Tavoitteena työelämä maahanmuuttajien osaaminen näkyväksi Aini Pehkonen (toim.) EUedu-julkaisut nro 1 Savon koulutuskuntayhtymä Kuopio 2011
Julkaisija: ISOK-hanke (Itäsuomalaisen Osaamisen Kehittäminen) EUedu-julkaisut Graa nen suunnittelu ja kansi: Tarja Koponen Itä-Suomen yliopisto Kannen kuva: Tatu Bloigu 2007: Näkymä Kuopion Puijolta ISSN 1796-3095 ISBN 978-952-5395-14-3 (ISSN 1799-6333) (ISSN-L 1799-6333) Painopaikka: Kopijyvä Kuopio 2011 Finland
Sisältö Interventiona validointi...5 Aini Pehkonen & Anni Karttunen Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen...11 Anni Karttunen Kokemuksia maahanmuuttajien ohjauksesta työvoimahallinnossa ja aikuiskoulutuksessa...37 Eine Pakarinen Case-kuvauksia maahanmuuttajien ohjauksesta... 101 Tiina Valtonen Lähijohtajien kokemuksia monimuotoisesta työyhteisöstä... 115 Aini Pehkonen Case-kuvaus maahanmuuttaja työelämässä... 141 Maritta Koukkari & Tuija Vartiainen-Gomes Venäläiset yrittäjät Itä-Suomessa... 147 Jaana Okulov Kirjoittajat...187
Interventiona validointi Aini Pehkonen & Anni Karttunen
Tausta Interventiona validointi ämä julkaisu on osa ESR-rahoitteista Itäsuomalaisen Osaamisen Kehittäminen (ISOK) -hanketta. Hanketta hallinnoi Savon koulutuskuntayhtymä ja partnereina hankkeessa olivat Pohjois-Karjalan aikuisopisto ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli kehittää ja tutkia maahanmuuttajien kanssa toimivien opetus- ja ohjaushenkilöstön kompetensseja, työyhteisöjen kompetensseja maahanmuuttajien rekrytoinnissa ja viranomaisten kompetensseja maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksessa. Lisäksi kehittää aiemmin opitun tunnistamisen ohjausprosessia ja laajentaa aiemmin opitun tunnistamisen käsitettä sekä prosessin käyttöön ottoa erityisesti maahanmuuttajien kohdalla. Hanke ajoittui vuosille 2008 2011. Hankkeen idea syntyi, kun ammatillisiin tutkintoihin liittyvästä henkilökohtaistamisesta alettiin käydä laajaa kansallista keskustelua. Henkilökohtaistamismääräyksessä ilmaistaan selkeästi, että näyttötutkintoa suorittavan kielitaito ja kulttuurinen tausta on huomioitava osaamista arvioitaessa. Käytännössä on ilmennyt, että tarvitsemme laaja-alaisempaa osaamisen tunnistamista kuin mitä tutkintojärjestelmämme voi tarjota. Syitä tähän on useita. Ammatillisen koulutuksen suosio on kasvanut viime vuosina, joten maahanmuuttajien on entistä vaikeampi tulla valituksi ammatilliseen koulutukseen. Maahanmuuttaja ei välttämättä tule valituksi suorittamaan tutkintoa, jos hän tarvitsee erityistä tukea opiskeluunsa. Ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimukset ovat korkeat, joten hiljattain Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat eivät useinkaan ole saavuttaneet vaadittavaa suomen kielen osaamisen tasoa. Suomessa ei ole toistaiseksi vakiintunutta rahoitusjärjestelmää siihen, että henkilö voisi osoittaa ammatillisen osaamisensa suoraan näytöillä. Toisin sanoen käytännössä tutkintokokelaat rekisteröidään aina koulutuksenjärjestäjän opiskelijoiksi, jonka jälkeen heille laaditaan henkilökohtaistetut oppimissuunnitelmat. Alle viisi prosenttia kaikista näyttötutkinnon tehneistä suorittaa tutkinnon ilman valmistavaa koulutusta. Toisaalta myös maahanmuuttajilla, kulttuuritaustasta riippuen, ei ole aina motivaatiota suorittaa ammattitutkintoa. Heidän intressinsä on siirtyä työelämän palvelukseen ansaitsemaan perheelle elanto niin nopeasti kuin mahdollista. Hanketiimissä pohdittiin keinoja, joiden avulla maahanmuuttajan osaaminen saataisiin näkyväksi. Ja samalla, että osaaminen olisi työmarkkinoiden näkökulmasta validia ilman tutkintotodistusta. ISOK-hankkeessa kehitettiin työkaluja, joiden toivotaan joustavoittavan maahanmuuttajien tai muiden syrjäytymisvaarassa olevien polkuja työelämään. Hankkeen aikana kehitettiin muun muassa osaamistodistus. Siinä työnantajan edustaja ja ammattiopettaja kuvaavat yhdes- 7
