NASTOLAN HATTISENRANNAN RANTA-ASEMAKAAVA LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 14.1.2014, lisäykset 1.6.2014 1 JOHDANTO Arkkitehtityö Oy laatii ranta-asemakaavaa Nastolan Kirkonkylässä sijaitsevalle Hattisenrannan alueelle. Se sijaitsee Iso-Kukkanen-nimisen järven rannalla Pajulahdentien itäpuolella (kuva 1). Suurin osa Hattisenrannan ranta-asemakaava-alueesta on rajattu Iso-Kukkasen, Salajärven ja Ruuhijärven rantayleiskaavaa varten tehdyssä luonto- ja maisemaselvityksessä (Siitonen 2004) arvokkaaksi luontokohteeksi. Kuitenkin rantayleiskaavassa vain Hattisenrannan alueen eteläosa on merkitty MY-alueeksi ja muu osa on APaluetta. Hattisenrannan alueelta tehtiin liito-oravaselvitys keväällä 2013 (Vauhkonen 2013). Työn yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella kävi ilmeiseksi, ettei rantaasemakaava perustu luontoarvojen osalta riittäviin selvityksiin. Arkkitehtityö Oy tilasi syyskuussa 2013 Hattisenrannan alueen luontoselvityksen täydennyksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn on tehnyt biologi, FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Luontoselvitys on toteutettu asemakaavatarkkuudella soveltaen ympäristöhallinnon ohjeita (mm. Söderman 2003). Selvityksen tulosten perusteella voidaan arvioida kaavan luontovaikutukset. Hattisenrannan alueelta oli käytettävissä aiempina luontotietoina Siitosen (2014) selvitysraportti sekä Vauhkosen (2013) liito-oravaraportti. Syksyllä 2013 ja keväällä 2014 tehtyyn täydennysselvitykseen kuuluivat luonnonolojen, kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventoiminen sekä yleispiirteinen pesimälinnustoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 1 / 12
Kuva 1. Hattisenrannan ranta-asemakaava-alue. Kaavaluonnos 5.9.2013. Lähde: Arkkitehtityö Oy. Luonnonolot ja kasvillisuus sekä arvokkaat luontokohteet. Selvitysalueen luonnonolojen, kasvillisuuden ja kasviston yleispiirteet inventoitiin 13.9.2013, 14.5.2014 ja 1.6.2014. Maastossa selvitettiin myös arvokkaiden luontokohteiden (mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten kohteiden, metsälain 10 :n mukaisten kohteiden, Suomessa uhanalaisten luontotyyppien (Raunio ym. 2008a, b) esiintyminen. Alustavia tietoja oli kerätty jo vuoden 2013 liito-oravaselvityksen (Vauhkonen 2013) yhteydessä. Kaikilla maastokäynneillä kiinnitettiin huomiota merkittävien eliölajien (luontodirektiivin liitteen IV lajit, erityisesti suojeltavat, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit, silmälläpidettävät sekä muut vaateliaat tai harvinaiset lajit) esiintymiseen ja niiden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 2 / 12
Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen alueella. Tällöin ei pyritä selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijaintia. Inventoinnissa sovelletaan lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988 ), jossa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskennat tehdään varhain aamulla, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Lintulaskenta toistettiin alueella kaksi kertaa, 14.5. ja 1.6.2014. Linnustoselvityksen tulosten luotettavuuteen vaikuttaa mm. laskentakertojen lukumäärä. Kahdella oikein ajoitetulla kerralla voidaan havaita suurin osa eri aikaan saapuvista muuttolintulajeista ja eri aikaan pesivistä lajeista. Täydentäviä linnustohavaintoja tehtiin vuoden 2013 liito-oravaselvityksen (Vauhkonen 2013) yhteydessä. Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut lintudirektiivin liitteen I lajit erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit alueellisesti uhanalaiset lajit Suomen erityisvastuulajit merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit Laskennoissa merkittiin muistiin ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Helsingin yliopiston eläinmuseon ohjeiden mukaisia merkintätapoja. Tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkitaan yksikin pesintää ilmaiseva havainto (pää)muuttokauden jälkeen lajille sopivassa ympäristössä. Tulosten perusteella rajataan mahdolliset pesimälinnuston kannalta arvokkaat alueet. Kaikissa maastoselvityksissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 62s), jolla mm. luontokohteet ja lajien havaintopaikat voidaan paikantaa riittävällä tarkkuudella. 3 TULOKSET Kasvillisuus ja kasvisto Pääosa Hattisenrannan alueesta on lehtomaista kangasmetsää. Tuoretta kangasta on lähinnä alueen kaakkoisosassa sekä kaava-alueen keskivaiheilla olevilla kumpareilla. Maaperä on kivikkoista suuressa osassa aluetta. Ranta-asemakaava-alueen keskiosassa on pienialaisia kosteita painanteita, joiden ympäristössä metsämaa on alkanut soistua. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 3 / 12
Sekapuuston muodostavat koko alueella kuusi, mänty, koivu ja haapa (kuva 2). Puusto on pääosin luonnontilaisen kaltaista, eri-ikäistä ja -rakenteista. Nuorta lehtipuustoa kasvaa mm. alueen länsireunalla sekä rantametsässä alueen keskiosassa. Ylispuusto on koko alueella iäkästä ja järeitä puita on melko paljon. Lahopuun määrä vaihtelee alueen eri osissa, mutta kokonaisuutena arvioiden sitä on kohtalaisesti (maapuut, pökkelöt, kelot). Alikasvoksena tavataan em. puulajien lisäksi harmaaleppää, raitaa ja pihlajaa. Alueen keskiosassa kasvaa metsälehmusta. Tuoreen kankaan kuvioiden kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa, puolukkaa, metsälauhaa, kultapiiskua, kevätpiippoa, metsätähteä ja metsäkastikkaa sekä vähän metsäalvejuurta, lillukkaa, sananjalkaa, kieloa ja metsäimarretta. Katajaa kasvaa harvakseltaan. Lehtomaisilla kankailla tavataan lisäksi mm. oravanmarjaa, sinivuokkoa, käenkaalia, ahomansikkaa ja valkovuokkoa sekä vähän sudenmarjaa, metsäkurjenpolvea ja metsäorvokkia. Kuva 2. Metsää Hattisenrannan alueella. Valokuva Marko Vauhkonen. Seuraavassa kuvataan muutama osa-alue, jotka poikkeavat kasvillisuudeltaan edellä kuvatuista kangasmetsistä. Ranta-asemakaava-alueen lounaiskulmassa on pienialainen lehtokuvio (kuvat 3 ja 6). Se on tuoretta keskiravinteista lehtoa (OMaT), joka vaihettuu painanteissa ja ojavarrella kosteaksi lehdoksi. Kuvion puustona on kuusta, koivua, harmaaleppää, pih- Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 4 / 12
lajaa ja tuomea sekä vaahteran taimia. Pensaista tavataan koiranheittä, lehtokuusamaa, näsiää ja punaherukkaa. Kenttäkerroksen lajeja ovat käenkaali, lillukka, valkovuokko, hiirenporras, metsäimarre, kultapiisku, sudenmarja, lehtokorte, metsäkurjenpolvi, ahomansikka, suokeltto, ojakellukka, metsäalvejuuri, oravanmarja, karhunputki, mesiangervo, rönsyleinikki ja metsäkorte. Lehtokuvio on osin kivikkoinen ja sillä on kohtalaisesti lahopuuta. Kuva 3. Lehtoa ranta-asemakaava-alueen lounaiskulmassa. Valokuva Marko Vauhkonen. Ranta-asemakaava-alueen itärannalla, Isosaaren kohdalla, on alava metsäluhtakuvio, joka on kehittymässä korveksi. Sen puustona on nuorta hieskoivua ja tervaleppää (kuva 4). Mättäillä kasvaa niukasti mustikkaa, puolukkaa ja metsäalvejuurta. Rimpipinnoilla tavataan korpikaislaa, terttualpia ja kurjenjalkaa. Pohjakerroksessa