syksy 29 Suomen vilja- ja öljykasviketjujen strategiaraportin päivitys 29 Vilja-alan alan yhteistyöryhmä 1
Kansallisen viljastrategian seuranta Sisällysluettelo 1. Johdanto...4 2. Viljan kehitysennusteet...5 2.1. Viljan kysyntä...5 2.2. Viljan hinnat ja hintojen vaikutus tarjontaan...5 2.3. Viljan tarjonta...6 2.4. Vehnä...8 2.5. Ruis...1 2.6. Ohra...12 2.7. Kaura...14 3. Öljykasvien ennusteet...17 3.1. Öljykasvien kysyntä...17 3.2. Öljykasvien hinnat...17 3.3. Öljykasvien tarjonta...18 4. Viljatilojen talouskehitys...2 4.1. Viljatilojen tuloskehitys...2 4.2. Viljatilojen kannattavuuskehitys...21 4.3. Viljatilojen vakavaraisuuskehitys...23 4.4. Viljatilojen tuotto- ja kustannusrakenteen kehitys...23 5. Johtopäätökset...26 Raportin on laatinut Vilja-alan yhteistyöryhmän toimeksiannosta MTT Taloustutkimus. Raportin tekijät ovat Csaba Jansik ja Arto Latukka (luku 4). Tekijät haluavat kiittää Vilja-alan yhteistyöryhmän sihteeristöä, sen jäsenyrityksiä ja jäsenorganisaatioita sekä muita yhteistyötahoja selvityksen tueksi antamistaan haastatteluista ja asiantuntija-arvioista. 2
syksy 29 Esipuhe Vilja-alan yhteistyöryhmä on pitänyt vuonna 26 valmistuneen Kansallisen viljastrategian seurannan yhtenä painopistealueenaan. Viljastrategiassa asetettuja ennusteita arvioitiin ensimmäisen kerran syyskuussa 28 ilmestyneessä selvityksessä. Suomen vilja- ja öljykasviketjun analyysi oli laadultaan ensimmäinen selvitys, jossa laajan asiantuntijahaastattelun tulosten pohjalta tarkasteltiin myös kahden edellisvuoden markkinatapahtumia. Vuoden 29 keväällä ja kesällä on jälleen haastateltu VYR:n jäsenistöä strategiaseurannan päivitystä varten. Keskustelukierroksen yhteydessä kuultiin jäsenten näkemyksiä tulevaisuudesta sekä kysyttiin kuluneen vuoden tärkeimpiä markkinatapahtumia. Hintojen raju lasku koettiin koko ketjun suurimpana yksittäisenä markkinamuutoksena kuluneen vuoden ajalta. Hinnat ohjaavat kysyntää ja tarjontaa ja niillä on suora vaikutus viljelyn ja koko viljaketjun kannattavuuteen. Seurantaraportin tämänvuotinen päivitys keskittyykin juuri hintoihin, kysyntää ja tarjontaa tiivistäviin viljataseisiin ja niiden ennusteisiin sekä viljelyn taloudelliseen tilanteeseen. Raportin lisäksi viime vuoden laajan selvityksen kaikki tilastotiedot, taulukot ja kaaviot päivitetään ja sisällytetään Viljatietopankkiin myöhemmin. Viljatietopankki tulee sisältämään Suomen vilja- ja öljykasviketjun tilastojen lisäksi vertailevaa tilastoa Itämeren alueen muista maista. Tietopankki on ensisijaisesti VYR:n jäsenten käytössä ja sen on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. VYR:n päämäärinä yhteistyössä kunkin jäsenorganisaation kanssa on luoda Suomen viljaketjulle yhteisiä strategisia tavoitteita, seurata strategian toteutumista sekä lisätä läpinäkyvyyttä ketjun sisällä. Tämä strategiaraportti ja vuoden lopussa valmistuva tietopankki palvelevat näitä päämääriä. Seppo Koivula kaupallinen neuvos 3
Kansallisen viljastrategian seuranta 1. Johdanto Markkinatilanne on muuttunut olennaisesti kahden vuoden takaisesta, jolloin vahva kysyntä ja tarjontashokki johtivat ennätysmäisiin viljan ja öljykasvien hintoihin. Maailmantalous on sittemmin ajautunut vakavaan lamaan. Kysyntä on hiipunut yleisesti ottaen ja viljan kysyntää on erityisesti alentanut rehun ja etanolin tuotannon notkahdus. Samaan aikaan on saatu maailmalla hyvä sato kahtena peräkkäisenä vuonna. Viljaa on tänäkin vuonna hyvin saatavilla koko maailmassa Argentiinan kuivuudesta huolimatta. Kehitysmaiden tarjonta on riittävä mukaan lukien riisin tarjontaa, joka on hintojen kautta suoraan kytköksissä perinteisiin viljalajeihin. Korkeat viljan hinnat lisäävät tarjontaa kaikkialla maailmassa ja tarjonnan kasvu puolestaan laskee hintatasoa etenkin, jos kysyntä samanaikaisesti notkahtaa, kuten nyt on käynyt. Kaksi vuotta sitten tarjonnan ja kysynnän välisen tasapainon pelivaraa oli pieni, ja varastot olivat vähäisiä. Nyt varastot ovat täynnä, ja monet maat purkavat vientirajoituksiaan edelleen lisäten maailmanlaajuista tarjontaa. Tarjonta tulee todennäköisesti reagoimaan nykyiseen markkinatilanteeseen ja viljan viljelypinta-ala siirtynee mahdollisesti muihin tarkoituksiin kuten vapaaehtoiseen kesantoon. Panoskustannukset ovat edelleen suhteellisen korkeita. Öljyn hinta on jälleen noussut korkealle, mikä nostaa etanolin kysyntää jatkossa. Viljan energiakäytöllä on entistä vahvempi rooli kysynnän ja tarjonnan tasapainottamisessa. Tänä syksynä näemme jälleen konkreettisesti kuinka kansainvälisten vilja- ja öljykasvimarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan vaihtelut heijastuvat Suomenkin markkinoille täydellä tehollaan. Puskurit ja suojamekanismit ovat häviämässä. Koska me emme voi vaikuttaa kansainvälisiin markkinoihin, meidän on opittava elämään niiden kanssa ja sopeuduttava niihin. Tuotannon lähtökohtana tulee olla markkinoiden tarpeet ja ne on kyettävä myös ennakoimaan. Viljamarkkinoihin vaikuttavia tapahtumia on itse kunkin seurattava aktiivisesti ja analyyttisesti ja pyrittävä muodostamaan niistä oma näkemys tuotanto ja markkinointipäätösten pohjaksi. Suomen asemassa olevan maan ei kannata tuottaa sitä, mitä kaikki muut tuottavat. Vuonna 26 laaditussa kansallisessa viljastrategiassa on etsitty erikoistumisen ja lisäarvon tuottamismahdollisuuksia. Koska laadulla on keskeinen merkitys, saattaisi yhtenäisellä kansallisella laatuluokituksella olla positiivinen vaikutus suomalaisen viljan ja viljatuotteiden menekkiin. 4
