Jämijärven kunta Lauttakankaan osayleiskaava Yleiskaava-alueen luonnon nykytilan kuvaus 2.7.204 Terhi Ala-Risku
SISÄLTÖ. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. YHTEENVETO LUONTOSELVITYKSEN TAVOITE MAASTOKARTOITUKSEN MENETELMÄT YLEISKAAVA-ALUEEN LUONNONPIIRTEET YLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOTYYPIT HUOMIONARVOISET KASVILAJIT PESIMÄLINNUSTON HUOMIONARVOISET LAJIT LUONTODIREKTIIVILAJIT Liito-orava Lepakot 9. VIITTEET 2 4 4 6 7 8 8 9 0 LIITTEET Liite. KARTOITUSALUEET. Liite 2. HUOMIONARVOISET LUONTOTYYPIT. Liite 3. LEPAKKOKARTOITUKSESSA KULJETTU REITTI JA HAVAITUT LEPAKOT KESÄKUUSSA 204. Liite 4. LEPAKKOKARTOITUKSESSA KULJETTU REITTI JA HAVAITUT LEPAKOT HEINÄKUUSSA 203. Liite 5. LEPAKOILLE JA LIITO-ORAVALLE TÄRKEÄT ALUEET. Liite 6. METSO. Liite 7. PESIMÄLINNUSTON HUOMIONARVOISET LAJIT. Liite 8. PESIMÄLINNUSTON LAJIT. 2 3 4 5 6 7 8 2
. YHTEENVETO Luontoselvityksessä on kuvattu Jämijärven Lauttakankaalle suunnittelun tuulivoima-alueen luonnon nykytila. Työssä on selostettu vuosien 203 ja 204 maastokartoitukseen perustuen tuulivoima-alueen ja sen lähiympäristön luonnonpiirteet, luontotyypit, kasvillisuus, pesimälinnusto sekä luontodirektiivin liitteen IV lajeista liito-oravan ja lepakoitten esiintyminen. Luontoselvitys on tehty tuulivoimahankkeen yleiskaavoitusta ja luontovaikutusten arviointia varten. Yleiskaava-alue muodostuu Lauttakankaan kuivien kangasmetsien kasvatusmänniköistä ja Lauttakangasta reunustavista ojitetuista rämeistä. Yleiskaava-alueen länsipuolisko on pienipiirteisempää pienten peltojen, kuivahkojen kalliometsien, mustikkaturvekankaiden ja tuoreiden kuusikkokankaiden metsämaisemaa. Yleiskaava-alueen huomionarvoiset luontotyypit on esitetty liitteessä 2. Vajaatuottoinen kalliometsä Perämäen laella sekä luonnontilaisen kaltaisten lähteikköjen ympäristöt Lauttakankaan reunalla ovat metsälain 0 mukaisia elinympäristöjä. Lähteiköt ovat myös vesilain :5 suojelemia pienvesiä. Lähteiköistä laajin on yksityisellä suojelualueella (kuva 3). Muita yleiskaava-alueen uhanalaisia luontotyyppejä ovat luonnontilaisen kaltainen metsäkortekorpi ja puolukkakorpi. Lauttalamminkulmalla on lisäksi laaja puronvarsilehtoalue, jonka monimuotoisuutta lisää vanha, isoja haapoja sisältävä puusto. Valtakunnallisesti uhanalaisista lintulajeista yleiskaava-alueella esiintyy pesivänä hiirihaukka, törmäpääsky ja kivitasku. Lintudirektiivilajeista tehtiin pesintään viittaavia havaintoja pyystä, teerestä, metsosta, kurjesta, kehrääjästä ja pikkulepinkäisestä. Yleiskaava-alueelta rajattiin myös 2-3 metsokukon käyttämä soidinpaikka. Huomionarvoinen pesivä linnusto on keskittynyt Lauttanevan turvetuotantoalueen ympäristöön sekä Lauttakankaalle (liite 7). Luontodirektiivin liitteen IV lajeista yleiskaava-aluetta käyttävät liito-orava, pohjanlepakko ja viiksisiippa. Liito-oravasta ei tehty pesintään viittaavia havaintoja. Pohjanlepakko ja viiksisiippa esiintyvät yleiskaava-alueella tämän kartoituksen perusteella alkukesällä hyvin niukkoina mutta loppukesällä varsin runsaina (liitteet 3 ja 4). Kyse voi olla myös kahden eri kartoitusvuoden välisestä vaihtelusta. Yleiskaava-alueen tuntumassa on kaksi rakennusta, joissa on todennäköisesti muutamien lepakkoyksilöiden päiväpiiloja. Lisääntymisyhdyskuntiin viittaavia havaintoja ei kuitenkaan saatu. 3
