ISO-VILJA Viljatutkimus 2007

ISO-VILJA Viljatutkimus 2007 Raportin laatinut Juha Salopelto

1 Viljatutkimus 2007 Johdanto Tämän vuotinen tutkimus on koottu runsaan 10 000 tuhannen hehtaarin viljelytiedoista. Suurin kiitos tulee antaa viljelijöille, jotka ovat jälleen antaneet viljelytietonsa tutkimuksen käyttöön. Tunnit, jotka viljelypäiväkirjan täyttämisessä ovat kuluneet, eivät ole olleet vähäisiä. Nyt on tulosten aika. Toivottavasti tästä raportista on hyötyä, kun suunnitellaan kesän 2008 kylvöjä. Jatkossa tällaista työtä, jota olemme tehneet monen teidän kanssa jo kymmenen vuoden ajan, tehdään Kasvuohjelmakonseptin alla. Kaikkia niitä ideoita ja oppimisen tuloksia sovellamme jatkossa Kasvuohjelman kehitystyössä. Tiedon siirrossa pyrimme sähköisen malliin,periaatteella kerran tallennettu riittää. ISO-VILJA jatkaa Agrimarketin viljakaupan tavaramerkkinä, joten sen kautta kulkevan viljan määrä moninkertaistuu. Uuteen ympäristötukeen on tullut ravinnetasetoimenpide valinnaisena. Näissä meidän tutkimuksissa olemme laskeneet taseita vuodesta 1996 lähtien ja monelle asiat on opetettu laatujärjestelmäkoulutuksessa. Lisäksi typen ja fosforin määrä on Agrimarketin viljatilityksissä kerrottu jo pitkään. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on todelliset ravinnemäärät laskettu valkuaisen pohjalta. Näin tuloksesta tulee tarkempi ja oikeellisempi. Siellä Mavin (Maaseutuvirasto) laskelmissa käytetään taulukkoarvoja ilman valkuaiskorjausta. Mavin kanta on, että tällä tarkemmallakin menetelmällä typpitasetta voidaan laskea. Meidän tutkimuksissamme puhutaan ravinteiden kotiutuksesta ja hyötysuhteesta. Mavin laskelmissa puhutaan suhdeluvusta, eli paljonko jäi käyttämättä. Eri asia mutta toistensa käänteislukuja. Nyt, kun lasketaan ravinnetaseita näin virallisesti niin täytyy huomioida olkisadon ravinteet. Mikäli oljet viedään pellolta pois niin olkien ravinteet lasketaan ravinnesatoon, muutoin taseeseen lasketaan pelkästään jyvien sisältämät ravinteet. Fosfori maassa ja viljassa Vuosien varrella olemme laskelmissamme olleet huolissamme fosforitaseista. Pitkään on ollut tilanne sellainen, että viljat ovat sitoneet enemmän fosforia, kuin pellolle on lannoitteiden muodossa viety. Taseesta on muodostunut kovasti miinusmerkkinen. ISO-VILJA tiloilla sadot ovat olleet kautta aikojen suuremmat kuin valtakunnassa keskimäärin. Tästä seuraa, että tämä miinus on ISO- VILJA tiloilla vieläkin suurempi kuin keskimääräisessä viljelyssä. Vuoden 2006 tutkimuksessa olimme erityisen huolissamme viljan sisältämästä fosforista. Usean vuoden ajan on viljassa ollut taulukkoarvoja vähemmän fosforia. Mikäli eläin ei ruuassaan saa tarpeeksi fosforia ja kalsiumia niin saattaa tulla luusto-ongelmia, lähinnä sioilla ja kanoilla. Suomen Rehu joutuu täyttämään havaitun vajeen lisäämällä fosfaatin määrää resepteissä. Tämä on samalla kustannustekijä. Ongelma voi tulla niillä kotieläintiloilla, jotka käyttävät runsaasti kotoperäistä viljaa, kuten sikatilat. Mikäli sika ruokitaan taulukkoarvoilla ja viljassa onkin fosforia todellisuudessa paljon vähemmän, voi ongelmia tulla. 2

Johtuen fosforitaseiden miinustuloksesta on ISO-VILJA tilojen maiden fosforiluvut lähteneet laskuun. Lasku on loiva mutta havaittava. Lisäksi täytyy muistaa, että fosforimuutokset maassa tulevat aina viiveellä. Tässä suhteessa fosfori on aivan erilainen ravinne kuin typpi, jonka lisäys tai vähennys näkyy välittömästi seuraavana kasvukautena. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 14,50 13,8 13,7 13,7 13,9 13,04 12,07 11,87 11,7 P luku mg/l 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 1 ISO-VILJA tilojen peltojen fosforiluvut 1999-2007. Hallinto on ottanut tavoitteeksi fosforiluokkien pienentämisen, ja tätä varten on fosforilannoitusta etenkin luokissa korkea ja arveluttavan korkea rajoitettu. Kuvan 1 käyrästä on nähtävissä seikka, että hallinto on tavoitteessaan onnistunut. Maan fosforiluvut ovat lähteneet laskuun. Mutta tavoite ei voi olla 0. Mikäli sinne mennään, tulee ensimmäisenä edellä mainittuja eläinten kasvuongelmia. Nollatilanteessa ei pellolta taatusti valuisi fosforia vesistöön, mutta ei siinä myöskään mitään kasvaisi. Mikäli fosfori otetaan ihmiskunnan kierrosta kokonaan pois, tulisi sen ihmiskunnan loppu hyvin pian. Jatkossa meillä tulisi olla riittävästi ymmärrystä, että missä kohtaa kuvan 1 Y-akselilla puhutaan kasvin kasvulle välttämättömästä ravinteesta ja missä alkaa haitta-alue, jossa fosforia on maassa liikaa. Tässä tilanteessa tulee erityisen tärkeäksi huolehtia riittävästä fosforilannoituksesta ainakin matalissa fosforiluokissa. Näissä luokissa on kyllä mahdollisuus lannoittaa. Ja toinen näissä raporteissa toistunut neuvo on kalkita maata. 3

Sisällysluettelo 1 Viljatutkimus 2007 Sivu Johdanto 2 Sisällysluettelo 4 1.1 Kasvukausi 2007 6 1.2 Vastaanotetun viljan laatu 7 1.3 Viljatutkimus 2007 toteutus ja laajuus 7 1.4 1996-2007 7 2 Ohra 2.1 Lajikkeet 8 2.2 Kylvösiemen 9 2.3 Muokkausmenetelmien vaikutus sadon määrään ja laatuun 10 2.4 Kasvin ravitsemus 10 2.5 Lannoitus 14 2.6 Ravinnetaseet 14 2.7 Ca / Mg 16 2.8 Kasvinsuojelun vaikutus ohrasatoon 17 2.9 Tunnusluvut laatujärjestelmiä varten 20 3 Kevätvehnä 3.1 Lajikkeet 20 3.2 Kasvin ravitsemus 21 3.3 Ravinteiden lisäys 22 3.4 Kasvinsuojelu 22 3.5 Kevätvehnän laatu 23 3.6 Muokkausmenetelmien vaikutus sadon määrään ja laatuun 23 3.7 Tautitorjunnan vaste eri muokkausmenetelmissä 24 4 Kaura 4.1 Lajikkeet 25 4.2 Siemenen laatu ja kylvötiheys 25 4.3 Kasvin ravitsemus 25 4.4 Lannoitus 28 4.5 Kasvinsuojelu 29 4.6 Kauran laatu 29 5 Rypsi 5.1 Maalajin vaikutus rypsin satoon 30 5.2 Esikasvin vaikutus rypsin satoon 30 5.3 Lajike 31 5.4 Muokkausmenetelmä 31 5.5 Rypsin ravitsemus 31 5.6 Lisätyt ravinteet 32 5.7 Taimitiheys 32 5.8 Sateet 33 5.8 Rypsin latu 33 4