syksy 29 2. Viljan kehitysennusteet Viljan kysyntä ja tarjontaennusteet muodostavat vuonna 26 valmistuneen kansallisen viljastrategian selkärangan. Ne havainnollistavat strategian mukaisia kehitystrendejä viljan tuotannossa, teollisuudessa ja muissa käyttökohteissa. Strategian viimevuotisessa seurantaraportissa päivitettiin ennusteita vuosien 26 ja 27 todellisilla luvuilla. Tähän raporttiin sisältyvät vuoden 28 todelliset luvut sekä vuoden 29 satoennusteet. Pitkän aikavälin ennusteita korjataan kuluneen vuoden markkinatapahtumien ja alan muuttuneiden odotusten valossa. 2.1. Viljan kysyntä Viljan kysyntä muuttui dramaattisesti syksyllä 27 kun maailman varastojen pitkäaikainen hupeneminen, ruoan ja bioenergian kysynnän kasvu yhdistyivät tavallista heikompaan viljasatoon. Suomen sato oli runsas ja hyvänlaatuinen ja siitä virtasi vientiin merkittävä volyymi korkeiden maailmanmarkkinahintojen houkuttelemana. Kotimainen teollisuus nosti hintoja markkinahintojen kehitystä seuraten kilpaillakseen raaka-aineesta. Maailmanlaajuisen kysynnän hiipuminen on välillisesti alentanut myös Suomen viljan kysyntää. Mallas- ja paperiteollisuus on kokenut vaikeuksia vientimarkkinoilla ja viljaa on ollut yhä vaikeampaa viedä ulkomaille. Viljan ylijäämäongelma koskee eri viljalajeja eri tavalla, ohran ylitarjonta on tällä hetkellä ongelmallisin. EU-intervention tulevaisuus ja markkinanäkymät viittaavat siihen, että viljan kokonaistuotannon ennusteita on vähennettävä kansallisen viljastrategian perusskenaarion tasolle. 2.2. Viljan hinnat ja hintojen vaikutus tarjontaan Viljan hinnoilla on suuri vaikutus tarjonnan muodostumiseen, koska kysynnän muutosten signaalit välittyvät hintojen kautta viljan tuottajille. Vuoden 28 strategiaraportissa todettiin että viljan hintojen nousu vuoden 27 lopussa 8-1 % vuoden 25 tasoon nähden yleisesti ottaen kannusti lisäämään viljan tarjontaa. Syyskuun 29 mennessä hinnat putosivat käytännössä vuoden 25 matalalle tasolle. Laajentunut hintahaarukka on osoittautumassa kuitenkin pysyväksi ilmiöksi. Kun vielä ennen 27 kesää viljalajien hinnat ruista lukuun ottamatta pysyttelivät lähellä toisiaan, levittäytyivät ne yhtäkkiä yli sadan euron laveaan haarukkaan syksystä lähtien. Se tarkoitti sitä, että viljalajien välisillä hintasuhteilla alkoi olla todellinen tarjontaa ohjaava rooli; tietyt 5
I I I I I Kansallisen viljastrategian seuranta viljalajit muuttuivat viljelijöille houkuttelevammaksi kuin toiset. Hintasuhteiden vaikutus näkyy hyvin viljojen pinta-alajakautuman muutoksissa vuonna 29. Vuoden 29 alusta lähtien hintoja on Tike:n kuukausitilastoissa seurattu entistä tarkemmin; vehnästä on ollut saatavilla rehuvehnän ja leipävehnän hintoja, jotka olivat heinäkuussa 17 /t ja 139 /t. Hintasuhteet ohjaavat tuotantoa kalleimpiin viljalajeihin, kuten leipävehnään, mallasohraan ja rukiiseen. Yleisesti ottaen kuitenkin pellonkäyttö ohjautuu nykyisen matalan hintatason aikana viljoista vaihtoehtoisten kasvien tuotantoon tai muuhun tarkoitukseen. /t 26 25 24 23 22 21 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 I V I IX Mallasohra Ruis Vehnä Ohra Kaura X XI X I V I IX X XI X I Viljan kuukausihinnat Suomessa 25-29 29. Lähde: Tike V I IX X XI X I V I IX X XI X I 25 26 27 28 29 V I 2.3. Viljan tarjonta Kansallisen viljastrategian perusskenaariossa vuonna 26 viljan tarjonnan ennustettiin olevan maltillista tai jollain viljankäyttöaloilla jopa supistuvan kysyntää vastaavaksi. Todellisuudessa laajentuneen kotimaan ja ulkomaan kysynnän vetämänä Suomen viljantuotanto vuosina 26-28 saavutti bioenergiaskenaariossa ennustetun korkean tason, vaikka viljaa ei lainkaan käytetty biopolttoainetuotantoon. 6
syksy 29 tuhat t 45 92 397 33 4 966 98 36 1 63 51 6 46 72 555 473 621 728 624 57 586 35 493 544 337 374 524 442 414 434 455 474 493 523 212 14 66 35 18 71 126 618 58 155 266 91 55 62 61 61 61 6 6 59 59 368 225 144 134 281 62 385 281 283 267 292 272 282 265 243 276 267 268 268 269 269 27 27 271 272 183 129 3 153 64 131 176 243 21 124 172 172 172 23 194 254 192 256 166 168 236 158 167 169 17 171 172 23 214 199 223 19 16 12 126 481 13 154 17 173 12 165 17 17 184 19 2 21 22 151 198 184 25 157 155 115 148 436 184 447 445 114 446 59 436 437 449 432 448 449 451 452 453 455 456 458 459 434 513 442 426 436 2 592 527 657 689 597 591 662 612 638 638 64 483 484 622 636 637 638 637 636 637 637 626 631 595 15 Varastojen lisäys Vienti 1 Muu teollisuus Siemenet 1 46 1 663 1 44 1 492 1 541 1 568 1 231 1 331 1 379 1 427 1 429 1 476 1 334 1 361 Mallasteollisuus 1 437 1 438 1 432 1 428 1 425 1 421 1 419 1 417 1 419 1 243 Ohratärkkelys ja etanoli 5 Myllyteollisuus Rehu (teollisuus) Rehu (tilakäyttö) 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 45 4 35 196 263 198 775 329 31 19 171 297 14 21 11 249 7 121 142 59 68 45 47 49 51 56 6 65 3 3667 3758 368 355 444 3626 3888 3744 3572 3973 3736 49 4191 4327 363 3663 3585 3553 3584 367 3632 3657 3698 25 3298 2 2738 2836 15 1 Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 5 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Viljan kokonaistarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 7
Kansallisen viljastrategian seuranta Suomessa viljan tuotanto on siis pysynyt 2-luvun tasolla eli neljän miljoonan tonnin tuntumassa. Vuoden 28 lopullinen sato oli 4,2 miljoona tonnia ja täksi vuodeksi arvioidaan tulevan peräti 4,4 miljoona tonnia. Kaksi näin hyvää satoa peräkkäin aiheuttaa ylitarjonnan kasvamisen nykyään jo lähes miljoonaan tonniin. Nykytieto viljan maailmanlaajuisen kysynnän kehityksestä vahvistaa odotuksia, joiden mukaan Suomessa riittäisi alle neljän miljoonan tonnin kokonaistuotanto. Viljan kokonaiskysyntäkaavio kertoo havainnollisesti miten Suomen ajoittaista viljaylitarjontaa ja ylijäämävarastoja on purettu vientimarkkinoille. EU:hun liittyessä Suomella oli suuri viljaylijäämä, joka vietiin vuosina 1996-1998. Vuoden 2 ennätyksellistä ohra- ja kaurasatoa purettiin vientimarkkinoille vuosina 21-23 ja vastaavasti vuosien 25-6 ylijäämä vietiin seuraavina vuosina. Suotuisat mekanismit ja olosuhteet vientimarkkinoilla kuten interventio, vientituet, USA:n kaurakysyntä 2-luvun alussa ja korkeat maailmanmarkkinahinnat vuosina 27-28 mahdollistivat ylijäämän purkua kannattavasti. Kahden viime vuoden hyvät sadot paisuttavat nykyistä ylijäämää ennätyskorkealle, eikä näkyvissä ole suojaavia mekanismeja tai hyviä vientimarkkinanäkymiä. Suuri kysymys on, miten ja millä hinnalla nykyistä ylijäämää päästään purkamaan seuraavina vuosina. Koska kotimaan kysynnän ei odoteta olennaisesti kasvavan, jäljelle jäävät vain vientimahdollisuudet. Mikäli kotimaan kysyntään ei tule merkittäviä muutoksia, on selvää, että pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista ylläpitää tarjonnan nykyistä tasoa. Etenkin rehuviljan ja matalalaatuisen viljan tuotantoa on huomattavasti vähennettävä lähivuosina. 