KUVA- JA TAULUKKOLUETTELO... 4 1 ESIPUHE... 6

SISÄLLYSLUETTELO KUVA- JA TAULUKKOLUETTELO... 4 1 ESIPUHE... 6 2 JOHDANTO... 7 2.1 SELVITYKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET... 7 2.2 TARKASTELUALUE... 7 3 KAUPAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ... 10 3.1 KAUPAN RAKENNE... 10 3.1.1 Päivittäistavarakauppa... 11 3.1.2 Erikoiskauppa... 12 3.1.3 Sähköinen kauppa... 12 3.2 MYYMÄLÄVERKON SUUNNITTELU... 13 3.2.1 Päivittäistavarakauppa... 13 3.2.2 Erikoiskauppa... 13 KAUPPAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA... 14 3.3 ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU... 14 3.4 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET... 15 3.4.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki... 16 3.4.1.1 Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen vähittäiskaupan suuryksikkö...17 3.4.1.2 Maakuntakaavan tehtävä...20 3.4.2 Vaikutusten arviointi... 20 3.4.2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki...20 3.4.2.2 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA)...22 4 LÄHTÖKOHDAT KAUPALLISELLE PALVELURAKENTEELLE PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTAKAAVASSA... 23 4.1 MAAKUNTAKAAVAN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 23 4.2 PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTAKAAVALUONNOS... 23 4.3 RAKENNEMALLI... 25 5 NYKYTILAKUVAUS... 27 5.1 MAANKÄYTTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE... 27 5.1.1 Taajamarakenne... 27 5.1.2 Nykyinen keskusverkko... 29 5.1.3 Kaavoitustilanne... 30 5.1.3.1 Seutukaava ja maakuntakaava...30 5.1.3.2 Kuntakaavoitus...31 5.1.4 Rakentaminen... 32 5.2 VÄESTÖ... 34 5.2.1 Väestömäärä... 34 5.2.2 Väestön ikärakenne... 36 5.2.3 Asuntokuntakoko... 40 5.2.4 Autolliset ja autottomat asuntokunnat... 41 5.2.5 Tulonsaajien veronalaiset tulot... 43 5.2.6 Muuttoliike... 43 5.2.7 Vapaa-ajan asukkaat... 44 5.2.8 Ostokäyttäytyminen... 46 5.2.8.1 Asiointipaikkojen valintaperusteet ja asioinnin useus...46 5.2.8.2 Asiointimatkat...47 5.2.9 Kulutuksen rakenne... 48 5.3 TYÖPAIKAT... 49 5.3.1 Työpaikkojen määrä... 49 5.3.1.1 Kaupan työpaikat...51 5.4 LIIKENNE... 53 5.4.1 Pendelöinti... 53 2

5.4.2 Pendelöinti ja vapaa-ajan asukkaat... 56 5.4.3 Joukkoliikenne... 56 5.5 KAUPAN RAKENNE... 58 5.5.1 Palveluverkko... 58 5.5.2 Palvelujen saavutettavuus... 61 5.5.3 Vähittäiskauppa... 62 5.5.3.1 Päivittäistavarakauppa...63 5.5.3.2 Erikoiskauppa...73 5.5.4 Keskittymät ja hankkeet... 77 6 TULEVAISUUDEN KEHITYSNÄKYMÄT... 79 6.1 TAVOITTEELLINEN KESKUSVERKKO... 79 6.2 UUDET ASUIN- JA TYÖPAIKKA-ALUEET... 81 6.3 VÄESTÖ... 82 6.4 TYÖPAIKAT... 84 6.5 LIIKENNE... 86 6.6 MERKITTÄVÄT KAUPAN HANKKEET... 86 6.7 YLEISIÄ KEHITYSNÄKYMIÄ... 86 6.7.1 Kaupan kehitysnäkymiä... 86 6.7.2 Kauppaan välillisesti tai välittömästi vaikuttavia kehitysnäkymiä... 88 7 OSTOVOIMA JA MITOITUS... 92 7.1 OSTOVOIMA... 92 7.1.1 Ostovoiman käsitteestä ja käsittelytavoista... 92 7.1.2 Ostovoima maakunnan kaupan selvityksissä... 92 7.1.3 Kulutusmenot ja vähittäiskaupan myynti... 93 7.1.4 Ostovoima ja ostovoiman siirtymä... 96 7.2 OSTOVOIMAENNUSTE... 99 7.3 MITOITUS... 101 7.3.1 Päivittäistavarakaupan mitoitus... 103 7.3.2 Erikoiskaupan mitoitus... 105 7.3.3 Väestön kasvun merkitys mitoituksessa... 106 8 PALVELUVERKON KEHITTÄMISEN VAIHTOEHDOT JA TAVOITTEET... 107 8.1 VAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN JA ARVIOINTI... 107 8.1.1 Päivittäistavarakaupan suuryksiköt... 107 8.1.1.1 Lahden Renkomäki...107 8.1.1.2 Heinolan Vierumäki...111 8.1.1.3 Nastolan Uusikylä...113 8.1.1.4 Hollolan valtatien 12 ja kantatien 54 liittymäalue...116 8.1.2 Muut kaupallisten palveluiden keskittymät... 120 8.1.2.1 Lahden Renkomäki...121 8.1.2.2 Lahden Holma...121 8.1.2.3 Lahden Kujala...123 8.1.2.4 Lahden Karisto...124 8.1.2.5 Orimattilan Tuuliharjan palvelualue...124 8.1.3 Yhteenveto ja suositukset suuryksiköiden sijoittumiselle maakuntakaavassa... 125 8.2 TAVOITTEELLINEN KAUPALLINEN PALVELUVERKKO... 128 9 SUOSITUKSET MAAKUNTAKAAVOITUKSELLE... 130 9.1 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAAKUNTAKAAVALLE... 130 9.2 SUOSITUKSIA SEURANNAN JÄRJESTÄMISEKSI... 131 LÄHDELUETTELO... 133 LIITE 1: KÄSITTEITÄ... 137 LIITE 2: OSTOVOIMA KARTAT JA TAULUKOT... 140 LIITE 3: VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN YHTEENVETO... 149 LIITE 4: YHTEENVETO, LÄHIVAIKUTUSALUEITTAINEN KEHITYSTARKASTELU... 155 3

