HUITTISTEN KIIMASSUON TUULIPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOKARTOITUS 2014

Transkriptio

1 HUITTISTEN KIIMASSUON TUULIPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOKARTOITUS 2014 FT Thomas Lilley

2 Yhteenveto Selvitysalueen pesimälinnusto selvitettiin kahden käynnin kiertokartoitusmenetelmällä. Erityishuomion kohteena olivat tuulivoimasuunnittelun kannalta herkät ja muut suojelullisesti arvokkaat lajit. Metson soidinpaikat kartoitettiin erillisellä käynnillä. Hankealueella ei pesi suuria petolintuja. Lähimmät sääksen pesät ovat yli 2 kilometrin päässä alueen länsipuolella, ja merikotkan pesiä ei ole 10 kilometrin säteellä. Muitakaan tuulivoimalle herkkiä lajeja ei kartoituksessa löytynyt. Metsoa esiintyy alueella, mutta todennäköisesti vain yksittäisinä lintuina. Suunnittelualueelta ei ole myöskään rajattavissa alueita, joiden linnustolliset arvot olisivat ympäristöään korkeammat. Tulosten perusteella hankkeen pesimälinnustolle aiheuttamien riskien arvioidaan jäävän pieniksi. Johdanto Huittisten Kiimassuolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 7 km Huittisten keskustasta lounaaseen (Kuva 1). Alue rajautuu idässä Jokisivun peltoihin ja lännessä Korvenkyläntiehen. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin pesimälinnuston kartoitus. Tämä raportti esittelee kartoituksen tulokset ja arvioi niiden perusteella tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia pesimälinnustoon. Kartoituksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley. Pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli paikallistaa huomionarvoisten ja lajien reviirit sekä samalla saada yleiskuva suunnittelualueen linnustollisista arvoista. Huomio kiinnitettiin valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin, Euroopan Unionin direktiivilajeihin, Suomen erityisvastuulajeihin sekä muihin tuulivoiman kannalta herkkiin lajeihin, jotka voisivat asettaa rajoituksia maankäytölle. Metsien ns. peruslajistoa ei selvityksessä noteerattu. Kiimassuo on tyypillistä mäntyvoittoista kohtalaisen nuorta talousmetsää. Etukäteen ilmakuvan perusteella arvioituna linnustollisesti hyviä biotooppeja (vanhat kuusikot, lehdot, kosteikot) ei alueelta juuri odotettu löytyvän, ja tämä käsitys vahvistui ensimmäisillä maastokäynneillä. Hankealue on suurelta osin linnustollisesti tavanomaista, tai jopa keskimääräistä talousmetsää heikompaa. Kalliot ja niillä olevat suopainanteet tuovat jonkin verran monimuotoisuutta alueen maisemaan, mutta nekin ovat linnustollisesti hyvin vähälajisia elinympäristöjä.

3 Kuva 1. Hankealueen rajaus Menetelmät Suunnittelualue käytiin läpi kartoituslaskentamenetelmällä. Koko alue kierrettiin mahdollisimman kattavasti läpi kahteen kertaan. Varsinaiset kartoituskäynnit tehtiin ja Tähän aikaan lintujen laulukausi on parhaimmillaan. Kartoituskäynnit ajoitettiin aamuun klo 4-10 välille, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan. Kartoituksia tehtiin vain sateettomina aamuina. Kartoittaessa kuunneltiin laulavia lintuja ja avoimilla alueilla myös kiikaroitiin näkyvissä olevia lintuja. Reviireiksi tulkittiin valtakunnallisia linnustonseurannan ohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) noudattaen seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Metson soidinpaikkojen kartoitusta varten tehtiin erillinen käynti jo jolloin inventoitiin kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet: varttuneet havumetsät, joissa harva puustorakenne ja maaston korkeuseroja; rämeitä reunustavat metsät; yli 30- vuotiaat harventamattomat männiköt. Metsokartoituksen yhteydessä saatiin havaintoja myös muusta varhain pesivästä linnustosta. Lisäksi pesimälinnustoa havainnoitiin kevätmuutonseurannan ohessa (12.4., ja 23.4.). Jonkin verran täydentäviä lintuhavaintoja saatiin myös lepakkokartoituksen yhteydessä, erityisesti kesä- heinäkuun käynneillä (6.6 ja 6.7). Epävarmuustekijät Pöllöjen kuuntelua alkukeväällä tai petolintupoikueiden kuuntelua keskikesällä ei erikseen suoritettu, mitä voidaan pitää selvityksen ainoina epävarmuustekijöinä. Muutontarkkailun yhteydessä oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet havaita myös pesiviä petolintuja, mikäli sellaisia alueella olisi. Pöllöjen ääntelyaktiivisuus puolestaan vaihtelee suuresti mm. säätekijöistä johtuen sekä vuosien välillä, joten reviirien selville saanti

