1 Ylä-Satakunnan Ympäristöyhdistys ry Muutoksenhaku 5.10.2009 Markku Saarinen Vuorikuja 13 39700 Parkano 0503914058 markku.saarinen@metla.fi Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Varastokatu 3 A 4. krs 33100 Tampere 03 213 1317 pirkanmaa@sll.fi Korkein hallinto-oikeus PL 180 00131 Helsinki korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi Viite: Vaasan hallinto-oikeuden päätös 7.9.2009 09/0454/3 Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Ympäristölupapäätös nro 140/2007/4 Asia: Muutoksenhaku VHO:n päätökseen 09/0454/3 ja LSY:n ympäristölupapäätökseen140/2007/4 Muutoksenhakijat: Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry:n toiminta-alue käsittää Parkanon kaupungin sekä Kihniön ja Karvian kunnat. Yhdistys kuuluu Suomen luonnonsuojeluliittoon Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n kautta. Yhdistyksen tarkoitus on edistää luonnon ja ympäristönsuojelua toiminta- alueellaan mm. seuraten paikallisia ympäristömuutoksia, antaen lausuntoja toimialaansa liittyvissä asioissa ja tehdä aloitteita sekä esityksiä viranomaisille ja yhteisöille sekä edistää luontoon kohdistuvaa tutkimusta. Suomen luonnonsuojeluliiton piirijärjestön Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n toiminnan tarkoituksena on edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua. Piirin toiminta-alueena on Pirkanmaan maakunta Urjalaa lukuun ottamatta ja lisäksi Karvian kunta. Luonnonsuojelupiirin toiminnan tavoitteena on mm. luonnonsuojelun (ml. suoluonto) edistäminen, turpeenoton ja kunnostusojitusten haittojen esiin nosto, vesienhoidon suunnitteluun vaikuttaminen ja pienvesien suojelu. Luonnonsuojelupiiri antaa lausuntoja toimialaansa liittyvissä asioissa, tekee aloitteita ja esityksiä viranomaisille ja edistää yleistä ympäristötietoisuutta.
2 Yhdistyksemme hakevat muutosta hallinto-oikeuden päätökseen ympäristönsuojelulain 97 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Sen mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät. Me Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri yhdessä vaadimme Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisun kumoamista ja Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen hylkäämistä Saukonsuon turvetuotantoalueella. Muutoksenhaun perusteluiksi esitämme seuraavat syyt: 1 Vesistönsuojelulliset syyt 1.1 EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY) ja sen pohjalta annetussa laissa asetetut yleiset tavoitteet vesien tilalle Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Lain tarkoituksena on, että vesienhoidon järjestämisessä otetaan huomioon vesien ekologisen ja kemiallisen tilan laadun lisäksi mm. vesien riittävyys, vesien kestävä käyttö, vesien virkistyskäyttö sekä vesiekosysteemien suojelu ja vesiekosysteemeihin suoraan yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelu. Vesienhoitoalueille tullaan laatimaan vesienhoitosuunnitelmat kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat valmistuvat kuluvana vuonna. 