KUVA- JA TAULUKKOLUETTELO KUVAT Kuva 1: Päijät-Hämeen sijainti ja ympäröivät väestökasaumat 2002...8 Kuva 2: Päijät-Hämeen lähivaikutusalueet...9 Kuva 3: Alueiden käytön suunnittelujärjestelmä ja kaavajärjestelmä...14 Kuva 4: Maakuntakaavaluonnos, voimakkaan kasvun kehitysnäkymä...24 Kuva 5: Päijät-Hämeen taajama-alueiden kasvu 1980-2000...27 Kuva 6: Päijät-Hämeen asukastiheys kunnittain 2004...28 Kuva 7: Pelkistetty ote Päijät-Hämeen seutukaavasta 1999...30 Kuva 8: Kaavoitetut alueet (tilanne 02/2005)...31 Kuva 9: Asuinrakentaminen vuoden 1989 jälkeen...33 Kuva 10:Väestön sijoittuminen Päijät-Hämeessä 2002...34 Kuva 11: Väestön absoluuttinen ja suhteellinen muutos lähivaikutusalueittain 1990-2002...36 Kuva 12: Ikäryhmäjakauman kehitys kunnittain 1990-2002...37 Kuva 13: Lasten osuus suhteessa iäkkäisiin 2002...38 Kuva 14: Väestömäärä ja ikäjakauma lähivaikutusalueittain 2002...39 Kuva 15: Päijät-Hämeen autollisten ja autottomien asuntokuntien sijoittuminen 2002...42 Kuva 16: Päijät-Hämeen tulonsaajien veronalaiset tulot vuonna 2003...43 Kuva 17: Päijät-Hämeen lähtö- ja tulomuutto koulutusasteen mukaan 2003...44 Kuva 18: Päivittäistavaran viikoittaisen ostokertojen kehittyminen 1996-2003...47 Kuva 19: Keskiostoksen kehitys 1996-2003 (euroa/ostoskerta)...47 Kuva 20: Päijät-Hämeen kotitalouksien kulutusrakenne suhteessa koko maan kulutusrakenteeseen 2001...48 Kuva 21: Päijät-Hämeen työpaikkojen sijainti 2000...49 Kuva 22: Päijät-Hämeen työpaikkojen absoluuttinen ja suhteellinen muutos 1990-2000...50 Kuva 23: Kaupan alan työllisen jakautuminen kunnittain 2003...51 Kuva 24: Lahden kaupunkiseudun kaupan sijainnin muutos yhdyskuntarakenteessa 1985-2000...52 Kuva 25: Tutkimuksessa käytetty Lahden kaupunkiseudun osa-aluejako 2000...52 Kuva 26: Kaupan työpaikkojen määrän muutos Lahden kaupunkiseudulla 1985-2000...53 Kuva 27: Päijät-Hämeen sisäinen ja ulkoinen pendelöinti...55 Kuva 28: Joukkoliikenteen palvelutaso Päijät-Hämeessä 2004...57 Kuva 29: Päijät-Hämeen kaupallisen palveluverkon nykytilanne 2005...58 Kuva 30: Päijät-Hämeen kaupallisen palveluverkon hierarkia asiointitodennäköisyyden mukaan...60 Kuva 31: Päijät-Hämeen palvelurakenne ja päivittäistavarakaupan saavutettavuus...61 Kuva 32: Kaupan toimialojen liikevaihto Päijät-Hämeessä 2002...62 Kuva 33: Päijät-Hämeen vähittäiskaupan reaalisen liikevaihdon kehitys suhteessa koko maahan...63 Kuva 34: Päijät-Hämeen päivittäistavaramyymälöiden lukumäärän muutos myymälätyypeittäin 1990-2003...64 Kuva 35: Päivittäistavaramyymälöiden lukumäärän kehitys lähivaikutusalueittain 1990-2003...66 Kuva 36: Päivittäistavaramyymälät Päijät-Hämeessä ja rajautuvissa kunnissa 2003...67 Kuva 37: Pinta-alan kehitys myymälätyypeittäin 1990-2003...68 Kuva 38: Myymälöiden pinta-ala ja myyntitehokkuus 2003...69 Kuva 39: Myyntitehokkuuden ( /m 2 ) muutos 1990-2003...70 Kuva 40: Myyntitehokkuus ( /m2) kunnittain 1990 Kuva 41: Myyntitehokkuus ( /m2) kunnittain 2003...70 Kuva 42: Myyntitehokkuuden ( /m 2 ) lähivaikutusalueittainen muutos 1990-2003...72 Kuva 43: Myyntitehokkuus lähivaikutusalueittain 1990 Kuva 44: Myyntitehokkuus lähivaikutusalueittain 2003...72 Kuva 45: Erikoiskaupan toimipaikkojen lukumääräinen kehitys 1995-2003...73 Kuva 46: Erikoiskaupan kehitys kunnittain 1995-2003...74 Kuva 47: Myynnin ja pinta-alan vetovoima...78 Kuva 48: Tavoitteellinen keskusverkko 2020...80 Kuva 49: Uudet ja tiivistyvät asuin- ja työpaikka-alueet maakuntakaavaluonnoksessa...81 Kuva 50: Päijät-Hämeen maakuntakaavan mitoitusväestö 2020 suhteessa 2002 väestöön...83 Kuva 51: Työpaikkojen muutos tavoitetyöpaikkamäärien mukaan 2000-2020...85 Kuva 52: Vähittäiskauppaan kohdistuvien asukaskohtaisten kulutusmenojen suhteelliset muutokset maakunnittain vuosina 1990-1995 ja 1996-2001...94 Kuva 53: Kuntien osuudet (%) Päijät-Hämeen päivittäistavarakaupan myynnistä vuosina 1990 ja 2003...95 Kuva 54: Päivittäistavarakauppaan kohdistuvan ostovoiman siirtymä ja sen muutokset Päijät-Hämeen kunnissa 1990-2002...97 Kuva 55: Päijät-Hämeen ostovoiman kehitys 1990-2002 ja ostovoimaennuste 2002-2020 maakuntakaavan mitoitusväkiluvulla ja Tilastokeskuksen ennusteväkiluvulla laskettuina...100 Kuva 56: Renkomäen päivittäistavarakaupan suuryksikön sijainti...108 Kuva 57: Vierumäen päivittäistavarakaupan suuryksikön sijainti...111 Kuva 58: Nastolan päivittäistavarakaupan suuryksikön sijainti...114 Kuva 59: Hollolan päivittäistavarakaupan suuryksikön sijainti...117 Kuva 60: Maakuntakaavaluonnoksen uudet muut kaupalliset keskittymät...120 Kuva 61: Suositus maakuntakaavan suuryksiköiden sijoituspaikoiksi...127 Kuva 62: Päijät-Hämeen tavoitteellinen kaupallinen palveluverkko 2020...128 4

TAULUKOT Taulukko 1: Päijät-Hämeen asuntotuotanto kunnittain 1990-2003...32 Taulukko 2: Väestömäärän kehitys Päijät-Hämeen kunnissa 1990-2004...35 Taulukko 3: Väestön ikäryhmittäinen jakauma Suomessa ja Päijät-Hämeessä 2003...36 Taulukko 4: Päijät-Hämeen asuntokunnat 2002 ja muutos 1990-2002...40 Taulukko 5: Autolliset asuinkunnat 2002...41 Taulukko 6: Vakinaisten ja loma-asuntokuntien suhde kunnittain 2002...45 Taulukko 7: Päivittäistavaramyymälän valintaperusteet 2003...46 Taulukko 8: Päivittäistavaramyymälöiden keskimääräisten tunnuslukujen kehitys 1990-2003...63 Taulukko 9: Myymälätyypeittäinen jakauma kunnittain 2003...64 Taulukko 10: Kunnittaiset osuudet vuonna 2003...65 Taulukko 11: Osuuksien muutos myymälätyypeittäin 1990-2003...65 Taulukko 12: Myyntitehokkuus ( /m 2 ) myymälätyypeittäin 1990-2003...71 Taulukko 13: Erikoiskauppojen määrä kunnittain ja toimialaryhmittäin 2003...73 Taulukko 14: Päijät-Hämeen erikoiskaupan toimipaikkojen, henkilöstön ja liikevaihdon muutos 1995-2003...74 Taulukko 15: Erikoiskaupan toimialojen kehitys 1995-2003...75 Taulukko 16: Erikoiskaupan toimialojen kehitys kunnittain 1995-2003...76 Taulukko 17: Maakuntakaavan mitoitusväestö 2020...82 Taulukko 18: Päijät-Hämeen työpaikkatavoite 2020...84 Taulukko 19: Vähittäiskauppaan kohdistuvat kulutusmento Päijät-Hämeessä v. 1990-2003...94 Taulukko 20: Päijät-Hämeessä merkittävien erikoistavarakaupan toimialojen kehitys v. 1995-2003...96 Taulukko 21: Vähittäiskaupan ostovoiman kehitys Päijät-Hämeessä 1990-2002...97 Taulukko 22: Kuntien väliset elintarvikkeiden ja kodinkoneiden ostosmatkat...99 Taulukko 23: Vähittäiskauppaan kohdistuvat kulutusmenot Päijät-Hämeessä v. 2005-2020...99 Taulukko 24: Vähittäiskauppaan kohdistuvan ostovoiman kehitys Päijät-Hämeessä 2002-2020...101 Taulukko 25: Pinta-alatarpeen lisäys 2002-2020 kunnittain...103 Taulukko 26: Hypoteettinen pinta-alatarve vuonna 2020 ostovoimasiirtymien säilyessä 2003 mukaisina...104 Taulukko 27: Erikoiskaupan pinta-alatarpeen muutos 2002-2020...105 5

