Syrjäytymisen ehkäisy - ohjaus- ja tukipalveluiden kehittäminen

1 Anna-Ester Liimatainen-Lamberg (toim.) Syrjäytymisen ehkäisy - ohjaus- ja tukipalveluiden kehittäminen Raportti IV Opetushallitus 1999

2 LUKIJALLE Raportti lv on jatkoa vuosina 1996-1997 ilmestyneille julkaisuille Syrjäytymisriskien ehkäisy ohjaus- ja tukipalveluiden kehittäminen. Raportti perustuu Opetusministeriön ja Opetushallituksen keskinäiseen syrjäytymisen ehkäisyä koskevaan tulossopimukseen vuodelle 1998. Tehtävänä oli etsiä projektien avulla kokemuksia ja hyviä käytäntöjä erityispalveluita tarvitsevien opiskelijoiden auttamiseksi koulutuksen eri vaiheissa. Monet projekteista ovat olleet pitkäkestoisia ja niiden tuloksista on ollut selvityksiä jo aikaisemmissa raporteissa. Tarkastelukulma on kuitenkin eri vuosina vaihdellut, joten raportti muodostaa yhdessä aikaisempien julkaisujen kanssa kokonaiskuvaa toiminnasta. Syrjäytymisen luonteesta johtuu, että ehkäisytoimenpiteet tulisi ottaa kasvatustyössä huomioon ajoissa, jo ennen kouluikää. Myös perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa voidaan tehdä oppilaan ja opiskelijan hyväksi paljon, jos ongelmat havaitaan ajoissa ja niihin puututaan välittömästi. Opintojen onnistuneen jatkumisen kannalta nivelvaihe peruskoulusta toisen asteen koulutukseen on tärkeä. Osa nuorista ei hakeudu tai pääse koulutukseen, mistä syystä nuoret tarvitsevat paljon henkilökohtaista ohjausta ja muita tukipalveluita. Toinen tärkeä vaihe on koulunkäynnin alku uudessa oppilaitoksessa, jolloin keskeyttämisen riski on suuri. Siksi oppilaitosten tulee kehittää joustavia koulutusratkaisuja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia myös nuorille, joille ammatillisten opintojen aloittaminen on vaikeaa. Syrjäytymisen ehkäisyn kehittäminen vaatii pitkäjänteistä toimintaa, joka perustuu oppilaitosten paikalliseen ja alueelliseen yhteistyöhön, jossa eri alojen edustajien asiantuntemusta käytetään hyödyksi. Tämän raportin tarkoituksena on antaa virikkeitä ja välittää tietoja hyödyllisiksi koetuista ratkaisuista syrjäytymisen ehkäisytyöhön. Opetushallituksessa 26.5.1998 Anna-Ester Liimatainen-Lamberg Opetusneuvos

SISÄLLYS 3 Juhani Pirttiniemi I PERUSKOULUN JA TOISEN ASTEEN NIVELVAIHE - 1 OHJAUKSEN HAASTE 1 Lainsäädännön merkitys 1 2 Ohjauksen haasteet 1 3 Nivelvaiheen vaihtoehtoja: peruskoulun 2 lisäopetus vai pajakoulu 4 Ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaus 3 5 Yhteistyön merkitys 4 Marjukka Hietalahti II INNOVATIIVISET TYÖPAJAT AMMATILLISISSA 6 OPPILAITOKSISSA ESR-PROJEKTI 1 Projektin esittely 6 2 Kokeilun tavoitteet 6 3 Projektissa mukana olevat oppilaitokset 7 4 Toiminta työpajaprojekteissa 7 5 Työpajaprojektit maaliskuussa 1999 8 6 Innovatiivinen työpajaprojekti Kokemäen- 10 jokilaakson ammattioppilaitoksessa Kaija Miettinen III KESKUSPUISTON AMMATTIOPISTON OPETTAJIEN 12 AJATUKSIA TYÖSTÄ JA TULEVAISUUDESTA 1 Johdanto 12 2 Keskuspuiston ammattiopiston työvaltainen 12 koulutus 3 Henkilökunnan ajatuksia ja periaatteita 14 4 Tulevaisuus 24 5 Yhteenveto 26 6 Johtopäätökset 27 Maria Alasuvanto IV KESKUSPUISTON AMMATTIOPISTON 28 TYÖVALTAISESSA KOULUTUKSESSA SYKSYLLÄ 1995 ALOITTANEIDEN OPISKELIJOIDEN

NYKYINEN ELÄMÄNTILANNE 1 Johdanto 28 2 Haastateltavien tämänhetkinen työllisyystilanne 29 3 Koulutus 30 4 Työkokemukset 33 5 Perheellistyminen ja sosiaalinen sopeutuminen 34 6 Yhteenveto 35 7 Lopuksi 36 4 Jukka Vehviläinen V KOULUTUSKENTÄN REUNALLA - PÄRJÄÄMISEN 38 KENTÄT NUORTEN ELÄMÄNKULUSSA 1 Johdanto 38 2 Koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret 38 3 Pärjäämisen kentät 40 4 Koulutukselle rinnasteiset ja erilliset 41 pärjäämisen kentät 5 Oman tekemisen vaikutuksen näkeminen 42 6 Muukalaisuuden juuret 43 7 Yhteiskunnallistumisen tavoite 44 8 Haasteet työvoima- ja koulutuspolitiikalle 45 Pirjo Yliherva, Anna-Mari Ojutkangas-Hedlund, Pertti Moilanen, Harri Romakkaniemi VI MAAHANMUUTTAJANUORTEN OHJAUKSEN 47 KOKEILUJA OULUSSA JA HELSINGISSÄ OULU 1 Johdanto 47 2 Projektin taustaa 47 3 Projektin tavoitteita ja toimintatapoja 48 4 Koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret: 48 opetusta ja ohjausta 5 Yläasteilla ja Oulun ammattioppilaitoksessa 49 opiskelevat nuoret 6 Projektin saavutuksia ja ongelmia ohjaajan 49 näkökulmasta 51 HELSINKI 1 Opintoneuvontaprojektin käynnistyminen 50 2 Tuloksia toiminnasta

3 Toiminnan kehittäminen 52 5 Ulla Reiterä-Paajanen VII KOULUKOHTAISEN LÄHIVASTUUN KEHITTYMINEN 54 SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMISEKSI YLÄASTEELLA 1 Lähivastuu-projekti 54 2 Tutkimus koulukohtaisen lähivastuun 54 kehittymisestä syrjäytymisen ehkäisemiseksi yläasteella 3 Tutkimustulosten hyödyntäminen 58 Anna-Ester Liimatainen-Lamberg VIII TUPAKOINTI JA PÄIHTEET - RISKI TERVEYDELLE 59 JA OPISKELULLE 1 Päivittäinen tupakointi lisääntyi kaikissa 59 oppilaitoksissa 2 Tupakointimotiivit ja lähiympäristön tupakointi 60 3 Asenteet ennustivat lisääntyvää 60 tupakointia 4 Humalahakuinen juominen lisääntyi 60 5 Huumeiden käyttö 60 6 Opiskelijoiden ajatuksia tupakkaterveys- 61 kasvatuksesta 7 Rehtorit ja terveyskasvatus 61 8 Opiskelijoiden arvot ja tupakointi 62 9 Laki tupakoinnin vähentämiseksi on 62 jälleen uusittu 10 Kansainvälisiä painotuksia tupakoinnin 62 vastaisessa työssä

