Pysäytyskuvia. Sukupuoli ja seksuaalisuus nuorten elämässä ja koulun arjessa. Eija Asikainen (toim.)

Pysäytyskuvia. Sukupuoli ja seksuaalisuus nuorten elämässä ja koulun arjessa. Eija Asikainen (toim.) Joensuun yliopisto 2006

Kustantajan yhteystiedot: Joensuun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta PL 111 80101 Joensuu puh. (013) 251 111 Toimittanut: Eija Asikainen Kuvitus: Ninka Reittu-Kuurila Taitto: Tarja Makkonen Kansi: Satu Salmivalli Kannen kuva: Ninka Reittu-Kuurila teksti: kirjoittajat, Joensuun yliopisto kuvat: Ninka Reittu-Kuurila ISBN 952-458-857-9 (painettu) ISBN 952-458-858-7 (pdf) Joensuun yliopistopaino Joensuu 2006

LUKIJALLE Lasten ja nuorten elämäntilanteet, elämänolosuhteet ja niissä tapahtuvat muutokset näkyvät koulussa heijastuen koulutyön arkeen. Elämäntilanteiden muuttuessa voi kenellä tahansa lapsella ja nuorella olla riski syrjäytyä. On tärkeää, että koulun yleinen ilmapiiri ja opettajien toimintatavat ovat sellaisia, että ne ehkäisevät syrjäytymistä ja tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämä artikkelikokoelma on syntynyt Opetushallituksen koordinoiman Chances Opinto-ohjauksen kehittäminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi -hankkeen tuloksena. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahaston EQUAL -yhteisöaloite. Joensuun yliopiston osaprojektin Yhteisölliset ohjausprosessit ja sukupuoli kohderyhmänä ovat olleet koulujen ja oppilaitosten opettajat, opinto-ohjaajat, rehtorit, oppilas- ja opiskelijahuoltohenkilöstö, koulunkäyntiavustajat ja koulujen yhteistyöverkostojen edustajat. Heille on järjestetty täydennyskoulutusta, jonka tavoitteena on ollut vahvistaa osallistujien ohjauksellisia taitoja sekä nostaa näkyviin nuorten elämässä läsnä olevia merkityksellisiä elämänalueita. Projektin johtajana on toiminut lehtori, FT Päivi-Katriina Juutilainen, vastuullisena koordinoijana tutkija, YTM Mervi Lätti, suunnittelijana KM Eija Asikainen ja asiantuntijana professori, PsT Marjatta Vanhalakka-Ruoho. Koulussa tehtävä ohjaustyö on koko kouluyhteisön asia. Opettajat ovat päivittäisessä vuorovaikutuksessa oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa ja he ovat avainasemassa havaitsemaan ja ennaltaehkäisemään tilanteita, jotka vaikuttavat oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimiseen. Opettajien ohjausroolin esiin nostaminen edistää kokonaisvaltaista ohjauksen toteutusta sekä koulun sisällä että yhteistyössä koulun ulkopuolisiin tahoihin. Opettajien ohjausroolin vahvistamisen lisäksi osaprojektissa on keskitytty sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksiin. Opettajien, ohjaajien ja koko koulun henkilöstön on tärkeää tunnistaa ja paikantaa nuorten elämään vaikuttavia sukupuolistavia rakenteita ja prosesseja. Näiden kysymysten tarkastelu jää usein koulua koskevissa keskusteluissa taka-alalle. Julkaisun artikkelit tekevät teemoja näkyväksi ja haastavat lukijaa pohtimaan omia sukupuoleen kytkeytyviä olettamuksiaan ja uskomuksiaan. Idea julkaisuun syntyi koulutuskokonaisuudesta, jossa syvennyttiin nuorten elämänalueisiin ja selviytymisstrategioihin. Kirjoittajat ovat kouluttajia tai henkilöitä, jotka ovat olleet muutoin mukana projektin toiminnassa. Kuraattori Päivi Pekkala-Saarelainen ja maahanmuuttajaopetuksen alueellinen Lukijalle 3

tukihenkilö Riitta-Liisa Koponen ovat kommentoineet artikkeleita ja osallistuneet niihin liittyvien pohdintakysymysten laatimiseen. Kommenttipuheenvuoron Veli-Matti Ulvisen artikkeliin ovat kirjoittaneet huolen puheeksioton kouluttajat, nuortenkodin johtaja Ismo Harju ja terveydenhoitaja Ulla Vehviläinen. Julkaisun on kuvittanut kuvataiteilija Ninka Reittu-Kuurila. Kiitokset heille kaikille. Toivomme, että artikkelit herättävät keskustelua ja tuovat uusia näkökulmia arjen työhön. Joensuussa 17.9.2006 Mervi Lätti Päivi-Katriina Juutilainen Eija Asikainen Marjatta Vanhalakka-Ruoho 4 Pysäytyskuvia

