Activity Theory Toiminnan teoria

Activity Theory Toiminnan teoria Mari Marjamäki mmarjamaki@gmail.com Petri Pekkola petri.pekkola@nokia.com TIIVISTELMÄ Toiminnan teoria on viitekehys ihmisen toiminnan ja kehitysprosessien tutkimiseen. Siinä pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa, persoonallisuutta ja ennen kaikkea näiden kahden välistä yhteyttä. Teorian kehitti alun perin venäläinen psykologi Vygotsky. Myöhemmin tällä alueella ovat kunnostautuneet Leont ev, Luria sekä Suomessa Engeström ja Kuutti. Tuoreimpia alan tutkijoita ovat Kaptelinin ja Nardin sekä Bannon ja Bødker. Näiden tuoreimpien tutkimusten mukaan toiminta koostuu kolmesta keskeisestä käsitteestä: subjekti, objekti ja motiivi. Kaikella toiminnalla on siis tekijä sekä kaikella tekemisellä kohde ja päämäärä. Teoria selittää ihmisen toimintaa viiden periaatteen mukaan, joita yhdessä käyttäen ei koskaan irrallaan toisistaan - voidaan ihmisen toimintaa ymmärtää paremmin. Periaatteet ovat: kohteellisuus (objectorientedness), toiminnan hierarkkinen rakenne, sisäistäminen (internalization) / ulkoistaminen (externalization), välittyminen (mediation) sekä kehitys (development). Toiminnan teoria ei tarjoa valmiita ratkaisumalleja ongelmiin vaan enemmänkin auttaa tutkijaa ratkaisujen etsimisessä mahdollistamalla laajemman ymmärryksen ihmisen toiminnasta. Activity checklist on käytännön työkalu, joka auttaa tutkijaa muodostamaan tarkoituksenmukaisia kysymyksiä vallitsevaan ongelmakenttään. Avainsanat toiminnan teoria, Vygotski, Engeström, HCI, toiminnan hierarkian tasot 1. JOHDANTO Toiminnan teoria on monitieteinen viitekehitys ihmisen toiminnan tutkimiseen. Tekijä, tekemisen kohde, tekemisen tavoite tai motiivi sekä välineet ja sosiaaliset säännöt muodostavat tutkimuksen raamit. Teorian alkuperä on Venäjällä, jossa Vygotsky -niminen psykologi oppilaineen alkoi sitä kehittää 1920-luvulla. Tutkimusalueena toiminnan teoria on ollut erittäin suosittu ja sitä ovat tutkineet lukuisat tutkijat kehittäen sitä aina näihin päiviin saakka. Erityisesti Skandinaviassa toiminnan teorialla on pitkät perinteet (erityisesti Kaptelinin, Engeström ja Kuutti), mutta sen suosio on vähitellen kasvanut myös muissa maissa (Nardi, Bertelsen, Bødker). Esittelemme tässä artikkelissa joitain merkittävimpien, useissa julkaisuissa toistuvien tutkijoiden töitä. Artikkelimme tavoitteena on antaa lukijalle vain aivan perustiedot laajasta aiheesta ja ohjata häntä näin helpommin jatkamaan aiheeseen tutustumista. Kaptelinin ja muut (Kaptelinin et al. 1999, Engeström 1987, Leontev 1977) listaavat kaksi peruslähtökohtaa toiminnan teorialle. Ensinnäkin ihmismieli voidaan ymmärtää vain ihmisen ja maailman vuorovaikutuksen kautta. Toiseksi ihmisen vuorovaikutus toiminnan kohteen kanssa määräytyy sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden kautta. Tämän mekin uskomme oikeaksi lähtökohdaksi. Käymme tässä työssä läpi toiminnan teorian historiaa, yleisimmin mainittuja periaatteita erityisesti Kaptelinin & Nardin viiden periaatteen ajatuksen esimerkeillä havainnollistaen sitten pohdimme teorian tuomaa hyötyä käytännön HCI-tutkimukselle. Korostamme vielä, että tutkimusalueena toiminnan teoria on laaja eikä sitä ole voitu kattaa täysin lyhyen kirjallisuuskatsauksen puitteissa. 