Vihdin kunta Verisuon läjitysalue Luontoselvitys Luontotieto Keiron Oy 4.9.2009
4.9.2009 Luontoselvitys 1 (10) Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Tutkimusalueen sijainti ja yleiskuvaus... 2 3 Tutkimusmenetelmät... 3 3.1 Esityöt... 3 3.2 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus... 3 3.3 Kohteiden arvottamisen perusteet... 3 4 Selvitysalueen kuvaus sekä kuviot... 5 5 Tulokset... 8 6 Johtopäätökset ja suositukset... 9 Lähteet... 10 Kansikuva: Järeää lahopuuta Verisuon eteläpuolella vanhassa metsässä. Kuva Anu Luoto.
4.9.2009 Luontoselvitys 2 (10) 1 Johdanto Vihdin kunta tutkii mahdollisuutta sijoittaa puhtaiden maamassojen läjitysalue Etelä-Nummelan osayleiskaava alueella sijaitsevalle Verisuolle. Luontoselvityksen alueella tehdään vielä pohjatutkimuksia sekä tarkastellaan alueen soveltuvuutta läjityskäyttöön tulevassa yhdyskuntarakenteessa. Varsinainen suunnittelu aloitetaan vasta kun luontoselvitys, pohjatutkimukset sekä kaavallinen tarkastelu tukevat suunnitelmaa. Alustavasti on suunniteltu että suon länsiosa varataan vesialtaille ja loppuosa täytetään puhtailla maamassoilla. Alueen luontoarvoja haluttiin selvittää tarkemmin, jottei mahdollista arvokasta lajistoa tuhoutuisi. Luontoselvityksen maastotyön ja raportin on laatinut biologi FM Anu Luoto ja työtä on ohjannut biologi, FM Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä. 2 Tutkimusalueen sijainti ja yleiskuvaus Tutkimusalue sijaitsee Vihdin kunnassa Nummelan taajaman sekä Vihdin Enäjärven kaakkoispuolella. Verisuo on laaksopainanteeseen muodostunut pitkänomainen suo. Varsinaisen suoalueen lisäksi selvitysalueeseen kuuluvat myös ympäröivät kangasmaat. Selvitysalueen pinta-ala on noin 13,6 hehtaaria Selvitysalueen maaperä on keskiosista turvetta ja moreenia. Reunoilla on kalliomaita, joiden pintamaakerros on ohut. Kallioperä on hapanta graniittia. (Geotieto 2009). Selvitysalueella ei sijaitse suojelualueita. Selvitysalueelta on liitooravahavainto vuodelta 2005 (Vuorinen 2005). Liito-oravatieto löytyi myös Suomen ympäristökeskuksen Taxon -tietokannasta (Suomen ympäristökeskus 2009). Kyseistä kohdetta ei ole myöhemmässä tarkastuksessa katsottu liito-oravan elinpiiriksi (Vuorinen 2006). Selvitysalueen lähellä on yksi metsälakikohteen ominaisuudet täyttävä rehevä korpi sekä hiukan kauempana luonnontilainen noro (Vuorinen 2005). Verisuo on ojitettu tehokkaasti ja suon ominaispiirteet ovat lähes hävinneet. Syvissä ojissa oli kartoituskäynnillä runsaasti vettä. Kuivatusvedet laskevat aluksi kaivettua ojaa pitkin länteen. Myöhemmin oja muuttuu luonnontilaiseksi noroksi, jonka jälkeen vedet päätyvät Hurrin tilan peltojen reunalle. Reunaojaan pitkin vesi virtaa edelleen peltojen halki kulkevaan valtaojaan ja sitä myöten Vihdin Enäjärven Reuhoonlahteen. Selvitysalueen läpi kulkee metsätie, joka tulee etelästä Toivolan tilan pihaalueen lävitse ja jatkuu Verisuon pohjoisreunaa länteen Hurrin tilan suuntaan.
