Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry VALITUS Valtionkatu 1 17.01.2011 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi Vaasan hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA NRO: 83/2010/3 DNRO: ESAVI/264/04.08/2010 ASIA: Valitus Iso Rapanevan turvetuotantoa koskevasta ympäristöluvasta, Isojoki Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljenpänä piiri), jonka kotipaikka on Seinäjoki ja piirin toiminta-alueena Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Pohjanmaan alue jättää Iso Rapanevan turvetuotannosta myönnettyyn ympäristölupaan oheisen valituksen. Vaatimukset: Piirin näkemyksen mukaan Iso Rapanevaa ei pidä muuttaa turvetuotantokäyttöön ja vaadimme myönnettyä lupaa kumottavaksi. Lupapäätös: http://www.avi.fi/fi/virastot/etelasuomenavi/ymparistojavesitalousluvat/ymparistoluvat/documents/p %C3%A4%C3%A4t%C3%B6kset/Vuosi%202010/esavi_paatos_83_2010_3-2010-12-17.pdf Perustelut: Kaavoitus ja toimenpideohjelmat: Etelä-Pohjanmaan 23.5.2005 vahvistetussa maakuntakaavassa Isojoki- Lapväärtinjoen valuma-alueella turvetuotantoa koskee suunnittelumääräys IV, jonka mukaan kokonaiskuormitusta on pyrittävä vähentämään. Tähän tavoitteeseen ei päästä koko ajan lisäämällä turvetuotantoa. http://map3.centroid.fi/epliitto/mk/map.php Maakuntakaavassa esitetään myös, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Iso Rapaneva muodostaa yhdessä lähialueen muiden luonnontilaisten soiden kanssa vielä turvetuotannon osalta koskemattoman alueen, joka yhdistää useita soita luonnon kannalta merkittäväksi aluekokonaisuudeksi. Iso Rapaneva on ojittamaton ja luonnontilainen suo, reunaojituksien vähäisiä vaikutuksia lukuun ottamatta. Suon kokonaisala ojittamattomien alueiden osalta on noin 120 ha, sisältäen monimuotoisuutta lisäävät metsäsaarekkeet. Nyt valituksen alaisessa päätöksessä ojittamattoman alan osuus on noin 60 ha. EU:n vesipuitedirektiiviin liittyvään alueelliseen vesienhoitosuunnitelmaan on esitetty Isojoki-Lapväärtinjoen kuormituksen alentamistarpeen olevan noin 30% ravinnekuormituksesta. Tavoitteen mukaan jokialueen tulisi olla luokittelun mukaan hyvässä tilassa vuoteen 2015 mennessä.
Isojoki- Lapväärtinjoki on yksi ainoita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueen jokia, joissa hyväksi luokiteltu tavoitetila voidaan saavuttaa 2015 mennessä. Isojoen-Lapväärtinjoki on alueellisesti ja myös valtakunnallisesti erittäin merkittävä jokialue sen monipuolisen ekologian vuoksi. Jokialueeseen kohdistuvia haitallisia toimia pitää rajoittaa ja haittavaikutuksia minimoida joen säilymiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Kärjenjoelle on esitetty, että hyvä tila saavutettaisiin vuoteen 2021. Sen perusteella kuormituksen tulisi alentua jo em. vuoteen mennessä hyvälle tasolle. Alueen kokonaiskuormitusta turvetuotannon osalta tarkasteltaessa turvetuotanto vähenisi vasta 2025 jälkeen vesiensuojelullisesti hyvälle tasolle, mikäli poistuvia kenttiä ei oteta ruokohelven tai viljan viljelyyn, jolloin ravinnemäärät vain kasvaisivat nykyisestä. Huomioitavaa on, että uusien soiden kuormitus on alkuvuosina suurempaa valmisteluvaiheessa, kuten myös vanhojen, maatuneiden turvesoiden tuotanto loppuvaiheessa. Siten lähivuosien vesistökuormitus tulisi kasvamaan joka tapauksessa. On myös huomioitava se, että Kärjenjoen valuma-alue on noin 25% koko Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueesta. Kärjenjoen hyvän tilan saavuttaminen vasta vuonna 2021mennessä ei saa haitata pääuoman hyvän tilan saavuttamista jo aiemmin. Kuitenkin Kärjenjoen merkitys pääuoman alaosan veden laatuun on erittäin merkittävä ja kuormitus Kärjenjoessa saattaa estää pääuoman vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen. Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alue on myös Natura- vesistö, jonka kuormitusta ei tule lisätä nykyisestä. Jokialue kuuluu myös kansainväliseen Project Aqua -hankkeeseen, joka ei sinällään ole oikeusvaikutteinen mutta on jatkuvan tutkimuksen ja vesiensuojelutyön kohteena. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan turvetuotantoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=5409&lan=fi, sivu 32 Länsi-Suomen ympäristöohjelma 2006 mukaan uusi turvetuotanto tulisi suunnata mahdollisimman haitattomille alueille. Turvetuotannossa tulisi suosia ojitettuja soita. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=35878&lan=fi, sivu 70 Suotyyppien uhanalaisuus: Suomen ympäristökeskuksen 2005-2007 laatimassa Suomen ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa (SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus) on Iso Rapanevan luontotyyppien mukaiset suotyypit arvioitu eteläisen Suomen osalta monilta osin vaarantuneiksi ja silmälläpidettäviksi suotyypeiksi. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=86057&lan=fi Iso Rapanevalta on selvitetty eteläisessä Suomessa uhanalaisiksi luokiteltuja suotyyppejä mm. lyhytkorsineva (VU), saraneva (VU) ja silmäkeneva (NT). Lisäksi suolla on keidasrämettä, joka on luokiteltu säilyväksi (LC). Minerotrofiset lyhytkorsinevat ovat luokiteltu eteläisessä Suomessa
vaarantuneeksi luontotyypiksi (VU). Minerotrofisia lyhytkorsinevoja esiintyy tyypillisesti aapasoiden reunaosissa ja piensoilla. Esiintyminen on aiemmin painottunut erityisesti keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen aapasuoalueelle, etenkin Pohjanmaalle. Ojitus on kuitenkin hävittänyt niitä sieltä eniten, joten painopiste lienee siirtynyt aiempaa enemmän pohjoiseen. Saranevat ovat eteläisessä Suomessa luokiteltu vaarantuneiksi (VU), Saranevoja esiintyy aapasuoyhdistymissä pohjavesien ja sulamisvesien valumispaikoilla, keidassoiden laiteilla ja umpeenkasvavien lampien rannoilla. Silmäkeneva, jotka Iso Rapanevan tapauksessa ovat kuljunevojen (NT) silmäketyyppeinä esiintyviä suotyyppejä. Ombrotrofiset lyhytkorsinevat vaihettuvat vähitellen kuljunevoihin, rahkarämeisiin sekä keidasrämeisiin, joiden nevapinnalla vastaavaa kasvillisuutta esiintyy yhdessä kuljunevojen kanssa. Kuljunevoja esiintyy etenkin eteläboreaalisessa vyöhykkeessä ja keskiboreaalisen vyöhykkeen Pohjanmaalla, kilpi- ja viettokeidasvyöhykkeillä. Keidasräme (LC), joiden pinta-alan arvioidaan pienentyneen Etelä- Suomessa hieman alle 50 % ja Pohjois-Suomessa noin 5 % verrattuna 1950- luvun tilanteeseen. Suomen raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006 mukaan keidassoiden suojelutason kokonaisarvio on maassamme epäsuotuisan huono. Siitä johtopäätöksenä voidaan todeta, että Iso Rapanevan tyyppisten ojittamattomien keidassoiden ottaminen turvetuotantoon, heikentää suoluontomme tilaa ja edistää uhanalaiskehitystä. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=93831&lan=fi Lajisto: Perhosselvityksen mukaan suolta tavattiin uhanalaisia perhoslajeja. Myöhäinen selvitysajankohta on saattanut vaikuttaa muiden mahdollisten lajien havainnointiin. Vaikka perhosselvitys on tehty keskikesän jälkeen eli parhaimman perhoskauden ulkopuolella, on suolta tavattu erittäin uhanalainen perhoslaji sekä kaksi vaarantuneeksi luokiteltua lajia. Selvityksessä löytyi 137 perhoslajia, joista uhanalaistuneimmat lajit olivat Brachmia dimidiella (EN), Aspitates gilvaria (VU), Buckleria paludum (VU), Boloria freija (NT), Coleophora pyrrhulipennella (NT) ja Clepsis pallidana (NT). Uhanalaisuus vuoden 2010 mukaan. Alueelta löytyi yksi toistaiseksi kuvaamaton laji Coleophora-suvusta (variksenmarjapussikoi), jolla ei ole toistaiseksi mitään suojelustatusta ja joka on luokiteltava lähinnä puutteellisesti tunnetuksi. Toukkia on maailmassa löydetty vain neljä. Variksenmarjoista löydettiin runsaasti syömäjälkiä ja Iso Rapanevan puuttoman alueen reunoilta pääosin pohjoisen-idän välisistä ilmansuunnista löytyi kuusi koirasta. Alueen eteläpäästä on löydetty useita luumittarin Aspitates gilvaria yksilöitä. Luumittari on vaarantunut laji. Kirjojäytäjäkoi Brachmia dimidiella on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ja Iso Rapaneva on Länsi-Suomen ainoa tunnettu lajin esiintymisalue. Laji viihtyy Pohjanmaalla muusta Suomesta poiketen
suoalueilla. Iso Rapanevan eteläpäässä lajia oli runsas esiintymä. Kanervapussikoi Coleophora pyrrhulipennella on silmälläpidettävä laji. Kymmenkunta lajin toukkapussia on löytynyt avonevan koilliskulmasta ja yksi aikuinen haavimalla. Kihokkisulkanen Buckleria paludum on vaarantuneeksi luokiteltu, uhanalainen laji. Lajia on löytynyt poikkeuksellisen runsas esiintymä varsinkin avonevan eteläpäässä, mutta myös pohjoispäästä on laji havainnoitu. Suoaamukääriäinen Clepsis pallidana on valtakunnallisesti silmälläpidettävä. Lajia on tavattu useita ympäri nevaa ja löytyy ainoastaan muutamalta muulta suolta Etelä-Pohjanmaalla. Alueella havaittuja muita huomionarvoisia lajeja ovat olleet muurainhopeatäplä Boloria freija, tarhatöyhtökoi Bucculatrix bechsteinella, kalliosukkulakoi Scythris potentillella ja hammashitukoi Elachista serricornis. Suo on perhoslajistoltaan edustava kokonaisuus, varsinkin kirjojäytäjäkoi ja kihokkisulkanen ovat myös valtakunnallisesti harvinaisia perhosia. Linnuston osalta selvitykset on laadittu ja EU:n lintudirektiivin lajeista suolta on tavattu useita lajeja, kuten Teeri (NT), jonka soidinaluetta suo on. Suolta tavataan myös metsoa (NT). Voimakkaasti vähentynyt riekko (NT) on myös suon lajistoa. Petolinnuista tavattava mehiläishaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Arvokkaita suolajeja ovat myös kurki, kapustarinta ja liro, joita suolta tavataan (LC). EU:n luontodirektiiviä noudatettaessa olisi hankealueen muistakin luontoarvoista kuin kasvillisuudesta ja linnustosta olla luotettava selvitys. Hyönteisselvityksen osalta mm. hämähäkit ja kaksisiipiset ym. hyönteiset ovat jääneet huomioimatta, joskin perhosselvitys on tehty. Muuta uhanalaislajistoa ei ole selvitetty lainkaan (matelijat, lepakot, nisäkkäät ym.). EU:n luonto- ja lintudirektiivi koskettaa kaikkia