Kuva. Yleiskaava-alue. 2. LUONTOSELVITYKSEN TAVOITE Raportissa kuvataan Jämijärven Lauttakankaalle suunnittelun tuulivoima-alueen luonnon nykytila. Selvitys on tehty tuulivoimahankkeen yleiskaavoitusta ja luontovaikutusten arviointia varten. Yleiskaavan selostuksessa on esitettävä selvitys alueen luonnonoloista (MRL 40 ). Työssä on selostettu maastokartoitukseen perustuen Lauttakankaan alueen luonnonpiirteet, luontotyypit, kasvillisuus, pesimälinnusto sekä luontodirektiivin liitteen IV lajeista liito-oravan ja lepakoitten esiintyminen. Suunnittelualue sijaitsee kokonaan Jämijärven kunnan puolella (kuva ). Maastossa kartoitettiin jonkin verran laajempi, Ikaalisten kaupungin puolelle ulottuva alue (liite ). Lauttakankaan ympäristön luonnonpiirteitä kuvataan raportissa myös aikaisempien raporttien ja rekisteritietojen avulla. Maastokartoituksessa etsittiin erityisesti uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä (Rassi ym. 200, Raunio ym. 2008), vesilain :5 ja :7 suojelemia pienvesiä, metsälain 0 arvokkaita elinympäristöjä sekä luontodirektiivin liitteiden II tai IV lajeille sopivia elinympäristöjä. Havaintoja uhanalaisista lajeista etsittiin myös uhanalaisten lajien rekisteristä (9.8.203 Heidi Kaipiainen-Väre, Suomen ympäristökeskus) sekä Hatikka -lajitietokannasta. Alueellisesti uhanalaiset lajit ovat ymparisto.fi -> Luonto -> Lajit -> Uhanalaiset lajit -> Suomen lajien punainen lista 200 -> Alueellisesti uhanalaiset lajit mukaisesti. Uhanalaisiin luontotyyppeihin kuuluu esimerkiksi osa metsälain 0 suojelemista arvokkaista elinympäristöistä. Uhanalaiset lajit ja luontotyypit eivät ole kuitenkaan automaattisesti rauhoitettuja. Vesilain suojelemia pienvesiä ovat luonnontilaisen kaltaiset lähteet, purot ja pienet lammet. Luontodirektiivissä luetellut lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja (Sierla ym. 2004, www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit). Liitteen IV(a) lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Näitten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Nelosliitteen lajeista rakentamisella voi olla vaikutusta lähinnä liito-oravaan ja lepakkoihin. Liitooravan elinpiirit rajataan papanajälkien, sopivien puiden ja sopivien pesäkolojen perusteella (ympäristöministeriö 2005). Lepakoitten lisääntymis -ja levähdyspaikkoja ovat paitsi pesäkolot myös päiväpiilot ja talvehtimispaikat (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 202). Laajoissa maankäyttöhankkeissa myös lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit on syytä ottaa huomioon. Lintudirektiivin tavoite on ylläpitää tiettyjen lintulajien kannat riittävällä tasolla Euroopassa. Direktiivi edellyttää sekä yksilöiden että niiden elinympäristöjen suojelua. Lintudirektiivi kieltää mm. siinä lueteltujen lajien häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana. 3. MAASTOKARTOITUKSEN MENETELMÄT Kartoitusalueen pesimälinnustoa selvitettiin yhteensä 8 aamuna 8.-3.4.204 sekä 7.-0.6.204 pääsääntöisesti klo 03 2 välillä. Lintuhavaintoja kertyi myös muitten kartoitusten yhteydessä niin, että alueella retkeiltiin käytännössä kaikkina mahdollisina kellonaikoina. Linnustosta haettiin erityisesti huomionarvoisia pesimälajeja, jotka ovat uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, direktiivilajeja, muita harvinaisia 4