1 ESIPUHE Päijät-Hämeen maakuntakaavatyön tavoitteena on ollut luoda toimiva kokonaisuus ympäristön, ihmisten, asumisen, työnteon ja toimeentulon sekä palveluiden kesken. Maakuntakaavan käsittelemistä toiminnoista kauppa on tällä hetkellä nopeimmin muuttuva maankäyttömuoto. Päivittäistavarakaupan muutokseen nähden vielä moninkertainen erikoiskaupan kasvu ja muutos ovat tulevan maankäytön suuria haasteita. Tästä syystä kauppaan ja sen sijoittumisen suunnitteluun liittyy myös paljon epävarmuuksia, tiedon puutetta ja olettamia. Tehtävän merkittävyys maankäytön suunnittelun osana merkitsi Päijät-Hämeen liitolle suurta haastetta. Tulevaisuutta ajatellen pidettiin tärkeänä, että selvitystyö vastaa kaikkiin niihin kysymyksiin, joita kaupan osalta tulee maakuntakaavaa laadittaessa selvittää. Tämä lisäksi pidettiin ensiarvoisen tärkeänä, että tehty työ ja siihen liittyvä osaaminen ovat jatkuvasti maakunnan käytössä työn päätyttyä. Tällä osaamisella on suuri merkitys kaavan toteutumista seurattaessa ja tarvittaessa silloin, jos kaavan ratkaisuihin tarvitaan muutoksia ja muuta ajantasaistamista. Päijät-Hämeen kaupan palveluverkkoselvitystä on sen laadinnan aikana esitelty eri yhteyksissä, mm. Lahden kauppakamarin Kaupan valiokunnan kokouksissa sekä kaupan sidosryhmätilaisuuksissa. Ensimmäisessä kaupan sidosryhmätilaisuudessa perustettiin selvitystyön avuksi ns. kaupan teemaryhmä. Tähän ryhmään päätettiin kutsua toimitusjohtaja Tapani Kasso (Lahden kauppakamari), aluejohtaja Timo Huurtola (Kesko Oyj/Etelä-Suomen aluekeskus), toimitusjohtaja Taavi Heikkilä (Osuuskauppa Hämeenmaa), aluepäällikkö Timo Piepponen (Tradeka Oy), toimitusjohtaja Harri Seppä (Kauppakeskus Trio), osastopäällikkö Heikki Kankaanpää (Hämeen ympäristökeskus), maankäytön johtaja Veli-Pekka Toivonen (Lahden kaupunkiseudun rakennemallikunnat), kaupunginarkkitehti Hartti Hämäläinen sekä maakuntajohtaja Esa Halme (Päijät-Hämeen liitto). Tämä selvitys on myös osa maakuntakaavaprosessia, jonka yhteydessä kauppaa koskevaa vuoropuhelua on käyty lukuisissa tilaisuuksissa ja neuvotteluissa. Selvitys on laadittu Päijät-Hämeen liitossa. Ostovoimaa ja ostovoimaennustetta koskevat kappaleet on laatinut tutkimuspäällikkö Jukka Mikkonen. Nykyinen ja tavoitteellinen keskusverkko ovat syntyneet tietohallintasuunnittelija Ahti Rönnebergin toimesta. Harjoittelija Jaana Martikaisen tekemiä ovat mm. tavoitteellista keskusverkkoa ja pendelöintiä kuvaavat kartat, joiden lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy myös pendelöintikarttaa avaavana tekstinä ja muutamassa väestöä ja työpaikkoja koskevassa kartassa. Muilta osin selvityksen on laatinut ja siitä vastannut erityisasiantuntija Mari Lång-Kauppi. Haluan antaa kiitokset näkemyksistä ja kommenteista selvitystyön eri vaiheissa kaikille työhön osallistuneille. Erityiskiitokset kuuluvat kaupan teemaryhmälle avoimesta ja hyvästä tuesta työn aikana ja haastavan työn vastuullisesta ja osaavasta vetämisestä erityisasiantuntija Mari Lång- Kaupille. Esa Halme maakuntajohtaja 6

2 JOHDANTO 2.1 SELVITYKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Kaupallisen palvelurakenteen ratkaiseminen maakuntakaavassa eri osapuolia tyydyttävällä tavalla on tärkeää paitsi ihmisten jokapäiväisen elämän ja elinkeinoelämän, myös yhdyskuntarakenteen kehittymisen, toimivuuden ja taloudellisuuden kannalta. Kaupallisen palveluverkon suunnittelun ja maakuntakaavoituksen yhteensovittaminen pitkällä aikatähtäimellä on usein melko ongelmallista mm. erilaisesta aikatähtäyksestä johtuen. Maakuntakaavoituksella suunnitellaan ja ohjataan yhdyskuntarakennetta pitkällä 20-30 vuoden aikavälillä. Kaupan pitkä aikatähtäys puolestaan tarkoittaa korkeintaan 6-8 vuotta. Näkökulma kaupallisiin palveluihin on myös erilainen; kauppa tekee päätöksensä taloudellisin perustein, kun taas maakuntakaavoituksessa tulee huomioida koko maakunnan tasapainoinen kehitys. Maakuntakaavoitus on hitaasti etenevä ja toteutuva suunnitelma, jonka olisi kyettävä vastaamaan kaupan nopeastikin muuttuviin toimintaympäristön muutoksiin. Nopeiden muutoksien vuoksi maakuntakaavan kauppaa koskevat maankäyttöratkaisut saattavat vanhentua nopeammin kuin muut maakuntakaavassa esitetyt maankäyttöratkaisut. Päijät-Hämeen kaupan palveluverkkoselvityksessä tarkastellaan Päijät-Hämeen kaupallisen palvelurakenteen tilaa, kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa riittävästi tietoa Päijät-Hämeen maakuntakaavatyön tueksi. Päijät-Hämeen kaupan palveluverkkoselvityksen rakenne ja sisältö perustuvat ympäristöministeriön laatimaan ohjeistukseen ja olemassa oleviin palveluverkkoselvityksiin. Selvitys on laadittu osana maakuntakaavoitusprosessia. Selvityksen laatiminen aloitettiin Päijät-Hämeen maakuntakaavan luonnosvaiheen jälkeen. Luonnoksina esitettiin kolmeen erilaiseen kasvuun perustuvaa kehitysnäkymää (muuttumaton, maltillinen ja voimakas kasvu). Luonnosvaiheessa kaupan kysymyksiin otettiin kantaa esittämällä kussakin kehitysnäkymässä toisistaan poikkeavia uusia päivittäistavarakaupan ja muiden kaupallisten toimintojen suuryksikköjä. Luonnosvaiheen jälkeen jatkotyön pohjaksi ehdotusvaiheeseen valittiin voimakkaan kasvun kehitysnäkymä. Siksi tässä selvityksessä on lähtökohtana pidetty voimakkaan kasvun kehitysnäkymää ja tarkasteltu siinä esitettyjä suuryksikköjä. Selvityksessä ja vaikutusten arvioinnissa on pohdittu ennen kaikkea juuri voimakkaan kasvun vaihtoehdossa esitettyjen suuryksiköiden tarkoituksenmukaisuutta. 2.2 TARKASTELUALUE Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluu 12 kuntaa: Artjärvi, Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola, Orimattila, Padasjoki ja Sysmä. Maakuntakeskuksena on Lahti. Päijät-Häme sijaitsee noin 100 km Helsingistä pohjoiseen ja luokitellaan kuuluvaksi pääkaupunkiseudun metropolialueeseen 1. Päijät-Hämettä ympäröi 7 maakuntaa; Uusimaa, Itä- Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Kanta-Häme. Päijät-Hämeen ulkopuolisia alueita tarkasteltaessa, alle 50 kilometrin päässä Lahdesta ei sijaitse suuria kaupunkiseutuja. Voimakkaasti kasvava Mäntsälän kunta sijaitsee 44 km päässä. 100 km:n säteen sisällä Lahdesta sijaitsevat pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi Hämeenlinna, Riihimäki, Kouvola, Kuusankoski, Kotka ja Porvoo. Maakuntana Päijät-Häme on suuntautunut pääkaupunkiseudulle. Naapurimaakuntien keskusten kaupallinen vaikutus ei merkittävästi ulotu Päijät-Hämeeseen. Päijät- Häme muodostaakin melko itsenäisen ja yhtenäisen toiminnallisen ja taloudellisen kokonaisuuden. Maakunnan rajaseuduilla on kuitenkin heikkoja vaihettumisvyöhykkeitä, joilla tapahtuu maakuntarajat ylittävää toiminnallista ja taloudellista vuorovaikutusta. Pirkanmaan asiointi- ja 1 OECD:n metropolikatsauksen kansallinen tiimi 2002, s. 5 7

