ÄÄNEKOSKEN JA SUOLAHDEN TAAJAMIEN LAAJENNUSALUEIDEN LUONTOSELVITYS 226-C7402

ÄÄNEKOSKEN JA SUOLAHDEN TAAJAMIEN LAAJENNUSALUEIDEN LUONTOSELVITYS 226-C7402 21.12.2006

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 1 21.12.2006 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET... 2 2.1 Maastotyö ja raportointi... 2 2.2 Lähtöaineisto... 2 2.3 Kohteiden arvottaminen... 2 2.3.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet... 3 2.3.5 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet... 3 2.4 Uhanalaisuusluokitus... 4 3 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT 4 3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit... 4 3.2 Lintudirektiivilajit... 5 3.3 Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit... 6 3.4 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit (NT)... 6 4 ÄÄNEMÄKI AHOLANKANGAS (1)... 7 5 MIILUNPERÄ (2)... 12 6 MÄMMENSALMI (3)... 14 7 KYPÄRÄLAHTI (4)... 17 8 KOUKKUNIEMI (5)... 20 9 NIITTUNIEMI-KOTAKENNÄS (6)... 22 10 MYLLYNTAUS-TÄRTTÄVUORI (7)... 25 11 MYLLYRINNE-VIINAMÄKI (8)... 29 12 PAATELA (9)... 32 13 KOTIMÄKI (10)... 34 14 MANSIKKA-AHO - PAADENTAIPALE (11)... 36 LÄHTEET... 38

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 1 Kuopio/J. Kärkkäinen /M. Eskelinen 21.12.2006 226-C7402 ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKI ÄÄNEKOSKEN JA SUOLAHDEN TAAJAMIEN LAAJENNUSALUEIDEN LUONTOSELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Äänekosken yleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitysalueet sijoittuvat Äänekosken ja Suolahden taajamien läheisyydessä sijaitseviin laajennusosiin (kuva 1). Selvityksen tekivät Suunnittelukeskus Oy:n Kuopion aluetoimistosta biologit FK Jari Kärkkäinen ja FM Minna Eskelinen. Lisäksi Suolahden kohteilla liitooravaselvityksestä vastasi luontokartoittaja Kari Lahtinen. Kuva 1. Selvitysalueiden sijainti.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 2 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö ja raportointi 2.2 Lähtöaineisto 2.3 Kohteiden arvottaminen Kaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin karttamateriaalin, kirjallisuuden ja maastokäynnin perusteella. Varsinaisen luontoselvityksen lisäksi alueelta tehtiin erillinen liito-oravaselvitys ja linnustoselvitys. Liito-oravakartoitukset suoritettiin vuoden 2006 toukokuun ja kesäkuun alun välisenä aikana (10.-11.5. ja 17.-18.5.2006). Liito-oravaselvityksessä keskityttiin satelliittikuva- ja kartta-analyysin perusteella valittuihin kohteisiin, joissa puusto on varttunutta tai vanhaa lehtipuuvaltaista, kuusivaltaista tai havulehtipuusekametsää. Luontokartoituksen maastotyöt tehtiin 21.8.-24.8.2006 välisenä aikana. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus- ja eläimistökohteet. Eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Maastossa kohteelta kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa- ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot rajattiin arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet ja alueet maiseman erityiskohteet ja maiseman häiriötekijät rajattiin arvokkaat luontokohteet kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puuston rakenne, kasvillisuus- ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: FINIBA ja lintujen suojelu, BirdLife Suomi (http://www.birdlife.fi) HERTTA -ympäristötietojärjestelmä Husa, J. & Kontula, T. 1997: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä. Suomen ympäristökeskuksen moniste 71. Knuutila, J. 1991: Suolahden arvokkaat luontokohteet. Tuikka, K. 1991: Äänekoski. Länsiosan rantojen luonto- ja maisemaselvitys. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotettiin luonto- ja maisema-arvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytettiin kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. 1 Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 3 2.3.1 Kansainvälisesti arvokkaat kohteet 2.3.2 Kansallisesti arvokkaat kohteet Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankintaalueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. 2.3.3 Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet 2.3.4 Paikallisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. 2.3.5 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 4 2.4 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista kasvilajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi alueen uhanalaisista eläinlajeista on saatu tietoja Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa aluejako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). 3 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT SEKÄ UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT 3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Liito-orava (Pteromys volans) Liito-oravan elinympäristövaatimuksia ovat sopiva pesäkolo, muutama pesää suojaava kuusi sekä lähellä kasvavat lehtipuut. Lajin luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Viime vuosina liito-oravan on todettu elävän myös tasaikäisissä varttuneissa kuusikoissa, mikäli lehtipuuvaltaista ruokailumetsää on vieressä. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Aikuiset liito-oravat elävät samassa metsässä vuosia. Naarailla elinympäristön suuruus on 1-3 ha, koirailla suurempi. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 ). Lajin kannan taantumisen syynä ovat metsätalouden aiheuttamat elinympäristömuutokset. Laji on kärsinyt mm. kolopuiden vähenemisestä ja elinympäristöjen pirstoutumisesta. Vuosina 2003-2005 tehdyn ympäristöministeriön rahoittaman kartoitustyön mukaan Suomessa elää noin 143 000 naaraspuolista liito-oravaa. Selvitysalueilta löydettiin ja on tiedossa kaikkiaan 13 liito-oravan elinaluetta (Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä sekä M. Eskelisen, J. Kärkkäisen ja K. Lahtisen havainnot 2006). Liito-oravan elinalueita löydettiin seuraavilta selvitysalueilta:

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 5 Äänemäki-Aholankangas (1) Kypärälahti (4): Aittolahden ja Syvälahden elinalueet Koukkuniemi (5) Niittuniemi-Kotakennäs (6) Myllyntaus-Tärttävuori (7): Pohjoislahden ja Myllyntauksen elinalueet Myllyrinne-Viinamäki (8) Paatela (9) Kotimäki (10) Mansikka-aho (11) Viitasammakko (Rana arvalis) Luontodirektiivin liitteen IV(a) laji Viitasammakko elää kosteissa ympäristöissä. Lajin elinympäristöjä ovat kosteat niityt, metsät ja suot. Keväällä viitasammakot oleilevat kutuvesissä sekä niiden lähettyvillä. Laji havaittiin Äänemäen alueella (7), jossa Tallahden luhtainen ranta-alue ja suo ovat viitasammakon kutualuetta. 3.2 Lintudirektiivilajit Liro (Tringa glareola) Liro on Suomen runsain kahlaaja, joka pesii yleisimmin varvikkoisilla rämeillä sekä nevojen laiteilla. Etelä-Suomessa elinympäristöksi kelpaavat myös rehevät järvikuiviot ja rantaniityt. Liro kuuluu Myllyntaus-Tärttävuori alueen (7) Pohjoislahden pesimälinnustoon. Luhtahuitti (Porzana porzana) Luhtahuitti pesii harvalukuisena Suomen eteläpuoliskossa rehevien lintujärvien ja lahtien sara- ja korteluhdilla. Laji on havaittu Myllyntaus-Tärttävuori alueella (7) Pohjoislahdella. Pyy (Bonasa bonasia) Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä. Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla, purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla. Pyy on suhteellisen yleinen laji Äänekosken alueella. Metso (Tetrao urogallus) Metso viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Petäjäveden metsokanta on 2,8 yksilöä/km 2. Selvitysalueella tavataan muutamia pareja (mm. Myllyntaus-Tärttävuori). Teeri (Tetrao tetrix) Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Viimeisen 30 vuoden aikana teerikanta on vähentynyt noin 70%. Lajista tehtiin havaintoja Äänemäen (1), Niittuniemi- Kotakennäs (6) ja Myllyntaus-Tärttävuori (7) alueilla.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 6 3.3 Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Liito-orava (Pteromys volans) Ks. 3.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki pesii tyypillisimmin yhdyskuntina rehevien lintujärvien ja lahtien ruovikoissa ja rantaluhdissa. Lajin kanta on alkanut vähetä 1970-80 luvulta lähtien. Taantuman syynä voivat olla mm. minkin ja harmaalokin runsastuminen sekä ravinnonsaantia heikentänyt tehomaatalous. Naurulokki on yhdyskuntapesijä, joka pesii rehevillä rannoilla, mutta myös puuttomilla kareilla. Nauruokki kuuluu Myllyntaus-Tärttävuori alueen (7) Pohjoislahden pesimälinnustoon. Lajista on tehty havaintoja myös Paatelan alueelta (9) Kollinkaarteen-Paatelanlahden rantaluhdilta. 3.4 Valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit (NT) Metso (Tetrao urogallus) Ks. 3.2. Lintudirektiivilajit Teeri (Tetrao tetrix) Ks. 3.2. Lintudirektiivilajit

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 7 4 ÄÄNEMÄKI AHOLANKANGAS (1) Selvitysalue sijaitsee Keitele-järven rannalla Äänekosken kaupungin itäpuolella. Pinnanmuodoiltaan alue on vaihtelevaa mäkimaastoa. Korkeusvaihtelut ovat suurimmat selvitysalueen pohjoisosassa, jossa Äänemäki on korkein kohta. Jyrkät, rantaan viettävät rinnemetsät ja rinteen juuren kosteat painanteet tuovat maisemaan vaihtelua. Rantamaisemaan vaihtelua tuo lahtien ja niemien rikkonainen rantaviiva. Aholankankaan alue selvitysalueen eteläosassa on pinnanmuodoiltaan tasaisempaa, loivasti kumpuilevaa metsämaata. Rakennettua aluetta on Pakokankaan ja Kovalan alueella, jossa on myös viljelymaisemaa. Niiranhiekan alueella, Kovalan itärannalla, on venepaikkoja, kylän nuotiopaikka ja uimarantoja. Maiseman häiriötekijä on Äänemäen laskettelurinne, joka jää selvitysalueen ulkopuolelle. Laajimmat taimikot ovat selvitysalueen keskiosissa. Metsät ovat valtaosin eri-ikäisiä mäntykankaita. Järeää puustoa kasvaa lähinnä rantametsäkaistaleilla. Mäkialueilla vallitsevat puolukkatyypin (VT) kuivahkot sekä mustikkatyypin (MT) tuoreet kankaat. Karuimmilla kohdin esiintyy kanervatyypin (CT) kuivia kankaita. Puustoltaan varttuneita ja uudistuskypsiä kuusikankaita on tyypillisesti rinteiden alla sekä Tallahden ja Rytylänmäen alueella. Kuusimetsät ovat tyypillisimmin käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita, jotka vaihettuvat kosteammilla ja ravinteisemmilla kohdin lehdoiksi. Kuva 2. Ääneniemen metsät ovat valtaosin mäntykankaita. Lehdot ovat vaihtelevasti käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreita kuusilehtoja, saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja sekä käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteita suurruoholehtoja. Tuoreiden lehtojen kasvillisuuteen kuuluvat mm. käenkaali, metsämansika, metsäimarre, sormisara ja lillukka. Saniaislehtojen tyypillisiä lajeja ovat soreahiirenporras, metsäalvejuuri, metsäimarre, korpi-imarre, rönsyleinikki ja käenkaali. Suurruoholehtojen