1.1 Kasvukausi 2007 Kasvukausi eteläisessä Suomessa alkoi huhtikuun 11. päivä, joten eteläisiä kylvöjä aloiteltiin yleisesti huhtikuun puolella. Pohjois-Savossa kylvettiin kauraa kuulemma maaliskuun puolella. Keskimääräinen kylvöpäivä ohralla oli 8.5, joka on tutkimuksiemme aikaisimpia. Ensimmäisiä kylvöjä seurasi viileä sää, joten viljan orastumiseen meni pitkä aika. Viileä maa oli ainakin rypsin taimettumiselle haitaksi. Lämpösummaa kertyi kaikkialla Suomessa keskimääräistä enemmän. Vastaava ilmiö on ollut havaittavissa kaikilla eteläisen Suomen havaintopaikoilla jokaisena 2000- luvun vuotena. Onkohan kasvihuoneilmiöllä osuutta asiaan? Vai tuleeko meille vielä se normaalivuosi, jolloin kasvukauden lämpösumma ei tavoita nyt totuttuja arvoja? Keskimääräinen puintipäivä oli 22.8, joten kasvuaikaa ohralle kertyi 106 päivää. Taulukko 1 Keskimääräiset ohran kylvö- ja korjuupäivät sekä kasvuaika vuosina 1996-2007. Kylvöpäivä Korjuupäivä Kasvuaika (vrk) 1996 20.5. 5.9. 108 1997 18.5. 19.8. 92 1998 18.5. 7.9. 110 1999 13.5. 18.8. 97 2000 7.5. 28.8. 115 2001 12.5. 19.8. 99 2002 3.5. 14.8. 101 2003 22.5 28.8 97 2004 6.5 2.9 120 2005 12.5 25.8 105 2006 12.5 19.8 99 2007 8.5 22.8 106 Kesän sateet Melkein koko Suomessa satoi normaalia enemmän. Eniten vettä saatiin Ahvenanmaalla, jossa kasvukauden sadesumma oli 585 mm. Koko kasvukaudella normaalia vähemmän satoi ainoastaan Jalasjärvellä, Jämsässä ja Jyväskylässä. Juhannusta edeltävät sateet lisäsivät kasvitauteja rehevissä kasvustoissa. Kasvukaudella 2007 saatiin kasvitautitorjunnalla suuret satovasteet. Erityisen suuret satovasteet saatiin rypsin ja rapsin tautitorjunnalla. Pahka- ja harmaahometta oli kasvustoissa silmin nähden paljon. Ruiskutetun kohdan sato saattoi olla yli 2000 kg /ha, kun ruiskuttamattoman- alle 1000 kg/ha. Itä-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla saatiin pieniä sateita useana puintiajan päivänä, mikä hidasti puintien loppuun suorittamista. Paikoin pellot eivät puimuria kantaneet ja pelto jäi puimatta. 5

Kesän sademäärät Kuva 2. Kesä-elokuun sateet 1.2 Vastaanotetun viljan laatu Kasvukauden 2006 vilja oli hehtolitranpainoltaan raskasta. Erityisen raskasta oli vehnä. Vuoden 2007 viljassa on palattu jälleen normaaleihin arvoihin. Sato on jyväkooltaan tasalaatuista. Taulukko 2. Vastaanotetun viljan laatutiedot vuosina 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006. ja 2007 Ohra 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 HLP 67,9 65,3 65,2 64,2 67,3 68,9 66,5 Valkuainen 12,8 13,1 13,6 12,7 12,2 12,3 12,6 Tärkkelys 61,1 60,4 60,1 60,7 61,2 61,9 61,1 Vehnä HLP 79,5 78,2 78,6 74,8 79,5 81,4 79,9 Valkuainen 14,5 16 14,1 13,2 11,3 13,5 13,3 Tärkkelys 66,9 64,3 67,3 65,8 70,2 67,7 69,2 Kaura HLP 57,8 56,7 56,8 57,2 57,9 56,6 57,7 Valkuainen 13,3 13,4 13,7 12,7 12,3 13,3 13,1 6

1.3 Viljatutkimus 2007 toteutus ja laajuus Tämänkertainen aineisto on koottu runsaalta 300 viljelypäiväkirjan palauttaneelta tilalta. Pinta-ala, jolla aineisto kasvoi, oli 10 277 ha. Eniten tietoja kertyi perinteisesti ohrasta. Erityinen kiinnostus meillä oli rypsiin, jonka viljelytietoja toivoimme erityisesti saavamme. Rypsiaineisto on hieman vajaat 2000 hehtaaria, joten erityinen kiitos sen viljelytiedoista. Rypsi on ainut tutkimuksen kasvi, joka ei kuulu heinäkasveihin, joten sen tarkastelu vaatii aivan erilaista tarkastelua. Pääsääntöisesti tutkimustilat ovat eteläisessä Suomessa. Rypsi- tutkimuksessa olemme tehneet yhteistyötä Satafoodin kanssa, josta olemme saaneet osan aineistosta. Tutkimuksen laatumääritykset tehtiin Suomen Rehun laboratoriossa Turussa. Analyysien tulokset on lähetetty kaikille näytteiden lähettäjille. Uutena tiedon lähteenä tutkimuksessa on Agrimarkettien Etusopimusnäytteet, joita on noin 40 000kpl. Jatkossa Etusopimus korvautuu ISO-VILJA-sopimuksella, jolloin Etusopimusnäytteet saavat uuden nimen ISO-VILJA-näytteet. Raportista tullaan ottamaan n. 2000 kappaleen painos, joka postitetaan kaikille tutkimuksen tiloille sekä tiloille, jotka jossakin vaiheessa ovat osallistuneet viljatilojen laatujärjestelmäkoulutukseen. Aineistosta on tehty kalvosarjat, joiden pohjalta tutkimuksen tulokset tulevat laajaan opetuskäyttöön. Tämän kaltainen tutkimus jatkuu Kasvuohjelman alla. Joten jo nyt tulokset ovat osa Kasvuohjelmaa. Taulukko 3. Viljatutkimuksen lohkojako, pinta-alat ja keskisadot / ha Pinta-ala ha Keskisato kg/ha Ohra 4218 4461 Kaura 1156 4491 Kevätvehnä 1531 4252 Rypsi 1985 1516 1.4 1996-2007 Vuosien varrella on aineistoa kertynyt suuret määrät. Vuodesta 1996 lähtien on aineistoa reilusti yli 113 000 ha. Tätä suurta aineistoa on käsiteltävä myös yhtenä tiedostona, kuten olemme tehneet maan viljavuusluokkien osalta. Jatkossa tulee satotasoon vaikuttavia tekijöitä tarkastella vuositasolla. Taulukkoon 4 on kerätty tutkimusten vuosittaiset peltohehtaarit, sekä ohran keskisadot. 7

Taulukko 4. Tutkimusten laajuus ja ohran keskisadot vuosina 1996-2007. ISO-VILJA tutkimus 1996 5156 ha 4560 kg / ha ISO-VILJA tutkimus 1997 8481 ha 4250 kg / ha ISO-VILJA tutkimus 1998 12 102 ha 3488 kg / ha ISO-VILJA tutkimus 1999 10 262 ha 2553 kg / ha Viljatutkimus 2000 10 448 ha 4380 kg / ha Viljatutkimus 2001 (8 048 ha) 3857 kg / ha Viljatutkimus 2002 11 577 ha 3727 kg / ha Viljatutkimus 2003 9 081 ha 3920 kg / ha Viljatutkimus 2004 9 156 ha 4067 kg / ha ISO-VILJA tutkimus 2005 9 156 ha 4167 kg / ha ISO-VILJA tutkimus 2006 10164 ha 3876 kg/ha ISO-VILJA tutkimus 2007 10277 ha 4218 kg/ha 2 Ohra 2.1 Lajikkeet Ohralajikkeiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Vastaava kehitys tuntuu jatkuvan jatkossakin, kun katsoo virallisten lajikekokeiden ohralajikkeiden määriä. Lajikkeita, jotka ovat laskettu kauppaan 1990-luvulla, on tässä tutkimuksessa vain Saana ja Scarlett. Kuvasta 4 on luettavissa, että vaihtuvuus ohralajikkeiden listalla on suurta, ja mitään valtalajiketta ei enää listalta löydy. % 100 80 60 40 20 0 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Viljelyvuosi Voitto Olavi Gaute Edel Annabell Barke Scarlett Saana Kuva 3. Ohralajikkeiden yleisyys viljatutkimuksessa vuosina 1998-2007 8

Monitahoisten ohrien lajikelistalle on tullut kaksi uutta lajiketta Voitto ja Olavi, jotka tuottivat erityisesti Kasvuohjelmatiloilla hyvän sadon. Voitto on aikaisuudeltaan vanhan Arven luokkaa. Olavin kasvuaika on virallisissa lajikekokeissa ollut 4 päivää Voittoa myöhäisempi. Taulukko 4. Ohralajikkeiden sato ja laatutiedot. Sato kg /ha Valkuainen % HLP kg Tärkkelys % Edel 4126 11,6 66,5 61,5 Saana 3913 11,6 69,8 62,7 Gaute 4506 11,7 64,2 61,5 Scarlett 3913 11,6 69,8 62,7 Barke 4334 11,5 70,0 62,5 Olavi 4801 10,6 66,0 62,7 Voitto 4848 11,9 66,1 62,0 2.2 Kylvösiemen Viljatutkimuksen aineisto on jaettu neljään satoluokkaan, joiden välillä on tarkasteltu siemenen laatu- ja määrätietoja. Suuren sadon luokassa oli kylvösiemen 2.6 g painavampaa, kuin pienen sadon luokassa. Itävyys % on prosentin sisällä kaikkien luokkien välillä. Suurten satojen luokat on kylvetty hieman harvempaan, kuin pienet satoluokat. Johtuen hyvästä tuhannen siemenenpainosta tulee suuren sadon kylvömääräksi 250 kg/ha. Taulukko 5. Ohran siemenen laatu ja kylvötiheys eri satoluokissa. Tjp g Itävyys % Kpl / m 2 Alle 3000 45,4 94 523 3000-4000 46,7 95 541 4000-5000 46,9 94 515 yli 5000 47,0 95 511 9

