Esimerkki 8.1 Määritellään operaattori A = x + d/dx. Laske Af, kun f = asin(bx). Tässä a ja b ovat vakioita.

Samankaltaiset tiedostot
Neliömatriisin A determinantti on luku, jota merkitään det(a) tai A. Se lasketaan seuraavasti: determinantti on

4 DETERMINANTTI JA KÄÄNTEISMATRIISI

OSA 1: POLYNOMILASKENNAN KERTAUSTA, BINOMIN LASKUSÄÄNTÖJÄ JA YHTÄLÖNRATKAISUA

Riemannin integraalista

2.4 Pienimmän neliösumman menetelmä

Painopiste. josta edelleen. x i m i. (1) m L A TEX 1 ( ) x 1... x k µ x k+1... x n. m 1 g... m n g. Kuva 1. i=1. i=k+1. i=1

Syksyn 2015 Pitkän matematiikan YO-kokeen TI-Nspire CAS -ratkaisut

Tampereen teknillinen yliopisto hum Konstruktiotekniikan laitos. MEC-2430 Elementtimenetelmän perusteet. Luento vk 1 Syksy 2012.

Matematiikan perusteet taloustieteilijöille P

3.3 KIELIOPPIEN JÄSENNYSONGELMA Ratkaistava tehtävä: Annettu yhteydetön kielioppi G ja merkkijono x. Onko

Reaalinen lukualue. Millainen on luku, jossa on päättymätön ja jaksoton desimaalikehitelmä?

Matematiikan tukikurssi

Ristitulo ja skalaarikolmitulo

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29

Sarjaratkaisun etsiminen Maplella

Tehtävä 1. Jatka loogisesti oheisia jonoja kahdella seuraavaksi tulevalla termillä. Perustele vastauksesi

LINSSI- JA PEILITYÖ TEORIAA. I Geometrisen optiikan perusaksioomat

Käydään läpi: ääriarvo tarkastelua, L Hospital, integraalia ja sarjoja.

1. Derivaatan Testi. Jos funktio f on jatkuva avoimella välillä ]a, b[ ja x 0 ]a, b[ on kriit. tai singul. piste niin. { f (x) > 0, x ]a, x 0 [

θ 1 θ 2 γ γ = β ( n 2 α + n 2 β = l R α l s γ l s 22 LINSSIT JA LINSSIJÄRJESTELMÄT 22.1 Linssien kuvausyhtälö

II.1. Suppeneminen., kun x > 0. Tavallinen lasku

Riemannin integraali

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

6 Integraalilaskentaa

MS-A010{2,3,4,5} (SCI, ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

Matematiikan tukikurssi

Kuvausta f sanotaan tällöin isomorfismiksi.

VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA TILASTOTIETEEN VALINTAKOE Ratkaisut ja arvostelu

10. MÄÄRÄTYN INTEGRAALIN KÄYTTÖ ERÄIDEN PINTA-ALOJEN LASKEMISESSA

x k 1 Riemannin summien käyttö integraalin approksimointiin ei ole erityisen tehokasta; jatkuvasti derivoituvalle funktiolle f virhe b

11. MÄÄRÄTTY INTEGRAALI JA TILAVUUS

Integraalilaskentaa. 1. Mihin integraalilaskentaa tarvitaan? MÄNTÄN LUKIO

Kertymäfunktio. Kertymäfunktio. Kertymäfunktio: Mitä opimme? 2/2. Kertymäfunktio: Mitä opimme? 1/2. Kertymäfunktio: Esitiedot

Sinilause ja kosinilause

Sisältö. Integraali 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 20

Pythagoraan lause. Pythagoras Samoslainen. Pythagoraan lause

sin θ θ θ r 2 sin 2 θ φ 2 = 0.

Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

1.3 Toispuoleiset ja epäoleelliset raja-arvot

( ) Pyramidi 4 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 321 Päivitetty Saadaan yhtälö. 801 Paraabeli on niiden pisteiden ( x,

4 Pinta-alasovelluksia

2.1 Vaillinaiset yhtälöt

TEHTÄVÄ 1. Olkoon (f n ) jono jatkuvia funktioita f n : [a, b] R, joka suppenee välillä [a, b] tasaisesti kohti funktiota f : [a, b] R.

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2015

Mikrotalousteoria 2, 2008, osa III

Matematiikan tukikurssi. Hannu Kivimäki

Polynomien laskutoimitukset

5 Epäoleellinen integraali

a = x 0 < x 1 < x 2 < < x n = b f(x) dx = I. lim f(x k ) x k=1

.) (b) Vertaa p :tä vastaavaa kineettistä energiaa perustilan kokonaisenergiaan. ( ) ( ) = = Ek

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Laskuharjoitus 4 / vko 47, mallivastaukset

T Syksy 2002 Tietojenkäsittelyteorian perusteet Harjoitus 5 Demonstraatiotehtävien ratkaisut. ja kaikki a Σ ovat säännöllisiä lausekkeita.

Q = {q 1, q 2, q 3, q 4 } Σ = {a, b} F = {q 4 },

Tee B-osion konseptiin etusivulle pisteytysruudukko! Muista kirjata nimesi ja ryhmäsi. Välivaiheet perustelevat vastauksesi!

Matematiikan tukikurssi

Suorat, käyrät ja kaarevuus

BM20A0700, Matematiikka KoTiB2

4 Taso- ja avaruuskäyrät

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ PISTEYTYSKOKOUS

Riemannin integraalista

missä t on matkaan raosta varjostimelle kuluva aika. Jos suihkun elektronien liikemäärä x- sunnassa on p x,on min y0min 0min

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Funktiojonot 1

MATEMATIIKAN HARJOITTELUMATERIAALI

TYÖ 30. JÄÄN TIHEYDEN MÄÄRITYS. Tehtävänä on määrittää jään tiheys.

Paraabelikin on sellainen pistejoukko, joka määritellään urakäsitteen avulla. Paraabelin jokainen piste toteuttaa erään etäisyysehdon.

Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. "Perinteisempi" tulkinta: 1D 3/19/13

5 ( 1 3 )k, c) AB 3AC ja AB AC sekä vektoreiden AB ja

5.4 Ellipsi ja hyperbeli (ei kuulu kurssivaatimuksiin, lisätietoa)

Numeerinen integrointi.

Analyysin perusteet kauppatieteilijöille P

763333A KIINTEÄN AINEEN FYSIIKKA Ratkaisut 1 Kevät 2014

Geometrinen algebra: kun vektorien maailma ei riitä

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

Analyyttiset funktiot ja integrointiteorian alkeita

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

766328A Termofysiikka Harjoitus no. 12, ratkaisut (syyslukukausi 2014)

Digitaalinen videonkäsittely Harjoitus 5, vastaukset tehtäviin 25-30

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

VEKTOREILLA LASKEMINEN

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 9: Integroimismenetelmät

Geometrinen lukujono. Ratkaisu. a2 = 50 4 = 200 a3 = = 800 a4 = = 3 200

9 A I N. Alkuperäinen piiri. Nortonin ekvivalentti R T = R N + - U T = I N R N. Théveninin ekvivalentti DEE SÄHKÖTEKNIIKAN PERUSTEET

Taloustieteen matemaattiset menetelmät 2017 materiaali 2. esimerkin valossa perustellaan menetelmiä yhtälöryhmän analysointiin ja ratkaisuun

SUORAKULMAINEN KOLMIO

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

S Fysiikka IV (ES) Tentti RATKAISUT. 1,0*10 m. Kineettinen energia saadaan kun tästä vähennetään lepoenergia: 2

Matemaattiset menetelmät I. Seppo Hassi

8.4 Gaussin lause Edellä laskettiin vektorikentän v = rf(r) vuo R-säteisen pallon pinnan läpi, tuloksella

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

Laskennan mallit (syksy 2010) 1. kurssikoe, ratkaisuja

Olkoon. M = (Q, Σ, δ, q 0, F)

Numeerinen integrointi

3 Integraali ja derivaatta

T Kevät 2009 Logiikka tietotekniikassa: perusteet Laskuharjoitus 7 (Predikaattilogiikka )

1.1. Laske taskulaskimella seuraavan lausekkeen arvo ja anna tulos kolmen numeron tarkkuudella: tan 60,0 = 2, ,95

AUTOMAATTIEN SYNKRONISAATIOSTA

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 8

Olkoon. äärellinen automaatti. Laajennetaan M:n siirtymäfunktio yksittäisistä syötemerkeistä merkkijonoihin: jos q Q, x Σ, merkitään

Transkriptio:

8. Operttorit, mtriisit j ryhmäteori Mtemttinen operttori määrittelee opertion, jonk mukn sille nnettu funktiot muoktn. Operttorit ovt erityisen tärkeitä kvnttimekniikss, kosk siinä jokist suurett vst jokin operttori esim. liikemääräoperttori. Operttorien vull voidn suoritt symbolist lskent, mutt lskentsäännöt poikkevt normlist muuttujill tehtävästä lskennst. Erityisen tärkeää on muist, että operttorit eivät yleensä kommutoi ts. niiden keskinäistä järjestystä ei s viht. Jos A j B ovt operttoreit, ovt AB j BA yleensä eri si sm pätee mtriiseille. Mtriisi on kokoelm lukuj ti muuttuji, jotk on järjestetty tulukkoon rivit j srkkeet. Myös mtriiseille pätee omt lskusääntönsä. Ryhmä on kokoelm elementtejä, joille on määritelty tietyt ominisuudet j opertiot. Ryhmän elementit voivt edust esim. symmetriopertioit, joit käytetään pun mm. spektroskopiss. 1 8. Ryhmä koostuu elementeistä, joille on määritelty kertolsku, joss ryhmän khden lkion kertominen keskenään tuott tulokseksi kolmnnen ryhmään kuuluvn lkion. Kertolsku ei yleensä kommutoi. 9. Symmetrisen olion esim. molekyylit symmetrioperttorit muodostvt ryhmän. 10. Mtriisit, jotk noudttvt jonkin ryhmän kertotulu, ovt ryhmän esitys. 11. Ryhmäteorin vull voidn käsitellä molekyylien symmetriominisuuksi kvnttikemiss. Tvoitteet: 1. Ost suoritt perusopertiot operttorilgebrn mukn. 2. Ost määrittää j käyttää symmetriopertioit molekyyleille. 3. Ost suoritt perusopertiot mtriisilgebrss mm. mtriisien kertolsku j käänteismtriisin lskeminen. 4. Tunnist symmetriopertiot j lti niille kertotulu. 3 Perusidet: 1. Operttori on symboli, jok trkoitt jotin tiettyä mtemttist opertiot. Jos operttori A usein merkitään myös A, johon on kirjoitetty ^ -merkki yläpuolelle operoi funktioon f, tuott se tulokseksi jonkin toisen funktion g: Af = g. 2. Operttorilgebr määrää lskentsäännöt operttoreille. Säännöt poikkevt jossin määrin tvllisen lgebrn säännöistä. 3. Ominisrvoyhtälö on muoto Af = f, missä f on ominisfunktio engl. eigenfunction j on ominisrvo engl. eigenvlue. 4. Symmetrioperttori siirtää pisteen pikst toiseen symmetrielementin engl. symmetry element suhteen. 5. Symmetrioperttorit voivt operoid funktioihin ti yksittäisiin vruuden pisteisiin. Niillä voi oll ominisrvoj +1 ti -1. 6. Mtriisej voidn muokt mtriisilgebrn vull, jok on smntyyppinen kuin tvllinen lgebr. Erityisenä poikkeuksen on se, että mtriisien kertolsku ei välttämättä kommutoi: AB BA. 7. Mtriisin A käänteismtriisille A -1 pätee AA -1 = E, missä E on identiteettimtriisi ykkösmtriisi. Käänteismtriisi voidn lske esim. Gussin-Jordnin eliminointimenetelmällä. 2 8.1 Operttorit j operttorilgebr Operttorill trkoitetn opertiot ti opertioit, jotk suoritetn nnetulle funktiolle. Esimerkki operttorist on d/dx, jok derivoi sille nnetun funktion riippumttomn muuttujn x suhteen. Opertion tuloksen sdn jokin toinen funktio. Myös vkioll kertominen on esimerkki operttorist ts. operttori voisi oll 2, jok tuott sille nnetust funktiost f, tuloksen 2f. Identiteettioperttori tuott in sille nnetun funktion sellisenn ts. se ei tee sille mitään, ykkösellä kertominen. Operttori voi myös sisältää useit eri opertioit. Esimerkki 8.1 Määritellään operttori A = x + d/dx. Lske Af, kun f = sinbx. Tässä j b ovt vkioit. Rtkisu. Af = A sinbx = xsinbx + bcosbx. 4