tai harvalukuisia lajeja tai ns. indikaattorilajeja eli edustavaa pesimisympäristöä ilmentäviä lajeja. Näistä lajeista kaikki havaitut yksilöt merkittiin pienimittakaavaiselle ilmakuvalle ja havainnot yhdistämällä arvioitiin kunkin lajin parimäärä kartoitusalueella. Muista kuin em. ryhmiin kuuluvista lintulajeista ei kirjattu ylös mitään tietoja. Ne luettiin mukaan alueen pesimälinnustoon, jos minimivaatimus eli mahdollinen pesintä täyttyi (Valkama ym. 20). Mahdollinen pesintä tarkoittaa, että reviiriä kuuluttava koiras tai lintupari on havaittu sopivassa pesimisympäristössä vähintään yhtenä päivänä. Kanalintujen soidinpaikkoja etsittiin kolmena aamuna 8.-3.4.204 välisenä aikana aamuyöstä alkaen. Teeren osalta tämä tapahtuu lähinnä kuuntelemalla aukeita alueita. Metson soidinpaikkaa haettiin Lauttakangasta ympäröivältä yhtenäisten mäntyvaltaisten metsien alueelta jätösten ja erityisesti kukkojen avulla, koska ne eivät soidinaikaan juuri poistu soidinpaikkaa ympäröivältä soidinalueeltaan. Talvi oli lumeton joten lumijälkiä ei voinut työssä hyödyntää. Lepakoita kartoitettiin yhteensä 5 yönä 22.7-2.8.203 klo 22.30-03.30 välillä sekä 3 yönä 27.-29.6.204 klo 23.30-03.00 välillä. Ensimmäisenä kesänä pyrittiin kiertämään kaikki varttuneet ja luontaisen tiheät metsät, joissa arvioitiin olevan kolopuita, maapohjan rehevyyttä, puuston kerroksellisuutta, isoja lehtipuita tai kuusia sekä pienvesiä tai kosteikkoja. Lisäksi lepakoita käytiin kuuntelemassa yleiskaava-alueen lähiympäristön kylämaisemassa. Toisena kesänä kartoitus toistettiin suppeana yleiskaava-alueen parhaimmissa metsissä. Lepakoita kuunneltiin Petterson D200 -lepakkodetektorilla, jolla pystyy erottamaan yleisimmät lajit toisistaan (pohjanlepakko, vesisiippa sekä lajipari viiksisiippa / isoviiksisiippa). Muita lepakkolajeja ei pysty tunnistamaan tällä laitteella ilman äänianalyysiä. Toisaalta muitten lajien lisääntymisyhdyskuntia ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt Pohjois-Satakunnasta. Lepakkohavaintoja on tarkasteltu kesä- ja heinäkuun osalta huomioimatta eri vuosien aiheuttamaa vaihtelua. Liito-oravaselvitystä tehtiin muitten selvitysten yhteydessä 8.4-29.6.204. Kaikista liito-oravalle sopivannäköisistä metsistä eli varttuneista tai sitä vanhemmista kuusta ja haapaa kasvavista metsiköistä tutkittiin suuri osa tai lähes kaikki liito-oravalle sopivat puut. Ne ovat metsikön järeimpiä kuusia ja haapoja. Jos metsikkö on naaraan asuttama, on puitten tyvellä yleensä kasoittain papanoita, joilla naaras merkkaa reviirin. Näistä metsiköistä etsittiin myös liito-oravalle sopivia kolopuita. Kartoitusalueen kasvillisuutta, elävää ja kuollutta puustoa sekä luontotyyppejä kirjattiin ylös pienimittakaavaiselle ilmakuvalle muitten selvitysten yhteydessä 8.4-29.6.204. Kasvilajiston kannalta kiinnostaville paikoille tehtiin myös tarkentavia käyntejä. Luontotyypit ovat Raunion ym. (2008) mukaan. Kuva 2. Lauttakankaan pohjavesialue. Sisempi rajaus on pohjaveden muodostumisalue. 5
4. YLEISKAAVA-ALUEEN LUONNONPIIRTEET Lauttakangas on pohjavettä ympäristöönsä purkava eli antikliininen saumamuodostuma, joka jatkuu pohjoiseen Parkanoon asti. Loivapiirteinen, enimmäkseen hiekasta ja sorasta muodostunut harju nousee vain 2-8 metriä ympäristöstään. Varsinainen harjuydin on vain noin 50 m leveä (ympäristöhallinnon Oiva -tietopalvelu, www.ymparisto.fi/oiva). Pohjavettä tihkuu harjun reunasta lähteviin metsäojiin ja muutamiin lähteisiin (liite 2). Harjulla on vieri vieressä maa-ainesten ottoalueita. Niitten pohjalla on hyvin heikkoa pohjaveden tihkumista havaittavissa. Pohjavesilammikoita