1.2 Muutoksenhaun perustelut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä asetetaan turvetuotantoalueelta vesistöön johdettavien vesien kemialliselle käsittelylle vuotuiset kemiallista hapenkulutusta, fosforia ja kiintoainetta koskevat poistotehon tavoitearvot. Kiintoaineen määrä on ilmoitettu päästön suhteellisena osuutena ollen tuotantokaudella roudattomana aikana 60 % ja tuotantokauden ulkopuolella 50 %. Kiintoaineen määräksi hakija on arvioinut n. 0,7 t/a, johon hakija on päätynyt vähentämällä oletetun luonnonhuuhtouman pois. Hakijan ilmoittama määrä perustuu arvioon, jota ei tarkemmin ole perusteltu. Katsomme kokemusperäiseen tietoon perustuen, että kiintoaineen määrä, vaikka suhteellisesti ilmoitettu vähennyskin onnistuttaisiin saavuttamaan, on edelleen liian suuri alapuoliselle vesistölle. Noin puolet turvetuotannon vuotuisesta kuormituksesta tulee sulamisvesien mukana talvella ja keväällä, jolloin turvealueiden vedet johdettaneen VHO:n päätöksen mukaisesti kemiallisen puhdistuksen ohi. Routa-aikaan kemiallinen
3 puhdistus ei teknisesti onnistukaan avotaivaan alla, vaan kaipaisi suojausta. Ilmastonmuutos, sääilmiöiden muuttuminen ja lisääntyneet sateet myös talvikaudella ovat vaikuttamassa siihen, että huuhtoutumista tapahtuu talvikuukausien aikana suuremmassa määrin kuin aiemmin. Tuotantotoimintaan liittyvät vesiensuojelurakenteiden ja ojastojen kunnostus-, puhdistus- ja muutostyöt tehdään valtaosin loppusyksyllä tuotannon päättymisen jälkeen. Uuden tuotantoalueen ojitus- ja kunnostustöitä tehdään usein talvella jäätyneen maan aikaan. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä ei oteta huomioon, että käytöstä poistuvat turvetuotantoalueet ovat edelleen ja vuosia rasitteena Vuorijärven tilalle, koska niistä edelleen kulkeutuu ravinteita ja kiintoaineita alapuolisiin vesiin. Niin kauan kuin Vuorijärven valuma-alueella olevat muut turvetuotantoalueet eivät ole selvästi siirtyneet muuhun käyttöön, niiltä valuvat vedet ovat vaikuttamassa lisäkuormana Vuorijärveen. Vanhat kentät ovat hyvin kuormittavia. Humusperäiset alueet aiheuttavat jälkikäytössäkin ravinteiden ja kiintoaineen irtoamista ja kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Poistuva kuorma ei riitä parantamaan tilannetta siten, etteikö Saukonsuon käyttöönotto väistämättä saattaisi purkujärvenä toimivan Vuorijärven tilan sellaiseksi, jossa vain 1,5 m keskisyvyydeltään syvän järven kyky niellä kiintoainetta ja ylimääräisiä ravinteita ylittyy. Kiistatta on todennettu tieto, että Vuorijärvi on liettynyt ja täyttynyt ja että vesi on tummunut ja muuttunut Vuorijärveen johdettujen vesien vuoksi. Nämä muutokset ovat käyneet ilmi mittaustuloksissa. Valuma-alueella turvetuotanto on ollut merkittävin syy, joka on johtanut Vuorijärven huonoon tilaan. Lisäksi on huomioitava, että käynnistyvän turvetuotannon vuoksi alueelta kulkeutuisi kiintoainetta Vuorijärveen ainakin 25 toimintavuoden ajan. Toteamme, että kiintoaineen määrän tarkkailulle ei ole olemassa tarpeeksi luotettavaa menetelmää, jotta raja-arvon saavuttaminen ja kemiallisen puhdistuksen teho tältä osin voitaisiin luotettavasti todentaa vuotuisesta kiintoainekuormasta. Hallinto-oikeuden päätöksessä katsotaan, että Vuorijärven nykyiseen tilaan verrattuna ei uudella turpeennostolla olisi vaikutusta. VHO:n päätelmä perustuu siis siihen, että järven tila voidaan säilyttää nykyisenlaisena, jollaiseksi se on tullut jo aiemman turpeennoston seurauksena, ja päätöksellä mitätöidään Vuorijärven kunnostamiseksi tehtyä mittavaa, hidasta, raskasta ja kallista työtä. Vuorijärven kunnostamiseksi on edelleen vireillä uusia hankkeita ja niiden menestyksekkäältä toteuttamiselta viedään pohja pois Saukonsuon