2.4. Vehnä Kysyntä Rehuteollisuudessa vehnän kysyntä kasvoi selvästi vuosien 22 ja 26 välillä. Vuonna 27 käytettiin kalliin vehnän sijaan mieluummin halvempaa viljaa ja vehnän rehukäyttö väheni. Etenkin tänä vuonna vehnän rehukäyttö tulee jälleen kasvamaan, koska toisena peräkkäisenä vuonna markkinoille on tulossa runsaasti rehuvehnää ja sen hinta on tällä hetkellä lähellä kauran hintaa. Vehnän myllyjauhatus on ollut 29. tonnin tasolla ja myllykäyttöön ei odoteta suuria muutoksia. Suomessa korkealaatuista vehnää pitäisi olla tarpeeksi kotimaan teollisuuden saatavilla ja olisi pyrittävä siihen, että tuontitarpeet koskisivat vain rehuvehnää. Tämän vuoden vehnän vienti jää selvästi edellisvuoden tasoa pienemmäksi myllyvehnän matalasta hinnasta johtuen. Euroopassa on runsaasti myllyvehnää markkinoilla, mikä vaikeuttaa sen vientiä Suomesta. 8
syksy 29 tuhat t 1 9 8 7 6 5 35 4 3 326 2 8 Varastojen lisäys Vienti Siemenet Myllyteollisuus Muu teollisuus Rehu (teollisuus) Rehu (tilakäyttö) 18 7 68 1 162 35 2 3 29 32 39 381 357 99 313 19 1 82 1 99 134 1 54 59 64 7 7 5 18 31 36 3 99 94 1 43 35 122 73 1 58 38 11 97 127 68 26 57 33 84 146 12 24 26 38 132 86 25 49 65 59 311 289 31 68 223 169 99 61 95 93 72 74 56 57 284 29 35 33 227 26 7 62 22 12 71 15 85 95 73 75 77 79 82 84 86 52 65 53 52 52 52 52 52 52 52 52 287 286 287 288 288 289 29 29 291 291 292 28 37 28 28 28 28 28 28 28 28 28 242 176 223 224 225 226 227 229 23 232 234 1 89 67 67 67 67 68 68 69 69 7 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Vehnän kysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 1 Varastojen vähennys 9 Tuonti 45 8 7 Tuotanto 188 64 75 23 155 17 5 16 26 4 7 1 13 17 21 27 6 1 5 132 4 216 134 246 14 229 181 12 94 569 679 782 794 684 797 788 889 727 729 73 731 733 734 735 735 734 3 2 38 459 464 397 254 538 489 1 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Vehnän tarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 9
Kansallisen viljastrategian seuranta Tarjonta Vehnän tarjonta on kymmenen vuoden aikana kasvanut merkittävästi, tuotanto on kaksinkertaistunut 199-luvun lopun 4. tonnista keskimäärin 8. tonniin viimeisen viiden vuoden aikana. Laatu on parantunut samaan aikaan tarjonnan kasvaessa ja kotimaan tuotanto on enenevässä määrin korvannut etenkin kalliin myllyvehnän tuontia. Vielä 2-luvun alkupuolella tuotiin Suomeen 15. tonnia myllyvehnää, mutta viime vuosina käyttöön otettujen lajikkeiden ansiosta oma tuotanto on suurimmaksi osaksi kattanut kotimaan tarpeen. Tänä vuonna vehnäala pysyi viimevuotisella 22. hehtaarin tasolla, mutta korkeamman keskisadon johdosta vehnää korjattaneen yli 1. tonnia enemmän. Vehnän kokonaistuotannon odotetaan pysyvän 7-8. tonnin välillä seuraavan vuosikymmenen ajan. Euroopassa laatuvehnälle on edelleen kysyntää, mutta tänä vuonna laatuvehnää ei näytä olevan Suomessa yli oman tarpeen. Suurin osa vehnän ylijäämästä on rehuvehnää, jota on vaikea myydä vientimarkkinoilla. 2.5. Ruis Kysyntä Rukiin hinta on kasvavan kulutuksen myötä kääntynyt nousuun jo yleistä hinnannousua aikaisemmin. Teollisuus on maksanut rukiista suhteellisesti muita viljoja parempaa hintaa. Rukiin hinta on pitänyt pintansa muita viljoja paremmin myös kuluneen vuoden jyrkän hinnanlaskun aikana. Ruis menee suurimmaksi osaksi jauhatukseen, koska rehukäyttö on minimaalinen. Myllyjen jauhatus on kasvanut reippaasti. Jauhatuksen viidettä vuotta jatkunut kasvu notkahti kuitenkin vuonna 28, jolloin myllykäyttö laski edellisvuoden 11. tonnista 94. tonniin. Vuoden 27 myllykäytön piikki ja viime vuoden notkahdus selittyy osittain ruisjauhon tuonnin muutoksilla. Vuonna 26 Suomeen tuotiin 5. tonnia ruisjauhoja, vuonna 27 tuonti väheni 3. tonniin ja viime vuonna se nousi jälleen 5. tonniin. Jauhoja tuotiin etenkin Virosta ja Saksasta. Vaikka ruis on neljästä kotimaan viljalajista selvästi pienin, sen jatkuva alijäämä koetaan mylly-leipomo ketjussa vakavana ongelmana, sillä leipomoteollisuuden raaka-aineesta yli neljäsosa on ruista. 1
syksy 29 tuhat t 16 15 14 13 12 11 4 28 1 9 6 4 15 6 58 38 36 8 3 2 6 2 4 6 5 1 6 39 31 42 31 18 2 4 5 4 5 4 3 Lisäys varastoihin Vienti Siemenet Ruoka (mylly) Rehu 4 4 4 4 4 5 5 5 5 8 7 6 5 4 83 86 89 87 86 86 87 86 87 93 93 98 11 94 94 95 95 96 97 97 98 99 99 1 3 2 1 3 1 1 1 1 2 2 2 2 2 1 1 2 2 2 1 1 1 1 1 2 2 2 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Rukiin kysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 16 15 14 13 43 Purku varastoista Tuonti Tuotanto 12 11 44 5 1 9 61 8 64 77 9 37 57 1 21 53 91 69 95 4 4 39 38 37 37 37 37 37 7 6 5 4 3 58 87 47 49 63 18 64 73 73 62 69 32 51 87 61 45 6 62 63 65 66 67 68 69 7 2 24 1 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Rukiin tarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 11