vallitsee haprarahkasammal. Ranta-asemakaava-alueen pohjoisosa on lehtoa (kuvat 6 ja 7). Tuoreen käenkaali oravanmarjatyypin (OMaT) lehdon kenttäkerroksessa kasvaa mm. vuohenputkea, mustakonnanmarjaa, sinivuokkoa, kevätlinnunhernettä, metsätähteä, käenkaalia, kieloa, valkovuokkoa, kultapiiskua, metsäkastikkaa, kurjenkelloa, ahomansikkaa, sudenmarjaa, oravanmarjaa, metsäkurjenpolvea, nurmitädykettä, metsä- ja lehtoorvokkia, hiirenporrasta, lehtotesmaa, syyläjuurta, ojakellukkaa ja metsäkortetta. Mustikka puuttuu lähes kokonaan. Pensaista tavataan lehtokuusamaa, näsiää ja pu- Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 5 / 12
naherukkaa. Puuston muodostavat kuusi, koivu, haapa, harmaaleppä, raita, pihlaja ja tuomi. Kuva 4. Itärannan suokuvio. Valokuva Marko Vauhkonen. Pesimälinnusto Hattisenrannan alueella havaittiin vuosien 2013 ja 2014 maastokäynneillä yhteensä 38 maalintulajia (taulukko 1). Lajeista neljä havaittiin ainoastaan vuonna 2013, joten vuoden 2014 linnustoselvityksessä havaittiin 34 lajia. Lajimäärä on alueen pintaalaan suhteutettuna varsin korkea. Hattisenrannan pesimälinnusto on monipuolinen. Se koostuu metsien yleislintujen ohella mm. vanhoja kuusikoita ja luonnonmetsiä sekä lehtoja suosivista lajeista. Ranta-asemakaava-alueella havaittiin sekä keväällä 2013 että keväällä 2014 erittäin uhanalainen (EN; ks. Rassi ym. 2010) valkoselkätikka. Hattisenrannan alue kuuluu lajin tunnettuun reviiriin, jolta on myös pesimähavaintoja. Valkoselkätikan kannalta parasta elinympäristöä on kaava-alueen eteläpuolinen lehtimetsä, mutta myös kaavaalueella on lehtilahopuuta, jota laji tarvitsee ravinnon etsimiseen ja pesäkolon kaivamiseen. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 6 / 12
Taulukko 1. Hattisenrannan pesimälinnusto sekä eräiden lajien arvioitu pari- tai reviirimäärä. Taulukossa on mukana joitakin vain vuonna 2013 havaittuja lajeja, joiden kohdalla viimeisessä sarakkeessa on suluissa vuosiluku 2013. Pikkusiepon reviirimäärä 1 on suluissa, sillä pääosa lajin reviiristä sijaitsi rantaasemakaava-alueen eteläpuolella. Status-sarakkeen selite: EN = erittäin uhanalainen laji, NT = silmälläpidettävä laji, dir = EY:n lintudirektiivin liitteen I laji ja * = muu huomionarvoinen tai harvinainen laji. Lajinimi Tieteellinen nimi Status Pari- tai reviirimäärä harmaapäätikka Picus canus dir 1 harmaasieppo Muscicapa striata hippiäinen Regulus regulus hömötiainen Parus montanus 1 (2013) idänuunilintu Phylloscopus trochiloides * 1 kirjosieppo Ficedula hypoleuca kuusitiainen Parus ater 1 käki Cuculus canorus 1 käpytikka Dendrocopos major 2 laulurastas Turdus philomelos lehtokerttu Sylvia borin lehtokurppa Scolopax rusticola 1 mustapääkerttu Sylvia atricapilla 2 mustarastas Turdus merula pajulintu Phylloscopus trochilus peippo Fringilla coelebs peukaloinen Troglodytes troglodytes * 1 (2013) pikkusieppo Ficedula parva dir (1) pikkutikka Dendrocopos minor * 1 (2013) punakylkirastas Turdus iliacus punarinta Erithacus rubecula punatulkku Pyrrhula pyrrhula puukiipijä Certhia familiaris * 1 pyrstötiainen Aegithalos caudatus * 1 pyy Tetrastes bonasia dir 2 rautiainen Prunella modularis räkättirastas Turdus pilaris sepelkyyhky Columba palumbus 1 sinitiainen Parus caeruleus sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT 2 talitiainen Parus major tiltaltti Phylloscopus collybita 1 (2013) töyhtötiainen Parus cristatus 1 valkoselkätikka Dendrocopos leucotos EN, dir 0 1 varis Corvus corone 0 1 varpuspöllö Glaucidium passerinum dir 1 vihervarpunen Carduelis spinus viirupöllö Strix uralensis dir 1 Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 7 / 12