SISÄLLYS Johdanto 7 Eija Asikainen ja Päivi-Katriina Juutilainen Syrjäytymisen ehkäiseminen koulussa 15 Veli-Matti Ulvinen Oma huoli ja sen puheeksiotto Ismo Harju ja Ulla Vehviläinen Yksilöohjaus ja sukupuoli 31 Päivi-Katriina Juutilainen Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus koulun käytännöissä ja nuorten elämässä 49 Jukka Lehtonen Julkinen, intiimi ja nettijulkisuus nuorten sukupuolikulttuurissa 67 Sari Näre Pakolaistytöstä naiseksi Suomessa 81 Eija Asikainen Sisällys 5

6 Pysäytyskuvia

JOHDANTO Eija Asikainen Päivi-Katriina Juutilainen Kuinka koulussa rakennetaan sukupuolta? Miten seksuaalisuus näyttäytyy nuorten elämässä? Sukupuoli ja seksuaalisuus kietoutuvat monin tavoin toisiinsa, yhteiskuntaan, kouluun ja nuorten elämänkokonaisuuteen. Tässä julkaisussa sukupuolta ja seksuaalisuutta tarkastellaan vaihtelevista näkökulmista, pysäytetään liikkuva kuva. Tavoitteena on tarjota välineitä nuorten yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen, huomioimiseen ja puheeksi ottamiseen koulutyössä. Sukupuoli muodostaa monitasoisen ja monimerkityksisen tulkintakehikon ja organisaatioperiaatteen ollen näin jatkuvasti läsnä arkielämässämme erilaisina olemisen ja tekemisen ehtoina ja muotoina. Sukupuoli-käsitteeseen liittyvä keskustelu alkoi 1960-luvulla sukupuoliroolin (sex roles) käsitteestä. Sukupuolella sex viitattiin biologian kautta määrittyvään, luonnollisena pidettyyn ruumiilliseen olemisen muotoon, jonka sosiologisena vastineena alettiin käyttää gender, sosiaalinen sukupuoli -käsitettä. (Lempiäinen 2003, 23.) Jaottelua on kuitenkin myöhäismodernissa feministisessä keskustelussa pidetty kategorisena: esimerkiksi Anneli Anttonen (1997, 52 53) näkee tällaisen jaottelun virheellisesti olettavan, että biologisuus olisi yksilön kokemuksellisuuden ja konstruoinnin ulottumattomissa. Sukupuoli -käsitteen määrityksissä on usein erotettu kolme perustasoa. Ensimmäisellä tasolla sukupuoli on ymmärretty yksilöllisenä konstruktiona ja vuorovaikutuksen muotona, jolloin on tarkoitettu muun muassa naiseksi ja mieheksi sosiaalistumisen kokemuksellista, vuorovaikutuksellista ja kehityk- Johdanto 7

sellistä prosessia. Toisella tasolla sukupuoli määritellään naisten ja miesten välisenä suhteena ja kolmannella tasolla yhteiskunnassa toteutuvana sukupuolijärjestelmänä. Varsinkin suomen kielessä suku-puoli käsitteenä viittaa kahtiajakautumiseen, jolloin sen suhdeulottuvuuteen kätkeytyy heteroseksuaalinen merkityssisältö (Lempiäinen 2003, 25). Sukupuolijärjestelmän käsitteessä korostuvat sukupuolen yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä hierarkia, jossa mies asettuu normiksi. Yhä enemmän sukupuolta tarkastellaan kielenä ja diskursseina, jolloin viitataan kielenkäyttömme tapoihin ja puheen sisältöihin. Lukuisat tutkimukset viimeisten 20 vuoden ajalta ovat nostaneet näkyviin tyttöjen ja poikien eroja synnyttäviä ja korostavia prosesseja koulun arjessa. Eroja tuottavat muun muassa opettajien suhtautuminen tyttö- ja poikaoppilaisiin stereotyyppisesti, oppisisältöjen ja -materiaalien stereotyyppiset elementit sekä koulun henkilökunnan sukupuoli- ja roolijaon välittämä eriytynyt kuva naisten ja miesten tehtävistä. Koulussa merkityksellisiä sukupuolen ja seksuaalisuuden rakentamisen areenoita ovat myös nuorten keskinäiset suhteet, yhteisöt ja kulttuurit. (esim. Gordon ym. 2000; Komulainen 2004; Lahelma 1992; Lampela 1995; Lehtonen 2003; Lindroos 1997; Metso 1992; Räty & Snellman 1997; Soro 2002; Tarmo 1989, 1991; Tolonen 2001; Turunen 1991.) Tilanne 15 viimeksi kuluneen vuoden aikana ei ole juurikaan muuttunut. Esimerkiksi 2000-luvun alussa kansainvälisten Pisa-arviointien siivittämänä käynnistynyt keskustelu ns. poikapedagogiikasta kumpuaa pitkälti näkemyksestä, jonka mukaan tytöt ovat luonnostaan hiljaisia ja ahkeria, pojat vilkkaita ja toiminnallisia. Opettajat selittävät edelleen tyttöjen hyvää koulumenestystä ahkeruudella ja poikien huonoa menestymistä vilkkaudella ja kiinnostumattomuudella lukemiseen. Pedagogisen ajattelun monipuolistaminen tyttöjen ja poikien yksilöllisiä tarpeita huomioivaksi on tämän julkaisun tavoite. Poikien huonomman koulumenestyksen selittäminen synnynnäisillä eroilla ja tällaiseen ajatteluun pohjautuvat pedagogiset ratkaisut vaikeuttavat poikien mahdollisuuksia rakentaa vaihtoehtoisia maskuliinisuuksia ja identiteettejä (Gordon 2004; Lahelma 2004). Valinnanmahdollisuuksia kaventavien ratkaisujen sijaan on tärkeää arvostaa ja edistää sekä tyttöjen että poikien mahdollisuuksia kehittää moninaisia olemisen ja elämisen muotoja itsessään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Veli-Matti Ulvinen tarkastelee artikkelissaan tyttöjen ja poikien koulussa näkyviä toimintastrategioita, nuorten elämänhallintaa sekä koulun mahdol- 8 Pysäytyskuvia