Kansallisen viljastrategian seuranta Tarjonta Rukiin omavaraisuuden ja keskisadon nosto ovat Suomen viljanviljelyn suurimpia haasteita. Rukiinviljelyn näkökulmasta on olennaista se, miten saadaan viljelijöiden motivaatio ja viljelyn kannattavuus niin hyväksi, että kotimaista ruista riittäisi. Suomen tuotantoa voidaan kasvattaa ensisijaisesti satotason nousun kautta, koska alan lisääminen on vaikeaa. Ruis kilpailee muiden viljalajien kanssa pinta-alasta. Sopimustuotannolla voisi tehdä vaihtelevista tuotantomääristä suunnitelmallisempia. Rukiille on selvä kysyntä, mutta hintaa painaa edelleen Itämeren toisella puolella saatavilla oleva halpa tuontiraaka-aine. Ruista jouduttaneen tuomaan edelleen Saksasta, Puolasta tai Baltian maista tulevina vuosina. Ruistilanne riippuu Itämeren alueen tarjonnasta, sekä eri maiden sadoista ja hintasuhteista. Kotimaan hinta yleisesti ei innosta suomalaisia viljelijöitä vähäsatoisen rukiin viljelyyn. Ruis ei ole kilpailukykyinen vilja joutopelloilla vähin panoksin viljeltynä. Kuitenkin useat esimerkit osoittavat, että ruis voi antaa ammattilaisten viljelemillä pelloilla 4-6 tonnin satoja, jolloin sen kannattavuus paranee huomattavasti viljalajien välisessä vertailussa. Rukiin viljely tulisi tulevaisuudessa keskittää ammattimaisesti viljeleville tiloille. Kevätruista on pidetty ruisongelman yhtenä ratkaisumahdollisuutena. Tänä vuonna kevätruista korjataan noin 8. hehtaarilta, joka on kolmasosa rukiin kokonaispinta-alasta. Nyt selviää, saadaanko kevätrukiista syysruista parempia satoja ja miten kevätrukiin laatu tyydyttää myllyjä. 2.6. Ohra Kysyntä Määrältään ohra on edelleen Suomen tärkein viljakasvi, vaikka sen kysyntä laski vuonna 29 huomattavasti etenkin kotimaan teollisuudessa. Paperiteollisuuden tuotannon ja viinan myynnin laskun takia etanoli- ja tärkkelysteollisuuden tarvitseman ohran määrä on pudonnut 19. tonnista 12. tonniin. Laman koetteleman paperiteollisuuden arvioidaan elpyvän mahdollisesti muutaman vuoden sisällä. Myös mallasteollisuuden ohran käyttö tulee huomattavasti vähenemään lähivuosina huonojen vientinäkymien takia. Ylitarjonnan vuoksi hintakilpailu on myös vientimarkkinoilla ollut ankara, mikä vähentää suomalaiseen ohraan kohdistuvaa kysyntää. Interventio lieventää vielä tänä vuonna koko EU:ta koskevaa ylitarjontatilannetta ja jarruttaa ohran hinnan laskua. 12
syksy 29 tuhat t 23 22 21 358 239 2 89 524 19 151 45 187 13 92 465 33 127 29 186 18 151 41 3 24 18 136 34 2 17 55 12 34 271 94 127 119 51 257 2 1 134 5 5 5 16 32 29 4 5 5 5 35 3 24 183 24 34 33 33 32 32 31 31 3 3 16 131 149 176 125 29 214 13 21 141 14 14 139 138 138 137 137 136 55 243 34 5 119 123 15 118 223 141 125 14 119 194 124 23 198 158 199 19 151 154 192 166 168 169 17 171 172 172 172 172 8 16 6 167 13 157 126 155 184 6 6 17 6 12 115 13 148 165 17 12 7 184 19 2 21 22 114 8 173 12 17 7 7 6 6 184 285 248 7 11 379 7 7 7 7 7 7 6 7 7 7 7 438 377 419 412 6 287 1 279 277 349 276 275 275 274 273 336 273 272 233 271 9 416 316 263 8 Varastojen lisäys 7 Vienti 6 Elintarviketeollisuus Siemenet 5 957 979 972 Mallasteollisuus 883 751 767 796 772 767 82 84 83 862 4 Ohratärkkelys ja etanoli 73 741 3 Myllyteollisuus 837 832 828 826 823 82 818 816 814 2 Rehu (teollisuus) 1 Rehu (tilakäyttö) 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Ohran kysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 23 22 21 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2 1 1995 1763 186 1996 23 1997 6 45 1316 1998 78 63 1568 1999 77 1985 Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 2 88 4 1786 21 2 243 2 8 3 3 84 124 5 73 55 275 2129 218 1972 1984 1739 1697 1725 22 23 24 25 26 27 28 29 2 2 2 2 2 2 2 2 2 1783 1821 1721 1667 1678 1679 1685 1692 1698 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Ohran tarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 13
Kansallisen viljastrategian seuranta Suomessa todennäköisesti suurin osa lähes 5. tonnin ohraylijäämästä myydään interventioon. Tämä puskurimekanismi poistuu kuitenkin käytöstä ensi vuonna, mikä jo ensi satokaudella laskee ohran kysyntää huomattavasti. Nykymarkkinatietojen valossa ohran kysyntäennusteet on laskettava takaisin 1,6-1,7 miljoonaan tonnin tasolle, jota tasoa ennakoitiin vuonna 26 valmistuneessa kansallisessa viljastrategiassa. Tarjonta Suomessa ohra on perinteisesti ollut suurin viljalaji. Ohra-ala on lisääntynyt vuosien 27 ja 29 välillä 5. hehtaarilla nykyiseen 6. hehtaariin. Muutos on satokauden 27-8 korkeiden hintojen aikaansaama, jolloin etenkin mallasohran hintakehitys ohjasi pinta-alan lisäystä. Mallasohran hintataso pysyi silloin 23 /t yläpuolella ja rehuohran hintakin oli yli 18 /t. Ohra-alan kasvu yhdistettynä hyvään satoon johti yli 5. tonnin ylitarjontaan. Markkinatilanne on sama Euroopassa ja ympäri maailmaa, minkä seurauksena mallasohran hinta sukelsi alle 13 /t ja rehuohran hinta alle 8 /t. Monet viljelijät päättivätkin varastoida ohraa ja myydä vasta marraskuussa aukeavaan interventioon. Turvaverkko pelastaa vielä tänä vuonna, mutta ohran hinta määräytyy ensi sadolle jo täysin markkinavoimien sanelemana. Markkinatasapainon saavuttamiseksi ohran pinta-ala on ehdottomasti vähennettävä alle 5. hehtaariin jo ensi vuonna. Vapautuvan pellon käyttöön on useita vaihtoehtoja. 2.7. Kaura Kysyntä Vehnä ja kaura ovat edelleen rehun valmistuksessa toisiaan korvaavia raaka-aineita, noin 3 hintaero tekee kauran kuorimisen jo kannattavaksi. Vuosina 27-8 kauran ja vehnän hintaero oli 4 tonnilta, mikä nosti kauran rehukäyttöä. Suomessa rehuteollisuus investoi kauraan lisäämällä kauran kuorimiskapasiteettia huomattavasti. Rehutehtaiden ostot nousivat 165. tonniin vuonna 28. Tänä vuonna kauran ja rehuvehnän välinen hintaero on kaventunut ja ne ovat nyt lähes samalla tasolla. Ensi vuodelle kauran rehuteollisuuden käytön ennustetaan laskevan, mutta kauran rehukäyttö tiloilla saattaa hieman jopa lisääntyä. Kauran myllykäyttö lisääntyi voimakkaasti viime vuonna. Viljastrategian ennusteiden mukaan se olisi noussut 5. tonniin vasta vuoteen 215 mennessä. Todellisuudessa taso saavutettiin jo vuonna 27 ja elintarvikekäyttö nousi 58. tonniin viime vuonna. 14
syksy 29 tuhat t 16 15 14 28 13 12 273 11 41 315 125 9 29 74 15 81 3 8 76 78 31 111 7 27 29 85 11 87 6 5 422 541 521 239 232 84 3 91 97 12 138 34 36 37 118 92 91 73 388 393 317 99 85 82 4 4 45 124 167 178 4 Lisäys varastoihin Vienti 659 689 3576 587 6 516 54 551 571 Siemenet 527 5 2 Ruoka (mylly) Rehu (teollisuus) 1 Rehu (tilojen oma käyttö) 85 29 71 47 15 432 211 271 85 5 16 25 181 388 387 25 239 249 269 289 37 326 342 359 8 69 7 71 72 73 74 75 77 78 8 58 59 59 59 59 59 59 6 6 6 6 165 131 133 135 134 134 133 133 133 133 134 5 496 524 533 539 537 535 534 532 532 532 535 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Kauran kysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 16 15 2 14 13 3 12 11 2 1261 1 197 9 8 21 1243 242 975 11 99 18 1413 1287 158 1295 29 5 12 172 129 1222 1213 1213 133 152 171 19 118 1127 1144 1161 1195 7 6 5 4 3 2 1 Purku varastoista Tuonti Tuotanto 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Kauran tarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 15