Jos operoinnin tulos on muoto vkio lkuperäinen funktio, on kyseessä operttorin ominisfunktio j vkiot kutsutn ominisrvoksi Af = f. Tälläistä yhtälöä kutsutn ominisrvoyhtälöksi. Ajst riippumton Schrödingerin yhtälö on esimerkki ominisrvoyhtälöstä kvnttimekniikk. Operttorill voi oll useit ominisrvoj j funktioit. Esimerkki 8.2 Etsi operttorin d 2 /dx 2 ominisfunktiot j -rvot. Rtkisu. Tässä tulee siis löytää funktio f, jok toteutt seurvn ominisrvoyhtälön: d 2 f dx = f 2 Kyseessä on differentiliyhtälö ts. yhtälö, joss funktio f on tuntemton; kts. kpple 7. Tälle differentiliyhtälölle on olemss yleinen rtkisu, jok on muoto: f x = Ae x + Be x A j B ovt vkioit Kosk nämä kikki ovt rtkisuj, voi siten sd minkä rvon thns. Tehtävä 8.1 Etsi operttorin i d/dx ominisfunktiot. 5 Khden operttorin erotus on määritelty: A B = A + EB. Lskusääntöjä: ABC = ABC AB + C = AB + AC AB BA Khden operttorin kommutttorill trkoitetn: [A, B] = AB BA kertolskun ssositiivisuus distributiivisuus ei välttämättä kommutoi Kksi operttori kommutoi, jos niiden välinen kommutttori on nolloperttori. Jos kommutttori on noll, operttorien järjestystä s viht. 7 Mtemttiset opertiot operttoreill: Khden operttorin summ määritellään seurvsti: A + Bf = Af + Bf f on jokin funktio Khden operttorin tulo määritellään: ABf = ABf. Operttoriyhtälöllä trkoitn tpust, missä yhtäläisyysmerkin molemmill puolill on operttoreit esim. AB = CD. Esim. 8.3 Etsi tulomuotoiselle operttorille d/dxx toinen muoto. Rtk. Vlitn mielivltinen derivoituv funktio f j operoidn. d # dx x f = d df xf = x dx dx + f dx dx = x d # dx + 1 f Siten hettu toinen identtinen muoto on xd/dx + 1. Usein 1:tä merkitään E:llä identiteettioperttori. 6 Esimerkki 8.4 Lske seurv kommutttori: [d/dx, x]. Rtkisu. Operoidn johonkin derivoituvn funktioon f j lsketn kommutttori: d # dx,x f = d dx xf x df dx = x df dx + f x df dx = f Siten hluttu kommutttori on 1, eli identiteettioperttori E. Tehtävä 8.3 Lske kommutttori [x 2, d 2 /dx 2 ]. 8

Tässä muutmi sääntöjä, joiden vull voidn päätellä, kommutoivtko kksi nnettu operttori keskenään: 1. Jos toinen operttori sisältää kertomisen jollin x:stä riippuvll funktioll j toinen on d/dx, eivät ne yleensä kommutoi. 2. Jos operttorit A j B molemmt sisältävät vin kertomisen jollin funktioll, ne kommutoivt. 3. Operttorit, jotk sisältävät eri riippumttomi muuttuji, kommutoivt. Esim. [x d/dx, d/dy] = 0. 4. Jos toinen operttoreist sisältää inostn kertomisen jollin vkioll, kommutoi se minkä thns toisen operttorin knss. Tehtävä 8.5. Lske A 3 f käyttäen yllä olev operttori A, kun f = sinx. b. Lske B 2 kun B = x d 2 /dx 2 j määritä se kun f = bx 4. Emme vrsinisesti määrittele operttoreiden jkolsku. Sen sijn operttorin käänteisoperttori määritellään: A 1 A = E. Käänteisoperttori siis poist operttorin A tekemän muutoksen. Siis: A 1 Af = f. Kikilll operttoreill ei ole käänteisoperttori esim. nollll kertomisell. Operttorill, jok on vkioll kertominen, on käänteisoperttori, jok on 1 jettun tällä vkioll. Tehtävä 8.4 Osoit kohdt 3 j koht 4 pikknspitäviksi. 9 11 Operttorin potenssiin korotus määritellään: A n = AAA... A n kert. Esimerkki 8.5 Määritellään operttori A = x + d/dx. Lske A 3. Rtkisu. A 3 = x + d # dx x + d # dx x + d # dx = x + d x 2 + d # dx dx x + x d dx + d 2 # dx 2 = x 3 + x d dx x + x 2 d dx + x d 2 dx 2 + d dx x 2 + d 2 dx 2 x + d dx x d dx + d 3 dx 3 Tässä on huomttv, että 1 opertioiden järjestys on säilytettävä, jott sdn oike tulos; 2 derivointej ei voi suoritt, kosk operoitv funktio ei ole mukn esim. xd/dxx yllä EI ole x vn siitä tulee operoitess f:ään: xd/dx x f = x f + x df/dx. 10 Operttorilgebrn vull voidn esimerkiksi rtkist differentiliyhtälöitä. Trkstelln seurv differentiliyhtälöä: Tässä tehtävänä on siis löytää funktiot yx, jotk toteuttvt tämän yhtälön. Yhtälö voidn rtkist operttorilgebrn vull settmll D x = d/dx j kirjoittmll yhtälö uuteen muotoon: [D x 2 3D x + 2]y = 0 Operttoriyhtälönä se voidn kirjoitt muotoon: [D x 2 3D x + 2] = 0 Operttorilgebrn vull tätä voidn muokt seurvsti: d 2 yx dx 2 3 dyx dx D x 2D x 1 = 0 + 2yx = 0 12

Yhtälön juuret ovt D x 2 = 0 j D x 1 = 0. Siten olemme sneet lkuperäisen tehtävän jettu khteen osn: # dy dx 2y = 0 dy dx y = 0 Nämä yksittäiset yhtälöt on helpompi rtkist kuin lkuperäinen yhtälö. Ensimmäisen yhtälön rtkisu on y = e 2x j toisen y = e x. Kosk molemmt ovt lkuperäisen tehtävän rtkisuj, on rtkisun kokonisuudessn oltv summ näistä khdest: y = c 1 e 2x + c 2 e x, missä c 1 j c 2 ovt joitin mv. vkioit. Tehtävä 8.6 Osoit, että edellinen rtkisu todell toteutt nnetun differentiliyhtälön ts. sijoit edellinen rtkisu yhtälöön j tote, että yhtälö on voimss. 13 8.3 Mtriisilskent sivuutetn 8.2 Symmetriop. Mtriisi on tulukko lukuj, jotk on järjestetty riveihin j srkkeisiin. Jos mtriisill A on m riviä j n srkett, se kirjoitetn: 11... 1n A = 21... 2n............ # m1 m2... mn Tätä kutsutn m n mtriisiksi. Yksittäisiä tekijöitä ij kutsutn mtriisin elementeiksi. Indeksit kirjoitetn siten, että ensimmäinen indeksi ilmoitt rivin j toinen indeksi srkkeen. Jos m = n, on kyseessä neliömtriisi. Kksi mtriisi ovt yhtäsuuret, jos niiden jokinen elementti on yhtäsuuri. Mtriisien on oltv smn kokoisi, jott vertilu voidn suoritt. Khden mtriisin A j B summ C = A + B sdn, kun setetn c ij = ij + b ij. 15 Operttorit kvnttimekniikss: Kvnttimekniikss jokiselle suurelle määritellään om operttorins esim. liikemäärä, energi, jne.. Näiden operttoreiden ominisfunktiot j ominisrvot kertovt kvnttimeknisen systeemin käytöksestä kyseisen suureen suhteen. Ajst riippumton Schrödingerin yhtälö on esimerkki ominisrvoyhtälöstä. x ˆ = x pikkoperttori p ˆ = ih # #x liikemääräoperttori [ p ˆ, x ˆ ] = ih näiden kommutttori H ˆ = p ˆ 2 2m + V x ˆ energioperttori Hmilton ih #x,t = H ˆ x,t epäreltivistisen kvnttimekniikn perusyhtälö #t H ˆ x = Ex jst riippumton muoto. 14 Mtriisin A kertominen jollin vkioll sdn B = ca, kun setetn b ij = c ij. Edelleen khden mtriisin kertominen, C = AB, sdn kun setetn: c ij = n k=1 ik b kj Tässä n on srkkeiden lukumäärä mtriisiss A, jonk täytyy oll yhtäsuuri kuin rivien lukumäärä mtriisiss B. Mtriisill C tulee olemn sm määrä rivejä kuin A:ll j srkkeit sm määrä kuin B:ll. Trkstelln esimerkkitpust, missä A on 2 3 mtriisi j B on 3 3 mtriisi. Tällöin kertolsku nt: b 11 11 b 12 b 13 b # 21 b 22 b 23 23 = b + b + b 11 11 12 21 13 31 b + b + b 11 12 12 22 13 32 b + b + b 11 13 12 23 13 33 # b 11 + b 21 + b 31 b 12 + b 22 + b 32 b 13 + b 23 + b 33 # b 31 b 32 b 33 Huom siis, että tulo EI SAADA KERTOMALLA VASTAAVIA ALKIOITA KESKENÄÄN 16