2.3 Muokkausmenetelmän vaikutus sadon määrään ja laatuun Viime vuosina on yleistynyt kyntämättä viljely. Polttoaineiden hinnan kohoaminen on pakottanut viljelyä kehittymään suuntaan, jossa konetyötä tehdään entistä vähemmän. Kynnön pois jättäminen vähensi satoa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on suorakylvö- ja kyntölohkojen satoero ollut n.500 1000 kg/ha. Suurimmat satoerot tulivat vuosien 2004 ja 2005 tutkimuksissa. Pienimmät (alle 500 kg/ha) satoerot savutettiin vuosina 2006 ja 2007. Onkohan käynyt niin, että käytännön suorakylvömenetelmä hallitaan nyt paremmin? Monella eteläisellä pellolla oli poutakesän havainto se, että mitä vähemmän maata muokkasi sitä parempi sato. Muokkaus haihduttaa aina automaattisesti elintärkeää vettä pellosta. Hyvä kasvusto tarvitsee enemmän kuin 3 000 000 litraa vettä hehtaaria kohden. Kun kyntö jätetään pois ja, jos maa on tiivistynyt, viljan hienot juuret tunkeutuvat huonommin maahan kuin hyvärakenteisessa maassa. Tällöin kasvin fosforin ja kalin saanti häiriintyy. Sadon alennukset ovat suurimmillaan heti menetelmään siirtymisen jälkeen, jonka jälkeen sadot tasaantuvat. Suorakylvö on todella taitavan viljelijän menetelmä, joka on laittanut peltojensa rakenteet jo ennakolta kuntoon. Vaikka viljan hinta on lähtenyt kovaan nousuun, ovat erilaiset kevennetyt muokkausmenetelmät tulleet jäädäkseen. Taulukko 6. Ohrasadot ja laatutiedot eri muokkausmenetelmillä. Sato Kg / Ha RV % HLP Kg Suorakylvö 3849 10,8 71,7 Kevytmuokattu 4002 12,0 67,4 Kyntö 4331 11,8 67,4 Sadon pienentyessä ravinteita kotiutuu vähemmän kuin suuressa sadossa. Mikäli suorakylvöön menemistä harkitaan, tulee päätöstä tehdessä laskea ravinnetaseet. Suorakylvöpelloilla jäi typpeä käyttämättä. 10 kg/ha, kun kyntömenetelmässä mentiin miinuksen puolelle 4 kg/ha. Suorakylvökasvustoissa oli 2 kg fosforia vähemmän kuin kyntömenetelmän kasvustoissa. 2.4 Kasvin ravitsemus Maassa olevat ravinteet on kirjattu taulukkoon, jonka tiedot on koottu viljavuusanalyysien pohjalta. Suurimmat sadot on saatu lohkoilta, joiden happamuutta kuvaava ph-luku on suurin. Peltoa kalkittaessa saadaan ph-luku paranemaan, joka samalla parantaa fosforin liukoisuutta. Tällöin maan suuresta fosforivarastosta saadaan osa fosforia liukoiseen muotoon. Taulukko 8. Maan viljavuusluvut eri satoluokissa ph P mg/l K mg/l Mg mg/l Ca mg/l Alle 3000 5,9 6,8 152 255 1479 3000-4000 6,2 10,6 210 342 2099 4000-5000 6,4 13,4 193 340 2273 Yli 5000 6,5 13,1 199 332 2704 10

Kuvaan 4 on koottu keskiarvotulos ph- luokan ollessa ohran luokkamuuttujana vuosina 1995-2007. Mikäli viljavuusluokan leima on ollut täysin punainen ympyrä ( ph luokka huono) niin sato on ollut keskimäärin 3307 kg/ha. Aina kun mennään parempaan luokkaan sato kasvaa pylvään yläosan verran. 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 319 501 584 719 842 1080 3307 3307 3307 3307 3307 3307 3307 Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea Arveluttavankorkea Kuva 4. PH luokan vaikutus satoon ja sadon lisään 1995-2007. Tutkittaessa lannoitusta eri ph-luokissa niin huomattiin, että typpilannoitus on ollut likimain sama kaikissa luokissa. 4500 4000 3500 3000 2500 2000 88,8 88,3 88,9 89,1 90,6 90,4 89,2 Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea Arveluttavankorkea 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kuva 5. Typpilannoitus kg/ha eri ph-luokissa (edessä). Taustalla saavutettu sato lisineen. 11

Meidän kaikkien maanviljelijöiden tulee olla huolissaan paitsi kasvin riittävästä ravinteiden saannista, myös ravinteiden talteenotosta sadon mukana. Parhaassa ph-luokassa sato on noin tuhat kiloa suurempi kuin matalimmassa ph-luokassa. Kun typpilannoituksessa ei ole juurikaan eroa luokkien välillä, seuraa asetelmasta se että suuren sadon typpi siirtyy satoon n. 82%-sesti, kun vastaava luku luokassa huono on 62%. Pellon kalkitus on aina ympäristöteko, jolla saadaan ravinteet talteen ja ravinnepäästöt vesistöön pienenemään. 100 90 80 70 60 50 40 55,3 60,3 63,6 65,6 69,5 69,5 73,4 30 10 20-10 0-33,8-27,9-25,3-23,6-21,6-20,9-15,7-20 -30-40 Huono Huononlainen Välttävä Tyydyttävä Kuva 6. Typen ravinnetaseet eri ph luokissa. 0-viivan päällä olevat luvut kertovat jyväsadon mukana talteen otetut typet. Viivan alla olevat pylväät kertovat peltoon jäävän typen määrän kiloina. Yksi typpikilo maksaa moniravinteisena lannoitteena enemmän kuin euron. Hivenravinteiden tarpeet ovat pieniä, mutta samalla kasveille välttämättömiä. Mikäli ravinne puuttuu kokonaan viljelystä, ei myöskään minkäänlaista kasvua tapahdu. Samalla täytyy muistaa maamieskoulunaikainen minimitekijäsaavi. Usean vuoden aikana olemme raporteissamme olleet huolissamme maan kuparipitoisuuksista. Suuren satojen luokassa oli maassa kuparia melkein tuplamäärä verrattuna luokan alle 3000 kg/ha satoihin. Kupari on ollut tutkimuksissamme ravinne, joka aiheuttaa suurimmat satotappiot, mikäli se luiskahtaa punaiselle. Kolmasosa tutkimuksemme lohkosta sai punaisen kuparileiman. Viljavuuspalvelun luokittelussa kuparin raja-arvo punaisen ja vihreän välillä on 2,7 mg/l. Viimeisimmissä tutkimuksissamme ovat sadot nousseet aina tasolle 4 g /l saakka, joten raja-arvosta 2,7 kannattaa pyrkiä vieläkin suurempiin arvoihin. Hyvä Korkea Arveluttavankorkea Taulukko 9. Kupari, sinkki, rikki, ja mangaani -luvut (mg /l) eri satoluokissa Kupari mg /l Sinkki mg /l Rikki mg/l Mangaani mg /l Alle 3000 3,2 2,0 10,9 51 3000-4000 4,2 2,0 13,4 20 4000-5000 4,6 1,7 13,4 24 Yli 5000 5,9 2,1 28,0 13 12

Viljavuustutkimuksen raja-arvot ( punainen / vihreä) näille ravinteille ovat: Kupari 2,7 mg /l Sinkki 2,0 mg /l Mangaani 25 mg /l Boori 0,7 mg /l Taulukkoon 10 on koottu ohrasadot viljavuustietojen perusteella, kun leima on punaisella tai vihreällä. Punainen Vihreä Sinkki 4163 4339 Kupari 3750 4412 Mangani 4412 3748 Mangaanin osalla herättää suurta kummastusta seikka, että sato on pienempi vihreällä leimalla, kuin sato punaisella leimalla. Lisäksi ero on suuri 664 kg/ha. Selitystä täytyy lähteä hakemaan ph- tilanteesta. ph-luku on punaisella puolella 6,5 ja vihreällä 6,1. Tässä tapauksessa ph ratkaisee sadon määrän. Mangaani on ensimmäinen ravinne, jonka liukoisuus vähenee ph:n parantuessa. Siellä missä mangaaniluku on punaisella on usein ph korkealla. Etelä-Pohjanmaalla on paljon peltoja, joita on aikanaan EU tuella paljon kalkittu ja joissa mangaaninpuutosoireet ovat yleisiä. Yleinen tapa näillä pelloilla on korjata tilannetta mangaanikelaatilla, joka ruiskutetaan kasvinsuojelun yhteydessä. Mangaanin riippuvuus ph.sta Mn 150 125 100 75 50 25 0 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 ph Kuva 7. Mangaaniluvun riippuvuus ph:sta. Kuvasta on luettavissa, että ph luvun kasvaessa 6,4 stä ylöspäin ei mangaanin vihreää leimaa (25mg/l) saada juuri koskaan 13