Kansallisen viljastrategian seuranta Tosin suuri osa myllykäytön kasvusta on tullut kaurahiutaleiden viennistä Venäjälle. Vaikka Venäjällä onkin rakenteilla omaa kauranjalostuskapasiteettia, ovat Suomessa jalostettujen kauratuotteiden markkinanäkymät suotuisat sekä kotimaassa että ulkomailla. Myllykäytön odotetaan pysyvän 6. tonnin tienoilla vuoteen 218 mennessä. Kaura on Suomen viljelyolosuhteisiin erityisen sopiva viljakasvi, ja se on ollut Suomen viljan viennin merkittävin artikkeli. Euroopassa kauran kysyntä lisääntyy. Saksassa on tehty esimerkiksi myllylaajennuksia. Edelleen on olennainen kysymys, pystyvätkö suuret kauran käyttäjämaat, kuten Englanti ja Saksa, kasvattamaan tuotantoaan. Kauran tuotannon lisäystä Keski-Euroopassa on vaikea kuvitella, koska kilpailu peltoalasta on kovaa. Tämä antaa siis mahdollisuuksia Suomen ja yleensä Pohjoismaiden kauralle. Sama pätee USA:ssa, jossa kaura on menettänyt alaa muille viljalajille. Varsinkin vehnä, maissi ja soija ovat saaneet lisää peltoalaa kauran kustannuksella. Vuoden 29 ensimmäisen puoliskon tilastot enteilevät Suomen kauran viennin laskevan edellisvuoden tasosta merkittävästi. Kun vuonna 28 vietiin vielä 388. tonnia, jäänee tämän vuoden vienti vain noin 25. tonnin tasolle. Kansainvälisillä markkinoilla panostus kauran markkinointiin on erittäin tärkeää (Kaurayhdistyksen toiminta, pohjoismainen yhteistyö, kokojyvätuotteiden menekin edistäminen). Kauralle pitäisi saada uusia vientimarkkinoita ja käyttömuotoja niin elintarvikkeena kuin rehuna. Innovatiivisilla terveellisillä elintarvikkeilla voi olla hyviä mahdollisuuksia. Rehukäytössä kauraa voitaisiin markkinoida ulkomaille rehuseoksiin. Tarjonta Kaura on strategisesti merkittävämpi viljakasvi Suomessa kuin muualla, koska täällä ilmasto ja maaperä suosivat kauran viljelyä. Kaura on helppo viljeltävä, ja menestyy monenlaisilla, myös happamilla mailla. Pienellä kustannuksella saadaan kohtuullinen sato. Jos kysyntä pysyy nykyisellä tasolla, se on tulevaisuuden viljakasvi. Kauralla on useita hyviä ominaisuuksia, kuten suhteellisen korkea valkuais- ja öljypitoisuus, tasainen laatu ja se on monin tavoin terveysvaikutteinen. Hintavaihtelut eivät näytä paljonkaan vaikuttavan kauran viljelyhalukkuuteen. Vaikka hinta kävi 7 /t pohjalukemissa vuonna 24, sitä silti viljeltiin Suomessa ja jopa vietiin. Muita viljalajeja alhaisemmat panosvaatimukset lisäävät kauran viljelyn suosiota. Esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen lopettavat maitotilat saattavat siirtyä viljan- ja nimenomaan kaurantuotantoon. Kauran ylijäämä ei ole vuonna 29 aiempiin verrattuna poikkeuksellisen suuri, noin 18. tonnia. Ylijäämä voitaneen purkaa vientimarkkinoille keväällä hintatason hieman parannuttua. 16
syksy 29 3. Öljykasvien ennusteet 3.1. Öljykasvien kysyntä Öljykasvien kysyntä Suomessa on vakaata. Mikäli öljykasveja viljeltäisiin Suomessa esimerkiksi 15. hehtaarilla, koko tuotanto menisi silti kotimaisen teollisuuden käyttöön. Suomen jalostuskapasiteetti riittää 3. tonnin rypsi- ja rapsimäärän puristamiseen. Öljyä käytetään elintarvikkeena ja rehuna kotimaassa, ja sitä viedään ulkomaille. Valkuaisrehulle on suuri kysyntä kotimarkkinoilla. Valkuaisvajeen takia rehuteollisuus on joutunut tuomaan Suomessa valmistetun puristeen ja rouheen lisäksi runsaasti rapsirouhetta ja soija-rouhetta ulkomailta. 3.2. Öljykasvien hinnat Öljykasvien hinta laski vuoden 28 alun yli 42 euron huipusta jyrkästi. Öljykasvien hinnat kuitenkin toisin kuin viljanhinnat elpyivät 29 alkuvuoden 26 eurosta 28-3 euroon heinäkuun mennessä. Tuotannon kannattavuus on parantunut viljoihin nähden. Viljalajien ja öljykasvien välinen viljelyalajakautuma määräytyy mm. hintasuhteiden kautta. Vehnä, mallasohra ja öljykasvit kilpailevat peltoalasta. Vilja- ja öljykasvien hintasuhde on vaihdellut välillä 1,5-2,5 vuosina 25-28. Mikäli hintasuhde on kaksi tai sen yläpuolella, kannustaa se öljykasvien tuottamiseen. Öljykasvien ostajat kiinnittävät hintansa MATIF:in pörssiin, joten Suomen hinnat seuraavat MATIF:in hintoja. Suomessa hinta on MATIF:ia alhaisempi, koska MATIF:in ja Suomen välinen hintaero on rahtikustannuksia pienempi. /t 46 44 42 4 38 36 34 32 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 X X X X X X X X 3 2.5 2 1.5 1.5 Öljykasvien ja vehnän hintasuhde Öljykasvien ja mallasohran hintasuhde X X X X X X X X 25 26 27 28 29 25 26 27 28 29 Öljykasvien kuukausihinnat sekä hintasuhteet vehnään ja mallasohraan nähden. Lähde: Tike. 17
Kansallisen viljastrategian seuranta 3.3. Öljykasvien tarjonta Öljykasvisektorilla ei olla päästy viljastrategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Öljykasvien viljelyala pääsi viime vuoden 65. hehtaarin kuopastaan ja ylitti 8. hehtaaria vuonna 29. Tuotannon ennustetaan nousevan vuoden 28 9. tonnista tänä vuonna 127. tonniin. Se jäi viljastrategiassa esitetystä tavoitteesta 43 %:lla vuonna 28, mutta enää vain 23 %:lla vuonna 29. Öljykasvien viljelyhalukkuutta on alentanut alhainen satotaso ja siitä johtuva heikompi kannattavuus, mutta tänä vuonna viljelyhalukkuus on ollut kasvussa. Esimerkiksi se, että rypsin poistuvalle torjunta-aineelle saatiin siirtymävuosi, on osaltaan nostanut viljelijöiden motivaatiota. Öljykasvien viljelyn suosio riippuu lähinnä kannattavuudesta, sekä viljan ja öljykasvien hintasuhteesta. Rypsi ja rapsi kilpailevat pinta-alasta vehnän ja mallasohran kanssa. Hintasuhteet ovat keväällä 29 muuttuneet öljykasvien eduksi, joten pinta-alan voidaan odottaa pysyvän vähintään tämänvuotisella tasollaan ensi satokaudella. Märkä sää etenkin puinnin aikaan leikkaa satoa niin ikään. Rypsi pitäisi puida kuivassa ilmassa viljojen jälkeen ja sen kylvö on myös ajoitettava