4.9.2009 Luontoselvitys 3 (10) 3 Tutkimusmenetelmät 3.1 Esityöt Verisuo kuuluu Nummelan eteläosien osayleiskaava-alueeseen, josta on tehty aiemmin seuraavat yleistasoiset selvitykset: Nummelan eteläosien osayleiskaava, luontoselvitys 2005 Nummelan eteläosien osayleiskaava, liito-oravaselvitys 2006 Nummelan eteläosien osayleiskaava, täydentävä luontoselvitys, kasvillisuus ja linnut 2008 Uhanalaisten lajien esiintymistä alueella selvitettiin teettämällä haku Suomen ympäristökeskuksen Taxon eliölajitietokannasta. Selvitysalue kuvioitiin alustavasti ortoilmakuvan perusteella. 3.2 Elinympäristöjen ja kasvillisuuden kartoitus Maastotyöt tehtiin heinäkuun alussa (1.7.2009). Selvitysalue kuljettiin läpi jalan. Elinympäristöt luokiteltiin metsätyyppeihin ja muihin elinympäristötyyppeihin. Metsiä arvotettiin mm. puuston iän, rakenteen ja luonnontilaisuuden perusteella. Kasvillisuuden yleispiirteet kartoitettiin elinympäristöjä määritettäessä. Yleiset ja havaitut huomionarvoiset kasvilajit kirjattiin, mutta selvityksen tavoitteena ei ollut laatia kattavaa putkilokasvilistaa. Maastokarttana käytettiin Vihdin kunnan kantakarttaa mittakaavassa 1:4000. Kuvioiden rajaamisessa käytettiin apuna GPS-paikanninta. 3.3 Kohteiden arvottamisen perusteet Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat seuraavat tekijät: - luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 /LsA 10 ) - erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 /LsA 23 ) - luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 /LsA 24 ) - metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 /MeA 7 & 8 ) - vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a :ssä mainittu luontotyyppi. - arvokas vesialue tai virtavesi - perinnemaiseman luontotyyppi - geologisesti arvokas muodostuma - uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä - uhanalainen luontotyyppi - muut luonnonsuojelullisesti arvokas kohde, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä
4.9.2009 Luontoselvitys 4 (10) Kohteiden luonnonsuojelullinen arvo on ilmaistu seuraavalla asteikolla: 5 Valtakunnallisesti arvokas kohde. Kansallinen arvo on kohteella, jossa esiintyy erittäin uhanalainen laji tai elinympäristö. Kohde voi myös olla ainutlaatuinen. Arvokas elinympäristöjen kokonaisuus, joka luo edellytykset runsaalle ja erikoistuneelle lajistolle, voi olla kansallisesti arvokas. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii suojelualueen perustamista. 4 Maakunnallisesti arvokas kohde, jos ympäristö on maakunnallisesti harvinainen ja luonnoltaan arvokas. Siinä esiintyy uhanalainen laji tai lajeja, edustavaa arvokasta tai uhanalaista elinympäristöä tai luonnontilaisuus luo edellytykset useille harvinaisille lajeille. Luonnonarvojen säilyttäminen vaatii yleensä suojelualueen perustamista. 3 Paikallisesti erittäin arvokas kohde, jos ympäristö on tavanomaisesta poikkeava, mutta ei kuitenkaan ainutlaatuinen. Harvinainen laji, lajirikkaus, arvokas elinympäristö tai hyvä luonnontila voivat tuoda ympäristölle tämän arvon. Kohteella on sellaisia luonnonarvoja, jotka yleensä vaativat selviä rajoituksia alueen maankäyttöön. 2 Paikallisesti arvokas kohde. Kohteella on jonkin verran luonnonarvoja, jotka yleensä voi helposti säilyttää, vaikka aluetta käytetään normaalisti rakentamiseen tai metsänhakkuisiin. Kohteiden sijainnin voi merkitä kaavaan informatiivisena merkintänä, jotta se tulee paremmin huomioitua maankäytössä. 1 Joitakin luontoarvoja, eli tavanomaista luontoa edustava kohde. Ei rajoituksia normaaliin rakentamiseen tai maankäyttöön. 0 Ei erityisiä luontoarvoja, jos ympäristö on muokattu ja luonnontila muuttunut. Vähäarvoinen, tuhoutunut kohde.