lisuuksia nuorten koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ulvinen toteaa suomalaisen peruskoulun olevan ehkä ainoa myöhäismodernin yhteiskunnan koko kasvavan sukupolven tavoittava kasvu- ja toimintaympäristö. Koulun sosiaalisen vuorovaikutuksen, koulukulttuurin ja koulun käytäntöjen kautta lapselle konkretisoituu hänen koulutukselliset valinnanmahdollisuutensa ja koulutuksellinen orientaationsa. Veli-Matti Ulvinen toimii tutkijana Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikössä. Vuodesta 1996 hän johtanut Syrjäytyminen-tutkimusryhmää, jossa tehdyn tutkimuksen lähtökohtana on syrjäytyminen koulussa ja koulutuksessa. Tutkimuksen painopistealueina ovat syrjäytymisen sosiaaliset uhat yhteiskunnan kontekstissa ja pedagoginen syrjäytyminen eli koulu kasvun ja syrjäytymisen paikkana. Lisäksi hän suunnittelee toimintaprojekteja liittyen tukitoimiin, verkostoihin ja selviytymiseen. Koulun velvollisuutena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja taata yhdenvertainen opetus kaikille oppilaille. Koulun tasa-arvotyön perusteet pohjautuvat perustuslakiin (L731/1999), perusopetuslakiin (2 ) ja lakiin miesten ja naisten tasa-arvosta (8.8.1986/609). Tasa-arvolainsäädäntöä täydentää vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki (21/2004), jonka tavoitteena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutuminen. Päivi- Katriina Juutilainen valottaa artikkelissaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmaa ja sukupuolen rakentumista koulussa, erityisesti ohjauskeskustelussa. Ollessaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa jokainen opettaja kertoo arvostuksistaan, asenteistaan ja uskomuksistaan tietoisesti tai tiedostamattaan. Samalla hän rakentaa käsityksiä erilaisista ammateista ja elämänsuunnittelusta. Päivi-Katriina Juutilainen toimii ohjauksen metodiikan lehtorina Joensuun yliopiston ohjauksen koulutuksessa. Hänen opetus- ja tutkimusalueitaan ovat muun muassa sukupuoli- ja kulttuuriherkkä ohjauskäytäntö. Hän on toiminut Chances Opinto-ohjauksen kehittäminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi -hankkeen Yhteisölliset ohjausprosessit ja sukupuoli -osaprojektin johtajana ja osallistunut hankkeen kansainväliseen tutkijayhteistyöhön, jossa keskitytään sukupuolen ja etnisen taustan kysymyksiin. Kuten sukupuoli, myös seksuaalisuus on historiallisesti, yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tuotettu käsite. Jalava (1997,12) viittaa Giddensiin todetessaan seksuaalisuuden keksityn 1800 -luvulla aikana, jolloin esimodernien yhteiskuntien paine suuriin perheisiin vaihtui pyrkimykseksi rajoittaa lapsilukua. Puhekielessä seksuaalisuus liitetään edelleenkin usein ensisijaisesti suvunjatkamiseen, ruumiillisuuteen ja yksilön käyttäytymiseen. Seksuaaliset kokemukset ovatkin usein ruumiillisia, mutta ne voidaan ymmärtää ja Johdanto 9