ei soramontuissa ole. Lauttakangas rajautuu molemmilla puolilla paksuturpeisiin ojitettuihin rämeisiin (http://geomaps2.gtk.fi/geo maaperäkartta 22206 Jämijärvi). Kartoitusalueen länsiosa on pienten peltojen ja kalliopaljastumien rikkomaa metsämaata, joka on maaperältään turvetta, hiesua ja hienoa hietaa. Lauttakankaan ympäristössä on neljä yksityistä, maanomistajan hakemuksesta luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua suojelualuetta. Salavansuon mäellä on rauhoitettu pieni pala runsaslahopuustoista kangasmetsää. Lauttaojan vanhan uoman varren rauhoitettu alue muodostuu pohjavesivaikutteisesta lehtometsästä ja isoista allikkolähteistä. Kuva 3. Yksityiset suojelualueet. Kuva 4. Suurten lintujen kerääntymisalue (Vilen ym. 202) Kuva 5. Suurten lintujen muuttoreitti (Ahlman ja Luoma 203). 6
Yleiskaava-alueesta vajaan kilometrin etäisyydellä Ikaalisten puolella sijaitsee matala ja umpeenkasvava Uurasjärvi, joka on arvioitu paikallisesti merkittäväksi lintuvedeksi. Uurasjärvellä on 990 -luvulla pesinyt kymmeniä pareja naurulokkeja, puolisukeltajista mm. jouhisorsa, lapasorsa ja nokikana sekä mm. kalatiira ja keltavästäräkki (Ikaalisten arvokkaat luontokohteet 990). Jämijärven Kontti -saaren ympäristö lähimmillään kilometrin etäisyydellä yleiskaava-alueesta on mahdollinen suurten lintulajien kerääntymisalue (kuva 4). Alueella on laskettu keväällä 2006 224 laulujoutsenen kerääntymä ja samana syksynä 287 yksilön kerääntymä. Joutsenten säännöllisestä kerääntymisestä alueelle ei ole tarkempaa tietoa (Vilen ym. 202). Laulujoutsenia, hanhia, päiväpetolintuja ja kahlaajia muuttaa keväällä jonkin verran Jämijärven ja Lauttakankaan yli Jämin näkötormista tehtyjen havaintojen perusteella (kuva 5). Suurten muuttavien lintujen määrä on kuitenkin arvioitu pieneksi kaikkien em. lajiryhmien osalta, koska Jämijärvi on sivussa Kankaanpäästä Parkanoon kulkevalta muuttoreitiltä (Ahlman ja Luoma 203). Kuva 6. Metsäkortekorpi. 5. YLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOTYYPIT Lauttakangas on enimmäkseen kuivan kanervakankaan yksijaksoista kasvatusmännikköä. Alikasvoksessa on lähinnä koivua. Erityistä harjukasvillisuutta ei Lauttakankaalla havaittu eikä myöskään laajoja jäkäläkasvustoja ole. Kankaan reunoilla on tiheäpuustoisia isovarpurämemuuttumia eli varputurvekankaita. Ne vaihettuvat kauempana ojitetuiksi mustikkaturvekankaiksi, joiden puusto on enimmäkseen uudistuikäistä männyn ja koivun sekapuustoa. Kartoitusalueen länsiosa on enimmäkseen karunpuoleista mustikkatyypin tuoretta kangasta. Kasvillisuudessa vallitsee laajalti metsälauha ja tuoreille kankaille tyypillisiä ruohoja kasvaa niukasti. Nämä ovat männyn ja kuusen sekametsiä. Uudistusikäisiä metsiköitä, joiden puustossa on myös kookkaita koivuja ja haapoja on kartoitusalueen länsireunalla jonkin verran enemmän kuin tavallisessa talousmetsämaisemassa. Kolopuumetsiä tai yksittäisiäkään kolopuita ei alueella kuitenkaan ole. Alueen länsipuoliskon pienialaiset suot ovat isovarpurämeitä tai mustikkaturvekankaita. Pari laajahkoa metsäkortekorpea ja puolukkakorpea on vanhoista ojituksista huolimatta säilynyt vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisina edustavina korpimetsinä (liite 2). Lauttalamminkulman puolukkakorvessa myös puusto on luonnontilaisen kaltaista ja itseharvenevaa, sisältäen myös haapaa ja raitaa. Mäet ja kalliopaljastumien ympäristöt ovat