vaikutusaluetutkimuksen 2000 mukaan Kuhmoisten kunnan suuntautuminen on vuosien 1992-2000 välisenä aikana muuttunut ja Kuhmoinen suuntautuu nykyään Lahden suuntaan, vaikkakin pääosa kunnan ulkopuolelle kohdistuvasta asioinnista suuntautuu edelleen Keski-Suomen maakunnassa olevaan naapurikunta Jämsään. Haastatteluaineiston perusteella 10 % asioinneista suuntautuu Lahden suuntaan. Kanta-Hämeeseen puolella oleva Lammi kuuluu vaihettumisvyöhykkeeseen ja suuntautuu vahvasti Hämeenlinnaan (24 % asioinneista), mutta myös Lahteen (12 % asioinneista). 2 Voimakkaasti kasvavan Mäntsälän ostovoimaa suuntautuu entistä enemmän Lahteen. Mäntsälän Yrityskehitys Oy:n kuluttajatutkimuksen mukaan 17 % mäntsäläläisistä käy useita kertoja viikossa asioimassa Mäntsälän ulkopuolella; 29 % kerran viikossa ja 33 % kerran kuukaudessa. Mäntsälän ulkopuolisista alueista suosituin asiointikohde oli Järvenpää, mutta toisena tuli Lahti, kolmantena Helsingin keskusta ja neljäntenä pääkaupunkiseudun kauppakeskukset. 3 Kuva 1: Päijät-Hämeen sijainti ja ympäröivät väestökasaumat 2002 4 2 Pirkanmaan liitto 2000, s. 20-21 3 Mäntsälän Yrityskehitys Oy / Uusi Lahti, keskiviikko 29.12.2004, s. 32 4 Väestötietojen lähde: Väestö 2002, YKR/SYKE (Tilastokeskus & Väestörekisterikeskus), 2005 8

Koska Päijät-Hämeen lähialueilla ei ole suuria kaupunkiseutuja tai merkittäviä kaupallisia keskittymiä eikä niitä toistaiseksi ole suunnitteilla, ja koska Päijät-Häme kokonaisuudessaan muodostaa oman toiminnallisen kokonaisuutensa, on Päijät-Hämeen kaupallisen palveluverkon tarkastelu rajattu pääasiassa koskemaan Päijät-Hämettä. Tarvittaessa tietoja on tarkasteltu myös Päijät-Hämeeseen rajautuvien kuntien osalta. Maakunnan kokonaiskartoituksen lisäksi on selvityksessä tehty kuntakohtaisia tarkasteluja, joissa pienimpänä yksikkönä käytetään ns. lähivaikutusaluetta 5. Lähivaikutusalueita on kaikkiaan 66 kappaletta ja ne ilmenevät oheisesta kartasta. Lähivaikutusalueittaiseen tietoon on viitattu useissa selvityksen kohdissa. Lähivaikutusalueittaista tietoa on koottu myös selvitykseen liitteiksi. Kuva 2: Päijät-Hämeen lähivaikutusalueet 5 Lähivaikutusalueella tarkoitetaan pienintä Päijät-Hämeen maakuntakaavatyössä käytettävää toiminnallista aluejakoa. Lähivaikutusalueella asuvan väestön ajatellaan hakevan päivittäiset peruspalvelut lähivaikutusalueella sijaitsevasta lähi-, kylä-, ala-, tms. keskuksesta. Maaseutualueilla lähivaikutusalueeseen voi kuulua useampia kyliä, jotka muodostavat keskuskylän ympärille kylien verkoston. 9

3 KAUPAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Kaupan perustehtäviksi yhteiskunnassa katsotaan tavaroiden ja palvelujen tehokas ja taloudellinen välittäminen tuottajilta kuluttajille sekä kuluttajien tavaroiden kysynnän ja saavutettavuuden tarpeen tyydyttäminen. Elinkeinona kauppa sopeutuu yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja reagoi niihin. 6 Kaupan rakennetta muokkaavat sen toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, jotka se huomioi lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmissaan. Muuttuvia toimintaympäristötekijöitä ovat: 1. Yhteiskuntalähtöiset tekijät väestön määrä ja sen rakenne väestön alueellinen jakauma ja muuttoliike kulutus, kulutuksen rakenne ja kulutuksen muutos kauppaan suuntautuva ostovoima 2. Asiakaslähtöiset tekijät kuluttajien ostopaikan valintaperusteet kuluttajien ostokäyttäytyminen kotitalouksien varustetaso autokannan kehitys 3. Institutionaaliset tekijät lainsäädäntö työmarkkinasopimukset kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu 4. Hankintalähtöiset ja teknologiset tekijät valikoimien kasvu logistiikka 5. Kilpailu- ja kustannustekijät kilpailu kaupan ryhmien, ketjujen ja myymälöiden kesken kaupan kustannusrakenteen muuttuminen kaupan perustamis- ja toimintaedellytykset 7 Kauppa voi vaikuttaa hankinta-, kilpailu- ja osin kustannustekijöihin, muttei väestö- ja kulutustekijöihin enempää kuin ostokäyttäytymiseen ja lainsäädännöllisiin tekijöihinkään. 8 3.1 KAUPAN RAKENNE Kauppa jakaantuu tukku- ja vähittäiskauppaan. Tukkukaupan yritys myy suurimman osan tuotteistaan vähittäiskaupalle, toisille palvelu- tai tuotantotoimintaa harjoittaville yrityksille tai yhteisöille. Tukkukauppa voidaan jakaa kulutustavaroiden tukkukauppaan ja tekniseen tukkukauppaan. Vähittäiskaupan yritykset myyvät tuotteitaan pääasiassa kotitalouksille. Vähittäiskauppa jakaantuu päivittäistavarakauppaan ja erilaisten erikoistavaroiden kauppaan eli 6 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 9 7 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 11 8 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 10-11 10