Tutkimuksen mukaan monen tilan viljavuusanalyysistä puuttuu hivenet. Pelloilta, joilta hivenet on analysoitu, sinkki ja mangaani ovat usein punaisella. Samalla ei sovi unohtaa rikkiä, joka ei ole oikeastaan hivenravinne Näiden ravinteiden puutokset on mahdollista korjata esim. tilan omalla lannoitteella, jonka ravinnesisältöä voidaan muuttaa olosuhteisiin sopivaksi. 2.5 Lannoitus Lisätyt pääravinteet (kg/ha) ovat esitelty taulukossa 11. Määrältään ravinteita on käytetty likimain saman verran jokaisessa satoluokassa. Olemme pitkään ihmetelleet ko. tulosta, kun tiedossa on, että ostetut ravinteet ovat kallein muuttuva kulu monella viljatilalla. Pienen sadon luokassa on ravinteita käytetty eniten, tässä luokassa on varmaankin paljon peltoja, joissa satotavoite oli jossain aivan muualla mihin sitten syksyllä päästiin. Kaliumin käyttö on suurinta pienten satojen luokassa. Kasvi tarvitsee kaliumia saman verran kuin typpeäkin, mutta sen käyttömäärät ovat koko ajan olleet kulutusta pienemmät. Tosin savimailla kaliumia on runsaasti luonnostaan. Taulukko 11. Ravinteiden käyttö eri satoluokissa. N Kg / Ha P Kg / Ha K Kg / Ha alle 3000 90 14,7 33 3000-4000 83 11,6 24 4000-5000 83 13,4 29 yli 5000 90 14,7 32 Aiemmin olimme huolissamme hivenravinteista. Kevätviljan hiven Y 1 (22-3-6) on lannoite, jota on terästetty rikillä, mangaanilla ja sinkillä. Teimme vertailun Kevätviljan hiven Y 1 n ja kaikkien muiden lannoitelajien välillä. Kummassakin luokassa käytettiin pääravinteita likimain saman verran. Hiven Y 1 lisäsi satoa reilusti. Taulukko 12. Sato Kevätviljan hiven Y llä. verrattuna muiden lannoitteiden satoon. Sato kg/ha Kevätviljan hiven Y1 4658 Jokin muu lannoite 4059 2.6 Ravinnetaseet Typen kotiutus Ravinnetaseita on laskettu ISO-VILJA tutkimuksissa vuodesta 1996 lähtien. Aihe on ollut myös keskeinen opetuksen aihe laatujärjestelmäkoulutuksessa sen alkuajoista lähtien. Tänä päivänä monessa viljatilityksessä kerrotaan viljaerän sisältämä typpi ja fosforimäärä. Jatkossa me maanviljelijät joudumme varmaan laskemaan ravinnetaseita enenevässä määrin. Toisaalta tuloksista 14

ei tarvitse olla huolissaan, kunhan tuottaa hyviä satoja. Monet viljelyn suunnitteluohjelmat laskevat pelto- ja porttitaseen. Oheiseen taulukkoon on koottu tutkimuksen typen käyttö ja tehokkuus. Suurissa sadoissa on paljon typpeä ja suuri sato on aina vesien suojelua. Usein tase on ollut tasapainossa satoluokassa 4000-5000 kg/ha. Tänä vuotena tässä luokassa saatiin hieman plusmerkkinen tulos johtuen siitä, että vuoden valkuaispitoisuudet ovat edellisvuosia matalammalla. Taulukko 13. Typpilannoitus, jyvä- ja olkisadon typpi sekä typpitase eri satoluokissa. N-lannoitus N-jyvissä N-oljissa N-tase alle 3000 90 37 10 43 3000-4000 83 58 16 9 4000-5000 83 69 19 3 yli 5000 90 86 24-20 Pieni sato sitoo vähän typpeä, jolloin ravinteita jää käyttämättä, joka tulostuu plus merkkisenä ravinnetaseena. Yhden typpikilon hinta on enemmän kuin 1, joten käyttämätön ravinne on kustannustekijä, mutta samalla myös vesistöjä rehevöittävä tekijä. Typpi on valtamerissä minimitekijä. Sisävesissä vastaava ravinne on fosfori. Kun minimissään olevaa ravinnetta lisätään veteen, lisää se kasvua, joka näkyy esim. levien runsastumisena. Fosforin kotiutus Samalla tavalla kuin typpikin, voidaan jyvien sisältämä fosfori johtaa kaavasta (tai katsoa tilityksestä). Viljan oljet sisältävät fosforia vajaan kilon / tonni olkia (Taulukko 14). Usean vuoden ajan ovat fosforitaseet olleet miinuksella. Jatkossa meille maanviljelijöille on asetettu velvoite, että fosforiravinne tulee ottaa maan omista fosforivarastoista eikä annetusta kylvöaikaisesta lannoituksesta. Näin saadaan taseesta automaattisesti miinusmerkkinen. Viljan fosforisadosta on valtaosa peräisin maan fosforivaroista ja pieni osa keväisestä lannoituksesta. Satoluokan yli 5000 kg / ha fosforisadosta 22 kg / ha, on 1-2 kiloa peräisin saman kesän kesäisestä lannoituksesta. Paras tapa hoitaa kasvin fosforin saatavuutta on huolehtia pellon kalkituksesta. Taulukko 14. Fosforilannoitus,-sato ja -tase. P- lannoitus P-sadossa P-oljissa P-tase alle 3000 14,7 6,8 2,2 6 3000-4000 11,6 11,0 3,6-3 4000-5000 13,4 13,4 4,3-4 yli 5000 14,7 16,5 5,3-7 15

Tutkimuksiimme on pitkältä ajanjaksolta kerätty tietoa maan fosforitilanteesta. Pitkällä aikavälillä ovat tutkimustilojemme fosforiluvut lähteneet laskuun, joten tässä kohtaa hallinto on saavuttanut tavoitteensa. Toisaalta ISO-VILJA tilat ovat jatkuvasti tuottaneet valtakunnan keskisatoja enemmän viljaa ja näiden peltojen ravinnetase on useammin ja enemmän miinuksella. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 14,50 13,8 13,7 13,7 13,9 13,04 12,07 11,87 11,7 P luku mg/l 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 8 Tutkimustilojen peltojen fosforiluvun kehitys. 2.5 Ca / Mg (Kalsium / Magnesium) Aiemmissa viljatutkimuksissa oli tutkittu viljavuusanalyysin kalsium ja magnesium suhteen vaikutusta savimaiden satoon. Suhdeluku saadaan, kun jaetaan Ca-luku Mg-luvulla. Maassa oleva kalsiumin määrä ei juurikaan vaihtele, mutta magnesiumin määrässä eri maanäytteiden välillä on suuria vaihteluja, joten Mg-luku vaikuttaa suuresti suhdeluvun muodostumiseen. Suhdeluku kasvaa silloin, kun magnesiumin määrä vähenee suhteessa kalsiumiin. Kirjallisuudessa on viitteitä, että liika magnesium maassa heikentäisi maan rakennetta. Viljatutkimus tukee väitettä niin, että vuosina 1999 ja 2000 oli ongelmia veden kanssa. 1999 satoi niukalti ja 2000 saatiin sadetta ylenmäärin. Kyseisinä vuosina luokkaerot tutkimuksessa olivat suuret. Tulos on laskettu savimailla, jolloin maan savespitoisuus on yli 30%, tällöin maalajiluokitukseen tulee iso S (HtS, HeS, HsS ja As). Vastaavaa tulosta ei muilla maalajeilla ole löydettävissä. 5000 4000 Kg / Ha 3000 2000 1000 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 alle 5 5-9 10-15 Yli 15 Kuva 9. Ca ja Mg-lukujen vaikutus ohrasatoihin 1999-2007 16