viljojen jälkeen. Kostean puintikauden seurauksena esiintyy yleensä pahkahomeongelmia kuten vuosina 27 ja 28. Tänä vuonna sateet eivät ole kuitenkaan rasittaneet puintia yhtä paljon kuin edellisenä kahtena vuonna. Rehustuksen valkuaistase on ratkaistava pääosin rypsin ja rapsin viljelyn kautta. Hernettä ja härkäpapua viljellään vähän tilojen omaan rehukäyttöön. Rehuteollisuus on niistä kiinnostunut, mutta huono saatavuus on estänyt niiden käytön rehuseoksissa. Valkuaisomavaraisuuden parantamiseksi ja kohonneiden soijan hintojen takia olisi syytä harkita nykyistä suurempia panostuksia myös herneen ja pavun lajikejalostukseen sekä viljelyn laajentamiseen. Härkäpapu voi tarjota osittaisen vaihtoehdon valkuaisrehutarpeen pulmaan. Suomen Rehun härkäpapu-projektin puitteissa viime vuodessa tuotettua siementä riittää noin 1.5-2. hehtaarille, josta saadaan mahdollisesti jo 5-6. tonnia satoa. Härkäpavun hinta on pysynyt melko vakaana 23 /t tasolla myös viljan hinnan jyrkän laskun aikana. Härkäpapu tarjoaa siis varteenotettavan vaihtoehdon varsinkin rehuohraan, rehuvehnään tai kauraan nähden, sillä sen hinta on melkein kolminkertainen. Härkäpapua voidaan tuottaa koko vehnän tuotantoalueella Suomessa. 18
syksy 29 tuhat t 3 29 28 27 26 25 24 23 22 21 2 19 18 17 16 58 15 14 13 12 11 1 9 8 7 128 6 5 4 3 2 1 35 89 Tuonti Tuotanto 94 49 99 93 88 64 95 71 87 11 73 13 8 94 17 75 15 16 132 148 131 114 193 9 172 156 157 155 149 151 149 145 144 127 129 129 131 137 137 139 141 137 153 148 Rypsin ja rapsin kysyntä Suomessa vuosina 1995-218 218. tuhat t 3 29 28 27 26 25 24 23 22 21 2 19 18 17 16 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 7 49 Ruokaöljy Rehu 59 64 71 68 67 111 72 83 98 19 1 113 15 14 64 73 72 19 12 153 112 168 98 147 12 181 18 12 13 13 13 13 14 14 14 14 191 182 183 183 183 184 184 185 185 186 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 217 218 Rypsin ja rapsin tarjonta Suomessa vuosina 1995-218 218. 19
Kansallisen viljastrategian seuranta 4. Viljatilojen talouskehitys Raportin vilja- ja öljykasvitilojen taloustarkastelu perustuu MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoseurantaan kuuluvien kirjanpitotilojen tuloksiin. Tarkastelun viljatilat ylittävät EU:n FADN järjestelmässä käytetyn taloudelliseen koon alarajan, noin 25 hehtaaria. Näitä oli kannattavuuskirjanpidossa tilivuonna 27 noin 15 kappaletta. Tilat ovat 7 hehtaarin viljelyalallaan keskimääräistä suurempia. Tarkastelussa yksittäisten tilojen tuloksia kuitenkin painotetaan Suomen 12.3 viljatilan luokittelutiedoilla siten, että esitettävät maakeskiarvot kuvaavat tämän 12.3 viljatilajoukon keskiarvotuloksia. Painotetun aineiston keskimääräinen viljelyala on noin 6 hehtaaria. Tässä esitettävät ennakkotulokset/ennusteet on laskettu MTT:n kannattavuuskirjanpidon ennustejärjestelmällä (ennustepäivitys 7.9.29). 4.1. Viljatilojen tuloskehitys Viljatilojen yrittäjätulo on pysytellyt 2-luvulla 1.:n euron tasolla. Tilivuonna 27 yrittäjätulo nousisi erityisesti viljan hinnan ja siten viljamyyntitulojen nousun myötä lähes 23. euroon. Ennakkotuloksen mukaan vuoden 28 yrittäjätulo (41 % lopullisia tilinpäätöksiä) kuitenkin laskee 16. euroon ja tilivuoden 29 ennusteen mukaan 13.3 euroon. Yrittäjätulon aleneminen johtuu lähinnä lannoite-, energia- yms. -kustannusten noususta sekä viljan hinnan alenemisesta. Yrittäjätulo olisi kuitenkin tilivuotta 27 edeltävää jaksoa korkeammalla. 6. 5. 4. 3. 2. 1. 21 22 23 24 25 26 27 28e 29e Viljanviljely Lypsykarja Muu nautakarja Sikatalous Kaikki tilat Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 28 ja 29 tuotantosuunnittain. Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori) 2
syksy 29 Yrittäjätulon tulisi kattaa omasta työstä ja pääomasta aiheutuneet palkka- ja korkovaatimuskustannukset. Viljatiloilla yrittäjäperheen työmäärä on laskenut 2-luvulla noin 1.1 tuntiin vuodessa. Palkkavaatimus-kustannuserä on kuitenkin pysynyt kutakuinkin ennallaan, noin 14. euron tasolla, koska työtuntien hinnoittelu on sidottu maataloustyöntekijän tuntipalkkaan, joka on samaan aikaan noussut. Tuotannon pääomavaltaistuminen on jatkunut ja oman pääoman määrä on kasvanut 2-luvulla 177. eurosta lähes 25. euroon, minkä myötä myös korkovaatimuskustannus on noussut noin 12.4 euroon. 4.2. Viljatilojen kannattavuuskehitys Kannattavuuskerroin saadaan, kun yrittäjätulo jaetaan palkkavaatimuksen ja korkovaatimuksen summalla. Kun kannattavuuskerroin on yksi, yrittäjätulo riittää kattamaan palkkaja korkovaatimuskustannukset. Viljatilojen kannattavuuskerroin oli vuonna 25 alimmillaan,25. Tämän jälkeen kannattavuuskerroin nousi vuonna 26,45:een ja edelleen 27,89:ään, jolloin viljatilojen kannattavuus oli tuotantosuunnista paras. Viljatiloilla yrittäjät saivat 1,5 euron tuntipalkan eli 89 %:a tavoitteeksi asetetusta 12,6 euron tuntipalkkatavoitteesta. Vuoden 28 ennakkotulosten mukaan kannattavuuskerroin laskee,57:een ja edelleen 29 ennusteessa,48:aan eli kutakuinkin samalle tasolle kuin maatalouden keskimääräinen kannattavuus. Kannattavuuskerroin 1,9,8,7,6,5,4,3,2,1 21 22 23 24 25 26 27 28e 29e Viljanviljely Lypsykarja Muu nautakarja Sikatalous Kaikki tilat Kannattavuuskertoimen kehitys ja ennusteet vuosille 28 ja 29 Lähde: MTT Taloustutkimus, Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori) 21