2. HISTORIA Toiminnan teoria sai alkunsa 1920-luvun Venäjällä. Teorian isänä voidaan pitää venäläistä psykologia Lev Vygotskya. Vygotsky ja hänen kollegansa A. R. Lurija ja A. N. Leontjev olivat tyytymättömiä silloisen psykologian kahleistamisesta biologiaan. Vygotskin mielestä ihminen ei reagoi eläimen tavoin ulkoisiin ärsykkeisiin sisäisten refleksiensä kautta. Vygotsky ja hänen kollegansa kokivat, että ihmisen vuorovaikutus, inhimillinen kieli, ympäröivän maailman kanssa on luonteeltaan työvälineen kaltainen. Siinä missä työvälinettä käytetään materialististen tarpeiden työstämiseen, inhimillistä kieltä käytetään apuna henkisten hyödykkeiden työstöön. (Leontev 1977, Kuutti 1995) Vygotskyn kuoltua Leontevista tuli silloisen toiminnan teoriaa kannattavan koulukunnan johtaja. Leontev oli ollut Vygotskyn oppilaana ja jakoi oppi-isänsä mielipiteet ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutussuhteesta ympäröivän maailman kanssa. Leontev jatkoi Vygotskyn työtä ja loi nykyisen toiminnan teorian pohjan. Leontev erotti toiminnan ja teon toisistaan - toiminnalla on aina jokin kohde, joka sitä motivoi. Kohteen tuottamiseksi tarvitaan jonkinlainen työnjako. Toiminta voi kuitenkin toteutua vain yksilöiden tekemien tekojen kautta. Varsinaisten tekojen toteuttamista ohjaavat niiden tavoitteet. Leontevin käytti esimerkkinä esihistoriallisen heimoyhteisön metsästystoimintaa. Heimon tavoitteena (eli motiivina) oli metsästää riistaa, jotta he saisivat ravintoa 1

tyydyttääkseen nälkänsä. Saalista saatiin myös vaatteita, joiden avulla he pysyivät lämpiminä. Jotta heimo saavuttaisi tavoitteensa, heidän tuli toimia yhdessä toimivana kokonaisuutena. Ilman yhteistoimintaa tavoite olisi jäänyt saavuttamatta. (Leontev 1977) Muutamana viime vuosikymmenenä toiminnan teoriaa on kehitelty useamman tutkijan toimesta monitieteiseen suuntaan. Suomalainen Yrjö Engeström voidaan lukea yhdeksi kolmannen sukupolven toiminnanteoreetikkoksi. Engeström ei ollut täysin tyytyväinen Vygotskyn ja Leontevin luomaan toiminnan teorian malliin ja näin ollen hän täydensi aiempaa Leontevin luomaa mallia (Engeström 1987). Engeström tuli tunnetuksi esittelemänsä toimintajärjestelmän yleisestä mallista jaa toiminnan teorian soveltamisesta kehittävässä työntutkimuksessa. Toiminnan teorian soveltamista erityisesti ihmisen ja tietokeen vuorovaikutukseen on tutkittu myös muualla Skandinaviassa (Kaptelinin & Nardi 1997, Kuutti 1995). Suomalainen Kari Kuutti (1995) on soveltanut toiminnan teoriaa ihmisten ja teknologian vuorovaikutuksen kuvaamiseen. Kuutin tutkimukset perustuvat Engeströmin muokkaamaan toiminnan teorian malliin. Lisäksi ruotsalaiset Kaptelinin ja Nardi ovat tutkineet toiminnan teorian soveltamista HCI (Human-Computer Interaction) näkökulmasta. 3. TOIMINNAN TEORIAN PERIAATTEET JA KÄSITTEET Toiminnan teoria on kulttuuri-historiallinen, monitieteinen viitekehys ihmisen toiminnasta. Siinä pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa ja ihmisen persoonallisuuksia sekä näiden kahden yhteyttä (Bødker, 1989). Toiminnan teoria on muuttunut vuosien varrella ja sen eri vaiheita kuvataan tässä luvussa. 