turpeenottoalueen ympäristöluvalla. Tässä yhteydessä muutoksenhakijoina haluamme muistuttaa, että ympäristölupakäsittelyssä kahden ympäristöneuvoksen asiantuntijoina esittämä kanta oli kielteinen. Myös fosforin suhteellisen määrän lisääntyminen, mikä edelleen käy ilmi Vaasan hallinto-oikeuden perusteluissa, on merkittävää. Rehevöityminen etenee, järven pohjalle kerääntyy yhä enemmän orgaanista ainesta, jonka hajottaminen kuluttaa happea. Pohjan hapettomuus vaikuttaa haitallisesti pohjaeläimistöön ja edesauttaa
4 sedimenttiin sitoutuneen fosforin vapautumista uudelleen vesimassaan. Tämä sisäinen kuormitus on jo nyt Vuorijärven ongelma, eikä järven tila parane siitä, että fosforin määrä entisestään lisääntyy. Kemiallisen puhdistuksen onnistumisesta ei ole pitkäaikaisseurantaa eikä sen puhdistustehosta vuositasolla ole kertynyt riittävää tietoa, vaikka tulokset ovatkin olleet rohkaisevia. Kemiallisen vedenpuhdistuksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että asema vaatii sähköliittymän sekä laitteiston jatkuvan valvonnan järjestämisen. Käytettävät kemikaalit vaativat erityisrakenteiset säilytysastiat ja niille suoja-altaat sekä tilaa lietteen läjitysalueille. Yksikkö vaatii myös tieyhteydet kemikaalien toimittamista varten. Kemiallinen vedenpuhdistus vaatii myös erityisammattitaitoa. Eri tuotantovaiheiden (kuntoonpano, tuotanto, kunnossapito ja jälkikäyttö) vesistöön kohdistama kuormitus tulisi yksilöidä. Esimerkiksi sarkaojia kaivettaessa orgaanisen aineksen määrä lisääntyy ja voi olla tuotantovaiheessa hyvin suuri. Eritysojien vaatimat vesistönsuojelutoimenpiteet on jätetty huomiotta. Myös eristysojiin olisi kaivettava lietesyvennykset ja ne olisi pidettävä kunnossa ja otettava tarkkailun piiriin. Eristysojien purkuvesien suunta pitää tarkistaa. Kaikkien vesiensuojelurakenteiden olisi oltava luonnollisesti käytössä tuotantokauden alkuun mennessä. Turvetuotanto muuttaa koko suoekosysteemin. Tuotannon vaikutukset vesistöihin voivat ulottua suolta ojia pitkin kauas alapuolisiin järvialtaisiin. Vaikutukset näkyvät myös purkujärven alapuolisissa vesistöissä Vuorijoessa ja Kirkkojärvessä. Vuorijärven virkistyskäytölle ei ole annettu riittävää painoarvoa. Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat erilaisia erityyppisissä vesistöissä. Karuissa järvissä vaikutukset näkyvät herkästi ja radikaalisti sen vesiekosysteemiä muuttaen. Saukonsuon vaikutuspiirissä on karuksi luokiteltava Kovesjärvi. Kovesjärvi on lähdesyöttöinen järvi. Se saa vettä myös pieninä laskuojina. Järvestä laskevan kapean Kovesjoen virtaus on vähäinen. Järvi voidaan luokitella tällä hetkellä karuksi siinä esiintyvän kasvillisuuden ja lintulajiston perusteella. Selvä merkki rehevöitymisen uhkasta on järven fosforipitoisuuden kohonnut arvo. Valuma-alueella ei ole merkittävää maanviljelystä tai karjanhoitoa. Saukonsuon kuivatus voi vaikuttaa lähdesyöttöisen järven alapuoliseen hydrauliseen paineeseen ja vähentää merkittävästi järveen tulevan veden määrää ja laatua. Karuissa järvissä vähäinenkin ravinnekuorman lisäys voi johtaa radikaaliin järven tilan huononemiseen. Reuna- ja kuivatus- ja läjityspaikkojen ojituksista saattaa johtua ravinne- ja humuspitoisia vesiä Kovesjärveen. Pölyn leviäminen merkitsee vesistövaikutusten ulottumista myös Kovesjärveen, vaikka se ei ole varsinainen purkuvesistö.