erikoiskauppaan. Kauppaa voidaan jaotella eri luokkiin myös sijainnin ja myymälätyyppien perusteella. 9 Vähittäiskaupan toimialat ovat kehittyneet varsin poikkeavasti toisistaan. Päivittäistavarakaupan toimipaikkojen määrä on vuodesta 1994 lähtien ollut koko ajan laskeva, kun taas erikoiskauppojen määrä on kasvanut. Vähittäiskaupan toimipaikat ovat tyypillisesti pieniä. Keskimäärin yhdessä vähittäiskaupan myymälässä työskentelee 3,6 henkeä. Henkilöstömäärältään muusta vähittäiskaupasta poikkeavat tavaratalot ja hypermarketit. Näistä yli 50 henkeä työllistäviä tavarataloja ja hypermarketteja on 43 % kaikista tavarataloista ja hypermarketeista, 20-49 henkeä työllistäviä on lähes saman verran. Pääosa Suomen vähittäiskaupan yrityksistä on kotimaisia, mutta ulkomaalaisten omistamien yritysten määrä Suomessa on kasvussa. Ulkomaalaisten omistamia yrityksiä oli vuonna 2000 alle prosentti kaikista yrityksistä, mutta niiden määrä on yli kolminkertaistunut viidessä vuodessa. Kansainväliset yritykset Suomessa ovat keskimääräistä suurempia. Liikevaihdoltaan yli 5 milj. euron yrityksistä jo neljä prosenttia on ulkomaalaisten omistuksessa. Koko vähittäiskaupan liikevaihdosta ulkomaisten yritysten osuus oli vuosituhannen vaihteessa noin neljä prosenttia. Ulkomaalaisomisteisten yritysten markkinaosuus on liikevaihdolla mitattuna nelinkertaistunut viidessä vuodessa. Vähittäiskaupan alueellinen sijoittuminen on vahvasti kytköksissä väestön alueelliseen jakautumiseen. Toimiakseen kannattavasti kauppa tarvitsee ympärilleen riittävän väestöpohjan, mikä puolestaan johtaa vähittäiskauppojen sijoittumisen keskittymiseen. 10 3.1.1 Päivittäistavarakauppa Sijainnin perusteella tarkasteltuna päivittäistavarakauppa on joko lähikauppaa, keskustakauppaa tai liikenteellisesti sijoittunutta kauppaa. Lähikauppoja on käytännössä viittä eri tyyppiä: taajamien lähikaupat, maaseudun lähikaupat (kyläkaupat), laatikkomyymälät, kioskit ja huoltoasemamyymälät. 11 Myymälätyypeittäin tarkasteltuna päivittäistavarakauppa voidaan jakaa kuuteen tyyppiin: Hypermarketit Tavaratalot Supermarketit Valintamyymälät Pienmyymälät Erikoismyymälät 12 Markkinaosuudella mitattuna päivittäistavarakaupan merkittävimmät myymälätyypit ovat hypermarketit ja supermarketit, jotka molemmat ovat kasvattaneet osuuttaan viime vuosina. Viime vuosien kehityspiirteisiin kuluu myös se, että uusia pienmyymälöitä on alettu perustaa etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla. 13 Koko maassa päivittäistavaramyymälöitä oli 3 584 kpl (1.1.2005), näiden lisäksi oli 608 erikoismyymälää ja kauppahallia. Puolet koko päivittäistavaramyynnistä kulki 396 suurimman myymälän kautta. Yli 10 milj. vuosimyyntiluokkaan kuuluvia myymälöitä oli 219 ja ne myivät 37,8 % koko maan päittäistavaramyynnistä. Päivittäistavaramyynti asukasta kohden oli 9 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 9 10 Santasalo & Koskela 2003, s. 20, 23, 36 11 Ympäristöministeriö 2004, s. 17 12 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 27 13 Ympäristöministeriö 2004, s. 17 11

noin 2 200 ja päivittäistavaraneliötä kohden 5 900. Asukkaita päivittäistavaramyymälää kohden oli keskimäärin 1 250 henkeä. 14 3.1.2 Erikoiskauppa Erikoiskaupat ovat erikoistavaroita ja niihin liittyviä palveluja tarjoavia vähittäiskauppoja. Erikoiskaupoiksi luetaan kaikki ne vähittäiskaupan toimialat, jotka eivät ole päivittäistavarakauppoja tai päivittäistavaroita pääosin myyviä suuryksiköitä. Erikoiskauppoja ovat mm. vaate- ja kenkäkaupat, kirjakaupat, urheilukaupat, apteekit, rauta- ja sisustustarvikekaupat sekä Alkot ja muut tiettyjen kulutushyödykkeiden myyntiin erikoistuneet vähittäiskaupat. Vaikkei erikoiskaupalla olekaan selkeitä myymälätyyppejä, konseptieroja löytyy, kuten esimerkiksi boutiquet, merkkitavaraliikkeet jne. Erikoiskauppa muodostuu toimintatavoiltaan hyvin erilaisista toimialoista, joilla on yhteisiäkin piirteitä. Yhteistä erikoiskaupoille on hyötyminen toistensa läheisyydestä ja hakeutuminen lähelle kilpailevaa toimijaa tai muita erikoiskauppoja. Erikoiskaupoille on tyypillistä myös keskeinen sijainti yhdyskuntarakenteessa. Eritasoiset keskukset ovat niiden kannalta parhaita liikepaikkoja. Osa erikoiskaupoista kuitenkin hakeutuu ja myös paremmin soveltuu keskustojen ulkopuolelle. Tällaisia ovat paljon tilaa vaativat erikoiskaupat, kuten auto-, rauta- ja huonekalukaupat. Naiset ovat erikoiskaupalle tärkein asiakasryhmä, muutamilla keskeisillä toimialoilla naisten osuus asiakaskunnasta on noin 80 %. 15 3.1.3 Sähköinen kauppa Sähköisellä kaupalla tarkoitetaan kauppaa, jota käydään tietoverkon, television, puhelimen tai faxin välityksellä, ja joka painottuu tuotteisiin, joiden jakelu kuluttajille voidaan järjestää sähköisesti tai postitse. Sähköisen kaupan etuja ovat ajan ja vaivan säästö, tilausajankohdan vapaa valinta, hintavertailun helpottuminen, mahdollinen alhaisempi hintataso, maantieteellisen saavutettavuuden paraneminen sekä kustannussäästöt yrityksille ja yhteiskunnalle. Sähköisen kaupan potentiaalisia kuluttajaryhmiä ovat mm. kiireiset tai harrastusten sitomat perheet, edullisen hinnan etsijät, hajaasutusalueella asuvat, liikuntaesteiset, vanhukset ja tietokonesukupolvi. 16 Muutama vuosi sitten arvioitiin joissakin yksittäisissä erikoiskaupan tuoteryhmissä sähköisen kaupan osuuden kokonaismyynnistä kasvavan vuoteen 2005 mennessä 10-15 prosenttiin. Kehitys ei kuitenkaan ole edennyt arvioidulla tavalla. Päivittäistavarakaupassa sähköisen kaupan osuuden arvioidaan vielä vuonna 2005 jäävän noin yhteen prosenttiin kokonaismyynnistä. Päivittäistavarakaupan osalta arvioidaankin, ettei sähköinen kauppa aivan lähivuosina poista tai vähennä myymäläkaupan tarvetta. Sähköinen kauppa ei tule lähitulevaisuudessa vaikuttamaan oleellisesti myöskään erikoiskaupan rakenteeseen. Sähköisen kaupan vaikutuksiin ei siten ole tarvetta ainakaan toistaiseksi varautua kaavoituksessa. 17 14 A.C. Nielsen Finland Oy, tiedote 18.3.2005 15 Santasalo & Heusala 2002, s. 9-10, 81 16 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 34 (Alkuperäinen lähde LTT -Tutkimus Elektronisen kaupan instituutti 1998) 17 Ympäristöministeriö 2004, s. 21-22 12