Esimerkki 8.9 Mtriisien kertolsku: # 1 0 2 # 0 0 2 # 2 2 0 0 1 1 3 0 1 = 2 1 2 0 0 1 1 1 1 1 1 1 Tehtävä 8.14 Lske seurvt mtriisien tulot: # 1 2 3 # 1 3 2 # 1 3 2 # 1 2 3 3 2 1 2 2 1 j 2 2 1 3 2 1 1 1 2 2 1 1 2 1 1 1 1 2 Tässä siis mtriisien kertomisjärjestys on vihdettu. Tuottvtko kertolskut smn vi eri tuloksen? 17 Yleisesti mtriisit noudttvt hyvin smn tyyppisiä lskusääntöjä kuin operttorit operttorit voidn mieltää ääretönulotteisiksi mtriiseiksi. Yksikkömtriisi määritellään siten, että sillä kerrottess sdn lkuperäinen mtriisi tulokseksi: EA = AE = A. Yksikkömtriisi määritellään siten, että siinä on digonlill ykköstä: ts. lkiot, joill i = j 1 0... 0 0 1... 0 E = 0... 1... # 0 0 0 1 Tehtävä 8.16 Osoit mtriisien kertolskun määritelmää käyttäen, että kertominen yksikkömtriisill tuott lkuperäisen mtriisin. Toisin snoen on osoitettv, että: 1 0 0 0 11 14 11 14 0 1 0 0 24 = 24 0 0 1 0 34 34 # 0 0 0 1 # 41 42 43 44 # 41 42 43 44 19 Neliömtriisit voidn siis kerto keskenään khdess eri järjestyksessä, mutt lopputulos on yleensä eri. Toisin snoen yleensä ABBA. Tässä yhteydessä vrt. operttorit puhutn myös kommutoinnist. Mtriisien kertolsku on ssositiivinen, eli ABC=ABC. Lisäksi kertolskun j yhteenlskun suhteen pätee distributiivisuus: AB + C = AB + AC. Tehtävä 8.15 Osoit, että ll oleville mtriiseille pätee ssositiivisuus j distributiivisuus: 1 2 3 0 2 2 1 0 1 A = 4 5 6 B = 3 1 2 C = 0 3 2 # 7 8 9 # 1 2 3 # 2 7 7 18 Mtriiseille ei määritellä vrsinisesti jkolsku vn käänteismtriisi vrt. operttorit. Mtriisin A käänteismtriisi merkitään A -1 :ll j se määritellään: A -1 A = AA -1 = E. Mtriisin A käänteismtriisi voidn määrittää ns. Gussin-Jordnin eliminoinnill. Siinä pyritään muokkmn mtriisiyhtälö AA -1 = E muotoon, jok on EA -1 = A -1. Tämä voidn tehdä suorittmll lkuperäiselle mtriisiyhtälölle opertioit, jotk eivät riko yhtäläisyyttä. Käytännössä nämä opertiot ovt rivien vähentäminen toisistn sekä rivien kertominen vkioll. Prhiten menettely selviää ll olevn esimerkin vull. Esimerkki 8.10 Etsi seurvn mtriisin käänteismtriisi: 2 1 0 A = 1 2 1 # 0 1 2 20