Viljavuustutkimuksen tulkitsemisohjeista tiedetään, että kalkitusaine tulisi valita maan Ca/Mg - suhteen perusteella seuraavasti: - Suhdeluku alle 8, suositeltava kalkitusaine kalkkikivijauhe tai vastaavat tuotteet - Suhdeluku 8-13, kalkitusaineeksi voidaan valita mikä aine tahansa - Suhdeluku yli 13, suositeltava kalkitusaine on magnesiumpitoiset Lisäksi täytyy huomioida, että tutkimuksemme tulos on saatu savimailla, joiden savespitoisuus on yli 30% (HtS, HeS, HsSja As). Vastaavaa tulosta emme ole saaneet muilla maalajeilla. 2.8 Kasvinsuojelun vaikutus ohran satoon Kasvukaudella 2007 saatiin erillisellä tautitorjunnalla sadon vasteeksi 1044 kg / ha. Keskimäärin vuotuinen tutkimusten satovaste on ollut pienempi, joten kasvukaudella 2007 oli enemmän kasvitauteja kuin keskimäärin. Usein on ollut niin, että valtakunnan keskisato on löytynyt tutkimuksemme riviltä ei torjuttu. Tänä vuotena ero on 160 kg/ha. Sadon määrällinen lisäys on automaattisesti parantanut viljan painoa. Vuosien 1996-2007 välillä on lippulehtivaiheessa ruiskutetulla fungisidilla saatu sadon lisää 404-1044 kg/ha. Suurimmat sadon lisät on saatu vuosina, jolloin heti kylvöjen jälkeen on satanut useana päivänä. Tulosta arvioitaessa on muistettava, että 400 kiloa viljaa tarvitsee noin 9 kiloa typpeä ja 1,6 kiloa fosforia. Vastaavat luvut sadolla 1044 kg/ha ovat typpi 22 ja fosfori 4,2 kg/ha. Näillä kilomäärillä on kemiallinen tautitorjunta parantanut viljelyn ravinnetaseita. Suurella ja suurentuneella sadolla on aina vesiensuojelullinen vaikutus, mikäli lannoitus pysyy samana. Mikäli tautitorjunta rikkavaiheessa tehtiin Acato-valmisteella saatiin satoa 4133 kg/ha ja HLP oli 68,6 kg. Tulos poikkeaa huomattavasti taulukon 15 rikkavaihe-rivin tuloksesta. Mikäli strategiaksi otetaan kertaruiskutus, niin hyvä aine siihen on Acanto Prima. Taulukko 15. Kemiallisen tautitorjunnan vaikutus ohralla 2007 Sato kg/ha HLP kg RV % Tärkkelys % Ei torjuttu 3880 66,0 11,7 62,5 Rikka vaiheessa Lippulehti vaiheessa 3975 67,7 12,0 61,6 4924 68,0 11,5 62,7 Sekä että 5047 67,7 11,8 62,1 17

Taulukkoon 16 on koottu tautitorjunnan sekä sääteiden käytön yleisyys eri satoluokissa. Tauti 1 tarkoittaa tautitorjuntaa rikkakasvien ruiskutusten yhteydessä. Tauti 2 tarkoittaa erillistä myöhempää tautitorjuntaa. Suurten satojen luokalle on ominaista, että tautitorjunta on tehty toisessa vaiheessa eli erillisenä ruiskutuksena lippulehtivaiheessa. Ohran satoluokan yli 5000 kg/ ha lohkoista 92 % sai tautitorjunnan jossain vaiheessa kesää, todella harva pelto selvisi ilman tautitorjuntaa. Taulukko 16. Tautitorjunnan yleisyys rikkaruiskutus- ja lippulehtivaiheessa sekä sääteiden käyttö eri satoluokissa. Tauti 1 % Tauti 2 % Sääde % Alle 3000 30 6 4 3000-4000 30 5 0 4000-5000 44 26 11 yli 5000 23 84 70 Edellisessä taulukossa on kasvinsuojelua eri satotasoilla tarkasteltu prosentteina lohkoista. Uutena tapana on laskea kasvinsuojeluannoksia / lohko ( myöhemmin = annos). Esimerkiksi Ration ohjeellinen käyttömäärä on 2 tablettia / ha. Tällöin 2 tablettia on yksi kasvinsuojeluannos (1 annos) Mikäli on käytetty vain 1 tabletti, saadaan käyttömääräksi 0,5 annosta ja mikäli sekaan laitetaan esim. Ariane S.ää 1 litra saadaan annoksia jälleen 1 (0,5 + 0,5). Rikkakasvit torjuttiin likimain samalla määrällä kaikilla satotasoilla, 1 annos / lohko. Vähiten rikkaaineita käytettiin suurissa sadoissa. Tällöin todennäköisesti tiheä kasvusto varjosti tehokkaasti rikkoja. Toinen ruiskutus tehtiin laon ja tautien torjuntaa varten. Merkittävästi lakoaineita käytettiin vain satoluokassa yli 5000 kg / ha. Tässä luokassa käyttö on myös perusteltua. Toinen tautitorjunta tehtiin yleisesti suurimmassa satoluokassa. Suurimmassa satoluokassa on kasvinsuojeluaineita käytetty noin kaksinkertainen määrä pienimpään luokkaan verrattuna, mikäli asiaa tarkastellaan lohkotasolla. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä voidaan tarkastella myös ainemäärinä / tonni tuotettua satoa. Jälkimmäinen tapa on mielestäni oikeellisempi. Tällainen laskentatapa tulisi liittää laatujärjestelmätilan toimintaan. Taulukko 17. Kasvinsuojeluaineannosten määrä eri satotasoilla ensimmäisessä ruiskutuksessa. Annokset /ha Annokset/tonni alle 3000 1,25 0,57 3000-4000 1,2 0,34 4000-5000 1,59 0,37 yli 5000 2,66 0,49 18

Lannoitteet ovat monesti viljelyn kallein muuttuva kustannus. Taulukkoon 18 on laskettu lannoitteiden kustannus / ha eri satotasoilla. Suurissa sadoissa oli kasvinsuojeluaineannoksia eniten, joten niissä kasvinsuojeluainekustannus on kasvanut lähelle puolta lannoitteiden hinnasta. Taulukko 18. Kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden kustannukset eri satoluokissa. Lannoitteet / ha Kasvinsuojeluaineet / ha Alle 3000 98 20 3000-4000 90 21 4000-5000 90 29 yli 5000 98 45 Perinteisesti viljelyn kannattavuutta on laskettu katetuottoina. Toinen tapa laskea kustannuksia on jakaa kustannukset myytävää viljatonnia kohden ja näin vertailla tehokkuutta eri satotasoilla. Suuriin satoihin joudutaan panostamaan enemmän kuin pieniin. Viljelymenetelmien sisällä kaikki satoluokat tarvitsevat työtä suurin piirtein saman verran. Suurimman satoluokan ainekustannukset / ha olivat luonnollisesti suurimmat, mutta tarkastelu viljatonnia kohden antaa aivan erilaisen tuloksen. Ainekustannukset / viljatonni olivat vajaat puolet satoluokassa yli 5000 kg/ ha kuin pienimpien satojen luokassa. Suuri osa viljelyn tulosta tulee edelleen viljatilistä, jonka maksuperuste on edelleen tonnit, joten kustannuksia on hyvä välillä tarkastella tuotettua tonnia kohden. Taulukko 19. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden kustannukset / hehtaari ja / viljatonni eri satoluokissa. Lannoitteet + kasvinsuojeluaineet / ha Lannoitteet +kasvinsuojeluaineet / viljatonni Alle 3000 118 54 3000-4000 111 31 4000-5000 119 27 yli 5000 143 26 Pelloilla, joilla kasvinsuojelu oli tehty, oli lannoitettu typellä samassa määrin kuin pelloilla, joilla ei tauteja oltu torjuttu. Tautitorjunnalla saadaan säännöllisesti sadon lisää. Suurissa sadoissa on aina enemmän ravinteita, kuin pienissä, joten vesiensuojelun nimissä kaikki toimet, joilla saadaan satoa nostettua ovat puolusteltavia. Tehokkaalla kasvitautien torjunnalla on saatu typestä 25 kg ja fosforista 4,8 kg enemmän käyttöön kuin lohkoilla, joilla ei tautitorjuntaa oltu tehty. Taulukko 17. Typen käyttö ja talteenotto eri tautitorjuntavaihtoehdoissa. N kg/ ha N tase kg / ha Sato kg / ha Ei torjuttu 85 4 3880 Torjuttu rikka vaiheessa 85-2 4133 Torjuttu 2 vaiheessa 88-13 4924 Sekä että 85-21 5047 19