3.1. Vygotskin malli Kuvassa 1 on esitetty Vygotskin alkuperäinen kolmiomalli, joka koostuu tekijästä, välineestä ja kohteesta. Kaikki toiminta, jonka ihminen (tekijä) saa aikaan kohdistuu johonkin (kohde) tavoitteenaan jokin päämäärä (motiivi). Nämä kaikki kolme osaa ovat vuorovaikutuksessa keskenään. (Vygotsky, 1978) Vygotsky halusi selvittää, miten ihmisen psykologiset rakenteet ja toiminta muodostuvat ja kehittyvät. Hän halusi aikalaisistaan poiketen selvittää, miten ihmisen kielelliset taidot, toiminnan suunnitelmallisuus ja itsekontrolli kehittyvät. Keskeistä hänen teoriankehittelyssään oli idea välittyneestä toiminnasta. Vygotsky totesi, ettei ihminen reagoi eläimen tavoin vaistonvaraisesti ulkoisiin ärsykkeisiin. Vygotskin mukaan ihminen (tekijä) on aina jonkin tyyppisessä suhteessa vallitsevaan ympäristöön kulttuuristen välineiden, työkalujen sekä merkki- ja symbolijärjestelmien kautta. Näin ihmisen ja tekemisen kohteen välissä on aina jokin välittäjä, työkalu. Se voi olla konkreettinen apuväline tai abstraktimpi välittäjä kuten puhuttu kieli. (Vygotsky, 1978) Kuva 1. Vygotskyn malli: Välineen (artefaktin) välittämä kohteeseen suuntautunut toiminta Vygotsky n tutkimukset kohdistuivat usein lapsiin ja erityisesti lasten oppimiseen. Hän saattoi antaa lapselle tehtävän, joka ylitti lapsella olevat kyvyt. Lapselle tarjottiin apuvälineitä tehtävän suorittamiseen. Tehtävän avuksi ei tarjottu välineitä, ja tämän tyyppisiin testeihin lapselta saattoi odottaa yksinkertaista, suoraa vastareaktiota. Tarkastelun kohteena oli nimenomaan se, miten lapsi veti ongelmanratkaisuun mukaan tehtävän kannalta merkityksettömältä tuntuvia välineitä, lapsen samalla antaessa välineille ja tehtävälle uuden tulkinnan suhteessa toisiinsa. Välineiden avulla lapsi saattoi itse radikaalisti muuttaa tehtävän luonnetta, minkä myötä hänen potentiaaliset kykynsä tehtävän ratkaisemiseen voitiin havaita. (Vygotsky, 1978) Nykyisin lähimpänä alkuperäistä Vygotskin toiminnan teoriaa kuvaavaa kolmiomallia on Bannon & Bødker (1991) luoma malli. Bannon ja Bødker nimesivät Vygotskin kolmiomallin käsitteet uudelleen: subjekti (tekijä), objekti (väline) ja tarve (kohde). Bannonin ja Bødkerin malli on muutoin lähes sama perusperiaatteeltaan, malli on vain suunnattu kuvaamaan pääasiassa ihmiseen (human) liittyviä toimintoja. 3.2. Engeströmin malli Yrjö Engeström loi seuraavan todellisesti uudistetun mallin perinteisestä Vygotskin kolmiomallista (Engström 1987). Engström koki, ettei perinteinen toiminnan teorian malli kuvannut riittävän hyvin ihmisen toimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä, kuten ympäröivää ympäristöä. Engeströmin kehittämä malli on esitetty Kuvassa 2. 2

toiminta, jonka kohteena on esitelmän pitäjä. Tämän toisen toiminnan yhteisöksi voidaan nimetä opettajat, jotka arvostelevat esityksen ja heillä todennäköisesti on jokin työnjako sekä asetetut säännöt. Nämä esimerkit kuvastavat sitä, että kyseinen malli on helposti tunnistettavissa kaikesta erilaisesta arkisestakin toiminnasta. 3.3. Toiminnan teorian viisi pääperiaatetta Kaptelinin ja Nardin (1997) mukaan toiminnan teoria selittää ihmisen toimintaa viiden eri periaatteen avulla. Seuraavaksi näitä periaatteita kuvataan lyhyesti esimerkein täydennettynä. Kuva 2. Engeströmin toimintajärjestelmän yleinen malli (Kuutti, 1995) Engeströmin mallissa kaikkien osien välillä on yhteys. Tekijällä, yhteisöllä ja kohteella on molemminpuoliset suhteet. Mallista näkee, kuinka toiminnan eri osat toimivat toistensa välittäjinä: välineet toimivat tekijän ja kohteen välittäjänä, tekijän ja yhteisön välittäjänä ovat säännöt ja kohteen ja yhteisön välittäjänä toimii työnjako. (Kuutti, 1995) Tätä mallia on