4.9.2009 Luontoselvitys 5 (10) 4 Selvitysalueen kuvaus sekä kuviot Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3 Kuvio 4 Iäkäs tuore kangasmetsä Kuvio sijaitsee Verisuon suoaltaan eteläpuolella pohjoiseen avautuvassa rinteessä. Etelässä kuvio rajautuu suurehkoon hakkuualueeseen. Kuvio on pääosin mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasmetsää. Leimallista kuvion metsälle on poikkeuksellisen runsas lahopuun määrä. Kuvion koillisosassa on hakkuun reunalta kaatunut useita kuusia metsän sisään. Lahopuuta on kuitenkin koko kuvion alueella. Kuvion puuston rakenne on monipuolinen, vaikkakin vanhin, yli 100 v, ikäluokka puuttuu. Kuviolla ei ole merkkejä lähivuosikymmeninä tehdyistä hakkuista. Yksittäiset vanhat kannot ovat täysin lahonneita ja kasvillisuuden peittämiä. Kuviolla on todennäköisesti tehty harsintahakkuita viimeksi yli 50 vuotta sitten. Kuvio on osa Vesisuon linnustollisesti paikallisesti merkittäväksi arvotettua aluetta (Pimenoff, Luoto & Seimola 2008). Lintudirektiivin lajeista kuviolla on tavattu pyy. Kuviolla kasvoi jonkin verran varttuneita metsiä suosivaa melko yleistä kämmekkää yövilkkaa. Valtalajeja ovat tuoreen kankaan tyyppilajit: mustikka, metsäkastikka, metsämaitikka, oravanmarja. Pohjakerroksessa vallitsevat metsäkerros ja seinäsammal sekä kynsisammalet. Puusto on pääosin iäkästä kuusta, mutta siellä täällä kasvaa koivuja ja mäntyjä. Myös joitakin suuria haapoja kasvaa etenkin rinteen yläosassa. Haavoissa ei havaittu koloja. Arvo: 2, paikallisesti arvokas kohde Nuori koivu-mäntytaimikko Kuvio on lehtomaista kangasta, jolla kasvaa noin 10 15 vuoden ikäinen koivu- ja mäntytaimikko. Kenttäkerrosta vallitsevat erityisesti metsäkastikka sekä lauha. Lisäksi kuviolla kasvaa mm. metsäalvejuurta ja oravanmarjaa. Arvo: 1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Kalliometsä Kuvio koostuu pääosin kalliometsästä. Pohjoisosasta metsää on harvennettu ja puusto koostuu jättömännyistä. Eteläosassa puusto on kerroksellisempaa. Mänty on pääpuuna, mutta sen alla kasvaa kuusta sekä koivuja. Kuvio muistuttaa lähinnä kuivaa puolukkatyypin (VT) kangasta. Kanerva ja puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Arvo: 1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Kuusimetsikkö Verisuon pohjoisreunalla on entistä korpea, joka on muuttunut ruohoturvekankaaksi suon ojituksen seurauksena. Puusto muodostuu pääosin kuusesta, joista osa on varsin järeitä. Kuusten lisäksi ylispuina on myös mäntyä sekä joitakin koivuja. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. metsäalvejuuri, käenkaali,
4.9.2009 Luontoselvitys 6 (10) Kuvio 5 Kuvio 6 Kuvio 7 Kuvio 8 Kuvio 9 oravanmarja, metsäkorte. Sammalpeite muodostuu lähinnä metsäsammalista, lähinnä seinäsammalesta. Rahkasammallaikkuja on siellä täällä. Arvo:1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Verisuon keskiosat Verisuon keskiosat ovat ojituksen seurauksena muuttuneet rajusti. Ojat reunustavat suoaluetta molemmilta reunoilta, minkä lisäksi suon keskelle on vedetty syvä kokoojaoja. Kaikki ojat ovat syviä sekä leveitä ja