4 kuuntelemallakaan aina ole varmaa. Lisäksi alueella on hyvin vähän petolintujen ja pöllöjen suosimaa varttuneempaa metsää. Alueen kokoon ja elinympäristöjen yksipuolisuuteen nähden selvitystä voidaan pitää kattavana ja pesimälinnustosta saatua kuvaa riittävän tarkkana hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Joitakin yksittäisiä huomionarvoisten lajien reviirejä on kuitenkin saattanut jäädä löytymättä. Tulokset Kartoituksessa havaittiin direktiivilajien, silmälläpidettävien lajien ja Suomen erityisvastuulajien reviirejä yhteensä 19. Lisäksi havaittiin 8 muuta huomionarvoisen lajin reviiriä. Yhtään valtakunnallisesti uhanalaista lajia ei havaittu. Ainoa alueellisesti uhanalainen laji oli metso, jonka ulosteita löydettiin kolmesta paikasta. Lajisto koostui yksinomaan metsälajeista. Havaituista ns. huomionarvoisista lajeista mikään ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille erityisen herkkä. Kehrääjälle olisi periaatteessa tarjolla sopivaa kallioista elinympäristöä, mutta lajia ei havaittu huolimatta useammasta yöaikaan tehdystä käynnistä alueella. Petolinnuista havaittiin ainoastaan varpushaukka mahdollisesti pesivänä. Varsinais- Suomen ELY- keskukselta saadun tiedon mukaan lähimmät sääksen pesät ovat yli 2 kilometrin päässä alueen länsipuolella, ja merikotkan pesiä ei ole 10 kilometrin säteellä. Taulukko 1. Luokitellut lajit. EU:n direktiivilajien, uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävien (NT), alueellisesti uhanalaisten (RT) ja Suomen erityisvastuulajien parimäärät hankealueella. Laji Tieteellinen nimi EU D1 NT RT Vastuu- laji Pari- määrä Pyy Tetrastes bonasia x 4 Palokärki Dryocopus martius x 1 Kurki Grus grus x 1 Käenpiika Jynx torquilla x 1 Pikkulepinkäinen Lanius collurio x 1 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x 3 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix x 5 Teeri Tetrao tetrix x x x 3 Metso Tetrao urogallus x x x x esiintyy

5 Taulukko 2. Muiden huomionarvoisten lintulajien parimäärät hankealueella. Laji Tieteellinen nimi Pari- määrä Korppi Corvus corax 1 Kulorastas Turdus viscivorus 1 Käki Cuculus canorus 2 Metsäviklo Tringa ochropus 1 Peukaloinen Troglodytes troglodytes 2 Varpushaukka Accipiter nisus 1 Lajikohtaista tarkastelua Luokitellut lajit Pyy (Tetrastes bonasia) Neljä reviiriä tulkittiin selvitysalueelta. Pyy on reviirillään ympäri vuoden viihtyvä paikkalintu, minkä vuoksi se saattaa kärsiä raskaasta maankäytöstä. Alueella on kuitenkin melko paljon lajille sopivia nuoria, kuusivaltaisia sekametsiä, joten reviirin siirtyminen on mahdollista. Pyy on vaikeahko havaittava, ja havainnointia tehostettiin käyttämällä atrappia (pyypilliä) lajille sopivissa elinympäristöissä. Palokärki (Dryocopus martius) Yksi reviiri hakkuiden ympäröimässä metsikössä Kiimasuon pohjoisreunalla. Laji vaatii laajan reviirin. Kurki (Grus grus) Suurena lintuna kurki saattaa törmätä tuulivoimaloihin. Laji on voimakkaasti runsastunut. Alueen ainoa pari piti reviiriään Kiimasuolla, suunnittelualueen eteläreunalla. Koska kurkea esiintyy nykyään kaikenlaisilla kosteikoilla, ei jokaista pesivää paria ole mahdollista huomioida tuulivoimarakentamisessa. Kiimasuo ei ole lajin populaation kannalta tärkeä pesimäalue. Käenpiika (Jynx torquilla) Yksi reviiri alueen länsiosassa. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Yksi reviiri alueen länsiosassa hakkuuaukolla. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Kolme reviiriä eri puolilla aluetta. Reviirejä saattaa olla jonkin verran enemmänkin, sillä alueella on hyvin paljon leppälinnulle sopivaa kuivahkoa mäntymetsää. Laji viihtyy hyvin myös soiden reunametsissä. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä.