niistä voidaan puhua vain olemassa olevien ajattelu- ja puhetapojen avulla. Biologisessa ja lääketieteellisessä puhetavassa seksuaalisuuden ymmärretään olevan jotakin luonnonmukaista ja alkuperäistä, heteroseksuaalista ja suvunjatkamiseen tähtäävää toimintaa. Psykologinen puhetapa esittää seksuaalisuuden biologisen ja lääketieteellisen puhetavan tavoin heteroseksuaalisena suvunjatkamiseen tähtäävänä toimintana korostaen kuitenkin seksuaalisuuden muotoutumisessa lapsen sosialisaatiota ja kasvuympäristön merkitystä. (Lehtonen 2003, 23-25.) Vallitsevien puhetapojen taustalla vaikuttaa heteronormatiivisuus, käsitys miessukupuolen ja heteroseksuaalisuuden paremmuudesta, luonnollisuudesta ja alkuperäisyydestä sekä toisten seksuaalisuuksien poissulkemisesta. Tämän julkaisun artikkelissa Jukka Lehtonen tarkastelee heteronormatiivisuuden ylläpitämistä ja kyseenalaistamista koulun käytännöissä. Lehtonen esittelee seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen ja vähemmistöihin liittyviä keskeisiä käsitteitä sekä seksuaalisuuden moninaisuutta erityisesti ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten näkökulmasta. Jukka Lehtonen on sosiologi ja nuorisotutkija Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella. Hän on tutkinut heteronormatiivisuutta ja seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta yhteiskunnan instituutioissa, etenkin kouluissa ja työpaikoilla. Nuorten elämänkokonaisuudessa median merkitys vaikuttajana kasvaa jatkuvasti. Nuoret hakevat tietoa ja rakennusaineita elämänsuunnitteluun internetistä ja televisiosta, jolloin esimerkiksi tiedon luotettavuutta on vaikeaa arvioida. Suuri osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta on teknologisen kehityksen myötä muuttunut välilliseksi ja teknologiavälitteiseksi. Matkapuhelimen, webkameran ja chatin kautta nuoret voivat olla toistensa ja vanhempiensa tavoitettavissa reaaliaikaisesti, vaikka he olisivat fyysisesti tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Teknologisoituminen puolestaan kulkee käsi kädessä sosiaalisten suhteiden kaupallistumisen kanssa, jolloin vuorovaikutuksesta tulee maksullista ja siten eriarvoisuutta lisäävää. (Näre & Oksanen 2006, 19-20.) Internet ja muut mediat lisäävät paitsi sukupuolen ja seksuaalisuuden yksilöllisen esittämisen mahdollisuuksia, myös hyväksikäytetyksi ja haavoitetuksi tulemisen riskejä. Tässä julkaisussa Sari Näre tarkastelee elämän virtualisoitumista sekä tyttöjen ja poikien sukupuolikulttuuria. Seksualisoituneen ja pornografisoituneen median kautta nuorille välittyy jatkuvasti kuvastoa, jonka Näre toteaa vaarantavan nuorten mentalisaatiokyvyn kehittymisen sekä koventavan sukupuolikulttuuria. Sari Näre on sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt tutkimusta muun muassa nuorten sukupuolikult- 10 Pysäytyskuvia

tuurista, tunteiden sosiologiasta sekä seksuaalisesta ja performatiivisesta väkivallasta ja kartoittaa parhaillaan projektiryhmänsä kanssa lasten ja nuorten kokemuksia sota-aikana. Teknologian mahdollistama nopea tiedonvälitys ja globalisoituminen ovat lisänneet nuorten tietoja muista kulttuureista sekä erilaisten kulttuurien ja etnisten vähemmistöjen läsnäoloa koulussa ja nuorten elämässä. Työelämän koventunut kilpailu, työttömyys ja toisaalta työvoimapula ovat lisänneet perheiden liikkumista sekä valtion rajojen sisällä että ylirajaisesti. Monikulttuurisuus, arvojen moninaisuus, erilaiset tavat ja identiteettiä koskevat neuvottelut ovat kasvavalle joukolle nuoria arkipäivää. Myös perhe ja perheen merkitys nuoren elämässä on muutoksessa, sillä yhä useamman perheen, suvun ja sosiaalisen yhteisön vuorovaikutus rakentuu teknologiavälitteisen tiedonvälityksen varaan. Yhteydenpito ylirajaisesti on mahdollista, mutta hoiva vaatii läsnäoloa. Maantieteellisesti lähellä olevien ja kauempana asuvien tarpeet sekä perhevastuut voivatkin transnationaalisissa perheissä muodostua kilpaileviksi (Huttunen 2006, 84). Perheiden liikkuvuus ja sen mukana lisääntynyt kulttuurinen moninaisuus ovat suomalaisessa kontekstissa pääasiassa vapaaehtoisuuteen perustuvia. Kuitenkin sekä Euroopan sisäiset että kaukaisemmat konfliktit asettavat suomalaiselle yhteiskunnalle vaatimuksen huolehtia humanitaarisista syistä maahan tulleista ja heidän koulutuksestaan. Eija Asikainen kuvaa bosnialaisen Nadan kertomuksen kautta pakolaistytön arkea ja kasvua naiseksi Suomessa. Hän tuo esiin maahanmuuton haastamia sukupuoleen ja sukupuolirooleihin liittyviä muutoksia. Lähtökohtana tarkastelussa on perheen eriaikaisen kotoutumisen näkökulma. Eija Asikainen on luokanopettaja ja kasvatustieteen jatko-opiskelija. Hän on toiminut suunnittelijana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotoutuva perhe - maahanmuuttajaprojektissa ja Chances -Opinto-ohjauksen kehittäminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi -hankkeen Yhteisölliset ohjausprosessin ja sukupuoli-osaprojektissa. Tämä julkaisu valottaa ja konkretisoi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta sekä rohkaisee lukijaa pohtimaan omia asenteitaan ja valmiuksiaan näiden toisinaan hankalasti puheeksi otettavien teemojen käsittelyyn. Artikkeleihin liitetyt kysymykset johdattelevat lukijaa pohtimaan käsiteltyjä teemoja omassa työssään. Puheeksi ottamisen näkökulmaa julkaisuun tuovat huolen puheeksioton kouluttajina toimivat lasten- ja nuortenkodin johtaja Ismo Harju ja terveydenhoitaja Ulla Vehviläinen. Stakesin kehittämä menetelmä rohkaisee nuorten parissa toimivia ottamaan vakavasti oman huolensa ja toimimaan sen perusteella. Kun puheeksiotto tehdään riittävän varhain, Johdanto 11