5 Saukonsuon turpeennostolla voi olla vaikutukset pohjaveteen. Parkanon kaupungin vedenottamo on Vuorijärven läheisyydessä. Kaupungin vesi on kärsinyt liiasta rauta- ja mangaanipitoisuudesta. Jos tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle, ne voivat aiheuttaa myös vedenlaadun heikentymistä, esimerkiksi rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuden lisääntymistä. Ympäristöluvan riskitarkastelu on puutteellista. Katsomme, että VHO:n esittämän päätöksen kaltainen kemiallinen puhdistuskaan ei tuo riittävää varmuutta sille, että Vuorijärven tila ei oleellisesti heikkenisi edelleen Saukonsuolla tapahtuvan turpeenoton vuoksi. Katsomme myös, että vaikutuksia ulottuu myös varsinaisen purkuvesistön ulkopuolle. Ottaen huomioon purkuvesistön herkkyys pienellekin ylimääräiselle kuormitukselle, ei ympäristölupaa voida pitää perusteltuna. Myöntämällä turpeenotolle ympäristölupa mitätöidään Vuorijärven jo toteutetut ja vireillä olevat, ranta-asukkaille kalliit ja työläät kunnostushankkeet. Vesiensuojelun suuntaviivoiksi turvetuotannolle on asetettu valuma-alueittainen suunnittelu, suojelun tehostaminen ja uusien alueiden käyttöönoton tarpeiden erityisen tarkka arvioiminen alueilla, joilla vesien tilaa on parannettava, tuotannon sijoittuminen tuotannossa oleville tai ojitetuille alueille eikä vesistöjen tai suojelualueiden läheisyyteen. Turvetuotannon ympäristölupien tulee sisältää tuotannon koko elinkaaren huomioiva parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) ja ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) periaatteet sekä vesiensuojelun huomioiminen jälkikäytön suunnittelussa. Turvetuotannon vesistövaikutukset ovat alueellisesti merkittäviä. Siksi on arvioitava oikein sekä kokonaiskuormitus että vesistön kyky vastaanottaa kuormitusta. Lisäksi on huomioitava ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaatimukset. 2 Pölyämishaitat ja melu 2.1 Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920), valtioneuvoston asetus melutason ohjeisarvoista (993/1992) ja valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) Naapuruussuhteista annetun lain 17 :n mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta. Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista määrittelee loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla ohjeeksi, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 db eikä yöohjearvoa 40 db.
6 Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. Ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta annetun valtioneuvoston päätöksen 2 :ssä säädetään ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemisestä, hiukkasten pitoisuuksista sekä kokonaisleijumasta ulkoilmassa alueilla, missä asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain myös viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Pitkäaikaispitoisuuksien ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. 2.2 Muutoksenhaun perustelut Vaikka turvetuotannon pöly- ja melulähteet sekä päästöjen määrään vaikuttavat tekijät tunnetaankin yleisellä tasolla hyvin, tarvitaan vielä lisätietoa pölyn synnystä, leviämisestä ja vaikutuksista sekä päästöjen torjuntakeinoista. Hiukkasmallit eivät sinällään sovellu turvepölyyn ja sen käyttäytymis- ja vaikutusmekanismien selvittämiseen. Nimenomaan turvepölyhaitoista ollaan tekemässä ympäristökeskuksissa uutta tutkimusta ja kehittämässä paremmin soveltuvia vaikutusja leviämismalleja. Tehokkaasti toimivan suojapuustovyöhykkeen tulisi alkaa tuotantoalueen reunasta, olla reunaltaan korkea, jyrkkä ja epäsäännöllinen siten, että reunan kasvillisuus olisi monikerroksista ja melko tiheää. Metsän sisällä monilajisuus, korkeat puut ja eriikäinen kasvillisuus tehostavat epäpuhtauksien pidättymistä. Suojavyöhykkeen hoidon ja säilymisen varmistamiseksi