Vastaanottaja Kajaanin kaupunki Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 21.9.2016 Viite 1510029043 KAJAANIN PIRUNVAARAN JA OLLISKANVAARAN METSÄLUONNON ARVOK- KAAT KOHTEET
Päivämäärä 21.9.2016 Laatija Tarkastaja Heli Lehvola Tarja Ojala Kuvaus Kajaanin kaupungin Pirunvaaran ja Olliskanvaaran metsäluonnon arvokkaat kohteet. Viite 1510029043 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi
LUONTOSELVITYS SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2 3. SELVITYSALUEIDEN YLEISKUVAUS 2 4. METSÄLUONNON ARVOKKAAT KOHTEET SELVITYSALUEILLA 5 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 11 Kirjallisuus 12
LUONTOSELVITYS 1 1. JOHDANTO Tämän selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa Kajaanin kaupungin omistuksessa olevien Pirunvaaran ja Olliskanvaaran metsäalueilla sijaitsevat metsälain 10 :n mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 :n luontotyypit sekä uhanalaiset kasvilajit. Kartoitus laaditaan palvelemaan alueen metsien hoitoa ja käyttöä. Selvitysalueet sijaitsevat Kajaanin kaupungin välittömässä läheisyydessä valtatien 5 länsipuolella Parkinniemessä ja Vuoreslahdentien eteläpuolella (Kuva 1-1). Maastokartoitukset tehtiin 12. 15.9.2016. Selvityksen maastotöistä sekä raportoinnista vastasi FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Selvitysalueiden sijainti.
LUONTOSELVITYS 2 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Maastotöiden lähtöaineistona käytettiin alueiden metsätaloussuunnitelmia. Lisäksi käytettiin Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit- tietokantaa, josta uhanalaisten eliölajien tiedot kysyttiin 1.9.2016. Lähtöaineistojen pohjalta selvitysalueille suunniteltiin maastokäynnit, jotka tehtiin 12. 15.9.2016. Eliölajit tietokannassa oli selvitysalueiden lähiympäristössä useita havaintoja liito-oravasta. Yksi havainnoista sijoittuu Olliskanvaaran selvitysalueen pohjoisosaan. Havainto on tehty vuonna 2003. 3. SELVITYSALUEIDEN YLEISKUVAUS Pirunvaaran selvitysalue käsittää noin 207 hehtaaria metsäalueita. Alue koostuu Pirunvaaran ja Vierunkankaan pääosin varttuneista metsäkuvioista, joissa valtapuuna edustaa mänty (Kuva 3-2). Erityisesti alueen itäsosissa esiintyy myös kuusivaltaisia aloja. Koivua kasvaa monin paikoin sekapuuna sekä pienialaisesti erityisesti soistuneilla aloilla myös valtapuuna. Haapaa kasvaa pääasiassa pieninä ryhminä varttuneilla kuusikkoaloilla ja raitaa muutamilla aloilla hyvin harvakseltaan. Puuston ikä Pirunvaaran selvitysalueella vaihtelee alueittain: nuoria metsiköitä esiintyy erityisesti Kirkkokallion ja Pirunvaaran rinteiden väliin jäävässä notkelmassa ja toisaalta Kirkkokallion lounaispuolella. Puustoltaan vanhimmat alueet sijaitsevat kallioalueiden lakialueilla ja Pirunvaaran itärinteillä. Hakkuuaukeita ei alueella esiinny. Pirunvaaran selvitysalueella edustavat pääasiassa kuivahkon kankaan luontotyyppiä ja kallioalueilla myös kuivan kankaan sekä karukkokankaan luontotyyppejä. Lisäksi alueella esiintyy yleisesti tuoreen kankaan aloja sekä paikka paikoin myös lehtomaista kangasta. Varsinaisia lehtoaloja ei havaittu. Alueella esiintyvät useat pienialaiset soistumat ja suot edustavat lähinnä karuja rämeitä sekä mustikka- ja puolukkakorpien ja kangasrämeiden muuttumia. Ravinteisuudeltaan rehevimmät suoalat ovat metsäkortekorpia ja niiden muuttumia. Pirunvaaran länsiosassa esiintyy kaksi vanhaa saven- tai mudanottoaluetta, jotka ovat sittemmin täyttyneet vedellä pieniksi umpeenkasvaviksi lampareiksi (Kuva 3-1). Lampareiden reunat ovat monin paikoin soistuneet ja niiden välittömät reunusmetsiköt ovat metsätaloustoimin hoidettuja. Lampareisiin on myös kaivettu ojia. Kasvilajisto lampareiden ranta-alueilla koostuu pääasiassa kurjenjalasta, vehkasta, kastikoista, suursaroista ja pajuista.