maastokäynnin aikana melko runsasvetisiä. Ojituksesta lienee aikaa vähintään 20 vuotta. Suon alkuperäistä tyyppiä on vaikea arvailla, sillä kuivatusvaikutus on ollut niin suuri. Ylispuina kasvaa mäntyjä sekä koivuja, joka viittaisi rämeeseen. Rämevarpuja ei juuri ole enää näkyvissä, sillä tiheä kuusialikasvos on pimentänyt kenttäkerroksen. Arvo: 1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Entinen räme Kuvio lienee ollut tupasvillarämettä, josta on vielä vähäisiä merkkejä näkyvissä. Kuviolla kasvaa mäntytaimikko. Mättäillä kasvaa vielä jonkin verran rämevarpuja ja välipinnoilla rahkasammalia. Yksittäisiä kosteampia laikkuja esiintyy myös. Arvo:1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Talousmetsäkuusikko Kuusikko on mustikkatyypin tuoretta kangasta ja paikoin lehtomaista kangasta. Kuviota on harvennettu ja puusto on tasaikäistä kuusikkoa. Arvo: 1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Tuore kangas Rinnemetsä on tuoretta mustikka tyypin kangasta. Kuvio on harvennushakattu ja jättöpuuna on mäntyä. Kuvio on tällä hetkellä varsin ryteikköinen, sillä hakkuutähteitä on jätetty maahan. Mäntyjen lisäksi puustossa on myös kuusta ja koivua. Kenttäkerrosta vallitsevat mustikka ja metsäkastikka ja lauha. Arvo: 1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava Nuori sekametsä Rinne tien yläpuolella on uudistettu männylle noin 20 vuotta sitten. Männyn lisäksi sekapuuna kasvaa koivua. Metsätyyppi on lähinnä kuivaa puolukkatyypin kangasta, jota hakkuu on aikoinaan muuttanut ruohovaltaisemmaksi. Nyt kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti metsäkastikka ja sananjalkaa sekä kanervaa, puolukkaa, rätvänää sekä metsämaitikkaa. Arvo:1, joitakin luontoarvoja, tavanomaista luontoa edustava
Luontotieto Keiron Oy 4.9.2009 Kuvio 10 Vihdin kunta, Verisuon läjitysalue Luontoselvitys 7 (10) Kuusimetsikkö Kuvio on tuoretta ja lehtomaista kangasta. Pääpuuna on kuusi, joka on varsin tasaikäistä, noin 60-vuotiasta. Puustoa on harvennut jossain vaiheessa. Kuusen seassa on jonkin verran koivua ja mäntyä. Kolme suurta haapaa kasvaa lähellä kuvion halki kulkevaa polkua. Näistä yhdeltä on aiemmin löytynyt liito-oravan papanoita (Vuorinen ja Pimenoff 2005). Tarkastuskäynnillä vuotta myöhemmin papanoita ei löytynyt (Vuorinen 2006). Liitooravan papanoita ei löytynyt myöskään tämän selvityksen maastokäynnillä, joskaan ajankohta ei ollut otollinen papanoiden löytymiselle. Vuorisen (2005) mainitsema korpi sijaitsee kuvion pohjoisosassa osittain selvitysalueen ulkopuolella: Metsä vaihtuu pohjoisosassa kookaspuustoiseksi tervaleppä-kuusikorveksi. Se on tyypiltään ruohokorpea. Korven reunaan asti on kaivettu oja, mutta se ei kuivata paljoakaan korpea. Arvo: 2, paikallisesti arvokas kohde Kuvio 11 Saniaislehto Kuvion 10 länsiosassa on pieni piilonoro, jonka varrella kasvaa suuria hiirenportaita ja kasvillisuus on lähinnä saniaislehtoa. Lehdon lajistoon kuuluvat myös mm. kevätlinnunsilmä, korpi-imarre sekä jänönsalaatti. Piilonorolla ei ole selvästi havaittavaa uomaa, vaan vesi liikkuu suurehkojen kivien ja juurakoiden alla. Kuvion pinta-ala on 0,04 hehtaaria. Arvo: 2, paikallisesti arvokas kohde Kuva 1 Hiirenportaita kuvion 11 saniaislehdossa. Kuva Anu Luoto