3.2 MYYMÄLÄVERKON SUUNNITTELU Kauppa kehittää ja uudistaa olemassa olevia myymälöitään aina, kun se on mahdollista, koska näin investoinnit pysyvät pienempinä kuin uutta rakennettaessa. Toimivia myymälöitä uudistetaan tai laajennetaan myös niiden palvelutason parantamiseksi. Lisäksi kauppa innovoi jatkuvasti uusia myymälätyyppejä ja uusia kaupankäyntimuotoja. 18 3.2.1 Päivittäistavarakauppa Päivittäistavarakaupan ryhmittymät suunnittelevat myymäläverkkoaan koko maassa aluejaolla seutukunta, kunta ja kaupunkiseuduilla kaupunginosa. Päivittäistavarakaupan myymäläverkon suunnittelu jakautuu pitkän tähtäyksen kauppapaikkasuunnitteluun ja lyhyen tähtäyksen toteuttavaan kauppapaikkasuunnitteluun. Suunnittelu tapahtuu rullaavasti vuosittain niin, että kaupan toimintaympäristön muutokset voidaan huomioida välittömästi. Koko myymäläverkon pitkän tähtäyksen kauppapaikkasuunnittelu ulottuu 6-8 vuotta eteenpäin. Suunnittelujänne ei voi olla pidempi toimintaympäristön nopeiden muutosten vuoksi. Oleellisimmat seikat pitkän tähtäyksen myymäläverkon suunnittelussa ovat vastaaminen toimintaympäristön muutoksiin ja kuluttajien ostokäyttäytymisen muutoksiin, olemassa olevan myymäläverkon hyödyntäminen, liiketoiminnan jatkuva kehittäminen sekä palvelukokonaisuudet. Lyhyen tähtäyksen kauppapaikkasuunnittelu koskee yksittäistä kauppapaikkaa ja sen suunnittelujänne on 1-3 vuotta. 19 Toteuttavassa kauppapaikkasuunnittelussa päivittäistavarakaupalle soveltumattomia sijaintipaikkoja ovat mm. väestöpohjaltaan liian pienet asuntoalueet, maaseudun haja-asutusalueet, yksipuoliset työpaikka-alueet, asuntoalueen kävelyraitin tai ainoastaan joukkoliikenteen varaan nojautuvat sijaintipaikat sekä syrjäiset sijaintipaikat. 20 Uuden kauppapaikan pitää täyttää samanaikaisesti seuraavat neljä perusehtoa: riittävä väestöpohja myymälän vaikutusalueella, markkina-aukon olemassaolo kilpailutilanteessa, hyvä liikenteellinen sijainti ja kohtuullinen investointitaso. 21 Kaavoituksella voidaan tukea päivittäistavarakaupan toimintaympäristön vaatimuksia mm. siten, että uudet asuinalueet kaavoitetaan väestömäärältään riittävän suuriksi. Vähimmäisväestömäärä uudelle kaupalle on 3 000, kaksi kauppaa edellyttävät 4 500-5 000 asukasta. Kauppaa käsittelevissä kaavoissa tulisi olla mm. joustavuutta. Esimerkiksi nykyiseen tarpeeseen nähden lievän ylimitoituksen avulla kauppa pystyy sopeutumaan paremmin toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin. 22 3.2.2 Erikoiskauppa Monialaisuutensa vuoksi erikoiskauppa ei voi suunnitella myymäläverkkoa päivittäistavarakaupan tapaan, vaan se on riippuvainen tarjolla olevista vapaista liikepaikoista. Tosin ketjuuntumisen myötä suunnitelmallisuus liikepaikkojen suhteen on lisääntynyt. Erikoiskaupan kannalta oleellisin asia kauppapaikkasuunnittelussa on keskustojen tavoitteellinen kehittäminen. Tämä johtuu siitä, että yli kaksi kolmasosaa erikoistavaroista, autoja lukuun ottamatta, hankitaan keskustoista. 23 18 Ympäristöministeriö 2004, s. 36 19 Ympäristöministeriö 2004, s. 8-9, 35 20 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 76 21 Ympäristöministeriö 2004, s. 36 22 Ympäristöministeriö 2004, s. 37 23 Ympäristöministeriö 2004, s. 9 13

KAUPPAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA 3.3 ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU Alueiden käytön suunnittelun tehtävänä on alueiden varaaminen eri toiminnoille, näiden keskinäisten suhteiden määrittely, ratkaiseminen ja tarkoituksenmukainen yhteensovittaminen. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 132/1999) 4 :n mukainen alueiden käytön suunnittelujärjestelmä koostuu valtakunnan tasolla määriteltävistä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, maakuntatasolla laadittavista maakuntakaavoista, kuntien yhteisistä yleiskaavoista sekä kuntatason yleis- ja asemakaavoista. Alueiden käytön suunnittelujärjestelmää suppeampi käsite on kaavajärjestelmä. Molempien järjestelmien periaatteena on asteittainen tarkentuminen yleispiirteisemmästä ja laaja-alaisemmasta yksityiskohtaisempaan siirryttäessä. Kuva 3: Alueiden käytön suunnittelujärjestelmä ja kaavajärjestelmä Kaupallisen palvelurakenteen muodostumisessa kaavoitus on merkittävässä asemassa. Kunnat ja maakuntien liitot vaikuttavat kaavoituksella paitsi kaupan toimintaedellytyksiin yhdyskunnissa myös palvelurakenteeseen ja kaupan sijaintiin yhdyskuntarakenteessa. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintia ohjataan maakunta-, yleis- ja asemakaavoilla. Yhteiskunnan kannalta kaupan suuryksiköillä voi olla sekä yhdyskuntarakennetta myönteisesti vahvistava tai yhdyskuntarakennetta hajottava vaikutus. Maakuntakaavan sijainti alueiden käytön suunnittelujärjestelmässä valtakunnan- ja kuntatason välissä yleispiirteisimpänä ja laaja-alaisimpana kaavamuotona merkitsee roolia kansainvälisten, valtakunnallisten, ylimaakunnallisten, maakunnallisten, seudullisten ja ylikunnallisten suunnittelutarpeiden yhteen sovittajana 24. Maakuntakaava esittää alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet. Maakuntakaavassa tarkastellaan kaupallista palvelurakennetta osana yhdyskuntarakennetta ja etsitään kaupallisille palveluille parhaiten soveltuvat alueet yksityiskohtaiseen sijoittumiseen puuttumatta. Yleis- ja asemakaavat täsmentävät maakuntakaavassa esitetyt yleiset periaatteet ja aluevaraukset yksityiskohtaisemmiksi ratkaisuiksi. 25 Kuntien yhteinen yleiskaava soveltuu erityisesti kaupunkiseudun kuntien yhteisen näkemyksen muodostamiseen kaupan palveluverkon kehittämisestä ja uusien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisesta. Kaupunkiseutu on myös vaikutusten selvittämisen kannalta luonteva aluetaso. 24 Ympäristöministeriö 2002, s. 21-22 25 Ympäristöministeriö 2004, s. 10 14

Yhteisen yleiskaavan laatii ja hyväksyy kuntien päättämä yhteinen toimielin. Sen vahvistaa ympäristöministeriö. 26 Yleiskaava ohjaa yleispiirteisesti kunnan tai sen osan yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä sekä sovittaa yhteen eri toimintoja. Oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa voidaan tarkentaa maakuntakaavassa osoitettujen keskustatoimintojen alueiden rajoja sekä mahdollisten vähittäiskaupan suuryksiköiden alueita. Siinä voidaan myös osoittaa alueita uusille vähittäiskaupan suuryksiköille, joilla ei ole seudullista merkitystä. 27 Asemakaava laaditaan yleensä tiettyä hanketta varten. Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa mahdollisuuden käyttää asemakaavassa kaupan laatua ja kokoa koskevia asemakaavamääräyksiä, jos se kaupan palvelujen saatavuuden kannalta on tarpeen (MRL 57.1 ). 28 Kaavamerkinnät ovat oleellinen osa maakunta-, yleis- ja asemakaavoja. Merkintöihin liittyvät määräykset täydentävät kaavojen sisältöä ja täsmentävät kaavojen ohjausvaikutusta. Maakuntakaavamääräykset voivat koskea kaupan laatua ja kokoa. Laatua ja kokoa koskevien kaavamääräysten käyttö edellyttää palvelujen saatavuutta koskevia selvityksiä ja vaikutusten arviointeja. 29 3.4 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtioneuvosto on päättänyt maankäyttö- ja rakennuslain 22 :n mukaisista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT), jotka asiasisällön perusteella on ryhmitelty seuraaviin asiakokonaisuuksiin: Toimiva aluerakenne Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Helsingin seudun erityiskysymykset Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. 30 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua ohjaavien vaikutusten perusteella yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia periaatteellisia linjauksia. Sen sijaan erityistavoitteet ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita. 31 Maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Huomattava osa tavoitteista on kohdennettu koskemaan maakuntakaavoitusta, eikä niillä ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta kaavoitukseen ennen kuin ne ovat tulleet otetuiksi huomioon maakuntakaavoituksessa. Tämän jälkeen ne tulee ottaa huomioon kuntien kaavoituksessa maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta MRL 32 :n mukaisesti. 32 26 Ympäristöministeriö 2001a, s. 27 27 Ympäristöministeriö 2001a, s. 27 28 Ympäristöministeriö 2001a, s. 27 29 Ympäristöministeriö 2004, s. 15 30 Ympäristöministeriö 2001b, s. 24 31 Ympäristöministeriö 2001b, s. 25 32 Ympäristöministeriö 2001b, s. 42 15

Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sisältyy kaupallisen palveluverkon suunnittelun kannalta tärkeitä tavoitteita. Eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevissa erityistavoitteissa esitetään kaupan palvelurakenteen suunnittelua ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamista koskevia suunnitteluperiaatteita. Niiden mukaan maakunta- ja yleiskaavoissa on selvitettävä mahdollisuudet eheyttää yhdyskuntarakennetta sekä esitettävä eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on selvitettävä toimiva liikennejärjestelmä sekä palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä sen yhteydessä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt on sijoitettava tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoittamaan rakentamisen olevan kestävän kehityksen mukaista. 33 Maankäyttö- ja rakennuslaissa tai valtioneuvoston päätöksessä ei valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita aseteta tärkeys- tai kiireellisyysjärjestykseen, siten ne ovat keskenään samanarvoisia. Soveltamisalan puitteissa kaikki tavoitteet otetaan lähtökohtaisesti huomioon kaavaa laadittaessa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden keskinäinen yhteen sovittaminen ja priorisointi tehdään tapauskohtaisesti. Kaavan tarkoituksesta ja tehtävistä sekä olosuhteista ja tarpeista riippuen valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat painottua eri tavoin ja mahdollisuudet niiden edistämiseen voivat vaihdella. Mikäli valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja muut tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään, ratkaisun on MRL 24.2 :n oikeusvaikutukset huomioon ottaen turvattava valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen toteuttamisen edistäminen. Käytännössä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuitenkin yleensä mahdollistavat useita eri ratkaisuvaihtoehtoja, mikä näin jättää liikkumavaraa maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden huomioon ottamiselle. 34 3.4.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslaki ohjaa kaavoitusta ja rakentamista. Lain yleisenä tavoitteena on hyvän elinympäristön luominen ja kestävä kehitys. Tavoitteita ovat ekologisesti ja sosiaalisesti toimivat yhdyskunnat, jotka tarjoavat myös kaupalle toimintaedellytykset ja joissa kaupan palvelut ovat kohtuullisesti kaikkien väestöryhmien saavutettavissa. 35 Palveluiden järjestämiseen liittyy tällä hetkellä keskeisinä kysymyksinä toisaalta niiden turvaaminen taantuvilla ja haja-asutusalueilla, toisaalta hillitseminen suuryksikkörakentamista silmällä pitäen. 36 Maankäyttö- ja rakennuslain yhtenä tavoitteena on tehostaa vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjaamista. Ohjauksen tavoitteena on kaupunkien keskustojen vahvistaminen monipuolisina palvelukeskuksina sekä päivittäistavarakaupan toimintaedellytysten turvaaminen asuntoalueilla. Uudet suuryksiköt tulisi sijoittaa ensisijaisesti nykyisiin pääkeskuksiin ja alakeskuksiin hyvien joukkoliikenneyhteyksien ulottuville. 37 Maankäyttö- ja rakennuslain perusteluissa on nostettu esiin mm. se, että myymäläverkon harveneminen jättää monet asuinalueet ilman kauppapalveluja, jolloin eri alueiden asukkaat samoin kuin eri väestöryhmät joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Erityisesti tämä koskee autottomia talouksia ja vanhuksia. Vaikka suuryksiköihin liittyy eräitä etuja, kuten edulliset hinnat, ne voivat taajamien reunamille tai 33 Ympäristöministeriö 2004, s. 13 34 Ympäristöministeriö 2003, s. 22-23 35 Ympäristöministeriö 2004, s. 26 36 Mikkonen 2001, s. 58 37 Ympäristöministeriö 2000, s. 3 16

ulkopuolelle sijoittuessaan aiheuttaa huomattavia ongelmia, kun keskustat taantuvat ja kaupassa käynti ilman autoa vaikeutuu. 38 Kaupan suuryksiköiden sijoittumisen sääntelyn tavoitteena on, että suurmyymälät sijoittuisivat yhdyskuntarakenteellisesti edullisemmin. Tämä vähentää sekä valtion että kuntien tie- ja katuverkon investointitarpeita, jotka johtuvat suuryksiköiden sijoittumisen edellyttämistä uusista yhteyksistä tai entisten yhteyksien ja liittymien parantamisesta. Kuntien osalta vähennystä kustannuksiin aiheutuu mahdollisesti myös muun kunnallistekniikan laajentamistarpeiden vähenemisestä. Kunnissa kauppapalvelujen väheneminen asuinalueilta ja niiden noutoetäisyyden kasvu on lisännyt sosiaalipalvelujen menoja vanhusten ja liikuntaesteisten kotipalvelujen tuottamisessa. Tältä osin pyritään vaikuttamaan kuntien palvelukustannusten nousuun ehkäisevästi. 39 3.4.1.1 Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen vähittäiskaupan suuryksikkö Erityiset vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset maankäyttö- ja rakennuslaissa ovat: vähittäiskaupan suuryksikön määritelmää koskeva säännös (MRL 114 ) ja asemakaavan oikeusvaikutuksia koskevat säännökset (MRL 58.3 ja 58.4 ). Näihin kuuluu myös säännös siitä, että käyttötarkoituksen muutos vähittäiskaupan suuryksiköksi edellyttää rakennuslupaa (MRL 125.4 ). MRL 114 : Vähittäiskaupan suuryksikkö Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan tässä laissa yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää. Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. MRL 58.3-4 : Asemakaavan oikeusvaikutukset Vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten. Vähittäiskaupan suuryksikkö määritellään 114 :ssä. Mitä 3 momentissa säädetään, koskee myös olemassa olevan vähittäiskaupan myymälän laajentamista tai muuttamista vähittäiskaupan suuryksiköksi, vähittäiskaupan suuryksikön laajentamista sekä sellaista myymäläkeskittymää, joka vaikutuksiltaan on verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön. Mitä 3 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske vähittäiskaupan myymälän, vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän laajentamista, joka ei ole merkittävä. MRL 125.4 : Rakennuslupa Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon käyttötarkoituksen muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. Lupaa edellyttävänä käyttötarkoituksen muutoksena pidetään muun ohella loma-asunnon käytön muuttamista pysyvään asumiseen. Vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamisella on katsottava olevan edellä tarkoitettua vaikutusta maankäyttöön, jollei aluetta ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tähän tarkoitukseen. Suurin osa myymälöistämme on määriteltyä 2 000 kerros-m 2 pinta-alaa pienempiä, joten niihin säädöksillä ei ole vaikutuksia. Myymälän kerrosalaan lasketaan varsinaiseen myyntiin käytettävän tilan lisäksi kaikki myymälää palvelevat muut tilat, kuten varastot, sosiaaliset tilat, jätehuollon tilat ja muut niihin rinnastettavat tilat. 40 Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittaman vähittäiskaupan suuryksikön kerrosalaraja 2 000 k-m 2 vastaa noin 1 500 m 2 :n myyntipinta-alaa 41. 38 HE 101/1998 vp. 39 HE 101/1998 vp. 40 Ympäristöministeriö 2004, s. 28 41 Byckling et. al. 2002, s. 15 17