lajiryhmiä ja selvitykset olisi tullut tehdä koko vaikutusalueen ja lajiryhmät kattavasti. Siten ei voida olla varmoja, että hanke ei vaarantaisi EU:n suojelemia lajiryhmiä ja lajien suotuisan suojelutason saavuttamista. Kalasto: Hakija ei ole selvittänyt alapuolisen vesistöalueen kalastoa riittävällä tavalla. Käytetyt selvitykset ovat vanhoja (>10 vuotta) ja hakemuksessa esitetyt tiedot kalastosta ovat ylimalkaisia. Hanhiojan kalastoa olisi tullut selvittää koekalastuksin, koska oli oletettavaa, että sieltä tavataan mm. luonnonvaraista taimenta. Kärjenjoen kalastoa olisi tullut selvittää myös riittävässä määrin hakijan omin selvityksin, jos saatavilla ei ole ollut riittävästi tuoretta tietoa. Alapuolinen jokialue on Isojoki-Lapväärtin jokialuetta, joka on maamme viiden ainoan eteläisen luonnonvaraisen meritaimenjoen joukossa. Kärjenjoen veden laatu on vaikuttava tekijä mm. kalan nousemiseen mereltä jokialueelle, koska Kärjenjoki laskee pääuoman alaosalla ja on valumaalueeltaan koko jokialueen suurin sivuhaara. Siten Kärjenjoen veden laatu vaikuttaa laajasti koko Isojoen-Lapväärtinjoen pääuoman kalastoon ja kalaston liikkumiseen, etenkin taimenten vaellukseen. Itse Kärjenjoesta on tavattu myös rapua, sekä taimenta jne.
Pääuomasta ja sen vaikutusalueelta tavataan taimenen lisäksi harjus (ilmeisesti myös meriharjus), nahkiainen, pikkunahkiainen, kivisimppu, kivennuoliainen ja rapu. Vesistö: Laskennallisesti tuotantoalueelta johdetaan alapuoliseen vesistöön tuotantoajalla kiintoainetta 300 kg, fosforia 2,6 kg ja typpeä 76 kg. Päätöksessä ei ole lainkaan huomioitu suoalueen kokonaiskuormitusta vesistöön ympärivuotisesti ja arvioitu luontoon kohdistuvia vaikutuksia sen osalta. Voidaan olettaa, että päätös on tehty puutteellisesti ja ainoastaan käyttäen tuotantokauden aikaisten vesistöpäästöjen vaikutusten arviointia ja sitä kautta syntynyttä harkintaa luvan myöntämisessa. Huomioitavaa on, että tuotantokaudella päästöt ovat vain pieni osa koko vuoden kuormitusta koska suurin osa päästöistä syntyy ylivirtaamien yhteydessä keväällä ja syksyllä. Laskennallisesti turvetuotantoalueelta saattaisi tulla vuositasolla noin 1000 kg kiintoainetta (70g/d/ha josta pintavalutuksella poistetaan 50%), joka on märkäpainoltaan noin 20000 kg. Siten 20 vuoden tuotantoaikana turpeenottoalueelta kulkeutuisi noin 400 tonnia kiintoainesta alapuoliseen vesistöön. Kärjenjokea on perattu sen tulvaherkkyyden takia alaosilta viime vuosien aikana. Joki on edelleen tulvaherkkä. Vastaavasti taas ojittamattoman suon ojitus ja turvetuotannon aloittaminen lisää Kärjenjoen tulvaherkkyyttä entisestään. Kärjenjoen ja sen alueen käytön kannalta soiden ojitus on ristiriidassa tavoitteiden kanssa. On huomioitava, että Iso Rapaneva sijaitsee Kärjenjoen valuma-alueella, jossa on laajasti happamia sulfaattimaita. Suosta olisi tullut tehdä pohjatutkimus ja pohjamaan happamuusselvitys, että valumavesien laatu olisi tiedossa jo ennakolta. Seinäjoella 17.01.2011 Seppo J Ojala puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Hannu Tuomisto varapuheenjohtaja LIITTEET Karttaliite
KARTTALIITE Kuva 1. Iso Rapaneva ilmakuvassa. Turvealue on 76 ha, jota täysin ojittamatonta 60 ha. Kuva 2. Ilmavärikuvassa näkyy Iso Rapanevan monipuolinen suokokonaisuus, joka on kooltaan noin 120 ha.