on nuoren tukemiseksi löydettävissä vielä runsaasti sellaisia voimaannuttavan tuen ja kontrollin yhdistelmiä, joiden avulla nuorta voidaan tukea ja huolta vähentää työntekijän omasta perustehtävästä käsin. KIRJALLISUUS Anttonen, Anneli 1997. Feminismi ja sosiaalipolitiikka. Tampere: University Press. Gordon, Tuula; Hynninen, Pirkko; Lahelma, Elina; Metso, Tuija; Palmu, Tarja & Tolonen, Tarja 2000. Koulun arkea tutkimassa kokemuksia kollektiivisesta etnografiasta. Naistutkimus 13 (1), 17 32. Gordon, Tuula 2004. Sata pientä sääntöä sukupuoli koulun arjessa. Teoksessa Erja Vitikka (toim.) Koulu sukupuoli oppimistulokset. Opetushallitus. Moniste 8/2004, 68 83. Huttunen, Laura 2006. Bosnialainen diaspora ja transnationaali eletty tila. Teoksessa Tuomas Martikainen (toim.). Ylirajainen kulttuuri. Etnisyys Suomessa 2000 -luvulla. Helsinki: SKS Komulainen, Katri 2004. Suomalainen - löydä sisäinen yrittäjyytesi! Kansa, kansalaisuus ja erot yrittäjäkasvatuksen oppikirjoissa. Kasvatus 35(5), 541 555. Jalava, Marja 1997. Kokonainen elämä on ihmisen pyhin oikeus. Rolf Lagerborgin seksuaaliradikalismi ja ylempien yhteiskuntaryhmien keskinäiset esiaviolliset suhteet 1900-luvun alun Suomessa. Pro Gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Lahelma, Elina 1992. Sukupuolten eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsinki: Yliopistopaino. Lahelma, Elina 2004. Tytöt, pojat ja koulukeskustelu: miten koulutuspoliittiset ongelmat rakentuvat? Teoksessa Erja Vitikka (toim.) Koulu sukupuoli oppimistulokset. Opetushallitus. Moniste 8/2004, 54 67. Lampela, Kristiina 1995. Sukupuolineutraalisuus oppilaitoksissa. Opettajien, rehtoreiden ja koulutoimenjohtajien näkemyksiä oppilaan sukupuolesta. Helsinki: Opetushallitus. Lehtonen, Jukka 2003. Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Helsinki: Yliopistopaino ja Nuorisotutkimusverkosto. Lempiäinen, Kirsti 2003. Sosiologian sukupuoli. Tampere: Vastapaino. Lindroos, Maarit 1997. Tytöt ja pojat opetuksen kielipelissä. Naistutkimus 2, 51 54. Metso, Tuija 1992. Yhdessä vai erikseen. Tytöt ja piilo-opetussuunnitelma. Teoksessa Sari Näre & Jaana Lähteenmaa (toim.) Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 270 283. Oksanen, Atte & Näre, Sari 2006. Lapset pelissä. Virtuaaliviidakon ansat. Helsinki: Kirjastudio & Minerva. Räty, Hannu & Snellman, Leila 1997. Bald and succesfull: Children s images of an intelligent person. Journal of social behaviour and personality. September 1997. Soro, Riitta 2002. Opettajien uskomukset tytöistä, pojista ja tasa-arvosta matematiikassa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 191. Turku: Turun yliopisto. Tarmo, Marjatta 1989. Tavallinen tyttö ja tavallinen poika: oppilaiden käsityksiä sukupuolesta. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A. tutkimuksia 31. 12 Pysäytyskuvia

Tarmo, Marjatta 1991. Opettajan sukupuolilinssit. Kasvatus 22 (3), 195 204. Tolonen, Tarja 2001. Nuorten kulttuurit koulussa. Ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 10. Helsinki: Gaudeamus. Turunen, Anu-Liisa 1991. Jos olisin tyttö jos olisin poika. Lasten ja nuorten käsityksiä sukupuolista. Kasvatus 22 (3), 220 226. Johdanto 13

