2.1. Bijektio. Funktion kasvaminen ja väheneminen ********************************************************

Samankaltaiset tiedostot
JOHDATUS LUKUTEORIAAN (syksy 2017) HARJOITUS 1, MALLIRATKAISUT

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkejä ym., osa I

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet

Tehtävä 3. Määrää seuraavien jonojen raja-arvot 1.

Tehtävä 2 Todista luennoilla annettu kaava: jos lukujen n ja m alkulukuesitykset. ja m = k=1

9 Lukumäärien laskemisesta

Matematiikan tukikurssi

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma. Hannu Pajula. Stirlingin luvuista

funktiojono. Funktiosarja f k a k (x x 0 ) k

V. POTENSSISARJAT. V.1. Abelin lause ja potenssisarjan suppenemisväli. a k (x x 0 ) k M

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 1 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 02: Vapausasteet, värähtelyiden analysointi

OHJ-2300 Johdatus tietojenkäsittelyteoriaan Syksy 2008

III. SARJATEORIAN ALKEITA. III.1. Sarjan suppeneminen. x k = x 1 + x 2 + x ,

M 2 M = sup E M 2 t. E X t = lim. niin martingaalikonvergenssilauseen oletukset ovat voimassa, eli löydämme satunnaismuuttujan M, joka toteuttaa ehdon

Modaalilogiikan harjoitusteht vi Aatu Koskensilta 1 Harjoitusteht v t Teht v 100 a) Osoitamme, ett Th(F 1 F 2 ) Th(F 1 ) [ Th(F 2 ) vastaesim

Luku 11. Jatkuvuus ja kompaktisuus

Eksponentti- ja logaritmiyhtälö

Todennäköisyysjakaumat 1/5 Sisältö ESITIEDOT: todennäköisyyslaskenta, määrätty integraali

3.1 Väliarvolause. Funktion kasvaminen ja väheneminen

Perustehtäviä. Sarjateorian tehtävät 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 24

Sattuman matematiikkaa III

Todennäköisyyslaskenta IIa, syys lokakuu 2019 / Hytönen 1. laskuharjoitus, ratkaisuehdotukset

Luku kahden alkuluvun summana

Luku 2. Jatkuvuus ja kompaktisuus

DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 2, ratkaisuehdotukset. Johdanto differenssiyhtälöiden ratkaisemiseen

STOKASTISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 7

Laskennallisen kombinatoriikan perusongelmia

Joulukuun vaativammat valmennustehtävät ratkaisut

Vapaus. Määritelmä. Vektorijono ( v 1, v 2,..., v k ) on vapaa eli lineaarisesti riippumaton, jos seuraava ehto pätee:

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Yhteenveto, osa I

Talousmatematiikan verkkokurssi. Koronkorkolaskut

[ ] [ 2 [ ] [ ] ( ) [ ] Tehtävä 1. ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) 2( ) = 1. E v k 1( ) R E[ v k v k ] E e k e k e k e k. e k e k e k e k.

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 21: Usean vapausasteen systeemin liikeyhtälöiden johto Lagrangen

Pyramidi 3 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 139 Päivitetty a) 402 Suplementtikulmille on voimassa

i ni 9 = 84. Todennäköisin partitio on partitio k = 6, k k

Tenttiin valmentavia harjoituksia

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 1. viikolle /

2 Taylor-polynomit ja -sarjat

termit on luontevaa kirjoittaa summamuodossa. Tällöin päädymme lukusarjojen teoriaan: a k = s.

BL20A0700 Sähköverkkotekniikan peruskurssi

LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO

MS-A0401 Diskreetin matematiikan perusteet Yhteenveto, osa I

4.3 Erillisten joukkojen yhdisteet

Ennen kuin mennään varsinaisesti tämän harjoituksen asioihin, otetaan aluksi yksi merkintätekninen juttu. Tarkastellaan differenssiyhtälöä

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2016 Harjoitus 11, ratkaisuista

VÄRÄHTELYMEKANIIKKA SESSIO 19: Usean vapausasteen systeemin liikeyhtälöiden johto Newtonin lakia käyttäen

C (4) 1 x + C (4) 2 x 2 + C (4)

2017 = = = = = = 26 1

Riemannin sarjateoreema

Näkymäalueanalyysi. Joukhaisselkä Tuore Kulvakkoselkä tuulipuisto Annukka Engström

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 6 Maanantai

Matematiikassa väitelauseet ovat usein muotoa: jos P on totta, niin Q on totta.

Olkoot X ja Y riippumattomia satunnaismuuttujia, joiden odotusarvot, varianssit ja kovarianssi ovat

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

Mikäli funktio on koko ajan kasvava/vähenevä jollain välillä, on se tällä välillä monotoninen.

