TULOSRAPORTTI. Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hanke Hankenumero 4099 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

TULOSRAPORTTI Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hanke Hankenumero 4099 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

Sisältö Johdanto... 3 1. Ruokintakustannusten alentaminen ruokinnan optimoinnilla sekä viljan saatavuuden varmentamisella... 3 i) Ruokintakustannuksen alentaminen... 3 Tilarehusekoittamo... 5 Vilja- ja puolitiivisteruokinnan kehittäminen... 8 Broilereiden elävyyttä ja hyvinvointia tukevien ruokintaratkaisujen kehittäminen... 13 Broileritilojen viljaruokintaosaamisen kehittäminen... 19 ii) Broilerirehuvehnän viljelyn edistäminen ja saatavuuden varmistaminen... 20 iii) Valkuaisrehuvehnän viljelytiedon ja tuotantopanoskäytön kerääminen sekä suositukset kasvinviljelytoimenpiteiksi, jolla tuotantovaikutukselta kilpailukykyisen ja ympäristöystävällisen vehnän viljelyä edistetään kohtien I. ja II. tueksi... 21 Broilerirehuvehnän etsintä... 23 Broilerinlannan käytön optimointi... 29 2.) Energia- ja sivutuotteet... 41 1.) Energiantuotantotavat ja sivutuotteiden hyödyntämismenetelmät... 42 2.) Energiantuotannon ja sivutuotteiden käytön mallinnus... 42 3.) Energiantuotannon kauppatavat ja yrittäjyys... 43 3. Rakentamisen ja toimintarakenteen optimoitu bioturvallinen toimintamalli Kotikyläkonsepti... 47 4. Olosuhteet, seuranta ja kehittyminen... 49 Hallirekisteri ja hallipassi... 50 Tuotantodatan kerääminen, analysointi ja tulosten hyödyntäminen... 51 Ilmastointikoulutus... 65 Penergetic K kompostiaine... 65 5. Kumppanuudet broileritilojen ja muiden maa- ja metsätilojen välinen yhteistyö... 66 6. Untuvikkotuotanto ja uudet kasvatustavat... 67 Untuvikkotuotannon kilpailukyky ja kannattavuuden parantaminen sekä untuvikkolaadun varmentaminen 68 TUKEVA II... 71 1. Untuvikkojen sukupuolilajittelu... 73 2. Optimoidaan kasvatusikä ja teuraspaino kukolla ja kanalla erikseen vs. sekaparvet.... 73 3. Elävyyttä ja rintalihantuottoa tukeva rehustus... 76 1

4. Tilatason kasvatustapa (harvennus vs. all in - all out)... 76 5. Nykyisen jalosteen sopivuus ja uudet jalostevaihtoehdot... 77 6. Muut asiat (kiinniotto ja kuljetus)... 78 Ulkomaan matkat/kansainväliset tapahtumat... 79 Hankkeen kotimaan tapahtumat... 79 Lehtijutut... 80 2

Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen-hanke Nro. 4099 TULOSRAPORTTI JA SUUNNITELLUT JATKOTOIMENPITEET Johdanto Joulukuu 2010 Tähän raporttiin on koottu yhteen osa-alueittain hankkeessa tähän mennessä syntyneet keskeisimmät tulokset. Hanke on vielä oleellisesti kesken, joten kaikkia tehtyjä toimenpiteitä ja syntyneitä tuloksia ei tästä raportista löydy. Hankkeen kuluessa eri osa-alueiden painotuksia ja toimenpiteitä on osittain muokattu alkuperäisestä hankesuunnitelmasta. Muokkaukset on tehty yhteistyössä hankkeen toteuttajien ja ohjausryhmän kanssa ja niiden tarkoitus on ollut sopeuttaa hankkeen toiminta vastaamaan paremmin toimintaympäristön muuttuneita tarpeita. Osa-alueiden alkuperäiset tavoitteet ja toimenpiteet on kirjattu tähän raporttiin ja niiden toteutumista/muuttamista on kommentoitu kunkin osa-alueen kohdalla erikseen. Hankkeen puitteissa toteutetut ulkomaanmatkat ja kotimaan tapahtumat sekä kirjoitetut lehtijutut löytyvät listattuina raportin lopusta. Jos matka tai tapahtuma on kohdistunut selkeästi tiettyyn osaalueeseen, se mainitaan myös kyseisen osa-alueen toimenpiteet -kohdassa. Useita hankkeen osa-alueita on toteutettu pienemmissä kokonaisuuksissa, joiden tavoitteet, toimenpiteet, tulokset ja suunnitellut jatkotoimenpiteet on usein raportoitu erikseen osa-alueen alla. 1. Ruokintakustannusten alentaminen ruokinnan optimoinnilla sekä viljan saatavuuden varmentamisella i) Ruokintakustannuksen alentaminen Osa-alueen tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet hankesuunnitelmasta: Edistetään kotimaisen viljan rehukäyttömahdollisuuksia, tilan oman viljan rehukäytön taloudellisuutta ja turvallisuutta sekä seurataan ruokinnan vaikutusta kasvatuksen kannattavuuteen ja teuraslaatuun. Tarkastellaan tuottajien mahdollisuuksia kustannusten säästöön rehulogistiikan, viljan ja rehun varastoinnin (siilot) sekä rehun yhteisostojen kautta. - Kustannustehokkaiden ruokintastrategioiden kehittäminen ja ylläpito - Koe- ja tilamittakaavaiset ruokintakokeet - Teollisen rehun valmistuksen kilpailukyvyn varmistaminen - Rehulogistiikan optimointi - Tilan siilokapasiteetin optimointi suhteessa ostorehuihin - Ruokintaosaamisen kouluttaminen 3

- Neuvonnan ruokintaosaaminen ja optimointi - Tuottajien ruokinnan teoria / tekniikka ja talouskoulutus - Rehun kilpailukyvyn seuranta ja arviointi - Tuotantovaikutukset vrs. vakuustodistukset vrs. kustannukset 1. Rehun optimointi ja ½-tiivisteruokinnan kehittäminen. Ruokinnan ja rehustuksen suunnittelua toteutetaan lineaarisella optimoinnilla rehusuunnitteluohjelmiston ja sitä täydentävien ohjelmien avulla. Optimoinnissa käytetään rehujen hinta- ja analyysitietoja sekä lintujen ravintoainetarvevaatimuksia. Suunnittelutyössä käytetään apuna MTT:n tutkimusten, premix - toimittajien, jalostajan sekä muista läheistä saatavia tietoja mm. rehujen ominaisuuksista, ruokintastrategioista, lintujen kasvutaipumuksista ja syöntikyvystä. 2. Tutustuminen ulkomailla parhaisiin käytäntöihin, teolliseen rehun valmistukseen, tutkimukseen, tilatason rehusekoittajiin ja rakeistajiin sekä asiantuntijaorganisaatioihin 3. Tilatason- ja koemittakaavan verranteet ja vaikutukset teuraslaatuun 4. Ruokintasuositusten optimointi tilatasolla 5. Tuottajakoulutus Toteutuneet toimenpiteet ja tulokset sekä suunnitellut jatkotoimenpiteet: Hankkeen edetessä ruokintastrategioiden kehittämisessä on viljaruokinnan lisäksi entistä enemmän kiinnitetty huomiota broilereiden elävyyttä ja hyvinvointia tukeviin ruokintaratkaisuihin (tämä on esitetty omana alakohtanaan vaikka onkin viljarehun kehittämistä), jotta tulevan broileridirektiivin vaatimukset saataisiin mahdollisimman hyvin täytettyä. Mikäli broilereiden elävyys ja hyvinvointi eivät ole direktiivin vaatimalla tasolla, voivat viranomaiset pienentää kasvatusosastokohtaisesti sallittua elopainokuormaa neliötä kohti, jolloin tuotannon kannattavuus ja kilpailukyky heikkenevät oleellisesti. Osa-alueen suorittamista, varsinkin rehujen kehitystyössä hyödynnettävää laajempien tuotantovaikutusten seurantaa on osittain hidastanut tuotantotulosaineistojen keräämisen ja analysoinnin työläys, jonka oli tarkoitus helpottua suunnitellun E-portaalin myötä. E-portaalia ei kuitenkaan todennäköisesti saada käyttöön tämän hankkeen aikana. Laaja tuotantotulosaineisto on kuitenkin äärimmäisen tärkeä työkalu kehitystyössä, joten sen keräämisen on kohdistettu resursseja työläydestä huolimatta. Myös emobroilereiden ruokintaan on panostettu tässä hankkeessa. Tarkemmat tiedot siihen liittyvistä toimenpiteistä löytyvät osa-alueesta 6. (Untuvikkotuotanto ja uudet kasvatustavat). Pelkästään tilatason tulosten perusteella luotettavien johtopäätösten tekeminen erilaisissa verranteissa on hankalaa, sillä muuttuvia tekijöitä on tiloilla runsaasti. Toimitettujen untuvikkojen laatu vaihtelee, samoin olosuhteet eri kasvatusosastoissa. Usein tilalla ei ole samassa kierrossa osastoa, johon testattavan rehuohjelman tuloksia voisi verrata vaan kaikissa osastoissa on käytössä sama rehuohjelma. Tällöin tuloksia joudutaan vertaamaan kasvatusosaston edellisen kierron tuloksiin tai saman kasvatusajan keskiarvotuloksiin. Luotettavan tiedonsaamisen vuoksi ruokintaosa-alueessa on tehty melko paljon tutkimuksia myös koemittakaavassa. 4