14 Pysäytyskuvia

SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMINEN KOULUSSA Veli-Matti Ulvinen Viime vuosina on yleisesti arvioitu, että Suomessa vuosittain ikäluokasta (n. 60.000) keskeyttää peruskoulun keskimäärin noin 2 3 % oppilaista, lukion noin 2 %, ja ammattikoulun noin 10 % oppilaista. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että koulutusura tavalla tai toisella keskeytyy peruskoulun jälkeen noin 9 %:lla oppilaista, ja että noin 10 % on vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja työmarkkinoilta. Määrät vaihtelevat arviointitavasta ja kohteesta riippuen aika tavalla. On kuitenkin huomattava, että vaikka keskimääräisinäkin määrät vaikuttavat pieniltä, niin vuosittain toistuessaan ne kumuloituvat erityisesti työmarkkinoille sijoittumisen vaiheeseen, jolloin koulutuksellisen syrjäytymisen seurauksena onnistunut työmarkkinoille sijoittuminen on yhä useammalle nuorelle vaikeaa, jollei mahdotonta. (Vrt. Launonen & Pulkkinen 2004.) Tämä perustelee sitä, että koulutuksellisen syrjäytymisen vaaraa ja syrjäytymistä koskeva tieto on tärkeää nuorten vanhemmille ja mahdollisimman monelle nuorten kanssa työskentelevälle aikuiselle. Tässä artikkelissa tarkastelen mahdollisuuksia, joita koulussa voidaan käyttää koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisyssä. Nostan esiin tarkastelussa aiempiin kirjoituksiini (ks. mm. Ulvinen 1997; 1998; 1999) pohjautuvien teoreettisten pohdintojen lisäksi muutamia tutkimushavaintoja, joita tein lukuvuonna 2001 2002 erään pohjoissuomalaisen kunnan koululaitoksessa toteutetussa elämänhallinnan ja oppilashuoltotyön arvioinnin yhteydessä. Tarkastelun käsitteellisinä lähtökohtina ovat nuorten strategiat, elämänhallinta ja koulutukselliseen syrjäytymiseen liittyvät riskit suhteessa kouluelämään. Sukupuolen näkökulma syrjäytymiseen koulussa avaa puolestaan ka- Syrjäytymisen ehkäiseminen koulussa 15

tegorisen kysymyksen, onko ja missä määrin tytöillä ja pojilla on erilaiset mahdollisuudet rakentaa omia toiminnan strategioitaan, elämänhallintaansa tai syrjäytyä koulutuksessa. Tähän kysymykseen haetaan toisaalta vastausta kouluelämän valtakulttuurista; siitä mitä kouluelämässä pidetään yleisesti tärkeänä. Toisaalta vastausta haetaan myös niin koulun oppilashuoltotyön kuin moniammatillisen yhteistyönkin mahdollisuuksista koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisyssä. Artikkelin lopuksi kootaan esitetyt ideat ja pohditaan nuorten auttamisen ja tukemisen mahdollisuuksia, nuorten yksilöllisten tarpeiden tunnistamista ja huomioimista käytännössä. Nuorten strategiat, elämänhallinta ja syrjäytyminen koulussa Koulua voidaan pitää ehkä ainoana myöhäismodernin yhteiskunnan koko kasvavan sukupolven tavoittavana kasvu- ja toimintaympäristönä. Koulun toimintaympäristö konkretisoi lapselle ja nuorelle hänen koulutuksellisen orientaationsa. Sosialisaation ja kasvatuksen kautta sosiaalisen kasvun kautta lapset ja nuoret omaksuvat koulussa mahdollisen sosiaalisen toiminnan, sisäistämällä toiminnassa jaetut ulkoiset merkitykset omaa toimintaa ohjaaviksi merkityksiksi. Toisin sanoen koulu mahdollistaa erityisesti sille ominaisten sosiaalisten rakenteiden ja yhteisömuotojen, ts. koulukulttuurin kautta lapsen ja nuoren koulutuksellisen sosialisaation. Tämä puolestaan myöhemmin ohjaa nuorta tekemään ammatillisia valintoja ja lopulta sijoittumaan työmarkkinoille tai sitten ei. Tarkastelen seuraavassa nuorten strategioita, elämänhallintaa ja koulutukselliseen syrjäytymiseen liittyviä riskejä suhteessa kouluelämään. Tässä tarkastelussa nostan esille kolme näkökulmaa, jotka ovat 1) nuori itse, hänen omaksumansa tavat ja toimintastrategiat, joiden mukaisesti hän toimii arkisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, 2) nuoren yhteisöt, hänen niissä kokemansa yhteenkuuluvuuden ja elämänhallinnan tunne, jossa merkittävin kokemuksellinen elementti on yhteisön pysyvyys suhteessa hänen omaan toimintaansa, sekä 3) rakenteellisten tekijöiden ja yksilön yhteiskunnallista elämää koskevien normatiivisten oletusten kautta vakiintuneita toimintatapoja edellyttävä yhteiskunta, jossa nuori elää, mutta jota koskevien toisaalta elämänhistoriallisesti etäisten, toisaalta elämässään kohtaamien yhteisöjen kautta välittyneiden kokemusten suhteen nuori ei rakenna kovin vahvoja oletuksia yhteiskunnan pysyvyydestä ja omasta toiminnasta siinä. 16 Pysäytyskuvia

