LAPSI JA NUORI KOULUN KESKIÖSSÄ VAI KOULU LAPSEN JA NUOREN ELÄMÄN KESKIÖSSÄ? Maija Lanas Kokkola

Transkriptio

1 LAPSI JA NUORI KOULUN KESKIÖSSÄ VAI KOULU LAPSEN JA NUOREN ELÄMÄN KESKIÖSSÄ? Maija Lanas Kokkola

2 On tärkeää kiinnittää huomiota niihin lapsiin ja nuoriin, jotka eivät näytä osallistuvan. Sen sijaan, että opetetaan lapsia ja nuoria osallistumaan odotetuilla tavoilla, on syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapset jo osallistuvat koulussa ja yhteiskunnassa, ja oppia vastaamaan siihen uusilla tavoilla.

3 Mikä on keski - Mitä kohti lapsia kasvatamme? Mitä syrjäytyminen on? Yksilön ongelma? Sosiaalinen ongelma? Se on myös arjessa tuotettu ilmiö

4 Syrjäytyminen arjessa tuotettuna ilmiönä nk. syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jota (huomaamatta) tuotetaan arjen käytänteissä ja puhetavoissa: Toiset yksilöt ja ryhmät asetetaan keskukseen ja toiset syrjälle. (esim. tulotasosta, maantieteellisestä sijainnista, kotikulttuurista, kielestä, sosiaalisista ongelmista riippuen.) Toiset tiedot ja taidot asetetaan keskukseen, toiset syrjälle. (Esim. poronhoito, metsästys ja keräily, koneiden korjaaminen, taiteet) Syrjä ei siis ei ole luonnollinen, staattinen huono tila, vaan normatiivinen kategoria Kertoo meille, millaisia meidän tulee olla, jotta kuulumme joukkoon

5 Koulu itsenäisenä linnakkeena Koulun edustama kulttuuri voi poiketa kodin tai lähiyhteisön kulttuurista. Kasvattaja/kouluttaja näkee tämän monesti velvollisuutena sosiaalistaa lapsi valtakulttuuriin. Koulun sisälle siirryttäessä lapsen tai nuoren oma kotikulttuuri häipyy seinien ulkopuolelle, ja lapsi tai nuori siirtyy oman elämänsä keskeltä jonkun toisen elämän syrjälle.

6 Entä, jos lapsi tai nuori osallistuu johonkin, joka ei ole koulun näkökulmasta tunnistettavaa? Esim. vähemmistö- ja alakulttuurit Esim. haastava elämäntilanne, joka liittyy yhteiskunnalliseen tilanteeseen myös arjen sankaritarinoiden näkymättömyys Voidaanko kouluissa oppia tunnistamaan ja tukemaan myös näissä osallisuuksissa, jotta lapsi olisi sellaisenaan koulun keskiössä? Avattava isot kysymykset neuvottelulle: Mitä on hyvä elämä? Mikä on kasvatuksen ja koulutuksen tavoite?

7 Suomalaisilla opettajilla on kansainvälisesti verrattuna valtavat mahdollisuudet kehittää koulua osallistavaksi 1.Työtä tukevat rakenteet: Yhdenmukaisuus koulutussuunnittelussa ja sosiaalipolitiikassa - Koulutuksen ilmaisuus, kouluruoka, moniammatillinen yhteistyö, niveltymä päivähoitoon 2.Oppilailla verrattain tasaveroiset mahdollisuudet: Ei koulutuksellista erottelua vaan pyrkimys tasa-arvoon - Eritasoiset oppilaat yhdessä mahdollisimman pitkään; vähän alueellista erilaistumista, ilmainen koulutus, ei monia yksityiskouluja. 3.Opettajilla asiantuntemus: Korkeatasoinen, valikoiva, tutkimusperustainen opettajankoulutus, jatkuva. 4.Opettajilla ammatillinen autonomia: opettajat suunnittelevat opetukset ja kehittävät koulua - kokemus, valta ja vastuu pitkälti samassa paikassa

8 Opettajan ammatillinen autonomia, vastuu ja luottamus On arvioitu, että suomalaisilla opettajilla on eniten ammatillista vapautta maailmassa Suomi ei ole lähtenyt mukaan kansainväliseen kehitykseen, jossa painotetaan standardisoituja testijärjestelmiä, joiden myötä opettajat asetetaan tulosvastuuseen työssään. Kaikki viralliset, kansainvälisesti yleiset kontrollinkeinot puuttuvat. Ei: Koulutoimentarkastajia, Yksityiskohtaista kansallista opetussuunnitelmaa, Virallisesti hyväksyttäviä opetusmateriaaleja, Pakollista tuntikohtaista opetuspäiväkirjaa Oppilaiden suoriutumisen mittausta

9 Myös motivaatiota on: Yksi suurimmista (ellei suurin) alakoulun opettajien alalle hakeutumisen syistä on, että haluaa, että lapsilla on hyvä olla, auttaa, tukea, kannustaa.

10 Ulkoisten kontrollinkeinojen puuttesta huolimatta opettajia kohtaan on korkeat odotukset: Opettajia pidetään vastuullisina ja velvollisina, ja heidän odotetaan jatkuvasti kehittävän ja reflektoivan itseään ammattilaisina ja ammattikuntana_ Ammattilaisina opettajien ei pitäisi tarvita ulkoista kontrollia pyrkiäkseen mahdollisiman hyvään työhön. Opettajien normatiivinen vertaispaine Myös muita osoittelijoita riittää. Ammattikunta on vastuullista, omistautunutta ja tuntee asian tärkeäksi Niin tärkeäksi, että ei aina olla halukkaita ottamaan pieniäkään riskejä Kun taas lasten ja nuorten tuominen keskelle koulua edellyttää muutoksia kulttuuriin ja pieniä riskejä.

11 Arkisia kysymyksiä: Mitä lapsi tai nuori oikeastaan tekee, kun näyttää olevan tekemättä mitään? Mihin hän osallistuu? Miten? Ja miten sen voi tuoda keskelle? Joudunko niin tehdessäni kyseenalaistamaan, mitä jo luulen tietäväni? Yhteisen oppimisen äärellä