helpompi ymmärtää esimerkin avulla. Seminaarinesitelmän pitäjän motiivina on pitää mahdollisimman hyvä esitelmä ja ehkä saada kuulijat oppimaan jotain uutta. Kuulijat toimivat tässä yhteisönä, välineenä voisi olla videotykki ja sääntönä vaikka esitykselle sallittu maksimikesto. Työnjako suoritetaan siten, että opponentit kommentoivat ja muut kuuntelevat. Opponointi on siis samaan aikaan käynnissä oleva toinen 3.3.1. Kohteellisuus Kohteellisuus on toiminnan teorian tärkein periaate. Se tarkoittaa sitä, että kaikki toiminta kohdistuu johonkin kohteeseen. Toiminnan kohde voi olla fyysinen, kemiallinen tai biologinen, mutta sillä voi olla myös sosiaalisia tai kulttuurisia ominaisuuksia (Kaptelinin et al., 1999). Kohde voi siis olla materiaalinen tai vähemmän käsin kosketeltava (esim. suunnitelma) tai täysin aineeton (esim. kehitysidea). Kohde on kuitenkin tavalla tai toisella jaettavissa edelleen työstämistä varten tekemiseen osallistuvien tekijöiden kesken. Esimerkki kohteellisuudesta Kirvesmiehen työssä toiminnan kohde on rakennettava talo. Kyseessä voi olla yksittäinen kirvesmies tai ryhmä kirvesmiehiä. Kirvesmiehen tai ryhmän tavoitteena on rakentaa asiakkaalle valmis talo. Kuitenkin yksittäisen kirvesmiehen toiminta kohdistuu kulloinkin vain tiettyyn talonrakennuksen osa-alueeseen eli kohteeseen. Toiminnan taso Mentaalinen representaatio Toteutuu Kuvauksen taso Analyyttinen kysymys Kirvesmiesesimerkki Toiminta (activity) Motiivi (tarve) - ei välttämättä tietoista, mutta voi tulla tietoiseksi Persoonallisuus Toiminnan sosiaalinen ja henkilökohtainen tarkoitus; sen suhde motiiveihin ja tarpeisiin Miksi? Palkkatyön tekeminen hyvinvointinsa turvaamiseksi Teko (action) Tavoite - tietoinen Toiminnat (tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava tekojen ketju) Mahdolliset tavoitteet, kriittiset tavoitteet, oleelliset välitavoitteet Mikä? Talon rakentaminen Toimenpide (operation) Edellytys teoille (toiminnan rakenne) - normaalisti tiedostamaton Teot (tavoitteiden ja olosuhteiden mukainen toimenpiteiden ketju) Konkreettinen keino toiminnan suorittamiseksi tavoitetta ympäröivien olosuhteiden mukaisesti Miten? Talonrakennuksen eri työvaiheet perustusten luonnista lopputarkastuksen tekemiseen Taulukko 1. Toiminnan hierarkkiset tasot (mukailtu lähteestä Bertelsen & Bodker, 2003) 3

3.3.2. Toiminnan hierarkkinen rakenne Leontev (1981) on esittänyt, että ihmisen tai ryhmän toiminta voidaan jakaa kolmeen hierarkkiseen tasoon: toiminnot, teot ja toimenpiteet. Tasojen välillä ei ole tiukkaa rajaa ja niiden tulkinta on sidottava kontekstiin. Tasoja voidaan ymmärtää paremmin niihin liittyvien kysymyssanojen kautta: Toiminnan tason eli motiivin analyyttinen kysymys on miksi, tekoa vastaa kysymys mikä ja toimenpiteitä vastaava kysymys on miten. Toiminnalla on aina jokin tavoite, teot muodostavat toimintaa sekä teot sisältävät toimenpideketjun. Toiminnan hierarkiaa on kuvattu Taulukossa 1. Esimerkki hierarkkisesta rakenteesta Kirvesmies rakentaa taloja. Hänen motiivinsa (miksi) on toimeentulon varmistaminen saadun palkan muodossa. Toiminta, jota kirvesmies siis (tästä näkökulmasta) harjoittaa on palkkatyön tekeminen motiivinaan taloudellisen hyvinvoinnin turvaaminen. Tekoa tässä asetelmassa kuvastaa yksittäisen talon rakentaminen. Vastauksena teon analyyttiseen kysymykseen Mikä? voisi olla: talon rakentaminen oikeuttaa kirvesmiehen saamaan työstä määritetyn palkan. Talon rakentaakseen kirvesmies joutuu suorittamaan (miten) toimenpideketjun perustusten valmistelusta lopputarkastuksen pitämiseen (toimenpideketjut sisältävät usein toisia, alemman tason toimenpideketjuja). 