6 I PERUSKOULUN JA TOISEN ASTEEN NIVELVAIHE OHJAUKSEN HAASTE Opetusneuvos Juhani Pirttiniemi Opetushallituksesta käsittelee kirjoituksessaan peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen välistä yhteistyötarvetta. Säädäntö on muuttunut, muuttuvatko koulutyön käytännöt? 1 LAINSÄÄDÄNNÖN MERKITYS Uudessa vuoden 1999 alusta voimaantulleessa perusopetuslaissa oppilaan subjektiiviset oikeudet korostuvat. Hänellä on lain mukaan oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, oikeus saada tukiopetusta. Lisäksi erityisopetuksen merkitys, koulun valintamahdollisuus sekä yhteistyövelvoite kotien kanssa korostuu uudessa laissa. Oppilaiden erilaisuus tunnustetaan säädännössä ja se edellyttää koulujen vastausta erilaisuuden tarpeisiin. Opintojen ohjauksen rooli korostuu. Uusi perusopetuslaki mahdollistaa joustavat opetuksen toteutuksen eri kouluyksiköiden välillä, ala- ja yläasteen on säädännöstä hävinnyt, vuosiluokkiin sitomaton opetus ja opiskelu sekä yksilölliset opetussuunnitelmat ovat yleistymässä. Tämä antaa myös ohjauksen toteutukselle uusia vapausasteita, mutta myös haasteita. Eräänä tärkeänä peruskoulun toiminnan ulottuvuutena voidaan pitää sitä, minkälaisia tukitoimia se tarjoaa eri tavoin menestyville oppilaille. Lahjakkaat tarvitsevat erilaista huomiota osakseen kuin oppimisvaikeuksista kärsivät. Peruskoulun loppuvaiheissa sekä heti peruskoulun päättymisen jälkeen koulutuksesta syrjääntyminen uhkaa niitä ongelmien keskellä eläviä nuoria, joita koulunkaan tukitoimet eivät ole auttaneet ja jotka ovat jääneet niitä paitsi. Koska lahjakkuus selittää vain osan koulumenestyksestä, niin lapsen ja nuoren kasvuympäristöllä on suuri merkitys hänen tulevaisuutensa kannalta. Jos koti ei tarjoa riittävästi tukea, niin koulun ilmapiiri, opetusmenetelmät, kouluyhteisön toimivuus sekä tukitoimet tulevat entistä tärkeimmiksi. Uusi koululainsäädäntö velvoittaa toisen asteen oppilaitoksia yhteistyöhön. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus valita opintoja myös oman oppilaitoksensa ulkopuolelta. Tämä edellyttää opinto-ohjaukselta huomattavasti laajempaa toteutustapaa kuin mihin perinteisesti on totuttu. Oppilaitoksen opinto-ohjauksen on kyettävä antamaan opiskelijoille vastauksia, minkälaisia valinnanmahdollisuuksia hänellä on olemassa. Esimerkki uuden lainsäädännön mahdollistamista ratkaisuista on reitti ammatillisista oppilaitoksista korkeakouluihin: kolmivuotisen ammatillisen koulutuksen suorittanut voi, ainakin periaatteessa, jatkaa opintojaan yliopistossa. Lukion valintojen moninaisuus, ammatillisen koulutuksen rakenne-muutos, opintojen työelämäpainotus sekä kansainvälistymisen lisääntyminen edellyttävät opinto-ohjaajilta hyvää alueellista yhteistyöverkostoa, informaation jatkuvaa saamista ja mahdollisuutta kouluttautua yhä vaikeammin hahmotettavaan tulevaisuuteen. 2 OHJAUKSEN HAASTEET

Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja siihen liittyvässä koulutusrakennemyllerryksessä nuorten tulevaisuuden suunnittelu on aikaisempaa vaikeampaa. Ammattien muutos ja työn epävarmuus eivät aina anna mahdollisuuksia pitkäkestoiseen tulevaisuuden suunniteluun. Oikeiden valintojen tekeminen eri koulutusvaiheissa on kuitenkin olennaista. 7 Peruskoulun päättävien oppilaiden hakeutumisessa peruskoulun jälkeiseen koulutukseen ei ole havaittavissa nopeita muutoksia. Peruskoulun vuosi-ikäluokka on noin 65.000 nuorta. Heistä 57 prosenttia siirtyy lukioihin, 32 prosenttia ammatillisiin oppilaitoksiin. Vain 2-3 prosenttia peruskoulun päättävistä oppilaista ei hae yhteishaussa, mikä kuvastaa yhteishaun teknistä toimivuutta. Toisen asteen opintoja ei kuitenkaan aloita runsas kymmenen prosenttia ikäluokasta. Peruskoulun lisäopetukseen (kymppiluokalle) siirtyy noin 5 prosenttia ikäluokasta. Välittömästi peruskoulun päättymisen jälkeen opiskeluaan ei jatka noin 6 prosenttia oppilaista. Pieni osa nuorista hakeutuu yhteishaun ulkopuolella olevaan koulutukseen, kuten kansanopistojen kursseille, yksityisiin oppilaitoksiin tai oppisopimuskoulutukseen. Osa peruskoulun päättävistä oppilaista on koulutusvalinnassaan sattuman armoilla. Peruskoulun päättävien oppilaiden seuranta- ja ohjausjärjestelmää ei ole olemassa. Yksilöllistä ohjausta tässä uranvalintavaiheessa on vaikea saada. A.G. Watts tehdessään vuonna 1995 Suomen ohjausjärjestelmästä raporttia OECD:ta varten totesikin Suomen koulujen ja oppilaitosten ohjausjärjestelmän keskeiseksi puutteiksi oppilaiden seurannan ja tukemisen koulun päätösvaiheessa ja sen päättymisen jälkeen. (Watts 1995). Erityisesti tilanteesta kärsivät nuoret, jotka peruskoulun jälkeen jäävät koulutuksen ulkopuolelle. Peruskoulun ohjaustyö päättyy kevätlukukauteen, jolloin oppilas jättää koulun. Työvoimatoimisto puolestaan ei erityisemmin houkuttele 16-vuotiasta, koska sieltä ei saa välitöntä apua koulutukseen tai elämiseen liittyvissä ongelmissa. Kuitenkin koulutus on merkittävin yksittäinen nuorten elämänkulkuun vaikuttava tekijä. Jatko-opinnot peruskoulun jälkeen tai jääminen koulutuksen ulkopuolelle ohjaavat elämän keskeisiä toimintoja. Koulun päättyminen kuusitoistavuotiaana on yhteiskunnallinen riski. Koulutus aikaansaa mahdollisuuksia ja sen puute ehkäisee mahdollisuuksien toteutumista. (Nummenmaa & Kasurinen 1995). Raahessa vuosina 1996-1997 toteutettu peruskoulun päättävien oppilaiden seurantaprojekti (Jutila & Pirttiniemi 1998) osoitti, että nuorten ohjauksen kannalta hyvän toimintamallin aikaansaaminen vaatii tiivistä yhteistyötä koulujen, nuoriso- ja sosiaalitoimiston sekä työvoimatoimiston kesken. Eri osapuolten yhteistyöllä kyetään seuraamaan koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria peruskoulun jälkeen, tarjoamaan nuorille ohjauspalveluja ja osoittamaan heille koulutus- tai työharjoittelupaikkoja. Ongelmana ovat kuitenkin työaika-, vastuu- ja korvauskysymykset. Nuorten kanssa työskentelevien työajat (työehdot) tulisi sovittaa joustaviksi siten, että työskentely iltaisin ja viikonloppuisin mahdollistettaisiin. Peruskoulun päättymisvaiheessa nuorille tulisi kyetä esittämään ohjauspalvelut, jotka ovat hänen käytössään myös peruskoulun päättymisen jälkeen. 3 NIVELVAIHEEN VAIHTOEHTOJA: PERUSKOULUN LISÄOPETUS VAI PAJAKOULU Peruskoulun lisäluokka on ollut pääosin peruskoulun kertausta. Sen opetussuunnitelma on noudattanut yläasteen opetussuunnitelman päälinjoja, äidinkieli, matematiikka, toinen ko-