kuivahkoa puolukkakangasta ja puustoltaan hyväkasvuisia männiköitä. Perämäellä on vajaatuottoista kalliomännikköä ja laajoja jäkäläpeitteisiä kalliopaljastumia (liite 2). Lehtomaista kangasta on ojien varsilla, joihin tihkuu pohjavettä sekä lähteikköjen ympäristössä. Lauttakankaan itäpuolella sijaitsevat lähteiköt ovat osittain kaivettuja monttuja (liite 2). Ne muodostavat kuitenkin vakaan elinympäristön pohjavedestä riippuvaiselle kasvillisuudelle. Lauttakankaan länsipuolella sijaitseva pieni lähde on täysin luonnontilainen. Lauttalamminkulmalla metsänreunaa pitkin laskevan 7
valtaojan varsi on koko matkaltaan rehevää saniais- ja suurruohotyypin lehtometsää (liite 2). Puusto on puronvarressa laajalti koskematonta sisältäen vanhoja kuusia, koivuja, raitoja ja haapoja. Alue on osittain vanhasta pellosta metsittynyttä ja muodostaa laajan ja yhtenäisen lehtometsän kokonaisuuden. Monimuotoisuutta lisäävät lukuisat vanhat montut, joihin on syntynyt reheviä kosteikkoja. Kuva 7. Vajaatuottoinen kalliometsä. 6. HUOMIONARVOISET KASVILAJIT Lauttakankaan soramonttujen pohjalla kasvaa konnanliekoa, joka on arvioitu silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaisuuden kriteerit täyttäväksi kasvilajiksi. Konnanlieon kasvupaikat ovat tihkuvetisiä paljaita hiekkamaita. Pehkunevan luonnontilaisella lähteellä kasvaa mm. vaateliasta purolitukkaa. Lauttalamminkulman puronvarsilehdossa vallitsevat hiirenporras, puna-ailakki ja valkovuokko. Lauttakankaan tien varressa kasvaa Satakunnassa harvinaista keltasauramoa, joka voi olla puutarhakarkulainen. Mitään muita huomionarvoisia kasvilajeja ei kartoitusalueella havaittu. 7. PESIMÄLINNUSTON HUOMIONARVOISET LAJIT (Liiteet 6 ja 7) Kartoitusalueella pesivän lintulajiston huomionarvoiset lajit ovat lähinnä Lauttanevan turvetuotantoalueen ja laskeutusaltaan ympäristössä (telkkä, tavi, kurki, taivaanvuohi, pikkulepinkäinen) sekä Lauttakankaalla (hiirihaukka, metso, kehrääjä, törmäpääsky, kivitasku, leppälintu). Kartoitusalueen länsipuoliskossa ei metson ja sirittäjän lisäksi havaittu mitään huomionarvoisia pesimälintulajeja. Hiirihaukka on uhanalainen, vaarantunut laji koko maassa. Huuteleva hiirihaukkapari oli pesällä huhtikuusta alkaen. Kesäkuun aikana pesä kuitenkin autioitui. Pesintä epäonnistui jostakin syystä tai sitä ei aloitettukaan. Pesä on Lauttakankaan vanhassa mäntymetsikössä, johon haukat ovat rakentaneet myös vaihtopesiä. Alueella ei ole tämän metsikön lisäksi muita hiirihaukan pesimiseen sopivia, riittävän järeäoksaisia männiköitä. Metso on uhanalaiseksi luokiteltu laji sekä Pohjanmaan että Lounaismaan vyöhykkeillä sekä lintudirektiivilaji. Metsojen soidinpaikka paikannettiin Lauttakankaan reunaan, missä molemmilla käyntikerroilla 8. ja 3. huhtikuuta oli paikalla -2 kukkoa ja -2 koppeloa. Soidinpaikka on hyvin tyypillinen loiva rinnemetsä, jossa on kuusialikasvoksen muodostamia tiheikköjä, soimiseen sopivia kalliopaljastumia ja kivenlohkareita. Yhteensä kartoitusalueella elää 2-3 metsokukkoa. Luomannevan Pehkunevan rämeet ovat kukkojen reviirien ydinaluetta. Ne käyvät myös alueen länsiosassa ruokailemassa isojen haapojen oksilla. Teeri on lintudirektiivilaji. Huhtikuussa teerellä oli hajanainen soidin Lauttanevan turvetuotantoalueella, Lauttakankaan montuilla ja ympäristön pelloilla. Soitimella laskettiin 5 teerikanaa, kukkoja nähtiin vain 2-3. 8