Aini Pehkonen & Anni Karttunen sä ohjaajan kanssa ammatillisia ja yliammatillisia kompetensseja, jotka henkilö on osoittanut hallitsevansa esimerkiksi työharjoittelujaksolla. Kompetenssien kuvaamisen pohjana ovat alan ammatillisten tutkintojen arvioinnin kriteerit ja ammattitaitovaatimukset. Lisäksi hankkeessa kehitettiin useiden eri alojen työnantajien kanssa rekrytointitarkoituksiin monikielisiä osaamiskartoituksia, joissa ammatinharjoittajien kannalta oleellisimmat ydinosaamiset arvioitiin. Tueksi laadittiin myös ammattialakohtaisia sanastoja eri kielipareilla. ISOK -hankkeessa kehitettiin lisäksi ammatilliseen koulutukseen aiemmin opitun tunnistamisen syväosaajakoulutus. Sen tarkoituksena on parantaa koulutuksenjärjestäjien validointiosaamista ja tuoda yhteiseurooppalaista näkemystä validointiin. Eurooppalainen näkemys validoinnin lopputuloksesta on huomattavasti laajempi, ja se sisältää mm. sosiaalisen tunnistamisen ja uraa edistävän tunnistamisen formaalin validoinnin rinnalla. Koulutusohjelma on herättänyt runsaasti myös kansainvälistä kiinnostusta ja mm. Suomessa osa korkeakouluista on ottanut sen käyttöön hiukan sovellettuna. Koulutusohjelmaa on pilotoitu kansallisesti yhteistyössä Sisäasiainministeriön kansallisen ALPO-hankkeen kanssa, ja palaute koulutuksesta on ollut inspiroivaa. Validoinnista ei ole Suomessa vielä saatavissa viranomaistahojen järjestämää koulutusta. Näyttötutkintomestarin koulutusohjelma keskittyy lähinnä suomalaisen näyttötutkintojärjestelmän tekniseen tuntemiseen ja siihen liittyvään säännöstöön ja ohjeistukseen. Validointia ei tarkastella siinä laaja-alaisesti, eikä yhteiseurooppalaista kehityksestä juurikaan opeteta. Se on kuitenkin oleellista työntekijöiden ammattitaidon ylläpidon kannalta (vrt. osaamisperustaiset tutkintojen viitekehykset, ammatillisen koulutuksen opintopisteiden siirtojärjestelmät yms.). Ko. koulutus jatkuu Suomessa kansallisella tasolla myös ISOK-hankkeen päättymisen jälkeen. Koulutusohjelma pilotoidaan myös Pietarissa ja Leningradin alueella. Tavoitteena on levittää koulutusohjelma pilotoinnin jälkeen myös toisaalle Venäjälle. Hankkeen tutkimustoiminta kohdistui maahanmuuttajien ohjauksen haasteisiin ja työmenetelmiin työvoimahallinnossa ja aikuiskoulutuksessa sekä maahanmuuttajien yritystoimintaan Itä-Suomessa. Lisäksi tutkimusintressinä oli maahanmuuttajien työelämään ankkuroitumisen prosessit. Kirjan rakenne ämä on ensimmäinen Savon Koulutus- ja kuntayhtymän EUedu-julkaisusarjassa ilmestyvä julkaisu. Tässä kirjassa on kuusi artikkelia, joista kaksi on case-kuvauksia. Kukin artikkeli osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun maahanmuuttajien osaamisen 8
Interventiona validointi tunnistamisesta, tunnustamisesta ja suomalaiseen työelämään sijoittumisesta. Vaikka kyseinen julkaisu on kirjoittajien yhteinen ponnistus, vastuu artikkelin sisällöstä on kirjoittajalla itsellään. Lämmin kiitos kirjoittajat hyvästä yhteistyöstä! Sydämellinen kiitos julkaisun taittajalle tutkimussihteeri Tarja Koposelle Itä-Suomen yliopistoon. Tekemäsi työ on ollut asiantuntevaa ja osaavaa. Osaat ratkaista taittamiseen liittyvät pulmat ja huolet. Kirja on suunnattu ammatilliseksi oppikirjaksi sekä muutoin koulutuksesta, työllisyydestä ja maahanmuutto-asioista kiinnostuneille henkilöille. Toivomme, että julkaisu herättää kiinnostusta ja keskustelua. Kirjan ensimmäisessä artikkelissa Anni Karttunen jäsentää validoinnin, aiemmin opitun tunnustamisen ja tunnistamisen, ulottuvuuksia ja merkitystä. Artikkeli avaa perusteellisesti validointiin liittyviä haasteita ja kehittämistarpeita. Validointiprosessi nähdään valitettavan usein pelkästään mekaanisena toimenpiteenä, vaikka siltä edellytetään systemaattisuutta, läpinäkyvyyttä, laadukkuutta, dynaamisuutta ja joustavuutta. Eine Pakarinen analysoi artikkelissaan työntekijöiden kokemuksia maahanmuuttajien ohjauksesta työvoimahallinnossa ja aikuiskoulutuksessa. Monikulttuurinen ohjaustilanne on aina vuorovaikutustilanne, jossa on edustettuina toisistaan