2.8 Tunnusluvut laatujärjestelmiä varten Viljatutkimus on ollut koko sen historian ajan koulutusmateriaalina viljatilojen laatujärjestelmäkoulutuksessa. Toimiva laatujärjestelmä mittaa tuotannon tehokkuutta ja hakee koko ajan nykyistä tehokkaampaa toimintaa. Koulutuksessa on ollut kolme ravinteiden käyttöön tehokkuutta kuvaavaa tunnuslukua. 1 Paljonko tulee satoa yhdellä typpikilolla 2 Typen kotiutumis % =kuinka paljon annetusta typestä saadaan sadon mukana talteen 3 Lannoitekustannus / tuotettu jyvätonni Esitellyt tunnusluvut vuoden 2007 ohran viljelyssä ovat keskimäärin Suomessa ja tutkimustiloilla seuraavat. SF Tutkimustilat 1 43 kg 49 kg 2 78 % 88 % 3 26 22 3 KEVÄTVEHNÄ Tutkimuksemme keskimääräinen sato kevätvehnällä oli 4252 kg / ha. Raakavalkuaisprosentti oli 13,7, joka on noin prosentin verran enemmän kuin edellisenä vuotena. HLP oli 81,5 kg, joka on ennätyksellisen hyvä sekin. Tärkkelyspitoisuus oli 67,5 %. Keskimääräinen kylvöpäivä oli 13.5. Puinnit päästiin suorittamaan keskimäärin syyskuun ensimmäisellä viikolla, joten kasvuajaksi tulee 113 päivää, kun se edellisenä vuotena oli 108 päivää. 3.1 Lajikkeet Tutkimuksen 4 yleisintä lajiketta tuottivat käytännössä saman kokoisen sadon. Erot lajikkeiden välillä olivat 200 kg/ha. Valkuaispitoisuus oli Anniinalla ja Kruunulla suurempi kuin Vinjetillä ja Zebralla. Kevätvehnän tärkeä ominaisuus on aikaisuus. Taulukko 18 on koottu aikaisuusjärjestyksessä ja loppuun on kirjattu lämpösummavaatimus virallisten lajikekokeiden pohjalta. Agrimarkettiin on tulossa uusia vehnälajikkeita kuten Epos ja Trappe. Kasvuohjelmatiloilla nämä lajikkeet ovat antaneet todella hyviä satoja. Taulukko 18. Vehnälajikkeiden sato- ja laatutiedot sekä lämpösummavaatimus. Sato kg/ ha RV % HLP kg Lämpösummavaade Anniina 4268 14,5 82,8 953 Kruunu 4121 13,6 80,8 972 Vinjett 4167 12,2 79,3 994 Zebra 4322 12,6 81,5 994 20

3.2 Kasvin ravitsemus Maan ph-luku ei selitä vehnän satoja siinä määrin kuin ohralla, kauralla ja rypsillä (Taulukko 19). Toisaalta täytyy huomata, että kevätvehnäpeltojen ph-taso on omalla tasollaan, kauralla alimman satoluokan ph oli 5,6. Taulukko 19. Maan viljavuustiedot. ph P Ca K Mg alle-4000 6,13 14,3 1931 190 313 4000-5000 6,26 14,1 2258 224 350 yli 5000 6,28 11,1 2495 205 417 Hivenravinnetilanne on koottu taulukkoon 20. Kuparin määrällä maassa ei ole yhtä suoraa yhteyttä satoon kuin ohralla. Sinkki, mangaani ja ennen kaikkea rikkiluvut ovat parhaalla tasoilla suuren sadon luokassa. Taulukko 20. Kupari, sinkki, rikki, ja mangaani -luvut (mg /l) eri satoluokissa Kupari Sinkki Rikki Mangaani alle 4000 4,3 1,7 15,4 21,9 4000-5000 3,4 1,8 17,4 22,8 yli 5000 4,9 2,3 24,9 25,1 3.3 Ravinteiden lisäys Typpilannoitusta suunniteltaessa on jo keväällä huomioitu mahdollinen satotaso ja pieniä satoja on syytä lannoittaa vähemmän kuin suuria satoja. Erityisen hyvin seikka on huomioitu fosforilannoituksessa, jota ohjaavat ympäristötukisäädökset. Maan fosforiluvut olivat pienimmillään suuren sadon luokassa. Taulukko 21. Ravinteiden käyttö eri satoluokissa. N P K alle 4000 103 13,1 29,8 4000-5000 110 13,5 32,0 yli 5000 117 14,9 24,7 21

Typpisato Kesän 2007 viljoissa on 13,7 % valkuaista. Valkuaispitoisuudella on suuri merkitys typpisadon muodostuksessa. Prosenttiyksikön lisääntyminen valkuaispitoisuudessa aiheuttaa noin 7 kilon lisäyksen typpisadossa. Eniten valkuaista oli vuoden 2003 tutkimuksen vehnässä 15,8 %. Taulukko 22. Typpilannoitus ja -taseet eri satoluokissa. N lannoitus kg / ha N sato kg / ha N tase kg/ ha alle 4000 103 99 4 4000-5000 110 125-5 yli 5000 117 138-21 Fosforisato Taulukko 23. Fosforilannoitus ja -taseet eri satoluokissa P lannoitus kg / ha P sato kg / ha P tase kg/ ha alle-400 13,1 14,8-1,6 4000-5000 13,5 17,9-4,4 yli 5000 14,9 21,7-6,8 3.4 Kasvinsuojelu Sääteiden käyttö vehnän viljelyssä ei ole yhtä yleistä kuin ohran viljelyssä. Vehnä lajina pysyy ohraa paremmin pystyssä. Toisaalta vehnän lakoontuessa ovat menetykset sadon määrässä ja laadussa mittavat. Aikainen CCC tai 5C käsittely on monesti riittänyt pitämään vehnän pystyssä. Tehokas tautien torjunta kuuluu vehnän viljelyyn jo satotasolla yli 5000 kg / ha. Taulukko 24. Kasvinsuojelun yleisyys eri satoluokissa. Sääde 1 CCC valmisteilla Sääde tähkimisvaiheessa Tautiaine tähkimisvaiheessa alle 4000 15 8 21 4000-5000 30 24 55 yli 5000 40 40 74 Tautitorjunta, peittaus ja korrensääde lisäsivät vehnäsatoa keskimäärin 990 kg / ha. Samoilla toimenpiteillä oli suuri merkitys hehtolitranpainoon. Parannus oli yli 1,6 kiloa. Tulos on otettu Etusopimustilojen ennakkonäytteistä. 22

Taulukko 25. Tautitorjunnan vaikutus vehnän satoon ja laatuun. Sato kg / ha HLP kg Ei torjuttu 3681 78,8 Taudit torjuttu 4667 80,4 +990 +1,6 Raportissa on lannoitteita ja niiden ravinteita tarkasteltu kasvinravitsemuksen- ja vesiensuojelun suhteen (taseet). Samalla ostoravinteet ovat merkittävä kustannustekijä viljatilalla. Niiden tehokas käyttö (kotiutus) määrittelee suurelta osin viljelyn kannattavuutta. Taulukko 26. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden kustannukset / ha eri satoluokissa. Lannoitteet Kasvinsuojeluaineet Yhteensä alle 4000 93 19 112 4000-5000 98 30 128 yli 5000 105 37 142 Vastaava vertailu on tehty myös tuotettua viljatonnia kohden. Mielestäni tällainen tarkastelu on oikeampi, koska viljasta saatava tili on edelleen tonniperusteinen. Taulukko 27. Ainekustannukset / tuotettu vehnätonni. Lannoitteet Kasvinsuojeluaineet Yhteensä alle 4000 25 5 30 4000-5000 22 7 30 yli 5000 19 7 26 3.5 Kevätvehnän laatu Aikaisemmista tutkimuksistamme on luettavissa, että erityisesti kevätvehnän suurissa sadoissa hehtolitranpainot ovat parempia kuin pienissä sadoissa. Yhtä selvää havaintoa ei ohrasta ole luettavissa. Valkuaisen määrä kertoo, että ainakaan suuria typen puutoksia ei ollut missään satoluokan kasvustoissa. Taulukko 28. Kevätvehnän laatu. HLP kg RV% Tärkkelys % alle 4000 80,5 15,0 64,7 4000-5000 81,1 12,7 66,7 yli 5000 82,6 13,8 68,5 3.6 Muokkausmenetelmän vaikutus vehnän määrään ja laatuun Edellisten vuosien raporteista olemme vuosittain saaneet lukea, että kynnön pois jättö on laskenut satoa runsaasti. Toisin on tässä vuoden 2007 tutkimuksessa. Kynnön ja suorakylvön välinen satoero 23