Strategiat Strategia-käsite viittaa oletuksiin nuoren omiin elämän- ja kulttuuriympäristöihin liittyvistä kokemuksista ja erilaisten toimintaympäristöjen sosiaalisista merkitysrakenteista, jotka käytännössä vaikuttavat hänen ajatuksiinsa ja toimintaansa. Nämä merkitysrakenteet ovat maailmasuhteita, joiden pohjalta puolestaan syntyvät sosiaalisen toiminnan ja elämänhallinnan strategiat. Esimerkiksi Jukka Lehtonen ja Sari Näre tarkastelevat oivallisesti näitä maailmasuhteisiin liittyviä strategioita tässä julkaisussa olevissa artikkeleissaan Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus koulun käytännöissä ja nuorten elämässä ja Julkinen, intiimi ja nettijulkisuus nuorten sukupuolikulttuurissa. Muun muassa näiden kulttuuristen moninaisuuksien edellyttämien toimintastrategioiden sosiaalinen merkitysrakenne muodostuu kolmesta tasosta seuraavasti. Yksilötasolla (1) ovat nuoren orientaatiot ja toimintastrategiat. Jokaisella nuorella on periaatteessa yksilölliset tapansa hahmottaa omat tavoitteena ja pyrkimyksensä. Tämä yksilöllisyyden alue hahmottaa nuorta itseään, sitä kuvaa, joka nuorella on itsestään. Yhteisötasolla (2) on elämänhallinnan kulttuurinen avaruus. Jokainen nuori toimii sosiaalisessa ympäristössä, joka on tavallinen arkielämä ja siinä mahdolliset sosiaaliset suhteet. Kulttuuri on arjen alueella läsnä kaikille mahdollisina yhteisinä suhteellisen vakiintuneina tapoina, traditioina toimia ja elää. Voidaan olettaa, että nuoren elämässä jokseenkin pysyviä perusyhteisöjä ovat koti ja koulu, joiden suhteen nuori voi tuntea yhteenkuuluvuutta ja näin rakentaa elämänhallintaansa. Tällä tasolla myös nuoren omat vertaisyhteisöt voivat rakentua erittäin vaikutusvaltaisiksi ja elämänhallintaa tukeviksi tai murentaviksi yhteisöiksi suhteessa nuoren omalta kannalta merkitykselliseksi kokemaan sosiaaliseen toimintaan. Yhteiskuntatasolla (3) on vallitseva normatiivinen rakenne. Nuoren arkielämän ymmärtämisen ja toiminnan taustalla siellä jossain vaikuttaa yhteiskunta ja valtakulttuuri, jota nuori ei pääse pakoon, mutta jota itseään saattaa olla vaikea ymmärtää. Samantyyppisiä ideamaailman alueeseen liittyviä ilmiöitä ovat muut kansakunnat, maailma kokonaisuutena, luonto ja eläinkunta. Voidaan olettaa, että nuoren näkökulmasta tällä tasolla instituutioluonteensa takia koulun elämänpiiri laajemmin ja koulutuksen lopullinen tarkoitus saattavat helposti jäädä oman vuosiluokan perspektiiviä laajemmin tavoittamatta. Samalla tavoin, mutta tulevaisuusorientaation kannalta selkeämmin irrallaan nuoren arkitodellisuudesta on koulutuksen jälkeinen Syrjäytymisen ehkäiseminen koulussa 17

työpaikka ja työelämä laajemmin, josta kyllä puhutaan ja jota ylemmillä vuosiluokilla mallinnetaan, mutta joka lopulta jää ideaksi, tulevaisuudessa mahdolliseksi. Elämänhallinta Elämänhallinta-käsite kuvaa nuoren toimintamahdollisuuksia ja vaikutuskeinoja omaan elämään. Karkeasti voidaan tehdä jako ulkoiseen ja sisäiseen elämänhallintaan; yhteisön merkitykseen elämänhallinnan rakentamisessa ja nuoren strategioihin omassa toiminnassa. Ulkoinen elämänhallinta tarkoittaa sitä, että 1) nuoren saama sosiaalisen yhteisön tuki ja intimiteetti säilyvät eri elämänvaiheissa, ja että 2) ulkoista elämänhallintaa rakentavat nuoren mahdollisimman ehyt sosiaalinen tausta, lähinnä perhe, koulunkäynnistä selviäminen ja onnistunut työmarkkinoille sijoittuminen, jotka tukevat hänen tunnettaan omista kyvyistään vaikuttaa elämänsä olosuhteisiin. Ulkoista elämänhallintaa heikentävät perhe-elämän vaikeudet, vaikeudet koulussa ja työhön sijoittumisessa, jolloin myös usein ulkoiset pakot ja kontrolli lisääntyvät nuoren elämässä. Sisäinen elämänhallinta puolestaan tarkoittaa sitä, että 1) nuorella on kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin, että 2) nuorella on mahdollisimman myönteinen minäkäsitys ja hyvä itsetunto, ja että 3) sisäistä elämänhallintaa rakentavat minäkäsitys ja itsetunto tukevat ja varmentavat nuoren uskoa omaan onnistumiseensa, jolloin hänen kykynsä käyttää omia voimavaroja lisääntyvät. Sisäistä elämänhallintaa heikentää kielteinen minäkäsitys, joka tukee epäonnistumisia, jotka puolestaan toistuvina johtavat yhdessä huonon itsetunnon kanssa epäonnistumiskierteeseen. Lukuvuonna 2001 2002 tekemiini tutkimushavaintoihin liittyen nuorten kouluelämän kannalta merkittäviä heikentyneen elämänhallinnan piirteitä ovat 1) itsetunnon ongelmat, 2) sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat ja 3) itsestä ja omista koulutarvikkeista huolehtimiseen liittyvät ongelmat. 18 Pysäytyskuvia