poikkeavia kulttuureja, elämäntapoja ja arvoja, eikä osapuolilla välttämättä ole yhteistä kieltä. Tiina Valtosen kirjoittamassa kolmessa case-kuvauksessa tulee selkeästi esille aiemmin opitun tunnistamisen prosessin pitkäkestoisuus ja lisäksi useiden ihmisten yhteinen työpanos. Parhaaseen tulokseen päästään, kun kaikki prosessiin osallistuvat ovat sitoutuneita ja motivoituneita. Aini Pehkonen analysoi puolestaan lähijohtajien kokemuksia monikultturisesta työyhteisöstä. Työyhteisö on sensitiivinen foorumi, jossa ovat yhtä aikaa läsnä sekä yksilöllinen että yhteisöllinen toiminta. Työntekijän suhde- ja tehtäväkeskeiset taidot tulevat haastetuksi. Maritta Koukkarin ja Tuija Vartiainen Gomes n case-kuvaus perustuu yhden työyhteisön lähijohtajan useilta vuosilta koottuihin kokemuksiin maahanmuuttajataustaisista työntekijöistä. Kuvauksesta käy selville yhdessä työntekemisen haasteet ja mahdollisuudet. Jaana Okulov pohtii artikkelissaan maahanmuuttajien ja erityisesti venäläisten yritystoimintaa Itä-Suomessa. Verkostojen monipuolinen käyttö edesauttaa maahanmuuttajien niin taloudellista kuin sosiaalistakin turvallisuutta yritystoiminnassa. 9
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen Anni Karttunen
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen Mitä aiemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen tarkoittavat? iemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen, josta EU suosittelee käytettävän termiä validointi¹, tarkoittaa non-formaalin² ja informaalin³ (ja myös formaalin 4 ) oppimisen tunnistamista ja tunnistamisen tuloksen virallistamista yleisesti hyväksyttyyn dokumentaatioon. Validointiprosessi nähdään usein pelkästään mekaanisena toimenpiteenä, vaikka siltä edellytetään systemaattisuutta, läpinäkyvyyttä, laadukkuutta, dynaamisuutta ja joustavuutta. Validointi on hyvin tärkeässä roolissa elinikäisessä ja elämänlaajuisessa oppimisessa. Työelämä, harrastukset, yhdistystoiminta, arkinen aherrus ja kurssit formaalin koulutuksen lisäksi kerryttävät yksiön tietoja ja taitoja. Näistä syistä on perusteltua, että yksilön osaaminen tulisi tunnistaa ja tunnustaa aika ajoin. Tietokone päivitetään, kun uusia ohjelmistoversioita on saatavilla. Vastaavasti voidaan ajatella, että yksilöiden osaaminen päivittyy elämänkokemuksen myötä. Osaamisen näkyväksi tekeminen hyödyttää sekä yksilöä, työyhteisöä että yhteiskuntaa. Tällä hetkellä useimmissa maissa validointimenettelyt ovat sidoksissa tutkintojärjestelmään, ja se tekee tunnustamisprosessin haastavaksi toteuttaa. Aiemmin opittu on tutkintojärjestelmien vankilassa. Validointimenettelyt on useimmiten kytketty osaksi formaalia koulujärjestelmää, jolloin osaamisen tunnistaminen jää pintapuoliseksi tai vaillinaiseksi. Jos ainoat tunnustetut osaamisstandardit ovat tutkintojen vaatimuksia, voi huomattava osa työelämän kannalta relevanttia osaamista jäädä tunnistamatta ja tunnustamatta. Kun suomalaisilta PK-yrityksiltä kysyttiin, mitä he arvostavat eniten rekrytoitavassa työntekijässään, viesti oli hyvin selkeä: etsimme hyviä, monipuolisia tyyppejä. PK-yrittäjät eivät siis kaikissa tapauksissa asettaneet alan koulutusta ensisijaiseksi valintakriteeriksi. Yritykset voivat olla niin erikoistuneita toimialallaan, että uudet valitut työntekijät on koulutettava ja perehdytettävä työtehtäviinsä kyseisessä yrityksessä. Validointimenettelyä tulisikin kehittää yhä enemmän yksilö- ja työtehtävälähtöiseksi, eikä pelkästään tutkintolähtöiseksi. ¹ Validointi EU määritelmän mukaan termi validointi kattaa koko prosessin: ohjaus, osaamisen arviointi ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ² Non-formaali oppiminen epävirallinen oppiminen, ei tutkintotavoitteinen koulutus, esim. kansalaisopistot, työpaikkakoulutukset yms. kurssit, joissa strukturoitua opetusta ³ Informaali oppiminen arkioppiminen, työssä tai harrastusten tms. parissa tapahtuva oppiminen, jossa ei strukturoitua opetustilannetta 4 Formaali oppiminen koulutusjärjestelmän antama strukturoitu koulutus, joka tähtää tutkintoon tai muuhun vastaavaan serti ointiin 13
Anni Karttunen Kuvio 1. Oppimisen polut, osaamisen validointi ja validoinnin tulosten hyödyntäminen. (European Guidelines for validating nonformal and informal learning 2010, 18. Käännös Anni Karttunen.) Aiemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen tulisi nähdä itsenäisenä prosessina, jonka tuloksia voisi hyödyntää useilla eri tavoilla. Validointiprosessi voi nähdä ainakin kolmeen eri mahdolliseen lopputulemaan päätyvänä tapahtumaketjuna (ks. kuvio 1). Sosiaalinen validointi tarkoittaa osaamisen tunnistamista, jonka tarkoituksena on yksilön voimaannuttaminen, itselle ja lähiympäristölle osaamisen näkyväksi tekeminen ja kenties myöhemmin jatkosuunnitelmien tekeminen tämän pohjalta. Koulutusmaailmassa sosiaalisen validoinnin merkitystä voidaan väheksyä, koska se ei johda välittömiin jatkotoimenpiteisiin koulutuksen tai työllistymisen osalta. Esimerkiksi pakolaistaustaisen maahanmuuttajan, jonka elämä on pirstaloitunut sodan tai vainon seurauksena, keskittymiskyky opiskeluun voi olla hyvin alhainen. Tällöin hänen osallistumisensa pitkään koulutukseen on vaikeaa. Yleisesti koulutuksen opetussuunnitelman yhtenä tavoitteena on, että kyseisen koulutuksen suorittaneet henkilöt työllistyvät tai siirtyvät jatko-opintoihin. Pystyykö traumatisoitunut henkilö tervehtymään henkisesti niin hyvin, että hän voisi saavuttaa hänelle asetetut koulutuksen tavoitteet? Ken- 14
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen ties voisimme harkita koulutuksen tavoitteiden asettamisen tällaisissa tapauksissa toisin: yksilölle asetetaan tavoitteeksi sosiaaliseen validoinnin tuloksiin nojaten esimerkiksi toimiminen yhteisönsä aktiivisena jäsenenä. Tavoitteena hänellä olisi muiden yhteisön jäsenten tukeminen ja auttaminen oman kompetenssinsa mukaisesti. Toinen esimerkki sosiaalisen validoinnin kohderyhmästä on vapaan sivistystyön parissa opiskelevat ihmiset. Toinen validoinnin muoto on uraa edistävä validointi tai työelämävalidointi. Tämä validointiprosessi tehdään nimensä mukaisesti työpaikalla. Osaamista re ektoidaan tällöin kyseessä olevan työtehtävän standardeihin, jotka voivat olla työorganisaation itsensä määrittelemiä osaamiskokonaisuuksia. Useat suuret yritykset ovat ottaneet validoinnin henkilöstönkehittämistyökalukseen, kuten Philips ja Airbus. Uraa edistävän validoinnin avulla kartoitetaan työntekijöiden osaaminen, osaamisen kehittämistarpeet, työntekijöiden potentiaaliset kehittymisnäkymät ja myös mahdollisuudet olla käytettävissä muissa yrityksen työtehtävissä. Urapolkujen ja sisäisen koulutuksen suunnittelun helpottuessa työntekijät sitoutuvat paremmin yritykseen. Työelämävalidoinnin toteuttamisessa mukana ovat kyseessä olevan työnantajan edustajat sekä alan rekisteröity validointikeskus. Kolmas, tyypillisin validoinnin muoto on koulumaailmaan sidottu tutkintotavoitteinen validointi, jossa yksilön osaamista peilataan tutkinnon (tai muun virallisen serti kaatin) osaamisstandardeihin. Tällä hetkellä useimmissa järjestelmissä Euroopassa validoinnin ensisijaisena tavoitteena on tutkinto tai vastaava virallinen todistus. Kuitenkin validointiprosessissa voi olla useita eri tavoitteita, jotka täytyy määritellä yksilön näkökulmasta. Kaikille ihmisille tutkinnon saaminen ei ole päämäärä, vaan yksilö haluaa esimerkiksi edistää liikkuvuuttaan työmarkkinoilla joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti. Tällöin tavoitteena on tehdä siihen asti kertynyt kokemus näkyväksi, jotta pystytään realistisesti tekemään urasuunnitelma. On mahdollista, että henkilön työuran kehittyminen voidaan toteuttaa työpaikalla järjestettävänä sisäisen koulutuksen avulla. Esimerkiksi 45-vuotias maahanmuuttaja, jolla on yli 25 vuotta työkokemusta. Hänellä ei ole motivaatiota suorittaa ammattitutkintoa, vaikka siitä osa validoitaisiinkin. Hän on osaava ja motivoitunut siirtymään työelämään uudessa asuinmaassaan. Työnantajia on kuitenkin hankalaa saada vakuuttuneeksi työnhakijan osaamisesta, koska työ- ja koulutodistukset ovat vieraskielisiä tai puuttuvat kokonaan. Tällöin oivallinen keino olisi tunnistaa ja tunnustaa henkilön osaaminen yhdessä työelämän ja esimerkiksi koulutusorganisaation kanssa. Käytännössä hakija voisi olla oman alansa yrityksessä työharjoittelussa, jonka aikana hänen osaamistaan peilattaisiin alan kriteereihin. Työharjoittelun tuloksena voidaan kirjoittaa todistus, jossa yksilön kompetenssit on kuvattu osaamisina. Osaamisperustaisia työtodistuksia on pyrittykin jo jossain määrin kehittämään 15
Anni Karttunen Suomessa. Huolella tehdyt osaamisperustaiset työtodistukset voivat joustavoittaa henkilön työ- ja opintopolkuja. Näin myös rekrytoijat yrityksissä saavat helpommin kokonaiskuvan hakijan osaamisesta ja myös validointiprosessit nopeutuvat. Hyvä muistaa: 1. Non-formaalin ja informaalin oppimisen validointijärjestelmien tulisi olla monipuolisia ja joustavia 2. Validointi voi olla sosiaalista validointia, uraa edistävää validointia tai tutkintotavoitteista validointia 3. Validointi on hyvä työkalu työelämälle; urapolkujen suunnittelu ja henkilöstöresurssien käyttö paranee Validoinnin kehityskaari pähkinänkuoressa iemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen -ajatuksena ja käytäntönä ei ole uusi asia. Ajatus muualla kuin formaalissa koulutusympäristössä oppimisesta esiintyy jo viime vuosisadan alun tutkimuksissa. Kuitenkin informaalin ja non-formaalin oppimisen systemaattinen kehittäminen ja hyödyntäminen pääsivät kunnolla alkuun Euroopassa vasta 1990-luvulla, kun aiemmin opitun tunnistamista ja tunnustamista alettiin tarkastella taloudellisten hyötyjen näkökulmasta. Se käsitettiin myös olevan keskeinen osa elinikäistä oppimista. Ajatus aiemmin opitun tunnistamisesta kirjattiin Elinikäisen oppimisen strategiaan. Varsinaisen lähtölaukauksen yhteiseurooppalaiselle non-formaalin ja informaalin oppimisen kehittämiselle antoi Lissabonin strategia vuonna 2000. Strategiassa esitettiin korkealentoisia tavoitteita, joiden ydin kiteytyy seuraavaan: Euroopan unionin strategisen tavoitteen mukaisesti unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. 5 5 Neuvoston (koulutus)selvitys Eurooppa-neuvostolle koulutusjärjestelmien konkreettisista tulevaisuuden tavoitteista. 2001. 16
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen Koulutuksen ja eritoten ammatillisen koulutuksen katsottiin olevan avainasemassa tämän strategisen tavoitteen saavuttamisessa. Vuonna 2002 laadittiin Koulutus 2010 -ohjelma 6, jonka strategisten tavoitteiden avainasioihin kuuluu mm. Parannetaan tunnustamismenettelyjen tehokkuutta ja nopeutta jatkoopiskelua, koulutusta ja työllisyyttä varten koko Euroopassa. Edistetään asiasta vastaavien laitosten ja viranomaisten välistä yhteistyötä yhteensopivuuden lisäämiseksi laadunvarmistuksessa ja akkreditoinnissa. Edistetään koulutusmahdollisuuksia ja -rakenteita koskevien tietojen avoimuutta avoimen eurooppalaisen koulutusalueen luomiseksi. Edistetään opetuksen ja koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on Euroopassa kehitetty ja käynnistetty useita yhteiseurooppalaisia prosesseja, kuten Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) 7, Eurooppalainen ammatillisten tutkintojen opintosuoritusten siirtojärjestelmä (ECVET) 8 ja Eurooppalainen ammatillisen koulutuksen laadunhallinnan ja laadunvarmistuksen viitekehys (CQAF) 9 ja ammatillisen koulutuksen eurooppalainen laatuverkosto (ENQA-VET) 10 sekä korkeakoulutuksen laatuverkosto (ENQA) 11. Ks. kuvio 2, sivulla 19. Näiden lisäksi on kehitetty käytännön työkaluja, kuten Europassi-järjestelmä, joka sisältää CV:n lisäksi liikkuvuus- ja kielitodistuksen sekä tutkintotodistuksen liitteen, joita on kehitetty Euroopassa kansallisella tasolla. Europassi -kokonaisuuteen ollaan lisäksi kehittämässä kompetenssipassia, johon voidaan kuvata yksilön tiedot ja taidot osaamisina. Unohtaa ei myöskään sovi Elinikäisen oppimisen ohjelmaa, Euroopan Sosiaalirahastoa ja muita EU:n rahoitusmekanismeja, joissa korkeakoulutukseen, aikuiskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen suunnatun rahoituksen painopisteenä on ollut aiemmin opitun tunnistaminen ja siihen liittyvien järjestelmien sekä työkalujen kehittäminen. Euroopan unioni on 6 Koulutus Euroopassa: erilaiset järjestelmät, yhteiset päämäärät vuoteen 2010 saakka. 2002. 7 EQF European Quali cation Framework, Eurooppalainen tutkintojen viitekehys. Ks. http:// ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/doc44_en.htm 8 ECVET European Credit (Transfer) System for Vocational Education and Training, Eurooppalainen ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä. 9 CQAF Common Quality Assurance Framework for VET - Yhteinen eurooppalainen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen ja laadunhallinnan viitekehys 10 ENQA-VET European Network on Quality Assurance in VET Eurooppalainen ammatillisen koulutuksen laatuverkosto 11 ENQA European Network on Quality Assurance Eurooppalainen korkeakoulutuksen laatuverkosto 17
Anni Karttunen tukenut prosessin toteuttamista useilla foorumeilla. Tosin näyttää siltä, että Euroopan maat kulkevat koulutuspoliittisesti hyvin eri tahtiin. Suomen ollessa EU:n puheenjohtajana vuonna 2006, laadittiin eurooppalainen asiakirja Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki. Yhteiseurooppalainen koulutuspoliittinen viesti oli selkeä: Jäsenvaltioiden olisi seuraavien viiden vuoden kuluessa otettava käyttöön epävirallisen ja arkioppimisen validointi- ja tunnustusjärjestelmät validointia ja tunnustamista koskevien yhteisten eurooppalaisten periaatteiden ja nykyisten kokemusten pohjalta. Validointi- ja tunnustusjärjestelmän kehittäminen voidaan yhdistää tutkintojen tunnustamista koskevien eurooppalaisten puitteiden yhteydessä tapahtuvaan tutkintojen tunnustamista koskevien kansallisten puitteiden kehittämiseen (Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki 2006, 9). Toisin sanoen, vuoden 2010 loppuun mennessä olisi kaikissa EU-valtioissa pitänyt olla aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen järjestelmät käytössä. Näin ei kuitenkaan ole, ainoastaan osassa jäsenvaltioita on jonkinlainen toimiva, yleisesti hyväksytty aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen järjestelmä. Itä-Eurooppa ja muutamat Etelä-Euroopan maat kulkevat auttamatta jälkijunassa, eikä merkittäviä koulutuspoliittisia ja rakenteellisia muutoksia ole saatu toteutetuksi. Jotta toimivat validointimenettelyt voisi ottaa käyttöön, tulisi rakentaa osaamisperustainen tutkintojen ja muun osaamisen järjestelmä. Osa jäsenvaltioista ei ole pystynyt vastaamaan haasteeseen. Suurimmat syyt siihen, miksi järjestelmiä ei ole kyetty kehittämään suositusten mukaisesti, ovat poliittisen tahdon puute ja raha. Koulutusuudistukset vaativat taloudellisia resursseja ja osaamista. Joissakin EU-valtioissa syy on ollut lainsäädännössä, joka on rajoittanut aiemmin opitun tunnistamisen järjestelmien rakentamisen formaalin koulutuksen rinnalle tai sen sisälle. Lakiuudistukset ovat aikaa vieviä ja monimutkaisia prosesseja, esim. liittovaltiomuotoisessa Saksassa. Lisäksi joissakin Euroopan maissa on koettu ongelmalliseksi se, ettei validointimenettelyllä saatu tutkinto tai muu serti kaatti nauti samanlaista luottamusta työelämässä kuin formaalin oppimisen kautta hankittu. Tällainen tilanne vääjäämättä karkottaa asiakaskunnan ja vesittää koko validointiprosessin uskottavuuden. Suomalaisessa ammatillisen koulutuksen järjestelmässä tutkintotodistuksesta ei käy ilmi, onko tutkinto suoritettu tunnustamalla jo olemassa oleva osaaminen, vai onko tutkinnon haltija formaalin koulujärjestelmän läpikäynyt. Käytännössä ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja ei pysty suorittamaan formaalin kouluoppimisen kautta, koska niihin osallistuminen vaatii laajahkoa kyseisen alan työkokemusta tai muutoin hankittua alan osaamista. Lisäksi näiden tutkintojen suorittaminen perustuu näyttöihin, joissa osaaminen todennetaan. 18