timainen kieli ja vieras kieli ovat olleet pakollisia aineita. Kaikille peruskoulussa heikosti menestyneille oppilaille opetussuunnitelma ei ole ollut kovinkaan motivoiva, varsinkin mikäli opettajat ovat olleet samat kuin aikaisemmilla vuosiluokilla. Tähänastisten kokemusten perusteella "kymppiluokka" on koettu yläasteella yleisesti koulun lisätyöksi, johon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota. Sekä oppilaiden että opettajien asenne lisäluokkaan on ollut epämääräinen, tavoitteet ovat olleet riittämättömiä. Poikkeuksen ovat muodostaneet oppilaat, joiden tähtäimessä on ollut arvosanojen korottaminen lukioon pääsemiseksi. Eräät "ammatillista kymppiä" kokeilleet koulut ovat kyenneet lisäämään lisäluokan motivoitumisastetta niiden oppilaiden keskuudessa, joita perinteinen peruskoulun toiminta ei ole kiinnostanut. Peruskoulun lisäopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet - pakollisia oppiaineita ei ole määritelty - antavat joustavuutta kymppiluokan toteutukseen. 8 Peruskoulun loppuvaiheessa koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden koulutusratkaisuille tulisi löytää sekä peruskoulun sisäisistä ratkaisuista että ammatillisen koulutuksen keinoista uusia ratkaisumalleja. Vastauksia on etsitty erilaisilla pajakouluilla, jotka ovat pääosin olleet virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Pajakokemukset ovat vaihtelevia: Ne ovat antaneet työttömille nuorille tekemistä, mutta toisaalta niiden toiminta ollut lyhytjänteistä. (Aho & Vehviläinen 1997). Pajakoulujen opiskelulla tulisikin olla tavoite, joka tähtäisi tutkinnon tai ainakin sen osan suorittamiseen. Esimerkkinä ammatillisten oppilaitosten uusista toimintatavoista ovat syksyllä 1998 käynnistyneet 28, osittain ESR-rahoituksella toteutettavat innovatiiviset pajaprojektit. Projektien ensisijaisena tarkoituksena on vähentää ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä, mutta myös samalla kehittää vaihtoehtoisia koulutuksen toteutusmuotoja oppilaitoksissa. ( Hietalahti 1999). 4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN OPINTO-OHJAUS Ammatillisten tutkintojen opetussuunnitelmien perusteet ovat uusiutumassa. Tutkinnot muuttuvat asteittain kolmivuotisiksi. Ammatillisen koulutuksen uudet opetussuunnitelmat lisäävät työssäoppimisen osuutta koulutuksessa. Työssäoppimisen kokeiluissa ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden on todettu saaneen ensimmäiset työpaikkansa juuri työssäoppimiskohteissa. Uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö korostaakin ammatillisten oppilaitosten ja työelämän välistä yhteyttä. Oppilaitosten opinto-ohjaukselle sekä ura- ja rekrytointipalveluille lainsäädäntö ja uudet koulutusrakenteet asettavat uusia haasteita. Opinto-ohjauksen suunnitelma on osa oppilaitoksen opetussuunnitelmaa. Oppilaitosten tulee varata opinto-ohjaukseen tavoitteiden mukainen aikamäärä ja tarvittava asiantuntemus. Jokaisen opiskelijan tulee saada opintojensa aikana riittävästi opinto-ohjausta, vähintään 1,5 opintoviikkoa. Määrittely tarkoittaa sitä, että tämän ohjauksen tulee kohdistua oppilaitoksessa opiskeleviin opiskelijoihin. Aikamääritys ei tarkoita opiskelijarekrytointia tai eri oppilaitosten yhteydenpitoon käytettyä aikaa, vaan se on koettava opiskelijalle kuuluvaksi palveluksi, jonka oppilaitos on velvollinen järjestämään. Oppilaitosten tulee huolehtia erityisesti niiden opiskelijoiden ohjauksesta, joilla on opiskeluvaikeuksia (esimerkiksi luki-häiriö), poissaoloja koulutuksesta tai elämänhallintaan liittyviä vaikeuksia ja joilta puuttuu riittävä kodin tuki. Ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaus on jatkoa peruskoulun oppilaanohjaukselle. Ammatillisten oppilaitosten ohjauspalvelujen tulee edistää peruskoulun oppilaiden tiedon ja kokemuksen saantia ammatillisesta koulutuksesta peruskoulun aikana. Peruskoulun päättäville oppilaille tulee tarjota ohjauspalveluja peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa ammatillisiin opintoihin siirtymisen helpottamiseksi sekä koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ammatillisten oppilaitosten on työskenneltävä hyvässä yh-

teistyössä peruskoulun ja muiden oppilaitosten ohjaushenkilöstön kanssa tarpeellisten tietojen välittämiseksi koulutusasteelta toiselle. Tiedottamisen tulee olla riittävää, peruskoulun oppilailla ja opettajilla tulee olla mahdollisuus tutustua ammatillisten oppilaitosten toimintaan niiden työpäivinä. 9 Opiskelujen alkuvaihe on ohjaussuunnitelmassa painopistealue, jossa henkilökohtaisen ja pienryhmäohjauksen määrä ja laatu korostuvat. Opiskelijaa tulee ohjata suunnittelemaan opintojaan ja edistää hänen sitoutumistaan oppilaitokseen. Riittävällä, seurannalla, ohjauksella ja tuella ehkäistään opintojen alkuvaiheen keskeyttämisiä. 5 YHTEISTYÖN MERKITYS Ammatilliseen koulutukseen valituille opiskelijoille tulee antaa tietoa suoritettavista tutkinnoista, niiden rakenteista, sisällöistä sekä opintojen hyväesilukemisesta. Opiskelijoilla tulee olla koulutusta aloittaessaan tietoja, joiden perusteella he voivat valita opintoja myös muista oppilaitoksista. Koska ammatillinen perustutkinto sisältää valinnaisia koulutusohjelmia sekä valinnaisia ja vapaasti valittavia opintoja, opiskelijoiden tulee saada tarvittaessa ohjausta valintojen tekemisessä. Heillä on oikeus valintojen mukaiseen henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan. Opiskelun aikana opiskelijoita ohjataan oman opiskelusuunnitelmansa jatkuvassa arvioinnissa sekä ammatillisen identiteetin ja oman elämänhallinnan valmiuksien kehittymisessä. Opiskelijoille, joilla peruskoulun aikana on ollut tai ammatillisen koulutuksen alkaessa on opiskeluun tai elämiseen liittyviä vaikeuksia tulee ottaa erityisesti huomioon henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia tehtäessä. Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän toteuttama Oppimisen polku"- projekti edustaa uutta ohjauksellista ajattelutapaa. (Lehto 1999). Siinä kuntayhtymän oppilaitosten sekä ympäröivien peruskoulujen, lukioiden, elinkeinoelämän, työhallinnon ja muiden sidosryhmien välinen asiantuntemus on koottu yhteen. Tavoitteena on, että jokaiselle nuorelle taataan Oulun seudulla riittävä opintojen ohjaus kaikissa oppilaitoksissa ja myös niiden ulkopuolella. Yhteistyöverkossa toimii neljäkymmentä yläastetta, kaksikymmentä lukiota, neljätoista ammatillista oppilaitosta, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Opiskelijoita ohjaavat lisäksi esimerkiksi työvoimatoimistot, KELA, sosiaalitoimi, nuorisotoimi sekä työnantajat. Oleellista Oppimisen polussa on saada eri ohjaus-osapuolet työskentelemään yhteistyössä, keskinäistä tiedonkulkua parantaen. Oulun seudun esimerkin soisi leviävän nopeasti valtakunnalliseksi käytännöksi. Erityisesti peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen välille syntyvä ohjausvaje johtaa vuosittain satojen nuorten jäämiseen koulutuksen ulkopuolelle. Toivottavaa on, että uuden koululainsäädännön edellyttämä arviointivelvoite osoittaa ohjaustyölle sen arvon, joka sille kuuluu. Ammatillisten oppilaitosten tulevaisuuden kannalta hyvä yhteistyö peruskoulun ja muiden oppilaitosten sekä työelämän kanssa on välttämätön. Nuorten hakeutuminen ja kiinnittyminen ammatilliseen koulutukseen, työn kautta oppiminen ja työllistyminen ovat tulevien vuosikymmenten työelämän ja yhteiskunnan kannalta avainkysymyksiä. Ammatillisen koulutuksen tulee omalta osaltaan tuntea vastuunsa näiden asioiden toteutumisessa.

Lähteet 10 Aho, S. & Vehviläinen, J. Keppi ja porkkana. Tutkimus alle 20-vuotiaita aktivoivan työvoimapoliittisen uudistuksen vaikutuksista ja koulutuksen ulkopuolelle jäävistä nuorista. ESR-julkaisut 3. Hietalahti, M. 1999. Innovatiiviset työpajat ammatillisissa oppilaitoksissa ESR-projekti. Julkaisematon käsikirjoitus. Opetushallitus. Jutila, T & Pirttiniemi J. 1998. Peruskoulun päättäneiden nuorten seuranta- ja ohjaustoiminta. Syrjäytymisen ehkäisy ohjaus- ja tukipalveluiden kehittäminen. Raportti III. A-E. Liimatainen-Lamberg (toim.). Moniste 30/1998. Opetushallitus. Lehto, S. Oppimisen polku. Esitelmä Ammatin aika-seminaarissa Helsingissä 19.4.1999. Nummenmaa, A-R. & Kasurinen 1995. Ammatti, sukupuoli ja elämänkulun muotoutuminen. Kasvatus 26 (2). Watts, A. G. 1995. Educational and vocational counselling in Finland. AVO 1995. Ammatinvalinnanohjauksen vuosikirja. Työministeriö. Helsinki.