Suomessa silmälläpidettäväksi (NT; ks. Rassi ym. 2010) luokitelluista lajeista Hattisenrannan alueella esiintyy sirittäjä, jonka reviirejä todettiin kaksi. EY:n lintudirektiivin liitteen I lajeista peräti kuusi kuului Hattisenrannan pesimälinnustoon. Lisäksi alueella tavattiin viisi muuta harvinaista tai huomionarvoista, arvokasta elinympäristöä indikoivaa lintulajia (taulukko 1). Hattisenrannan linnustollinen arvo on huomattava. Se perustuu metsien luonnontilaisuuteen (vanhaa ja erirakenteista puustoa, lahopuuta), kasvillisuuden rehevyyteen, lehtipuiden suureen osuuteen puustosta sekä alueen yhtenäisyyteen. Huomionarvoisten lajien reviirejä todettiin varsin tasaisesti alueen eri osissa, eikä ranta-asemakaava-alueelta voida perustellusti erottaa linnustollisesti muita arvokkaampia osaalueita. Monet Hattisenrannan alueella tavatuista merkittävistä lintulajeista vaativat melko laajan ja rauhallisen sekä luonnonoloiltaan yhtenäisen reviirin. Kaavaluonnoksen mukainen rakentaminen hävittää merkittävän osan alueen metsistä. Jäljelle jäävän metsäalueen koko ja luonne muuttuvat niin, että osa huomionarvoisista lintulajeista tulee todennäköisesti häviämään alueelta. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJIESIINTYMÄT Hattisenrannan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 - alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Lähin luonnonsuojelualue sijaitsee Pekkalassa noin 600 metriä alueelta lounaaseen päin. Maastoselvityksen perusteella alueella on yksi vesilain suojelema vesiluontotyyppi (pienvesikohde). Ranta-asemakaava-alueen keskivaiheilla (ks. kuva 6) on länsi itäsuuntainen luonnontilainen noro, jonka luonnontilan vaarantaminen on vesilain 2 luvun 11 :n 1 mom:n nojalla kielletty. Vesi virtaa louhikkoisessa ja kausikuivassa norossa osin piilopurona. Sitä reunustavan puuston muodostavat haapa, pihlaja, harmaaleppä ja metsälehmus. Noron varrella kasvaa mm. kivikko- ja metsäalvejuurta, näsiää, lillukkaa, ahomansikkaa, käenkaalia, karhunputkea, metsäorvokkia, lehtokuusamaa, lehtotesmaa, nuokkuhelmikkää, sinivuokkoa, ahomataraa, kevätlinnunhernettä ja kieloa. Noron itäosassa kenttäkerroksessa vallitsee tuoreen kankaan lajisto. Ranta-asemakaava-alueella saattaa sijaita yksi luonnonsuojelulain 29 :n mukainen suojeltu luontotyyppi. Edellisessä kappaleessa mainitun noron molemmin puolin sijaitseva metsälehmusesiintymä saattaa olla lain tarkoittama luontaisesti syntynyt, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuva metsikkö. Alue on rajattu kuvaan 6. Luonnonsuojeluasetuksen 10 :n mukaan ko. jalopuumetsiköllä tarkoitetaan Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 8 / 12
Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli seitsemän senttimetriä. Asetuksessa ei ilmaista selkeästi, tuleeko vähintään 20 jalon lehtipuun olla eri yksilöitä. Jos tulkinta on tämä, ei Hattisenrannan kohde täytä määritelmää. Jos taas kappalemäärään lasketaan samaa yksilöä olevat vierekkäiset rungot, on Hattisenrannan esiintymässä 21 runkomaista metsälehmusta ja suojellun luontotyypin määritelmä täyttyy. Puista kolme on erittäin kookkaita ja järeitä (kuva 5). Lisäksi alueella kasvaa yli 30 nuorempaa metsälehmusta tai sen vesaa. Kuva 5. Hattisenrannan kookkaimmat metsälehmukset. Valokuva Marko Vauhkonen. Metsälain 10 :ssä luetellaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Näistä Hattisenrannan alueella tavataan kahta tyyppiä: norojen välittömät lähiympäristöt ja rehevät lehtolaikut. Jos ko. elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia, niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. On kuitenkin huomattava, että metsälakia sovelletaan oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella metsän hoitamiseen ja käyttämiseen vain maa- ja metsätalouteen ja virkistykseen osoitetuilla alueilla. Metsälakia ei sovelleta asemakaavaalueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 9 / 12
Kuva 6. Hattisenrannan kasvillisuudeltaan edustavimmat lehtokuviot on merkitty sinisellä rasterilla. Vihreällä rasterilla on merkitty vesilain mukainen noro ja metsälehmusesiintymä (mahdollinen suojeltu luontotyyppi). Pohjakartta Maanmittauslaitos. Hattisenrannan alueella tavataan uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä (ks. Raunio ym. 2008a, b). Sekä tuoreet keskiravinteiset lehdot että puustoltaan vanhat sekapuustoiset lehtomaiset kankaat on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneiksi (VU) luontotyypeiksi. Kuvaan 6 rajatuille edustavimmille lehtokuvioille ei tulisi osoittaa rakentamisalueita tai muita maankäytön muutoksia. Lehtojen (kuva 7) kasvillisuutta on kuvattu luvussa 3. Ranta-asemakaava-alueen keskiosa on lähes kokonaan puustoltaan vanhaa sekapuustoista lehtomaista kangasta. Alueen lehdot ja lahopuustoiset kangasmetsät täyttävät laajalti myös METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (Ympäristöministeriö 2008). Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 10 / 12
Kuva 7. Lehtoa ranta-asemakaava-alueen pohjoisosassa. Valokuva Marko Vauhkonen. Maastoinventoinneissa ei tehty havaintoja huomionarvoisten lajien esiintymisestä lukuun ottamatta liito-oravaa (ks. Vauhkonen 2013) ja edellä käsiteltyjä lintulajeja. Liito-oravan lisäksi Hattisenrannan alueella on sopivaa elinympäristöä lepakoille, etenkin viiksi-/isoviiksisiipoille. Alueen lepakkolajistoa ja lepakoiden esiintymistä ei ole selvitetty. Muiden EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymistä rantaasemakaava-alueella ei arvioitu todennäköiseksi. Hattisenrannan alueella ei ole viitasammakolle tai lampikorennoille sopivaa rantaa tai kosteikkoja eikä kirjoverkkoperhosen elinympäristöksi sopivaa metsää. Pääosa selvitysalueesta on luonnontilaisen kaltaista kangasmetsää tai lehtoa, jossa on monipuolinen puusto ja kohtalaisesti lahopuuta. Tällaiset elinympäristöt ovat merkittäviä uhanalaisille ja muille huomionarvoisille lajeille. On mahdollista että alueella esiintyy esimerkiksi huomionarvoisia kääpiä, kovakuoriaisia tai muita selkärangattomia eläimiä. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 11 / 12
5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss. 58 70. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008:1 264. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008:1 572. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742:1 113. Siitonen, M. 2004: Nastola. Iso-Kukkasen, Salajärven ja Ruuhijärven rantayleiskaava. Luonto- ja maisemaselvitys. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti. 11 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109:1 196. Vauhkonen, M. 2013: Nastolan Hattisenrannan ranta-asemakaava. Liitooravaselvitys 2013. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. 6 s. Ympäristöministeriö 2008: METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008:1 75. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 12 / 12