...8.3... Gussin-Jordnin eliminoinnill pyritään muokkmn mtriisiyhtälö AA -1 = E muotoon EA -1 = A -1 suorittmll mtriisiyhtälölle opertioit, jotk eivät riko yhtäläisyyttä. Käytännössä opertiot ovt rivien vähentäminen toisistn sekä rivien kertominen vkioll. 2 1 0 E 8.10 Etsi seurvn mtriisin käänteismtriisi: A = 1 2 1 # 0 1 2 2 1 0 A 1 11 A 1 12 A 1 13 1 0 0 1 2 1 A 1 21 A 1 22 A 1 23 = 0 1 0 # 0 1 2 #A 1 31 A 1 32 A 1 33 # 0 0 1 Yksinkertistetn merkintöjä j kirjoitetn yllä olev muotoon: 2 1 0 1 0 0 Pyritään ensin smn noll 21 :n 1 2 1 0 1 0 piklle. Tämä voidn tehdä siten, että # 0 1 2 0 0 1 ensimmäinen rivi kerrotn 1/2:ll j vähennetään ensimmäinen rivi toisest: 1 1/2 01/2 0 0 1 2 1 0 1 0 # 0 1 2 0 0 1 # 1 1/2 0 1/2 0 0 0 3/2 1 1/2 1 0 0 1 2 0 0 1 21 Vin neliömtriiseill voi oll käänteismtriisi, joskn ei kikill, esim. jos mtriisin determinntti on noll. Tällöin mtriisi on singulrinen. A -1 on prs lske mtemttisell ohjelmistoll. Pienille n voi käyttää kv A -1 = à T /deta, joss à T on trnspoosist määritetty ns. cofctor-mtriisi. Trkstelln seurvksi tyypillisiä opertioit, joit käytetään n neliömtriiseille. Mtriisin jälki määritellään: TrA = Yläkolmiomtriisiss digonlin ll olevt lkiot ovt nolli, lkolmiomtriisiss digonlin yläpuolell olevt lkiot ovt nolli. Digonlimtriisiss kikki nollst poikkevt lkiot ovt digonlill. Mtriisi, joss kikki lkiot ovt nolli, kutsutn nollmtriisiksi. Symmetriselle mtriisille A = A T. Mtriisin Hermiten konjugtti määritellään: A * ij = ji Reliselle mtriisille Hermiten konjugointi on yhtä kuin trnspoosi. Hermiittiselle mtriisille pätee A = A. Ortogonlinen mtriisi määritellään A -1 = A T. Jos mtriisi on unitrinen, pätee sille: A -1 = A = A T *. i=1 ii 23 Edellä lkiot 11 käytettiin pivot -elementtinä, kosk sen vull nollttiin. Vsen srke on nyt hlutuss muodoss, joten siirrytään seurvn srkkeeseen oikelle. Nyt on pivot -lkion, joten kerrotn ko. rivi 1/3:ll j vähennetään toinen rivi ensimmäisestä, jolloin sdn nollttu: # 1 0 1/3 2/3 1/3 0 0 1/2 1/3 1/6 1/3 0 0 1 2 0 0 1 # 1 0 1/ 3 2/3 1/3 0 0 1 2/3 1/3 2 /3 0 0 0 4 /3 1/3 2/3 1 # 1 0 1/ 3 2 /3 1/3 0 0 1 0 1/2 1 1/2 0 0 2/3 1/6 1/ 3 1/2 # 1 0 0 3/4 1/2 1/4 0 1 0 1/2 1 1/2 0 0 1/3 1/12 1/6 1/4 3 Kerrotn seurvksi toinen rivi 2:ll j vähennetään toinen rivi kolmnnest: Kerrotn seurvksi kolms rivi 1/2:ll, jott voidn käyttää pivot -lkion. Vähennetään sitten kolms rivi toisest: Kerrotn sitten kolms rivi 1/2:ll j lisätään se ensimmäiseen: # 1 0 0 3/4 1/2 1/4 0 1 0 1/2 1 1/2 0 0 1 1/4 1/2 3/4 22 8.4 DETERMINANTIT Jokiselle neliömtriisille voidn lske determinntti, jok nt tulokseksi yhden symbolin. Jos mtriisin kikki elementit ovt lukuj, nt determinntti yksittäisen luvun. Determinntti on siis opertio, jok tuott tietyllä tvll mtriisin lkioist yksittäisen luvun ti muuttujn. Isojen determinnttien rvon lskeminen voi oll työlästä. Seurvss on kuvttu peruside miten lsku suoritetn: 1. Vlitse ylimmän rivin ensimmäinen lkio 11. 2. Lske tätä vstvn lideterminntin rvo, jok sijitsee oikell lviistoon tämän elementin ll. Merkitään tätä b 11 :llä. 3. Determinntin kokonisrvoon tämä nt osuuden: 11 b 11. 4. Suorit vstv lsku seurvlle 1. rivin lkiolle. 5. Determinntin kokonisrvoon tämä nt osuuden: - b 12. Jok toinen kert sdn siis + j jok toinen -. 6. Jtketn proseduuri kikille rivin lkioille, jolloin tulokseksi sdn determinntin rvo. E 8.11 33 11 = 11 + 32 33 = 11 + = 11 11 + + 24