6 Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Viisi reviiriä alueen koivua kasvavissa kosteammissa metsissä. Lajille on tyypillistä esiintyä löyhinä ryhminä. Sirittäjä oli parimäärältään runsain luokiteltu laji, mutta laji ei kuitenkaan ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Teeri (Tetrao tetrix) Kolme teerireviiriä havaittiin pulputtavien koiraiden perusteella huhti- ja toukokuun käynneillä. Useampien kukkojen soidinkeskittymiä ei havaittu. Laji ei ole elinympäristövaatimuksiltaan läheskään niin vaatelias kuin metso, joten yksittäisiin kukkoihin ei hankkeella ole juuri vaikutusta. Metso (Tetrao urogallus) Metso on Etelä- Satakunnassa nykyään harvalukuinen pesimälaji, mutta sen kannankehitys on kuitenkin viime vuodet pysynyt melko vakaana tai kanta on jopa runsastunut. Hankealueella esiintyy metsoja ulostehavaintojen perusteella. Alueella olisi myös periaatteessa soidinpaikoiksi sopivaa aukkoista kalliometsää. Ilmeisesti useamman kukon soidinpaikat, jos sellaisia seudulla on, ovat kuitenkin hankealueen ulkopuolella, todennäköisesti eteläpuolella missä metsäalue jatkuu laajempana. Muut huomionarvoiset lajit Korppi (Corvus corax) Yhden parin ääntelyä kuultiin alueen kaakkoisosassa. Varsinainen pesä saattaa sijaita alueen ulkopuolella. Kulorastas (Turdus viscivorus) Yksi reviiri keskiosan kalliolla. Laji on tyypillinen vanhojen mäntymetsien lintu, mutta melko harvalukuinen. Käki (Cuculus canorus) Kukkuva käki havaittiin kahdessa paikassa, mutta havainnot eivät olleet samanaikaisia joten ne saattoivat koskea samaakin yksilö. Käen reviiri on tyypillisesti laaja, eikä se erityisesti kärsi maankäytöstä. Metsäviklo (Tringa ochropus) Yksi reviiri Kiimasuon laidalla. Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Kaksi reviiriä alueen kuusivaltaisissa metsissä. Varpushaukka (Accipiter nisus) Reviiri mahdollisesti alueen länsiosassa, missä nähtiin pesivän oloisesti käyttäytynyt lintu. Pesintää ei kuitenkaan kyetty varmistamaan eikä poikuetta havaittu myöhemmin kesällä. Pesä saattoi sijaita alueen ulkopuolellakin. Varpushaukka on oletettavasti tuulivoimalle vähiten herkkiä petolintulajeja, koska sen lentokorkeudet ovat varsinkin pesimäaikaan tyypillisesti matalia.

7 Kuva 2. Luokiteltujen ja muiden huomionarvoisten lintulajien reviirit hankealueella.

8 Kuva 3. Metsohavainnot hankealueella. Alueella ei tehty varsinaisia näköhavaintoja metsosta, mutta kolmesta paikasta löydettiin vähäisiä määriä lajin ulosteita.

9 Päätelmät ja suositukset Selvityksessä ei havaittu tuulivoimarakentamisen vaikutuksille erityisen alttiita lajeja. Myöskään linnustollisesti ympäristöstään erottuvia kohteita ei löydetty. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että tuulivoimarakentamisella tulisi todennäköisesti olemaan vain vähäiset vaikutukset alueen pesimälinnustoon. Ainoastaan metso saattaa häiriöalttiina lajina kärsiä jonkin verran tuulivoimarakentamisesta. Alueella ei kuitenkaan ole useamman kukon soidinpaikkoja, vaan siellä esiintyy todennäköisesti vain yksittäisiä metsoyksilöitä, joten vaikutukset alueelliseen metsopopulaatioon jäisivät hyvin vähäisiksi. Pesimälinnustoa ei tarvitse hankkeessa erityisesti huomioida. Kuitenkin tulee mahdollisuuksien mukaan välttää yhtenäisten metsäkuvioiden pirstomista mm. metsoon kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi. Lähteet BirdLife Suomi 2011: Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Internet- sivut, alueelliset.shtml, viitattu Koistinen J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2., uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Internet- sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2007: Lintudirektiivin I- liitteen lajit Suomessa. Internet- sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet- sivut, viitattu