4.9.2009 Luontoselvitys 8 (10) 5 Tulokset Verisuon selvitysalue on pääosin metsätalouden muovaamaa aluetta. Itse Verisuo on vankasti ojitettu. Alueen luonnontila on siinä määrin muuttunut, ettei suurimmalla osalla alueesta ole vaateliaille lajeille sopivaa elinympäristöä. Putkilokasvilajeja havaittiin ja kirjattiin kaikkiaan 83 kappaletta. Lista kasvilajeista löytyy liitteestä 1. Uhanalaisia lajeja ei maastokäynnillä havaittu. Uhanalaisista lintulajeista on alueelta tavattu aiemman selvityksen mukaan tiltaltti sekä direktiivilajeista pyy. Lisäksi lähistöltä on havainnot teerestä, joka on silmälläpidettävä direktiivilaji sekä varpuspöllöstä (D1-laji). (Pimenoff, Luoto & Seimola 2008). Metsälain 10 :ssä määriteltyjä erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. rehevät lehtolaikut, joiden tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Selvitysalueelta löytyi yksi rehevä lehtolaikku, kuvio 11, joka on lähinnä saniaislehtoa. Kuvion pinta-ala on 0,04 hehtaaria. Elinympäristöjen arvotus esitetään taulukossa 1. Pääosin selvitysalueen on katsottu olevan tavanomaista, joitakin luontoarvoja sisältävää. Kolmen kuvion on arvioitu olevan elinympäristöinä paikallisesti arvokkaita. Taulukko 1 Elinympäristöjen arvoluokitus luontoarvojen perusteella Arvo Kuviot Pinta-ala (ha) Valtakunnallisesti arvokas - 0 Maakunnallisesti arvokas - 0 Paikallisesti erittäin arvokas - 0 Paikallisesti arvokas 1, 10, 11 1,6 Joitakin luontoarvoja 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 12 Vähäarvoinen, tuhoutunut - 0
4.9.2009 Luontoselvitys 9 (10) 6 Johtopäätökset ja suositukset Verisuo on kapea suoalue, jota ympäröivät pääosin talousmetsäkäytössä olevat kangasmetsät. Itse suo on ojitettu ja sen luonnontila on muuttunut. Ojituksen seurauksena suolajisto on taantunut ja hävinnyt. Alueella ei ole erityisiä kasvistollisia arvoja. Verisuon eteläpuolella on vanhaa metsää, jossa on melko runsaasti eri-ikäistä ja -kokoista lahopuuta. Puusto on kohtuullisen iäkästä eikä merkkejä hakkuista ole nähtävissä. Tämä reunametsä on osa paikallisesti arvokkaaksi arvioitua linnustoaluetta. Alueelta on havaintoja muutamasta uhanalaisesta tai direktiivin suojelemasta lintulajista (pyy, tiltaltti). Nämä molemmat lajit löytänevät sopivaa elinympäristöä Verisuon eteläpuoliselta metsäalueelta. Verisuon vedet laskevat lounaaseen ojauomaa pitkin, joka myöhemmin muuttuu luonnontilaiseksi noroksi. Täyttömaa-alueelta tulevat vedet on tarkoitus ohjata ojauomaan laskeutusaltaiden kautta. Luonnontilaista norouomaa ei tule ojittaa tai muuten muuttaa ilman ympäristölupaa. Noron vesitaloudessa mahdollisesti läjitysalueen myötä tapahtuvat muutokset eivät todennäköisesti ole vesilain tarkoittamia muutoksia. Suunniteltu läjitysalue tulisi luontoarvojen säilymiseksi sijoittaa siten, että kuvion 1 vanhan metsän alue säilyy. Läjitysalue voidaan ilman luontoarvojen vähentymistä sijoittaa selvitysalueen keski- ja pohjoisosaan.