sen tulisi olla tuottajan hallinnassa. Saukonsuolle suunniteltu suojavyöhyke pölyn leviämisen estämiseksi on riittämätön. Puusto on matalaa ja puusto on harvalatvuksista. Se ei ole monikerroksista, monilajista eikä tiheää. Turvepöly nousee korkealle puiden latvojen yläpuolelle. Tästä on tehty lukuisia uusia ja ilmoitettuja havaintoja Kovesjärven rannoilta koskien sen länsipuoleista yksityistä turpeentuotantoaluetta ja on täysin odotettavissa, että sama pölyämisilmiö toistuu Saukonsuon kohdalla, jonka etäisyys Kovesjärvestä on lähimmillään vielä vähäisempi kuin yksityisessä omistuksessa oleva turpeennostoalue Kovesjärven länsipuolella. Viime vuosina lisääntyneet sääilmiöt ja puuskittaiset tuulet nostavat pölypatsaat korkealle kasvillisuuden yläpuolelle eikä harvakasvuiset puiden latvustot kykene pölyä suodattamaan. Lisäksi on otettava huomioon, että suojapuustona toimivan alueen koko laajuudessaan tulisi olla hakijan omistuksessa. Sen varaan, että puusto pysyy kasvussa seuraavien 25 vuoden ajan, on voitava laskea. Saukonsuon turpeenottoalue olisi lähimmillään vain 300 m etäisyydellä Kovesjärvestä ja loma-asutuksesta. Myös kyläkeskus on välittömässä läheisyydessä. Turvesuolle tyypillinen ilmaston äärevyys aiheuttaa maa- ja merituuli- kaltaisen ilmiön. Se saa ilmanvirtaukset kulkeutumaan suolta poispäin päivälämpötilojen
7 laskiessa iltaa ja yötä kohti. Samalla lämpöään ulossäteilevä järvi aiheuttaa nousevia ilmavirtauksia ja korvausilma käy suolta järvelle imien mukaansa turvesuopölyä. Tuotanto on kesäöinä käynnissä. Pölyn leviäminen merkitsee vesistövaikutusten ulottumista myös muuhun vesistöön kuin varsinaiseen purkuvesistöön. Tässä tapauksessa Kovesjärven vedenlaadun voidaan perustellusti olettaa huonontuvan pölyhaittojen vuoksi. Turvepöly aiheuttaa haittaa sekä alueen vakituisille asukkaille että vapaa-ajan asukkaille ja alueen virkistyskäyttäjille kymmenien vuosien ajan Mikäli Saukonsuo otetaan käyttöön, pölyhaittojen vaikutukset Kovesjärveen ovat ilmeiset. Vesistökartoitukset lähes kaikista Parkanon järvistä on tekemättä. Vähäisiä ja puutteellisia tietoja saattaa olla vuosikymmenten takaa. Voidaan olettaa ja kokemusperäinen tieto osoittaa, että myös matalan Kovesjärven veden tilaan ovat vaikuttaneet jo sen valuma-alueella käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden aiheuttamat pölyhaitat. Ne näkyvät hiekkapohjaisen järven pohjan painanteiden liettymisenä, pohjaa peittävänä humuskerroksena ja veden värin muuttumisena. Kovesjärveen kohdistuneiden haittojen käsittely on täysin riittämätöntä. Puuskittaisten kovien tuulien ajaksi työskentelyn turvetyömailla pitäisi keskeytyä.. Tuotantoalueella on seurattava tuulen suuntaa ja nopeutta luotettavalla tavalla ja velvoittaa rekisteröivien tuulimittareiden käyttöä. Turvetuotannon aiheuttamat meluhaitat painottuvat ilta- ja yöaikaan ja melun leviämisen kannalta suotuisiin olosuhteisiin. VHO päätöksessään ei ole vaatinut riittävän alhaisia meluarvoja. Paitsi lähimpään asutukseen voidaan kesäöisten äänien olettaa kantautuvan Kovesjärven pintaa pitkin helposti sen kaikille rannoille. 3 Ilmastonsuojelulliset syyt Ilmastonmuutoksen torjunta tulee asettamaan yhä tiukempia vaatimuksia Suomen energiahuollolle. Suomen energiasta 6-7 prosenttia tulee turpeesta, mutta maamme hiilidioksidipäästöistä turpeenpoltto aiheuttaa 20 prosenttia. Turve on fossiiliseen verrattava polttoaine ja sen polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen poltossa tuotettua energiayksikköä kohden. Kansainvälinen yhteisö ei suhtaudu turpeen käyttämiseen polttoaineena suopeasti. Tämä tulee yhä uudelleen ilmi esimerkiksi jokaisessa EU-tason käsittelyssä. Viimeksi joulukuussa 2008 EU hyväksyi uusiutuvan energian direktiivin, jossa turvetta ei luokitella uusiutuvaksi energianlähteeksi.