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 8 tyypillisiä lajeja ovat mesiangervo, metsäkurjenpolvi, vadelma ja metsäalvejuuri. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat mustakonnanmarja, sudenmarja, kevätlinnunherne ja kaiheorvokki. Soita on niukasti. Rämeet ovat suopursuvaltaisia isovarpurämeitä. Muuta lajistoa mm. juolukka, puolukka, vaivero, kanerva, variksenmarja ja lakka. Niiranhiekan suolampea ympäröi pullosaravaltainen saraneva. Rantaluhtaa ja korpea on mm. Tallahden pohjukassa. Korpien mätäspinnat ovat metsäkasvillisuutta, välipinnoilla kasvaa mm. raatetta, korpikastikkaa ja kurjenjalkaa. Ääneniemen rannat ovat selvärajaiset, Tallahden rannat louhikkoiset ja Niiranhiekan alueella vallitsevat hiekkarannat. Ilmaversoisista lajeista tyypillisiä ovat järvikorte, järviruoko ja järvikaisla. Kelluslehtisistä tyypillisimpiä ovat ulpukat ja uistinvita. Rantakasvillisuuteen kuuluvat mm. viiltosara, kurjenjalka, rantakukka, terttualpi, rantaleinikki, myrkkykeiso. Ranta-pensastoissa kasvaa mm. koivua, harmaaleppää, pihlajaa ja pajuja. Alueen nisäkäslajistoon kuuluvat hirvi, orava, metsäjänis ja liito-orava. Rantakivikoiden tyypillinen kahlaaja on rantasipi. Metsälinnusto on kangasmetsille tyypillistä. Pesimä-linnustoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, hömötiainen, viherpeippo, räkättirastas ja närhi. Huomionarvoinen laji on metsäkanalinnuista teeri. Tallahden luhtainen ranta-alue on viitasammakon ja sammakon kutualuetta. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat alueet Äänemäki-Aholankangas alueella ovat: Liito-oravan elinalue selvitysalueen länsiosassa Tallahden rantaluhta ja korpi Tallahden kuusilehto Hernevalkaman lehto Harjuntauksen suot ja lehto Niiranhiekka Rytylänmäen alueelta, selvitysalueen länsiosan tiealueeseen rajautuvasta rinnemetsästä löytyi liito-oravan elinalue. Metsä on varttunutta kuusikangasta, seassa kasvaa harvakseltaan koivua ja mäntyä. Elinalueen pohjoisosassa on nuorta koivu-harmaaleppävaltaista sekametsää, joka on liito-oravalle soveliasta ruokailualuetta. Kohteelta löydettiin 12 reviiripuuta ja kolme (3) papanapuuta. Kohde on kansallisesti arvokas. Tallahden pohjukan suoalue on viitasammakon ja sammakon kutualuetta. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Koivu- ja pajuvaltainen tiheäpensastoinen, ryteikköinen, suoalue on vaihtelevasti rantaluhtaa ja korpea. Vehka ja kurjenjalka muodostavat laajoja kasvustoja. Muuta lajistoa mm. kastikat, metsäalvejuuri, terttualpi, ojakellukka, rönsyleinikki ja mesiangervo. Reunaalueilla esiintyy paikoin käenkaali-oravanmarjatyypin (OFiT) suurruoholehtoa. Kohde on paikallisesti arvokas.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 9 Kuva 3. Viitasammakon kutualuetta Tallahden pohjukassa. Äänemäen alueen pienialaiset lehtokuviot, Tallahden kuusilehto ja Hernevalkaman lehto, ovat saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja. Tallahden lehtokohde on puustoltaan varttunutta rinnelehtoa. Lahden pohjukassa sijaitsevan Hernevalkaman havu-lehtipuulehdon nuoren puuston muodostavat harmaaleppä, koivu, kuusi ja pihlaja. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat metsäalvejuuri, soreahiirenporras, metsäimarre ja käenkaali. Lehdot ovat paikallisesti arvokkaita kohteita. Niiranhiekan alueella pohjoisrannan lahdessa on luonnontilaista hiekkarantaa. Järviruokoa kasvaa harvakseltaan. Lisäksi rantakasvillisuuteen kuuluvat mm. ratamosarpio, kurjenjalka, myrkkykeiso, ranta-alpi, terttualpi, rantakukka, rantaminttu, luhtavuohennokka, jouhivihvilä ja viiltosara. Rannan ja suon välissä on kapea kaistale kuivahkoa mäntykangasta. Kohde on paikallisesti arvokas. Harjuntauksen suot ja lehto kohde on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas alue, johon kuuluu käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteaa lehtipuuvaltaista suurruoholehtoa, isovarpurämettä sekä korpireunusta. Kohteen halki virtaa perattu, leveä oja. Luonnonmaisemaltaan arvokkaita alueita ovat Kovalanniemen harjuniemi sekä Niiranhiekan alue, jossa on mäntykankaita ja hiekkarantaa. Kovalan viljellyt pellot, hevoslaitumet ja tilakeskukset pihapiireineen muodostavat paikallisesti arvokkaan kulttuurimaisema-alueen. Maisemakokonaisuuden arvoa lisäävät hoidetut pihapiirit vanhoine rakennuksineen, pihojen suuret lehtikuuset sekä pellon ja rannan välissä harvakseltaan kasvavat järeät männyt.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 10 Kuva 4. Niiranhiekan hiekkarantaa.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 11 1. Äänemäki Aholankangas 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 12 5 MIILUNPERÄ (2) Miilunperän alue sijaitsee Äänejärven itärannalla järven ja Ääneniementien välisellä alueella. Pinnanmuodoiltaan alue vaihtelee rantaviivan ja pohjoisosan suhteellisen tasaisista alueista itäosan loiviin rinteisiin. Metsät ovat pääosin varttuneita kuusikankaita ja nuoria kuusi-koivukankaita. Puustoa on äskettäin harvennettu. Kasvillisuus vaihtelee käenkaalimustikkatyypin (OMT) lehtomaisista kankaista kulttuurivaikutteiseen, metsitettyjen peltomaiden kasvillisuuteen. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat käenkaali, oravanmarja, metsämansikka, lillukka, mustikka, puolukka, metsäimarre, metsäalvejuuri ja metsälauha. Vaateliaampaa lajistoa edustavat mustakonnanmarja ja syyläjuuri. Rantametsät ovat nuoria ja varttuneita koivikoita, seassa kasvaa harmaaleppää, haapaa ja kuusta. Ulkoilureittiä reunustavan rantakaistaleen kasvillisuus on kulttuurivaikutteista ja monin paikoin heinäistä. Tyypillisiä lajeja ovat mm. metsäkastikka, korpikastikka, vadelma, maitohorsma ja metsäalvejuuri. Ranta- ja vesikasvillisuuteen kuuluvat pullosara, viiltosara, kurjenjalka, järvikorte, terttualpi, ratamosarpio, pystykeiholehti ja ulpukat. Nisäkäslajistoon kuuluvat mm. orava ja siili. Lehtipuuvaltaisten rehevien metsien tyypillinen lintu on lehtokurppa. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta on rantaan virtaava pieni noro, jonka reunoilla on kapealti lehtokasvillisuutta, mm. ojakellukka, rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, lehtotesma, nokkonen, leskenlehti, metsäimarre, korpi-imarre ja soreahiirenporras. Noro päättyy ulkoilureitin varteen, jossa on lähdekaivo. Kohde on paikallisesti arvokas. Kuva 5. Rehevää lehtokasvillisuutta pienen puron varrella.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 13 Miilunperä 1:5 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 14 6 MÄMMENSALMI (3) Selvitysalue sijaitsee Äänekosken kaupungista pohjoiseen Keitele-järven rannalla. Ranta-alueilta avautuu näkymiä pitkälle vesimaisemaan ja valtatielle 4. Pinnanmuodoiltaan alue on pienipiirteisesti vaihtelevaa kumpareista mäkimaastoa, jossa vuorottelevat kallioiset mäntymetsät, kalliojyrkänteet, tasaisten maiden kuusimetsät sekä kasvillisuudeltaan rehevät kosteat notkelmat ja painanteet. Rantametsät ovat mäntyvaltaiset, ja rannassa vuorottelevat hiekkaiset rannat ja kalliorannat. Alueella kulkee mm. rantaviivaa seuraileva ulkoilureittiverkosto. Rakennettua aluetta on ainoastaan selvitysalueen itäosassa Lossinrannan kohdalla, jossa on myös uimaranta. Lossinrannasta länteen sekä länsirannalla Kypärälahdella on venepaikkoja. Kuva 6. Pohjoisrannan metsät ovat varttuneita mäntykankaita. Metsät ovat selvitysalueen itä- ja eteläosissa pääosin nuoria puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita. Karuimmilla rantakallioilla on kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta. Länsiosassa vallitsevat tuoreet ja lehtomaiset kuusikankaat. Kasvillisuus vaihtelee mustikkatyypin (MT) tuoreista kankaista käenkaalimustikkatyypin (OMT) lehtomaisiin kankaisiin. Tyypillistä on lehtomaisten kankaiden ja lehtolaikkujen muodostama mosaiikki. Lehdot ovat valtaosin käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreita kuusilehtoja, joiden kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat metsäimarre, käenkaali, metsämansikka, metsäkastikka ja metsäkurjenpolvi. Lisäksi kosteammilla kohdin esiintyy käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) suurruoholehtoja ja saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja. Tyypillisiä lajeja ovat mesiangervo, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, huopaohdake, soreahiirenporras, metsäalvejuuri ja rönsyleinikki. Lehtopensaista alueella kasvaa lehtokuusamaa, taikinamarjaa ja terttuseljaa. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat sudenmarja, mustakonnanmarja, näsiä, kaiheorvokki, lehtopähkämö, kevätlinnunherne ja metsävirna.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 15 Rannat ovat vaihtelevasti kallio-, kivikko- ja hiekkarantaa. Rantakasvillisuutta on niukasti. Tyypillisiä lajeja ovat järviruoko, järvikorte, viiltosara, kurjenjalka ja terttualpi. Vesikasvillisuuteen kuuluvat mm. ulpukat, pystykeiholehti ja lahnaruohot. Rantapensastoissa kasvaa mm. pajuja, koivua, harmaaleppää, pihlajaa ja mäntyä. Nisäkkäistä alueella havaittiin kärppä. Alueen vesilinnustoon kuuluvat mm. isokoskelo, sinisorsa ja härkälintu. Metsälinnusto on kangasmetsille tyypillistä. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta ovat useat lehtokohteet, jotka ympäröivien kangasmetsien kanssa muodostavat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän metsäalueen. Laajin yhtenäinen lehtoalue sijaitsee selvitysalueen eteläosassa (b). Rinteiden ja kalliokumpareiden väliin jäävät kuusilehdot ovat tuoretta lehtoa ja kosteaa suurruoholehtoa. Lehdot ovat paikallisesti arvokkaita luontokohteita. Kuva 7. Tuoretta kuusilehtoa.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 16 16 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus 0226-C7402 Mämmensalmi 1:5 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 17 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus 7 KYPÄRÄLAHTI (4) Selvitysalue sijaitsee valtatien 4 itäpuolella Keitele-järven rannalla rajoittuen idässä Kypärälahteen ja pohjoisessa Laajalahteen. Ranta-alueet on pääosin rakennettu. Hotelli Särkän ympäristö muodostaa matkailupalvelujen alueen Aittolahden rannalla. Pinnanmuodoiltaan alue on kumpuilevaa mäkimaastoa, jossa vaihtelevat kuivahkot mäntymetsät, rehevämmät kuusimetsät sekä kosteat notkelmat. Alueen länsiosassa on hakkuuaukeita ja taimikoita. Nuorten metsien osuus on huomattava. Nuoria mäntykankaita on etenkin selvitysalueen pohjoisosassa. Mäntykankaat ovat pääosin puolukkatyypin (VT) kuivahkoja kankaita. Selvitysalueen keski- ja eteläosissa on metsitettyjen peltojen koivikoita ja kuusikoita. Varttuneita kuusikankaita on Aittolahden ja Niemelän talojen ympäristössä ja rantametsissä. Kasvillisuus vaihtelee mustikkatyypin (MT) tuoreista kankaista käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisiin kankaisiin. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, metsäkastikka, lillukka, metsämansikka, oravanmarja ja vanamo. Lehtokasvillisuutta esiintyy rantalehtoina, kulttuurivaikutteisina pellon- ja pihanreunuslehtoina sekä kangasmetsien lehtojuotteina, jotka ovat saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja. Rantalehto on käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteaa lehtoa, lisäksi pienialaisesti esiintyy käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoretta lehtoa. Tyypillisiä lajeja ovat soreahiirenporras, metsäalvejuuri ja mesiangervo. Muuta lajistoa mm. käenkaali, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, karhunputki, huopaohdake, rönsyleinikki, nokkonen ja metsäimarre. Lehtopensaista tyypillisiä ovat lehtokuusama ja punaherukka. Kuva 8. Laajalahden rannassa esiintyy pienellä alalla kosteaa suurruoholehtoa. Rannat ovat pääosin selvärajaiset. Rantakasvillisuusvyöhykkeet ovat tyypillisiä matalissa lahdissa, kuten Laajalahdessa. Järviruokoa kasvaa harvakseltaan,