Kurki on lintudirektiivilaji. Kurjen poikue havaittiin kesäkuussa laskeutusaltaalla. Tähän aikaan poikue on jo hyvin liikkuva ja on voinut taivaltaa paikalle kaukaakin. Yleiskaava-alueella Salavansoiden ojittamattomassa osassa on juuri kurjen pesimäreviiriksi riittävä alue vetistä tupasvillarämettä, jossa pesintä on mahdollisesti voinut onnistua. Kehrääjä on Pohjanmaan vyöhykkeessä uhanalaiseksi luokiteltu laji. Yksi kehräävä koiras kuultiin Lauttakankaan tien lähellä molempina vuosina. Kehrääjän reviiri on laaja ja sitä on vaikea paikantaa. Reviiriin kuuluu tyypillisesti tie, jota lintu käyttää säännöllisenä lepäilypaikkana. HämeenkankaanVatulanharjun seudulla on tiheä kehrääjäkanta. Tiheimmilläänkin pesiviä pareja on kuitenkin vain -2 neliökilometrillä. Törmäpääsky on uhanalainen, vaarantunut laji koko maassa. 3 pesäkolon yhdyskunta on Lauttakankaan soramontun seinässä. Kaikissa koloissa ei ollut pesintää. Tämä on tavallinen törmäpääsky-yhdyskunnan koko Etelä-Suomessa, missä laji on täysin riippuvainen maa-ainesten oton tekemistä seinämistä. Törmäpääskyt eivät juuri liiku Lauttakankaalla, koska niitten hyönteispyyntialueet ovat Jämijärven rannoilla. 8. LUONTODIREKTIIVILAJIT Liito-orava (Liite 5) Liito-oravan satunnaisia jälkiä havaittiin kahdessa paikassa Koivusalon autiotalon ympäristössä sekä Lauttaojan varressa Lauttanevan turvetuotantoalueen takana. Molemmat paikat jäävät yleiskaava-alueen ulkopuolelle. Yleiskaava-alueella ei ole liito-oravalle sopivia kolopuumetsiä eikä yksittäisiäkään kolohaapoja. Lepakot (Liiteet 3,4 ja 5) Kartoitusalueella havaittiin lepakkolajeista pohjanlepakko sekä viiksisiippa, jonka kahta alalajia (lähilajia) viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa ei ollut mahdollista erottaa. Kyseessä voi olla toinen tai molemmat kyseisestä lajiparista. Pohjanlepakot ja viiksisiipat käyttävät yleiskaava-aluetta hyönteispyyntiinsä ja niillä on myös pari todennäköistä päiväpiiloa yleiskaava-alueen tuntumassa. Lisäksi tehtiin yhteensä 25 havaintoa nopeasti kartoitusalueen yli lentäneistä yksilöistä, joita ei voitu määrittää lajilleen. Niistä valtaosa lienee pohjanlepakoita. Kaikki havainnot ylilentäjistä tehtiin heinäkuussa. Viiksisiipat karttavat valoa ja aukeita alueita. Niitten elinympäristöt ovat luontaisen tiheitä vesistöihin tai soihin rajautuvia metsiä. Nämä metsät ovat jo heinäkuun alun öinä pilkkopimeitä, mistä syystä viiksisiippojen määrää on vaikea arvioida. Kesäkuussa viiksisiippoja havaittiin lähinnä Koivusalon autiotalon ympäristössä sekä Lauttaojan vanhan luonnontilaisen uoman varressa Lauttanevan turvetuotantoalueen takana. Molempia paikkoja voidaan pitää viiksisiipoille tärkeinä, mutta nämä alueet jäävät yleiskaava-alueen ulkopuolelle. Näilläkin paikoilla havaittiin kuitenkin vain pari yksilöä kerrallaan. Heinäkuussa viiksisiippoja havaittiin yleiskaava-alueella varsin paljon, joskin osa hyönteispyyntialueista on selvästi tilapäisiä tukkipinojen ympäristöjä tm. Kartoitusalueella ei ole kolopuumetsiä eikä yksittäisiäkään kolopuita, joista olisi syytä etsiä lisääntymisyhdyskuntia. Yhdyskunnat ovat melko todennäköisesti alueen ulkopuolella. Pohjanlepakot viihtyvät alkukesällä kulttuuriympäristöissä ja puutarhoissa, mistä syystä niitä ei juuri havaittu kartoitusalueella kesäkuussa. Pari yksilöä havaittiin Koivusalon autiotalon sekä Pehkunevantien metsästysmajan ympäristössä. Molemmat rakennukset ovat todennäköisesti muutaman yksilön käyttämiä päiväpiiloja. Heinä-elokuussa yöt viilenevät peltoaukeilla ja pohjanlepakot siirtyvät metsiin. Heinäkuussa niitä havaittiinkin yleiskaava-alueella varsin paljon. Toisin kuin viiksisiipat ne lentävät myös Lauttakankaan avoimessa soranottomaisemassa. Lauttakankaantie ja Penkkinevantie ovat ainakin muutaman yksilön säännöllisesti käyttämä lentoreitti. Lisäksi molemmissa em. rakennuksissa voi olla pienehkö lisääntymisyhdyskunta heinäkuussa, mutta varmuutta asiasta ei saatu. 9
9. VIITTEET Ahlman ja Luoma 203: Isojen lintujen muuttoreitit Satakunnassa havaintokatsaus. - Turun Yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus. Ikaalisten arvokkaat luontokohteet 990. - Tampereen seutukaavaliiton ja Ikaalisten ymp.s.lautakunnan julkaisu D05. Rassi ym. (toim.) 200: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 200. -Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio ym. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. - Suomen ympäristö 8. Sierla ym. 2004: Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa. - Suomen ympäristö 742. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 202: Suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. - http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet_202_2.pdf. Valkama, Vepsäläinen ja Lehikoinen 20: Suomen III Lintuatlas. - Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. Käyttö Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva -lisenssillä. Vilén, Luoma ja Ijäs 202: Suurien lintulajien kerääntymä-alueet Satakunnassa vuosina 2000 20 havaintokatsaus. - Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry ja Rauman Seudun Lintuharrastajat ry. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. - YM//50. 0
LIITE. Kartoitusalueet. Kasvillisuus ja pesimälinnusto (vihreä), kanalintujen soidinpaikat (ruskea) ja lepakot (musta).
LIITE 2. Huomionarvoiset luontotyypit. Alemmassa kuvassa lähteiköt. 2
LIITE 3. Lepakkokartoituksessa kuljettu reitti ja havaitut lepakot kesäkuussa 204. Pohjanlepakot (pallo) ja viiksisiipat (neliö). 3
LIITE 4. Lepakkokartoituksessa kuljettu reitti ja havaitut lepakot heinäkuussa 203. Alueella hyönteispyynnissä olleet pohjanlepakot (pallo) ja viiksisiipat (neliö). Näitten lisäksi nopeasti ylilentäneitten yksilöitten (yht. 25 havaintoa) eniten käyttämät reitit (nuolet). 4
LIITE 5. Lepakoille ja liito-oravalle tärkeät alueet. 5
LIITE 6. Metso. Havaitut linnut, jätökset, hakomispuut ja rypykuopat. 6
LIITE 7. Pesimälinnuston huomionarvoiset lajit. 7
LIITE 8. Pesimälinnuston lajit. Parimäärä on laskettu vain huomionarvoisista lajeista. laji havaittuja pareja pesimisympäristö tavi telkkä hiirihaukka metso teeri pyy kurki lehtokurppa taivaanvuohi metsäviklo sepelkyyhky käki kehrääjä törmäpääsky metsäkirvinen pikkulepinkäinen närhi rautiainen ruokokerttunen lehtokerttu mustapääkerttu hernekerttu pajulintu tiltaltti sirittäjä hippiäinen kirjosieppo harmaasieppo pensastasku kivitasku leppälintu punarinta mustarastas punakylkirastas laulurastas kulorastas räkättirastas hömötiainen töyhtötiainen sinitiainen talitiainen pyrstötiainen puukiipijä peippo punatulkku vihervarpunen pajusirkku 2-3 2 3-4 Lauttaneva Lauttaneva Lauttakangas Lauttaneva 0-20 Lauttakangas Lauttakangas RT, dir VU Lauttaneva dir Salavansuot status VU RT, dir NT, dir dir dir 2 Lauttalamminkulma, Mansikkamäki 4 NT 4 2 3 Lauttakangas Lauttakangas VU 4 yhdyskunta Salavansoilla Salavansuot 8