8 Turve on fossiilisiin energianlähteisiin verrattava polttoaine, jonka polttaminen tuottaa runsaasti ilmastonmuutosta jouduttavia hiilidioksidipäästöjä. Erityisen paljon ilmakehää rasittaa Saukonsuon kaltaisten luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten ojittamattomien soiden sisältämän turpeen esiin kaivaminen ja polttaminen. Vapo suunnittelee nostavansa Saukonsuosta alkuvaiheessa kasvu- ja ns. ympäristöturvetta. Leijonanosa Saukonsuon turpeesta päätyisi kestämättömään energiantuotantoon. EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Kun päästötavoitteet kiristyvät tulevaisuudessa, on turpeen energiakäyttöä vähennettävä nykyisestä. Saukonsuosta turvetta kaivettaisiin Vapon mukaan noin vuoteen 2030 asti. On erittäin kyseenalaista, voidaanko turvetta käyttää energiantuotannossa edes enää vuonna 2020. Vapon lupahakemus on perusteiltaan vanhentunut, sillä siinä ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen energiahuollolle asettamia vaatimuksia. 4 Luonnonsuojelulliset syyt 4.1 Suomen ympäristökeskuksen arvio uhanalaisista luontotyypeistä (2008) Vapo Oy:n tavoite on nostaa turvetta Saukonsuolta 80,5 hehtaarin kokoiselta alueelta. Suurin osa tuosta alueesta on tällä hetkellä ojittamatonta eli luonnontilaista tai sen kaltaista suota. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä turpeennostoon on annettu lupa 72 hehtaarin kokoiselle alueelle. Suomen ympäristökeskuksen laatiman uhanalaisten luontotyyppien selvityksen (2008) mukaan lähes kaikki Etelä-Suomen suotyypit ovat uhanalaisia. Monet suotyypit, joita Saukonsuolla esiintyy, on tuoreessa uhanalaisluokituksessa määritelty vaarantuneiksi (mm. kalvakka- ja saranevat) tai silmälläpidettäviksi (tupasvillarämeet). Suotyyppien uhanalaisuuden taustalla ovat metsäojitukset ja turpeenotto. Lähes kokonaan luonnontilaisena säilynyt Saukonsuo on nykypäivänä harvinaisuus, suoluonnon kannalta tärkeä ja suojelunarvoinen. Uhanalaisten luontotyyppien tuhoamiselle ei tule antaa ympäristölupaa. 4.2 Luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain vaatimukset luontotyyppien suojelun suotuisasta tasosta Luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. EU:n jäsenvaltiot raportoivat EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta.
9 Kaudelta 2001-2006 laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa 2007. EU:n komissiolle tarkoitetussa raportissa kerrotaan, miten Suomi onnistui luontodirektiivin toimeenpanossa vuosina 2001-2006. Raportin mukaan boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Aapasoiden, kuten Saukonsuon, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi riittämättömäksi (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=90386&lan=fi). Luonnonsuojelulain 5 :n mukaan luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Saukonsuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin vaatimuksia. 4.3 Saukonsuon lintulajien suojana EU:n luonto- ja lintudirektiivi sekä erityisvastuulajin status Saukonsuolla esiintyvä riekko on koko Etelä-Suomessa taantunut voimakkaasti. Jos riekon asuttamia soita turmellaan turpeenotolla lajin levinneisyysalueen reunoilla, kuten Parkanossa, lajin luontainen levinneisyysalue supistuu. Tämä olisi vastoin EU:n luontodirektiiviä. Luontodirektiivin yleistavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Riekon säilyttäminen nykyisellä levinneisyysalueellaan edellyttää riittävän laajojen suokokonaisuuksien suojelua. Saukonsuolla esiintyvistä linnuista kurki, liro, kapustarinta, metso ja laulujoutsen mainitaan EU:n lintudirektiivin I-liitteessä. Liitteessä luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät lintulajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on turvattava I-liitteen lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Lisäksi jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen.