on vain 77 kiloa, parhaiten pärjäsi luokka kevennetty muokkaus. Tämänvuotisessa ohraaineistossakaan ei ollut totuttua suurta eroa muokkausmenetelmien välillä. Rypsi on tutkimuksissamme menestynyt aina hyvin suorakylvömenetelmässä. Vuosi 2007 oli suorakylvön vuosi, vaikka kasvitauteja oli runsaasti. Miksihän näin? Taulukko 29. Muokkausmenetelmien vaikutus vehnäsadon määrään ja -laatuun. Sato kg / ha Rv % HLP kg Suorakylvö 4158 13,1 81,1 Kevennetty muokkaus 4468 12,8 81,5 Kyntö syksyllä 4235 13,8 81,5 3.7 Tautitorjunnan vaste eri muokkausmenetelmissä. Kesällä 2007 oli kasvitauteja runsaasti. Ihmetystä herätti tulos tautitorjunnan vasteesta eri muokkausmenetelmien välillä. Perinteisesti olemme raportoineet suuria tautitorjunnan vasteita suorakylvömenetelmässä. Vastaavaa tulosta emme löytäneet kuluneen vuoden aineistosta, vaan vasteet olivat likimain saman suuruisia eri menetelmissä. 5000 4000 3000 2000 1000 0 625 459 651 Kevytmuokattu Kynnetty Suorakylvö Kuva 10. Tautitorjunnan vaste eri muokkausmenetelmissä 2007. Pylvään alaosa kertoo sadon ilman tautitorjuntaa. Pylvään yläosassa on sadonlisä, joka on tautiaineilla saatu. Kuvaan 11 on koottu tilanne vuodelta 2006, jolloin tautitorjunnan vaste oli suorakylvössä huomattavasti suurempi kuin kevennetyssä muokkausmenetelmässä. 24

5000 4000 3000 2000 1000 0 680 276 Kevytmuokattu Kynnetty Kuva 11. Tautitorjunnan vaste eri muokkausmenetelmissä 2006 Miksi aikaisempien vuosien tuloksissa tautitorjunta antoi suuren vasteen suorakylvössä, kun vastaavaa tulosta ei voida kesän 2007 tuloksista lukea? Kasvuston tautipaineesta osa muodostuu jo edellisenä syksynä: kuinka esikasvin oljissa on ollut tauteja ja kuinka ne ovat hajonneet syksyllä. Näin ollen lähdimme hakemaan vastausta erilaisista syksyistä. Syksyllä 2005 tutkimuksemme vehnät puitiin syyskuun ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen jatkui kasvukausi vain pari viikkoa, se loppui 17.9. ja lopullista lämpösumma kertyi 1352 astetta. Puintien jälkeen lämpösummaa kertyi 133 astetta. Kasvukausi loppui heti puintien jälkeen. Kesä 2006 oli kovasti erilainen, hellepäiviä oli runsaasti. Puimaan päästiin varhain ennen elokuun puoltaväliä. Kasvukausi jatkui vielä pitkään ja se loppui 17.10., jolloin lämpösummaa oli kertynyt 1707 astetta. Puintien jälkeen kertyi lämpösummaa monesti 400 astetta. Kasvukausi jatkui pitkään vielä puintien jälkeenkin. Syksy 2005 oli lyhyt, jolloin olkien hajotustoiminnalle jäi lyhyt aika. Kasvitauteja sisältävä olki jäi hajoamatta, ja maan muukin hyödyllinen hajotustoiminta ei juurikaan päässyt tapahtumaan. Keväällä 2006 olivat kasvitaudit suorakylvön ja kevennetyn muokkauksen menetelmien pelloilla odottamassa uutta kasvustoa, johon ne sitten iskivät. Kyntöpellolla ei vastaavaa ongelmaa ollut, kun olkimassa ja taudinaiheuttajat oli kynnetty maahan Syksyllä hajotustoiminnalle oli otolliset olosuhteet. Olki ja samalla kasvitaudinaiheuttajat hajosivat hyvin, joten vastaavaa tautipainetta kuin suorakylvön ja kevennetyn muokkauksen pelloille ei päässyt muodostumaan. Keväällä kaikki eri muokkausmenetelmien pellot olivat samalla viivalla ja näin syksyllä 2007 saatiin saman suuruinen tautivaste eri muokkausmenetelmien välillä. Kun pohditaan kasvitautipaineen suuruutta, niin havainnointi tulee alkaa jo edellisenä syksynä. Mikäli syksy on ollut lyhyt, esikasvin taudit ovat jääneet kokonaisuudessaan kyntämättömään peltoon ja tautipaine seuraavan kesän kasveille kasvaa. Lämmin ja pitkä syksy on hajotustoiminnalle eduksi ja pienentää näin seuraavan kesän tautipainetta. 25

Helsinki-Vantaa Lämpösummakertymä 1500 2006 7.10 1707 ºCvrk 1000 500 keskimäärin 2005 2006 0 5.5. 20.5. 4.6. 19.6. 4.7. 19.7. 3.8. 18.8. 2.9. 17.9. 2.10. 17.10. 2005 17.9 1352 Kuva 12. Lämpösumman kehitys Helsinki-Vantaalla vuosina 2005 ja 2006 ja keskiarvokäyrä. 4 Kaura Tutkimuksessa oli mukana kaurapeltoja 1159 ha:n alalta. Kauran hehtaarisato oli 4291 kg/ha. Raakavalkuaispitoisuus oli 12,7 ja hehtolitranpaino oli 57,1 kg. Ravinteita käytettiin keskimäärin seuraavasti ( N,P,K) 83, 13, 32 kg / ha. Kaura kasvoi keskimäärin 116 päivää, joka oli ennätyksellisen pitkä. Satotasojen välinen vertailu on tehty kolmessa luokassa. 4.1 Lajikkeet Parhaat sadot tuotti jälleen Belinda-lajike, näin on ollut useana edellisenä vuotena. Belinda-lajike on lajikelistan myöhäisimpien lajikkeiden joukossa, sen kasvuaika on kevätvehnän luokkaa. Taulukko 30. Kauralajikkeiden sato- ja laatutiedot. Sato kg / ha Valkuainen % Hlp Belinda 4814 11,8 56,0 Fiia 4169 13,4 57,1 Vaasa 4569 13,4 54,6 Roope 2742 14,8 26

4.2 Siemenen laatu ja kylvötiheys Siemenkoolla ja itävyydellä ei näytä olevan selvää linjaa satoluokkien välillä. Monen vuoden tutkimuksista on luettavissa, että hyvä kylvötiheys kauralla on 520 kpl/m2. Vuoden 2007 kaurasadon itävyydessä tuntuu olevan monesti ongelmia, joten kunnollinen itävyysanalyysi tulee tehdä vuoden 2008 kylvöjä varten. Vaihtoehtoisesti voi ostaa sertifioitua siementä, jolloin huoli poistuu. Taulukko 31. Siemenen koko ja itävyys sekä kylvötiheys. Tsp g Itävyys % Kpl m2 alle 4000 36,1 91 211 4000-5000 38,7 96 230 yli 5000 38,5 94 216 4.3 Kasvin ravitsemus Maan viljavuustiedot on koottu oheiseen taulukkoon. ph luvulla on suuri merkitys kauran satoluokkien välillä. Vehnäaineistosta emme vastaavaa tulosta löydä. Toisaalta täytyy huomata, että vehnäkasvustot kasvoivat keskimäärin ph tasolla 6,2. Taulukko 32. Maan viljavuustiedot. ph P Ca K Mg alle 4000 5,6 11,9 1363 135 225 4000-5000 5,9 10,7 1757 158 265 yli 5000 6,3 13,1 2460 180 331 Samoin kuin ohralla on kauran huippusatojen pelloilla kuparia enemmän kuin keskimäärin pienten satojen luokassa. Kuten kaikilla muillakin kasveilla rikin määrä maassa selittää satoluokkia. Taulukko 33. Kupari, sinkki, rikki, ja mangaani -luvut (mg /l) eri satoluokissa Kupari Sinkki Rikki Mangaani alle 4000 3,05 1,8 17,4 31,1 4000-5000 3,96 2,1 20,1 30,7 yli 5000 5,50 2,2 21,0 30,9 27