3. Täydellisyys ja Banachin avaruus. ominaisuutta sanotaan täydellisyydeksi. Toisena esimerkkinä mainitaan avaruus

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Yhteenveto ja esimerkkejä ym., osa I

f(x 1, x 2 ) = x x 1 k 1 k 2 k 1, k 2 x 2 1, 0 1 f(1, 1)h 1 = h = h 2 1, 1 12 f(1, 1)h 1 h 2

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA II BASICS OF NUMBER THEORY PART II. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO

3. Markovin prosessit ja vahva Markovin ominaisuus

DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 5, harjoitustenpitäjille tarkoitetut ratkaisuehdotukset

x 2 + y 2 = 2z y 2 + z 2 = 2x z 2 + x 2 = 2y a + n 1 n a a + 1 a +. On myös helppo tarkastaa, että ratkaisut toteuttavat yhtälön.

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

Tehtävä 11 : 1. Tehtävä 11 : 2

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 2018 Harjoitus 3 Ratkaisuehdotuksia.

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2018 Insinöörivalinnan matematiikan koe, , Ratkaisut (Sarja A)

1. YKSISUUNTAINEN VARIANSSIANALYYSI: AINEISTON ESITYSMUODOT

VALIKOITUJA KOHTIA LUKUTEORIASTA

x k x j < ε Seuraavat kolme lausetta kertovat Cauchy jonojen perusominaisuudet. kaikilla n m ε. x k y + y x j < ε 2 + ε 2 = ε.

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 1

M y. u w r zi. M x. F z. F x. M z. F y

Hanoin tornit. Merkitään a n :llä pienintä tarvittavaa määrää siirtoja n:lle kiekolle. Tietysti a 1 = 1. Helposti nähdään myös, että a 2 = 3:

Heilurin differentiaaliyhtälö

Algebra I, harjoitus 5,

(1 + i) + JA. t=1. t=1. (1 + i) n (1 + i) n. = H + k (1 + i)n 1 i(1 + i) n + JA

Kun annettu differenssiyhtälö z-muunnetaan puolittain, saadaan: 1 1 z Y z zy z z/4 4

Äänen nopeus pitkässä tangossa

a k+1 = 2a k + 1 = 2(2 k 1) + 1 = 2 k+1 1. xxxxxx xxxxxx xxxxxx xxxxxx

Eulerin φ-funktion ominaisuuksia

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

Topologia Syksy 2010 Harjoitus 11

2.8 Mallintaminen ensimmäisen asteen polynomifunktion avulla

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 4 7 / Syksy Tutki funktion f(x) = x 2 + x 2 jatkuvuutta pisteissä x = 0 ja x = 1.

Eksponenttifunktio. Johdanto. Määritelmä. Pekka Alestalo Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto

SYMBOLIVIRHETODENNÄKÖISYYDESTÄ BITTIVIRHETODENNÄKÖISYYTEEN

Vakuutusmatematiikan sovellukset klo 9-15

Derivaatat lasketaan komponenteittain, esimerkiksi E 1 E 2

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Johdatus diskreettiin matematiikkaan (Syksy 2008) 4. harjoitus Ratkaisuja (Jussi Martin)

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 2 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

HY / Avoin yliopisto Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II, kesä 2015 Harjoitus 1 Ratkaisut palautettava viimeistään maanantaina klo

S Hahmontunnistus ihmisläheisissä käyttöliittymissä Kasvojen tunnistus ja identiteetin tarkistus: ZN-Face

2 Funktion derivaatta

MS-A0401 Diskreetin matematiikan perusteet Yhteenveto ja esimerkkejä ym., osa I

Rollen lause polynomeille

Matemaattisen analyysin tukikurssi

w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

Matematiikan tukikurssi

Transkriptio:

.. Funtion asvainen ja väheneinen.. Bijetio. Funtion asvainen ja väheneinen Palautetaan ieleen funtion äsite. ******************************************************** MÄÄRITELMÄ Oloot ja B asi ei-tyhjää jouoa. Sellaista sääntöä tai laia (tavallisesti ateaattinen lausee), joa joaiseen jouon alioon liittää täsälleen yhden alion jouosta B, sanotaan funtiosi eli uvausesi jouosta jouoon B. **************************************************************** Jouoa sanotaan funtion ääritysjouosi D f (define) ja jouoa B funtion aalijouosi. Määritysjouon alioita voidaan sanoa aluuvisi; vanheassa irjallisuudessa niitä sanottiin arguentin arvoisi. Niitä aalijouon alioita, jota uvausessa f liittyvät ääritysjouon alioihin, sanotaan uvisi, uva-alioisi, tavallisiin funtion arvoisi, ja ne uodostavat sitten funtion arvo-jouon V f. (V = value). Funtion aalijouo on usein arvojouoa laajepi. Esitetään joitain hiean einoteoisen tuntuisia esierejä, joista osa on funtioita ja osa ei ole. Esi.. a) K on funtio D f = {,, } V f = K, L f() = K, f() = L ja f() = B { } K L L Ei ole funtio. b) M lioon liittyy asi N B aliota jouosta B. f() = M ja f() = N!! (6)