10 Saukonsuon lintulajeista laulujoutsen, liro, valkoviklo ja metso sekä suolla muuttoaikoina tavattavat metsähanhet kuuluvat Suomen erityisvastuulajeihin. Suomella on kansainvälinen vastuu näiden lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee sitä, että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. 4.4 Luontodirektiivin suojaamat eliölajit selvitettävä Luontodirektiivin IV-liitteen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Luontodirektiivin IV-liitteen lajilistassa on lajeja, joiden esiintyminen Saukonsuolla on mahdollista lajien elinympäristövaatimusten perusteella. Tällainen laji on esimerkiksi viitasammakko. Lajin esiintymistä ei tietääksemme ole Saukonsuolla tutkittu. Direktiivin IV-liitteen lajien esiintyminen on Saukonsuolta selvitettävä erikseen. Direktiivilajit pystyy kartoittamaan vain tähän eliöryhmään erikoistunut asiantuntija. Ilman luontodirektiivin IV-liitteen eliölajien selvitystä lupaa turpeenottoon ei Saukonsuolle tule myöntää. Katsomme, että Vapo ei ympäristölupaa hakiessaan ole riittävällä tavalla selvittänyt Saukonsuon luontoarvoja. Ympäristöluvan hakijan on selvitettävä alueen luontoarvot (YSL 5 :n selvilläolovelvollisuus). Ilman luontoselvityksiä toiminnalle ei voi valita sijoituspaikkaakaan (YSL 6 ). Ilman maastoselvityksiä ei voi tietää, onko alueella luonnonsuojelulailla (esimerkiksi LsL 47 tai 49 ) suojeltuja lajeja (vrt. YSL 41.3 ja 42.1 ). 5 Muut syyt 5.1 Ympäristönsuojelulain vaatimukset Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Saukonsuon turpeenotto olisi mielestämme vastoin ympäristönsuojelulakia, sillä luonnontilaisen suon luonnonolosuhteet huonontuisivat varsin perusteellisesti: suon päärakenneosa eli turve kaivettaisiin pois. Tämän seurauksena suon luonnonolosuhteet ja niistä riippuvaiset merkittävät luontoarvot huonontuisivat peruuttamattomasti. Tästä johtuen turvetuotanto pitäisi kohdentaa jo aiemmin metsätaloutta varten ojitetuille suoalueille. 5.2 Maakuntakaavan merkinnät ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Voimassa olevassa Pirkanmaan maakuntakaavassa Saukonsuota ei ole osoitettu turpeenottoon. Myöskään valmisteilla olevassa Pirkanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavassa (turve) ei Saukonsuota ole varattu turpeenottoon.
11 13.11.2008 valtioneuvosto päätti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistetut tavoitteet ovat astuneet voimaan 1.3.2009. Voimassa olevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turve-tuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valumaalueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Mielestämme turpeenotto Saukonsuolta ei valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa ole mahdollista. Suurin osa Saukonsuosta on ojittamatonta, luonnontilaltaan hyvin säilynyttä suota. 6 Lopuksi Epävarmuus vaikutuksista (varovaisuusperiaate) korostaa tarvetta antaa määräyksiä vaikutusten ilmenemisen ehkäisemiseksi ennakolta. Lupamääräyksiä asetettaessa tulee ottaa huomioon myös toiminnan aiheuttaman kuormituksen osuus koko alueen kuormituksesta. Turvetuotannon luonne vesistöjä kuormittavana toimintana edellyttää valvonnallisista syistä mahdollisimman tarkkarajaisia vesistöpäästöjä koskevia lupamääräyksiä, joissa otetaan huomioon myös mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt. Tämän vuoksi vesistökuormituksen hallitsemiseksi ja vähentämiseksi sekä nettokuormituksen yleisen vähentämisvelvoitteen täyttämiseksi, kuormitukselle on asetettava riittävät tavoitteelliset rajat, jotka tulee vuositasolla pyrkiä saavuttamaan toimintaa harjoitettaessa ja käyttäen parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja sitä kehittämällä. Siitä huolimatta, että ympäristölupa on korosteisen päästöpainotteinen, on Vaasan hallinto-oikeus tehnyt virheellisesti jättäessään kokonaan huomioimatta Saukonsuohon liittyvät luontoarvot. Sen mitä yleisellä tasolla on hyväksytty turpeenottoalueiden käyttöönoton periaatteiksi, tulisi olla käytäntöä myös ympäristöluvissa. Turpeennoston ympäristöluvat tulee antaa alueille, joissa vesistövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja jo aiemmin ojitetuille luontoarvonsa jo menettäneille alueille. Tämän ympäristöluvan kohdalla rikotaan molempia hyväksyttyjä yleisperiaatteita ja hävitetään ainutkertaista eteläistä aapasuota, joka toimii elinympäristönä monille harvinaisille eteläisille lajeille. Myös suon virkistyskäyttöä on vähätelty. Luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Saukonsuo on erittäin tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Saukonsuo tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja
12 luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla Edellä olevien perusteluiden saattelemana esitämme, että Vapon turvetuotantoalueen ympäristölupa Saukonsuolla evätään kokonaan. Parkanossa 5. 10. 2009 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry:n puolesta Markku Saarinen, puheenjohtaja Hannu Latvajärvi, sihteeri markku.saarinen@metla.fi hannu.latvajärvi@metla.fi Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n puolesta Timo Tamminen, puheenjohtaja Anni Kytömäki, sihteeri timoantero.tamminen@elisanet.fi anni.kytomaki@sll.fi