3.3.3. Välittyminen Toiminnan teoriassa välittyminen (mediation) kuvaa välineen roolia tekijän ja kohteen välisessä vuorovaikutuksessa. Ilman välittymistä mitään toimintaa ei voisi tapahtua. Toiminta tekijän ja kohteen välillä tapahtuu aina välineiden (tool, artifact) kautta. Välineiden avulla tekijät kohdistaa toimintansa kohteeseen. Välineet itsessään eivät kuitenkaan ole varsinaisen toiminnan kohteena. (Bødker, 1989). Esimerkki välittymisestä ja välineestä Kirvesmiehen naulatessa naulaa seinään vasara toimii toiminnan välineenä. Kirvesmiehen tavoitteena on saada naula seinään. Vasara toimii siis toiminnan välineenä ja vasaran osuessa naulaan se toimii lopullisen tavoitteen välittäjänä. Kirvesmies ei ajattele vasaraa (eli välinettä) vaan naulaamista naulatessaan naulaa seinään. On kuitenkin mahdollista, että ongelmatilanteessa tekijä joutuu hetkellisesti siirtämään huomionsa varsinaiseen tekemisensä välineeseen. Jos kirvesmies lyö naulan vinoon, hänen huomionsa siirtyy hetkellisesti vääntyneeseen naulaan sekä vasaraan - kirvesmies joutuu tutkimaan, miksi naula meni vinoon sekä mahdollisesti korjaamaan vinoutuneen naulan ennen kuin hän voi jatkaa varsinaista toimintaa. 4 3.3.4. Sisäistäminen ja ulkoistaminen Toiminnan teorian mukaan toiminta voi olla joko sisäistä tai ulkoista. Sisäistäminen ja ulkoistaminen ovat kuitenkin toisiinsa kietoutuneet käsitteet. Sisäisiä toimintoja ei voida ymmärtää, jos niitä yritetään analysoida erillään ulkoisista toiminnoista. Kaptelin et al. (1999) mukaan kaikki toiminta on aluksi ulkoista. Toisaalta ulkoista toiminta tapahtuu sisäisen toiminnan kautta. Esimerkki sisäistämisestä ja ulkoistamisesta Kirvesmiehen talonrakennusprojektia voidaan pitää hyvänä esimerkkinä sisäisestä ja ulkoisesta toiminnasta. Ennen kuin kirvesmies oppii arvioimaan kuinka kauan talonrakentamiseen kuluu aikaa ja resursseja, hän käyttää mitä todennäköisimmin apunaan talonrakennuksen suunnitteluohjelmaa projektin arviointiin. Kun rakennusprojektit muuttuvat monimutkaisiksi tai kirvesmies aloittaa täysin erilaisen talonrakennusprojektin, hän ei enää pysty arvioimaan projektin kestoa ja/tai kustannuksia ilman apuvälineitä. Tällöin projektin arviointiprosessi muuttuu jälleen kerran ulkoiseksi. 3.3.5. Kehitys Kehitys kuuluu oleellisena osana toiminnan teorian peruspilareihin. Ihmisen toiminta muuttuu jatkuvasti ja ympäröivän maailman kehitys muokkaa myös ihmisen toimintaa. Toiminnan teoria näkee kaiken toiminnan kehityksen tuloksena eli nykyinen toiminta on muokkautunut historian vaikutuksen alaisuudessa. Myös toiminnan tekijä ja kohde muuttuvat kehityksen myötä. (Kuutti 1995) Esimerkki kehityksestä Nykyajan kirvesmiehen talonrakennusprojektin eri vaiheet ovat talonrakennustekniikan kehityksen tulosta. Kirvesmiehen käytettävissä olevat työkalut ovat kehittyneet aikojen saatossa ja edistäneet työn suorittamista. Aiemmin kirvesmies joutui tekemään monet rakennusprojektin asiat käsin ilman apuvälineitä - nykyisin työtä on helpotettu erilaisilla teknisillä apuvälineillä. Talonrakennus on siis kehittynyt vuosien saatossa. Toisaalta kehittyminen ei ole tullut ilman kirvesmiehen omaa panosta. Ts. käytössä olevat tekniset apuvälineet ovat kirvesmiesten omien innovaatioiden ja kehitysideoiden lopputuloksia. Talonrakennuksen kehittyminen on tulos jatkuva-aikaisesta vuoropuhelusta kirvesmiehen ja "tekniikan" välillä. 4. TOIMINNAN TEORIA KÄYTÄNNÖN TUTKIMUKSISSA Toiminnan teoriaa itsessään on vaikea soveltaa käytäntöön. Toiminnan teorian käytännönsovellutukset toteutetaan useimmiten jonkin toisen tieteenalan tutkimuksen yhteydessä yhdistäen ja soveltaen molempia taustateorioita. Kuutti (1995) on todennut, että yksi HCI:n alan yleisimmistä kompastuskivistä on ollut vaikuttavan teoreettisen tutkimuksen tekeminen tutkimuksista tehdyt johtopäätökset saattavat usein pohjautua pelkkiin tutkimuksen aikana tehtyihin havaintoihin. Havaintojen yhteyttä taustalla olevaan teoriaan ei pystytä luontevasti

tekemään. Taustateorian puuttuessa tutkimuksessa kerättyjen havaintojen uskottavuus kärsii. Toiminnan teorian kantavana ajatuksena on ihmisen toiminta ja sen vaikutus ympäröivään ympäristöön. Jos teorian tavoitetta verrataan HCI alan perusperiaatteisiin, näiden kahden välillä on selkeä yhtäläisyys yhteisenä tavoitteena on kohteen/järjestelmän ongelmaton käyttö, jossa käyttäjän energia kohdistuu varsinaiseen loppukohteeseen, ei siinä välillä oleviin välineisiin. Näin ollen olisi myös luontevaa soveltaa toiminnan teorian periaatteita HCI alan tutkimuksiin. The Activity Checklist HCI-tieteissä on havahduttu ymmärtämään asiayhteyden merkitys tietokoneavusteisen työn suunnittelussa. Tämä ymmärrys johtaa käyttäjän todellisen käyttötarpeen ymmärtämiseen. Idea olisi saada tämä ymmärrys ennen kuin työn- tai tehtävänsuunnittelu on edennyt liian pitkälle tai siinä vaiheessa, kun olemassa olevaa työtä tai tehtävää arvioidaan parantamistarkoituksessa. Kuten aiemmin on todettu, toiminnan teorian yksiköitä ovat tekijä, motiivi tekemiselle, tekemisen kohde sekä kulttuuriset säännöt. Toiminnan teoria ei kuitenkaan sinällään tarjoa valmiita ratkaisuja vallitsevaan ongelmaan. Kaptelinin et al. (1999) katsovat toiminnan teorian auttavan tutkijaa löytämään oikeat kysymykset. Tehdäkseen oikeiden kysymysten löytämisen tutkijalle helpommaksi, he kehittivät avuksi käytännöllisen tarkastuslistan, The Activity Checklist. Tarkastuslistan rakenne noudattaa edellä esitetyn Kaptelinin & Nardin viittä toiminnan teorian periaatetta. Koska tarkastuslista soveltuu parhaiten tietokoneavusteisen työn suunnittelun ja arviointiin, kysymällä kysymyksiä näkökulmasta: miten käyttäjä käyttää (tai tulisi käyttämään) kyseessä olevaa teknologiaa, se keskittyy erityisesti välittyminen periaatteeseen. Välittymistä pohditaan kaikkien tarkastuslistan kohtien kohdalla samalla peilaten niitä muihin periaatteisiin. Tuloksena arvioinnista saadaan vastauksia neljään näkökulmaan esimerkiksi alla esitettyjen kysymyksien muodossa: 1) Tarkoitus ja rajoitteet Mitkä ovat tutkittavan tekniikan rajoitukset? Aiheuttaako uusi tekniikka ristiriitoja käyttäjälle tai implementoitavaan järjestelmään? 2) Ympäristön fyysiset ja sosiaaliset tekijät Onko tutkittavalla tekniikalla tärkeä osa työympäristöä? Sulautuuko uusi tekniikka työympäristöön? 3) Opittavuus ja selkokielisyys Vähentääkö uusi järjestelmä turhaa oppimista/työtä? Auttaako uusi tekniikka työntekijää itseohjautuvaan työntekoon? 4) Kehitys/muuntautumiskyky Kuinka paljon aikaa uusi tekniikka vaatii sen oppimiseen? Edistikö/heikensikö uusi tekniikka työntekoa? 5 Kuva 3. Esimerkkikysymyksiä tarkastuslistasta (Kaptelinen et al. 1999). Kuva suurempana Liitteessä 1. 5. YHTEENVETO Toiminnan teorian periaatteet ovat järkeviä ja pienen pohdinnan jälkeen helpohkosti sulateltavissa. Olisi outoa kuvitella, että ihminen toimisi irrallaan ympäröivästä maailmasta. Olisi myös outoa kuvitella, että ihmisen teot ovat pelkästään eläimellisen alkukantaisia, vaistoon perustuvia tekoja. Mielestämme ihmisen toiminta on sekoitus kumpaakin teoriaa. On ymmärrettävää, että 1920-luvun tiedemaailmassa tämäkin teoria oli uraauurtavaa. Olemme sitä mieltä, että tänä päivänä ihmisen toiminnan teoria on yleissivistykseen verrattavissa olevaa osaamista ja jokaisen ihmistä tutkivan myös HCI alueen - tutkijan perusosaamista. Asiaa on tutkittu hyvin kattavasti ja materiaalia löytyy runsaasti, joten on helppo löytää ihmisen käyttäytymistä selittäviä näkökulmia ja erilaisia malleja moneen käyttäytymistieteen ongelmaan. Käytännön soveltamiskohteita löytyy siis useisiin ihmisen käyttäytymiseen liittyviin tutkimus- ja kehitysalueisiin, mutta on muistettava kyseessä olevan teoreettinen viitekehitys - ei työkalu valmiisiin ratkaisuihin. Kun teoria ja sen aikaansaamat mallit ymmärretään, voidaan käytännönkin työkaluja rakentaa esim. Activity Checklist. LÄHTEET: 1. Bannon, L.J. & Bødker, S. (1991). Beyond the interface: Encountering artifacts in use. http://www.ul.ie/~idc/library/papersreports/liambannon /13/LBsb9.html (24.10.2006) 2. Bertelsen, O.W. & Bødker, S. (2003) Activity theory. In Carroll, J. (Ed). HCI Theories and Frameworks:

Toward a Multidisciplinary Science. Morgan Kaufmann Publishers, 291 324. 3. Bødker, S. (1989) A human activity approach to user interfaces. Human-Computer Interaction, 1989, Vol. 4, 171 195. 4. Bødker, S. (1991) Through the interface: A human activity approach to user interface design. Hillsdale, NJ, Lawrence Erlbaum. 5. Engeström, Y. (1987). Learning by expanding. An activity- theoretical approach to developmental research. Helsinki. Orienta-Konsultit Oy. 6. Kaptelinin, V., Kuutti, K., Bannon, L. (1995). Activity Theory: Basic Concepts and Applications. In Blumenthal et al. (Eds.) Human-Computer Interaction. Lecture Notes in Computer Science. Springer. 7. Kaptelinin, V & Nardi, B.A. (1997) Activity Theory: basic consepts and applications. http://acm.org/sigchi/chi97/proceedings/tutorial/bn.htm (24.10.2006) 8. Kaptelinin, V., Nardi, B.A. & Macaulay, C. (1999) The Activity Checklist: a tool for representing the space of context. Interactions 6(4), July-August 1999, 27-39. 9. Kuutti, K. (1995) Activity Theory as a potential framework for human-computer interaction research. In Nardi, B., Ed. Context and Consciousness: Activity Theory and Human-Computer Interaction. Cambridge, MA, MIT Press, 17-44. 10. Leontev, A. N. (1977) Toiminta, tietoisuus, persoonallisuus. Kuopio, Savon Sana. 250. 11. Leontev, A.N. (1981) Problems of the Development of the Mind. Moscow: Progress Publishers. 12. Nardi, B., (1995) Ed. Context and Consciousness: Activity Theory and Human-Computer Interaction. Cambridge, MA, MIT Press. 13. Vygotsky, L.S. (1978). Mind in society: The development of higher psychological processe. Cambridge: Harward University Press. 6

LIITE 1 Esimerkkikysymyksiä tarkastuslistasta (Kaptelinen et al. 1999). 7