Tilarehusekoittamo Tavoite Tilarehusekoittamon suunnittelussa tavoitteena oli selvittää kustannustehokkain malli tilarehusekoittamoon, jonka avulla suurissa tuotantoyksiköissä voitaisiin rehukustannusta vähentää merkittävästi ja samalla hyödyntää entistä enemmän tilan omia rehuraaka-aineita. Toimenpiteet 7.5.2008 tutustumiskäynti MTT:n rehusekoittamoon Jokioisiin. Provimin (rehuesiseos-valmistaja) vieraina Eurooppaan tutustumassa karkea jauheinen (mysli) ruokintakonseptiin ja sen toimivuuteen (Hollanti/Saksa 16.-18.6.2008). matkaraportti Proviminin järjestämän tutustumismatkan seurauksena 2 henkilöä kävi vastavierailulla 3.-5.9.2008 tutustumassa suomalaiseen broilerituotantoon. Premix (esiseos)-valmistajista mm. Proviminin ja Biominin kanssa on keskusteltu tarkemmin tilarehusekoituksessa käytettävistä premixeistä, jotka sisältävät suolan, fosfaatin, vitamiinit, hivenaineet, aminohapot, entsyymit, kokkidiostaatin ym. 17.9.-20.9.2008, Biominin järjestämä World Nutrition Forum seminaari (Itävalta). matkaraportti 23.9.-26.9.2008, Provimin järjestämä Provimi Poultry Training 2008 -tilaisuus (Belgia). matkaraportti 2008 koe Puolitiiviste-viljaruokinta ja tilasekoitus- (mash/mysli-) ruokinta broilereiden kasvatuksessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Kokeen tavoitteena oli mm. verrata keskenään viljarehu- ja mysli-ruokintoja sekä arvioida mysli-rehuun lisätyn öljyn ja valkuais-energiasuhteen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin. raportti Tulokset Hollanti/Saksa 16.-18.6.2008 tutustumismatkan anti oli hyvä ja antoi uskoa tilarehusekoituksen ja karkea-jauheinen ruokintakonseptin onnistumiseen myös Suomessa. Tällä konseptilla säästetään selvästi tilarehusekoittamon rakentamis-, käyttö- ja työvoimakustannuksissa rehun rakeistukseen verrattuna. Rakeistus vaatisi mittavat investoinnit, runsaasti sähköä ja jatkuvan läsnäolon sekoittamolla. Vierailulla saadun tiedon perusteella lähdimme etsimään myllytyyppiä, joka on tarpeeksi kestävä ja jolla rehuraaka-aineiden jauhatuskarkeus saadaan linnulle optimaaliseksi. Tämän jälkeen konseptin tuotantovaikutuksia testattiin koemittakaavassa erilaisin käsittelyin. Puolitiiviste-viljaruokinta ja tilasekoitus- (mysli-) ruokinta broilereiden kasvatuksessa koe. Ennen varsinaisen kokeen alkua sopivaa myllytyyppiä mysli-ruokinnan tekemiseksi haettiin tekemällä erilaisilla myllyillä (vasara- ja valssimylly) ja erilaisilla vasaramyllyn moottoreilla (22 kw, 300 rpm ja 11 kw, 1500 rpm) sekä erilaisilla vasaramyllyn seuloilla (8, 12 ja 22 mm) jauhatuskokeita ja partikkelikokoanalyysejä eri viljoille (ohra, vehnä, kaura ja kuorittu kaura). Myllytyypin valinnassa haettiin broilerin ruokinnan kannalta optimaalista viljan karkeusastetta (~70 % partikkeleista yli 1 5

mm ja 50 % 2-3 mm). Lopulta mysli-rehujen tekemiseen valittiin vasaramylly 22 mm seulalla, moottorin nopeus 1500 rpm. Kokeen tulokset mysli-ruokinnan osalta olivat lupaavia. Mysli-rehuja saaneet linnut söivät vähemmän ja jäivät teuraspainoltaan pienemmiksi kuin pellettirehua saaneet linnut. Teuraspainoa kohti laskettu rehuhyötysuhde (RHS) oli mysli- kontrollirehulla hiukan suurempi kuin vastaavalla pelletti-kokojyvävilja ruokinnalla, mutta öljy ja öljy-valkuaislisällä mysli-rehujen RHS muodostui paremmaksi kuin vastaavalla pelletti-kokojyvävilja ruokinnalla. Rehukustannus hyväksyttyä lihakiloa kohti oli mysliruokinnalla pienempi kuin vastaavalla pelletti-kokojyvävilja ruokinnalla, mutta nousivat suuremmiksi öljy ja öljy-valkuaislisää käytettäessä. Kaiken kaikkiaan mysli-ruokinta näyttää kokeen perusteella sopivan hyvin broilereiden ruokintaan. Tilarehun koostumus vaatii kuitenkin vielä lisäoptimointia. Tuloskuvioita (VR=viljarehu, VR+vehnä25% ja Mysli-käsittelyiden rehujen ravintoaineet olivat samat, vain olomuoto erosi) 6

Tilarehusekoituksen/mysliruokinnan edut: Rehujen prosessointikustannus ja -energia pienenee, ei tarvita kallista rakeistusta ja rahdin osuus vähenee. Rehun olomuoto on linnun kannalta hyvä. Ruokinnassa voidaan hyödyntää tilan omia rehuraaka-aineita mahdollisimman paljon (viljat ja valkuaisraaka-aineet, mahdollisesti öljy). Tilarehusekoituksen/mysliruokinnan haasteet: Rehuhygienian varmistaminen (ei lämpökäsittelyä). 7

Rehun optimointi ja jatkuva laadun varmistaminen vaatii perehtyneisyyttä ja osaamista tuottajalta sekä hyviä yhteistyökumppaneita. Kustannustehokkaimmaksi tilarehusekoittamoksi valittiin siis konsepti, jossa rehua ei rakeisteta, vaan se jauhetaan edullisella ja kestävällä vasaramyllyllä suurta seulaa käyttäen mahdollisimman karkeaksi. Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelle ensimmäinen broilereiden tilarehusekoittamo (Farmi- Nummela/Farmi-Huttula) valmistuu vuoden vaihteessa 2010-2011. Jatkotoimenpiteet Keväällä 2011 seurataan ja ollaan mahdollisuuksien mukaan mukana tilarehusekoittamon käyttöönotossa ja optimaalisten ruokintastrategioiden kehittämisessä sekä toteutuneiden tuotantotulosten ja kannattavuuden tarkastelussa. Vilja- ja puolitiivisteruokinnan kehittäminen Tavoite Pienentää broilereiden ruokintakustannusta lisäämällä tilalla rehuun sekoitettavan kokonaisen vehnän käyttöä broilereiden ruokinnassa. Kehittää broilereiden vilja- ja puolitiivisteruokintaohjelmia yhteistyössä rehutehtaiden kanssa edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteet Kehityspalaverit kaikkien rehutehtaiden (Satarehu, Suomen Rehu, Rehuraisio) kanssa noin kolme kertaa vuodessa. Pienryhmätyöskentelyä rehutehtaiden tuotekehittäjien kanssa. Yhteydenpito rehutehtaisiin säännöllisesti myös useammin. Kuukausittainen rehutehtaiden ruokintaohjelmien tulosseuranta ja tulosten toimittaminen rehutehtaille tuotekehityksen tueksi. Tilaverranteiden järjestäminen ja seuranta yhteistyössä rehutehtaiden kanssa. Tilaverranteiden tulosten koonti ja analysointi. Yhteistyö Satarehu Oy:n kanssa tehtaan rakennusvaiheessa ja toiminnan suunnittelussa sekä varsinkin ensimmäisten rehureseptien suunnittelussa. - 3.1.2008, Viro. Tutustuminen Tallegg:n rehutehtaan toimintaan ja toimintatapoihin (2 hlö). Tulokset Hankkeessa on keskitytty enemmän viljarehu- kuin puolitiivisteruokinnan kehittämiseen. Tiloilla ei yleisesti ole vielä kapasiteettia käsitellä erittäin suuria viljamääriä, joten toimivan viljarehuruokinnan kehittäminen ennen puolitiivisteruokintaa on koettu mielekkääksi. Kun 8

viljarehuruokinta on saatu toimivaksi ja yleiseen käyttöön, ei mahdollinen siirtyminen puolitiivisteruokintaan ole enää kovin suuri askel. Viljaruokinta Satarehu Oy:n kanssa tehtiin varsinkin sen toiminnan alussa runsaasti yhteistyötä viljarehujen suunnittelussa ja yhteistyö on jatkunut myös sen jälkeen. Satarehun ensimmäiset suunnitellut viljarehureseptit (25 % tilalla lisättyä viljaa) olivat pääpiirteissään kokeilussa MTT:llä syksyllä 2008 tehdyssä broilereiden kasvatuskokeessa (Puolitiiviste-viljaruokinta ja tilasekoitus- (mysli-) ruokinta broilereiden kasvatuksessa). Satarehu aloitti broilerirehujen valmistuksen keväällä 2009. Toiminta lähti käyntiin ennakkoluulottomasti omanlaisilla rehuresepteillä ja tulokset ovat olleet alusta alkaen hyvät. Varsinkin broilereiden elävyys-, kokonaisteurashylkäys- ja vesipöhöhylkäystulokset ovat Satarehun viljarehuilla olleet alusta asti parempia kuin kyseiset tulokset alueen broilerituotannossa keskimäärin. Myös muiden rehutehtaiden kanssa on tehty pitkäjänteistä työtä sen eteen, että viljarehujen käyttö yleistyisi. Sekä Suomen Rehulla että Rehuraisiolla oli hankkeen alkaessa (marraskuu 2007) markkinoilla viljarehukonseptit, mutta niiden käyttö Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella oli melko vähäistä. Sen sijaan kotoisen vehnän lisääminen broilereiden täysrehun joukkoon ruokintakustannuksen alentamiseksi oli yleistä. Hankkeen alussa näyttikin siltä, että paras/helpoin ja edullisin tapa vähentää broilereiden ruokintakustannusta, oli juuri viljan lisääminen täysrehun joukkoon. Koska täysrehuja ei ole suunniteltu käytettäväksi tilalla lisättävän viljan kanssa, viljan lisääminen niihin suurina määrinä muuttaa linnun syömän rehuseoksen ravintoainekoostumusta osin epäedulliseen suuntaan. Esimerkiksi kivennäispitoisuudet tällaisessa seoksessa laskevat hyvin alas ja ruokinnan elektrolyyttitasapaino järkkyy. Vesipöhö (syntyy elimistön hapenpuutteen aiheuttamasta sydämen vajaatoiminnasta ja johtaa ylimääräisen nesteen kertymiseen linnun elimistöön) broilereiden teurashylkäyssyynä lisääntyi merkittävästi syksyllä 2007, samalla myös kokonaispoistuma lisääntyi heikentäen osaltaan broilerituotannon kannattavuutta. Vaikka itse vesipöhöalttius varmasti tulikin broilerijalosteen mukana, tuotantotuloksiin perustuvien analyysien mukaan täysrehu+vilja -ruokinta altisti linnut entistä pahemmin vesipöhölle. Broilerituottajien kannustaminen viljarehun käyttöön täysrehu+vilja -ruokinnan sijaan tuli siis entistä tärkeämmäksi. Lisäksi viljarehu mahdollistaa turvallisesti selvästi suuremman kotoisen viljan käyttömäärän kuin täysrehu+vilja ruokinta. Suosituksia suuremman viljamäärän lisäämisen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin selvitettiin myös aiemmin mainitussa Puolitiiviste-viljaruokinta ja tilasekoitus- (mysli-) ruokinta broilereiden kasvatuksessa kokeessa. Tulosten mukaan 10 %:a suositusta suuremman viljamäärän käytön seurauksena broilereiden teuraspaino pieneni, poistuma lisääntyi ja rehunhyötysuhde (kasvukiloa ja hyväksyttyä lihakiloa kohti) heikkeni. Lisäksi rintafileen osuus ruhopainosta pieneni. Hankkeen kuluessa Satarehun lisäksi sekä Suomen Rehu (syksy 2009) että Rehuraisio (syksy 2010) ovat tuoneet markkinoille uudet viljarehukonseptit. Uusilla konsepteilla haetaan hyvien tuotantotulosten lisäksi myös broilereiden parempaa elävyyttä ja hyvinvointia (ks. kohta Broilereiden elävyyttä ja hyvinvointia tukevien ruokintaratkaisujen kehittäminen). Rehutehtaiden kanssa tehdyn kehitystyön ja tuottajien informoinnin seurauksena viljarehujen ja sitä kautta tilalla lisättävän viljan käyttö on Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen broileritiloilla 9

lisääntynyt merkittävästi hankkeen aikana (ks. kuvat). Tärkeänä tekijänä viljarehujen käytön lisääntymisessä alueella on ollut Satarehun rehuvalmistumisen käynnistyminen ja voimakas panostus nimenomaan viljarehujen valmistukseen. Keväällä 2010 tehtiin kerätystä tuotantodatasta eri ruokintatyyppien (täysrehu, täysrehu + vilja ja viljarehu + vilja) välinen tuotantotulosvertailu (ks. kohta Tuotantodatan kerääminen, analysointi ja tulosten hyödyntäminen, josta tuotantotulokset löytyvät) ja laskettiin niiden perusteella kyseisten ruokintojen rehukustannukset tuotettua lihakiloa kohden sen hetkisiä rehun hintoja käyttäen. Laskelman mukaan viljarehuruokinta on 2,5 snt/tuotettu lihakilo edullisempaa kuin täysrehu+vilja - ruokinta ja 7-8 snt/tuotettu lihakilo edullisempaa kuin täysrehuruokinta. Näillä arvoilla laskettuna voidaan arvioida hankkeen aikana syntynyttä, ruokintatavan muutoksesta (eri ruokintaohjelmien osuudet vuosittain) johtuvaa vuosittaista säästöä esimerkiksi seuraavasti: 10

Laskelmassa on käytetty vuosittaisena tuotantomääränä kiinteää 45 miljoonaa kiloa. Jos vastaava laskelma tehdään alueella tuotettujen toteutuneiden (2010 arvio kokonaistuotantomäärästä) lihakilojen mukaan, säästö ruokintakustannuksessa vuonna 2010 on 982 406 vuoteen 2007 verrattuna. Kahdella erikokoisella tilalla ruokintatavan muutos täysrehusta viljarehuun tarkoittaisi seuraavanlaisia säästöjä (kyseisillä laskentaperusteilla): Lintupaikkoja, kpl 28 000 100 000 Lintuja vuodessa, kpl 144 760 517 000 Lihaa vuodessa, kg 260 568 930 600 Rehukustannussäästö täysrehusta viljarehuun, /vuosi 18 240 65 142 Laskentaperusteet: Keskiteuraspaino, kg 1,8 Poistuma, % 4,5 Hylyt, % 1,35 Matkapoistuma, % 0,15 Kierto, erää/vuosi 5,5 Siirtyminen puhtaasta täysrehuruokinnasta viljan käyttöön vaatii tilalla investointia vähintään viljasiiloon ja sen oheislaitteisiin. Mahdollisesti tilalle pitää rakentaa myös lisää viljan varastointisiiloja. Syksyllä 2010 verollinen ohjemyyntihinta ns. peruspaketille kasvattamon yhteyteen (sisältää 34 m 3 siilon, rehuvaa an, jakajan, välisuppilon, spiraalit ja asennuksen) oli noin 11 500 (Triotec Oy). Tilalla suoraan käytettävän viljan määrän lisääntyessä syntyy merkittävää säästöä sekä viljan että rehun kuljetuskustannuksissa. Puhdasta täysrehuruokintaa käytettäessä saattaa pahimmassa tapauksessa syntyä tilanne, jossa broilerituottaja myy ensin oman tilan tuottaman viljan rehutehtaalle ja ostaa sitten täysrehussa viljan takaisin tilalleen. Tällöin tuottaja maksaa viljasta kaksinkertaisen rahtikustannuksen. 11

Tilalla lisätyn viljan käytön seurauksena voidaan laskea hankealueella keskimäärin syntyneet tehdasrehun rahtikustannussäästöt vuosittain (verrattuna siihen, että syötetty vilja tuotaisiin tilalle tehdasrehussa): Tilatasolla vastaavat rahtikustannussäästöt olisivat (edellä mainituin laskentaperustein + rehuhyötysuhde 2,40, viljarehun kanssa 25 % viljaa ja tehdasrehun rahti 10 /tn): Lintupaikkoja, kpl 28 000 100 000 Tehdasrehun rahtikustannussäästö viljarehuruokinnalla, /vuosi 1 563 5 584 Kaikki tilat eivät ole omavaraisia broilereille tilalla syötettävän viljan suhteen, jolloin myös viljalle syntyy ylimääräisiä rahtikustannuksia. Usein ostettava lisävilja hankitaan kuitenkin tilan lähialueelta, jolloin sen rahtikustannus ei muodostu kovin suureksi. Rahtikustannussäästön lisäksi kustannussäästöjä syntyy viljan prosessoinnissa (jauhaminen, rakeistus ym.) rehutehtaalla. Varsinkin rakeistus kuluttaa runsaasti energiaa. Viljan jauhaminen on linnun kannalta katsottuna turhaa, sillä lintu pystyy itse jauhamaan sen lihasmahassaan ja jopa hyötyy siitä. Kokonaiset viljanjyvät parantavat lintujen hyvinvointia ruoansulatuskanavan luonnollisemman kehityksen ja toiminnan seurauksena. Myös ympäristön kannalta viljan käyttäminen tilalla on edullista. Ylimääräisen rahdin ympäristövaikutukset jäävät pois, samoin rehutehtaalla prosessoinnissa syntyvät ympäristövaikutukset. Puolitiivisteruokinta Ennen varsinaisen hankkeen alkamista Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa tehtiin broilereiden kasvatuskoe puolitiivisteruokintaan liittyen. Kokeiden tulokset olivat hyvät ja niiden perusteella puolitiiviste voidaan suunnitella siten, että siihen lisätään 40, jopa 50 %:a vehnää ilman että broilereiden rehuhyötysuhde tai muut tuotantotulokset heikkenevät. Kokeessa laskettiin, että puolitiivistettä (50 % vehnää) käytettäessä rehukustannus /tuotettu liha-kg pieneni 4 snt viljarehuun (20 % vehnää) verrattuna. Hankkeen aikana puolitiivisteruokintaa on testattu tiloilla muutamissa kasvatuserissä. Kuten yleensä, tilatestien tuloksista on vaikea vetää selkeitä johtopäätöksiä. Tilatestien tulokset ovat olleet 12

yleisesti hyviä, eivät ainakaan heikompia kuin vertailurehun tai kyseisen kasvattamon edellisten erien tulokset. Poistumat ovat olleet joko pienempiä tai korkeintaan samansuuruisia kuin viljarehuerissä. Muutaman kasvatuserän perusteella näyttäisi siltä, että teuraserän sisäinen painovaihtelu lisääntyy puolitiivisteruokinnalla viljarehuruokintaan verrattuna. Puolitiivisteohjelma on varteenotettava vaihtoehto broilereiden ruokintaan. Kuitenkin lisäselvitysten tekeminen on edelleen paikallaan ennen sen varsinaista käyttöönottoa. Jatkotoimenpiteet Rehuohjelmien tulosseurantaa jatketaan. Laskennat erilaisten vehnien vaikutuksesta rehukustannukseen. Broilereiden elävyyttä ja hyvinvointia tukevien ruokintaratkaisujen kehittäminen Tavoite Kehittää broilereiden elävyyttä ja hyvinvointia tukevia kustannustehokkaita ruokintaratkaisuja yhteistyössä rehuteollisuuden kanssa, jotta pystytään paremmin vastaamaan tulevan broilereiden hyvinvointidirektiiviin asettamiin haasteisiin. Toimenpiteet 2009 koe Broilereiden ateriaruokinta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Kokeen tavoitteena oli selvittää eritasoisen ja eri ikävaiheiseen ajoittuvan ateriaruokintana toteutettavan ruokinnan rajoituksen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin ja vesipöhön esiintymiseen. raportti Kevät 2009. Kasvatusseuranta kontrolloidusta ruokinnasta Mari Korkeaoja-Nurmon tilalla yhteistyössä hänen kanssaan. pp-esitys Broilerirehujen koostumusmuutosten suunnittelu yhteistyössä rehutehtaiden kanssa broilereiden elävyyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Painopisteenä on ollut alkukasvatuskauden kasvun hillitseminen rehun valkuaispitoisuutta pienentämällä. Prestarttirehujen tilatason tulosseuranta rehutehtaiden kanssa. Keväällä 2010 koe Prestart-rehun ja kasvatusiän vaikutus broilereiden tuotantotuloksiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Kokeen tavoitteena oli mm. selvittää prestarter-rehun vaikutuksia kukkobroilerien tuotantotuloksiin. raportti Syksyllä 2010 koe Prestart-rehun ja kasvatusrehujen valkuaispitoisuuden vaikutus broilereiden tuotantotuloksiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Kokeen tavoitteena on selvittää prestart-rehun vaikutuksia broilereiden kasvuun ja teurastuloksiin. Lisäksi pyritään löytämään sopiva kasvatusrehujen valkuais/energiasuhde maltilliseen viljaruokintaan yhdistettynä. tulokset eivät vielä valmiit 13

Tulokset Ajatus broilereiden ateria-/kontrolloidun ruokinnan kokeilemiseen lähti siitä teoriasta, että lintujen alkukasvua olisi pyrittävä hillitsemään hengitys- ja sisäelinten oikeanlaisen kasvun turvaamiseksi. Ajatuksena oli, että liian nopea kasvu altistaa linnut vesipöhölle ja sitä kautta poistuma lisääntyy. Myös kirjallisuudesta ja ulkomailta saadut tiedot tukivat ateria-/kontrolloidun ruokinnan osalta edellä mainittua teoriaa, minkä vuoksi niitä lähdettiin kokeilemaan vesipöhö- ja poistumaongelman vähentämiskeinoiksi. Koska ateria/kontrolloitua ruokintaa ei uskallettu lähteä suoraan kokeilemaan tilatasolla, siitä tehtiin ensin pienempi tutkimus koemittakaavassa. Broilereiden ateriaruokintakokeessa verrattiin eri suuruisen- ja pituisen ruokinnan rajoituksen vaikutuksia lintujen tuotantotuloksiin erikseen kukoilla ja kanoilla, joiden teurasikä oli 41 vuorokautta. Ruokintakäsittelyt olivat seuraavanlaiset: 1. Vapaa ruokinta 2. 20 % ruokinnan rajoitus ikävälillä 7-14 vrk 3. 40 % ruokinnan rajoitus ikävälillä 7-14 vrk 4. 10 % ruokinnan rajoitus ikävälillä 7-21 vrk Toteutuneet ruokinnan rajoitukset muodostuivat rajummiksi kuin suunnitellut 20, 40 ja 10 %:a. Kokeessa kukot ja kanat reagoivat eri tavoin annosruokintaan, avoimeksi jäi miten reagoisivat sekaparvessa. Molemmilla sukupuolilla annosruokintakäsittelyt pienensivät teuraspainoa vapaaseen ruokintaan verrattuna (vaikutus oli samansuuruinen 20 % ja 10 % pitkä -käsittelyissä). Molemmilla sukupuolilla poistuma oli pienin 20 % -käsittelyssä (ks. kuva). Kukkojen poistuma 40 % käsittelyssä oli suuri muihin ryhmiin verrattuna, mikä saattoi johtua liiasta kilpailusta ruokinnan yhteydessä. Vain kukkoryhmissä oli vesipöhöhylkyjä teurastamolla, mutta ei ainoatakaan 10 % pitkä käsittelyssä ja 40 % -käsittelyssä vähemmän kuin vapaasti ruokituilla ja 20 % -käsittelyssä. Kanojen rehuhyötysuhde annosruokintaryhmissä oli parempi kuin vapaaruokintaryhmässä, kukoilla vapaaruokittuja parempi vain 10 % pitkä -käsittelyssä. Kukoilla rankempi (40 %) ja pidempi (10 %) rajoitus heikensi rintafileen osuutta ruhopainosta, kun taas kanoilla vaikutus ei ollut yhtä selvä. 14

Koemittakaavassa eläinmäärä on pieni (n. 3000 broileria yhteensä), joten sattuma voi vaikuttaa jonkin verran hylkäyssyy- ja poistumatuloksiin. Tulosten perusteella vaikutti kuitenkin siltä, että maltillisella ruokinnan kontrolloinnilla pystytään hillitsemään broilereiden poistumaa. Lisäksi kokeen perusteella saatiin uskallusta lähteä kokeilemaan kontrolloitua ruokintaa tilatasolla. Mari Korkeaoja-Nurmon tilalla toteutetun kasvatusseurannan tavoitteena oli paitsi parantaa broilereiden terveyttä ja elävyyttä myös helpottaa tavoitepainon toteutumista koko kasvatuskauden kestävän ruokinnan kontrolloimisen avulla. Parvien teurasikä oli 42 vrk. Kontrollointi toteutettiin ruokintatietokoneen avulla. Rehua annettiin laskennallisesti vuorokaudessa sen verran (useammassa erässä iästä riippuen), että arvioidulla rehuhyötysuhteella asetettu tavoitepaino toteutuisi. Ensimmäisellä viikolla ruokinta oli vapaa, toisella ja kolmannella kasvatusviikolla rajoitus vapaaseen ruokintaan verrattuna oli 10-15 %. Ruokinnan kontrollointi jatkui teurastukseen asti. Linnut saivat viljarehua ja viljaprosentiksi tuli noin 25. Seurantaerien tuloksia verrattiin kyseisten osastojen edellisten erien ja samaan aikaan teurastettujen erien (4 kpl) tuloksiin (ks. kuviot). Verranne-erät valittiin siten, että niiden teuraspainot vastasivat seurantaerien teuraspainoja. 15

16

17

Kontrolloitu ruokinta ja sitä kautta hillitty kasvuvauhti pienensi selvästi broilereiden teurashylkäyksiä (erityisesti vesipöhöhylkyjä) ja kokonais- sekä matkapoistumaa. Ruokinnan kontrolloinnilla oli edullinen vaikutus myös rehuhyötysuhteeseen, mutta filee-% heikkeni selvästi kontrolloinnin seurauksena. Ruokinnan kontrolloinnissa on kuitenkin myös haasteensa. Alkukasvatuksessa ruokintakertoja vuorokaudessa pitää olla vähän, jotta ruokintalinjat täyttyvä loppuun asti eikä toinen pää hallista jää tyhjäksi rehusta ja linnuista. Rehukairat käyvät jonkin verran tyhjää, millä saattaa olla vaikutusta niiden kestävyyteen. Rajoitusjakson aikana linnut ryntäävät yhtä aikaa syömään, jolloin ruokintatilaa ei ole välttämättä kaikille linnuille tarpeeksi ja stressi lisääntyy. Myös raapaleita saattaa syntyä ruokinnan yhteydessä (ei nähty seurantaparvissa). Seurantaparvien linnut joivat normaalia enemmän, mutta sillä ei ollut epäedullinen vaikutus pehkun kuntoon. Koska linnut syövät ruokintajaksolla kupunsa aivan täyteen, viimeisen ruokintajakson ajoituksessa ennen teurastusta on oltava tarkkana, jotta paasto onnistuisi. Seurantaerissä paasto onnistui hyvin, eikä teurastuksessa nähty täysiä kupuja. Kuvun täyteen syömisellä oli toisaalta lintuja rauhoittava vaikutus ja todennäköisesti myös rehuhyötysuhde parani lintujen säännöllisen ruokailurytmin seurauksena. Edellä mainittujen haasteiden lisäksi kontrolloitu ruokinta vaatii tuottajalta hyvää osaamista ruokintatietokoneen käyttöön ja selvästi normaalia enemmän ajankäyttöä parven seurantaan ja rehumäärien laskentaan. Tämän vuoksi sen laajempi käyttöönotto kaikilla tiloilla ei välttämättä tule kysymykseen. Lisäksi ruokinnan määrällinen rajoitus ei välttämättä sovellu käytettäväksi linnulle, joka tuntuu muuttuneen entistä stressiherkemmäksi (mm. höyhenten nokkimisriski lisääntynyt viime aikoina). Koska ruokinnan määrällisellä kontrolloinnilla ja kasvun hillitsemisellä kuitenkin saatiin aikaan toivotut vaikutukset poistumaan ja teurashylkäyksiin, alettiin seuraavaksi suunnittelemaan mahdollista kasvun hillitsemistä rehun laadullisten ominaisuuksien avulla. Luonnollisena vaihtoehtona kasvua hillitseväksi muutokseksi oli rehujen valkuais- ja aminohappopitoisuuksien pienentäminen varsinkin kasvatuskauden alkupuolella. Rehujen valkuaispitoisuuksien pienentäminen tuntui luonnolliselta myös siitä näkökulmasta, että Suomessa broilereiden laskennallinen valkuaisen saanti on selvästi suurempaa kuin jalostajan standardin mukaan laskettu ns. ohjeellinen valkuaisen saanti. Starttirehujen valkuaispitoisuuden pienentämisellä epäiltiin kuitenkin olevan riskinsä parven hyvään alkuun lähtöön ja tasaisuuteen. Euroopassa käytetään parven hyvän alkuun lähdön ja tasaisuuden turvaamiseksi sekä poistuman pienentämiseksi erittäin hyvälaatuista ns. prestarttirehua, jota syötetään maksimissaan 3 ensimmäistä broilerin elinvuorokautta. Niinpä mahdollista prestarttirehun 18

järkevyyttä lähdettiin selvittämään myös meillä, jotta sitä seuraavan rehun valkuaispitoisuutta uskallettaisiin turvallisesti laskea alemmaksi. Rehutehtaat ovat tehneet omaa kehitystyötänsä asian suhteen. Yhteistyössä heidän kanssaan on seurattu tilatasolla prestarttirehun ja sen jälkeisen vähemmän valkuaista sisältävän rehun käytön tuotantovaikutuksia. Myös aiempaa matalampien starttirehujen valkuaispitoisuuksien vaikutuksia tuotantotuloksiin on seurattu ilman prestarttirehua. Tilatason tulokset prestarttieristä ovat olleet vaihtelevia. Luotettavien johtopäätösten tekeminen niistä on vaikeaa, sillä myös monet muut tekijät (untuvikot, olosuhteet, vuodenaika, luotettavan vertailukohdan puuttuminen ym.) kuin rehuohjelma vaikuttavat tuloksiin. Joissain erissä toisen kasvatusviikon sydänkuolleisuus on ollut prestarttierissä suurempi kuin normaaleissa viljarehuerissä, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että paljon valkuaista sisältävän prestarttirehun syöttöaika on venynyt liian pitkäksi ja lintujen kasvu sen vuoksi kiihtynyt. Joissain testierissä prestartti on pienentänyt poistumaa ja vesipöhöhylkyjä, mutta ei suinkaan kaikissa. Useissa testierissä parven rehuhyötysuhde on parantunut prestartin käytön seurauksena. Prestarttirehun käyttöä kukkobroilereilla tutkittiin myös Prestart-rehun ja kasvatusiän vaikutus broilereiden tuotantotuloksiin kokeessa. Koe meni osittain pieleen, mutta prestartin osalta tehtiin johtopäätös siitä, että se nopeutti kukkojen kasvua ja pienensi poistumaa. Prestarttia ja rehujen valkuaispitoisuuksia tutkittiin lisäksi Prestart-rehun ja kasvatusrehujen valkuaispitoisuuden vaikutus broilereiden tuotantotuloksiin kokeessa loppusyksyllä 2010. Kokeen tulokset eivät ole vielä valmiina. Edellä kuvatun työskentelyn seurauksena rehutehtaat ovat laskeneet rehujen valkuaispitoisuuksia uusissa viljaruokintaohjelmissaan. Muutokset ovat olleet pääasiassa positiivisia ja vesipöhön määrä on pikkuhiljaa pienenemässä. Poistuman pienentäminen on edelleen suuri haaste laajassa mittakaavassa, vaikka siinä onkin eroja rehutehtaiden välisissä tuloksissa. Ympäristön kannalta rehujen valkuaispitoisuuden pienentäminen on positiivinen asia. Kun valkuaista on vähemmän, lintu käyttää sen tehokkaammin hyväkseen, eikä sitä erity lantaan yhtä paljon kuin aiemmin. Jatkotoimenpiteet Prestart-rehun ja kasvatusrehujen valkuaispitoisuuden vaikutus broilereiden tuotantotuloksiin kokeen tulosten tarkastelu, jonka mahdollisia jatkotoimenpiteistä päättäminen. Broileritilojen viljaruokintaosaamisen kehittäminen Tavoite Parantaa broileritilojen viljaruokintaosaamista ja sitä kautta lisätä kotoisen viljan käyttöä tiloilla ruokintakustannusten alentamiseksi. Toimenpiteet Esityksiä tuottajatilaisuuksissa viljan oikeanlaisesta käytöstä broilereiden ruokinnassa, mm.: 19

- 11.3.2008 Loimaa: Erilaatuisten vehnien (korkea- ja matalavalkuainen) ja eri vehnän lisäystasojen (täysrehun ja viljarehun kanssa syötettynä) vaikutukset lopullisen rehuseoksen ravintoainepitoisuuksiin. - 1.7.2008 Säkylä: Broilereiden veren kivennäispitoisuudet (teurastamon vastaanotossa) täysrehu- ja täysrehu+vilja 20 % (viljayliruokinta) ruokituilla linnuilla. -> Yhteys vesipöhön esiintymiseen ja matkakuolleisuuteen. - 4.11.2008 Huittinen: Broilereiden puolitiivisteruokinta (MTT:n aiemmat koetulokset) ja syksyn 2008 vehnänäytteet (alustavia analyysituloksia). - Ruokintatyöryhmä 1. palaverissa Huittisissa 15.6.2009. Lukuisat puhelinkeskustelut tuottajien kanssa. Kuukausittaiset tulosseurannat eri ruokintaohjelmien toimivuudesta tuottajille. Tulokset Tulokset ovat luettavissa raportin aiemmasta kohdasta Vilja- ja puolitiivisteruokinnan kehittäminen Viljaruokinta. Jatkotoimenpiteet Tuottajien viljaruokintaneuvonta myös jatkossa tarpeen mukaan. ii) Broilerirehuvehnän viljelyn edistäminen ja saatavuuden varmistaminen Osa-alueen tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet hankesuunnitelmasta: Tavoitteet Tavoitteena on broilerin ruokintaan sopivan viljan saatavuuden varmistaminen broileri- ja kasvinviljelytilojen välistä lähiviljakauppaa edistämällä sekä muiden tilojen välisten yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen. Broilerirehuvehnän viljely-, kauppa-, logistiikka- ja ruokintakulttuuria kehitetään (sopimustuotanto). Broilerinlannan hyödyntämien tuotantopanoksena broilerirehuvehnän viljelyssä. Energiatehokkaiden viljan säilöntätapojen selvittäminen (tuorevilja). Halutunlaatuisen viljan saatavuuden varmistaminen lisäämällä broileritilojen omaa viljely- ja ruokintaosaamista sekä edistämällä tilojen välistä lähiviljakauppaa. Rakennetaan kasvinviljelyn puolelle ainutlaatuinen, molemmin puolin sitova ja hyödyntävä viljely-, kauppa-, logistiikka- ja varastointi sopimustuotantomalli. Toimenpiteet Toimenpiteenä on broilerituottajien ja kasvinviljelytilojen arvojen, verkottumishalukkuuden ja yhteistyönsyvyyden sekä odotusten selvittäminen, mukaan lukien yhteinen investointi- ja resurssisuunnittelu. - mahdollisten yhteistyötä hankaloittavien tekijöiden kartoitus ja niihin vaikuttaminen 20

- lisäarvoa luovien ajureiden mallintaminen ja arvottaminen - Viljelyn ohjeistus - Viljelijöiden koulutus (riittävä tietopuolinen pohja osaamisen kehittymiselle) - Laadun ohjaaminen typenkäytöllä, tilakokeet - Tilakäynnit (viljelyn suunnittelu ja /tai kasvukauden aikainen) haluaville tiloille - Kiinnostuneimmille ProViljelys - Kauppatapa- ja logistiikkamallit - Varastointimallit, tuoresäilöntä (Ruotsi, Tanska) - Tuoresäilönnän mahdollisuudet meillä - Lisäarvoa luovan hinnoittelumekanismin käyttöönotto - Pitkäjänteiset sopimusmallit ja arvo-osien mukainen hinnoittelu - Lannankäyttö - kasvinviljelytilat voisivat saada merkittävän osan vehnän käyttämistä ravinteista - Oljen käyttö broileritilat voisivat saada merkittävän osan energiatarpeestaan oljesta - Varastojen viljankäsittelyprosessin auditoinnit, viljan hygieenisen laadun varmistamiseksi - Onnistuneiden mallien ja saavutettujen hyötyjen esille tuominen ja esittely. iii) Valkuaisrehuvehnän viljelytiedon ja tuotantopanoskäytön kerääminen sekä suositukset kasvinviljelytoimenpiteiksi, jolla tuotantovaikutukselta kilpailukykyisen ja ympäristöystävällisen vehnän viljelyä edistetään kohtien I. ja II. tueksi Osa-alueen tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet hankesuunnitelmasta: Tavoitteena Tavoitteena on koostaa broilerinruokintaan sopivan rehuvehnän viljelytietämys sekä tehdä viljelyä tukeva käytännön ohjeistus. Ohjeistuksen avulla parannetaan broileriruokintaan sopivan vehnäntuotannon kilpailukykyä sekä pienentää viljelyn ympäristövaikutuksia. Oheistus tukee broilerirehuvehnän viljelyn edistämistä, saatavuutta sekä ruokinnan optimointia broileritiloilla. Toimenpiteet Vehnän laadun määrittäminen Vehnäsadosta tulee ottaa ennakkonäyte, josta keskeiset linnun kasvun kannalta olevat laadut analysoidaan (HLP, RV ja tärkkelyksen määrä). Viljatutkimus Kun vehnän viljelystä saadaan tietoa riittävän suurelta pinta-alalta, päästään näkemään millä keinoin on onnistumiset tehty. Kerätään siipikarjatiloilta viljelytiedot, tavoitteena että ne saadaan sähköisessä muodossa. Oikea lajike Ensimmäisessä vaiheessa etsimme soveliaimmat lajikkeet (sadon määrä ja -laatu) broileritilan vehnän tuotantoon. Samalla tulee kehittää käyttöohje ko. lajikkeelle. Oikea lannoitus 21

Täydentävä lannoitus kun kotoisesta lannasta saadaan osa ravinteita Lannoitus kun lantaa ei ole käytettävissä ja käytetään pelkästään kemiallisia ravinteita. Oikea kasvinsuojelu Selvitämme mikä on tarpeenmukainen kasvinsuojelu. Mikä on sääteiden ja tautiaineiden vaikutus sadon määrärään ja laatuun Viljelyn ympäristövaikutukset Ravinnetaseet ovat tulossa osaksi viljelyn seurantaa. Tässä asiassa tulee HK:n broilerituotannon olla eturintamassa. Ostoravinteet ovat monesti viljanviljelyn kallein muuttuva kustannus, tässä mielessä niiden tehokas hyödyntäminen kuukuu taloudelliseen viljelyyn. Samalla saadaan broilerinlihan tuotannolle positiivista imagoa, jota voidaan käyttää markkinointiargumenttina. Viljelytiedon keruu 1 Siirretään PC Wisu muistiinpanot WebWisu muotoon, jolloin tiedon tallennustyö helpottuu Tarvitaan koulutus sähköiseen jäljitettävyyteen 1 pv 2 PC:.llä olevin muistiinpanojen hyödyntäminen Viljelijät joilla on muistiinpanot jollain PC järjestelmällä lähettävät ne tulosteena joista tieto tallennetaan tietokantaan. 3 Käsin tehdyt muistiinpanot Viljelijöille lähetetään käsin täytettävä muistiinpano kaavakkeet, joista tiedot tallennetaan tietokantaan. Viljelytiedon analysointi Suuresta tietokannasta etsitään menestystekijät jolla suuri ja laadukas sato on tuotettu. Tiedoista tehdään kalvosarja ja viljelijäraportti jokaiselle tilalle. Samalla lasketaan ympäristöä kuvaavat tunnusluvut (pelto-/ porttitase). Tiedon jalkauttaminen Tiedoista pidetään viljelijätilaisuudet ja raportti postitetaan. Siinä vaiheessa, kun valtaosa viljelytiedosta on WebWisu muodossa rakennetaan ajantasainen neuvonta-/viestijärjestelmä. Toteutuneet toimenpiteet ja tulokset sekä suunnitellut jatkotoimenpiteet: Osioissa ii) ja iii) on keskitetty löytämään broilerin ruokintaan sopivia vehnälajikkeita ja selvitetty broilerinlannan vaikutusta vehnän satoon ja valkuaisen määrään ja laatuun. Lisäksi on aloitettu selvitys ruokinnan vaikutuksesta lannan ravinnesisältöön. Nämä vastaavat alkuperäisen suunnitelman tavoitteisiin lisätä halutunlaatuisen vehnän viljelyä ja sen ohjeistusta sekä broilerin lannankäytön ohjeistusta mukaan lukien typenkäyttö ja ympäristönäkökohdat sekä vehnän laadun määrittämistä. 22

Tilojen välistä lähiviljakauppaa ja yhteistyötä hankaloittavien tekijöiden kartoitusta ei ole selvitetty. Tehdyillä toimenpiteillä ollaan kuitenkin saamassa ohjeistus, miten broilereille laadukasta vehnää voidaan tuottaa. Nämä ohjeistukset ovat merkittävä palikka, jos hankkeessa lähdetään vielä edistämään lähiviljakauppaa tai muunlaista broilerituottajien ja kasvinviljelytilojen välistä yhteistyötä. Lisäksi tarpeenmukaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä voidaan saattaa viljelijöiden tietoon esim. koulutuspäivän yhteydessä. Vehnän varastointimallit ja tuoresäilöntä eivät ole olleet hankkeen työlistalla. Broilerirehuvehnän etsintä Tavoite Tämän osion tavoitteena on löytää broilerinruokintaan sopivat vehnälajikkeet, koostaa niiden viljelytietämys sekä tehdä viljelyä tukeva käytännön ohjeistus. Ohjeistuksen avulla parannetaan broileriruokintaan sopivan vehnäntuotannon kilpailukykyä sekä pienennetään viljelyn ympäristövaikutuksia. Ohjeistus tukee broilerirehuvehnän viljelyn edistämistä, saatavuutta sekä ruokinnan optimointia broileritiloilla. Toimenpiteet ja tulokset Vehnälajikkeiden satoisuus ja laatuominaisuudet Professori Pirjo Peltonen-Sainio ja vanhempi tutkija Ari Rajala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kasvintuotannon tutkimuksesta selvittivät vehnälajikkeiden satoisuutta ja laatuominaisuuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Selvitys tehtiin kirjallisuuden ja olemassa olevien koetulosten perusteella käyttäen mm. MTT:n virallisten lajikekokeiden tuloksia. Vehnälajikkeiden satoisuus ja laatuominaisuudet selvitys on esitelty 18.3.2009 tuottajatilaisuudessa. Lisäksi tähän raportin osioon on lisätty yleisiä vehnänviljelyohjeita. Vehnälajikkeiden satoisuuteen ja laatuominaisuuksiin vaikutetaan lajikevalinnalla, lannoituksella ja tuotanto-olojen ja -tekniikan hallinnalla. Lajikevalinta Lajikevalinnassa vaikuttavat lajikkeen sato ja valkuaispitoisuus sekä satokomponentit. Vehnälajikkeet jaetaan kolmeen tyyppiin niiden aikaisuuden, satoisuuden ja valkuaispitoisuuden mukaan. Aikaisilla, korkean valkuaispitoisuuden ja alhaisen satopotentiaalin lajikkeilla tyypillinen valkuaispitoisuus on välillä 14 16 %. Näillä lajikkeilla peruslannoitus on avainasemassa satoisuuden varmistamisessa. Näitä lajikkeita ovat mm. Anniina, Bjarne, Tjalve ja Quarna. Päätypin lajikkeita ovat mm. Kruunu, Marble ja Zebra. Niille on tyypillistä 12 14 % valkuaispitoisuus. Kolmas luokka ovat myöhäiset, alhaisen valkuaispitoisuuden ja korkean satopotentiaalin lajikkeet, joiden tyypillinen valkuaispitoisuus on 11 12 %. Korkeamman valkuaispitoisuuden saavuttamisen edellytys on täydennyslannoitus jyvien täyttymisen aikaan. Näitä lajikkeita ovat mm. Amaretto, Epos ja Trappe. Lajikevalinta on aina lisälannoitusta varmempi ratkaisu, kun haetaan tiettyä sato- ja valkuaissatotasoa, vaikka lannoituksellakin pystytään vaikuttamaan tiettyyn rajaan saakka. Valitettavasti lajikkeen satoisuudella ja valkuaispitoisuudella on negatiivinen yhteys. Kun lajike on toista lajiketta 670 kg/ha satoisampi, on sillä valkuaista 1 prosenttiyksikkö vähemmän. Yleisimmät v. 2010 viljelyssä olleet vehnälajikkeet olivat Anniina (26 %), Zebra (18 %), Kruunu (15 %), 23

Quarna (9 %), Amaretto (8 %), Bjarne (5 %), Mahti (4 %) ja Vinjett (3 %) (Evira, Viljasadon laadunseuranta 2010). Lannoitus ja olosuhteiden hallinta Lajikevalinnan lisäksi lohkon valinnalla ja lannoituksella vaikutetaan satoon ja valkuaiseen. Vehnä vaatii menestyäkseen hyväkuntoiset ja tasaiset lohkot, joiden ojituksen ja maan ph-tason on oltava kunnossa. Vehnä ei viihdy happamassa maassa. Suositeltavia lohkoja ovat kivennäismaalohkot, jotka ovat vähintään multavia. Kokemuksen myötä viljelijä pystyy arvioimaan lohkonsa sopivuuden ja suunnitella lannoituksen sekä odotettavissa olevan tyypillisen sato- ja valkuaistason. Lohkon muokkaustapa vaikuttaa myös typpilannoituksen suunnitteluun. Kevennetysti muokatusta maasta vapautuu vähemmän typpeä, mikä lisää lannoitustarvetta keväällä. Sopivia vehnän esikasveja ovat typpeä maahan sitovat kasvit, jotka seuraavana vuonna vapauttavat sen vehnän käyttöön. Samoin lanta vapauttaa typpeä jyvien täyttymisen aikaan. Vehnä ja ohra esikasveina ovat huonoja, koska ne nostavat tautipainetta kasvustossa. Terve ja pysty kasvusto käyttää tehokkaasti maan ravinnevaroja. Typpilannoituksen jakaminen ja ajoitus ovat merkittäviä toimia, joilla satotasoon ja valkuaisen määrään pystytään vaikuttamaan. Tasapainoinen, viljavuustutkimuksen mukainen keväinen sijoituslannoitus määrää jyväsadon ja valkuaispitoisuuden tason. Kasvukauden alussa vehnä käyttää kylvön yhteydessä annettua typpeä jyvälukumäärän ja satotason tuottamiseen. Jyvän valkuaispitoisuus määräytyy vasta heinäkuussa, kun satotaso on ensiksi muodostunut. Jos kaikki olemassa oleva typpi on käytetty satotason tuottamiseen, valkuaistaso jää alhaiseksi. Lisälannoitustarvetta arvioidaan lajiketiedon, kokemuksen ja erilaisten lehtivihreämittausten avulla. Tähkälletulovaiheessa annettu lisätyppi nostaa sekä satoa että valkuaista. Aikaisilla lajikkeilla keväinen peruslannoitus on avainasemassa satoisuuden varmistamisessa. Näillä lajikkeilla lannoituksen jakaminen ei ole suositeltavaa. Päätyypin lajikkeet ja erityisesti myöhäiset lajikkeet edellyttävät usein täydennystyppilannoitusta riittävän valkuaistason saavuttamiseksi. Tällöin lisälannoitus annetaan jyväntäyttymisen aikaan. Maitotuleentumisvaiheessa annetulla typellä vaikutetaan siemenen valkuaispitoisuuteen tehokkaimmin. Lisälannoitus voidaan antaa raemuotoisena tai liuosmuotoisena lannoitteena. Jos lisätyppilannoitus ajoittuu oikeaan aikaan, voidaan sillä nostaa valkuaispitoisuutta 0,5-1,0 %-yksikköä, parhaimmillaan jopa 1,5 %-yksikköä. Lisälannoituksen määrä on yleensä 20 30 kg/ha riippuen satotasosta. Lisälannoitus on tehtävä ympäristöehtojen mukaisesti. Myös rikkilannoituksella on vaikutusta sadon valkuaisen määrään ja laatuun. Tutkimukset ovat osoittaneet, että maan rikkitilan nostolla välttävästä hyvään on nostettu myös jyvän valkuaisen rikkipitoisten aminohappojen määrää merkittävästi, vaikka sadonlisää ei ole saatukaan. Pääsääntöisesti peltojen rikkitilanne on hyvällä tasolla. Pellon riittävän rikkitason ylläpitäminen onnistuu käyttämällä rikkiä sisältäviä lannoitteita ja broilerinlantaa lannoitteena. Myös kipsi ja masuunikuona sisältävät rikkiä. Tarvittaessa rikin lisäämiseen voidaan käyttää lehtiruiskutteita. Vehnän lajikevalinnalla kohti räätälöityä viljelyä Seuraavaksi selvitettiin tarkemmin broilerirehuksi viljeltävien vehnälajikkeiden ominaisuuksia ja ruokinnallisia arvoja. MTT selvitti viljely-ympäristöyhdysvaikutusten merkitystä vehnälajikkeiden valkuais- ja tärkkelyspitoisuuksiin sekä aminohappokoostumukseen vuosina 2006 2009 tehdyissä MTT:n ja Boreal Kasvinjalostus Oy:n kokeissa. Mukana kokeissa olivat lajikkeet Amaretto, Anniina, Kruunu, Marble, Trappe, Wanamo ja Zebra sekä linjat Bor 03026 ja Bor 04069. Koepaikkakuntina toimivat Jokioinen, Forssa, Koski, Nousiainen ja Piikkiö. Koejäsenistä määritettiin kasvuaika, sato, kuiva-aine, hehtolitra- ja jyväpaino, typpi- ja tärkkelyspitoisuus sekä 24

kasvuaika vrk kg/ha aminohappokoostumus. Tulokset on esitetty tuottajatilaisuudessa 8.12.2009 Laitilassa ( Vehnän lajikevalinnalla kohti räätälöityä viljelyä, Pirjo Peltonen-Sainio sekä Vehnä broilereiden ruokinnassa lajikkeiden satoisuus ja ravitsemukselliset ominaisuudet -loppuraportti). Näissä kokeissa satoisin lajike oli Trappe (7 013 kg/ha) ja heikkosatoisin oli Anniina (5 766 kg/ha) (Kuva 1). Satoisuus oli voimakkaasti kytköksissä kasvuajan kanssa (Kuva 2). Pidempi kasvuaika takasi suuremman sadon. Näissä kokeissa yksi kasvupäivä lisäsi satoa noin 260 kg/ha. 8000 7000 LSD 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Amaretto Anniina Bor 03026Bor 04069 Kruunu Marble Trappe Wanamo Zebra Kuva 1. Lajikkeiden satoisuus (kg/ha). 140 130 120 110 100 90 80 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10000 sato kg/ha Kuva 2. Satotason (kg/ha) ja kasvuajan (vrk) yhteys Jokioisten kokeissa (2006, 2007 ja 2009) sekä Piikkiön kokeessa (2009). Lajikkeiden valkuaispitoisuudet olivat käänteiset satotulosten kanssa. Anniina oli valkuaispitoisin lajike (17,1 %), kun Trappen valkuaispitoisuus oli 12,6 %. Muut lajikkeet sijoittuivat valkuaispitoisuuksiltaan näiden lajikkeiden väliin. Aineisto osoitti, että tuhat kilogrammaa hehtaarilta enemmän satoa laskee valkuaispitoisuutta noin 2,3 %-yksikköä. Myös valkuaissadon 25

tärkki % kg/ha suhteen Anniina sekä Bor 04069 tuottivat suurimmat valkuaissadot (Kuva 3). Muiden lajikkeiden välillä valkuaissadon ero oli pieni. Yleisesti valkuaissato on riippuvainen sekä sadon määrästä että sadon valkuaispitoisuudesta. Näissä kokeissa valkuaispitoisuuden nousu 1 %-yksiköllä nosti valkuaissatoa 68 kg/ha. Samoin 1 000 kg kasvu sadossa lisäsi valkuaissatoa 145 kg/ha. Valkuaissato oli näissä kokeissa hiukan voimakkaammin riippuvainen satotasosta kuin valkuaispitoisuudesta. 1000 900 LSD 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Amaretto Anniina Bor 03026 Bor 04069 Kruunu Marble Trappe Wanamo Zebra Kuva 3. Lajikkeiden valkuaissato (kg prot/ha). Valkuais- ja tärkkelyspitoisuuksilla on negatiivinen yhteys eli valkuaispitoisuuden kasvaessa tärkkelyspitoisuus laskee (Kuva 4). Samoin näytti siltä, että valkuaispitoisuuden kasvaessa jyväpaino laskee. Jyväpainon lasku laskee myös hehtolitran painoa. 80 78 76 Trappe Amaretto 74 72 Zebra Marble BOR 03026 Kruunu Wanamo BOR 04069 Anniina 70 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 prot % Kuva 4. Tärkkelyspitoisuuden (%) ja proteiinipitoisuuden (%) yhteys yhdeksällä lajikkeella (yli kokeiden). 26

g/kg g/kg Valkuainen koostuu aminohapoista. Broilereille välttämättömiä aminohappoja, mitä sen saatava rehuista, ovat metioniini, lysiini ja treoniini. Kysteiini on puolivälttämätön aminohappo, jota lintu voi muodostaa metioniinista. Edellä mainituista aminohapoista tässä koeaineistossa eniten vaihtelivat lysiinipitoisuudet lajikkeiden välillä. Muilla aminohapoilla vaihtelu oli vähäisempää. Anniinalla olivat korkeimmat edellä mainittujen aminohappojen pitoisuudet (Kuva 5). Myös Kruunulla ja Wanamolla sekä linjalla Bor 04069 olivat korkeat pitoisuudet. Kysteiini (CySS) 4,5 4 LSD 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Lysiini (Lys) 4,0 3,9 LSD 3,8 3,7 3,6 3,5 3,4 3,3 3,2 3,1 3,0 Kuva 5. Lajikkeiden kysteiini- ja lysiinipitoisuudet (g/kg ka). 27

aminohappo % valkuaisesta aminohappo g/kg Kun valkuaispitoisuudet kasvavat, kasvavat myös edellä mainittujen aminohappojen pitoisuudet sadon kuiva-ainetta kohden (Kuva 6), mutta ilmaistuna %-osuuksina valkuaisen määrästä, laskivat (Kuva 7). Aminohappopitoisuuksissa ilmeni hieman vuosivaihtelua, mutta lajikkeet sijoittuivat aina samalla tavalla vertailussa. Anniina oli valkuais- ja aminohappopitoisuuksiltaan ruokinnallisesti parhain lajike. Muita hyviä lajikkeita olivat Wanamo ja Kruunu sekä linja Bor 04069. Kuva 7 osoittaa, että hyvää valkuaistasoa (13 15 %) kannattaa tavoitella, sillä aminohappojen osuus valkuaisesta on silloin melko samalla tasolla lajikkeesta riippuen. 6 5 4 3 Thr Lys CySS Met 2 1 0 5 10 15 20 25 valkuainen % Kuva 6. Kysteiinin (Cyss), lysiinin (Lys), metioniinin (Met) ja treoniinin (Thr) (g/kg) yhteys proteiinipitoisuuden (%) kanssa. 4 3,5 3 2,5 2 Thr CySS Lys Met 1,5 1 0,5 0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 valkuainen % 28

Kuva 7. Kysteiinin (Cyss), lysiinin (Lys), metioniinin (Met) ja treoniinin (Thr) (% valkuaisesta) yhteys proteiinipitoisuuden (%) kanssa. Lajikesuositukseksi näissä kokeissa annettiin kolme lajiketta, joiden ruokinnallinen arvo oli paras testatuista. Nämä lajikkeet olivat Anniina, Wanamo ja Kruunu sekä linja Bor 04069. Wanamo on uusi lajike, joka haettu kasvilajikeluetteloon v. 2009. Lisärikkilannoituksen vaikutus satoon ja laatuun Aikaisemmin on todettu, että rikkilannoituksella on huomattava vaikutus valkuaisen laatuun, kun maan rikkivarannot ovat vähäiset. MTT tutki kasvukaudella annetun lisärikkilannoituksen vaikutusta satoon ja laatuun. Kokeessa olivat mukana sato- ja valkuaistasoltaan erilaiset Anniina- ja Amaretto-lajike. Kokeessa annettiin typpeä 100 ja 140 kg N/ha. Lisärikkilannoituksena käytettiin 8 kg S/ha (Microplus S) tähkälletulovaiheessa. Kontrollina oli 0 kg S/ha. Lisärikkilannoituksella ei ollut vaikutusta sadon määrään eikä valkuaispitoisuuteen. Lisärikki ei myöskään vaikuttanut aminohappojen määrään. Tämä oli yllättävä tulos, koska aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet rikin nostavan rikkipitoisten aminohappojen määrää. Rikkilannoituksen ajankohta ei ehkä ollut oikein mahdollinen. Tähkälletulonvaihe oli todennäköisesti liian myöhäinen ajankohta rikin vaikutukselle. Kokeessa tulivat esille kyllä aikaisemmin kuvatut lajikkeiden erot. Anniinan valkuaispitoisuus oli 3 %-yksikköä korkeampi kuin Amarettolla. Lisäksi Anniinan rikkipitoisten aminohappojen pitoisuudet oli 15 20 % korkeammat kuin Amarettolla. Tarkemmat tulokset on julkaistu raportissa Vehnä broilerin ruokinnassa Kasvukaudella annetun lisärikkilannoituksen vaikutus vehnälajikkeiden satoon ja laatuun, Pirjo Peltonen-Sainio ja Ari Rajala. Tuottajille on annettu syksyisin mahdollisuus analysoittaa ilmaiseksi vehnänäytteistään kosteuden, valkuaispitoisuuden, hehtolitrapainon ja sakoluvun. Broilerinlannan käytön optimointi Tavoite Broilerinlantaa syntyy tuotannossa runsaasti. Se sisältää paljon viljan kasvulle välttämättömiä ravinteita. Tähän mennessä ei ole juurikaan tutkittu, kuinka lannoitusta pellolla tulee täydentää, kun osa ravinteista tulee kotoisesta broilerinlannasta. Tässä osiossa selvitettiin tilatason lannoitekokein kesällä 2010, onko broilerinlannalla positiivisempi vaikutus vehnän satoon ja valkuaisen määrään ja laatuun kuin pelkällä väkilannoitteella. Tilakokeisiin valittiin kolme lannoitustasoa ja ne vehnälajikkeet, jotka olivat olleet mukana edellä esitellyissä MTT:n tutkimuksissa. Tavoitteena on saada viljelijöille ohjeistus optimaalisesta broilerinlannan ja väkilannoitteiden käytöstä. Toimenpiteet Tilakokeisiin lähti mukaan seitsemän viljelijää kahdeksalla lohkolla. Lajikkeet olivat Anniina, Kruunu, Bjarne, Zebra ja Marble. Kokeisiin tulevilta lohkoilta kerättiin maanäytteet joulukuussa 2009 ja lantanäytteet kevättalvella 2010 ravinneanalysointeja varten. Lannoituskäsittelyinä olivat 1) pelkkä väkilannoitus (lannoitus 1: 110 150 kg N/ha), 2) broilerinlanta täydennettynä väkilannoitteella (lannoitus 2: broilerinlantaa 4,5 10 m 3 /ha, 110 160 kg N/ha) ja 3) 29

lisäbroilerinlanta täydennettynä väkilannoitteella (lannoitus 3: broilerinlantaa 9-20 m 3 /ha, 135 180 kg N/ha). Väkilannoite oli kaikilla lohkoilla fosforivapaata lannoitetta. Broilerinlannan typen määrä laskettiin liukoisena muotona. Kullekin lohkolle räätälöitiin oma lannoitussuunnitelma, johon vaikuttivat käytetty lajike, satotasotavoite sekä viljavuus- ja lanta-analyysin tulos. Lannoitesuunnitelmat tehtiin yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Lannoitusta lukuun ottamatta muut viljelytoimenpiteet lohkolla vastasivat tilan normaaleja käytäntöjä. Kesän aikana kultakin lannoitekäsittelyltä kerättiin kahdesti kokokasvinäytteet 0,25 m 2 alalta kolmella toistonäytteellä. Tähkälletulovaiheen näytteet kerättiin kaikilta lohkoilta viikon 27 aikana. Näytteet toimitettiin MTT Jokioisille kuivumaan ja jatkoanalyyseihin. Tähkälletulovaiheen näytteistä määritettiin kokonaisbiomassa (g/m 2 ), typpipitoisuus (N %) ja kasvuston ottama typpi (kg N/ha). Tuleentumisvaiheen näytteet kerättiin viikkojen 32 ja 33 aikana. Näytteet toimitettiin MTT Jokioisille kuivumaan ja jatkoanalyyseihin. Tuleentumisvaiheen näytteistä määritettiin jyvä- ja olkisato (g/m 2 ), tähkä- ja jyvälukumäärä (kpl/m 2 ), peruslaatu, pää- ja hivenravinnepitoisuudet. Lisäksi siemenistä analysoitiin aminohappokoostumus. Jyväsato puitiin tähkäpuimurilla. Tähkälletulo- ja tuleentumisvaiheen näytteet kerättiin läheltä toisiaan vaihtelun pienentämiseksi. Tuleentumisnäytekeräyskohdista kerättiin myös uudet maanäytteet. Osa koeviljelijöistä ja hankkeen työntekijöistä tutustuivat osiin tilakokeen koelohkoista 13. elokuuta. Tilakokeen tarkemmat tulokset on esitetty raportissa Vehnä broilereiden ruokinnassa kasvukauden 2010 viljelijäkokeiden tulokset, Pirjo Peltonen-Sainio ja Ari Rajala. Tulokset Kesän kasvuolot aiheuttivat hiukan haasteita vehnän kasvulle. Osalla lohkoja kevään sateet myöhästyttivät kylvöjä normaalia hiukan myöhäisemmäksi. Toisaalta kevään hellejakso nopeutti orastumista. Kesällä sateiden paikallisuus rajoitti osalla lohkoja kasvua ja etenkin jyvän täyttymistä. Puinnit suoritettiin hyvissä oloissa. Biomassan ja typen kertyminen Kasvustot olivat kasvaneet hyvin tähkälletulovaiheeseen mennessä biomassan määrällä mitattuna. Pelkällä väkilannoitteella kasvustot kasvoivat hiukan heikommin kuin broilerinlannalla ja väkilannoitteella lannoitetut (Kuva 8). Keskimäärin biomassaa oli kertynyt 7260 kg/ha (lannoitus 1), 7630 kg/ha (lannoitus 2) ja 7940 kg/ha (lannoitus 3). Biomassojen kertyminen lajikkeittain osoitti myös, että broilerinlanta täydennettynä väkilannoitteella (lannoitus 2-3) kerrytti parhaiten biomassaa (Kuva 9). 30

Kuva 8. Biomassan keskimääräinen kertyminen lannoituskäsittelyissä tähkälletulovaiheeseen mennessä. Kuva 9. Lajikkeiden biomassojen kehitys tähkälletulovaiheeseen mennessä. Tähkälletulovaiheessa on yleensä odotettavissa, että biomassan määrä jopa kaksinkertaistuu tuleentumisvaiheeseen mennessä. Kuluvan kesän kuivuus kuitenkin verotti biomassan kertymistä odotetusta tähkälletulovaiheen jälkeen (Kuva 10). 31

Kuva 10. Prosentuaalinen biomassakertymä tähkälletulosta tuleentumiseen. Lannoituskäsittelyvaikutus näkyi myös kasvuston ottamissa typpimäärissä tähkälletulovaiheessa (Kuva 11). Broilerilantaa saaneet koejäsenet olivat ottaneet keskimäärin 20 25 kg enemmän typpeä kuin pelkkä väkilannoitettu koejäsen (144 N kg/ha, 166 N kg/ha ja 169 N kg/ha). Kasvuston typpianalyysit osoittivat, että kasvit olivat ottaneet suurimman osan typestä jo tuona ajankohtana. Biomassan ja typpipitoisuuden välillä ei ollut negatiivista korrelaatiota, minkä perusteella oli oletettavaa, että kasveille käytettävissä olevan typen määrä ei todennäköisesti rajoittanut kasvien kasvua tähkälletulovaiheeseen mennessä. Kuva 11. Typen kertyminen koko kasviin tähkälletulovaiheessa (vas) ja tuleentumisvaiheessa (oik). Sato 32

Satotaso vaihteli 3 500 kg/ha liki 7 000 kg/ha (Kuva 12). Lannoituskäsittelyiden vaikutukset satoon vaihtelivat lohkoittain, eikä lannoitusvaikutus ollut enää niin suoraviivaisesti nähtävissä kuin biomassan kertymisessä. Pääsääntöisesti broilerinlannoitus täydennettynä väkilannoitteella antoi parhaimman satotuloksen, vaikka keskimääräiset satoerot olivat pienet (lannoitus 1: 5 040 kg/ha, lannoitus 2: 5 220 kg/ha, lannoitus 3: 5 030 kg/ha). Lannoituksella ei ollut vaikutusta jyväsadon osuuteen koko maanpäällisestä kasvustosta. Keskimääräiset satoindeksit olivat 41,1 %, 41,2 % ja 40,6 %. Parhaimmat satoindeksit olivat tasolla 44 %. Kuva 12. Jyväsato (kg/ha) lajikkeittain eri lannoitekäsittelyissä. 33

Kuva 13. Tuhannen jyvän paino (g) eri lannoituskäsittelyissä. Keskimääräiset tuhannen jyvän painot olivat alhaiset eri lannoituskäsittelyissä (30,1 g, 30,3 g ja 29,6 g). Lannoituskäsittelyillä ei ollut selvää vaikutusta jyväpainoon (Kuva 13). Jyväntäyttymisjakson aikainen kuumuus ja kuivuus häiritsivät ja rajoittivat jyväntäyttymistä. Lisäksi sadot puitiin tähkäpuimurilla, joka ei hävittänyt pieniäkään jyviä, kuten pellolla puitaessa olisi käynyt, joten myös tämä alensi jyväpainoja. Jyvälukumääriin (kpl/m 2 ) broilerilantakäsittelyillä oli lievä positiivinen vaikutus, mutta tähkälukumääriin ei ollut selvää vaikutusta (Kuva 14). Korkeat jyvälukumäärät viittasivat siihen, ettei mikään kasvutekijä (vesi, lämpötila ja ravinteet) rajoittanut merkittävästi jyvälukumäärän muodostumista, kuten kävi jyvän täyttymisvaiheessa. Tässä aineistossa sato oli riippuvaisempi jyväpainosta kuin jyvälukumäärästä. Yleensä jyvälukumäärä tähkää, kasviyksilöä tai pinta-alaa kohden ilmaistuna on merkittävin viljojen satoisuutta määräävä satokomponentti. Runsas jyvämäärä on aina eduksi sadontuotolle, koska sitä paremmin jyvät yhdessä kykenevät vaatimaan yhteyttämistuotteita kasvustolta. Kuva 14. Jyvälukumäärä ja tähkälukumäärä (kpl/m 2 ) eri lannoituskäsittelyissä. Valkuainen Keskimääräiset valkuaispitoisuudet ja -sadot olivat korkeat ja broilerinlanta täydennettynä väkilannoitteella antoi korkeimmat valkuaispitoisuudet (Kuva 15). Molemmat broilerilantakäsittelyt kohottivat valkuaissatoa keskimäärin 70 kg/ha verrattuna pelkällä väkilannoitteella lannoitettuun koejäseneen. Kun pitoisuudet ilmaistiin lohkoittain ja lajikkeittain, broilerinlannan positiivinen vaikutus oli myös nähtävissä (Kuva 16). Valkuaissadot olivat korkeat. Kolmella lohkolla kaikkien lannoituskäsittelyjen valkuaissato nousi yli 800 kg/ha. Tässä kokeessa jyväsato ja valkuainen eivät korreloineet negatiivisesti, sillä myös satoisimpien ja myöhäisempien lajikkeiden valkuaispitoisuudet olivat korkeat. Hehtaarilta saatu valkuaissato määräytyy yleensä yhtäläisesti jyväsadon ja jyvän valkuaispitoisuuden mukaan. Kuluneen kesän kasvuoloissa jyväsato oli jyväsadon valkuaispitoisuutta määräävämpi tekijä hehtaarikohtaisen valkuaissadon muodostumisessa. 34

Kuva 15. Sadon valkuaispitoisuudet ja sadot eri lannoituskäsittelyissä. Kuva 16. Valkuaispitoisuudet ja -sadot lajikkeittain. Kuva 17. Jyvän tärkkelyspitoisuus (%) eri lannoituskäsittelyissä. 35

Broilerinlantakäsittelyt laskivat hieman lajikkeiden ja keskimääräisiä tärkkelyspitoisuuksia (73,9 %, 73,2 % ja 72,1 %), mitkä olivat melko korkeita huomioon ottaen korkeat valkuaispitoisuudet (Kuva 17). Jyvän tärkkelys- ja valkuaispitoisuuksilla oli negatiivinen yhteys toisiinsa. Ravinteiden hyväksikäyttö Kokeessa mukana olleet lohkot olivat multavia savimaita, joiden kasvukunto oli viljavuusanalyysien mukaan hyvä. Sadolla ja valkuaispitoisuudella ei ollut yhteyttä viljavuusanalyysitulosten kanssa. Tämä ei ollut yllättävää, koska lohkoilla ei esiintynyt ravinnepuutoksia. Kasvustot käyttivät niille annetun typen tehokkaasti kasvuun, sadon ja valkuaisen muodostukseen. Typen hyväksikäyttöprosentit olivat 63 147 % (Kuva 18), kun tyypillisesti väkilannoitteen hyväksikäyttöprosentti vaihtelee kevätviljoilla 55 75 % välillä. Broilerinlannan käyttö (lannoitus 2) nosti typen keskimääräistä hyväksikäyttöastetta (108 %, 119 % ja 107 %). Korkeat hyväksikäyttöarvot tarkoittavat, että maassa on edellisten kasvukausien jäljeltä lannasta ja kasvijätteistä johtuvaa jälkivaikutusta. Vehnäkasvuston ottama typpi siirtyi tehokkaasti jyvään, sillä kasvuston ottamasta kokonaistypestä 70 80 % oli jyvässä (Kuva 18). Runsas broilerilannan käyttö lisäsi jossain määrin vegetatiivisiin kasvinosiin jäävän typen määrää varsinkin korkeilla satotasoilla (jopa 50 70 kg N/ha kokonaismäärä). Kuva 18. Jyvä- ja korsisadon ottama typpi (N kg/ha). Kuvan yläosassa on ilmoitettu käsittelyn koko lannoitettu (väkilannoite + broilerilanta) typpimäärä N kg/ha sekä typen hyväksikäyttöprosentti THP %. 36

Erot fosforin otossa eri lannoituskäsittelyjen välillä olivat pienet (Kuva 19). Kasvuston keskimäärin ottamat kokonaisfosforimäärät olivat 22, 23 ja 24 kg P/ha. Lohkoilla oli riittävästi kasveille käyttökelpoista fosforia suurenkin sadon tuottamiseen ilman väkilannoitefosforia. Koska lannoituskäsittelyt eivät vaikuttaneet fosforin ottoon, laski broilerilannan määrän lisääminen fosforin hyväksikäyttöprosenttia. Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei ylimitoitettu broilerilannan käyttö ole järkevää sadon määrän tai sen laadun kannalta. Kuva 19. Jyvä- ja korsisadon ottama fosfori (P kg/ha). Kuvan yläosassa on ilmoitettu käsittelyn lannoitettu (broilerilanta) fosforimäärä P kg/ha sekä fosforin hyväksikäyttöprosentti FHP %. Kasvustot ottivat kaliumia runsaasti riippumatta kaliumlannoitustasosta (Kuva 20). Broilerilantaa saaneet koejäsenet ottivat keskimäärin 10 15 kg enemmän kaliumia kuin pelkkää väkilannoitetta saaneet koejäsenet. Kasvuston ottamasta kaliumista valtaosa palautuu takaisin pellolle vegetatiivisen kasvinosan myötä, sillä kaliumista on korressa ja lehdissä 80 85%. 37

Kuva 20. Jyvä- ja korsisadon ottama kalium (K kg/ha). Kuvan yläosassa on ilmoitettu käsittelyn lannoitettu (väkilannoite + broilerilanta) kaliummäärä K kg/ha. Lannoituksella ei ollut kovin selvää vaikutusta jyvän rikkipitoisuuksiin (Kuva 21). Broilerinlantaa saaneet koejäsenet saivat 1.5-2 kertaa enemmän rikkiä kuin pelkkää väkilannoitetta saanut koejäsen, mutta lisärikin vaikutukset olivat vähäiset niin jyvän rikkipitoisuuteen kuin kasvuston ottamaan kokonaisrikkimääriin. Rikkilannoituksen hyväksikäyttöprosentti vaihteli 30 170%. Broilerilannan käyttö alensi rikkilannoitteen hyväksikäyttöprosenttia. 38

Kuva 21. Jyvä- ja korsisadon ottama rikki (S kg/ha). Kuvan yläosassa on ilmoitettu käsittelyn lannoitettu (väkilannoite + broilerilanta) rikkimäärä S kg/ha sekä rikin hyväksikäyttöprosentti RHP %. Aminohappotulokset Anniina- ja Kruunu-lajikkeet tuottivat pääsääntöisesti korkeimmat aminohappopitoisuudet, mikä osaksi selittyi näiden lajikkeiden korkeilla jyvän valkuaispitoisuuksilla, erityisesti Kruunulla (Kuva 22). Broilerinlannalla on vain lievä positiivinen vaikutus aminohappopitoisuuksiin. Aminohappopitoisuudet olivat kytköksissä jyvän valkuais- ja rikkipitoisuuksiin (Kuva 23). Vaikka kytkös on olemassa, aminohappopitoisuudet eivät nouse samassa suhteessa valkuaisen nousun kanssa, vaan nousu on pienempää. Aminohappojen suhteelliset pitoisuudet laskivat proteiinipitoisuuden noustessa. Kolmella lajikkeella (Bjarne, Kruunu ja Marble) lysiinin suhteelliset muutokset eivät olleet aivan yhtenäiset muiden lajikkeiden kanssa. Lannoitus ja ravinne eivät pystyneet selittämään tätä ilmiötä, mutta toisaalta aineiston pienuuden takia sattumaa ei voi sulkea pois. Kuva 22. Lannoituskäsittelyiden ja lajikkeiden vaikutus lysiinin pitoisuuksiin (g/kg ka). 39