Ominisuuksi: 1. Jos khden rivin ti srkkeen pikk vihdetn, muuttuu determinntin rvo tekijällä -1. 2. Jos determinntin kksi riviä ti srkett ovt yhtäsuuri, on determinntin rvo noll. 3. Jos jokin determinntin rivi ti srke kerrotn jollin vkioll, tulee determinntin rvokin kerrotuksi tällä kyseisellä vkioll. 4. Jos determinntin jokin rivi ti srke on puhtsti noll, on determinntin rvo noll. 5. Jos johonkin riviin ti srkkeeseen lisätään jokin toinen rivi/srke kerrottun jollin vkioll, ei determinntin rvo muutu. Esim. 11 + c 11 + c = + c 6. Kolmiodeterminntin rvo lsketn kertomll digonlielementit keskenään. Esim. 11 0 0 0 = 11 22 33 7. Mtriisin A j sen trnspoosin A T determinnttien rvot ovt smt. Ts. DetA = deta T. 25 8.5 MATRIISIT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Lineriset yhtälöryhmät Ax=c voidn rtkist sijoitus- ti eliminointimenettelyillä, jotk systemtisoituvt Crmerin säännöksi ti Guss-Jordn elimintioksi. Ongelmn voi rtkist myös mtriisin kääntämisellä: x = A -1 c. Kuten operttorilgebrll edellä 8.1, voidn mtriisien vull yksinkertist n:nnen kertluvun differentiliyhtälö n kpl:ksi 1. kertluvun yhtälöitä: y n = Ft, y, y,k, y n1 voidn redusoid kirjoittmll y 1 = y, y 2 = y, y 3 = y,k, y n = y n1 # y 1 = y 2, y 2 = y 3,K, y n1 = y n # y n = Ft, y 1,y 2,K, y n y 1 = f 1 t, y 1,L,y n y 2 = f 2 t, y 1,L,y n M y n = f n t, y 1,L,y n Käsiteltävänä on siis vektoriyhtälö y = Ay + g. Homogeenisen yhtälön g = 0 rtkisu sdn yritteen y = xe #t vull ominisrvo-ongelmst Ax = #x deta-#1=0, mistä tuloksen on digonlinen ominisrvomtriisi D = X -1 AX, missä mtriisi X sisältää ominisvektorit x 1,..., x n srkkein. 27 Sovellus löytyy kvnttikemist. Monen elektronin ltofunktion, joss elektronit merkitään pikkkoordinteill r 1, r 2,..., r n, tulee oll ntisymmetrinen elektroni-indeksin vihdon suhteen. Esim. vihdolle elektronien 1 j 2 suhteen tulee oll: r 1,r 2,...,r n = #r 2,r 1,...,r n Monet likimääräiset menetelmät muodostvt em. ltofunktion yksihiukksltofunktioist orbitlit tulomuodoss: r 1,r 2,...r n = # 1 r 1 # 2 r 2...# n r n Ongelmn on kuitenkin ettei tämä muoto toteut symmetrisyysvtimust. Eräs rtkisu tähän ongelmn on kirjoitt tulomuotoinen ltofunktio käyttäen ns. Slterin determinntti: # 1 r 1 # 1 r 2... # 1 r n r 1,r 2,...,r n = 1 # 2 r 1 # 2 r 2... # 2 r n n............ # n r 1 # n r 2... # n r n Vkiotekijä determinntin edessä on normitustekijä. Slterin determinntist seur mm. Pulin kieltosääntö, jonk mukn khdell elektronill ei voi oll täsmälleen smoj kvnttilukuj. 26 Nyt kirjoitetn y = Xz eli määritellään tuntemton funktio z = X -1 y j sijoitetn: Xz = AXz + g, kerrotn vsemmlt X -1 :llä: z = X -1 AX z + X -1 g = Dz + h, missä h = X -1 g. Tällöin komponentit ovt z j = j z j + h j, jotk ostn rtkist: z j t = e j t e # j [ t h j tdt + c j ]. Nämä ovt vektorin zt komponentit, joist sdn lskettu rtkisu y = Xz. Esim. Etsitään yleinen rtkisu o. yhtälölle mtriisin digonlisointimenetelmällä. # y= Ay + g = 3 1 # y + 6 e 2t. 1 3 2 28