Se, kuuluuko yli 2 000 kerrosneliömetrin vähittäiskaupan myymälä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittaman paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan piiriin, määritellään myymälän toimialan perusteella. Toimialan lisäksi arviointiperusteena käytetään oheistuotteiden osuutta myymälän myyntialasta. 42 Suuryksikkömäärittelyn ulkopuolella ovat paljon tilaa vaativat erikoismyymälät (MRL 114 ). Tällaisiksi on luokiteltu mm. seuraavien toimialojen myymälät: - moottoriajoneuvojen kauppa, rengaskauppa ja varaosien myynti - huonekalukauppa - rautakauppa ja rakennustarvikekauppa - maatalouskauppa - puutarha-alan kauppa sekä - kodintekniikkakauppa Kaupan suurmyymälälle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta käytännössä suurmyymälöiksi luetaan hypermarketit, tavaratalot, suuret supermarketit ja erikoiskaupan suurmyymälät. Suurmyymälä -käsitettä on pyritty täsmentämään myynnin tai pinta-alan perusteella. Myyntipintaala on useastakin syystä sopiva mittari, sillä pinta-ala korreloi positiivisesti myynnin ja varsin paljon myös henkilöstömäärän kanssa ja on kaavoituksen kannalta olennainen tekijä. 43 Kaupan asiantuntijat ovat päätyneet päivittäistavarakaupassa suurmyymälöiden osalta 2 500 myyntineliömetrin vähimmäispinta-alaan. Tämä tilastollinen raja on yleisimmin käytössä myös muissa EU-maissa, tästäkin huolimatta maankäyttö- ja rakennuslaissa vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan kuitenkin yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista myymälää. Tilastolliset mittausongelmat vaikeuttavat suurmyymälöiden tarkastelua; muun muassa myymälärekisterin pinta-alatiedot ovat puutteelliset eikä erikoiskaupasta ole lainkaan käytettävissä myyntipintaalatietoja. 44 Suuryksiköiden määrä verrattuna maamme vähittäiskaupan toimipaikkojen kokonaismäärään on varsin vaatimaton, mutta niiden myyntiosuus on kolmannes koko vähittäiskaupan myynnistä (pois lukien autokauppa). Sen vuoksi niillä on huomattava vaikutus yhdyskuntien palvelurakenteeseen. Toisaalta suurten supermarkettien ja hypermarkettien myynnin osuus on Suomessa eurooppalaisen vertailun mukaan keskimääräistä pienempi. Suuryksikön vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen riippuvat suuryksikön sijainnista ja siitä onko seudulla jo ennestään muita suuryksiköitä. Ensimmäinen suuryksikkö kilpailee lähikauppojen kanssa, mutta seuraavat kilpailevat toisten suuryksiköiden kanssa, mikä vaikuttaa enemmän hintaan. Tällöin suuryksiköiden vaikutukset kokonaisuutena, samoin kuin vaikutukset pienempiin myymälöihin ovat suuremmat. 45 3.4.1.1.1 Vähittäiskaupan myymäläkeskittymä Vähittäiskaupan myymäläkeskittymään, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön, sovelletaan vähittäiskaupan suuryksikköä koskevia maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä. Ohjauksen piirissä olevat myymäläkeskittymät määrittyvät vaikutustensa perusteella. Keskeisiä vaikutuksia ovat tällöin mm. vaikutukset palvelujen alueelliseen saatavuuteen, yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen. Pinta-alarajaa ei ole katsottu mahdolliseksi esittää, mutta yleensä yli 10 000 kerrosneliömetrin myymäläkeskittymillä katsotaan olevan varsin merkittäviä vaikutuksia. 46 42 Ympäristöministeriö 2000, s. 10 43 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 50 44 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 50 45 Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa 2000, s. 50-51 46 Ympäristöhallinnon internetsivut 18

Vähittäiskaupan myymäläkeskittymällä tarkoitetaan joko yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja. Tällaisia myymäläkeskittymiä ovat esimerkiksi kauppakeskukset, erikoiskaupan keskukset (ns. retail park) ja merkkituotemyymälöiden keskukset (Factory Outlet Center). Myymäläkeskittymällä ei tarkoiteta toisistaan toiminnallisesti erillisiä myymälöitä ja liikerakennuksia. Esimerkiksi teollisuus- ja varastoalueen vähittäistä muuttumista liiketoimintojen alueeksi ei voida pitää myymäläkeskittymän toteuttamisena. 47 3.4.1.1.2 Myymälän laajentaminen Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös myymälöiden merkittäviin laajennuksiin. MRL 58.4 mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan vähittäiskaupan myymälän laajentamiseen tai muuttamiseen suuryksiköksi, olemassa olevan vähittäiskaupan suuryksikön laajentamiseen sekä vähittäiskaupan myymäläkeskittymän laajentamiseen. Merkittävän laajennuksen ohjeellisena rajana pidetään yli 1 500 kerrosneliömetrin tai yli 25 prosentin laajennusta. 48 Merkittävän laajennuksen toteuttaminen maakunta- ja yleiskaavan keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella edellyttää, että alue on osoitettu asemakaavassa vähittäiskaupan suuryksikön rakentamiseen. 3.4.1.1.3 Paljon tilaa vaativa erikoiskauppa Vähittäiskaupan suuryksiköllä ei laissa kuitenkaan tarkoiteta paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Maankäyttö- ja rakennuslain perustelujen mukaan paljon tilaa vievällä erikoistavaran kaupalla tarkoitetaan kauppaa, jolle on ominaista suuret, paljon tilaa vaativat tuotteet, jotka edellyttävät hyviä liikenneyhteyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi autot, huonekalut ja rakennustarvikkeet. 49 Pääsääntöisesti paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälät voidaan jakaa suuriin, jotka kilpailevat laajalla valikoimalla ja hinnoilla sekä pieniin, jotka panostavat palveluun ja erikoistuotteisiin. Suuret myymälät ovat yleensä sijoittuneet keskustojen ulkopuolelle ja pienet keskustoihin. 50 Laissa ei ole määritelty paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan -käsitettä. Ympäristöministeriö on kuitenkin laatinut käsitteen tulkinnan tueksi suosituksen, jossa on yksilöity ne kaupan toimialat, jotka ministeriön käsityksen mukaan tulisi lukea paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan piiriin. Suosituksen mukaan niitä ovat mm. moottoriajoneuvojen sekä niiden varaosien ja tarvikkeiden kauppa, huonekalukauppa, rauta-, rakennustarvike- ja sisustustarvikekauppa, maatalous- ja puutarha-alan kauppa sekä kodintekniikkakauppa. Suosituksen mukaan siihen eivät kuulu esimerkiksi sisustus- ja urheilukauppa. 51 Ongelmallisia ovat erityisesti uudet myymälätyypit, joissa myydään useiden eri toimialojen tuotteita. Toimialaan liittyvien oheistuotteiden osuus saisi olla enintään 20 % myyntipinta-alasta, kuitenkin enintään 400 neliömetriä. Tästä myyntipinta-alasta enintään 100 neliömetriä voidaan käyttää elintarvikkeiden ja sellaisten oheistuotteiden myyntiin, jotka eivät liity toimialaan. 47 Ympäristöhallinnon internetsivut 48 Ympäristöministeriö 2004, s. 29 49 HE 101/1998 vp. 50 Ympäristöministeriö 2000, s. 25 51 Ympäristöministeriö 2004, s. 28 19