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 18 järvikorte muodostaa vyöhykkeitä. Muuta lajisto mm. ratamosarpio, rentukka, viitakastikka, kurjenjalka, terttualpi, rantaminttu ja rantakukka. Lehtipuuvaltaisissa rantapensastoissa kasvaa mm. pajuja, koivua, harmaaleppää ja kuusta. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta ovat liito-oravan elinalueet, joihin kuuluvat lisääntymisalueet sekä ruokailualueiksi soveltuvat lehtipuuvaltaiset metsät. Lisääntymisalueet ovat puustoltaan varttuneita kuusikankaita. Syvälahden kohteelta löydettiin neljä (4) reviiri- ja papanapuuta. Aittolahden alueelta löydettiin kymmenen (10) reviiri- ja panapuuta. Liito-oravan elinalueet ovat kansallisesti arvokkaita kohteita. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkitystä on pienialaisilla lehtokohteilla, joita on mm. kuusimetsien painanteissa, Laajalahden pohjukassa ja Syvälahden puronotkossa. Aittolahden tilan pellot, hevoslaitumet ja pihapiiri vanhoine rakennuksineen muodostavat paikallisesti arvokkaan kulttuurimaisema-alueen. Laajalahti- Kinterniemi ranta-alueella on luonnonmaisemallista arvoa.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 19 Kypärälahti 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 20 8 KOUKKUNIEMI (5) Koukkuniemen alue sijaitsee valtatien 4 länsipuolella sähkölinjan, tien ja teollisuusalueen rajaamalla alueella. Alueella on hakkuuaukeita. Eteläosassa alue rajautuu maantäyttöalueeseen. Pinnanmuodoiltaan alue on kumpareista mäkimaastoa, jossa on paikoin jyrkkiä rinteitä ja niiden väliin jääviä kosteita, kasvillisuudeltaan reheviä, notkelmia. Metsät ovat alueen itäosassa pääosin varttuneita kuusikankaita, joiden kasvillisuus vaihtelee mustikatyypin (MT) tuoreista kankaista käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisiin kankaisiin. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mustikka, metsäkastikka, lillukka, metsälauha, metsämansikka, käenkaali, metsäimarre ja metsäalvejuuri. Vaateliaampaa lajistoa edustavat kevätlinnunherne ja metsävirna. Kosteissa painanteissa on korpisoistumia. Alueen keskiosissa vallitsevat puolukkatyypin (VT) kuivahkot mäntykankaat. Eteläosassa tyypillisiä ovat lehtipuuvaltaiset, nuoret metsät. Kaakkoiskulmassa on kosteaa lehtipuulehtoa, jonka kasvillisuus on valtatiehen rajoittuvana kohteena reunavaikutteista. Valtalajina on soreahiirenporras. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta on liito-oravan elinpiiri, johon kuuluu lisääntymisalue ja ruokailualueiksi soveltuvia lehtipuuvaltaisia metsiä. Lisääntymisalue on puustoltaan varttunutta kuusikangasta. Kohteelta löydettiin neljä (4) reviiripuuta ja yksi (1) papanapuu. Kohde on kansallisesti arvokas. Kuva 9. Liito-oravan elinalue on varttunutta kuusikangasta.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 21 Koukkuniemi 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 22 9 NIITTUNIEMI-KOTAKENNÄS (6) Selvitysalue sijaitsee valtatien 4 länsipuolella, tien ja Kotakennäänsalmen välisellä alueella (kansikuva). Pinnanmuodoiltaan alue on suhteellisen tasaista sekä loivasti kumpuilevaa mäkimaastoa. Jyrkimmät rantaan viettävät rinteet sijaitsevat Kusikallion alueella. Rakennettua aluetta on ainoastaan selvitysalueen luoteisosassa sekä kaakkoiskulmassa leirintäalueella, jossa on myös uimaranta. Rannassa kulkee polku ja alueella on Keski-Suomen maakuntaura. Pohjoisosan metsämaisemaa rikkoo voimajohto, joka ylittää Kotakennäänsalmen vesialueen. Metsät ovat pääosin mustikkatyypin (MT) tuoreita havulehtipuu- ja kuusikankaita sekä puolukkatyypin (VT) kuivahkoja mäntykankaita. Kallioisilla alueilla esiintyy kanervatyypin (CT) kuivahkoja kankaita sekä jäkälätyypin (ClT) karukkokankaita. Nuoria metsiä on runsaasti etenkin selvitysalueen pohjois- ja keskiosissa. Puustoltaan ne ovat vaihtelevasti mäntykankaita sekä mäntykoivukankaita. Tuoreet kankaat vaihettuvat rehevämmillä kohdin käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisiksi kankaiksi. Lehtokasvillisuutta esiintyy paikoin kallionaluslehtoina, peltojen reunusmetsissä sekä ranta-alueiden metsitetyillä pelloilla. Heinäisen kenttäkerroksen valtalajina on metsäkastikka, muuta lajistoa mm. käenkaali, nurmilauha, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, metsäimarre, metsämansikka, nuokkuhelmikkä ja karhunputki. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat näsiä, sudenmarja ja kevätlinnunherne. Etenkin selvitysalueen eteläosassa on koivuvaltaisia metsiä, joiden rehevä kasvillisuus on kulttuurivaikutteista. Kuva 10. Selvitysalueen eteläisessä osassa tyypillisiä ovat valoisat koivikot. Soita on vähän ja ne on ojitettu. Rannat ovat kivikkoiset. Alavimmilla rannoilla esiintyy pienellä alalla luhtaisuutta. Viiltosara ja viitakastikka kasvavat leveänä vyöhykkeenä rantaviivassa. Muuta rantakasvillisuutta ovat mm. järvikorte, kurjenjalka, rentukka, terttualpi, ranta-alpi, korpikaisla ja luhtasara. Rantametsät