4.9.2009 Luontoselvitys 10 (10) Lähteet [online] Geotieto 2009: Geologiset aineistot. Url: http://geomaps2.gtk.fi/geo/. Luettu 6.7.2009 Pimenoff, S., Luoto, A. & Seimola, T. 2008: Nummelan eteläosien osayleiskaava. Täydentävä selvitys: kasvillisuus ja linnusto 2008. Vihdin kunta, julkaisematon raportti. 37 s, 12 liites. ja 7 karttaliitettä. [pc] Suomen ympäristökeskus 2009: Taxon-tietokanta. Listaus uhanalaisista lajeista. Vuorinen, E. 2005: Nummelan eteläosien osayleiskaava. Luontoselvitys 2005. Vihdin kunta, julkaisematon raportti. 47 s, 13 liitettä. Vuorinen, E. 2006: Nummelan eteläosien osayleiskaava. Liito-oravaselvitys 2006. Vihdin kunta, julkaisematon raportti. 11 s, 4 liitettä.
4.9.2009 Luontoselvitys 1 (2) Liite 1 Lajiluettelo Havaitut ja kirjatut putkilokasvit. Luettelossa lajit ovat tieteellisen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Tieteelliset nimet Retkeilykasvion (4. painos) mukaan. Tieteellinen nimi Acer platanoides Achillea millefolium Achillea ptarmica Aegopodium podagraria Alchemilla sp. Alnus glutinosa Alnus incana Anemone nemorosa Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Arctostaphylos uva-ursi Artemisia vulgaris Athyrium filix-femina Betula pendula Calamagrostis arundinacea Calamagrostis epigejos Calluna vulgaris Caltha palustris Campanula rotundifolia Carex globularis Carex rostrata Chrysosplenium alternifolium Convallaria majalis Dactylis glomerata Dactylorhiza maculata Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Dryopteris carthusiana Empetrum nigrum Epilobium angustifolium Equisetum sylvaticum Festuca ovina Filipendula ulmaria Fragaria vesca Geranium sylvaticum Goodyera repens Gymnocarpium dryopteris Hepatica nobilis Juniperus communis Ledum palustre Lemna minor Leucanthemum vulgare Linnaea borealis Lupinus polyphyllus Lysimachia thyrsiflora Maianthemum bifolium Melampyrum pratense Suomalainen nimi vaahtera siankärsämö ojakärsämö vuohenputki poimulehti tervaleppä harmaaleppä valkovuokko tuoksusimake koiranputki sianpuolukka pujo hiirenporras rauduskoivu metsäkastikka hietakastikka kanerva rentukka kissankello pallosara pullosara kevätlinnunsilmä kielo koiranheinä maariankämmekkä nurmilauha metsälauha metsäalvejuuri variksenmarja maitohorsma metsäkorte lampaannata mesiangervo ahomansikka metsäkurjenpolvi yövilkka metsäimarre sinivuokko kataja suopursu pikkulimaska päivänkakkara vanamo komealupiini terttualpi oravanmarja kangasmaitikka
4.9.2009 Luontoselvitys 2 (2) Melampyrum sylvaticum metsämaitikka Melica nutans nuokkuhelmikkä Menyanthes trifoliata raate Milium effusum tesma Mycelis muralis jänönsalaatti Oxalis acetosella käenkaali Phegopteris connectilis korpi-imarre Phleum pratense ssp. pratense timotei, nurmitähkiö Picea abies kuusi Pilosella officinarum huopakeltano Pinus sylvestris mänty Plantago major piharatamo Poa nemoralis lehtonurmikka Populus tremula haapa Potentilla erecta rätvänä Potentilla palustris kurjenjalka Prunus padus tuomi Pteridium aquilinum sananjalka Ranunculus acris niittyleinikki Ranunculus repens rönsyleinikki Rubus idaeus vadelma Rubus saxatilis lillukka Rumex longifolius hevonhierakka Salix caprea raita Scirpus sylvaticus korpikaisla Solidago virgaurea kultapiisku Sorbus aucuparia ssp. aucuparia pihlaja Stellaria graminea heinätähtimö Taraxacum sp. voikukka Trientalis europaea metsätähti Trifolium repens valkoapila Tussilago farfara leskenlehti Urtica dioica nokkonen Vaccinium myrtillus mustikka Vaccinium vitis-idaea puolukka Vicia cracca hiirenvirna