LUONTOSELVITYS 3 Kuva 3-1. Ote vanhasta peruskartasta Pirunvaaran selvitysalueelta. Saven- tai mudanottopaikoille on oton jälkeen muodostunut vedellä täyttyneitä lampareita. Peruskarttaote on vuodelta 1952. Kuva 3-2. Pirunvaaran uudistuskypsää männikköä.
LUONTOSELVITYS 4 Olliskanvaaran selvitysalueen laajuus on noin 44 hehtaaria. Alueella vallitsevat varttuneet osin sekapuustoiset metsiköt. Hakkuuaukeita, taimikoita tai nuoria metsäkuvioita ei alueella esiinny. Valtapuu on mänty, mutta myös kuusivaltaisia aloja esiintyy (Kuva 3-3). Sekapuuna on yleisesti koivua ja paikka paikoin myös jo melko kookasta haapaa. Lehtikuusta kasvaa selvitysalueen pohjoisosassa. Olliskanvaara on Pirunvaaran aluetta rehevämpää, sillä erityisesti alueen pohjoisosassa esiintyy paikotellen lehtoaloja. Lisäksi alueella edustavat lehtomaisen kankaan ja etenkin alueen eteläisemmissä osissa myös kuivahkon ja tuoreen kankaan luontotyypit. Kallioalueilla esiintyy monin paikoin kuivan ja karukkokankaan aloja. Kuva 3-3. Olliskanvaaran selvitysalueen lehtoalaa varttuneessa kuusivaltaisessa sekametsässä. Kasvillisuus on selvitysalueilla seudulle tyypillistä lajistoa. Karujen kankaiden lajistoon lukeutuvat poronjäkälät, kanerva ja variksenmarja sekä mustikka, puolukka, juolukka ja suopursu (Kuva 3-4). Tuoreiden kankaiden lajistoon lukeutuvat pääasiassa mustikka ja puolukka, lisäksi kasvaa kultapiiskua, vanamoa, metsälauhaa, maitikoita, oravanmarjaa ja metsätähteä. Varttuneilla kuusikkoaloilla kasvaa lisäksi paikoin yövilkkaa ja lillukkaa. Lehtomaisen kankaan ja lehtoaloilla kasvaa yleisesti käenkaalia, metsäalvejuurta, talvikkeja, metsäkurjenpolvea ja metsäimarretta. Lisäksi kasvaa puolukkaa ja mustikkaa. Selvitysalueilta ei tehty havaintoja uhanalaisista tai muista huomionarvoisista kasvilajeista.
LUONTOSELVITYS 5 Kuva 3-4. Vasemmalla kallioalueilla kuivan kankaan lajistoa: kanerva, mustikka ja poronjäkälät. Oikealla hyvin selvitysalueelle hyvin tyypillistä soistuneen kankaan lajistoa: korpirahkasammal, korpikarhunsammal, puolukka, mustikka, vanamo ja metsäkorte. 4. METSÄLUONNON ARVOKKAAT KOHTEET SELVITYSALU- EILLA Pirunvaaran selvitysalueilta havaittiin metsälain 10 :n mukaisina kohteina kaksi suota (Kuva 4-1). Lisäksi Olliskanvaaran selvitysalueelta on tehty vuonna 2003 havainto liito-oravan esiintymisestä. Muita lähinnä maininnan arvoisia kohteita ovat selvitysalueiden suurimmat avokallioalueet molemmilla selvitysalueilla sekä yksi lähdeympäristö Olliskanvaaran selvitysalueella. Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia kohteita ei alueelta havaittu.
LUONTOSELVITYS 6 Kuva 4-1. Selvitysalueilla esiintyvät huomionarvoiset luontokohteet. Muissa luontokohteissa luonnontilaltaan muutettu tihkupinta on merkitty erikseen Lä-merkinnällä erona avokalliokohteisiin.
LUONTOSELVITYS 7 Metsälain 10 :n mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt Pirunvaaran selvitysalueen suoympäristöistä toinen (kohde 1) käsittää hyvin pienialaisen vähäpuustoisen rämeen (Kuva 4-1). Rämeellä kasvaa kituliasta mäntyä sekä hieman koivua. Kenttäkerroksessa vallitsevat tupasvilla, riippasara ja pallosara (Kuva 4-2). Lisäksi kasvaa muutamia maariankämmeköitä. Mätäspinnoilla ja reunamilla kasvaa lisäksi suopursua, juolukkaa ja hillaa. Suon reunaan on kaivettu oja, mutta sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta suon vesitalouteen. Lisäksi oja on sittemmin kasvanut lähes umpeen, mikä edesauttaa suon vesitalouden palautumista luonnontilaiseksi. Ympäristöstään erottuvana pienialaisena kohteena, jolla on ympäröivistä alueista eriävä kasvillisuus ja luonnontilaisen kaltainen vesitalous, voidaan suo arvioida metsälain 10 :n mukaiseksi erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi. Toinen Pirunvaaran suoympäristöistä (kohde 2) sijoittuu kahden kalliolakialueen väliseen notkelmaan (Kuva 4-1). Suoalan reunamilla sekä pohjoisosassa esiintyy kangaskorpea, joka vaihettuu mustikkakorveksi ja edelleen metsäkortekorveksi, joka on suoalan valtatyyppi (Kuva 4-2). Puusto on kuusivaltaista, sekapuuna kasvaa lisäksi hieman mäntyä ja koivua. Puusto on hoidettua, mutta suoalalla esiintyy myös muutamia pystyyn kuolevia puita. Kasvillisuus koostuu lähinnä metsäkortteesta, puolukasta, mustikasta ja pallosarasta. Paikoitellen mätäspinnoilla ja suon reunamilla kasvaa myös hieman suopursua, metsätähteä ja hillaa. Vesitaloudeltaan luonnontilainen metsäkortekorpi arvioidaan metsälain 10 :n mukaiseksi erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi. Kuva 4-2. Vasemmalla vähäpuustoinen räme ja oikealla metsäkortekorpea. Muut huomionarvoiset luontokohteet Vuonna 2003 tehty havainto liito-oravasta sijoittu Olliskanvaaran selvitysalueen pohjoisosaan, jossa kasvaa liito-oravan kannalta soveliasta varttunutta kuusivaltaista sekametsää (Kuva 4-1). Soveltuva ala on selvitysalueella noin 10 hehtaaria (Kuva 4-3). Tämän selvityksen maastokäynnillä liito-oravan esiintymistä alueella ei voitu todentaa myöhäisestä ajankohdasta johtuen. Liitoorava on luontodirektiivin liiitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty.
LUONTOSELVITYS 8 Kuva 4-3. Liito-oravalle soveltuvaa metsikköä Olliskanvaaran pohjoisosissa. Olliskanvaaran selvitysalueen länsiosasta havaittiin ruostevetinen tihkupinta (Kuva 4-1). Lähteiden, tihkupintojen ja lähteikköjen välittömät lähiympäristöt lukeutuvat metsälain 10 :n mukaisiksi erityisen arvokkaiksi elinympäristöiksi. Kyseinen lähdeympäristö on kuitenkin reunoiltaan ojitettu, millä on ollut tihkupintaa kuivattava vaikutus (Kuva 4-4). Näin ollen tihkupinnan ympäristö enää selvästi erotu ympäröivistä alueista eikä sen vesitaloutta voida pitää kasvillisuusmuutoksista johtuen luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena eikä siten myöskään metsälain 10 :n mukaisena erityisen arvokkaana elinympäristönä. Kuivuminen on tihkupinnalla havaittavissa lähteisten lajien vähäisenä määränä ja muiden lähteestä riippumattomien lajien levittäytymisenä myös tihkupinnan märimpiin osiin. Maastokäynnillä tihkupinnalla havaittiin lähinnä hieman lehväsammalia (Rhizomnium sp.), muu lajisto koostuu mm. koiranputkesta, rönsyleinikistä, nuokkuhelmikästä, nurmilauhasta, kurjenjalasta, aitovirnasta ja nurmiröllistä.
LUONTOSELVITYS 9 Kuva 4-4. Tihkupinta sijoittuu pienen kumpareen päälle, jonka viereen kaivettu oja on kuivattanut tihkupintaa. Molemmilta selvitysalueilla esiintyy avokallioalueita (Kuva 4-1). Näiden alueiden puusto on muuta ympäristöä vanhempaa, mutta muutoin puusto on varsin tasarakenteista ja vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä sekä pysty- ja maalahopuustoa alueilla esiintyy paikoittain hyvin harvakseltaan. Puusto on myös kallioalueille melko tiheää ja hyväkasvuista, vain laajimpien kalliolakien puusto on harvempaa (Kuva 4-5,Kuva 4-6). Kallioalueiden monimuotoisuutta edistäviä tekijöitä, kuten painanteisiin jääviä lammikoita, soistumia, pienialaisia lohkareikkoja tai louhikoita ja jyrkänteitä esiintyy selvitysalueiden avokallioalueilla lähinnä yksittäisinä kohteina. Edellä mainittujen seikkojen perusteella selvitysalueilla esiintyviä avokallioalueita ei arvioida lukeutuvan metsälain 10 :n mukaisiin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin.
LUONTOSELVITYS 10 Kuva 4-5. Selvitysalueelle tyypillisellä kallioalueella puusto on tasarakenteista ja melko tiheää. Kallioalueiden monimuotoisuutta edistäviä tekijöitä kuten vanhoja mutkaoksaisia ja latvasta keloutuvia puita esiintyy yksittäisinä kohteina. Kuva 4-6. Harvapuustoisempi kalliolaki Pirunvaaran selvitysalueen eteläosassa.
LUONTOSELVITYS 11 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN Selvitysalueiden metsiköt ovat metsätaloustoimin hoidettuja eikä alueella esiinny luonnontilaisia metsäaloja. Selvitysalueilta havaittiin kaksi metsälain 10 :n mukaista erityisen arvokasta elinympäristöä. Kohteet käsittävät kaksi pienialaista suokohdetta, jotka sijoittuvat Pirunvaaran alueelle. Kohteet tulisi rajata metsätaloustoimien ulkopuolelle, mutta metsälain 3 :n mukaan metsälaki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön. Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia kohteita ei havaittu. Selvitysalueilta ei myöskään tehty havaintoja uhanalaisuusluokituksessa uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokiteltuja kasvilajeja eikä alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja. Suoalalta ei havaittu myöskään luontodirektiivin liitteen II ja IV mainittuja kasvilajeja eikä Suomen kansainvälisiä vastuulajeja (nk. EVA-lajit). Olliskanvaaran selvitysalueen pohjoisosasta on tehty vuonna 2003 havainto liito-oravan esiintymisestä alueella. Liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä on selvitysalueella noin 10 hehtaarin alalla. Ennen metsätaloustoimien kohdistamista alueelle, olisi suositeltavaa selvittää liito-oravan esiintyminen alueella. Liito-orava lukeutuu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. Liitteessä mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuiden lisäksi niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Selvitysalueilta havaittiin lisäksi muita luontokohteita, joiden huomioonottaminen metsätaloustoimia suunniteltaessa edesauttaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä alueilla. Näitä kohteita ovat suurimmat avokallioalueet sekä pienialainen tihkupinta, joka on luonnontilaltaan muuttunut. Lahdessa 23. päivänä syyskuuta 2016 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Heli Lehvola Luontoasiantuntija
LUONTOSELVITYS 12 KIRJALLISUUS Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, A. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14/1995. Oulanka Biolocigal station & University of Oulu. Oulu. 85 s. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 139 1994: Lehtisammalten määritysopas. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos. Helsinki. 119 s. Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 191 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna. 192 s. Metsälaki 1093/1996 Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 928 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1 Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. 264s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. 572s. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta 1.9.2016. Vesilaki 587/2011