Kansallisen viljastrategian seuranta Tilivuonna 26 viljantuotannon kannattavuus oli A- ja B-tukialueilla heikompi kuin C1- tukialueella. Tilivuonna 27 viljantuotannon kannattavuus nousi A-tukialueella 1.1:een ja B-tukialueella,9:ään eli selvästi korkeammaksi kuin muilla tukialueilla. Ennakkotulosten mukaan tilivuosina 28 ja 29 A- ja B-tukialueiden kannattavuusparemmuus C- tukialueisiin verrattuna kuitenkin supistuu. Yritysten kannattavuusmittari, kokonaispääoman tuottoprosentti oli 2-luvun puolessa välissä negatiivinen, -2 %:n tasolla, mutta nousi sitten vuonna 26 nollaan ja 27 edelleen 3,8 %:in. Tilikauden 28 ennakkotulosten mukaan kokonaispääoman tuottoprosentti olisi 1,2 %:a sekä laskisi ennusteen mukaan tilivuonna 29 nollan prosentin tuntumaan. Kokonaispääoman tuottoprosentti lasketaan jakamalla omalle pääomalle katteeksi jäävän nettotuloksen ja korkokulujen summa tilikauden keskimääräisellä kokonaispääomalla. Yrittäjäperheen palkkavaatimus on tässä vähennetty täysimääräisesti kustannuksena. Viljatiloilla työtuntiansio oli 2-luvun puolivälissä negatiivinen, -2 euroa työtuntia kohti. Vuonna 26 työtuntiansio oli,3 euroa ja nousi vuonna 27 1 euroon työtuntia kohti. Työtuntiansio laskee kuitenkin tilivuonna 28 ennakkotulosteiden mukaan 3. euroon tilivuonna 28 sekä edelleen tilivuoden 29 ennusteissa.8:aan euroon. Työtuntiansiota voidaan käyttää vertailtaessa maatalousyrittäjiä ja palkansaajia keskenään. Sitä laskettaessa vähennetään yrittäjätulosta ensin täysi 5 %:n korkovaatimus omalle pääomalle ja jäljelle jäänyt euromääräinen työansio jaetaan tehtyjen työtuntien määrällä. Tilivuoden 27 tulosten mukaan viljatiloilla kannattavuus oli sitä parempi mitä suurempi tila. Kannattavuuskerroin oli pienimmillä, alle 3 hehtaarin tiloilla nollan tuntumassa, jolloin yrittäjätuloa ei jäänyt lainkaan korvaukseksi omalle työlle ja pääomalle. Noin 45 hehtaarin tilakoossa saavutettiin,78 kannattavuus ja 7 hehtaarin tilakokoluokassa,84 sekä edelleen 1 hehtaarin tilakokoluokassa 1,4 ja 17 hehtaarin tilakokoluokassa 1,47. Näissä suurimmissa tilakokoluokissa kokonaispääoman tuottoprosentti oli yli 8. Vähentämällä vain 5 %:n tuottovaatimus omalle pääomalle työtuntiansiota saatiin yli 2 euroa tunnilta. Myös vuoden 28 ennakkotuloksissa suurempi tilakoko merkitsi aina keskimäärin parempaa kannattavuutta. Kannattavuustasot eri tilakokoluokissa ovat kuitenkin alhaisempia kuin 27 ja vain 17 hehtaarin tilakokoluokassa kannattavuuskerroin ylitti ykkösen (1,17). 22
syksy 29 4.3. Viljatilojen vakavaraisuuskehitys Tappiollisesta tuotantotoiminnasta huolimatta viljatilojen vakavaraisuus on säilynyt muiden tuotantosuuntien tapaan erittäin korkealla tasolla. Omavaraisuusaste on kääntynyt nousuun ja se oli tilivuonna 27 sekä viljantuotannossa keskimäärin että myös kaikissa tilakokoluokissa noin 81 eli maatalousvarallisuudesta on 81 %:a omaa pääomaa ja 19 %:a velkaa. Keskimäärin Suomen maataloudessa omavaraisuusaste on 74 %:a. Usein omavaraisuusaste kyetään säilyttämään korkealla siten, että tuotantoon sijoitetaan erityisesti investointitilanteissa oman pääoman ehtoista rahoitusta eli investointiavustuksia, palkkatuloja sekä esim. muun yritystoiminnan tuloja. Usein myöskään palkka- ja korkovaatimuskustannuksia ei nosteta kulutusmenoihin, vaan ne jätetään yritykseen sen rahoitusrakennetta vahvistamaan. Viljatilojen tunnuslukuja 21-29e 29e 21 22 23 24 25 26 27 28e 29e Käyttökateprosentti 25,8 22, 17,4 15,7 12,1 22,1 33,3 24,6 22,4 Nettotulosprosentti,7-3, -9,9-12,4-16,8-4,3 1,5,8-2,7 Kokonaispääoman tuottoprosentti 1,,1-1,7-2,2-2,9 -,2 3,8 1,2,1 Omavaraisuusaste 82,4 82,3 8,8 8,7 76,6 8,2 81,2 81,6 81,6 Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto. 4.4. Viljatilojen tuotto- ja kustannusrakenteen kehitys Viljatilojen tukitulot ovat nousseet 2-luvulla tilakoon kasvunkin vuoksi noin 3. euron tasolta 35. euron tasolle. Satunnaisten muiden tulojen lisäksi pääosa viljatilojen myyntituotoista tulee viljoista ja öljykasveista. 2-luvun puolessa välissä myyntituotot laskivat erityisesti viljanhinnan alenemisen vuoksi noin 12. euroon tilaa kohti. Näin myyntituottojen osuus myynti- ja tukituottojen summasta, kokonaistuotosta, laski jo 38 %:in. Viljan hinnan noustessa myyntitulojen osuus kokonaistuotosta nousi vuonna 27 jo 57 %:in. Viljatilojen tuotantokustannukseen sisältyvät eri kustannuserät voidaan ryhmitellä esim. viiteen erään, jotka muodostavat kukin lähes 2 %:a kokonaiskustannuksista. Ne ovat tarvikekustannukset, konekustannukset, rakennus- ja muut kustannukset, työkustannukset sekä viidentenä pääoman korkokustannukset. Muu kustannus -erään sisältyvät mm. vakuutukset, vuokrat ja salaojitusten poistot. 23
Kansallisen viljastrategian seuranta Viljatilojen tuottoerittely tilivuosina 23-29e 29e 23 24 25 26 27 28e 29e Tiloja edustettuna 12.5 13.1 12.9 12.8 12. 12.3 12.3 Kirjanpitotiloja 15<n<16 15<n<16 17<n<18 16<n<17 14<n<15 15<n<16 15<n<16 Viljelyala 54 53 53 56 58 6 6 KOKONAISTUOTTO 52.6 51.4 5.9 57.8 82.7 84.2 78.2 Viljatuotto 12.5 11.8 11.2 14.3 3.3 29.7 21.7 Ruis 35 45 13 51 1.11 75 55 Syysvehnä 61 64-2 37 1.78 1.29 88 Kevätvehnä 3.85 3.71 3.47 4.18 8.85 8.44 6.69 Ohra 5.5 5.44 5.71 6.54 14.5 14.7 1.3 Kaura 2.51 1.39 1.71 2.44 3.82 4.39 3.18 Muu vilja 13 17 18 25 22 15 11 Muut kasvituotot 1.84 2. 2.59 3.44 3.41 4.3 3.61 josta öljykasvit 1.11 9 1.34 2.11 2.23 2.76 2.45 Kotieläintuotot 1.96 2.22 22 1.8 1.23 7.54 8.14 8.14 Puutarhatuotot 18 18 19 12 2 11 11 Muu tuotto 2.97 3.69 3.4 5.25 5.53 53 5.48 5.1 Tuet 31. 31.5 31.8 33.5 35.7 36.6 6 39.3 3 Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto. Tarvikekustannuksiin sisältyvät lannoitekustannukset nousevat tilivuosina 28 ja 29 yli 8 %:in kokonaiskustannuksista edeltävien vuosien noin 5 %:n tasolta. Tilivuoden 27 hyvä tulos laukaisi patoutuneita investointitarpeita, joiden myötä konepoistokustannukset nousivat neljänneksellä. Koneiden poisto-, pääoma sekä korjaus- ja ylläpitokustannukset muodostavat noin 25 %:a kokonaiskustannuksista. Palkkavaatimus -kustannus ja pääoman korkovaatimuskustannus yhdessä muodostavat 3 %:a ja poistokustannukset 2 %:a tuotantokustannuksista. Maksuvalmiuslaskelmassa näitä laskennallisia kustannuseriä ei huomioida. Viljanhintojen nousun myötä tilivuonna 27 viljatilojen tuotannosta jäikin jo 24. euroa rahoitusjäämää käytettäväksi kulutusmenoihin, investointeihin ja lainojen lyhennyksiin. Kohonneiden investointien ja lainanlyhennysten myötä yksityiskulutukseen jäi kuitenkin vain noin 4.6 euroa eli lähes puolet vähemmän kuin edellisenä vuonna. 24
