Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Transkriptio

1 Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen Museovirasto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö CUPORE yhteistyössä Suomen Unesco-toimikunnan kanssa Helsinki, Kulttuuritalo

2 Ihminen kulttuurin perustana Ihmiset välittävät toisilleen aineellista ja aineetonta perinnettä globaalisti Perinteellä ei ole ylittämättömiä rajoja ajassa, paikassa eikä sosiaalisesti Perinteen prosessi koostuu elämän koko kirjosta hyvässä ja pahassa Perinteessä on aina jatkuvuutta ja muutosta yhteen kietoutuneena Globaalissa kulttuurissa on samankaltaisuuden tihentymiä Muotoutuvat vuorovaikutuksessa tuttuuden ja vierauden tunteina, jota voi ohjata paikallisuus, sosiaaliryhmä, syntyperä, yhteinen kiinnostuksen kohde Yksi ihminen voi kokea kuuluvansa useaan tihentymään yhtäaikaisesti, niihin voi liittyä ja niistä voi erkaantua Tihentymä voi olla hetkellinen tai pitkäkestoinen

3 Kulttuuriperintö symboloi kulttuureja Kulttuuriperintö on keskeinen väline suomalaisessa, eurooppalaisessa ja globaalissa kulttuuripolitiikassa Kulttuuriperinnöllä on julkista ja yksityistä institutionaalista voimaa Ihmiset valikoivat, tuottavat, esittävät ja käyttävät hyödyksi omaksi miellettyä kulttuuriperintöä instituutioissa ja organisaatioissa Taustalla tavoitteena on luoda ja vahvistaa yhteisiä identiteettejä, suotuisaa taloudellista ja poliittista kehitystä ja inhimillistä hyvinvointia Kulttuuriperintö ammentaa arvostettavia aineksia perinteestä ja samankaltaisuuden tihentymistä Nämä kaikki kolme yhdessä muodostavat kulttuurin kokonaisuuden

4 Suojelun ja vaalimisen ajatus Vuoden 1972 Unescon maailmanperintösopimus perustuu havaintoon siitä, että kulttuuri- ja luonnonperintö on uhattuna taloudellisten ja sosiaalisten muutosten paineissa, mikä voi tuottaa perinnön haitallista köyhtymistä kaikkien kansojen keskuudessa ja kaikilla alueilla maailmassa Yleisestikin (aineellisen) kulttuuriperinnön avulla on tavoitteena säilyttää uhanalaisina pidettyjä kulttuurikohteita Paradoksaalisesti asema kulttuuriperintönä muuttaa niiden luonnetta perustavasti luomalla niille uuden aineettoman sisällön Vaikka tavoitteena ei olisi käyttöarvon lisääminen, se aina karttuu Esimerkiksi maailmanperintö matkailun arvokohteena

5 Unescon aineeton kulttuuriperintö Taustalla oleva kulttuurin määritelmä on muuttunut vuodesta 1972 vuoteen 2003 (Artikla 2 Määritelmät) "Aineettomalla kulttuuriperinnöllä" tarkoitetaan käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Tätä aineetonta kulttuuriperintöä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, yhteisöt ja ryhmät luovat jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä, vuorovaikutuksessa luonnon ja oman historiansa kanssa, ja se tuo heille tunteen identiteetistä ja jatkuvuudesta, edistäen siten kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden kunnioitusta. Tässä yleissopimuksessa keskitytään ainoastaan sellaiseen aineettomaan kulttuuriperintöön, joka vastaa nykyisiä ihmisoikeuksia koskevia asiakirjoja sekä täyttää vaatimukset yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden välisestä kunnioituksesta ja kestävästä kehityksestä

6 Kulttuurin suojelun ja sääntelyn tasapaino Juridisella sopimuksella suojellaan aineetonta kulttuuriperintöä Kokonaisuudesta hahmottuu erilaisten arvojen, toimien, käytänteiden ja tapojen osin jännitteinen kenttä Aiempaan verrattuna kollektiivisen tason lisäksi yksilöt nostetaan määritelmässä esille Tulee hyvin lähelle yksittäisiä ihmisiä ja kunkin heidän tapaansa toimia kulttuurisessa ympäristössään Ristikkäisten arvojen ja tavoitteiden mahdollisuus on tunnistettu ja otettu huomioon ihmisoikeuksien avulla Vaikka muutos ja luovuus ovat määritelmässä mukana, jatkuvuus painottuu suojelun idean kautta Tavoitteena on pitää aineeton kulttuuriperintö elävänä Ollaan lähellä sitä, että juridisella sopimuksella säädellään yksittäisten ihmisten tapaa toimia kulttuurissaan

7 Kulttuurissa elämisen ja kulttuurin hyötykäytön tasapaino Aineettomallakin kulttuuriperinnöllä on käyttöarvoa, vaikka se ei olisi kulttuuriperintökohteiden määrittämisen ensisijainen tavoite Globaalin elämystalouden vahvistumisen myötä kulttuurin taloudellinen käyttöarvo lisääntyy yleisestikin, mikä näkyy esimerkiksi matkailussa Aineettomalla kulttuuriperinnöllä on myös muuta mahdollista poliittista tai taloudellista hyötykäyttöä Tarkastelen asiaa tutkimuseettisin periaattein, joita sovellan kulttuurin hyötykäyttöön Oman kulttuuriperintönsä määrittäjä voi olla eri taho kuin sen hyötykäyttäjä Siksi on oleellista turvata Mahdollisimman laaja ja osallistava kulttuuriperinnön määrittelyoikeus Yksityisyyden suoja, myös julkisissa tiloissa yhteisöille Lisäksi taloudellista hyötyä yhteisöille, joiden kulttuuriperintöä myydään

8 Keskeistä kulttuuriperintötyössä Kulttuuriperintötyössä on oleellista ymmärtää kulttuuriperinnön juridisen sääntelyn ja sen taloudellisen ja poliittisen hyötykäytön suhde jokaisen ihmisen arkiseen kulttuuriseen elämään, globaaliin perinteen prosessiin ja perinteen samankaltaisuuden tihentymiin Eettisten periaatteiden pohtimista ja soveltamista ei tule unohtaa Laaja osallisuus sekä kulttuuriperinnön että sen hyötykäytön määrittämisessä on keskeistä, jotta kulttuuriperinnön avulla voidaan kestävästi rakentaa tulevaisuutta