LUONTOSELVITYS 16UEC0175 6.11.2012. SIILINJÄRVEN KUNTA Etelä-Siilinjärven yleiskaava. Luontoselvitys

LUONTOSELVITYS 16UEC0175 6.11.2012 SIILINJÄRVEN KUNTA Etelä-Siilinjärven yleiskaava Luontoselvitys

Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 1 3.1 Lähtötiedot 1 3.2 Maastokartoitukset 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 2 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 3 5.1 Selvitysalueen pohjois- ja koillisosa 3 5.2 Selvitysalueen itä- ja kaakkoisosa 8 5.3 Selvitysalueen eteläosa 10 5.4 Selvitysalueen lounaisosa 12 5.5 Selvitysalueen länsiosa 14 5.6 Selvitysalueen luoteisosa 17 6 LIITO-ORAVAESIINTYMÄT 19 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 20 Liitteet Liite 1. Liite 2. Linnustoselvitys (havaintoarkistotietojen koonti). Luontokohdekartta ja taulukko. Valokuvat: Soile Turkulainen 2012. Kannen kuva: Noro Savilahden metsässä. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Ismo Yli-Tuomi biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Ilmarisenkatu 18, 20520 Turku puh: 010 33 310 e-mail: etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Siilinjärven kunnan alueelle Etelä-Siilinjärven yleiskaavaa varten. Selvitykseen sisältyi alueelle aikaisemmin tehdyissä luontoselvityksissä mainittujen luontoarvoiltaan merkittävien kohteiden nykytilan tarkistus sekä luontoarvojen kartoitus niiltä alueilta, joihin ollaan osoittamassa kaavassa rakentamista. Selvitystä tehdessä otettiin huomioon nähtävillä olleesta kaavaluonnoksesta saadut mielipiteet ja lausunnot. Selvityksen teki biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Selvityksen liitteenä on havaintoarkistotietoihin perustuva linnustoselvitys, jonka kokosi Jyrki Uotila Pöyry Finland Oy:n toimeksiannosta. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa Siilinjärven kunnan eteläosassa (kuva 1). Siihen kuuluu noin 45 km2:n alue, joka rajoittuu etelässä Kuopion rajaan ja idässä Jännevirtaan. Pohjoisessa raja kulkee lentokentän pohjoispuolelta Säyneenjoelle ja edelleen länteen Savilahteen ja Paasisalon länsipuolelle. Alueeseen kuuluvat Paasisalon saari, Toivalan, Vuorelan ja Metsäkoulun taajamat, lentoaseman alue ja Jännevirran kylä sekä niiden väliin jäävät teollisuus-, työpaikka- ja haja-asutusalueet sekä maa- ja metsätalousalueet. Osan pinta-alasta muodostavat vesistöt: Kallavesi, Jännevirta ja Iso-Jälä. Kuva 1. Etelä-Siilinjärven yleiskaavan aluerajaus. Lähde: Siilinjärven kunta 2012. 3 LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Siilinjärven kunnan alueelle on tehtiin vuosina 2003-2004 luontoselvitys, johon koottiin olemassa olleiden selvitysten luontotiedot ja tehtiin täydentäviä maastokartoituksia etenkin ranta-alueilla (Maa ja Vesi Oy 2005). Selvitystä sekä jo siihen sisältyneitä Toi-

2 valan kasvillisuuskartoitusta (Tiilikainen 1983) ja Toivalan luonto- ja maisemaselvityksiä (Rönkä 2001 ja 2002a) ja Paasisalon luontoselvitystä (Maa ja Vesi Oy 2004) käytettiin lähtötietona tässä luontoselvityksessä. Lisäksi käytettävissä oli Ruskeamäen luontoselvitys (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2008) ja maakuntakaavan luontoselvityksiä (Pakarinen 2002 ja Knuutinen & Tossavainen 2003). Selvitys sisältää koonnin liito-oravaselvityksistä, joita on tehty Toivalaan (Rönkä 2002b), Vuorelaan (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2007a), Lentoasemantien varteen (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2007b), Hanhimäelle (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2009), Lappalan ja Mustikkamäen-Matomäen alueille (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2010). Pohjois-Savon ELY-keskus on rajannut alueelta kaksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdysaluetta. Etelä-Siilinjärven alueella ei sijaitse Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Iso-Jälän ja Jännevirran ranta- ja vesialueita sisältyy Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin kuuluvaan Kasurila-Jälä-Jännevirtakokonaisuuteen (Leivo ym. 2002). Lähin Natura-alue on vajaan kilometrin päässä selvitysalueen eteläpuolella sijaitseva Halmejoki-Karhonsaari-Potkunsaari-Natura-alueen (FI0600007, aluetyyppi SCI) Halmeenjoen alue. Halmeenjoen lehdon lisäksi Kuopion puolella Uuhimäellä sijaitsevat Uuhimäen ja Honkamäen luonnonsuojelualueet (liite 2). 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvityksen maastokartoitukset tehtiin 9.-11.7. ja 28.-30.8.2012. Tarkoituksena oli löytää ja rajata alueelta seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain (29 ) suojellut luontotyypit vesilain (2 luku 11 ja 3 luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät pienvedet metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Selvityksen pääpaino oli eri kasvillisuustyyppien indikaattorikasvilajistossa. Selvitykseen ei sisältynyt linnusto-, liito-orava- tai lepakkokartoituksia. Pohjois-Savon ELYkeskuksen ja Siilinjärven kunnan kanssa pidettiin työpalaverit ennen maastokartoitusjaksoja 3.5. ja 28.8.2012. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Siilinjärven luonnonympäristön yleispiirteitä on kuvattu mm. Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlahistoriikissa (2002) ja koko kunnan luontoselvityksessä (Maa ja Vesi Oy 2005). Etelä-Siilinjärven alue on maastonmuodoiltaan vaihtelevaa ja osin varsin jyrkkäpiirteistä maastoa. Korkein kohta Uuhimäen laella on noin 130 m Kallaveden pintaa ylempänä. Kunnan suuret harjujaksot jäävät lentoaseman ympäristöä lukuun ottamatta selvitysalueen ulkopuolelle ja luonteenomaisia sille ovat moreenimäet ja niiden väliset hienoainestasanteet. Selvitysalueen vedet virtaavat pääosin itään kohti Juurusvettä ja pieneltä alueelta länsija eteläosasta kohti Kallavettä. Kallaveden, Juurusveden ja siihen Siltasalmella liittyvän Iso-Jälän ranta-alueiden lisäksi selvitysalueeseen kuuluu Uuhimäellä sijaitsevan Kukkurin rantaa ja muutamia pieniä lampia. Puroja ja noroja alueella on useita. Vedenhankinnan kannalta tärkeä Jälänniemen pohjavesialue ulottuu pohjoisesta selvitysalueen rajalle Siltasalmeen. Siilinjärvi sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella. Eliömaakuntajaossa se on osa Pohjois-Savoa. Siilinjärvi kuu-

3 luu Kuopion lehtokeskuksen ydinalueeseen, mikä näkyy kasvillisuuden rehevyytenä ja vaateliaiden kasvilajien esiintymisenä. Laajimmat metsäiset alueet ovat Uuhimäellä selvitysalueen eteläosassa, Jännevirralta Iso-Jälälle ulottuvalla alueella itäosassa sekä Hanhimäki-Soidinmäki-Mustikkamäki -alueella länsiosassa. Vaihteleva ympäristö tarjoaa elinpiirejä monille eläinlajeille, joiden joukossa on mm. liito-orava (luku 6) sekä useita uhanalaisia ja huomionarvoisia lintulajeja (liite 1). Rakentaminen ja liikenneväylät saattavat kutienkin vaikeuttaa joidenkin eläinten liikkumista alueella. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5.1 Selvitysalueen pohjois- ja koillisosa 1. Kasurila-Jälä-Jännevirta FINIBA-alue Laajat ruovikkoalueet ja rantametsät Juurusvedellä, Iso-Jälällä ja Siilinjärvi-järven Pieni-Siilillä muodostavat Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin kuuluvan Kasurila- Jälä-Jännevirta -kokonaisuuden (Leivo ym. 2002) (kuva 2, liite 2). Alueella levähtää muuttoaikoina vesilintuja ja pesimälajistoon kuuluvat mm. ruskosuohaukka ja kaulushaikara (liite 1). Arvo: Valtakunnallisesti merkittävä linnustonsuojelukohde. Lähteet: Leivo ym. 2002, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 44a). Kuva 2. Kasurila-Jälä-Jännevirta -FINIBA-alue. Lähde: BirdLife Suomi ry.

2. Suininlahden puro ja lehto Rönkä (2001) totesi Iso-Jälän Suininlahdessa olevan maisemallisesti vaikuttava luonnontilainen saniaislehtokorpi kivikkoisessa purolaaksossa jyrkkien soraharjurinteiden välissä. Kesällä 2012 puroympäristö oli pääpiirteissään ennallaan ja etenkin alaosa Suininlahden pihatien pohjoispuolella noin 300 metrin matkalla on hyvin luonnontilainen (kuvat 3 ja 5). Syvälle rinteeseen kulkunsa uurtaneen puron reunoilla on rehevää lehtoa, jossa kasvaa mm. tuomea ja harmaaleppää, runsaasti kotkansiipeä, mesiangervoa, tesmaa, lehtotähtimöä, metsäkurjenpolvea, metsä- ja lehtokortetta, hiirenporrasta, metsä- ja korpi-imarretta, mustakonnanmarjaa, sudenmarjaa ja lehtoarhoa. Puro on 1-2 metriä leveä, tummavetinen ja osin sora- ja kivikkopohjainen. Paikoin on purotörmien alla tihkupintaisia kohtia, joissa kasvaa mm. suokelttoa. Metsä puron ympärillä on noin 3 ha:n alueella vanhaa sekametsää, jossa kasvaa kookkaita kuusia, koivuja ja mäntyjä ja etenkin alaosassa järeitä haapoja. Lahopuuna on harmaaleppä- ja koivupökkelöitä. Puronotkon itäpuolella on metsitettyjä peltoja, joilta puroon laskevat ojat ovat puron läheisyydessä jo luonnontilaistuneet. Länsipuolella puronotko rajoittuu hakkuuseen. Suininlahden rannassa purouoma levenee ja virtaa läpi pajuluhdan ja sara- ja ruokoluhdan. Puronsuulla säilytetään veneitä ja siihen tulee lännen suunnasta polku. Rinteen yläosassa Suininlahden pihatie ja sähkölinja ylittävät puro-uoman, mutta sen varrella kasvaa edelleen runsaasti kotkansiipeä ja länsipuolella varttunut sekametsä jatkuu Suininlahdentielle asti. Alueelle oli asuttu liito-oravaesiintymä vuonna 2002 (Rönkä 2002b) ja 2012, jolloin ydinalueen todettiin olevan puron varressa lähellä rantaa (Vihervaara 2012). Suininlahdentie ylittää puron sen puolivälin tienoilla ja siitä yläjuoksulle päin purolaakson reunat loivenevat ja ympärillä on omakotitaloja. Kasvillisuus on kuitenkin edelleen rehevää: puron reunoilla kasvaa harmaaleppää, tuomea sekä mm. mesiangervoa, kotkansiipeä, korpikaislaa ja hiirenporrasta. Läntisempi purohaara on melko luonnontilainen ja rehevä kasvillisuus jatkuu sen varrella valtatielle 17 asti. Alkunsa puro saa valtatien toiselta puolelta rakennetuilta alueilta, pieniltä pelloilta ja Uuhimäen rinteiltä. Puron valuma-alue on alle 10 km 2, joten vesilaki määritellee sen noroksi. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Niiden lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja rantaluhdat kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Purolaakson alaosaan sijoittuu liito-oravaesiintymä, ja todennäköisesti sillä on myös linnustollista arvoa. Lähteet: Rönkä 2001 (kohteet IV 1 ja III 15), Rönkä 2002b, Vihervaara 2012, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 19). 4 Kuva 3. Suininlahden puro. 3. Kalliolahden lähdekorpi

5 Kalliolahden lähdepuro on mainittu lehtojensuojeluohjelmassa maakunnallisesti merkittävänä lehtona, mutta Rönkä (2001) totesi länsipuolen hakkuun ja sähkölinjan ja kaivojen rakentamisen muuttaneen kohteen luonnontilaa ja puron kuivuneen. Sateisena kesänä 2012 jäljellä oleva korpialue oli vetinen ja norossa virtasi vähän vettä. Kartalle lähteeksi merkityssä kohdassa erottuu mahdollinen lähdelampare ja myös muualla alueella on pehmeänupottavia tihkupintaisia kohtia (kuvat 4 ja 5). Kasvillisuus on rehevää ruoho- ja heinäkorpea ja saniaiskorpea lajeina mm. mesiangervo, korpikaisla, lehtotähtimö, metsä- ja lehtokorte, rentukka, suo-orvokki ja hiirenporras. Lähdekorvesta saa alkunsa noro, jonka uomaa on ehkä joskus kaivettu, mutta joka on luonnontilaistunut ja johon liittyy sivunoroja. Noron varrella kasvaa runsaasti kotkansiipeä. Puusto on korven ja noron alueella varttuvaa kuusikkoa, koivikkoa ja harmaalepikkoa. Idässä alue rajoittuu tiehen ja etelässä peltoon. Arvo: Luonnontilaiset lähteet ja norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt ja ruoho- ja heinäkorvet kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Ympäristöministeriö 1988, Rönkä 2001 (kohde III 7), Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 18). 4. Kalliolahden puro Iso-Jälän Kalliolahteen laskee puro, joka virtaa vajaan 0,5 km:n matkan valtatien 17 pohjoispuolella osin luonnontilaisena (kuva 5). Puro-osuuden yläosan rinteessä on rehevää kivikkoista lehtoa, jossa kasvaa harmaaleppää ja tuomea sekä mm. kotkansiipeä, mesiangervoa, tesmaa, ojakellukkaa, velholehteä ja karhunputkea. Röngän (2001) mukaan alueella esiintyisi hajuheinää, mutta lajia ei ole löydetty myöhemmissä kartoituksissa. Mahdollisesti kyseessä on ollut korpinurmikka, jota kasvoi kesällä 2012 puron reunoilla. Molemmat lajit on arvioitu uhanalaisuustarkastelussa silmälläpidettäviksi (NT) (Rassi ym. 2010), hajuheinä on lisäksi luontodirektiivilaji. Alempana on puron varrella nuorta kuusikkoa sekä koivulle istutettua entistä peltoa, jonka kohdalla uoma on uurtunut maaperään. Lähellä Kalliolahden rantaa uoma virtaa läpi rehevän pajukkoisen rantaluhdan, jossa kasvaa mm. mesiangervoa, korpikaislaa, keltakurjenmiekkaa ja vehkaa. Itäpuolella puroympäristö rajoittuu Kalliolahdenmäen jyrkänteeseen ja sen alusmetsään (kuva 4). Kalliolahden puro lienee ajoittain kuiva ja sen valuma-alue on alle 10 km 2, joten vesilaki määritellee sen noroksi. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Niiden lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja rantaluhdat kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde III 10). Kuva 4. Kalliolahden lähdekorpi ja jyrkänteenalusmetsä.

5. Kalliolahdenmäki Iso-Jälän Kalliolahteen rajoittuva Kalliolahdenmäki on maisemassa erottuva luonnontilainen graniittikalliomäki, jonka alla on kaistale vanhaa rinnemetsää (Rönkä 2001) (kuva 5). Kalliolla ovat valtapuina vanhat männyt ja aluskasvillisuus on varpu- ja poronjäkälävaltaista. Lounaisrinteen jyrkänteen juurella on pienialainen lehto, jossa kasvaa kookkaita kuusia ja koivuja, yksi hyvin järeä vanha mänty sekä järeitä haapoja (kuva 4). Aluskasvillisuudessa on mm. tesmaa, nuokkuhelmikkää ja mustakonnanmarjaa. Kesällä 2012 alueella oli liito-oravan papanoita ainakin yhden kuusen alla. Liito-oravia esiintyy Kalliolahden ympäristössä ja ne voivat käyttää rantapuustoa liikkumisyhteytenä. Arvo: Kalliot ja jyrkänteet ja niiden alusmetsät kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Jyrkänteenalusmetsässä on liito-oravaesiintymä tai liitooravat käyttävät sitä liikkumiseen ja ruokailuun. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde IV 2), Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 41). 6 Kuva 5. Selvitysalueen koillisosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 2-7 ja liitooravaesiintymät a-h. Tiedossa olleiden liito-oravaesiintymien ulkopuolella kesällä 2012 tehdyt papanahavainnot (2 puuta) on merkitty karttaan pinkeillä pisteillä.

6. Uitinniemen metsä Uitinniemen sisäosassa on hakkuiden välissä varttunutta, lahopuustoista sekametsää, joka jatkuu pohjoisessa rantaan ja jossa kasvaa useita järeitä haapoja (kuva 5). Järeitä haapoja kasvaa myös mökkiteiden risteyksessä alueen eteläosassa. Molemmilla alueilla on pienialaisia korpipainanteita. Rantaan laskeva noro ei ole luonnontilainen ja puusto sen ympärillä on nuorta kuusikkoa, mutta rannassa kasvaa kookkaita tervaleppiä. Rönkä (2002b) arvioi alueen liito-oravalle hyvin soveltuvaksi metsäalueeksi vuonna 2002, mutta silloin alueelta ei löytynyt papanoita. Kesällä 2012 vanhoja papanoita havaittiin yhden haavan alla niukasti. Arvo: Metsäalue on lahopuustoisuutensa ja järeiden haapojen takia muu arvokas luontokohde. Se soveltuu liito-oravan elinpiiriksi ja sijoittuu tiedossa olevien esiintymien välimaastoon. Lajin esiintyminen tulee selvittää, jos alueelle suunnitellaan muuttuvaa maankäyttöä. Lähteet: Rönkä 2001 (kohteet III 12 ja13), Rönkä 2002b. 7 7. Leppälahti ja Iso-Jälän saaret Linnustoltaan huomionarvoinen alue ulottuu Iso-Jälällä FINIBA-alueen rajausta laajemmalle mm. Leppälahteen ja Murto- ja Otrasaariin (liite 1). Leppälahti on ruovikkoinen lahti, jota reunustaa rehevä lehtipuustoinen luhtakaistale (kuvat 5 ja 6). Lahden itäpohjukkaan laskee koivulle metsitettyjen peltojen läpi kaksi ojauomaa, joista toinen on tuonut mukanaan hienoa maa-aineista Lentokentäntien luiskien sortumista keväällä 2012. Lännempänä niemessä on varttuvaa kuusikkoa, mutta jyrkän rantatörmän alla kasvaa kookkaita koivuja ja harmaa- ja tervaleppiä sekä monirunkoisia vanhoja pajuja. Puustoisen luhdan kasvillisuus on koko alueella rehevää: vehkaa, rentukkaa, kurjenjalkaa, hiirenporrasta, korpikaislaa, ranta-alpia, viitakastikkaa ja mesiangervoa. Lehtilahopuustoa on huomiota herättävän runsaasti. Leppälahden edustan saarissa Murtosaaressa ja Otrasaaressa on muutamia lomarakennuksia, mutta niiden puusto on melko iäkästä ja ympärillä on laajoja ruovikoita. Murtosaaressa kasvaa kookkaita haapoja ja itäosassa on lehtoa, jonka lajistoon kuluvat mm. mustakonnanmarja ja hiirenporras. Saaressa on pesinyt useina kesinä nuolihaukka (liite 1). Saarilla ympäristöineen on merkitystä Iso-Jälän järvilinnuston pesimäalueina. Arvo: Rantaluhdat ja rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Linnustoltaan Iso-Jälän eteläosa on vähintään paikallisesti merkittävä ja liittyy valtakunnallisesti merkittävään Kasurila-Jälä-Jännevirta -FINIBA-alueeseen. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde IV 3), Maa ja Vesi Oy 2005 (kohteet 42, 44b ja 63), Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Kuikka ry:n kannanotto kaavaluonnokseen. Kuva 6. Leppälahti ja näkymä kohti Murtosaarta ja Otrasaarta.

5.2 Selvitysalueen itä- ja kaakkoisosa 8 8. Säyneenjärven puro Säyneenjärvestä alkunsa saava ja Vehkamäen länsipuolelta virtaava vajaan 2 km:n mittainen uoma on pääosin luonnontilaltaan muuttunut (kuva 8). Uomaa on enimmältä osaltaan matkaa kaivettu ja sitä ympäröivät hakkuu- ja taimikkoalat ja alaosassa pellot. Aivan loppuosassa on uoman ympärillä pensoittunutta peltoa tai niittyä ja mesiangervoja hiirenporraskasvustoja. Uoma on mahdollinen säyneen nousupuro tai mahdollisesti voidaan kunnostaa sellaiseksi. Arvo: Uoma ei ole luonnontilainen, mutta sitä voidaan pitää muuna huomionarvoisena luontokohteena. Lähteet: Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Kuikka ry:n kannanotto kaavaluonnokseen. 9. Vehkasuo Vehkasuo on kahden kallioisen moreeninmäen väliseen notkelmaan sijoittuva pitkänomainen noin 5 ha:n laajuinen suoalue (kuvat 7 ja 8). Suon pohjoisosa on märkää suota, jossa vuorottelevat pajuja ja kitukasvuisia koivuja ja mäntyjä kasvavat kohdat ja vetiset avopinnat, joissa kasvaa vehkaa, järvikortetta, kurjenjalkaa, luhtavillaa ja suursaroja. Suon keskiosa on hieman kuivempi ja puustoltaan tiheämpi ja siinä erottuu vanhoja ojia, joissa kasvaa vehkaa. Suon eteläosassa on puustoisia mättäitä, joilla kasvaa mustikkaa ja puolukkaa sekä niiden välissä avoimia, vehkaa, järvikortetta ja suursaroja kasvavia pintoja. Osin mättäiden välit ovat rahkasammal- ja korpikarhunsammalpeitteisiä. Kapeassa kohdassa suon eteläosassa erottuu noro, jonka varrella on pienialaisesti lehtolajistoa kuten hiirenporrasta ja punaherukkaa. Suon vetiset pinnat saattavat olla vanhoja mutahautoja (Pakarinen 2002) ja sellaisiksi tulkittiin myös länsireunan kaksi vesilamparetta, joissa tosin saattaa olla pohjavesivaikutusta niin että olisivat lähteitä. Puusto on saanut kehittyä luonnontilaisena ja etenkin suon etelä- ja keskiosassa on runsaasti koivupökkelöitä. Vehkasuon ympärysmetsät ovat varttuvia talousmetsiä ja taimikoita. Suon pohjoisreunalle on Savo-Karjalan tiepiiri läjittänyt tiehankkeissa syntyneitä ylijäämämaita vuosina 2001 ja 2009. Arvo: Vähäpuustoiset suot kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Vehkasuolla erottuu vanhoja käytön jälkiä, mutta se on luonnontilaistunut ja on paikallisesti arvokas suokohde. Lähteet: Pakarinen 2002, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 22). Kuva 7. Vehkasuo.

10. Keltunkallion metsä Keltunkallio on aidattua sotilasaluetta, jota ei kartoitettu. Mäen pohjoisrinteessä on aidatun alueen ja pellon välissä järeäpuustoista rehevää kuusikkoa, jossa on myös joitakin koivuja, mäntyjä ja harmaaleppää (kuva 8). Aluskasvillisuudessa on lehtolajeja kuten mm. tesma, hiirenporras, mustakonnanmarja ja sudenmarja. Lahopuuna on melko runsaasti lehtipuupökkelöitä. Kuusikko jatkuu aidatun alueen sisäpuolella Keltunkallion pohjois- ja itärinteillä, mutta niitä ei sisällytetty kohteen rajaukseen. Arvo: Rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Alueella on laajempi varttuneen metsän alue, jolla saattaa olla arvoa linnustolle ja joka soveltuu liito-oravan elinpiiriksi. 9 Kuva 8. Selvitysalueen kaakkoisosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 8-11. Liitooravahavainto päiväkodin pihapuusta vuodelta 2001 on merkitty karttaan pinkillä pisteellä. 11. Keltunkallion puro Keltunkallion eteläpuolella on noin 0,5 km:n mittainen puro, joka sijaitsee pääosin aidatulla sotilasalueella (kuva 8). Alaosassa sotilasalueen rajalla puron uoma on kivikkoinen ja sen varrella kasvaa rehevänä kasvustona kotkansiipeä. Sen jälkeen puro virtaa nuoressa koivikossa lähellä peltoa, mutta uoma on edelleen kivikkoinen ja ympärillä kasvaa mesiangervoa. Ilmakuvatarkastelu perusteella puron varrella ei yläosassakaan ole hakkuita, joten se on rajattu kokonaan. Puro saattaa olla ajoittain kuiva ja sen valuma-alue on alle 10 km 2, joten vesilaki määritellee sen noroksi.

10 Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Niiden lähiympäristöt kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. 5.3 Selvitysalueen eteläosa 12. Uuhimäen koillisrinteen suot Uuhimäen koillisrinteen alla on suojuotti, joka on yläosastaan karua rämettä, jonka puustoa on äskettäin harvennettu (kuva 10). Alempana on kapeana kaistaleena metsäkorte- ja muurainkorpea ja sähkölinjan alla avointa jouhisaravaltaista nevaa. Koillisreunalla on kivennäismaan reunassa oja, joka on saattanut hieman kuivattaa suota. Luoteessa suojuotti muuttuu rehevämmäksi ja lajistossa on mm. raatetta, kurjenjalkaa, rätvänää ja maariankämmekkää. Suolta saa alkunsa varttuvan kuusikon läpi pellon reunaan virtaava norouoma, jota on ehkä joskus kaivettu, mutta joka on luonnontilaistunut ja jonka varrella kasvaa mesiangervoa, hiirenporrasta ja vähän kotkansiipeä. Arvo: Vähäpuustoiset suot ja norojen lähiympäristöt kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kohde on huomionarvoinen, vaikka on osin luonnontilaltaan muuttunut. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde III 19). 13. Uuhimäen pohjoisrinteen norot Uuhimäen pohjoisrinteen alaosassa on noin 15 ha alueella varttunutta kuusikkoa, joka rajoittuu yläreunassa taimikkoon ja idässä nuoreen koivikkoon ja kuusikkoon (kuvat 9 ja 10). Rinnettä alas virtaa kaksi erillistä kivikkoista noroa, joista läntisemmän varrella kasvaa laajoina kasvustoina kotkansiipeä, hiirenporrasta ja mesiangervoa ja itäisempi on isoalvejuuri- ja hiirenporrasvaltainen. Muita lehtolajeja alueella ovat mm. mustakonnamarja, lehtomatara, lehtotähtimö, velholehti, lehtokorte, sudenmarja ja tesma. Rinteen juurella on juotit yhtyvät kivikkoiseksi ja saniaiskorveksi, jonka alueella kasvaa kymmenkunta järeää haapaa ja jossa on huomiota herättävän paljon kuusilahopuuta. Alueelta on uhanalaisrekisteritiedoissa havainto hajuheinästä, mutta lajia ei ole löydetty myöhemmissä kartoituksissa. Idässä vetinen juotti ja kotkasiipikasvustot jatkuvat nuoren koivikon ja kuusikon puolelle. Länteen päin juotti kapenee ja muuttuu karummaksi. Rehevä lahopuustoinen alue tarjoaa elinympäristöä Uuhimäen alueella esiintyville lehtojen ja vanhojen metsien linnuille (liite 1), joista elokuun maastokäynnillä havaittiin pohjantikka. Kohde rajoittuu alareunassa liito-oravaesiintymään (Rönkä 2002b). Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kohde on yksi luontoarvoiltaan merkittävimmistä noroympäristöistä kaava-alueella. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde III 17), Rönkä 2002b. 14. Uuhimäen metsä Uuhimäen mäkialue sijaitsee kaava-alueen rajalla osittain Kuopion puolella (kuva 10). Karppinen-lammen itäpuolelta mäen laelle ja Keltuntien alapuolelle ulottuva alue on sotilasaluetta, jota ei kartoitettu. Sen ulkopuolella on lammen rannassa uimarantaan rajoittuva järeäpuustoinen kuusikko, jonka aluskasvillisuus on varjostuksen ja liikkumisen aiheuttaman kulutuksen takia niukkaa, mutta jossa kuitenkin kasvaa lehtolajeja kuten hiirenporrasta ja mustakonnanmarjaa. Keltuntien eteläpuolella on varttunutta kuusival-

11 taista sekametsää, jossa erottuu kosteita korpipainanteita, joissa kasvaa mm. hiirenporrasta. Alue on elinpiiriä Uuhimäen alueella esiintyville lehtojen ja vanhojen metsien linnuille (liite 1). Arvo: Metsäaluetta voidaan pitää muuna arvokkaana luontokohteena varttuneen puuston, rehevän kasvillisuuden ja linnustoarvojen takia. Lähteet: Rönkä 2001 (kohde III 21). Kuva 9. Mustakonnanmarja ja kotkansiipikasvusto Uuhimäen pohjoisrinteessä. Kuva 10. Selvitysalueen eteläosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 12-14 ja liitooravaesiintymät i-k.

5.4 Selvitysalueen lounaisosa 12 15. Paasisalon Pitkälahden noro, lähde ja rantametsä Paasisalon Pitkälahden pohjukassa on entinen pelto tai niitty, jossa kasvaa nuoria koivuja, harmaaleppiä ja pajuja sekä rehevää mesiangervo-, hiirenporras- ja korpikastikkavaltaista kasvillisuutta (kuva 12). Sen länsireunalla on luonnontilaistunut ojauoma, johon liittyy noin 150 m:n päässä rannasta sijaitsevasta lähteestä alkunsa saava noro. Lähde on hiekkapohjainen ja siinä on jäljellä vanhoja puurakenteita (kuva 11). Lähteen ympäristön ja sen yläpuolisen louhikkorinteen lehtokasvillisuuteen kuuluvat mm. hiirenporras, isoalvejuuri, huopaohdake, korpi- ja metsäimarre, lillukka, mustakonnanmarja, tesma, velholehti ja lehtomatara. Noroa rajaa länsipuolella on Pitkälahden rantaan asti ulottuva lohkareinen kalliorinne, jonka puusto on varttunutta kuusikkoa ja jossa on yksi kolohaapa ja lehtipuupökkelöitä. Rinteen kasvillisuus on osin lehtomaista (kuva 11). Pitkälahden itäpuolella on rantapuustossa harmaaleppiä ja ojansuulla kookkaita tervaleppiä sekä entiseen niittyyn rajoittuvassa metsänreunassa runsaasti mustakonnanmarjaa. Arvo: Luonnontilaiset lähteet ja norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja jyrkänteet kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 33a). Kuva 11. Paasisalon lähde ja rinnemetsää. 16. Paasisalon pohjoisrannan noro Paasisalon pohjoisrannalla on hakkuissa säästetty pienialainen rehevä kallionalusnotkelma, jossa virtaa noro (kuva 12). Alueella kasvaa kuusia, harmaaleppää ja pihlajaa sekä mm. hiirenporrasta, metsä- ja korpi-imarretta, lehtomataraa ja huopaohdaketta. Hakkuun reunasta on kaatunut muutamia kuusia ja lisäksi lahopuuna on muutamia harmaaleppäpökkelöitä. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut ja jyrkänteet kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kohde ei ole erityisen edustava. Lähteet: Maa ja Vesi Oy 2004 ja 2005 (kohde 33b). 17. Paasisalon keskiosan suot ja noro Paasisalon saaren luoteisosassa on pieni vetinen suo, jossa kasvaa mm. suursaroja, luhtavilla ja raatetta (kuva 12). Suolta saa alkunsa ojauoma, joka ei erotu äskettäin harvennushakatussa rinteessä, mutta tulee näkyviin lähellä rantaa noin 50 m:n matkalla isojen

13 kivien välissä virtaavana norona. Noron ympärillä kasvaa kuusia, harmaaleppiä ja tuomea sekä mm. metsä- ja korpi-imarretta, lehtomataraa ja mustakonnanmarjaa. Kaakossa korpinotkelma jatkuu saaren sisäosan suuntaan pienen suopainanteen kautta. Arvo: Noron lähiympäristöt ja vähäpuustoiset suot kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Noro ei ole luonnontilainen. Lähteet: Pakarinen 2002, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 33). 18. Kutuluoto Paasisalon pohjoispuolella sijaitseva noin 2 ha:n kokoinen Kutuluoto on puustoltaan melko luonnontilainen (kuva 12). Arvo: Pieni saari on muu arvokas luontokohde luonnontilaisen puustonsa vuoksi. Lähteet: Pakarinen 2002. Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 32). Kuva 12. Selvitysalueen lounaisosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 15-19 ja liitooravaesiintymät l-m. 19. Hanhimäen suo ja noro Hanhimäen ja sen itäpuolisen mäen väliin jää notkelma, jossa sijaitsee noin 1 ha:n kokoinen suo ja siitä pohjoiseen päin virtaava noin 0,5 km:n mittainen uoma (kuvat 12 ja 13). Suon eteläosa on luhtaista korpea, jossa kasvaa kitukasvuisia kuusia, koivuja ja harmaaleppää sekä runsaasti kurjenjalkaa ja raatetta. Pohjoisosa on luhtaista nevakorpea, jossa vuorottelevat puustoiset mättäät ja rahkasammaleiset, luhtavillaa, järvikortetta ja suursaroja kasvavat avoimet kohdat. Reunoilla ja mättäillä kasvaa suovarpuja kuten juolukkaa, suopursua ja isokarpaloa.

14 Uomaa on alkuosasta kaivettu, mutta se on luonnontilaistunut, niin että yli on kaatunut puita ja reunoilla kasvaa mm. hiirenporrasta. Uoman länsipuolella rinteessä on karttaan merkitty lähde, jota on ehkä joskus kaivettu, mutta nyt on noin metsin läpimittainen kirkasvetinen matala allas. Lähteestä saa alkunsa noro, jonka kohdalla rinteessä kasvaa hiirenporrasta, mesiangervoa, korpikastikkaa ja velholehteä. Hieman etelämpänä on toinen lähdekohta, jossa on kaivo ja sen alapuolella samanlaista rehevää kasvillisuutta. Noro liittyy suolta laskevan uoman alaosaan, joka on melko luonnontilainen ja laajenee mm. korpi- ja viitakastikkaa, mesiangervoa, suokelttoa, hiirenporrasta, ojakellukkaa, korpinurmikkaa (NT), ja huopaohdaketta kasvavaksi kosteikoksi. Kotkansiipeä on vähän lähellä tietä. Itäpuolen kuusikkorinteessä erottuu kosteita korpijuotteja ja on lahopuuna kaatuneita kuusia. Hanhimäen etelä- ja kaakkoispuolelle sijoittuvat liito-oravareviirit ja puronotkelma ja sen pohjoispuoliset pellonreunat ovat liito-oravalle soveltuvaa elinpiiriä (Biologitoimisto Vihervaara Oy 2009). Arvo: Luonnontilaiset lähteet ja norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt ja vähäpuustoiset suot kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Biologitoimisto Vihervaara Oy 2009. Kuva 13. Hanhimäen suo ja noro. 5.5 Selvitysalueen länsiosa 20. Toivalannotko Kumpu-Jälän peltoaukea on molemmin puolin moottoritietä entistä järvenpohjaa, joka tulvii keväisin (kuva 16). Laaja tulvalammikko ja rinnepellot keräävät runsain määrin muuttolintuja (liite 1). Arvo: Peltoaukea on merkittävä muuttolinnuston kerääntymisalue ja muu arvokas luontokohde. Lähteet: Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Kuikka ry:n kannanotto kaavaluonnokseen. 21. Limalahden lähteikkö ja norot Limalahden tilan luoteispuolella, Kehvontien ja Kumpu-Jälän peltojen välisellä alueella on varttuvaa ja varttunutta kuusivaltaista metsää ja pieniä hakkuualoja. Niiden väliin jää lähdealue, jonka Tiilikainen (1983) mainitsee kasvillisuuskohteena ja joka on edelleen harvinaisen laaja ja luonnontilainen (kuvat 14 ja 16). Tien ja kartalle rajatun suon välinen rinne on tihkupintainen ja siinä erottuu ainakin kaksi erillistä noroa, joista vedet kerääntyvät alapuoliseen norolaajentumaan, joka saattaa itsessään olla lähde. Ainakin toinen noroista saa vettä tien toiselta puolelta. Rinteen rehevään kasvillisuuteen kuuluvat

15 mm. kotkansiipi, hiirenporras, iso- ja metsäalvejuuri, suokeltto, lehtomatara, metsä- ja lehtokorte, karhunputki, mustakonnanmarja, rönsyleinikki, niittyhumala, viitakastikka, korpinurmikka (NT), mesiangervo ja velholehti. Lehväsammaleiden peittämiä kohtia on runsaasti. Puusto on kuusivaltainen, mutta seassa on myös koivuja, harmaaleppää, tuomea ja muutamia haapoja. Noro jatkuu läpi alapuolisen vajaan hehtaarin kokoisen suon, joka on sekin kasvillisuudeltaan hyvin rehevä ja jonka tiehen rajoittuva reuna on tihkupintainen koko matkaltaan. Suon itäreunalta saa alkunsa toinen noro, joka virtaa kivikkoisessa uomassa pellon kulmaan. Molempien norojen alaosat ovat pellon reunaan sijoittuvalla tuoreella hakkuualueella. Norojen välinen kivennäismaakaistale on harvennettu ja ajourat kulkevat norojen yli. Alueella on lahopuuta lehtipuupökkelöinä ja muutamia kaatuneita kuusia. Alueella on havaittu linnuista metso ja pohjantikka (liite 1). Arvo: Luonnontilaiset lähteet ja norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt ja ruoho- ja heinäkorvet kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Kohde on lähdekohteena kaava-alueen merkittävin. Lähteet: Tiilikainen 1983, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 113). Kuva 14. Limalahden noro ja lähteikkö. 22. Limalahden korpi Edellisen suon länsipuolella on ojittamaton korpi, jonka yläosassa rahkasammalkerros on kuusten alla melko yhtenäinen ja lisäksi kasvaa oravanmarjaa ja iso- ja metsäalvejuurta (kuva 16). Lahopuuna on koivupökkelöitä ja riukukuusia. Välialue rinteessä on melko kuiva ja kivikkoinen ja siinä kasvaa muutamia haapoja. Alaosassa on metsäkortekorpea, jota ei ole ojitettu, mutta jossa erottuu vanha ajoura. Arvo: Korpi ei ole metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluva rehevä korpi, mutta on muu arvokas luontokohde. 23. Savilahden metsä Savilahden rannan noin 20 ha:n metsäalue on mainittu hyvänä vanhan metsän alueena maakuntakaavaa varten tehdyssä luontoselvityksessä (Knuutinen & Tossavainen 2003). Sen jälkeen metsän reunoilla on tehty muutamia pieniä hakkuita, mutta kokonaisuus on edelleen huomionarvoinen ja ulottuu paikoin selvityksen rajausta laajemmallekin (kuvat 15 ja 16). Alueen eteläosassa on varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa, jossa on seassa koivuja ja järeitä mäntyjä ja siellä täällä haapoja. Rinteen yläosassa on sammaleista kivikkoa ja siinä männikköä. Ison Hanhilammen rantaan ulottuu lahopuustoinen korpinotkelma. Ympäri aluetta on lahopuuna kaatuneita kuusia ja koivumaapuita ja - pökkelöitä. Alueen pohjoisosassa virtaa heti tien jälkeen rinnettä alas noro, jonka var-

16 rella kasvaa hiirenporrasta, metsäkortetta ja metsä- ja korpi-imarretta. Metsä on varttunutta lehtomaisen kankaan kuusikkoa ja kallioilla männikköä. Pohjoisosan kalliokumpareiden väliin jää kaksi erillistä korpipainannetta. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä. Niiden lähiympäristöt, vähäpuustoiset suot ja rehevät korvet kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Muilta osin metsäalue on muu arvokas luontokohde. Karttarajaus on suuntaa antava ja tarvittaessa kohteen luontoarvot tulee selvittää tarkemmin. Lähteet: Knuutinen & Tossavainen 2003. Kuva 15. Savilahden metsää. Kuva 16. Selvitysalueen länsiosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 20-23 ja liitooravaesiintymät n ja p.

5.6 Selvitysalueen luoteisosa 17 24. Haapamäen metsä Tien eteläpuolella on ollut vajaan 10 ha:n laajuinen rehevä kuusimetsäalue (Rönkä 2002a), jossa on ollut liito-oravareviiri (Rönkä 2002b). Osa metsästä on hakattu, niin että jäljellä on noin 2 ha itäosassa ja rippeitä länsiosassa (kuva 18). Itäosan järeäpuustoisessa, kosteapohjaisessa kuusikossa esiintyy rehevää lehtokasvillisuutta kuten mm. kotkansiipeä, metsäimarretta, hiirenporrasta, tesmaa ja lillukkaa. Alue on myös linnustoltaan huomionarvoinen (liite 1). Arvio: Rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Liito-oravaesiintymän tila alueella tulisi selvittää. Lähteet: Tiilikainen 1983, Rönkä 2002a (kohde A 1), Rönkä 2002b, Maa ja Vesi Oy (kohteet 20 ja 114). 25. Pyöreälahden metsäalue Asuinalueen ja pelon väliin sijoittuvan metsikön länsiosassa on lehtomaista sekametsää, jossa kasvaa isoja kuusia, koivua, harmaaleppää sekä runsaasti haapaa (kuva 18). Itäosassa on istutettu järeäpuustoinen lehtikuusikko. Alueella oli liito-oravaesiintymä (Rönkä 2004) ja se oli liito-oravien asuttama myös vuonna 2012 (Vihervaara 2012). Arvo: Metsä on puustonsa vuoksi muu arvokas luontokohde ja sinne sijoittuu liitooravaesiintymä. Lähteet: Rönkä 2004, Maa ja Vesi Oy 2005 (kohteet 95 ja 100), Vihervaara 2012. 26. Tervapuro Tervapuro on yli kilometrin mittainen puro, joka virtaa alaosassa pellolla ja yläosassa metsäisessä purolaaksossa ja pienten peltojen reunassa (kuva 18). Kaava-alueen kohdalla Tervapurontien varressa on puron ympäristössä järeitä kuusia, koivua, haapoja ja harmaaleppää. Useassa kohdassa on kotkansiipikasvustoja ja uoman yli on kaatunut runkoja. Uomaa on saatettu ainakin osalla matkaa joskus kaivaa ja reunakasvillisuus on paikoin niittymäistä, mutta se on luonnontilaistunut ja virtaa mutkitellen kivikkoisessa uomassa. Röngän (2004) tekemän liito-oravaselvityksen mukaan purolaakso sopii liitooravan elinympäristöksi, mutta merkkejä lajista ei havaittu. Alempana pellolla puro muuttuu ojauomaksi, vaikka sen varrella onkin vielä yläosassa pienenä kasvustona kotkansiipeä. Puro saattaa olla ajoittain kuiva ja sen valuma-alue on alle 10 km 2, joten vesilaki määritellee sen noroksi. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Niiden lähiympäristöt kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 94), Rönkä 2004. 27. Säyneenjoki ja noro Säyneenjoki on noin 2 km:n mittainen Honka-Jälästä Iso-Jälään laskeva uoma, jonka on osin ruopattu ja ojamainen ja osin melko luonnontilainen (kuvat 17 ja 18). Säyneenjoen ympärillä on pensoittuneita ja metsitettyjä peltoja ja tuoreita hakkuita, mutta myös pienialaisesti lehtoa. Joen eteläpuolella on Siilinjärven kunnan Säyneenjoen maankaatopaikka ja sinne menevä tie. Vanhan viitostien varteen on siirretty tuulimylly, jonka kohdalla uomaa on ilmeisesti joskus louhittu, mutta jossa kivikkoisen lehdon lajistoon kuuluvat mm. isot pihlajat, tuomi, harmaaleppä, kotkansiipi, punaherukka, lehtokorte, mus-

Siilinjärven kunta: Etelä-Siilinjärven yleiskaavan luontoselvitys 16UEC0175 18 takonnanmarja ja vuohenputki. Siitä länteen päin on uoman varrella reheviä kotkasiipikasvustoja ja pohjoispuolella kapeana kaistaleena lehtoa uoman ja metsätieuran välissä. Viitostien itäpuolella on Säyeenjoessa kivikkoinen koskipaikka, jonka reunoilla kasvaa harmaaleppää, tuomia ja nuorehkoja haapoja sekä mm. hiirenporrasta, kotkansiipeä, punaherukkaa ja punakeisoa. Säyneenjoen keskivaiheille laskee pohjoisesta noin 400 metrin mittainen noro, joka on etenkin yläosassa hyvin luonnontilainen. Kivikkoisen uoman varrella kasvaa harmaaleppiä, tuomia sekä runsaasti kotkansiipeä ja mm. mesiangervoa, tesmaa, hiirenporrasta, suokelttoa, korpinurmikkaa (NT) ja korpikaislaa. Osin noron reunat ovat tihkupintaiset. Lahopuuna on harmaaleppäpökkelöitä ja myös uoman yli on kaatunut ja kaartunut runkoja. Alempana rinteessä on ilmeisesti entiselle niitylle kasvanutta lehtipuustoa ja Säyneenjoen ja noron risteyskohdassa on luhtaista, harmaaleppiä, nuoria koivuja ja pajuja kasvavaa korpea. Rehevän aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. mesiangervo, nokkonen, korpikaisla, huopaohdake, korpikastikka ja karhunputki. Lahopuuna on harmaaleppäpökkelöitä. Säynenjoki on mahdollinen säyneen nousupuro. Arvo: Luonnontilaiset norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä ja purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Niiden lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut kuuluvat metsälain (10 ) erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lähteet: Maa ja Vesi Oy 2005 (kohde 91), Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Kuikka ry:n kannanotto kaavaluonnokseen. Kuva 17. Selvitysalueen luoteisosan luontoarvoiltaan merkittävät kohteet 24-27 ja liitooravaesiintymät o-r.

19 Kuva 18. Säyneenjokeen laskeva noro ja risteyskohdan harmaalepikkoa. 6 LIITO-ORAVAESIINTYMÄT Selvitysalueelle on tehty useita liito-oravaselvityksiä, joissa on todettu yhteensä 18 liitooravaesiintymää sekä liito-oravalle elinpiiriksi soveltuvia metsiä (kuva 19 ja tarkemmat rajaukset esiintymistä kuvissa 5,8,10,12,16 ja 17). Liito-oravaselvityksissä on esitetty myös lajin kannalta tärkeitä liikkumisyhteyksiä. Kuva 19. Eri liito-oravaselvityksissä todetut liito-oravaesiintymät (a-r) ja liito-oravalle soveltuvat metsät (vaaleammat alueet) sekä erilliset liito-oravahavainnot (s-u). a. Suininlahden puro (Rönkä 2002b,Vihervaara 2012). b. Kalliolahti pohjoinen (Vihervaara 2012). c. Joensuuntien pohjoispuoli läntinen (Vihervaara 2012). d. Joensuuntien pohjoispuoli itäinen (Vihervaara 2012).

20 e. Kalliolahti eteläinen (Pohjois-Savon ELY-keskuksen lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaus 2006). f. Lentokentän tienvarsi eteläinen (Vihervaara 2007b). g. Lentokentän tienvarsi keskimmäinen (Vihervaara 2007b). h. Lentokentän tienvarsi pohjoinen (Vihervaara 2007b). i. Uuhimäki (Rönkä 2002b). j. Vuorelan teollisuusalue (Vihervaara 2007a). k. Kuntoutuskeskus (Rönkä 2004), asumaton vuonna 2012 (Vihervaara 2012). l. Hanhimäki itäinen (Vihervaara 2009). m. Hanhimäki läntinen (Vihervaara 2009). n. Haapamäki Pohjois-Savon ELY-keskuksen lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaus 2012). o. Metsäkoulu itäinen (Rönkä 2002b). p. Metsäkoulu läntinen (Rönkä 2002b) q. Pyöreälahti (Rönkä 2004, Vihervaara 2012) r. Matomäki (Vihervaara 2010). Kesällä 2012 tätä luontoselvitysten tehdessä havaittiin liito-oravan papanoita Kalliolahden itäpuolella (pisteet s ja t, ks. luku 5.1 kohteet 5 ja 6). Jännevirralla on havaittu keväällä 2001 liito-orava päiväkodin osin ontossa pihamännyssä (piste u). Pohjois-Savon ELY-keskuksen kartoituksissa ei todettu lähimetsissä merkkejä liito-oravasta keväällä 2009. 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Selvitysalueella on monipuolinen luonto huolimatta siitä, että se yleispiirteitään on rakentamisen, tieyhteyksien ja maa- ja metsätalouden muuttamaa aluetta. Selvityksessä luontoarvoiltaan merkittävinä esille tuodut kohteet ovat puro- ja noroympäristöjä, lähteitä, reheviä lehtolaikkuja, kallioita, jyrkänteitä, vähäpuustoisia soita ja rantaluhtia. Monia niistä voidaan pitää metsälain (10 ) tarkoittamina metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä elinympäristöinä, joiden metsänhoidolliset hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Luonnontilaiset lähteet ja norot ovat vesilailla (2 luku 11 ) suojeltuja vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Myös purouoman luonnontilan muuttaminen vaati luvan (3 luku 2 ). Yleiskaavaa varten on tehty erillinen hulevesiselvitys, jossa on annettu suosituksia hulevesien hallinnasta, niin että haitallisia vaikutuksia luontokohteille ei aiheudu (Pöyry Finland Oy 2012). Mikäli selvityksen luontokohteet eivät täytä metsä- ja vesilain vaatimuksia, voidaan niitä silti pitää muina paikallisesti huomionarvoisina luontokohteina. Molemmissa tapauksissa kohteet tulee huomioida maankäytön suunnittelussa, niin että suunnittelu muun muassa edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden mukaisesti luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä. Selvitysalueella ei todettu kohteita, jotka voisivat täyttää luonnonsuojelulain (29 ) suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Useat kohteista edustavat luontotyyppejä, jotka on arvioitu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Näitä ovat esimerkiksi tuoreet ja kosteat lehdot, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) tai silmälläpidettäviksi (NT), kangasmaiden latvapurot ja purot, jotka on arvioitu vaarantuneiksi

21 (VU) sekä lähteiköt, jotka ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia (EN), samoin kuin useimmat rehevät korpiluontotyypit. Osa kohteista täyttää todennäköisesti Etelä- Suomen metsien muotoisuuden toimintaohjelma METSOn kriteerit (http://www.metsonpolku.fi/fi/index.php). Iso-Jälän ja Jännevirran ranta- ja vesialueita sisältyy Suomen tärkeisiin FINIBAlintualueisiin ja lisäksi selvitysalueella on muita linnustoltaan huomionarvoisia kohteita (liite 1). Myös muilla luontokohteilla voi olla linnustoarvoja, vaikka ne eivät tulleet havaintoarkistotietoihin perustuvassa linnustoselvityksessä esille. Selvitysalueelle on tehty useita liito-oravaselvityksiä, joissa todetut liito-oravaesiintymät on koottu luetteloksi tähän raporttiin. Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain (49 ) perusteella kielletty. Liito-orava tulee ottaa kaavassa huomioon ympäristöministeriön ohjeen Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa (9.11.2005) mukaisesti. Liito-oravan pesäpuita ja mahdollisia pesäpuita sekä niiden läheisiä puita ei saa kaataa ja esiintyminä rajatut alueet tulisi säilyttää yhtenäisinä, niin ettei niitä voimakkaasti muuteta esimerkiksi rakentamisella. Esiintymiä ympäröivillä laajemmilla metsäalueilla tulee huomioida liito-oravien kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyminen. Luontoselvitys on tehty yleiskaavatasoisena, niin että maastokartoitukset tehtiin yhden maastokauden aikana ja niiden painopiste oli aikaisemmissa luontoselvityksissä mainittujen luontokohteiden nykytilan tarkistamisessa. Aikaisempia luonto- ja liitooravaselvityksiä oli kuitenkin melko suuresta osasta selvitysaluetta, joten maankäytön suunnittelua varten tarkastelu on varsin kattava. Erityisesti pienvesi- ja lehtokohteiden kasvilajiston ja muun lajiston tarkempi kartoittaminen voisi antaa tarkemman kuvan niiden arvosta. 8 LÄHTEET Biologitoimisto Vihervaara Oy 2007a: Vuorelan teollisuusalueen liito-oravaselvitys. - 8 s. Biologitoimisto Vihervaara Oy 2007b: Maantien 562 täydentävä liito-oravaselvitys. -7 s. Biologitoimisto Vihervaara Oy 2008: Ruskeamäen luontoselvitys. - 3s. Biologitoimisto Vihervaara Oy 2009: Siilinjärven Hanhimäen liito-oravaselvitys. - 7 s. Biologitoimisto Vihervaara Oy 2010: Siilinjärven liito-oravaselvitykset. - 10 s. Biologitoimisto Vihervaara Oy 2012: Etelä-Siilinjärven liito-oravaselvitys. - 6 s. Knuutinen, J. & Tossavainen, A. 2003: Luonnonsuojelu- ja virkistysalueselvityksen täydennys 2003. Taajamatoimintojen vaihtoehtoisten laajenemisalueiden luontoselvitys Vaajasalo (Kuopio), Ranta-Toivala (Kuopio), Räimä (Siilinjärvi). Pohjois-Savon liitto. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E. Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. ja Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). BirdLife Suomi ry ja Suomen ympäristökeskus. Kartat osoitteessa: http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/kartat. Maa ja Vesi Oy 2004: Paasisalon luontoselvitys. - 8 s.+ liitteet. Maa ja Vesi Oy 2005: Siilinjärven kunnan luonto- ja maisemaselvitys 2003-2004. Pakarinen, R. 2002. Luonnonsuojelu- ja virkistysalueselvitys 2001. Kuopion seudun maakuntakaava. Pohjois-Savon liitto. Pöyry Finland Oy 2012: Etelä-Siilinjärven hulevesiselvitys. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

22 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 0sa 2. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Rönkä, H. 2001: Toivalan luonto- ja maisemaselvitys. 10 s. + liitteet. Siilinjärven kunta. Rönkä, H. 2002a: Toivalan luonto- ja maisemaselvitys. Osa II, jatkotutkimusalueet. 2 s. + liitteet. Siilinjärven kunta. Rönkä, H. 2002b: Toivalan liito-oravakartoitus. 4 s. + liitteet. Siilinjärven kunta. Rönkä, H. 2004: Siilinjärven (Vuorela ja Toivala) liito-oravakartoitus. 5 s. + liitteet. Siilinjärven kunta. Siilinjärven luonnonsuojeluyhdistys ry 2002: Kipsivuoren juurella Siilinjärven luonnon vaiheita. Savon Luonto 28. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Tiilikainen, R. 1983: Kasvillisuuskartoitus Toivalassa, Kuopion lehtokeskuksessa - Pro gradu, Oulu. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Kirje 9.11.2005. Muut lähteet: Geologian tutkimuskeskus 2012. Geokartta-palvelu (http://geokartta.gtk.fi/). Ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu. http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. Ympäristöhallinnon Eliölajit-rekisterin tiedot uhanalaisista lajeista. Pohjois-Savon ELY-keskuksen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaukset.

Siilinjärven kunta: Etelä-Sllinjärven yleiskaavan luontoselvitys 16UEC0175 Liite 1. Linnustoselvitys. 1 Etelä-Siilinjärven yleiskaava-alueen linnustoselvitys 2012 1. Johdanto Etelä-Siilinjärven yleiskaava-alueen linnustoselvitys tehtiin Birdlife Suomen Tiira havaintotieto-kannan (www.tiira.fi) avulla. Järjestelmä otettiin käyttöön keväällä 2006 ja sitä varhaisempia havaintoja on tallennettu vain satunnaisesti. Tarkasteluun otettiin mukaan kaikki Tiiraan tallennetut yleiskaava-alueen havainnot, jotka viittasivat pesintään tai koskivat muutolla lepäileviä lintuja. Muuttaviksi ilmoitetut ja pesimäajan ulkopuoliset havainnot jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Useiden lajien, etenkin Suomen erityisvastuulajien ja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien, kohdalla on huomattava, että monet lajit (esim. leppälintu, rantasipi, pyy, naurulokki ja punavarpunen) ovat Siilinjärvellä varsin tavallisia ja vain harvat harrastajat vaivautuvat ilmoittamaan havaintojaan Tiiraan, joten niiden esiintymisestä alueella on mahdoton sanoa mitään varmaa. 2. Huomionarvoisten lajien havaintoja Seuraavassa listauksessa käsitellään tärkeimmät havainnot huomionarvoisten lajien esiintymisestä Etelä-Siilinjärvellä. Mukaan on otettu uhanalaisten lajien lisäksi myös EU:n lintudirektiivin I-liitteessä (EU) mainitut kuin myös Suomen erityisvastuulajit (EVA). Erittäin uhanalaiset (EN) Lapasotka: 2 syyshavaintoa Iso-Jälältä. Suokukko (myös EU): Joka keväinen lepäilijä Toivalan notkossa. Eniten 9.5.2010 95 p. Mustapyrstökuiri: 2 kevätaikaista havaintoa Toivalan notkossa. Peltosirkku (myös EU): Havaittu laulavana 2 keväänä Rissalassa. Vaaraantuneet (VU) Ristisorsa: Havaittu 2 keväänä Toivalan notkossa. Jouhisorsa: Keväisiä lepäilijöitä havaitaan säännöllisesti Toivalan notkossa ja Jännevirralla. Heinätavi: Keväällä 2009 enimmillään 5 lepäilijää Toivalan notkossa. Tukkasotka (myös EVA): Havaintoja Jälältä ja Toivalan notkosta. Mustakurkku-uikku (myös EU): Havaittu kertaalleen muuttoaikana Jälällä ja Jännevirralla. Lapinsirri: 12.5.2012 3 paikallista Toivalan notkossa. Turkinkyyhky: Havainto Vuorelasta 27. 28.4.2010. Törmäpääsky: 6.7.2012 Rissalan järviterminaalin luona nähdyt 12 yksilöä saattavat olla lähistöllä pesiviä. Keltavästäräkki: Ei pesi alueella, mutta keväisiä lepäilijöitä nähdään vuosittain Toivalan notkossa ja 15.8.2010 Rissalan Hyvölässä oli 80 p. Kivitasku: Pesimäaikaisia havaintoja 18.6.2012 1 p Rissalan yritysalueella ja 1.7.2011 varoitteleva pari Toivalan notkossa. Silmälläpidettävät (NT) Metsähanhi (myös RT ja EVA): Keväisiä lepäilijöitä tavataan säännöllisesti Toivalan notkossa, enimmillään 23.4.2012 43 p. Pilkkasiipi (myös EVA): Syysmuutolla pysähtyviä tavataan säännöllisesti Iso-Jälällä. Teeri (myös EU ja EVA): Soidintavia teeriä on ilmoitettu Vuorelan Hanhimäeltä ja kahtena vuonna Vehkamäeltä (toisella kertaa soidinsivat lentokentän päädyssä).