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 23 ovat vaihtelevasti koivikoita, koivu-haapa tai mänty-koivu sekametsää. Rantapensastoissa kasvaa mm. koivua, pihlajaa, pajuja ja korpipaatsamaa. Maisemallista arvoa on yksittäisillä järeillä männyillä. Alueen linnusto on kangasmetsille tyypillistä lajistoa. Huomionarvoinen laji on metsäkanalinnuista teeri, josta tehtiin havaintoja eri puolilta selvitysaluetta. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta ovat liito-oravan elinalue selvitysalueen pohjoisosassa. Lisääntymisalue on puustoltaan varttunutta kuusikangasta voimalinjan ja rautatien välissä. Radan varressa on koivuvaltaista korpea. Kohteelta löydettiin kuusi (6) reviiripuuta ja yhdeksän (9) papanapuuta. Kohde on kansallisesti arvokas. Kusikallion kalliojyrkänne ja kallionaluslehto muodostaa paikallisesti arvokkaan luonto- ja maisemakohteen. Kallioalueella vaihtelevat paljaat silokalliopinnat sekä poronjäkäläpeitteiset alueet. Metsätyypit vaihtelevat karukkokankaista kuivahkoihin kankaisiin. Kasvillisuudessa tyypillisiä lajeja ovat kanerva, puolukka, mustikka, ahosuolaheinä ja lampaannata. Kalliojyrkänteen eteläreunalla on pienellä alalla kallionaluslehtoa. Tuoreen lehdon lajistoon kuuluvat mm. käenkaali, oravanmarja, metsäkastikka, nuokkuhelmikkä, lillukka ja näsiä. Kuva 11. Kusikallion maisemallisesti arvokkaalta kallioalueelta avautuu näkymiä Kotakennäänsalmen vesimaisemaan. Niittuniemen alue selvitsyalueen pohjoisosassa muodostaa paikallisesti arvokkaan kulttuurimaisema-alueen, johon kuuluu viljeltyjä peltoja, peltojen metsäsaarekkeita ja tilakeskuksia.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 24 Niittuniemi-Kotakennäs 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 25 10 MYLLYNTAUS-TÄRTTÄVUORI (7) Selvitysalue sijaitsee valtatien 4 länsipuolella rajautuen pohjoisosistaan Kotakennäänsalmeen ja lounaasta Pohjoislahteen. Pinnanmuodoiltaan alue on vaihtelevaa, kumpuilevaa mäkimaastoa. Etenkin pohjoisosassa on jyrkkiä salmeen viettäviä rinteitä. Jyrkimmät rinteet ovat salmiin ja lahtiin viettäviä rinteitä, mm. selvitysalueen pohjoisosassa. Rakennettua aluetta on ainoastaan Pohjoislahdessa, jossa on myös peltomaisemaa. Maiseman häiriötekijöitä ovat metsäalueita pirstovat voimalinjat sekä selvitysalueen etelä- ja itäosaan sijoittuvat valtatien 4 parantamiseen liittyvät uudet tiejärjestelyt. Metsät ovat pääosin nuoria mäntykankaita. Puustoltaan varttuneita ja uudistuskypsiä kuusikankaita on Kotakennäänsalmen rantametsissä ja Pohjoislahden alueella. Laajimmat taimikot ovat selvitysalueen keskiosissa. Mäkien lakialueilla esiintyy puolukkatyypin (VT) kuivahkoja ja kanervatyypin (CT) kuivia kankaita. Rinteillä vallitsevat mustikkatyypin (MT) tuoreet kankaat, rinteiden juurella on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita ja kosteimmissa kohdin lehtoja. Lehdot ovat pääosin käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreita kuusilehtoja, joiden tyypillistä lajistoa ovat käenkaali, metsämansikka, metsäimarre, metsäalvejuuri ja metsäkastikka. Kosteimmilla kohdin esiintyy saniaistyypin (FT) kosteita lehtoja, joiden valtalajeja ovat soreahiirenporras ja metsäimarre. Lisäksi lehtojuoteissa on käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) kosteita suurruoholehtoja. Tyypillisiä lehtopensaita ovat terttuselja, punaherukka ja mustaherukka. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat sudenmarja, kevätlinnunherne ja kaiheorvokki. Kotakennäänsalmen rannat ovat selvärajaiset, paikoin kivikkoiset. Umpeenkasvavan ja matalan Pohjoislahden rannoilla on laajoja rantaluhta-alueita ja ruovikoita. Rantaluhdat ovat pääosin ruoho- ja saraluhtaa, reunoilta pajuluhtaa. Valtalajeina ovat järviruoko ja pullosara. Muuta lajistoa mm. leveäosmankäämi, keltakurjenmiekka, viiltosara, järvikorte, vehka, kurjenjalka, terttualpi ja suoputki. Ranta-pensastoissa kasvaa mm. koivua, pajuja ja korpipaatsamaa. Alueen nisäkäslajistoon kuuluvat mm. hirvi, metsäkauris, lumikko orava, metsäjänis ja liito-orava. Pohjoislahden vesilinnustoon kuuluvat mm. telkkä ja pikkulokki. Metsälinnusto on kangasmetsille tyypillistä. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, laulurastas ja varis. Peltoalueiden tyypillinen laji on kuovi. Huomionarvoista lajistoa edustavat metsäkanalinnut teeri ja metso. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat alueet sijoittuvat Pohjoislahden ympäristöön sekä Kotakennäänsalmen alueelle. Ne ovat Liito-oravan elinalueet selvitysalueen eteläosassa Pohjoislahti: linnusto- ja kasvillisuuskohde Pohjoislahden vanhat metsät ja lehdot Tärttävuoren kallioalue Pankkisalmen lehto Selvitysalueen eteläosasta löytyi neljä toisistaan erillistä liito-oravan elinaluetta, jotka sijaitsevat Pohjoislahden koillisrannan metsässä, uuden tielinjauksen