Viljatilojen kustannuserittely tilivuosina 21 29e 21 22 23 24 25 26 27 28e 29e TUOTANTOKUSTANNUS 58.5 5 65.6 6 66.6 6 66.8 68.5 7.5 85.8 8 96. 92.8 Tarvikekustannus 11.6 12. 12. 12.5 13.1 1 13.8 17.3 22.6 2.5 Lannoitteet, kalkitus 4.41 4.41 4.1 4.28 4.43 4.66 5.14 8.15 7.74 Muut kasvinviljelykustannukset 2.95 3.17 2.86 3.47 3.43 3.74 4.87 4.8 5.25 Polttoaineet 3.1 2.36 2.58 2.94 3.45 3.85 4.48 6.37 4.48 Sähkö 77 1.1 1.12 97 96 98 1.6 1.23 1.29 Ostorehukustannukset 36 93 1.38 8 81 55 1.75 2.7 1.78 Kotieläinkustannus 39 1.38 1.61 1.8 88 45 3.71 3.92 3.9 Konekustannus 12. 13.4 14. 14.1 1 14.2 14.8 17.9 19. 18.6 Konepoistot 7.89 8.71 9.5 9.43 9.39 9.73 12.1 12.7 12.7 Muut konekustannukset 4.7 4.71 4.46 4.63 4.76 5.6 5.82 6.29 5.85 Rakennuskustannus 3.17 3.13 3.24 3.34 34 3.15 3.29 4.15 4.21 4.21 Rakennuspoistot 2.1 2.38 2.43 2.58 2.48 2.64 3.14 3.24 3.24 Muut rakennuskustannukset 1.7 76 81 76 67 65 1. 98 98 Muu kustannus 1. 1.5 1.9 11.2 11.4 12.4 13.8 15. 14.5 Vakuutukset 3.27 3.7 3.66 3.76 3.95 4.24 4.62 4.94 4.94 Kiinteät vuokrat 2.32 2.61 2.75 2.68 2.78 3.11 3.38 3.52 3.51 Muut poistot 92 91 9 92 1. 1.9 1.29 1.28 1.28 Muut kustannukset 3.54 3.27 3.58 3.81 3.66 3.97 4.55 5.31 4.78 Työkustannukset 1.9 14.5 14.5 14.2 15. 13.7 14.8 15.9 16.1 1 Maksetut palkat 61 54 82 83 61 82 75 71 72 Palkkavaatimus 1.3 13.9 13.7 13.3 14.4 12.9 14. 15.2 15.4 Korkokustannukset 1.4 1.7 1.4 1.6 1.9 12. 14.1 1 15.3 14.9 Korkokulut 1.78 1.85 1.65 1.58 1.93 1.89 2.49 2.93 2.52 Oman pääoman korkovaatimus 8.62 8.9 8.77 8.99 8.93 1.1 11.6 12.4 12.4 Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto. syksy 29 25
Kansallisen viljastrategian seuranta 5. Johtopäätökset Suomen viljaketjun toiminta saattaa näyttää ulkopuolisin silmin välillä harkitsemattomalta ja epäloogiselta. Ketjun osapuolet eivät ole tottuneet toimimaan markkinasignaalien muutosten mukaisesti eivätkä ne ole tottuneet reagoimaan hintaheilahduksiin asiaan kuuluvalla tavalla. Riskien hallintamekanismit tarjoavat viljan myyjille, ostajille ja välittäjille selkeän mahdollisuuden suojautua nopeasti ja jyrkästi muuttuvien hintojen seurauksilta. Vain harvat ovat ottaneet nämä välineet käyttöön. Viljan laatuluokituksen tarve ja merkitys korostuu nykyään koko Suomen viljaketjussa. Selkeä laatuluokitus toisi läpinäkyvyyttä ja hyödyntäisi niin viljelijöitä kuin kauppayrityksiä ja loppukädessä viljaa jalostavaa teollisuutta. Laatuluokituksen avulla tulisi mahdollisuus määrittää viljan laatu ja eri laatuluokkiin perustuva hinnoittelu, joka motivoisi viljelijöitä laatuviljan tuottamiseen. Laatuluokitusta voitaisiin käyttää viljelysopimuksissa ja sitä hyödynnettäisiin myös viennissä. Kahden viime vuoden kokemus on osoittanut, että Suomessa on tuotettu liikaa rehuviljaa sekä muuta matalalaatuista viljaa, jonka käyttötarkoitus ei ole ollut selvillä kylvöpäätöksiä tehtäessä. Pelkästään ohraylijäämä on arviolta 5. tonnia. Tämän osoitteettoman viljan tarjontaa on lähivuosina selkeästi vähennettävä. Näin vapautuvan 1-2. hehtaarin peltomaalle on useita parempia ja kannattavampia käyttömuotoja: (1) Kesannon lisääminen seuraavina vuosina voi olla monin tavoin järkevä ratkaisu. Matalien hintojen aikaan kesanto voi olla kannattavampaa kuin tarkoituksettoman ja heikon keskisadon viljan tuotanto. Mikäli kesannolle siirrytään heikoimmilla pelloilla, tarjonta vähenee ja samalla jäljelle jäävän viljan laatu ja keskisatotaso paranee. Ympäristökuormitusta vähentävän ja maan rakennetta parantavan vaikutustensa lisäksi kesannolta on helpompi siirtyä syysviljojen kuten rukiin tuotantoon tai vaikka luomuviljelyyn. Tilojen kesannointimahdollisuutta voisi nostaa väliaikaisesti niinkin korkealle kuin 15-3 %:in. (2) Luomutuotanto on erikoisviljelytapa, jolla saadaan lisäarvoa koko viljaketjuun. Luomuviljan hinnat ovat pysyvästi olleet tavanomaista korkeammalla. Luomutuotantoon siirtyminen vähentäisi tarjontaa automaattisesti matalampien keskisatojen myötä. Luomuöljykasveille olisi erityisen vankka kysyntä kotimarkkinoilla. (3) Öljykasvien alaa olisi varaa kasvattaa reilusti, nykyisestä 8. hehtaarista noin 15. hehtaariin. Kotimaan kysyntää riittäisi öljykas- 26
syksy 29 veille jos pinta-ala kaksinkertaistuisi. Rypsi ja rapsi ovat olleet kilpailukykyinen vaihtoehto viljoille viime vuosina. (4) Uusien valkuaiskasvien viljelyyn on edelleen panostettava. Suomen rehuvalkuaisvaje tekee etenkin sianlihan ja siipikarjanlihan tuotannosta haavoittuvaisen. Tuotanto on ollut erittäin riippuvainen tuontisoijasta ja soijarouheesta. Vaihtoehtoisista valkuaislähteistä suurin potentiaali saattaisi olla härkäpavulla, jonka viljelyala voisi nousta usealle tuhannelle hehtaarille tulevina vuosina. (5) Energia on edelleen viljan mahdollinen käyttömuoto. Vilja energiakäyttö varsinkin viljan poltto saattaa edelleen herättää tunteita ja keskustelussa usein vedotaan eettisiin arvoihin. Kaura soveltuu sekä hinnaltaan että energia-arvoltaan poltettavaksi. Laatuluokitus voisi tuoda mahdollisen ratkaisun luomalla energiakauran laatuluokan, jota jo alusta lähtien tuotettaisiin ruokohelven tapaan energiakäyttöön. Näin rehuviljalta vapautuvaa alaa käytettäisiin uusiutuvan energian tuotantoon. Viljaketjun toimivuus riippuu osapuolten kyvystä ja halukkuudesta vastata markkinasignaaleihin. Tarjonnan ja kysynnän epätasapainoon pitää reagoida nopeasti. Suomen elintarvikeviennin rakenne on edelleen liiaksi raaka-aineisiin painottunut. Kuvaavaa Suomen elintarvikeviennin kehitykselle on se, että jyvinä viedyn kauran osuus Suomen elintarvikeviennistä Saksaan on lähes puolet. Ponnistuksia jalostettujen elintarvikkeiden viennin lisäämiseksi tulisi tehostaa sekä EU maihin että kolmansien maiden markkinoille. Mikäli seuraavana vuonna maailmalla korjataan normaali sato, on vaikea nähdä hintojen olennaista nousua. Maailman markkinoilla varsinkin vahvan ylitarjonnan aikana suomalainen vilja putoaa pois ensimmäisenä hintakilpailusta. Pienenä pohjoisena maana Suomen on kyettävä pelaamaan eri säännöillä kuin isot tuottajamaat: tarjontaa on sopeutettava välittömästi markkinasignaalien perusteella. Samalla laatua on parannettava ja pidettävä se massaviljaa korkeammalla tasolla. 27