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen Ketkä ovat toimijoina? Eurooppalainen taso Kansallinen taso (mukaan luettuna alueelliset sidosryhmät, kuten aluehallinnot) Tietoyhteiskunta Liikkuvuus Innovaatio Osaamispotentiaalin hyödyntäminen Koulutusta kakiklle Räätälöidyt koulutukset Lyhyemmät opiskeluajat Lisääntyneet oppilasmäärät Koulutussektori Työelämäsektori Vapaaehtoistyön sektori Yksilö Euroopan komissio ja Eurooppaneuvosto, EU:n erillisvirastot (Cedefop ja European Training Foundation, ETF) Työelämäjärjestöt Opetusministerit Työministerit Ministerit Tutkintoviranomaiset Työelämäjärjestöt Kansalaisjärjestöt Paikallishallinnon toimijat Yksityiset toimijat Arviointikeskukset Ammatilliset oppilaitokset Yliopistot Erityiset validointikeskukset Yritysjohto Henkilöstöhallinto Ammattiliittojen edustajat Yhteisöt Kansalaisjärjestöt Projektit Validointikokelas Työntekijä Mitkä ovat tulokset? Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) Europassi Common European Principles for Validation European Guidelines for validation ECVET ja ECTS Kansallinen tutkintojen viitekehys Tutkintojärjestelmä Kansallinen opetussuunnitelma Koulutusohjelmat (standardit) Tutkinto- ja muut todistukset Ammattitaitovaatimukset Osaamisprofiilit Työnkuvaukset Osaamisprofiilit Motivaatio oppia Itsetunnon kasvaminen Todistus tiedoista ja taidoista Henkilökohtaiset syyt Miksi tehdään? Läpinäkyvyys ja vertailtavuus Liikkuvuuden paraneminen Kilpailukyvyn lisääminen Elinikäinen oppiminen Uudistaminen Kilpailuetu Resursointi Urasuunnittelu Koulutus Sosiaalinen tunnustaminen Henkilökohtaiset syyt Työllistyminen Henkilökohtaiset syyt Työllistyminen Liikkuvuus Urakehitys Jatkokoulutusmahdollisuus Miten tehdään? Avoin koordinaatiometodi Tekninen yhteistyö (Peer Learning Activities) Tutkimusohjelmat ja muut ohjelmat (Elinikäisen oppimisen ohjelma, Puiteohjelmat) Järjestelmät Projektit Verkostot Rahoitus Lainsäädäntö Osaamisen tunnistamis- ja tunnustamiskäytänteiden määrittely Osaamiskartoitus Ohjaus Arviointi Validointi Osaamiskartoitus Europassi CV Youthpass Lisäoppiminen Osaamisen dokumentointi Arviointiin osallistuminen Kuvio 2. Non-formaalin ja informaalin oppimisen integroitu kuvaus. 19
Anni Karttunen Patrick Werquin (Senior Economist in the Centre for Educational Research and Innovation (CERI) of the OECD) toi esiin hyvin merkittävän seikan liittyen validoinnin uskottavuuteen Brysselissä 12 järjestetyssä konferenssissa. Hän totesi, että validointijärjestelmien arviointi perustuu kaikkien osaamisstandardien hallitsemiseen, kun taas formaalissa koulutuksessa arviointi perustuu useimmiten sattumanvaraisen testauksen -periaatteeseen. Kun opiskelija opiskelee tutkintoa X formaalissa koulutuksessa, hänen tietojaan ja taitojaan testataan sattumanvaraisesti tenttitilanteessa. On mahdollista, että opiskelija on keskittynyt tärppien lukemiseen ja saa tämän perusteella 60 % tenttivastauksista oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että jos opiskelija koko koulutuksensa ajan läpäisisi tenttinsä 60 % tasolla, hän saisi silti tutkinnon suoritetuksi. Kun yksilö suorittaa tutkinnon niin, että jotkut tai kaikki tutkinnon osat tunnustetaan hänen osaamisensa perusteella, täytyy yksilön pystyä osoittamaan osaamisensa käytännöllisesti kaikissa arvioinnin kohteissa ja kriteereissä, jotka tutkinnon perusteissa on kuvattu. Tästä voinee vetää päätelmän, että kaikista epäilyistä huolimatta validointimenettelyn kautta suoritettu tutkinto antanee totuudenmukaisemman ja kattavamman kuvan yksilön osaamisesta kuin perinteisen koulujärjestelmän tutkinnot, kun arviointi on tehty laadukkaasti. Euroopassa riittää siis vielä paljon tekemistä ja kehittämistä vuoden 2010 jälkeenkin aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen saralla. Kehittämisvastuu on jäsenvaltioilla. Yhteiseurooppalaiset rakenteet, suositukset ja suuntaviivat ovat olemassa. Jäsenvaltioiden tulee kehittää omia järjestelmiään niin, että ne ovat linjassa eurooppalaisten suositusten kanssa. Mikäli jäsenvaltiot eivät vakavissaan kehitä järjestelmiään osaamisperustaisiksi ja yhteneväisesti, vaikuttaa se tasa-arvoa loukkaavasti EU-kansalaisiin, liikkuvuus työmarkkinoilla jää helposti horisontaaliseksi ja maantieteellisesti idästä länteen suuntautuvaksi. Tutkintojen viitekehys validoinnin airuena urooppalainen tutkintojen viitekehys, EQF, on kahdeksantasoinen osaamisperustainen tutkintojen viitekehys, joka on jaettu tasojen lisäksi tietoihin, taitoihin ja kompetensseihin (ks. liite I). Viitekehyksen tasot on siis kuvattu osaamisina. Kehyksen tarkoituksena on toimia yhteiseurooppalaisena viitekehyk- 12 OBSERVAL Final Dissemination Conference 13.10.2010, Bryssel, Belgia. www.observal.org 20
Näkökulmia validoinnista Euroopan kautta Suomeen senä, jonka pohjalta kukin valtio laatii oman, kansallisen viitekehyksen (NQF) 13, joka mukailee kansallisia erityispiirteitä. Kukin jäsenvaltio määrittelee itse, mille tasolle mikäkin tutkinto tai muu osaamiskokonaisuus kansalliseen viitekehykseen sijoitetaan. Tämän järjestelmän tarkoituksena on tehdä eurooppalaiset tutkinnot (suoritustavasta riippumatta) keskenään helpommin vertailtaviksi, mikä taas helpottaa liikkuvuutta eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Kun osaamisperustainen viitekehys rakennetaan, tuetaan samalla jäsenvaltioita työstämään omaa tutkintojärjestelmää osaamisperustaiseksi. Muutoin vertailtavuus jää heikoksi. Ajatuksena on myös, että osaamisperustaisuus edesauttaa validointimenettelyjen kehittämistä ja käyttöönottoa. Kaikissa EU-maissa on aloitettu kansallisten viitekehysten kehittäminen. Tämä on lisännyt kansallisen tason keskustelua koulutusjärjestelmistä ja myös tahtoa edistää kansallisella tasolla läpinäkyvyyttä. Toisaalta on ollut myös havaittavissa se, että kaikki jäsenvaltiot eivät ehkä ole ottaneet kansallisen viitekehyksen laatimisharjoitusta kovin vakavasti. Työ on tehty hyvin nopeasti ja mekaanisesti ylhäältä käsin ilman, että toimijoita on kuultu ja keskusteltu. Tämä johtaa huonoimmillaan EU-maiden välisen luottamuksen vähentymiseen tutkintojärjestelmiä vertailtaessa eikä suinkaan edesauta läpinäkyvyyden periaatetta. Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoima tutkintojen ja muun osaamisen kansallisen viitekehyksen 14 kehitystyö on pitkällä. Tavoitteena on, että laki tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä tulisi voimaan heti vuoden 2011 alkupuolella. Erityisesti suomalaisesta kehitysprosessista kannattaa mainita sen erinomainen demokraattisuus; kaikilla toimijoilla oli mahdollisuus kommentoida esitystä ja osallistua kehitystyöhön sitä kautta. Kommentteja tulikin runsaasti kaikilta asianosaisilta. Toiseksi mainitsemisen arvoinen on se, että NQF -työryhmä jatkaa yhä työtään tavoitteenaan laajentaa viitekehyksen käyttöä opetusministeriön hallinnonalaan kuulumattomien tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien osalta. Tällaisia ovat esimerkiksi maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus sekä korkeakoulujen täydennyskoulutukset, jotka eivät ole tutkintoja, mutta ne antavat erityispätevyyksiä, joita edellytetään tiettyjen hallinnonalojen tehtävissä. Työryhmässä käydään myös keskustelua siitä, miten muuta kuin tutkinnoissa määriteltyä osaamista voitaisiin sijoitella viitekehykseen tulevaisuudessa. Suomalainen tutkintojen ja muun osaamisen viitekehys perustuu kahdeksaan osaamisen tasoon 15, samoin kuin EQF. Erona kuitenkin Eurooppalaiseen viitekehykseen on se, että Suomessa jakoa ei ole tehty ainoastaan tietoihin ja taitoihin (työskentelytapa ja soveltaminen), vaan lisäksi viitekehys jakaa osaamisalueet 13 NQF National Quali cation Framework Kansallinen tutkintojen viitekehys 21