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 26 molemmin puolin Myllyntauksen alueella sekä valtatiehen 4 rajoittuvassa rinteenalusnotkelmassa. Pohjoislahden metsä on varttunutta kuusi-koivu-haapa sekametsää, jossa alikasvoksena kasvaa mm. harmaaleppää ja koivua. Lahopuuta on runsaasti. Kohteelta löydettiin 34 reviiripuuta ja yhdeksän (9) papanapuuta. Myllyntauksen alueen metsät ovat uudistuskypsiä ja varttuneita kuusikankaita. Tielinjan länsipuolelta löydettiin 21 reviiripuuta ja viisi (5) papanapuuta. Tielinjan itäpuolelta löydettiin 16 reviiripuuta ja yksi (1) papanapuu. Valtatiehen rajoittuva notko on koivuvaltaista sekametsää, josta löydettiin kaksi (2) reviiripuuta ja yksi (1) papanapuu. Liito-oravan elinalueet ovat kansallisesti arvokkaita kohteita. Kuva 12. Pohjoislahden koillisrannan liito-oravametsää. Niiniveden Pohjoislahti on rehevä ja paikoin umpeenkasvanut lahti. Rannat ovat pehmeäpohjaisia ja niitä kiertää paikoin yli 10 m leveä luhtareunus. Ilmaversoiskasvillisuuteen kuuluvat järviruoko, järvikaisla, järvikorte ja leveäosmankäämi. Lahden linnustoon kuuluvat mm. naurulokki, haapana, tavi, heinätavi, telkkä, nokikana, sinisorsa, tukkasotka, punasotka ja silkkiuikku. Rantapensaikoiden lajeja ovat ruokokerttunen, pajusirkku, pensastasku, punavarpunen. Alueelta on tavattu myös luhtahuitti ja satakieli. Kohde on kansallisesti arvokas. Pohjoislahden talon itäpuolella on lehtolaikkujen ja niitä ympäröivien vanhan metsän muodostama luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä metsäalue. Kasvillisuudessa vuorottelevat tuoreet ja lehtomaiset kankaat sekä pienialaiset lehtokuviot. Puusto on uudistuskypsää ja varttunutta sekametsää. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, haapa ja koivu, alikasvoksena kasvaa kuusta, koivua, haapaa ja harmaaleppää. Lehtipuulaikut ovat harmaaleppä- ja pihlajavaltaisia. Lehdot ovat paikallisesti arvokkaita kohteita.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 27 Kuva 13. Matalan Pohjoislahden rantoja reunustavat rantaluhdat. Tärttävuori on maakunnallisesti arvokas kallioalue, joka sijaitsee maisemallisesti merkittävällä paikalla Tärttälahden rannalla ja kohoaa pohjoisreunaltaan viistojyrkänteisenä. Korkeimmalla kohdalla on silokalliopintoja ja länsireunalla noin 15 metriä korkea pystyseinämä. Luonnontilaisuus on parhaimmillaan pohjoisrinteen kalliomännikössä. Eteläosa on tavanomaista nuorta mäntykangasta. Tärttälahden rannassa on kapea vyöhyke lehtomaista metsää. Kotakennäänsalmeen rajoittuva lehto (Pankkisalmen lehto) on pääosin saniaistyypin (FT) kosteaa kuusilehtoa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat soreahiirenporras ja metsäimarre, muuta lajistoa mm. metsäalvejuuri, rönsyleinikki, käenkaali, mesiangervo, ojakellukka, metsäkurjenpolvi ja huopaohdake. Kohde on paikallisesti arvokas.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 28 Myllyntaus-Tärttävuori 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 29 11 MYLLYRINNE-VIINAMÄKI (8) Myllyrinne-Viinamäki alue rajoittuu pohjoisessa Kuhnamon Kierälahteen ja lounaassa Niiniveden Pistesalmeen. Pohjoisosassa on uutta pientaloasutusta, itäosista alue rajoittuu viljeltyihin peltoaukeisiin. Peltoihin rajoittuvat metsät ovat nuoria mäntykankaita. Pinnanmuodoiltaan alueen keskiosat ovat suhteellisen tasaiset, mäki- ja rinnealueita on Riihimäessä sekä Kierälahdesta etelään. Kierälahden rannoilta avautuu näkymiä vesimaisemaan, alueelle ja Botnian tehtaille. Maiseman häiriötekijöitä ovat voimalinjat sekä länsiosaan sijoittuvat valtatien 4 parantamiseen liittyvät uudet tiejärjestelyt. Kuva 14. Pohjoisosan rinteeltä avautuu näkymiä Kierälahden vesimaisemaan ja in. Metsät ovat valtaosin puustoltaan nuoria, vaihtelevasti mänty-, kuusi- tai kuusikoivukankaita. Alueen pohjoisosassa on tehty siemenpuuhakkuita. Rantametsissä on varttuneita mänty-koivukankaita. Metsätyypit vaihtelevat mäkien lakialueiden puolukkatyypin (VT) kuivahkoista kankaista, mustikkatyypin (MT) tuoreisiin ja käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisiin kankaisiin, joissa esiintyy lehtolaikkuja. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mustikka, metsäkastikka, metsämansikka, lillukka, kielo ja vanamo. Rannat ovat pääosin selvärajaiset. Kierälahden Heikkilänsaari-Pienisaari ympäristössä tyypillisiä ovat matalat vesialueet, joilla vallitsee viiltosaravaltainen rantakasvillisuus. Muuta lajistoa mm. järvikorte, ratamosarpio ja palpakot. Rantapensastot ovat paikoin pajuluhtaa, jossa kasvaa mm. korpikastikkaa, kurjenjalkaa, terttualpia, rentukkaa, keltakurjenmiekkaa ja mesiangervoa. Alueen linnusto on kangasmetsille tyypillistä lajistoa. Huomionarvoinen laji on harmaahaikara, joka on jokasyksyinen vierailija Kierälahdella. Lännessä alue rajoittuu liito-oravan lisääntymisalueisiin.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 30 Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta on liito-oravan elinalue, jonka selvitysalueelle ulottuvalla osalla on pienellä alalla korpea sekä lehtokasvillisuutta. Kohde on kansallisesti arvokas. Myllyperän viljellyt pellot Kaakkolammen ja Salakkajoen rantamaisemassa sekä pihapiirit muodostavat paikallisesti arvokkaan kulttuurimaisema-alueen. Kuva 15. Myllyperän peltomaisemaa.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 31 Myllyrinne - Viinamäki 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 32 12 PAATELA (9) Selvitysalue sijaitsee Paatelassa Loukeenvirran ja Ala-Keiteleen Paatelanlahden välisellä alueella. Itäosa on pääosin laajojen viljeltyjen peltoaukeiden, tilakeskusten ja vanhojen pihapiirien muodostamaan kulttuurimaisemaa. Länsiosa on pienipiirteisesti vaihtelevaa, kumpareista metsämaata, johon vaihtelua tuovat suopainanteet. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta on Oittila-Rantakangas alueelta löytynyt liito-oravan elinalue. Metsä on kuusikangasta, lähes puhdasta talousmetsää. Kohteelta löydettiin yksi (1) reviiripuu ja neljä (4) papanapuuta. Lisäksi alueen pohjoispuolen Rantakangaksen pihapiirin ympäristössä on lehtisekametsää, joka on liito-oravan ruokailualuetta. Kohde on kansallisesti arvokas. Kollinkaarteen Paatelanlahden rantaluhdat muodostavat paikallisesti arvokkaan luontokohteen. Sara- ja ruoholuhtia reunustavat luhtaiset rantapensastot. Luhdan valtalajeja ovat viiltosara, pullosara, jouhisara, luhtasara ja kastikkakasvustot. Muuta lajistoa mm. suoputki, myrkkykeiso, rentukka, jouhivihvilä, kurjenjalka, rantakukka, luhtarölli, ranta-alpi, keltakurjenmiekka ja rantalemmikki. Huomionarvoisia lajeja ovat luhdan eteläosassa kasvavat piuru ja punakoiso.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 33 33 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus 0226-C7402 Paatela 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 34 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus 13 KOTIMÄKI (10) Selvitysalue sijaitsee Suolahden keskustan länsipuolella, Kotimäen (Paadentaipaleenvuori) ja Äänekoski-Suolahti -tien eteläpuolella. Alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa. Länsiosassa on kallioista mäkeä, jyrkänteitä ja jyrkkyydeltään vaihtelevia rinnemetsiä. Itäosa on pinnanmuodoiltaan loivempaa. Luonnonsuojelullisesti arvokkainta aluetta on selvitysalueen länsiosassa tiedossa oleva liito-oravan elinalue. Elinalue sijaitsee kalliomäen alapuolisessa metsässä. Kevään 2006 selvityksissä merkkejä liito-oravasta ei selvitysalueelta löytynyt. Kohde on kansallisesti arvokas. Kotimäen kallioiset mäkialueet tien molemmin puolin muodostavat luonnonmaisemaltaan arvokkaan aluekokonaisuuden. Selvitysalueella sijaitsevan kalliomäen kasvillisuus on niukkaa, tyypillisiä lajeja ovat puolukka, kanerva, metsälauha ja metsäkastikka. Harvinaisempia lajeja ovat mäkitervakko ja kalliokielo. Eteläisten kallioiden juurella kasvillisuus on rehevimmillään. Lehtomaisen kangasmetsän lajeja ovat mm. mustikka, lillukka, metsäkastikka, sananjalka, kielo, lehtokuusama ja kevätlinnunherne.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 35 Kotimäki 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 36 14 MANSIKKA-AHO - PAADENTAIPALE (11) Mansikka-ahon alue sijaitsee Suolahden keskustan eteläpuolella, Suojärven etelärannalla. Mansikka-ahon alueella on kulttuurimaisemaa. Pellot rajoittuvat rantaan sekä Kirppuvuoren rinnemetsiin. Alavampia alueita ovat Suojärven lounaisrannan koivuvaltaiset, paikoin luhtaiset rantametsät. Suojärven itärannalla on paikoin järeää kuusikangasta, jossa seassa kasvaa lehtipuuta. Alueella on myös lehtoa. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat mustakonnanmarja ja lehtokuusama. Paadentaipaleen alueen metsät ovat valtaosin puustoltaan nuoria ja mäntyvaltaisia, tasaikäistä ja rakenteista talousmetsää. Luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaimmat alueet Mansikka-ahon alueella ovat: Liito-oravan elinalue Suojärven lounaispuolella Suojarinteen haka Parslammen puronvarsilehto Kirppuvuori Luonnonsuojelullisesti arvokkain alue on Suojärven lounaisrannalla sijaitseva liito-oravan elinalue. Elinalue on peltojen, veden ja rautatien rajaama. Alueella on pieniä lehtokuvioita, lehtipuuvaltaisia ruokailualueita sekä järeitä haapoja ja kuusia pesä- ja suojapuiksi. Kohteelta löydettiin neljä (4) reviiripuuta ja neljä (4) papanapuuta. Kohde on kansallisesti arvokas. Suojarinteen haka on kookasta koivikkoa ja koivuvaltaista sekametsää, jossa alikasvoksen muodostavat harmaaleppä ja haapa. Katajaa esiintyy harvakseltaan. Rehevän aluskasvillisuuden valtalajeja ovat rönsyleinikki, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, nurmitädyke ja rantametsässä mesiangervo. Tyypillisiä lajeja ovat myös metsäalvejuuri, lillukka ja metsämansikka. Alueella on paikoin hevosten tallaamia polkuja. Haka on liito-oravan elinaluetta ja siten kansallisesti arvokas kohde. Parslammen puronvarsilehto on lehtipuuvaltaista kosteaa lehtoa. Valtaosin nuoren puuston muodostavat harmaaleppä, koivu, pihlaja ja haapa. Lehtokasvillisuus vaihtelee hiirenporrasvaltaisesta saniaislehdosta (FT) käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteaan suurruoholehtoon. Vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat purolitukka, lehtoarho, näsiä, kaiheorvokki, lehtomatara ja velholehti. Kohde on paikallisesti arvokas. Kirppuvuori muodostaa luonnonmaisemaltaan arvokkaan alueen.

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 37 37 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus 0226-C7402 Mansikka-aho ja Paadentaipale 1:10 000

SUUNNITTELUKESKUS OY LUONTOSELVITYS 38 Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennus Suunnittelukeskus Oy Hyväksynyt: FK Jari Kärkkäinen Laatinut: FM Minna Eskelinen LÄHTEET Britschgi, R. ja Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitetut pohjavesialueet. - Suomen ympäristö 55. Husa, J. & Kontula, T. 1997: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä. Suomen ympäristökeskuksen moniste 71. Suomen ympäristökeskus. Knuutinen, J. 1991: Suolahden arvokkaat luontokohteet. Suolahden kaupunki, Suolahden ympäristölautakunta. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Tuikka, K. 1991: Äänekoski. Länsiosan rantojen luonto- ja maisemaselvitys. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu.