4.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet

4.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet Kallioalueet on lueteltu kunnittain kasvavan karttalehtinumeron mukaisessa järjestyksessä. Nro Tunnus Kallioalue Karttalehti Arvoluokka Kunta 1 KAO010225 Haukankallio 3022 01 4 ASKOLA 2 KAO010228 Kirnukalliot 3022 01, 02 2 ASKOLA 3 KAO010229 Kirveskallio 3022 01, 02 4 ASKOLA 4 KAO010230 Korkeakallio 3022 04 4 ASKOLA 5 KAO010256 Korppikallio 3022 04 4 ASKOLA, PORVOO 6 KAO010479 Haukkakallio 3022 08 4 LAPINJÄRVI 7 KAO010280 Niemenkallio-Lamminkallio 3022 08 3 LAPINJÄRVI 8 KAO010281 Soidenkallio 3022 08 4 LAPINJÄRVI 9 KAO010282 Tornikallio-Leununkallio 3022 09 4 LAPINJÄRVI 10 KAO010275 Falkberget-Ilveskallio 3022 11 2 LAPINJÄRVI 11 KAO010334 Ruskiakallio-Esimäki 3024 03 4 LAPINJÄRVI 12 KAO010276 Hiidenkallio-Lehmäkallio 3022 09 4 LAPINJÄRVI, ARTJÄRVI 13 KAO010279 Mäyrämäki 3022 12 4 LAPINJÄRVI, ARTJÄRVI 14 KAO010278 Järventaan kalliot 3022 08 4 LAPINJÄRVI, MYRSKYLÄ 15 KAO010284 Falkberget-Kummelberget 3022 10 4 LILJENDAL, PERNAJA 16 KAO010291 Patakallio-Kiiskikallio 3022 04 4 MYRSKYLÄ 17 KAO010289 Luikonmäki 3022 05, 08 4 MYRSKYLÄ 18 KAO010298 Trullsberget 3021 07 4 PERNAJA 19 KAO010294 Jomalberget 3021 09 4 PERNAJA 20 KAO010297 Silverberget 3021 09 4 PERNAJA 21 KAO010293 Högberget-Korsvikberget 3021 12 4 PERNAJA 22 KAO010299 Veckarbyn kyläkallio 3022 07 4 PERNAJA 23 KAO010250 Båtviken-Båtvikören 3012 06, 3021 04 4 PORVOO 24 KAO010253 Jerusalemberget 3021 03 4 PORVOO 25 KAO010254 Kallolankallio-Uljaankallio 3021 03 4 PORVOO 26 KAO010255 Kirkkallio 3021 03 3 PORVOO 27 KAO010257 Långdalsberget 3021 04 4 PORVOO 28 KAO010482 Storudden Högberget 3021 04 4 PORVOO 29 KAO010263 Fallberget- Strandängsberget 3021 05 4 PORVOO 30 KAO010401 Linnanpaikka 3021 05 4 PORVOO 31 KAO010266 Virvikin pallograniitti 3021 05 2 PORVOO 32 KAO010259 Renum Högberget 3021 06 4 PORVOO 33 KAO010260 Sannäs Ekbacken 3021 06 4 PORVOO 34 KAO010262 Skyttarbacken 3021 06 4 PORVOO 35 KAO010461 Kasaberget 3023 02 4 RUOTSINPYHTÄÄ 36 KAO010301 Haukkakallio 3023 03 4 RUOTSINPYHTÄÄ 37 KAO010302 Kirkkokallio-Sipulikallio 3023 03 4 RUOTSINPYHTÄÄ 38 KAO010303 Korkeakallio-Laukkakallio 3023 03 4 RUOTSINPYHTÄÄ 39 KAO010107 Böleberget-Oxberget 2043 08 4 SIPOO 40 KAO010108 Gillerberget-Åkerbacka 2043 08 4 SIPOO 41 KAO010111 Kalkberget 2043 09 4 SIPOO 42 KAO010113 Falkbergsklobbarna 2043 10 4 SIPOO 43 KAO010117 Tornberget-Harubergen 2043 11 3 SIPOO

1 Haukankallio ASKOLA KAO010225 Karttalehti: 3022 01 Alueen pinta-ala: 43 ha Korkeus: 90 mpy Suht. korkeus: 35 m Kallioalueen sijainti: Askolan kirkonkylästä 4 km pohjoiseen, Porvoonjoesta 1,5 km itään. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Nalkkilan koillispuolella oleva kallioalue, joka on osa Porvoonjokilaakson itärannalta kohoavaa laajahkoa kallioista metsäaluetta. Kallioalue ei rajaudu eikä erotu selvästi samankaltaisesta kallioisesta metsämaisemasta vaan sulautuu osaksi laajempaa kokonaisuutta. Lakialueilta avautuu laajoja erämaisia metsänäköaloja, ja alueella on mukavia pienmaisemia. Haukankallion eteläreunan lounaisjyrkänne muodostaa alueen mielenkiintoisimman pienmaiseman. Haukankallion maasto on kahden jyrkkärinteisen kallioselänteen muodostama kalliojakso, joka on osa kahden murroslinjan välisissä olevaa suurempaa lohkoa. Lakialueet ovat kohtalaisen hyvin paljastunutta jäkälikköistä kalliomännikköä. Alarinteitä ja painanteita peittää paikoin ohut moreeni. Alueen geomorfologisesti edustavin osa on eteläreunan Haukankallio, jonka lounaisrinteessä on 12 18 metriä korkea pystyjyrkänne. Seinämässä näkyy voimakas laattamainen pystyrakoilu ja selvä vaakarakoilu, jotka ovat synnyttäneet seinämään noin 3 5 metriä syviä onkaloita ja kalliokielekkeitä sekä laajoja ehjiä pystysuoria pintoja. Jyrkänteen tyviosassa on edustavia osittain jäätikön pyöristämiä sileitä seinämäpintoja ja louhikkoa. Seinämän keskiosassa esiintyy pieniä ylikaltevia seinämäpintoja. Alueen kivilaji on pääasiassa keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy paikoin amfiboliitti- ja kiillegneissisulkeumia. Alueen granodioriittia leikkaavat paikoin graniitti- ja pegmatiittijuonet. Haukankallion jyrkänteiden kalliokasvillisuus on pääosin karua ja tavanomaisten sammalien ja jäkälien kirjomaa. Varjoisia tai puolivarjoisia jyrkänteitä peittävät mm. kallio-omenasammal, kalliopalmikkosammal, kalliokarstasammal, kivi harmosammal, laakasammalet, nuokkuvarstasammal, torasammalet ja maksasammalet. Lounaisjyrkänteen länsiosan pienestä onkalosta löytyy aarnisammalta ja lievää ravinteisuutta on havaittavissa itäosan tyvilippojen alla, jossa on tummauurnasammalpaakkuja, kivikutrisammalta, siloriippusammalta, ja vaakaraossa haurasloikkoa. Kallion laella on harvaa erirakenteista kalliomännikköä, keloja ja lähes yhtenäistä poronjäkälikköä. Painanteissa on kanervalaikkuja. Haukankallion jyrkänteiden tyvillä on lehtomaista varttunutta kuusikkoa, jonka varjossa on harvakseltaan lehmusvesaikkoa ja koillisjyrkänteen tyvellä muutamia järeitä lehmuksia välipuina ja jokunen maapuuna. Sekapuuna kasvaa myös järeähköjä haapoja, kivikoissa raitoja ja pensaista taikinamarjaa. Aluskasvillisuus on kastikkaista ja ketunleipävaltaista. Näiden seassa kasvaa mm. ahomansikkaa, kevätlinnunhernettä, kieloa, kivikkoalvejuurta, metsäimarretta, oravanmarjaa, sinivuokkoa, sormisaraa ja valkovuokkoa. Lehto on osin louhikkoinen ja näiden lohkareiden päällä kasvaa runsaasti metsäsammalten ohella kallioimarretta, haisukurjenpolvea, kallioimarretta, ketunleipää, maitohorsmaa ja vatukkoa. Kallioiden välisissä notkelmissa on ruohoisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Haukankallioista länteen ja pohjoiseen on hakkuita ja taimikoita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 4 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

1 Haukankallio, ASKOLA Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 116

2 Kirnukalliot ASKOLA KAO010228 Karttalehti: 3022 01, 3022 02 Alueen pinta-ala: 27 ha Korkeus: 80 mpy Suht. korkeus: 52 m Kallioalueen sijainti: Askolan kirkonkylästä 6 kilometriä pohjoiseen, Korttiassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalue kuuluu kokonaan arvokkaaseen maisema-alueeseen. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Porvoonjoen länsirannalla sijaitseva Kirnukallioiden selänne kohoaa jokiuoman reunalta jyrkkäpiirteisesti ja erottuu selvästi jokivarren lähimaisemassa. Länsireunastaan kallioselänne rajautuu epäselvästi viereisiin kumpuileviin kalliometsiin ja Pukkila Askola paikallistiehen. Kallioselänteen itä- ja kaakkoisrinteeltä avautuu edustava ja kohtalaisen jylhä näköala Porvoonjoen vastarannalla kohoavalle jyrkänteiselle Kirveskalliolle ja lähes viivasuoralle joelle, jota kapealti reunustavat pellot ja taaempaa lähimetsät. Pohjoisesta näkyvät laajemmat peltomaisemat. Lakialueella ja jyrkänteisellä eteläreunalla avautuu paikoin melko luonnontilaista ja vaihtelevaa kalliopienmaisemaa. Itäosa alueesta kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Porvoonjoen kulttuurimaisemaan (Museovirasto). Kirnukallioiden selänteen viistojyrkällä ja hyvin paljastuneessa kalliorinteessä on 20 hiidenkirnua. Hiidenkirnuista suurin, Kuhnepytty sijaitsee rinteen alaosassa ja on 10,3 metriä syvä ja sen halkaisija on 4,2 metriä. Se on Suomen toiseksi suurin hiidenkirnu. Kirnussa on spiraalimaisia rakenteita ja se kapenee lähellä pohjaa pieneksi kirnuksi. Kuhnepytty kuuluu myös maailman suurimpien hiidenkirnujen joukkoon (Kananoja ja Grönholm 1993). Suurin osa kalliorinteeseen kovertuneista muista hiidenkirnuista on halkaisijaltaan 0,5 1 metriä. Hiidenkirnut vaihtelevat jonkin verran muodoltaan ja ovat pääasiassa hyvin kehittyneitä. Kahdeksan niistä on erityisen suurta. Nykyisin hiidenkirnut ovat maakunnallinen turistinähtävyys. Askolan hiidenkirnut löydettiin vuonna 1950. Osa hiidenkirnuista kaivettiin näkyviin Askola Seuran toimesta vuonna 1964. Kaikki rinteessä olevat hiidenkirnut on nimetty ja alueella kiertää opastettu reitti, jonne on viitoitus maantien varren parkkipaikalta. Alueen kivilaji on pääasiassa keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy graniittijuonia ja paikoin migmatiittisuutta aiheuttavia kiillegneissisulkeumia. Kallioalueen kasvillisuudelta edustavimmat jyrkänteet ovat Kirnukalliolla. Viistoinen hiidenkirnurinne on karu ja kasvillisuudelta kulunut. Kirnut ovat aika kasvittomia ja monet pohjalta veden täyttämiä. Suurimpien kirnujen rakoihin on tunkeutunut korpi-imarretta. Pystysuorempi kaakkoisjyrkänne on karu, mutta sen ja länsijyrkänteen alaosa on ketomaisen lehtoista. Kivikkoalvejuurikasvustojen ohella kasvaa haisukurjenpolvea, kalliokieloa, keto-orvokkia ketunleipää, kevättähtimöä, lehtokuusamaa, mäkitervakkoa ja sinivuokkoa. Länsijyrkänne on paisteinen lähivuosina tehtyjen hakkuiden takia. Valtaosa jyrkännekasvillisuudesta on karua, mutta eräällä ylikaltevalla seinämällä kasvaa mesotrofista isoriippusammalta ja siloriippusammalta. Erään syvän onkalon pohjalla hohtaa aarnisammal. Kalliolakien puusto on edustavaa kalliomännikköä ja osa puista on kilpikaarnaisia tai kelottumassa. Aluskasvillisuus on puolukkaista, kanervaista ja laikuittain poronjäkäläistä lukuun ottamatta hiidenkirnurinnettä, jonka kasvillisuus on kulunutta. Notkelmat ja alarinteet ovat valtaosin varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa. Pohjoisosaa on tosin paikoin harvennushakattu. Paikoin rinteiden tyvillä on riukumaista haavikkoa. Kirnukallion laen kalliopainanteessa on suopursuinen räme. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 2 Historialliset arvot: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 2 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 2

2 Kirnukalliot, ASKOLA Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

3 Kirveskallio ASKOLA KAO010229 Karttalehti: 3022 01, 3022 02 Alueen pinta-ala: 26 ha Korkeus: 80 mpy Suht. korkeus: 52 m Kallioalueen sijainti: Askolan kirkonkylästä 6 kilometriä pohjoiseen, Korttiassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalue kuuluu lähes kokonaan arvokkaaseen maisema-alueeseen. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Porvoonjoen itärannalla sijaitseva jyrkänteinen Kirveskallion tai Neidonkallion selänne sijaitsee vastapäätä hiidenkirnuistaan kuuluisaa Kirnukallioiden selännettä, jonne Kirveskallion jylhä lounaisjyrkänne erottuu silmiinpistävästi lähimaisemassa. Laelta avautuu kaunis näköala Porvoonjokilaaksoon ja jyrkänteen alla virtaavalle joelle, jota kapealti reunustavat pellot ja taaempaa lähimetsät. Pohjoisesta näkyvät laajemmat peltomaisemat. Länsiosa alueesta kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Porvoonjoen kulttuurimaisemaan (Museovirasto). Kirveskallio edustaa ruhjelaaksoa reunustavaa korkeaa kalliolohkoa, jonka länsireunalla on 30 metriä korkea jyrkänne. Sen länsi- ja lounaisseinämillä näkyy selvä pysty- ja vaakarakoilu. Laen länsireunalla viistoja silokalliopintoja. Alueen kivilaji on pääasiassa keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy graniittijuonia. Kallioalueen jyrkännekasvillisuus on karua ja tavanomaista lukuun ottamatta Kirveskallion länsijyrkänteen etelähännän seinämän pystyraossa viihtyviä mesotrofisia sammalia. Pystyraossa kasvaa tummauurnasammalta, kalkkikiertosammalta, onkaloissa siloriippusammalta ja parissa kohtaa vähän enemmän haurasloikkoa. Muuten seinämiä laikuttavat runsaina mm. kalliopalmikkosammal-, kiviturkkisammal-, laakasammal-, nuokkuvarstasammal-, kiviharmosammal-, jauhejäkäläkasvustot. Yläosassa viihtyvät paremmin kuhmujäkälä ja kalliokarstasammal. Kapeilla hyllyillä ja jyrkänteen tyvellä kasvaa lisäksi mm. isomaksaruohoa, kalliokieloa, kissankelloa, lehtonurmikkaa, mäkitervakkoa ja pensaikkotatarta. Kallion laella on poronjäkälän ja kalliotierasammalen muodostamaa mosaiikkia. Lakipuusto on harvaa ja lyhytkasvuista kalliomännikköä. Seassa on joitakin keloja. Kirveskallion länsirinteet ovat aivan jyrkänteen edustaa lukuun ottamatta varttunutta kuusikkoa (MT, OMT, OMaT). Edustavimmat osat ovat etelähännän ja eteläisen notkelman kohdalla. Sekapuuna kasvaa runsaasti haapaa. Jyrkänteen keskikohdilta tyvi on hakattu ja vatukkoinen. Pensaista kasvaa niukasti lehtokuusamaa, näsiää ja taikinamarjaa. Länsirinteellä kasvaa runsaasti mm. ketunleipää, metsäkastikkaa, sinivuokkoa, valkovuokkoa, kieloa, sormisaraa, oravanmarjaa ja mustikkaa. Alueella esiintyy myös mm. pensasmaista lehmusta, imikkää, lehto-orvokkia ja mustakonnanmarjaa. Kallioalueen pohjoisosa on hakattu. Muuten alueen puusto on lähinnä varttunutta sekametsäistä kuusikkoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

3 Kirveskallio, ASKOLA Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

4 Korkeakallio ASKOLA KAO010230 Karttalehti: 3022 04 Alueen pinta-ala: 18 ha Korkeus: 82 mpy Suht. korkeus: 52 m Kallioalueen sijainti: Askolan kirkonkylästä 10 kilometriä koilliseen, Journaankylässä. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Juornaankylän laidalta Ilolanjoen viljellystä laaksosta kohoava korkea kalliomäki on tärkeä osa Juornaankylän maisemaa. Sen puuton länsi- ja lounaisjyrkänteen yläosa erottuu rinteen aluskuusikon ylitse kauas länteen ja lounaaseen ja hallitsee Journaankylän itälaidan viljelysmaisemaa. Lännessä Korkeakallio rajautuu asutukseen ja alavaan peltoaukeaan. Pohjois- ja eteläreunalla kalliomäki rajautuu hieman epäselvemmin vaihtelevasti kumpuilevaan kallioisiin ja moreenipohjaisiin metsiin. Laelta, paikalliselta näköalapaikalta, avautuu avara ja laaja viljelysvaltainen maisema Ilolanjokilaakson kulttuurimaisemaan. Kalliomäen lakialue on hyvin paljastunut, avara ja laakea alue, jossa silokalliopinnat ovat kuitenkin kohtalaisen rakoilleita ja laajuudeltaan tavanomaisia. Länsireunan topografia on jyrkkä. Heikosti porrasmaisen länsi- ja lounaisjyrkänteen korkeus on 15 20 metriä ja yksittäiset pystypinnat ovat jyrkänteessä 2 7 metrin korkuisia. Myös etelärinteessä on yksittäisiä muutaman metrin korkuisia pystyseinämiä. Alueen kivilaji on pääasiassa keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia, jonka koostumus on paikoin kvartsidioriittia tai dioriittia. Kivessä esiintyy yleisesti graniittijuonia ja pilsteisyyden kulku on lounais-koillissuuntainen kaateen ollessa lähes pystyasentoinen. Kallioalueen länsi eteläjyrkänteillä kasvaa tavanomaisia sammalia kuten kalliopalmikkosammalta, laakasammalia ja torasammalia. Etelärinteen ylemmän jyrkänteen tyvellä kasvaa yksi tummaraunioistupas. Samalla pystypinnalla viihtyy lievää mesotrofiaa ilmentävä tummauurnasammal. Paisteisemmilla yläosilla on jonkin verran jäkäliä kuten napajäkäliä, karvejäkäliä, karttajäkäliä ja kuhmujäkälää. Laella on varttunutta harvaa kalliomännikköä ja karuja poronjäkälikköjä. Länteen aukeava jyrkänteen laki on lähes puuton ja sillä on laikuittain karuilla kallioilla viihtyvää ketomaista kasvillisuutta kuten isomaksaruohoa, kalliokieloa, kalliokohokkia, keto-orvokkia, kissankäpälää, kultapiiskua ja mäkitervakkoa. Laella on yksi suurempi kalliosoistuma, jonka keskellä kasvaa tupasvillaa ja pullosaraa. Muuten rahkoittuneet pienet soistumat ovat juolukkaisia. Länsi- ja eteläjyrkännettä reunustaa varttunut tuoreen ja lehtomaisen kankaan kuusikko, joista järeimmät yksilöt ovat 40 cm:n ja jotkut haavat 30 cm:n paksuisia. Tyvellä on myös muutamia järeitä maapuukuusia ja -mäntyjä. Pohjoisrinteellä on mäntytaimikkoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

4 Korkeakallio, ASKOLA Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

5 Korppikallio ASKOLA, PORVOO KAO010256 Karttalehti: 3022 04 Alueen pinta-ala: 85 ha Korkeus: 75 mpy Suht. korkeus: 33 m Kallioalueen sijainti: Askolan ja Porvoon rajalla, Sikilän kylästä 2 km pohjoiseen. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Korppikallion kallioalue ei erotu eikä rajaudu kovin hyvin ympäröivästä metsäisestä kallio-maastosta ja edustavimmat lounaisjyrkänteet jäävät puuston peittoon. Eteläosasta Korppikallion jyrkänteet muodostavat matalan kurun, jonka pohjalla virtaa vehmas, tervaleppäreunainen Vitmossabäcenin puro. Jyrkänteet erottuvat vain kurun pohjalta tai tyveltä katsottaessa. Lounaisjyrkänteiden päältä puiden välistä näkee lähinnä vastakkaisille puuston peittämille lähimäille. Silokalliot ovat melko pienialaisia ja niitä laikuttaa hyvin kehittyneet poronjäkäläkasvustot. Kallioiden päällä kasvaa harvaa varttunutta kalliomännikköä. Muuten kallioalueen puustoa on enemmän tai vähemmän hakattu. Korppikallion eteläisemmällä lounaisjyrkänteellä on meso-eutrofista kalliokasvillisuutta ja pohjoisemmalla lounaisjyrkänteellä karua ketokasvillisuutta. Kalliomaasto on kohtalaisesti paljastunutta kumpuilevaa metsämaastoa, jossa matalia notkelmia ja painanteita peittää ohut moreenikerros ja soistuneet laikut. Kallioalue sijoittuu luode-kaakkosuuntaiseen murroslinjaan, joka keskiosassa on kapea purolaakso. Geomorfologisesti alueen merkittävin kohta sijaitsee alueen itäosassa, jossa purolaaksoa reunustaa pohjoispuolella olevat kaksi Korppikallion lounaaseen antavaa kallioseinämää. Korppikallion eteläisempi lounaisjyrkänne on noin 200 metriä pitkä ja lähes kokonaan ylikalteva. Näyttävimmillään jyrkänne on eteläosasta, jossa ylikalteva seinämä on 40 metrin matkalla 10 metriä korkea ja 2 3 metriä syvä. Pystypinnat ovat lohkoilleet pykälämäisesti. Jyrkänteen otsan päällä kiikkuu vielä 2 metriä leveä ja 3 metriä pitkä siirtolohkare. Kolmannes sen painosta on lippana jyrkänteen yllä. Pohjoisosassa on pienempiä ylikaltevia seinämiä. Jyrkänteen tyvellä on paikoin suuria kahden kuution kokoisia lohkareita. Puron vastakkaisella puolella on koilliseen avautuva 5 metriä korkea viistojyrkänne. Korppikallion pohjoisempi lounaisjyrkänne on noin 5 metriä korkea, vähän viisto ja paikoin kaksiportainen. Keskikohdan alaosa on rapautunut synnyttäen pieniä metrin syviä ja alle metrin korkeita tyvilippoja tai onkaloita. Alueen kivilaji on pääasiassa vaaleanharmaata, keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy paikoin graniittijuonia. Kallioalue sijaitsee geologisesti laajan granodioriittialueen eteläreunalla laajan graniittialueen kontaktissa. Seudun granodioriitti sisältää tavanomaista runsaammin plagioklaasia ja kvartsia, ja biotiitti on ainoa tumma mineraali kivessä (Laitakari ja Simonen 1963). Korppikallion eteläisemmän lounaisjyrkänteen pystypinnat ovat kosteita ja etenkin jauhejäkälien peittämiä. Sammalet kasvavat pienissä laikuissa tai jyrkänteen raoissa. Meso-eutrofista kalkkikiertosammalta kasvaa jonkin verran kaikilla ylikaltevilla pinnoilla. Isoruostesammal viihtyy niukkana eräässä raossa ja lievää ravinteisuutta ilmentävää tummauurnasammalta kasvaa paakkuina etenkin jyrkänteen raoissa. Siloriippusammal viihtyy kaltevien pintojen katoissa ja lehtosiipisammal (RT) kosteimpien seinämien alaosassa. Tavanomaisemmista lajeista runsaita ovat kallioomenasammal, kalliopalmikkosammal ja kimpputierasammal. Saniaista haurasloikkoa, korpi-imarretta, kallioimarretta ja karvakiviyrttiä kasvaa paikoin runsaasti. Kosteilla tyvikivillä viihtyy niittyhavusammal. Vastakkainen koillisjyrkänne on metsäsammaleiden peitossa. Puron vartta ja jyrkänteen tyveä reunustaa koivun ja kuusen sekainen tervaleppäkorpi. Korvessa kasvaa runsaasti mm. hiirenporrasta, korpikaislaa, keltakurjenmiekkaa, mesiangervoa, ranta-alpia, rantamataraa, rantaminttua ja vehkaa. Vähemmän puron varrella on mm. korpiorvokkia, kotkansiipeä, rantalemmikkiä, ratamosarpiota, ojasorsimoa ja punakoisoa. Pensaista jyrkänteen tyvellä tai purolla viihtyvät mm. lehtokuusama, mustaherukka ja tuomi. Korpisuus ulottuu jyrkänteeltä tielle ja ehkä vielä siitä alaspäin pitkin purovartta. Pohjoisemman lounaisjyrkänteen kasvillisuus on karua ja sammalpeitteistä. Raoissa sinnittelee muutama haurasloikko. Jyrkänteen otsalla ja yläterassilla on tavanomaista ketokasvillisuutta kuten haisukurjenpolvea, kalliokieloa, mäkitervakkoa, ahomansikkaa ja kivikkoalvejuurta. Jyrkänteen tyveä reunustaa lehtipuumetsä, jossa kasvaa kymmenisen paksumpaa ja useita ohkaisia lehmuksia. Tyvellä on myös riukumaista haavikkoa (MT). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

5 Korppikallio, ASKOLA, PORVOO Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

6 Haukkakallio LAPINJÄRVI KAO010479 Karttalehti: 3022 08 Alueen pinta-ala: 19 ha Korkeus: 80 mpy Suht. korkeus: 38 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 15 km luoteeseeen, Lippon kylän eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Asemankulman luoteispuolen peltoja reunustava Haukkakallio on hieman suorakaiteen muotoinen, jyrkänteinen kallioselänne, joka rajautuu selvästi alavampaan moreeni- ja kalliopohjaiseen metsämaastoon ja peltojen reunusmetsiin. Se erottuu parhaiten lännestä katsottaessa, mihin sen metsäinen korkeampi profiili näkyy kohtalaisesti. Myös Haukkakallion lounaisseinämän yläosan avokallioiset pinnat erottuvat paikoin tyvipuuston lomitse länsipuolella olevalle paikallistielle. Eteläisin jyrkänne näkyy kasiportaisena eteläpuolen lähipelloille. Muilla suunnilla kalliomäki sulautuu metsäiseen ympäristöön. Edustavimmat maisemat avautuvat Haukkakallion nokkamaisen eteläjyrkänteen päältä, mistä on avara näköala lännestä etelän kautta itään. Idästä näköaloja rajoittaa hieman jyrkänteen tyven siemenpuuasentoon hakatut koivut. Lähimaisemaa hallitsee peltoaukeat ja tyven taimikko. Kauempana aukeaa peltoja reunustava lievästi aaltoileva metsämaisema. Lounaisjyrkänteen kuutiorakoilleet ja voimakkaasti moroutuneet kalliomuodot ovat lähimaisemassa erikoinen ja jylhä nähtävyys. Haukkakallion lakiosa on pienmaisemiltaan avara. Haukkakallio edustaa luode-kaakkosuuntaisten murrosten väliin jäänyttä ehjempää kalliolohkoa, jonka jyrkänteiset kallioseinämät ovat kehittyneet suurelta osin rapakivigraniitin vallitsevan luode-kaakkosuuntaisen ja sitä vastaan kohtisuorassa olevan pystyrakoilun mukaisesti. Lounaissivulla pystyseinämien korkeus on 10 15 metriä ja monin kohdin on jyrkänteen koillis-lounaissuuntaiset pystyraot avautuneet kapeneviksi pystyhalkeamiksi ja avoraoiksi. Voimakas vaakarakoilu on paikoin synnyttänyt isojen kuutiorakoilleiden lohkojen alle luolamaisia onkaloita ja paikoin seinämästä on irronnut 5 6 metrin läpimittaisia kalliolohkoja jyrkänteen juurelle. Rakopinnoilla on viborgiitin moroutuminen kauttaaltaan voimakasta ja paikoin esiintyy seinämien alla vyörysoramaista, moroutunutta rinnettä. Haukkavuoren kaakkoissivulla seinämäpinnat ovat hieman viistompia ja heikosti porrasmaisia. Korkeimmillaan ne ovat länsipäässä, jossa seinämäpinnat ovat 10 metrin luokkaa. Yksittäiset silokalliot ovat länsiosan laella hieman tavanomaista laaja-alaisempina pintoina. Alueen kivilaji on Kaakkois-Suomen rapakivimassiiviin kuuluvaa ruskeanpunertavaa, karkearakeista viborgiittia, jota luonnehtivat vaihtelevan kokoiset 1,5 5 cm:n läpimittaiset plagioklaasimanttelin ympäröimät kalimaasälpäovoidit. Kivessä esiintyy paikoin kapeita viborgiittia leikkaavia hienokeskirakeisia rapakivigraniittijuonia. Alueen viborgiitti on säännöllisesti kuutiorakoillutta ja hyvin harvarakoista kiveä. Pystyrakoja esiintyy länsiseinämän alueella keskimäärin 5 8 metrin välein. Kallioalueen jyrkännekasvillisuus on pääosin karua, mutta lounaisjyrkänteen tyvellä kasvaa paikoin mesotrofiaa ilmentäviä sammalia. Varjoisat pinnat ovat pääosin tavanomaisten sammalten kuten kalliopalmikkosammalen, kiviturkkisammalen ja kyhmytorasammalen laikuttamia. Jyrkänteiden paisteiset yläosat ovat jäkäläisempiä jauhejäkälien, karvejäkälien ja karttajäkälien kirjomia pintoja. Jyrkänteen otsilla kasvaa paikoin vähän kuhmujäkälää. Lounaisjyrkänteen mesotrofiaa ilmentävät kivikutrisammal, rantasiipisammal, haapasuomusammal ja siloriippusammal. Sanikkaisista jyrkänteellä viihtyvät haurasloikko, karvakiviyrtti ja kallioimarre. Lakikasvillisuus on varttunutta avaraa männikköä, jossa on hyvin yhtenäinen edustava poronjäkäläkasvusto. Lakipainanteet ovat kanervan valtaamia. Avoimilla silokallioilla kasvaa jokunen kalliohatikka ja yksittäisiä isomaksaruohoja. Lounaisjyrkänteen tyvellä on lähinnä varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa (MT). Tyvilohkareikolla viihtyvät mm. haisukurjenpolvi ja pensaikkotatar. Paikoin kuusikon aluskasvillisuus on lehtomaisempaa (OMT). Pensaskerroksessa kasvaa lehtokuusamaa, näsiää ja taikinamarjaa. Lehtomaisilla kohdilla kasvaa runsaasti sinivuokkoa ja jokunen ketunleipä. Muuten rinne on metsäkastikkavaltainen. Siellä täällä on myös kivikkoalvejuurilaikkuja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

6 Haukkakallio, LAPINJÄRVI Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

7 Niemenkallio-Lamminkallio LAPINJÄRVI KAO010280 Karttalehti: 3022 08 Alueen pinta-ala: 108 ha Korkeus: 80 mpy Suht. korkeus: 50 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 9 km luoteeseen, Porlammin kylän eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Niemenkallio-Lamminkallio kohoaa luode-kaakkosuuntaisena, hieman katkeilevana erillisten kallioselänteiden muodostamana jaksona, jonka koillisrinteillä on pitkiä jyrkänteisiä seinämiä. Kallioselännejakso rajautuu suurelta osin ympäröivään melko tasaiseen viljelysmaisemaan ja hahmottuu korkeana kallioisena ja metsäisenä kohoumana avoimessa maisemassa. Sen pohjois- ja keskiosassa olevat Niemenkallion ja Riihensuonkallioiden massiivisten koillisjyrkänteiden kalliopinnat erottuvat kaukaa itäpuolelle halliten läheisen peltotasangon maisemakuvaa. Eteläosassa erottuu myös erillisen Lamminkallion selänteen metsäinen, korkea profiili viereisiltä pelloilta katsottaessa. Itäreunan jyrkännepinnat erottuvat maisemassa osittain niiden tyvipuuston hakkuiden takia, mutta todennäköisesti korkeimpien jyrkänteiden yläosat pilkottaisivat puuston latvusten yli myös luontaisesti. Alueen lakiosista avautuu etenkin itään ja pohjoiseen hyvin edustavia ja vaihtelevia viljelysmaisemia. Pohjoisessa Koskenkylänjokiuoma halkoo maatilojen reunustamaa peltomaisemaa ja kallion pohjoiskärjen kohdalla joki levenee umpeenkasvavaksi Valkeapäänlammeksi. Alueen pohjoisosan ja keskiosan kallioselänteiden rajautuminen moreenipohjaiseen viereiseen metsämaastoon on hieman epämääräistä. Selänteiden lakikallioilla avautuu paikoin loivasti kumpuilevia ja avaria kauniita silokalliopienmaisemia. Myös itäreunan massiiviset seinämäpinnat ovat lähimaisemassa jylhiä. Kallioalue edustaa kallioperän murrosten reunustamaa korkeaa lohkoa, jossa itäreunalla kohoavat koillisjyrkänteet ovat kehittyneet samansuuntaisiksi rapakivigraniitin vallitsevan rakoilusuunnan kanssa. Pohjoisimman osa-alueen Niemenkallion pohjoiskärjen koillissivulla on 20 metriä korkea, kuutiorakoilun lohkoma pystyjyrkänne. Paikoin tasaiset seinämäpinnat ovat selvästi ylikaltevia ja parhaimmillaan lähes 15 metriä korkeita. Etelämpänä Riihensuonkallioiden 15 20 metriä korkeat koillisjyrkänteet kohoavat lähes pystysuorina, hieman viistoina jäätikön hiomina silokallioseinäminä kohti ylärinteen metsäistä tasannetta. Molempien kallioiden länsirinteellä ja laella on avaria viistoja, selvästi tavanomaista ehjempiä ja laajempia silokalliota. Selänteiden lakiosissa esiintyy tavanomaista runsaammin hajanaista lohkareikkoa, jossa yksittäiset lohkareet ovat paikoin hyvinkin kookkaita. Lamminkallio muodostaa peltoihin rajautuvan erillisen mannerjäätikön pinnoiltaan pyöristämän jyrkänteisen kallioselänteen, jonka kaakkoiskulmassa on 10 15 metriä korkea, heikosti porrasmainen ja rikkonainen pystyjyrkänne. Länsisivun viistojyrkänteiset silokalliorinteet ovat harvarakoisia, kun taas itäsivulla on matalia pystypintoja porrasmaisesti. Antinkallion itäjyrkänne on samoin hieman porrasmainen ja melko runsaan kuutiorakoilun lohkoma. Alueen kivilaji on Kaakkois-Suomen rapakivimassiiviin kuuluvaa punaista, karkearakeista viborgiittia, joka on rapakivigraniittityypeistä yleisin. Sitä luonnehtivat vaihtelevan kokoiset, keskimäärin noin 3 cm:n läpimittaiset plagioklaasimanttelin ympäröimät kalimaasälpäovoidit. Alueen kalliot ovat monin paikoin selvästi moroutuneet. Niemenkallion pohjoisosassa ja Lamminkalliolla on edustavaa jyrkänne kasvillisuutta ja kallioketoja. Niemenkallion koillisjyrkänteen kasvillisuus on pääosin karua ja kaliopintoja laikuttavat lähinnä jauhejäkälät; alaosassa on enemmän sammalkasvustoja. Joissakin raoissa on lievää ravinteisuutta ilmentävää tummauurnasammalta, paakku-uurnasammalta ja haurasloikkoa. Eräällä lievästi ylikaltevalla seinämällä on niukasti meso-eutrofista kalkkikiertosammalta, eutrofista kielikellosammalta ja lukinsammalta (RT). Samalla seinämällä kasvaa lisäksi seinäraunioista, pahtaomenasammalta ja vuoririippusammalta. Alimmille hyllyille tai pystypintojen rakoihin nousevat mm. kallioimarre, kissankello ja lehtonurmikka. Koillisjyrkänteen edustan puusto on hakattu muutamia kuusia lukuun ottamatta paljaaksi. Edustan tyveä laikuttavat horsmikot, vatukot ja kastikkakasvustot (MT, OMT). Näiden seassa kasvaa mm. vaahteran taimia, koiranheittä, ketunleipää, kivikkoalvejuurta ja nokkosta. Lamminkallion jyrkänteet ovat etenkin yläosasta rupijäkälien ja jauhejäkälien laikuttamia. Alemmilla seinämillä on enemmän sammalia. Tavanomaisten lajien lisäksi kasvaa sekä koillis- että lounaispuolen jyrkänteillä mesotrofiaa ilmentäviä lajeja kuten haurasloikkoa, tummaraunioista, kalliokutrisammalta, paakku-uurnasammalta, siloriippusammalta ja niukasti kalkkikiertosammalta. Hyllyillä tai kallion raoissa viihtyvät mm. haisukurjenpolvi, kallioimarre, karvakiviyrtti, kissankello, ruotsinpitkäpalko ja ylähyllyillä sekä laella kasvaa mattomaisesti sianpuolakasvustoja. Jyrkänteiden tyvellä on morosta muodostunut alarinne, jolla on mm. isomaksaruohoa, ahomansikkaa, pelto-orvokkia, rohtotädykettä ja sormisaraa. Puusto on riukumaista haavikkoa ja koivikko, joka on alempaa kastikoiden, horsmikoiden ja vatukoiden laikuttamaa. Niemenkallion ja Lamminkallion lakipuusto, -kasvillisuus ja tavanomainen jyrkännekasvillisuus on miltei samanlaista. Puusto on harvaa kalliomännikköä, ja paikoin on runsaasti katajia tai täysin puuttomia alueita. Laen avokallioita peittävät poronjäkälä- ja pienet isohirvenjäkäläkasvustot. Näiden väleissä on jonkin verran ketomaista kasvillisuutta kuten ahosuolaheinää, huopakeltanoa, isomaksaruohoa, kannusruohoa, kissankäpälää, lampaannataa, mäkikuismaa, mäkitervakkoa ja pelto-orvokkia. Paikoin on sianpuolalaikkuja, painanteissa kanervaa ja metsälauhaa. Jyrkänteillä tavanomaisista sammalista kasvaa mm. hohtovarstasammalta, kalliokarstasammalta, kallioomenasammalta, kalliopalmikkosammalta, kiviharmosammalta, kiviturkkisammalta, kivikynsisammalta, kyhmytorasammalta, kivisammalpaakkuja ja laakasammalia. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3

7 Niemenkallio-Lamminkallio, LAPINJÄRVI Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:20 000

8 Soidenkallio LAPINJÄRVI KAO010281 Karttalehti: 3022 08 Alueen pinta-ala: 14 ha Korkeus: 74 mpy Suht. korkeus: 39 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 10 km luoteeseen, Porlammin kylästä 2 km etelään. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Käkikosken viljelysmaisemassa sijaitseva Soidenkallio on pieni, jyrkänteinen, luode-kaakkosuuntainen ja pyöreähkö kallioselänne, joka on lakiosistaan ja rinteiltään hyvin paljastunutta kalliomaastoa. Se rajautuu joka puolelta terävästi tasaiseen peltovaltaiseen maastoon. Länsi- ja eteläreunalla jyrkänteiset rinteet rajautuvat paikallistiehen ja pohjoisreunalla peltojen välissä on pienialainen kosteikko. Soidenkallio erottuu avoimessa peltomaisemassa selvästi ympäristöään korkeampana avokallioisena ja harvapuustoisena selänteenä. Silmiinpistävimmin se erottuu länsi- itä- ja eteläpuolelta katsottaessa, jonne avoimet jyrkännepinnat erottuvat parhaiten. Pohjoisesta katsottaessa näkyy selänne lähinnä teräväpiirteisenä metsäisenä mäkialueena, jossa kalliopinnat jäävät suurimmaksi osaksi puuston peittoon. Paikoin pohjoisrinteen kalliopinnat pilkottavat kuitenkin puuston lomitse harvennushakkuiden takia. Länsireunan pienpiirteiset kallioseinämät luovat myös tienvarsimaisemaan edustavan yksityiskohdan. Eri puolilta lakialuetta avautuu avaria viljelymaisemia ja niitä reunustavia korkeita metsämäkiä kaikista ilmansuunnista. Koillispuolella on valtakunnallisesti arvokas Niemenkallion-Lamminkallion kalliojakso. Soidenkallion länsireunalla on 10 metriä korkeita jäätikön reunoistaan pyöristämiä silokallioseinämiä. Pystyt seinämäpinnat aaltoilevat lievästi ja niiden pinnalla erottuu paikoin selvästi uurteita. Kuutiorakoilu on hyvin harvaa ja säännöllistä. Seinämän alaosassa on yksi kookkaampi vaakarakoilun synnyttämä luolamainen onkalo. Luoteisreunalla vaihettuvat pystyseinämät kuutiorakoilleeksi louhikkoiseksi heikosti porrasmaiseksi noin 15 metriä korkeaksi jyrkänteeksi. Itäreunalla on Soidenkallion massiivisin jyrkänne, joka on 15 20 metriä korkea, koilliseen suuntautunut ja hieman viisto pystyseinämä. Jäätikön hioma jyrkänne on hyvin harvarakoinen, kalliopinnaltaan ehjä ja kasvillisuudeltaan karu seinämä. Soidenkallion kaakkoisrinne on taas rikkonaisempi ja selvemmin porrasmainen, jossa matalia pystypintoja erottavat pienet tasanteet. Alueen kivilaji on punaista, karkearakeista rapakivigraniittia, jota esiintyy laajan viborgiittialueen keskellä pienenä esiintymänä Porlammin lounaispuolella. Karkearakeisen rapakivigraniitin pääaineksina ovat kalimaasälpä ja kvartsi ja vähemmässä määrin plagioklaasi ja biotiitti (Laitakari ja Simonen 1963). Kallioalueen jyrkänteillä kasvaa lähinnä tavanomaisia sammalia ja jäkäliä lukuun ottamatta etelänokan matalaa jyrkännettä, jolla kasvaa paikoin mesotrofista lajistoa kuten tummauurnasammalta paakkuina, siloriippusammalta, haurasloikkoa ja hyllyillä ketopartasammalta. Länsi- länsilounasjyrkänne on paisteinen ja paikoin puolivarjoinen. Pystypinnoilla on runsaasti jauhejäkäliä, kuhmujäkälälaikkuja, kalliokarstasammalta ja kiviharmosammalta. Sammalia on lähinnä jyrkänteen tyvellä kuten torasammalia, kimpputierasammalta, tyvionkalossa hohtovarstasammal- ja kallioomenasammalkasvustoja. Länsijyrkänteen pohjoisinta osaa varjostaa varttunut kuusikko (MT); muuten sen edusta on puuton tai hyvin harvapuustoinen. Viistoisella koillisjyrkänteellä kasvaa lähinnä tavanomaisia jyrkännesammalia ja metsäsammalia. Tyvellä on kapealti varttunutta kuusikkoa, kasvatusmetsää ja taimikkoa. Laen silokallioita laikuttavat poronjäkälä- ja kalliotierasammalkasvustot, vähemmässä määrin tinajäkälät ja karhunsammalet. Painanteet ovat tyypillisesti kanervaisia ja lauhasia. Paikoin laella on pienialaisia kangassoistumia. Puusto on tavanomaisen näköistä varttunutta, harvaa kalliomännikköä ja paikoin on puuttomia silokallioita. Moreenirinteiden puusto on enimmäkseen varttunutta kuusikkoa (MT). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

8 Soidenkallio, LAPINJÄRVI Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000

9 Tornikallio-Leununkallio LAPINJÄRVI KAO010282 Karttalehti: 3022 09 Alueen pinta-ala: 183 ha Korkeus: 100 mpy Suht. korkeus: 60 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 14 km luoteeseen, Pyhäjärven etelärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Porlammin kylässä oleva Tornikallio-Leununkallion muodostama kalliomaasto on lähes kolme kilometriä pitkä ylänköinen alue, joka rajautuu pohjoisreunastaan terävästi Pyhäjärveen. Muilla suunnilla kalliomaasto rajautuu moreenipohjaisiin metsäisiin rinteisiin ja reunametsiin, joiden takana avautuvat laajahkot pellot. Kallioalue erottuu korkeana ja jylhänä metsäisenä selännejaksona kauas Pyhäjärven selälle. Sen etelärantaan rajautuvat Tornikallion ja Korinkallion huiput kohoavat jyrkänteisenä lähes 60 metriä järven pintaa korkeammalle. Itäosassa Tornikallion pohjoiskoillisjyrkänteiden seinämäpinnat erottuvat tyvipuuston lomitse ja ylitse järvelle halliten läheisen vesialueen rantamaisemaa. Sen itäosan jyrkänteet rajoittuvat Koskenkylänjoen jokisuuhun ja jokilaaksoon. Tornikallio on paikallinen näköalapaikka maisemiltaan kauniin Pyhäjärven rannalla, ja laen koilliskulmalta avautuu erittäin kaunis näköala laajalle Pyhäjärvelle. Koillispuolella on Hiidenkallio-Lehmäkallion valtakunnallisesti arvokas kallioalue. Ylänköisen kalliomaaston länsiosassa Korinkallion ja Leununkallion lakialueilla ja etenkin niiden länsisivuilla on hyvin paljastunutta mannerjäätikön hiomaa silokalliota, jossa yksittäiset paljastumat ovat paikoin tavanomaista selvästi laajempina ja harvarakoisempina pintoina. Monin kohdin ne muodostavat melko avaria laakeiden silokallioiden luonnehtimia pienmaisemia. Alueen keskiosan loivapiirteinen metsänotkelma ja idässä Tornikallion lakiosat ovat selvästi muuta aluetta peitteisempiä. Tornikallion huipun itä- ja pohjoissivu ovat kuitenkin hyvin paljastunutta kalliota. Kallioisilla rinteillä on monin kohdin korkeita jyrkänteitä, joissa vaakarakoilun mukainen porrastus on selvä. Kalliopinnoilla esiintyy paikoin selvää moroutumista. Jyrkänteistä näyttävin sijaitsee Tornikallion pohjois koillissivulla, jossa kuutiorakoilun lohkoma pystyseinämä kohoaa 25 metriä korkeana. Jyrkänteisen seinämän kaartuessa itäsivulle se muuttuu hieman porrasmaiseksi. Korinkallion pohjoisseinämät ovat parhaimmillaan 20 metriä korkeita, hieman porrasmaisia ja yläosastaan viistojyrkänteisiä. Niiden tyvellä rinne muuttuu moreenipeitteiseksi viettäen melko jyrkästi Pyhäjärveen. Korinkallion ja Leununkallion länteen ja lounaaseen antavat seinämät kohoavat noin 15 20 metriä korkeina, heikosti porrasmaisina ja yläosastaan viistojyrkänteisinä. Selännejakson jyrkästi viettävän pohjoisrinteen keskivaiheilla on hajanaisesti esiintyvää kookasta rantalohkareikkoa. Alueen kivilaji on Kaakkois- Suomen rapakivimassiiviin kuuluvaa, karkearakeista tummaa viborgiittia, joka on normaalin viborgiitin tummempi muunnos (Laitakari ja Simonen 1963). Tumman viborgiitin ja tasarakeisen rapakivigraniitin kontakti sijaitsee Tornikallion ja Korinkallion kohdalla Pyhäjärven etelärannalla. Itäkoilliseen mentäessä rapakivimuunnosten kontakti noudattelee suurin piirtein Pyhäjärven etelärannan yleissuuntaa ja samalla järven kautta kulkevan länsilounaisitäkoillissuuntaiseen murrosvyöhykkeen suuntaa. Tornikallion itäreunalla kallioperää rikkoo myös luoteesta kaakkoon suuntautunut murroslinja, joka näkyy maisemassa Pyhäjärvestä laskevan Koskenkylänjoen jokilaaksona. Nämä alueellisesti näkyvimmät murrosvyöhykkeet noudattelevat suurin piirtein samoja suuntia kuin on seudun kallioperän rapakivigraniiteille mitattu pystyrakoilun yleissuuta (Laitakari ja Simonen 1963). Kallioalueen edustavimmat jyrkänteet ovat Tornikallion varjoisella jyrkänteellä, joka on alaosastaan sammallaikkuinen ja yläosastaan lähinnä jäkäläinen. Lajisto on enimmäkseen tavanomaista, mutta paikoin kallionraoissa, pienillä ylikaltevilla seinämillä tai itäseinämän pohjoiskulman lohkolipan alla on pienialaisesti vähän vaateliaampaa mesotrofista lajistoa kuten tummauurnasammalta, kalkkikiertosammalta, kivikutrisammalta, siloriippusammalta, vuoririippusammalta ja edellisiä harvinaisempaa isoriippusammalta. Putkilokasveista jyrkänteellä viihtyvät mm. kissankello, haurasloikko, kallioimarre, metsäimarre ja korpi-imarre. Tummaraunioista kasvaa muutama tupas jyrkänteen itään päin avautuvalla hännällä. Tyvellä on lehtomaista, varttunutta kuusilehtisekametsää (MT, OMT, OMaT). Sekapuuna kasvaa koivujen, haapojen, raitojen ja pihlajien ohella myös useita puumaisia lehmuksia sekä useita lehmuspensaita, näsiää ja lehtokuusamaa. Lohkareet ovat miltei kokonaan sammalten peittämiä ja paikoin niiden päällä on runsaasti kallioimarretta ja haisukurjenpolvea. Lohkareisessa lehdossa kasvaa mm. kivikkoalvejuurta, mustakonnanmarjaa ja sinivuokkoa. Korinkallion jyrkänteillä kasvaa tavanomaisen lajiston lisäksi eräällä paikalla niukasti tummauurnasammalta ja haurasloikkoa. Tyvellä on varttunutta kuusisekametsää (MT, OMT), jossa yksittäin kasvaa lehmuksia, raitaa, haapaa ja leppiä. Kallioalueen laen silokalliot ovat poronjäkälien laikuttamia. Painanteet ovat lähinnä kanervaisia ja paikoin lauhalaikkuisia. Kalliohatikkaa kasvaa ainakin Tornikallion laella. Laella ja otsilla on harvaa kalliomännikköä ja katajia. Laelta sisämaahan päin metsiköt vaihtelevat varttuneista männiköistä kasvatusmetsiin ja taimikoihin. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

9 Tornikallio-Leununkallio, LAPINJÄRVI Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:20 000

10 Falkberget-Ilveskallio LAPINJÄRVI KAO010275 Karttalehti: 3022 11 Alueen pinta-ala: 112 ha Korkeus: 80 mpy Suht. korkeus: 36 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 4 km luoteeseen, Möyrynpään kylän koillispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Ilveskalliolla on vanhojenmetsiesuojeluohjelmaan kuuluva yksityinen luonnonsuojelualue, joka kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Falkberget-Ilveskallion kallioalue koostuu peräkkäisistä ja vierekkäisistä, hieman erillään olevista kallioselänteistä, jotka sijaitsevat laajan metsäalueen keskellä. Rauhallisesti kumpuilevassa metsämaastossa sijaitsevat yksittäiset kallioselänteet sulautuvat melko hyvin vartevan puuston sekaan eivätkä erotu lähiympäristöään kauemmaksi. Selvän poikkeuksen muodostaa kuitenkin kaakkoisosassa oleva Falkberget, jonka jyhkeä profiili ja massiiviset lounaisseinämät erottuvat silmiinpistävästi Falkbergsmossenin suonotkeman yli vastapuoleiselle mäelle. Korkean avokallioisen harjanteen erottumista korostavat vielä metsäautotien varressa tehdyt hakkuut. Alueella olevien selänteiden lakiosista avautuu vaihtelevia ja suurimmaksi osaksi melko luonnontilaisia metsämaisemia ympäristöön. Etenkin Falkbergetin laelta avautuu hyvin avara metsämaisema kauas lännen ja etelän suuntiin. Sen länsipuolen edustalta erottuu osittain hakkuiden takia suonotkelman takana kulkeva metsäautotie ja sen takana kohoava kallioinen mäki. Myös Ilveskallion ylärinteiltä avautuu avara kaukometsämaisema lännen ja lounaan suuntiin. Kallioselänteiden päällä ja ylärinteillä avautuu monin kohdin hyvin avaria silokalliomaisemia, jotka edustavimmillaan ovat Falkbergetin avaralla laella. Kallioselänteiden lakiosissa ja etelärinteillä esiintyy usein vaakarakoilun synnyttämää porrasmaisuutta. Pienmaisemallisesti näyttäviä paikkoja ovat myös rinteiden massiiviset ja säännöllisesti rakoilleet pystyseinämät rapautumineen, pienine kielekkeineen ja louhikkoineen sekä Falkbergetin pohjoiskärjen jyrkänteen kirnumaiset koverteet. Alueen kallioselänteet ovat useiden pienten luoteis-kaakkoissuuntaisten murrosten rajaamia. Murroslinjat noudattavat melko tarkkaan alueen viborgiitin pystyrakoilun luoteis-kaakkoissuuntaista kulkua. Selänteiden kalliopinnat ovat hyvin paljastuneita ja rajautuvat pääasiassa loivasti kumpuilevaan moreenipohjaiseen ja pieneltä osin lajittuneisiin hiekkapohjaisiin kankaisiin. Geomorfologisesti edustavin ja monipuolisin selänne on kaakkoisosassa sijaitseva Falkberget, jonka lounaissivulla kohoaa massiivinen 20 30 metriä korkea kalliojyrkänne. Yksittäisten pystyseinämien korkeus on monin kohdin yli 15 metriä. Lounaisseinämien alla on paikoin hyvin edustavaa ja voimakkaasti moroutunutta useiden metrin korkuista jyrkkää vyörysorarinnettä. Hieman kielekemäiset seinämäpinnat ovat säännöllisesti kuutiorakoilleita ja paikoin rakopinnat ovat moroutuneet hyvin voimakkaasti. Pystyseinämän yläpuolelta seinämä muuttuu viistojyrkänteiseksi ja kuperaksi jäätikön hiomaksi pinnaksi. Laella jyrkänteen reunaosissa kalliopinta on monin kohdin hyvin voimakkaasti moroutunutta. Jyrkänteen alla vyörysorarinne muuttuu paikoin hyvin kookkaaksi louhikoksi, jossa yksittäiset laattamaiset lohkareet ovat läpimitaltaan 3 7 metriä. Falkbergetin pohjoispäässä koilliseen suuntautuneessa kalliojyrkänteessä on mannerjäätikön sulamisvesien synnyttämä hyvin edustava 1/2 1/4 hiidenkirnu. Suppilomaisen kirnun halkaisija on osittain veden peittämässä alaosassa1,5 3 metriä. Ylempänä kirnun koverat muodot kaartuvat vaaka-asentoiseksi kouruksi ja sen halkaisija laajenee itäänpäin mentäessä 3 metristä noin 5 metriin. Hiidenkirnun alaosan moreenimaat on kaivettu hiljattain pois ja seinämän alla on nykyisin syvä veden täyttämä kuoppa. Alueen länsiosassa sijaitseva Ilveskallio on myös lounaissivultaan jyrkänteinen. Jyrkänteen alaosassa on 10 12 metriä korkeita säännöllisen kuutiorakoilun lohkomaa ja moroutunutta pystyseinämää. Jyrkänteen yläpuolella oleva viistojyrkkä kohti korkeinta lakea kohoava kalliorinne on alaosastaan hyvin voimakkaasti moroutunutta. Ilveskallion Pohjoisosan Baklobergetin ja Palokallion selänteiden lounaissivut ovat myös alaosastaan pystyseinämäisiä ja yläosastaan viistojyrkkiä kalliorinteitä. Alueen kivilaji on Kaakkois-Suomen rapakivimassiiviin kuuluvaa punaista, karkearakeista viborgiittia, joka on Itä-Uudenmaan rapakivigraniittityypeistä yleisin. Sitä luonnehtivat vaihtelevan kokoiset, mutta keskimäärin 1,5 3 cm:n läpimittaiset plagioklaasimanttelin ympäröimät kalimaasälpäovoidit. Kallioselänteillä oleva viborgiitti on selvästi kuutiorakoillut ja suurelta osin myös hyvin harvarakoista kiveä. Paikoin esiintyy kalliopinnoilla kuitenkin hyvinkin voimakasta moroutumista. Alueen keskiosassa Elimyssuonkallion alueella viborgiittia leikkaa tasarakeinen rapakivigraniitti, joka on kallioperässä pienenä, kapean juonimaisena esiintymänä. Falkbergetin ylärinteillä ja pohjoisemmalla lounaisjyrkänteellä on alueen edustavinta kalliokasvillisuutta. Monin kohdin pystypintoja kasvaa tummaraunioista, haurasloikkoa, isomaksaruohoa, kissankelloa, lehtonurmikkaa ja tummauurnasammalpaakkuja. Kasvillisuudeltaan edustavin kohta sijaitsee jyrkänteen pohjoisosan tyvilipan kohdalla, jossa kasvaa lisäksi ravinteisuutta ilmentävää suikalesammalta, kalkkikiertosammalta, siloriippusammalta, isoriippusammalta, ketopartasammalta, kivikutrisammalta ja niukasti isoruostesammalta. Palokallion, Baklobergetin ja Ilveskallion lounaisjyrkänteillä on myös niukasti lievää ravinteisuutta ilmentävää tummauurnasammalta ja jälkimmäisellä lisäksi tummaraunioista ja haurasloikkoa, mutta muuten niiden jyrkänteet ovat karuja. Selänteiden lakiosat ovat pääasiassa harvaa, karua ja poronjäkäläistä kalliomännikköä, mutta ainakin Falkbergetillä ja Ilveskalliolla on ketokasvillisuutta kuten ahosuolaheinää, isomaksaruohoa, kalliohatikkaa, kalliokieloa, kiertotatarta, kissankelloa, kissankäpälää, mäkitervakkoa, pikkutervakkoa ja rohtotädykettä. Paikoin on puhtaita sianpuolakasvustoja ja kanervaa. Jyrkänteiden juurella kasvillisuus on paikoin rehevämpää. Jyrkänteitä varjostaa lähinnä varttunut kuusikko, ja Baklobergetillä ja Ilveskalliolla on runsaasti järeitä maapuita. Pensaista tavataan mm. lehtokuusamaa, näsiää, taikinamarjaa ja jokunen puumainen lehmus. Aluskasvilisuus on osin lehtomaista (MT, OMT). Varpujen ja metsäkastikan ohella kasvaa mm. ahomansikka, imikkää, ketunleipää, kivikkoalvejuurta, kevätlinnunhernettä, lillukka, oravanmarjaa, sinivuokkoa, sormisaraa ja tesmaa.. Ilveskallion vanhasta metsästä on useita vanhoja 1930-luvun lopun kovakuoriaishavaintoja kuten haavanjalosoukko (CR), punahärö (CR), lattatylppö (CR) ja mäihäkaarnakuoriainen (EN) (Taxon). Linnuista alueella on havaittu mm. idänuunilintu, metso (NT/RT), pikkusieppo (NT/+) ja pohjantikka (NT/+) (Natura 2000). Paikoin kallioalueilla on tehty pienialaisia hakkuita ja notkelmien suolaikkuja on ojitettu. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 2 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 1 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 2

10 Falkberget-Ilveskallio, LAPINJÄRVI Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:20 000

11 Ruskiakallio-Esimäki LAPINJÄRVI KAO010334 Karttalehti: 3024 03 Alueen pinta-ala: 18 ha Korkeus: 70 mpy Suht. korkeus: 40 m Kallioalueen sijainti: Lapinjärven kirkonkylästä 10 km pohjoiskoilliseen, Kimon kylästä 2 km luoteeseen. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kimonkylän länsipuolisilta laajoilta peltoaukeilta kohoava kalliojakso muodostuu kahdesta peräkkäisestä matalan notkelman erottamasta selänteestä. Kallioselännejakso erottuu etelä- ja itäpuolen tasaisesta peltomaisemasta kohoavana korkeampana metsäisenä mäkenä. Lähimaisemassa erottuvat itäreunan osittain avokallioiset jyrkännepinnat silmiinpistävästi viereiselle maantielle, mutta muuten kallioalue sulautuu osaksi viereistä vaihtelevasti kumpuilevaa metsämaastoa. Itäreunan lakiosasta avautuu koillisen ja idän suuntiin avaria viljelysvaltaisia maisemia. Näkyvyys ulottuu tasaisessa maisemassa noin kolmeen kilometriin. Muissa kohdin lakialuetta rajoittaa rinteiden ja notkelmien aluspuusto selvästi näköaloja ympäristöön. Lakiosan maisemat ovat sen sijaan monin kohdin melko avaria. Itäreunan suuri kalliolohko halkeamineen on pienmaisemallisesti erikoinen paikallinen nähtävyys. Selännejaksoa reunustavat luoteis-kaakkoissuuntaiset murrosvyöhykkeet, jossa rapakiven pystyrakoilusuunnat noudattelevat murroslinjojen suuntaa. Ruskiakallion itäreunalla on nähtävissä erityisen hyvin mannerjäätikön kulutustyön voima. Maantien varressa kohoaa noin 300 metrin matkalla koilliseen ja itäkoilliseen suuntautuneita 10 15 metriä korkeita harvan rakoilun lohkomia pystyseinämiä. Jyrkänteisen jakson pohjoispään seinämästä on irronnut suuri kalliolohko, jonka mitat ovat 10 x 10 x 10 metriä. Sen ja kiinteän kallioseinämän väliin on muodostunut 8 15 metriä syvät ja 1 1,5 metriä leveät pystyasentoiset halkeamat. Halkeamassa kalliolohkon ja kiintokallion seinämillä on paikoin pieniä onkaloita ja kielekkeitä. Kallioselänteiden lakiosat ovat hieman kumpuilevia ja kalliopinnoiltaan melko hyvin paljastuneita. Silokalliot ovat laella hieman tavanomaista laaja-alaisempia, mutta rapakivelle yleisiä. Alueen kivilaji on punertavanruskeaa, karkearakeista viborgiittia, joka on Kaakkois-Suomen rapakivigraniittityypeistä yleisin. Melko homogeenista viborgiittia luonnehtivat vaihtelevan kokoiset, mutta keskimäärin 1 3 cm:n läpimittaiset plagioklaasimanttelin ympäröimät kalimaasälpäovoidit. Kivi on selvästi kuutiorakoillutta ja monin kohdin hyvin harvaan rakoillutta. Ruskiakallion koillisjyrkänne on etupäässä karu ja paisteinen edustan hakkuiden takia. Jyrkännepintoja vallitsee tyveltä ylös asti harmaat jauhejäkälälaikut. Sammalia on pienialaisesti raoissa ja jyrkänteen alaosassa ja joidenkin erillisten lohkojen varjopinnoilla. sekä molemmin puolin pitkän jyrkänteen häntiä, jotka ovat paremmin puuston varjostamia. Tavanomaisia sammalia edustavat mm. laakasammalet, kalliopalmikkosammal, kyhmytorasammal, nuokkuvarstasammal, kiviturkkisammal ja kimpputierasammal. Paikoin on kiviharmosammal-, kalliokarstasammallaikkuja ja tyvellä kallio-omenasammalen ja hohtovarstasammalen muodostamia kasvustoja. Jyrkänteen etelä- ja pohjoispäästä ja eräältä kohtaa keskikohdasta löytyy paikoittain lievää ravinteisuutta ilmentävää tummauurnasammalta paakkuina tai pieninä kasvustoina. Samoilla kohdilla kasvaa pohjoispäätä lukuun ottamatta myös siloriippusammalta. Esimäen jyrkännekasvillisuus on karua ja sammaleista. Tavanomaista lajistoa edustavat samat lajit kuin edellä. Länsipuolen portaita kirjoo kalliokarstasammalen ohella jäkälät kuten kallioisokarve, kaarrekarve ja jauhejäkälät. Kallioiden laeilla on lähes yhtenäistä poronjäkälikköä, jota laikuttaa paikoin kalliotierasammalkasvustot. Koillisjyrkänteen otsalla kasvaa myös kalliohatikkaa ja pikkutervakkoa. Painanteet ovat kanervaisia ja paikoin on lauhajuotteja. Lakipuusto on varttunutta, aika harvaa ja osin kilpikaarnaista kalliomännikköä lukuun ottamatta Ruskiakallion pohjoisosan notkelman mäntytaimikkoa. Kallioalueen metsät ovat varttuneita lukuun ottamatta koillisjyrkänteen tyveä, pohjoispään laen notkelmaa ja länsireunaa. Notkelmien kuusikot ovat parhaimmillaan itäjyrkänteen eteläpäässä ja sen eteläpuolen notkelmassa (MT, OMT). Kuusikon seassa kasvaa haavikko. Koillisjyrkänteen edustalle on istutettu harvaa riukumaista koivikkoa (OMT). Aluskasvillisuus muodostuu tiheästä metsäkastikan, vadelman, maitohorsman, sananjalan ja vähemmässä määrin hiirenportaan, kivikkoalvejuuren muodostamasta vitikosta. Eteläpäätä varjostaa varttunut kuusikko ja lohkareikon kohdalla on myös kuusimaapuita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4