kirjallisuus Korte, K. & Kosonen, L Tampereen arvokkaat luontokohteet. Ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.) Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo.

9 9 Mustalahti, L Tampereen Halimasjärven luonnonsuojelualueen ehdotetun laajennusosan linnustoselvitys. Tampereen kaupungin ympäristötoimi. 6 sivua. Taulukossa 1. käytettyjen sarakkeiden selitykset Taulukossa 1. on esitetty käytettyjen sarakkeiden selitykset on esitetty seuraavassa. Ne noudattelevat yhteneväisyyden ja pitkälti yleiseen käytäntöön perustuen pääsääntöisesti Tampereen arvokkaat luontokohteet 2003 julkaisussa käytettyjä lyhenteitä (Korte & Kosonen 2003). Taulukko on pyritty laatimaan mahdollisimman yksinkertaiseksi viranomaiskäyttöä varten ja sen vuoksi em. julkaisussa olevia epäselviä uhanalaisuuskoodeja on jonkin verran muutettu. Seuraavassa on esitetty käytettyjen koodien selitykset. LAJI ja TIET. NIMI: Lajin suomen kielinen nimi ja tieteellinen nimi on esitetty näissä sarakkeissa nykyisen kielinimistön edellyttämällä tavalla. REV. ja YLIL.: Reviirien määrät eivät ole absoluuttisia määriä, koska useimpien lajien kohdalla se on mahdotonta lintujen liikkuvuuden ja tarkastusajankohtien vaihtelevuuksien vuoksi. Lisäksi kartoituksessa ei ollut tarkoitus kartoittaa kuin sellaisten lajien esiintymispaikat, joilla on katsottu olevan merkitystä eri tavalla luokitelluissa uhanalaisuusarvioissa (ks. myöhemmin). Eri alueilla esiintyvien lintulajien määrä kuitenkin kertoo alueen lintulajiston koostumuksesta. Reviiriksi on tulkittu laulava lintu, pesälöytö tai muu selkeästi pesintään viittaava käyttäytyminen. Joidenkin lajien kohdalla on arvioitu, ovatko ne mahdollisesti pesineet alueella vai ylilentäviä yksilöitä (sarake YLIL.). Esimerkiksi varhain talven-kevään taitteessa pesineiden käpylintujen kohdalla ei ole mahdollista tulkita, mistä ylilentävät linnut ovat peräisin tällaiset lajit on merkitty asteriskilla (*) ja selostettu tarkemmin HUOMIOITA sarakkeessa taulukossa 2. IUCN: IUCN on Maailman luonnonsuojeluliitto, jonka perustalta on tehty valtakunnallinen uhanalaisuusluokitus, missä eri tavoin uhanalaiseksi arvioidut lajit määritellään seuraavasti: LC = elinvoimaiset, NT = silmälläpidettävät, VU = vaarantuneet, EN = erittäin uhanalaiset ja CR = äärimmäisen uhanalaiset. a: a-sarake viittaa lajin alueelliseen uhanalaisuuteen. Tässä sarakkeessa on huomioitu vain lajit, joilla on suojelullista statusta. + -merkintä tarkoittaa, että alueella esiintyy lajia, kun taas - -merkintä ei tarkoita sitä, että lajia ei esiintyisi alueella. er/u: Erityisesti suojeltavat lajit. Merkintä u tarkoittaa lajin olevan uhanalainen. R: x = rauhoitettu tietyin edellytyksin, missä asteriskilla (*) merkityt lajit ovat joko riistalintuja tai ne eivät ole pesimäajan ulkopuolella rauhoitettuja. Rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa pesimäaikana erityisluvalla. Ldir: Euroopan Unionin Lintudirektiivin suojelualueita edellyttävä laji. Sarakkeessa oleva kirjainja numero on Lintudirektiivin I-liitteen lajeille Suomessa annettu koodi. Vas: Vastuulajilla tarkoitetaan sellaisia lajeja, jotka esiintyvät tutkitulla alueella, mutta joiden Euroopan kannasta tietty osuus esiintyy Suomessa. Koodi I tarkoittaa, että 15-30% lajin Euroopan kannasta esiintyy Suomessa.

10 10 KARTTA: Uhanalaisuusluokituksessa huomioitujen lajien kohdalla sarakkeessa oleva + -merkintä tarkoittaa, että reviirin tai havainnon paikka on esitetty kartalla. Taulukon 2. selitykset Taulukossa kaksi on esitetty Ojalan-Lamminrahkan reviirimäärät osa-alueittain (ks. karttaliite, missä on esitetty osa-aluiden rajaukset). O-L A viittaa osa-alueeseen A jne. Koska alueet olivat eri kokoisia, niillä havaittuja eri lajien reviirimääriä ei voi verrata suoraan toisiinsa. Huomioita sarakkeeseen on lisätty selventäviä kommentteja. Taulukon lopussa on esitetty osa-alueilla havaittujen lajien yhteismäärä ja reviirien tai muuten havaittujen yksilöiden kokonaismäärä. Liitekartat Liitekartta 1. Ojalan-Lamminrahkan alueella havaittujen statuksen saaneiden lajien esiintymispaikat (ks. myös Taulukko 1.). Liitekartta 2. Ojalan-Lamminrahkan alueen kohteet, joilla esiintyy IUCN lajeja (ks. kohta 4. Kaavoituksessa huomioitavat alueet). Ainoastaan tietyt alueet on esitetty erityisesti huomioitavaksi kaavoituksessa. Liitekartta 3. Tampereen Halimasjärven luonnonsuojelualueen ehdotetun laajennusosan kartta (Mustalahti 2007).

11

12

13