II INNOVATIIVISET TYÖPAJAT AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA ESR PROJEKTI 11 Projektisihteeri Marjukka Hietalahti on koonnut seuraavan esityksen innovatiivisista työpajoista ammatillisissa oppilaitoksissa. Projekti toteutetaan ajalla 1.8.1998-31.7.2001 28:ssa oppilaitoksessa tai koulutuskuntayhtymässä eri puolilla Suomea lukuun ottamatta tavoite 6-aluetta. Esityksen lopussa on rehtori Juhani Aaltosen kuvaus projektin toiminnasta Kokemäenjokilaakson ammattioppilaitoksessa perustuen hänen pitämäänsä alustukseen Ammatin aika! -konferenssissa Helsingissä 20.4.1999. 1 PROJEKTIN ESITTELY Hanke käynnistyi, kun Opetushallitus pyysi heinäkuussa 1998 ammatillista peruskoulutusta järjestäviltä oppilaitoksilta tarjouksia kokeiluprojektista, jossa ammatillisissa oppilaitoksissa järjestettäisiin koulutuksesta syrjäytymisvaarassa oleville nuorille työpajamuotoista koulutusta. Työpajaprojektin tarkoituksena on turvata opintojensa keskeyttämistä harkitsevien opiskelijoiden opintojen jatkuminen ohjauksen, opiskelijahuollon ja muiden tukitoimien avulla. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, opintojen ohjaus, työvaltaiset opiskelutavat ja työelämään siirtymisen tukeminen ovat keskeyttämistä ennalta ehkäiseviä keinoja. Päämääränä on edetä joustavasti kohti ammatillista tutkintoa joko oppilaitoksessa tai työelämässä opiskellen tai siirtyä oppisopimuskoulutukseen. Samalla edesautetaan opiskelijoiden työllistymistä. Kokeilusta vastaa Opetusministeriö ja sitä koordinoi Opetushallitus. Oppilaitoksissa suunnitellaan projektien sisällöt ja vastataan käytännön toiminnasta. Kokonaistoteutuksen ohjauksesta ja seurannasta huolehtii Opetushallituksen nimittämä ohjausryhmä. Projektissa mukana oleville oppilaitoksille järjestetään koulutusta 2-3 kertaa vuodessa kokeilun tavoitteiden ja yhteistyön edistämiseksi. Oppilaitoksissa on myös meneillään tai suunnitteilla useita tutkimuksia projekteista. Opetushallitus huolehtii kokeiluista saatujen kokemusten ja hyvien mallien välittämisestä opetusministeriölle, oppilaitoksille, opiskelijoille, opettajille, työvoimahallinnolle, kunnille sekä muille sidosryhmille. Kokeilun tulokset ja innovaatiot levitetään erilaisten julkaisujen, seminaarien, työpajojen ja tiedotteiden sekä sähköisten kanavien, mm. Opetushallituksen www-sivujen kautta. 2 KOKEILUN TAVOITTEET Projektin tavoitteena on löytää: - innovatiivisia työpajakoulutuskäytäntöjä ammatillisten oppilaitosten yhteyteen - keinoja, joilla kyetään vähentämään opintojen keskeyttämistä ja käytäntöjä, joilla keskeyttäneet tai sitä harkinneet opiskelijat voivat suorittaa joustavasti opintojaan ammatillisissa oppilaitoksissa - toimintamuotoja opinto-ohjauksen, opiskelijatutortoiminnan ja opiskelijahuoltotyön kehittämiseen ammatillisissa oppilaitoksissa - yhteistyömuotoja, joissa oppilaitokset, työelämä ja muut sidosryhmät suunnittelevat ja toteuttavat työpajakoulutusta

- ratkaisuja, joiden avulla ehkäistään koulutuksesta syrjäytymistä ja edistetään nuorten työllistymismahdollisuuksia - malleja, joissa opiskelijan oma aktiivisuus korostuu - menettelytapoja koulutuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi ja nuorten työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi - keinoja ammatillisen koulutuksen arvostuksen parantamiseksi nuorten keskuudessa 12 Pyrkimyksenä on löytää alueellisesti ja oppilaitoskohtaisesti toimivia ratkaisuja koulutuksesta syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi. Tavoitteena on vaikuttaa toimintakulttuurin muutokseen pysyvästi. Projektirahoitus kohdentuu ensisijaisesti henkilöstöresursseihin. 3 PROJEKTISSA MUKANA OLEVAT OPPILAITOKSET Oppilaitoksia valittaessa huomiota kiinnitettiin alueellisen ja koulutusalakohtaisen edustavuuden ohessa innovatiivisen pajakoulutoiminnan profiloitumiseen sekä projektin liittymiseen oleellisesti oppilaitoksen koulutustehtävään ja tutkintoon johtavaan koulutukseen. Seuraavat 28 oppilaitosta tai koulutuskuntayhtymää valittiin toteuttamaan projektia kaikkiaan 69 tarjouksesta: Forssan ammatti-instituutti, Haukiputaan ammattioppilaitos, Helsingin Diakoniaopisto, Hyvinkään ammattioppilaitos, Hämeenlinnan ammattioppilaitos, Jyväskylän palvelualojen oppilaitos, Keravan ammattioppilaitos, Kokemäenjokilaakson ammattioppilaitos, Kokkolan ammattioppilaitos, Kotkan hoito- ja palvelualojen oppilaitos, Kurikan ammattioppilaitos, Kuulovammaisten ammattikoulu, (Turku) Mäntän seudun koulutuskeskus, Oulaisten instituutti, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus (Suolahden sosiaali- ja terveysalan oppilaitos ja Äänekosken ammattioppilaitos), Pohjois-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Leppävirran ammattioppilaitos), Porin palveluopisto, Päijät-Hämeen koulutuskonserni (Asikkala-instituutti), Riihimäen ammattioppilaitos, Salon ammatti-instituutti, Svenska yrkesinstitutet, (Vaasa) Turun ammatti-instituutti, Vammalan seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Vammalan ammattikoulu), Vantaan ammatti- ja taideteollisuusoppilaitos, Vihdin ammattioppilaitos ja YI Praktika (Samkommunen för huvudstads regionens svenskspråkiga yrkeskolor) sekä Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Ylä-Savon ammattioppilaitos, Iisalmi). 4 TOIMINTA TYÖPAJAPROJEKTEISSA Projektit ovat toteuttamistavoiltaan erilaisia. Opiskelijavalinnassa on kuitenkin yhteiset pääperiaatteet: opiskelijat ovat oppilaitoksen kirjoilla olevia opiskelijoita ja heidät haastatellaan ennen pajaan siirtymistä. Opiskelijoiden oma aktiivisuus ja halu opiskella pajassa on tärkeää. Yleisimpiä syitä pajakoulutukseen hakeutumiselle ovat poissaolojen kertyminen, opiskelumotivaation laskeminen, opintojen keskeyttämisaikeet tai jo keskeytyneet opinnot, elämänhallintaongelmat ja oppimisvaikeudet. Pajassa voi suorittaa loppuun rästiin jääneitä opintoja ja palata myös joustavasti normaaliopetukseen. Ammatillinen päättötutkinto on kaikille yhteinen päämäärä. Toiminnassa painottuvat henkilökohtainen ohjaus ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen. Työssäoppiminen on olennainen osa projektien käytännön toteutusta; joissakin pajoissa ollaan esimerkiksi kaksi päivää koulussa ja kolme päivää työssä. Opiskelijoiden

elämänhallintaa tuetaan ja valmiuksia parannetaan muun muassa yhteisten ohjelmien ja vapaa-ajan harrastustoiminnan avulla. 13 Yhteistyön kehittäminen toimintaa uudistavasti sekä oppilaitoksen sisällä että ulkopuolisten tahojen kanssa on tärkeää. Oppilaitoksen koko henkilökunnan sekä opiskelijahuoltoryhmän sitouttaminen projektin tavoitteisiin sekä yhteistyö työelämän, sosiaali- ja nuorisotoimen, terveydenhuollon ja työvoimaviranomaisten kanssa on välttämätöntä. Myös yhteydenpito opiskelijoiden koteihin on opintojen onnistumisen kannalta havaittu hyvin tarpeelliseksi. 5 TYÖPAJAPROJEKTIT MAALISKUUSSA 1999 Maaliskuussa 1999 eli puoli vuotta projektien käynnistymisen jälkeen oppilaitosten työpajojen vetäjät vastasivat kyselyyn, jossa heiltä tiedusteltiin toiminnasta saatuja tuloksia ja mahdollisia ongelmia projektin toteuttamisessa. Suppeasta kyselystä johtuen vastauksista ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saavutetut tulokset tai ongelmat eivät kasautuneet, vaan niissä oli suuriakin eroja. Opiskelijat ovat erilaisia; jotkut pääsevät tavoitteisiin nopeasti ja jotkut hitaammin. Osalla heistä on niin vaikeita ongelmia, että heitä ei tavoiteta lainkaan. Työpajakoulutuksessa oli mukana maaliskuussa 1999 kaikkiaan 313 opiskelijaa 1 (24 pajaa). Neljässä oppilaitoksissa paja ei vielä ollut aloittanut varsinaista toimintaansa, vaan meneillään olivat esimerkiksi opiskelijoiden alkuhaastattelut ja toiminnan suunnittelu. Varsinaisesti käynnissä olevista projekteista seitsemän toimii yksialaisena ja 17 monialaisena. Yksialaisina toimivat projektit olivat keskittyneet lähihoitajakoulutukseen, ravintotalousalaan, kalastukseen, teknisiin aloihin sekä kauppaan ja hallintoon. Monialaisista suurin edustus on auto-, metalli-, sähkö-, puu-, vaatetus-, hotelli ja ravintola-, sekä suurtalousaloilla. Mukana ovat myös seuraavat koulutusalat tai -linjat: kuljetus, kone, tekniikka, kulttuuri, koti- ja laitostalous, puhdistuspalvelu, sosiaali- ja terveys, automaalaus, rakennus, logistiikka, ravitsemus, kauneudenhoito, maatalous, metsä, puutarha ja taide. 5.1 Opiskelijoiden saavuttamia tuloksia ja projektin myötä tulleita vaihtoehtoja Joitakin projektille asetettuja tavoitteita oli jo saavutettu. Opiskelijoita oli saatu innostumaan ja ottamaan vastuuta opinnoistaan; oli päästy säännöllisen työskentelyn ja opintojen alkuun. Hyvänä pidettiin myös työpajan antamaa mahdollisuutta keskittyä opiskelijan haluamalle alalle. Opintosuorituksia ja rästitöitä sekä yhteensä kolme päättötodistusta oli saavutettu. Muutamia keskeytyksiä oli peruuntunut ja poissaolotkin olivat joiltakin opiskelijoilta vähentyneet. Hyvänä asiana nähtiin myös se, että yhteisiä aineita suorittamalla oman alan valitsemisessa saadaan säästymään aikaa. Projektin mahdollistamana lisäresurssina opiskelijoille oli suunnitteilla normaalista poikkeavia opetuksellisia lähestymistapoja kuten esimerkiksi taideterapia ja feuersteinilainen opetusmenetelmä. 1 Opiskelijamäärä ei automaattisesti kerro opetusryhmän suuruutta, sillä joissakin pajaprojekteissa on "pajoja pajojen sisällä" eli ryhmät on jaettu esimerkiksi opiskelualoittain.

5.2 Opiskelijoilla havaittuja ongelmia 14 Suurimpana ongelmana nähtiin edelleen poissaolot ja sitoutumisen puute tehtyihin valintoihin. Jotkut opiskelijat pitivät työpajaa heitä leimaavana sijoituspaikkana ja jotkut heistä epäilivät pajasta saatavaa hyötyä. Ennakkoluulot ilmenivät myöskin eräiden oppilaitosten vaikeutena saada pajalaisille harjoittelupaikkoja. Opiskelijoiden elämänhallintaan liittyviin ongelmiin oli puututtu esimerkiksi hoitoon ohjauksella. Kuitenkin näiden ongelmien kohtaaminen koettiin hankalaksi: taustalla voi olla vuosia jatkuneita vaikeuksia eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. 5.3 Projektinvetäjien näkökulma Projektihenkilöstön kokemat positiiviset tulokset konkretisoituivat ennen muuta yhteistyön lisääntymisenä ja monipuolistumisena sekä oppilaitoksen sisällä että ulkopuolisten tahojen kanssa. Vaikka ennakkoluulojen koettiin vähentyneen ja muun henkilöstön alkaneen suhtautua kokeiluun myönteisesti, vastassa oli edelleen kouluyhteisön halu pitäytyä perinteisissä lähtökohdissa. Muiden opettajien motivointia työpaja-asian edistämiseksi pidettiin vaikeana. Kokeilun suomia mahdollisuuksia kehittää opetusta ja kouluttautua esimerkiksi saamalla tietoa nuorisokulttuureista pidettiin hyvinä asioina. Samoin mainittiin, että opiskelijoihin tutustuu paremmin sekä aikaa, välineitä ja resursseja on enemmän. Toisaalta resurssi- ja aikapulaa podettiin yhä! 5.4 Oppilaitos kokonaisuutena; mahdollisuuksia ja uhkia Oppilaitostasolla projektin nähtiin vastaavaan tarpeeseen: "uudenlainen oppimisen polku on kehitteillä" ja useammalla opiskelijalla on mahdollisuus päättötodistukseen samalla kun poissaolot ja keskeyttämiset vähentyvät. Opettajat voivat kehittää ammattitaitoaan: heidän kiinnostuksensa opiskelijoiden ohjaukseen oli lisääntynyt ja muutamat opettajat olivat aloittaneet erityispedagogiikan opinnot. Yhteistyö yrityksiin oli tiivistynyt. Kouluyhteisössä esiintyneitä ongelmia listattiin seuraavasti: tiedon puutteen ja kulun ongelmat, "ESR-porukan paikan haku", varauksellinen suhtautuminen toisten reviirille menemiseen, suvaitsemattomuus, pajaopiskelijat "pois silmistä" -mentaliteetti, muutosvastarinta ja kapea-alaisuus esimerkiksi arvioinnissa. Lopuksi On tärkeää, että innovatiivinen työpajaprojekti koetaan ammatillisen koulutuksen kehittämisen välineeksi. Koulutuksen keskeyttäminen on ongelma, johon oppilaitoksissa halutaan puuttua. Kyse on vaikeasti ratkaistavasta asiasta; toimenpiteet ratkaisujen löytämiseksi ovat vaativia samalla kun niitä sovitetaan yhteen oppilaitoksen vakiintuneeseen toimintaan. Työpajaprojektiin sitoutuminen vaatii vetäjiltä asialle vihkiytymistä, pitkäjänteisyyttä sekä laajaa asiantuntemusta.

6 INNOVATIIVINEN TYÖPAJAPROJEKTI KOKEMÄENJOKILAAKSON AMMATTIOPPILAITOKSESSA 15 Kokemäenjokilaakson ammattioppilaitos kuuluu kymmenen kunnan kuntayhtymään. Oppilaitoksessa on 750 opiskelijaa ja henkilökuntaan kuuluu 110 henkilöä, joista 70 on opettajia. Opetettavia koulutusaloja ovat tekniikka ja liikenne, matkailu-, ravitsemis- ja talousalat. Kokemäen ammattioppilaitoksen työpajaprojektin toteuttamisperiaate on kiteytetty "tukea tarvitsevan opiskelijan ympyrät" -mukaiseen malliin. Kun opiskelutaidot ja elämänhallinta ovat hukassa eikä pelkkä oppilaitosympäristö palvele opiskelijaa ja opintojen etenemistä, joudutaan turvautumaan erilaisiin tukitoimiin. Ensimmäisenä "auttavissa renkaissa" ovat opinto-ohjaaja, luokanvalvoja, muut opettajat ja huoltajat. Elleivät heidän keinonsa riitä, ohjaustoimia lisätään opiskelijahuoltoryhmässä, johon kuuluvat rehtori, opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja, asuntolanhoitaja ja työpajaprojektin vastaava tarvittaessa täydennettynä asianosaisilla. Yleensä jos toivottua tulosta ei opiskelijahuoltoryhmässäkään saada aikaan, nuori opiskelija keskeyttää opinnot ja eroaa oppilaitoksesta. Innovatiivisella työpajatoiminnalla pyritään estämään keskeyttämiset ja sitä kautta vähentämään syrjäytymisriskiä. Opiskelijahuoltoryhmässä tehdyn selvityksen perusteella opiskelija pääsee nk. pajaryhmään, jossa opetusjärjestelyt poikkeavat opiskelijakohtaisesti normaalista opiskelurytmistä. Työpajatoiminta muodostuu kahdesta renkaasta; "avoimesta" ja "pajasta". "Avoimeen" nimetyt opiskelijat opiskelevat omalla osastollaan pääsääntöisesti omissa ryhmissään henkilökohtaisten opetussuunnitelmien ohjaamina ja opetushenkilöstön ja projektivastaavan tukemina. Tähän ryhmään kuuluu n.12 opiskelijaa. Osastolta valitaan heille myös tukihenkilö päivittäisten toimien onnistumisen varmistamiseksi. Sisimmässä renkaassa eli "pajassa" on 8-10 opiskelijaa tekniikan ja liikenteen koulutusaloilta. Valitut opiskelijat opiskelevat omana ryhmänään pääasiassa työvaltaisesti ja oman kasvunsa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelu tapahtuu oppilaitoksessa kone- ja metalliosaston tilassa projektivastaavan, erityisopettajan ja ammatinopettajan ohjaamana. Opiskelijat voivat myös siirtyä joustavasti tilanteen mukaan omiin ryhmiinsä osastoille. Kaikilla opiskelijoilla on tavoitteenaan tutkinto, mutta tapa, jolla se saavutetaan on yksilöllinen. Projektitiimi kehittää ja työstää jatkuvasti toimintatapoja, joilla opiskelija onnistumisen kokemusten ja positiivisen minäkäsityksen löytymisen kautta saavuttaa toivotun tavoitteen. Tiimiin kuuluvista projektivastaava on palkattu oppilaitoksen ulkopuolelta, mutta oppilaitoksessa aiemmin opettajana työskennelleenä talo on hänelle entuudestaan tuttu. Aito kiinnostus, ajan antaminen, kuunteleminen sekä aikuisena rinnalla oleminen ovat perusta tehtävässä onnistumiseen. Projektivastaava toimii yhteyshenkilönä osastojen, opiskelijahuoltoryhmän ja muiden sidosryhmien (huoltajat, ammattiauttajien verkosto, viranomaiset) välillä. Hänen toimenkuvansa ja tehtävät ovat määritelty erikseen tehdyssä suunnitelmassa. Tiimissä mukana oleva eritysopettaja toimii kone- ja metalliosastolla ammattiaineiden lehtorina. Hänellä on kokemusta erityisopetuksesta, pienryhmätyöskentelystä sekä erilais-

ten opetusmenetelmien vaikutuksista opiskelijan kasvuun liittyvissä ongelmissa. Ammatinopettajalla on pitkäaikaisen kone- ja metallialan opettajakokemuksen lisäksi kokemusta myös erityisopiskelijoiden opettamisesta ja pienryhmätyöskentelystä. 16 Innovatiivinen työpajaprojekti on koettu oppimisen paikaksi koko organisaatiolle erilaisten oppijoiden kohtaamisessa. Tämä edellyttää koko opetushenkilöstön perehdyttämistä asiaan sekä muiden sidosryhmien kuten esimerkiksi työpaikkakouluttajien opastamista kyseisiin oppijoihin. On tehtävä vieläkin tiiviimpää yhteistyötä ammattiauttajien kanssa ja luotava yhteinen toimintamalli opiskelijoiden huoltajien kanssa ongelmanratkaisutilanteisiin. Projektista tehdään myös tutkimus, jossa selvitetään projektissa käytettyjen menetelmien vaikuttavuutta.

III KESKUSPUISTON AMMATTIOPISTON OPETTAJIEN AJATUKSIA TYÖSTÄ JA TULEVAISUUDESTA 17 Tämä selvitys tehtiin Opetushallituksen tilaustyönä. Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa Keskuspuiston ammattiopiston henkilökunnan ajatuksia työstään ja työympäristöstään, omasta tulevaisuudestaan ja vaihtoehtoisen, joustavan, työvaltaisen koulutuksen tulevaisuudesta. Selvitys tehtiin hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan ja autoalan perustutkintoon johtavilla koulutusaloilla. Selvityksen teki Keskuspuiston ammattiopiston apulaisrehtori Kaija Miettinen. Selvitystä varten haastateltiin opettajat ja muu henkilökunta. 1 JOHDANTO Haastateltavia oli kaikkiaan seitsemän; neljä ammatillisten aineiden opettajaa, äidinkielen ja viestinnän tuntiopettaja, sosiaalityöntekijä ja autonkuljettaja, joka toimii myös autopuolen opettajien apuna opetuksessa. Kukin haastattelu kesti kaksi noin kaksi tuntia. Haastattelut tehtiin strukturoidun haastattelulomakkeen pohjalta. Haastattelija kirjasi vastaukset ylös lyhyinä lauseina. Haastattelumateriaali on kirjoitettu auki kysymyksittäin ja niiden pohjalta on koottu tämä selvitys. Tuloksia on tarkoitus käyttää kehitettäessä joustavaa, työvaltaista ammatillista koulutusta. 2 KESKUSPUISTON AMMATTIOPISTON TYÖVALTAINEN KOULUTUS Keskuspuiston ammattiopisto on Helsingissä toimiva, Invalidisäätiön ylläpitämä ammatillinen erityisoppilaitos. Opisto on yli viidenkymmenen vuoden ajan järjestänyt ammatillista koulutusta tuki- ja liikuntaelinvammaisille opiskelijoille. 1980-luvun lopulta opiskelijoiksi on enenevässä määrin otettu myös muita erityisopetuksen tai erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita. Keskuspuiston ammattiopiston vaihtoehto-osasto on perustettu vuonna 1994 ja se on tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Alunperin toiminta käynnistettiin yhdessä Sovinto ry:n kanssa Vaihtoehtoisen ammattikoulun nimellä. Nykyisin puhutaan mieluummin työvaltaisesta koulutuksesta, jonka tavoitteena on perustutkinnon suorittaminen ja integroituminen yhteiskuntaan ja työelämään tai jatkokoulutukseen. Työvaltaisessa koulutuksessa voi nykyisin opiskella hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan sekä autoalan perustutkintoa. Vaihtoehtoiselle koulutukselle on ominaista: - työvaltaisuus - kokonaisvaltaisuus - joustavuus. Opiskelijat ovat nuoria, joilta peruskoulu on jäänyt kesken tai se suoritettu erittäin huonoilla arvosanoilla. Heillä saattaa olla takanaan keskeytynyttä ammatillista koulutusta ja eivätkä he ole kovinkaan innostuneita teoreettisista opinnoista. Opiskelijat hakeutuvat ammattikoulutukseen kavereiden antamien tietojen perusteella, opinto-ohjaajien, sosiaalityöntekijöiden tai muiden viranomaisten lähettäminä. Tällä hetkellä opiskelijoita on n. 40. 2.1 Henkilökunta Henkilökuntaan kuuluu ravintotalousosaston ja autopuolen kaksi päätoimista ammatinopettajaa, päätoiminen sosiaalityötekijä, autonkuljettajana ja varastomiehenä työskentelevä henkilö, joka on myös opetuksessa mukana. Äidinkielen ja viestinnän opettaja, englanninopettaja sekä liikunnanopettaja työskentelevät samanaikaisesti ammatinopettajien kanssa. Parhaillaan ollaan palkkamassa kahta päätoimista ohjaajaa. Opiston opiskelijahuollon erityistyöntekijät, toimisto, rehtori ja apulaisrehtori toimivat läheisessä yhteistyössä vaihto-

ehto-osaston henkilökunnan kanssa. Tässä selvityksessä olivat mukana ne seitsemän henkilöä, jotka lähes päivittäin työskentelevät opiskelijoiden kanssa: - ammatinopettajat (4 kpl) - sosiaalityöntekijä - autonkuljettaja/apuopettaja - äidinkielen ja viestinnän opettaja. Kukin työntekijä vastasi kysymyksiin oman työnsä ja koulutuksensa pohjalta ellei toisin ole mainittu. Henkilökunnan keski-ikä on tällä hetkellä 34 vuotta ja palvelukseen tullessaan he olivat keskimäärin 30 vuotiaita. Naisia haastateltavista oli kolme ja miehiä neljä. Kaikki ovat perheellisiä. 2.2 Koulutuspohja Henkilökunnan koulutus on luokiteltu vanhan koulutusjärjestelmän perusteella, koska heidän opiskelunsa on ajoittunut pääasiassa vuosiin 1983-1996 eli vanhan koulutusjärjestelmän aikaan. Henkilökunnan koulutuksen painopiste on keskiasteen ja alemman korkeaasteen opinnoissa, kuten alla olevasta taulukosta 1 näkyy. Taulukko1. Henkilökunnan koulutus KOULUTUS Henkilökunnan lkm Peruskoulu/keskikoulu 3 Lukio/ylioppilas 4 Keskiasteen ammatillinen koulutus 5 Alempi korkea-aste 4 Ylempi korkea-aste 2 Opettajakoulutus 3 Erityisopettajakoulutus 2 18 Henkilökunnalla on päällekkäisiä ja peräkkäisiä opintoja, joten tutkintoja on taulukossa enemmän kuin henkilöitä. Lisäksi opettajakoulutus on meneillään yhdellä opettajalla ja erityisopettajakoulutus yhdellä opettajalla. 2.3 Työkokemus Henkilökunnan työkokemus vaihtelee muutamasta kuukaudesta vajaaseen kymmeneen vuoteen. Työkokemus on kaikilla suurimmaksi osaksi siltä alalta, mitä he ovat opiskelleetkin. Työntekijöitä voisikin työkokemuksen perusteella luonnehtia vahvoiksi ammattilaisiksi ja uskollisiksi omalle ammattialalleen. Aikaisemmat työt ovat olleet yleensä työntekijä- tai työnjohtotason tehtäviä. Esimerkkeinä voitaisiin mainita autonasentajan, suurtalousapulaisen, apulaisravintolapäällikön, työnjohtajan tai myyjän tehtävät.

Opettajakokemusta tai työkokemusta oppilaitoksista on henkilökunnalla hyvin vähän. Vain kahdella opettajalla on ollut lyhytaikaisia opettajan sijaisuuksia. Opettajakokemuksen puute on selitettävissä henkilökunnan nuoruudella ja ammatinopettajalle tyypillisellä urakehityksellä. Ensin hankitaan ammatillinen koulutus, sitten pätevöidytään työelämässä ja vasta sen jälkeen siirrytään opettajan uralle. Koulumaailma kuitenkin tunnetaan erittäin hyvin omien koulu- ja opiskelukokemusten kautta. 2.4 Miten ja miksi työvaltaiseen koulutukseen opettajaksi 19 Normaalin hakumenettelyn kautta on työhön on hakeutunut kolme henkilöä. Työpaikkailmoitus on ollut sanomalehdessä tai työvoimatoimistossa. Neljä on hakeutunut epämuodollisemmin joko kyselemällä töitä tai tuttavien antamien tietojen perusteella. Syinä hakeutumiselle olivat työn tarve, kiinnostavuus ja haastavuus ja sen erilaisuus verrattuna tavanomaiseen ravintola- tai autoalan työhön. Kolme mainitsi jossakin vaiheessa elämää ajatelleensa opettajan työtä ammattina ja hakeutuneensa juuri siksi opetuksen pariin. Myös kaikkien muiden puheissa esiintyi koulutyön hyvinä puolina sen vaihtelevuus, rytmi ja nuorten kanssa työskentely. Aikaisempia kokemuksia sopeutumattomista tai syrjäytymisvaarassa olevista nuorista oli neljällä työntekijällä, kolmella ei kokemusta ollut. Kokemukset liittyivät katu- ja nuorisotyöhön, opetukseen vankilassa, ESY -ryhmän opetukseen ja pajakouluun. Monet ammensivat kokemuksia urheiluharrastuksesta ja valmennustehtävistä, joissa olivat olleet tekemisissä varsin reippaiden nuorten ihmisten kanssa. Se on antanut varmuutta ja itseluottamusta nuorten ohjaamisessa hankalissakin tilanteissa. Muutama mainitsi myös aikaisemman työnsä esim. työskentelyn laivalla, mikä on auttanut selviytymään häiritsevästi käyttäytyvien ihmisten kanssa. Henkilökunta on nuorta ja he kokivat sen eduksi, koska oman nuoruuden kautta heidän oli helpompi ymmärtää opiskelijoita. Joillakin oli ollut epäonnistumisen kokemuksia ja kausia elämässä, jotka myös helpottivat asioiden ajattelua opiskelijoiden kannalta. 3 HENKILÖKUNNAN AJATUKSIA JA PERIAATTEITA 3.1 Ammatillisen koulutuksen merkitys työntekijälle Kaikki työntekijät ammattialasta ja toimenkuvasta riippumatta toivat vahvasti esille ammattitaidon merkityksen olipa se hankittu opiskelemalla tai työtä tekemällä. Vankalla käytännön osaamisella ansaitaan opiskelijoiden arvostus ja kunnioitus ja lunastetaan oikeus ja mahdollisuus vuorovaikutukseen myös muissa kuin opiskeluun liittyvissä asioissa. Kaikki korostivat osaamista toiminnan tasolla, teoreettista osaamista ei pidetty kovin oleellisena, koska se ei opiskelijoita kiinnosta. Siksi toisella asteella saatua käytännönläheistä koulutusta ja työelämäkokemusta pidettiin kaikkein hyödyllisempänä työn kannalta. Ammatillisen osaamisen ohella korostettiin vahvasti persoonallista panosta työskenneltäessä syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden kanssa. Työ vaatii nokkeluutta ja vankkaa itseluottamusta. Ammatillisen koulutuksen merkitys nähtiin siinä, että se antaa teoreettiset valmiudet ja valmiuden tarkastella asioita yleisemmällä tasolla. 3.2 Opettajakoulutuksen merkitys Opettajakoulutuksen merkitystä käsiteltiin omakohtaisena kokemuksena niiden opettajien kanssa, jotka olivat olleet tai olivat parhaillaan opettajakoulutuksessa. Muut arvioivat

opettajakoulutuksen vaikutusta opettajiin. Seuraavassa on muutamia henkilökunnan ajatuksia opettajakoulutuksesta: Yleisellä tasolla opettajakoulutuksesta on ollut hyötyä. Oppi hyväksymään maalaisjärjen käytön ja tietoisuus siitä, että kenelläkään ei ole mitään ihmekonsteja helpotti omaa työtä. Opettajakoulutus antaa varmuuden omasta osaamisesta ja tietoisuuden siitä, että muut eivät ole sen kummoisempia. Hyvää oli kasvatustieteen opiskelu ja sieltä omaksuttu tieto, ettei ole olemassa ainoata oikeaa opetustapaa. Oppii syvällisemmin ajattelemaan opetustapahtumaa ja katsomaan itseään muiden silmin. Suoraan sovellettavissa olevaa tietoa ei juurikaan saa, kaikki on itse suodatettava ja sovellettava, valmiita malleja ei ole. Opettajakoulutus on antanut välineitä toteuttaa kasvattajan roolia, vaihtoehtoisia toimintatapoja ja parantanut mahdollisuuksia opiskelijantuntemukseen. Opettajakoulutus on lähtökohta oman opettajuuden luomiselle ja uskallusta irrottautua urautuneista malleista ja luoda itse omaa opetustaan. Usko työssä oppimiseen ja uusiin oppimistapoihin. Opettajat siis arvostivat opettajakoulutusta ja pitivät sitä työnsä kannalta tärkeänä. Koulutus auttoi myös hyväksymään epäonnistumiset ja luovuttamaan, kun tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Parhaillaan opettajakoulutuksessa olevat olivat hieman varautuneita eivätkä vielä pystyneet arvioimaan opiskelun tuottamaa hyötyä. Opinnot vaativat perheelliseltä aikuiselta suurta ponnistusta ja tämäkin näkyi vastauksista. Keskuspuiston ammattiopisto edellyttää opettajilta muodollista erityisopettajan pätevyyttä, ja koulutukseen on tavallaan pakko mennä olosuhteista riippumatta. Ulkopuolisin silmin eli muiden kuin opettajakoulutuksen saaneiden työntekijöiden arvioit opettajankoulutuksesta olivat seuraavanlaisia: Opettajakoulutus laajentaa arvomaailmaa ja rikkoo fakkiintuneita toimintatapoja, koulutusmyönteisyys lisääntyy. Keskusteluvalmius kasvaa ja käsitteet selviävät, tulee uusia käsitteitä. Omien rajojen ymmärtäminen lisääntyy, oman persoonallisuuden käyttöön tulee lisää luottamusta. Kirjallisuuden avulla saa tietoa mallien ja asioiden olemassaolosta. Koulutuksessa saa taustatukea asioille, niitä ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa. Oppii näkemät asioita eri tavoin, tuo enemmän sosiaalista näkemystä ja ehkä liiallistakin ymmärtämystä opiskelijoita kohtaan. Tehostaa teoriaopetusta ja antaa esiintymisvarmuutta. Opettajakoulutus vaikuttaa ja näkyy, lisää omaa uskottavuutta. Koulutukseen liittyvien tehtävien kautta kehittyvät oheistaidot, esim. kirjallinen esitys, teoreettinen ajattelu. Työyhteisö on tasapainoisempi, kun kaikilla on sama teoreettinen koulutausta ja se edistää tiimityötä, kun on yhteinen kieli kasvatustapahtuman käsittelyssä. 20

He siis löysivät runsaasti positiivisia puolia opettajankoulutuksessa ja näkivät opetustyössä kehittymistä koulutuksen myötä. Negatiivisina asioita mainittiin henkilökohtaisella tasolla koulutuksen raskaus ja kustannukset. Syrjäytymisproblematiikkaa ja erityisopetusta ei juurikaan käsitelty yleisessä opettajankoulutuksessa eikä siihen saanut eväitä. Erityisopettajakoulutuksessa niitä käsiteltiin omien oppimistehtävien kautta. Siellä opittiin, että valmiita toimintamalleja ei ole, jokaisen on luotava oma persoonallinen tapansa työskennellä. Negatiivista oli myös vakinaisen opettajan poissaolo. Tilalle otetulla sijaisella ei juuri ollut mahdollisuuksia eikä aikaa lunastaa opiskelijoiden luottamusta ja arvostusta. 3.3 Oma ammatillinen kehittyminen Henkilökunta oli hankkinut työssäoloaikanaan hyvin vähän omaan ammattialaansa liittyvää lisä- ja täydennyskoulutusta. Hankittu koulutus liittyi opiskelijahuoltoon, opetukseen ja kasvatukseen. Se muodostui pääasiassa opettajakoulutuksesta ja päihteisiin liittyvästä koulutuksesta, osallistumisesta työnohjaukseen ja oppilaitoksen järjestämiin kaikille yhteisiin koulutustilaisuuksiin. Työtä tekemällä oli kuitenkin opittu paljon, aika eikä energia riittänyt ulkopuoliseen koulutukseen. Ammatinopettajat näkivät, että oma ammatillinen osaaminen ei juuri lisäänny, mutta ei taannukaan ja kaikki olisivat vielä uskaltaneet palata tavalliseen työelämään. Työhön liittyvä kasvatusvastuun tiedostaminen oli vahvistunut. Opettajuuteen liittyvän ammattitaidon, aikuisena ja ihmisenä kasvamisen he näkivät kehittyneen voimakkaasti. Siitä seuraavia kommentteja: Olen oppinut pelkistämään asiat ja ottamaan esille ainoastaan oleelliset. Pitää osata 15 sekunnin temppu ei teoreettisen tiedon jakamiseen ja kiinnostuksen heräämiseen on aikaa 15-30 sekuntia ellei siinä ajassa onnistu on se tilanne menetetty. Oppii toimimaan tilanteen mukaan, sitä analysoiden ja siihen reagoiden; psykologinen silmä kehittyy. Kehittynyt organisoinnin, neuvonnan ja ohjauksen alueella. Kasvatuksellinen ja opetuksellinen ammattitaito lisääntyy ja sillä alueella tarvitaan tietämystä lisääkin. Erityisesti sosiaalityöhön liittyvien asioiden hoitamisessa henkilökunta on kehittynyt huomattavasti. Verkostojen syntyminen, sosiaalitoimen toimintatapojen tuntemus, päihdetietämys ja tietämys nuorisotyöstä ja sen merkityksestä mainittiin vastauksissa. Henkilökunnan näkemys nuorten elämästä, elinolosuhteiden vahvasta vaikutuksesta asenteisiin ja mielipiteisiin, mahdollisuuksista tai mahdollisuuksien puuttumisesta on laajentunut ja antanut ajattelemisen aihetta. Tätä kuvaa seuraavat lainaukset: Valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden kuuleminen herättää ja panee ajattelemaan omia arvojaan ja asenteitaan. Ristiriidat hämmentävät, minäkeskeisyys, laillisen ja laittoman välinen ero, huumeet, sopeutuminen laittavat ajattelemaan. Mitä nuori tarvitsee? Voiko menetettyä vanhemmuutta paikata jälkikäteen. Onko se opettaja, joka paikkaa? 21

Koulutuksessa on selvästi aistittavissa eri ikäpolvien ja kulttuurien kohtaaminen. Henkilökunnassa se aiheuttaa hämmennystä ja pohdintaa, miten näitä opiskelijoita parhaiten lähestytään ja miten motivoidaan, kun normaalit uralla etenemisen porkkanat eivät välttämättä tehoa. Toisaalta myös opiskelija kohtaa toisenlaisen kulttuurin, elintavat, käytöksen. Tarkoitus on, että kohtaaminen vaikuttaa myös opiskelijaan. Opettajalla on siten tärkeä mallinantajan tehtävä ja hänen tulee omalla persoonallaan pyrkiä vaikuttamaan opiskelijan toimintaan. 3.4 Tärkeimmät toimintaperiaatteet Henkilökuntaa pyydettiin nimeämään viisi toimintaperiaatetta, joita he henkilökohtaisesti noudattavat työssään. Toiminnan kulmakiviä ovat työvaltainen opiskelu, kokonaisvaltaisuus ja joustavuus. Nämä käsitteet ovat hyvin henkilökunnan tiedossa ja mukana käytännön opetustyössä, joten niitä ei tässä yhteydessä luettu mukaan. Seuraavat viisi asiaa nousivat vahvimmin esille: 1. Vuorovaikutukseen panostaminen 2. Oman persoonallisuuden käyttö 3. Tavoitteiden oikea asettaminen 4. Ratkaisukeskeinen toimintatapa 5. Tasa-arvoisuus ja tasapuolisuus Vuorovaikutuksessa pidettiin tärkeänä keskustelun ja henkilökohtaisen kontaktin jatkuvuutta, jolloin on mahdollista saavuttaa opiskelijoiden luottamus. Vasta, kun luottamus on saatu tai ansaittu, on mahdollista keskustelun ja yhteisen työskentelyn kautta päästä vaikuttamaan. Pienet ryhmät ja työvaltainen opiskelu helpottavat vuorovaikutusta, opiskelijan lähelle pääsemistä. Opettajan on oltava herkkä aistimaan opiskelijan kulloinenkin mielentila, on varmistettava että opiskelijalla on vastaanotin päällä ja tarvittaessa on suunnitelmia muutettava opiskelijan ajatuksenjuoksun mukaisesti. Erityisesti henkilökuntaa askarrutti rajojen vetäminen vuorovaikutustilanteissa. Tulee säilyttää opettajan ja työntekijän rooli, mutta olla kuitenkin läheinen ihminen. Vuorovaikutuksen on oltava vapaata ja opiskelijoiden tarpeet on huomioitava, mutta kuitenkin on pidettävä langat käsissä ja huolehdittava opetussuunnitelman mukaisista ammatillisten ja kasvatuksellisten tavoitteiden saavuttamisesta. Vuorovaikutustilanteen on oltava aito, opiskelijat aistivat helposti epäaitouden. Tästä eräs työntekijöistä sanoi seuraavasti: Tärkeää on opiskelijoista pitäminen, hyväksyminen, hyvään vuorovaikutukseen pyrkiminen, vaikka tietää taustat ja tekemiset. Sietäminen ei riitä, on pidettävä ja erilaisuus on hyväksyttävä ja uskottava, että taustalta löytyy hyvää. Opiskelijat ovat aikuistuvia nuoria, he elävät siirtymävaihetta ja on tärkeää että vuorovaikutuksessa tuetaan heidän itsenäistymistään ja annetaan heidän vastata omista tekemisistään ja annetaan asiallista palautetta. Henkilökunnan persoonalliset ominaisuudet tulivat vahvasti esille. Luottamuksellisuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus nousivat jokaisen vastauksesta. Opiskelijat itse eivät välttämättä odota toisiltaan tai itseltään näitä ominaisuuksia, mutta arvostamaltaan opetta- 22