Nämä viittaavat nuoren heikkoon kykyyn luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa elämässä. Näin myös koulutus tuntuu tarkoituksettomalta suhteessa omaan tulevaisuuteen. Elämänhallinnan mureneminen koulussa alkaa sisäisen elämänhallinnan heikkenemisellä itsetunto-ongelmien kautta. Tällöin myös sosiaalisen vuorovaikutuksen ulkoiset elämänhallinnan ongelmat lisääntyvät, jolloin sosiaaliset ongelmat häiritsevät oman elämän yksityiskohdista ja kokonaisuudesta huolehtimista. Tämä johtaa siihen, että sisäisen ja ulkoisen elämänhallinnan kokonaisuus murenee ja vahvistaa syrjäytymisvaaraa. Syrjäytyminen Syrjäytymisen määrittelyssä on huomattava, että käsite sinänsä on paljon käytetty mutta käyttöyhteyksissään epämääräisesti määritelty. Vaikka syrjäytyminen-käsite voidaan liittää inhimillisen elämän useisiin eri toiminta-areenoihin, sen merkittävimmät käyttöyhteydet ovat sosiaalinen, taloudellinen, koulutuksellinen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen. Seuraavassa käsitteen määrittelyssä tarkastelen ainoastaan koulutuksellisen syrjäytymisen näkökulmaa, jossa on olennaista se millä tavalla syrjäytyminen tai sen vaara voi olla koulussa läsnä nuorten elämässä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että syrjäytyminen on sosiaalinen, siis inhimilliseen elämään liittyvä prosessi- ja Syrjäytymisen ehkäiseminen koulussa 19

suhdekäsite, jolloin aina täytyy kysyä, minkälainen prosessi voi johtaa syrjäytymiseen, kuinka suuresta syrjäytymisen vaarasta on kulloinkin kyse, sekä mistä tarkalleen ottaen ollaan mahdollisesti syrjäytymässä. Näin syrjäytymiseen liittyy aina yhteisöllisen tai yhteiskunnallisen toiminnan alue suhteessa ihmisen toimintastrategioihin elämänkulussa. Koulutukselliseen syrjäytymiseen liittyy seuraavia piirteitä, joiden kaikkien tulee olla nuoren elämässä läsnä, jotta voidaan puhua vakavasta koulutuksellisen syrjäytymisen vaarasta tai siitä, että nuori on syrjäytynyt koulutuksesta. Nuoren elämässä täytyy tapahtua 1) negatiivinen muutos, joka muuttuu jokseenkin pysyväksi tilaksi (esim. oma vammautuminen, tai vanhempien avioero, työttömyys), 2) ulosajautuminen tai ulosjääminen keskeisiltä yhteiskunnan foorumeilta (esim. poissaoloja koulutuksesta ja epäsäännöllistä harrastamista), 3) ongelmien kasautumista ja pitkittymistä, jolloin nuoren kannalta ongelmaksi tulee ongelmien hallinta (esim. opinnoissa jälkeen jäämisen seurauksena opintojen jatkaminen vaikeutuu), 4) elämänhallinnan heikentyminen ja katoaminen, sekä vieraantuminen opiskelu- ja kouluelämään liittyvästä sosiaalisesta toiminnasta (esim. sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja solmiminen käy kouluelämässä vaikeaksi), sekä 5) nuoren ja kouluyhteisön normijärjestelmän välinen kriisiytyminen (esim. epäsosiaalinen käyttäytyminen muodostuu nuoren tavaksi kieltää tavalliset, normaaleina pidetyt tavat toimia). Kun nämä kaikki viisi piirrettä hallitsevat nuoren kouluelämää, voidaan todeta, että nuori on jokseenkin vakavassa vaarassa syrjäytyä koulutuksesta. Syrjäytymis-käsitteen suhde-luonteeseen liittyen on kuitenkin todettava, että samaan aikaan nuori voi kouluelämän ulkopuolella elää omalta kannaltaan varsin tyydyttävää, ei-syrjäytynyttä vaihtoehtoelämää esimerkiksi oman päihteisiin, huumeisiin ja pikkurikoksiin keskittyvän, pääasiassa yöelämää elävän jenginsä parissa. Lukuvuonna 2001 2002 tekemiini tutkimushavaintoihin liittyen syrjäytymisen vaaraa lisääviä tekijöitä koulussa ovat 1) heikko keskittymiskyky, läksyjen tekemisen ja opinnoissa etenemisen ongelmat, 2) sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, 3) koulunkäynnin säännöllisyyteen liittyvät ongelmat, sekä 4) itsestä ja omista koulutarvikkeista huolehtimiseen liittyvät ongelmat. 20 Pysäytyskuvia