4.4 Lannoitus Kauralohkoja on osattu lannoittaa tarpeen mukaisesti. Pieniä satoja on lannoitettu vähemmän kuin suuria. Taulukko 34. Lannoituksessa lisättyjen ravinteiden määrät. N kg / ha P kg / ha K kg / ha alle 4000 79 11,8 27 4000-5000 86 12,6 38 yli 5000 88 13,7 35 Typen kotiutus Tutkimus osoittaa, että kauraa on viljelty pitkään niin, että keskimäärin typpeä on sidottu kasvustoon enemmän kuin peltoa on lannoitettu. Tällöin taseesta tulee miinusmerkkinen. Monesti kauraa viljellään eloperäisillä maalajeilla, jolloin typpeä käytetään kivennäismaita vähemmän. Tällöin kasvin tarvitsemasta typestä suuri osa tulee maan omista typpivaroista. Taulukko 35. Typpilannoitus, jyvä- ja olkisadon typpi sekä typpitase. N-lannoitus N jyvissä N oljissa N tase alle 4000 79 58 14 7 4000-5000 86 77 20-11 yli 5000 88 93 25-31 Fosforin kotiutus Kahden suurimman sadon luokissa on jo jyvissä enemmän fosforia kuin mitä lannoituksessa on annettu. Tutkimustilojen keskimääräinen kauran viljely on kuluttanut säännöllisesti enemmän fosforia kuin lannoituksessa on annettu. Jatkossa ympäristötuki säätelee kauran fosforin käyttöä hyvinkin tiukasti, joten tällaisiin miinusmerkkisiin taulukoihin on totuteltava. Taulukko 36. Fosforin taseet. P lannoitus P Jyvissä P oljissa P tase alle 4000 11,8 9 3 0 4000-5000 12,6 13 4-4 yli 5000 13,7 17 6-9 28

4.5 Kasvinsuojelu Erilaiset laikkutaudit ovat lisääntyneet myös kauralla. Tästä syystä kaurankin siemen tulee peitata ja tarvittaessa tehdä erillinen torjuntaruiskutus. Suuressa satoluokassa taudit oli torjuttu lippulehtivaiheessa joka kolmannella lohkolla. Tautitorjunnan vaste kauralla oli toista tuhatta kiloa hehtaarilta. Kauraa on perinteisesti pidetty tautivapaana lajina, näin ei varmaan enää voida sanoa. Taulukko 37. Kasvinsuojelu eri satotasoilla Tautitorjunta 1 vaihe Tautitorjunta 2 vaihe alle 4000 0 0 4000-5000 10 4 yli 5000 32 32 4.6 Kauran laatu Raakavalkuaispitoisuus laski satotason noustessa. Typpi, josta valkuainen muodostuu, laimenee suureen satoon, joten sitä jää vähemmän valkuaisen muodostukseen. Paras hehtolitranpaino saavutettiin odotetusti suurten satojen luokassa. Taulukko 38. Kauran laatutiedot. RV % HLP kg alle 3000 14,3 56,2 3000-4000 14,3 56,3 yli 4000 13,3 57,0 5 Rypsi Rypsi on kolmatta vuotta osana ISO-VILJA tutkimusta. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Satafoodin kanssa. Marketta Saastamoinen on ollut toteuttajana Satafoodilla. Lohkoaineisto on yhdistetty ja näin saatu kokoon 1912 ha. Raporttimme rypsitutkimuksella on paras peittävyys, kun laskemme sen osuuden valtakunnan kylvöalasta. Kesän 2007 öljykasvien pelloilla oli kaikki mahdolliset hankaluudet, jotka voivat tulla kyseeseen niiden viljelyssä. Ensimmäisten kasvustojen kylvöaikaan oli vielä viileät ilmat ja taimettuminen kesti pitkään. Varmaan monella pellolla peittausaineen tehot eivät riittäneet riittävän pitkäksi aikaa ja kirpat pääsivät kasvustoja tuhomaan. Kirppainvaasio oli muutenkin poikkeuksellisen ankara. Vastaavaa tilannetta ei MTT:n mittauksissa ole aikoihin koettu. Mielestäni paras ilmaisu tilanteen ankaruudesta oli sanonta että kirppoja oli saavillinen aarilla. Monella pellolla tuholaiset söivät taimet ennen kuin ne ehtivät pintaan. Mikäli näihin aikoihin ei ehtinyt havaintoja tehdä eikä tuholaisruiskutusta suorittaa niin uusintakylvö oli usein tehtävä. Tällaisia uusintakylvöjä tehtiin samalla pellolla useitakin. Aina kun kaksi rypsin viljelijää kohtasivat kääntyivät puheet usein kysymykseen: Kuinka monta kertaa torjuit kirpat? Usein vastaus oli jopa viisi kertaa. Johtuen kylmästä alkuvaiheen lämpötilasta ja kirppojen aiheuttamasta kasvuston harvuudesta, monelle pellolle tuli rikkaruohojen kasvulle otolliset olosuhteet. Monessa erässä, joka on tehtaalle 29

toimitettu on ollut rikka % yllättävän suuri. Löytyy eriä, joissa laatuvähennys vie koko tilin mennessään. Kasvukauden puolivälissä tuli pahkahomeille otolliset ilmat. Sadetta saatiin kukintaa edeltävänä aikana monelle päivälle. Kasvustoihin alkoi tulla ennenaikaisesti kuihtuneita yksilöitä ja yksilön haaroja. Kun tällaisen rypsin tai rapsin varren halkaisi löytyi monesti sisältä pahka. Muutamalla pellolla teimme tautitorjuntaruiskutuksia ja tulokset olivat todella lupaavia. Aineilla saimme todella suuria vasteita niin pahka- kuin harmaahomeen torjuntaan. Vastaavaa tulosta emme edellisenä kesänä saaneet. Nyt meidän tulee vain oppia ymmärtämään millainen on kesä, jolloin homeita kasvustoon syntyy ja jolloin ruiskutus tulee tehdä. Mikä on sitten kirppatilanne kesällä 2008? Ennustajan rooli on aina vaikea ja vastuullinen. Syksyllä 2006 oli syysrypseissä, jotka oli kylvetty vuoden 2007 kasvustoja varten, runsaasti kirppoja. Paikoin ei taimettumista saatu aikaan. Kesän 2007 suurta kirppakantaa edeltävät sukupolvet olivat silloin kasvustoja vikuuttamassa. Syksyllä 2007 ei edellisvuoden kaltaista syysrypsien kirppojen esiintymää havaittu ja selvittiin ilman tuholaisruiskutuksia. Tästä voisi päätellä, että kirppojen määrä kesällä 2008 olisi edellisvuotta huomattavasti pienempi. 5.1 Maalajin vaikutus rypsisatoon Parhaiten rypsi kasvoi hienonhiedan lohkoilla. Suuria eroja ei maalajien välillä saatu. Taulukko 39. Rypsisadot eri maalajeilla. Maalaji Sato kg/ ha Hes 1609 HHt 1511 Hs 1457 HtS 1435 LjS 1600 MM 1750 5.2 Esikasvin vaikutus satoon Esikasveista kevätvehnä oli paras esikasvi. Taulukko 40. Esikasvin vaikutus rypsisatoon. Esikasvi Sato kg/ ha Ohra 1501 Kaura 1629 Kevätvehnä 1677 Syysvehnä 1581 Rypsi 1350 30

5.3 Lajike Apollo on kasvukauden 2007 uutuuslajike. Se pärjäsi satovertailussa hyvin muihin lajikkeisiin verrattuna. Rapsista Marie tuotti satoa 1782 kg/ha ja Wildcatt 1700 kg/ha. Taulukko 41. Rypsilajikkeiden sadot Lajike Sato kg/ ha Apollo 1600 Hohto 1502 Petita 1592 Valo 1264 5.4 Muokkausmenetelmä Tutkimuksiemme viljaosioissa olemme saaneet suuret satoerot suorakylvön ja erilaisten muokkausmenetelmien välille. Rypsiosiossa eri perusmuokkausmenetelmät eivät ole poikenneet sadon tuotannossa. Vastaavan tuloksen olemme saaneet vuosina 2005 ja 2006. Taulukko 42. Muokkausmenetelmien vaikutus rypsisatoihin. Sato kg/ ha Ei muokattu 1461 Kevytmuokattu 1581 Kynnetty 1431 Kun muokkaus jätetään pois, tulee monesti ongelmia orastumisen tai taimettumisen kanssa. Kaikki siemenet eivät idä ja kasvustosta tulee harva. Monesti on annettu ohje rypsin kylvötiheyden suurestakin lisäämisestä, kun siirrytään suorakylvöön. Kovin paljoa tätä lisäämistä ei ole syytä kuitenkaan tehdä. Tutkimuksessamme suorakylvön kylvömäärä on ollut vain 1,5 kg enemmän kuin muokatuilla pelloilla. Taulukko 43. Kylvömäärät eri muokkausmenetelmissä. Siemen kg/ha Ei muokattu 9,0 Kevytmuokattu 7,5 Kynnetty 7,4 5.5 Rypsin ravitsemus Olemme jakaneet viljelytietoaineistomme kolmeen satoluokkaan alle 1400, 1400-1750 ja yli 1750 kg/ha. Samoin kuin edellä viljoillakin, lähdimme selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat sadon muodostukseen. ph-luvulla on selkeä vaikutus sadon määrään. ph-luvun kasvaessa maassa kasvaa luonnollisesti fosforilukukin. 31