.. Funtion asvainen ja väheneinen N O Ei ole funtio. lioon 4 c) B P ei liity aliota jouosta B. 4 {,, 4} D f = ja f() = N seä f() = P, utta f(4) ei ole itään. Jos = B = reaaliluujen jouo (tai tään osajouo), niin aliota toisiinsa liittävää lasulauseetta sanotaan reaalifuntiosi. Kun funtio lausee irjoitetussa testissä, lähinnä harjoitus- tai oetehtävissä, iloitetaan, niin ääritysjouoa tai aalijouoa ei yleensä eriseen iloiteta. Saatetaanpa ääritys- tai arvojouoa suorastaan tiedustella. Ellei eriseen ole itään iloitettu, niin oletetaan ääritysjouosi reaaliluujen jouo tai tään ahdollisian laaja osajouo. Koo R ei voi olla ääritysjouona ainaaan silloin, un uva-aliota äärättäessä joudutaan jaaaan nollalla, ottaaan neliöjuurta tai logaritia negatiivisesta luvusta tai uuta vastaavaa täysin ahdotonta. Esi.. Funtion sääntö on: liitetään reaaliluuun sen neliö. Tyypillinen erintätapa, varsinin tieteelliseässä irjallisuudessa on tällöin f : R R, f(x) = x, tai lyhein f : f (x) = x. Ensin ainitussa, pideässä erintätavassa esiintyvän nuolen vasealla puolella on ilaistu funtion ääritysjouo ja nuolen oiealla puolella funtion aalijouo. Tään funtion arvojouon uodostavat nolla ja sitä suureat positiiviset reaaliluvut: D = R ja V f = { y R y 0}. Esi. 4. Funtio ääritellään f (x) = x. f Nyt ääritysjouoa ei ole annettu, joten on todennäöistä, että se on itse selvitettävä. Neliöjuurta ei voi ottaa negatiivisesta luvusta, joten funtio on ääritelty niillä reaaliluvuilla, joille x >. (6)

.. Funtion asvainen ja väheneinen Maalijouosi elpaa tässä oo reaaliluujen jouo, utta arvojouon uodostavat niistä vain ei-negatiiviset reaaliluvut. Funtioita on sangen onen tyyppisiä. Näistä voidaan eriseen luoitella surjetio, injetio ja bijetio. Käsitteet eivät välttäättä ole aivan helppoja, eivätä joapäiväisen elään annalta itenään välttäättöiä, utta ateatiian parissa puuhastelevalle hyödyllisiä. Oloon seuraavassa f funtio siten, että D f = ja f:n aalijouo on B. Jos aalijouon joainen alio on jonin ääritysjouon alion uva, niin funtio on surjetio. Tällöin siis aalijouo on saa uin arvojouoin Esi. 5. B Esi. 6. KELP B n p EI KELP, sillä aalijouon aliolla n ei ole aluuvaa :ssa. Esi. 7. f : R R, f(x) = x ei ole surjetio, sillä illään negatiivisella luvulla ei ole aluuvaa ääritysjouossa. Jos sen sijaan sovittaisiin aalijouosi ei-negatiivisten reaaliluujen jouo, niin tällä rajoitusella tai lisääärittelyllä funtio f olisi surjetio. Jos funtio uvaa ääritysjouon asi eri aliota eri alioisi aali-jouossa, niin funtio on injetio. Määritelä voidaan esittää ateaattiseinin: (6)

.. Funtion asvainen ja väheneinen Oloon x x. Jos f (x) f (x ), niin f on injetio. Toinen tapa uvata injetiivisyyden ääritys: Jos f (x) = f (x ) x = x. Esi. 8. n B p On injetio, aii ääritysjouon aliot uvautuvat eri alioisi. Ei ole surjetio. Esi. 9. B Ei ole injetio, sillä f() = f(), eli yönen ja olonen uvautuvat oleat :si. On ylläin surjetio. Esi. 0. f : R R, f(x) = x ei ole injetio, osa aii ääritysjouon aliot, jota ovat toistensa vastaluuja, uvautuvat saasi arvojouon aliosi eli f(x) = f( x). Jos funtio on seä injetio että surjetio, niin sanotaan, että se on bijetio. Tällöin siis aalijouo = arvojouo ja joainen ääritysjouon alio uvautuu eri aliosi. Jos ääritysjouon aliot ovat nueroitavissa, niin ääritysjouossa on täsälleen yhtä onta aliota uin aalijouossain. Täytyy tietenin uistaa, että uvaus f :[,] [,4 ], y = f (x) = x on bijetio, vaia uaan ei pysty sanoaan, ontao reaaliluua yösen ja aosen välissä on. Käytännössä join funtio osoitetaan surjetiosi rataisealla funtion äärittelevä yhtälö y = f(x) uuttujan x suhteen ja osoittaalla, että ielivaltaiselle y B löytyy aluuva D f :ssä. Funtio osoitetaan puolestaan 4(6)

.. Funtion asvainen ja väheneinen injetiosi esierisi arvioialla erotusta f(x ) f(x ) ja osoittaalla, että tää voi olla nolla ainoastaan silloin, un x = x. Siäli un tunnetaan funtion onotonisuuden äsite, niin tiedetään injetiivisyyden toteutuvan ilan uuta. Jos funtio on oo ääritysjouossaan aidosti onotoninen, siis joo aidosti asvava tai aidosti vähenevä, niin se saa unin arvonsa vain yhden erran. ****************************************************** MÄÄRITELMÄ. Reaaliuuttujan funtio f on jollain välillä I aidosti asvava, jos tään välin ahdesta ielivaltaisesta aliosta suurean uva on pieneän uvaa suurepi, ts. jos,x I ja x < x f (x ) f (x ) x < ja funtio f on välillä I aidosti vähenevä, jos,x I ja x < x f (x ) f (x ). x > Reaaliuuttujan funtio f on oo ääritysjouossaan aidosti onotoninen, jos se on aiialla joo aidosti asvava tai aidosti vähenevä. ************************************************************** HUOM.! Monissa oppiirjoissa ääritellään eriseen funtion asvainen ja väheneinen ilan siihen liitettyä aitouden äsitettä. Tää asia oli esillä jo urssissa M7. Funtiota sanotaan asvavasi jollain välillä, jos se ei ainaaan vähene. Taroittaa siis sitä, että funtio voi olla välin I jollain osavälillä tai vaia oo välillä vaio. Vastaavasti ääritellään näissä opusissa funtion väheneinen. Kannattaa huoata, että tällainen äärittely on jossain äärin einoteoinen, osa tällaisia osin vaiona pysyviä ja osin vaiapa asvavia voivat olla vain paloittain ääritellyt funtiot. Käytännössä nää oppiirjat siirtyvätin tään äärittelyn jäleen puhuaan pelästä asvaisesta silloinin, un taroittavat aitoa asvaista. Tarvitseeo yhden adjetiivin (aito) irjoittaisen esierisi tehtävän antoihin oea niin työlääsi, että äsitteiden häärtyisen vaara jo pyörii? 5(6)

.. Funtion asvainen ja väheneinen Esi.. f: R R, f(x) = x on aidosti vähenevä jouossa R (negatiiviset reaaliluvut) ja aidosti asvava jouossa R + (positiiviset reaaliluvut). Esi.. Osoita, että funtio f: f(x) = x + b on aidosti vähenevä oo R:ssä, jos < 0. Tod.: Oloot nyt x, x R ielivaltaisia niin, että on x > x. Tällöin f (x ) f (x) = x + b x b = (x x) < 0, osa < 0 (oletus) ja x x > 0. Niinpä seuraa ehdosta x > x (x ) f (x ) 0. f < Esi. *. Osoita, että funtio f: f(x) = x on aidosti asvava oo R:ssä. Tod.: Oloot nyt x, x R ielivaltaisia niin, että on x > x. Tällöin f (x ) f (x) = x x = (x x)(x + x x + x Tää tehtävä näin suorittaen on vaiea sisi, että se sisältää tai vaatii tavallista ouluurssia syvepää tietoa polynoien jaollisuudesta. Nyt uitenin tiedetään heti oletusen nojalla, että tuloesitysen toinen teijä, x 0. ). x > x x + x > Väitteen oieellisuudesi riittää osoittaa, että x + 0 ovatpa x, x itä tahansa erisuuria reaaliluuja, vaiapa erierisetin. Mitään ongelaa ei olisi, jos ne olisivat saaneriset. Suoritetaan tässä jäliäisessä teijässä hiean erioinen neliösi täydennys: x x x x x x x x x x (x + + = + + + = + ) + x > 0, 4 4 4 osa ahden neliöterin sua on välttäättä positiivinen. Luvut x, x eivät niittäin oleat voi olla nollia. Näissä yhteysissä annattaa yleensä turvautua derivaattaan. Onhan funtio aidosti asvava oo ääritysjouossaan, jos derivaatta saa vain positiivisia arvoja, tai jos derivaattaa tulee nollasi vain ääritysjouon ysittäisissä pisteissä ollen uutoin positiivinen. Tässäin esierissä nähdään aito asvainen derivaatan avulla sangen vaivattoasti sillä f (x) = x f (x) = x 0 ja tulee nollasi vain silloin, un x = 0. 6(6)