KOTKAN KYMIJOEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Markku Nironen & Marko Vauhkonen LUONNOS 3.12.2007
KOTKAN KYMIJOEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 SUUNNITTELUALUE... 6 3 TEHDYT SELVITYKSET JA SUUNNITTELUN KULKU... 6 3.1 AIEMMAT SELVITYKSET JA LUONTOTIEDOT... 6 3.2 SUUNNITTELUA VARTEN TEHDYT SELVITYKSET... 6 3.3 SUUNNITTELUN KULKU... 8 3.3.1 Kokoukset ja maastokatselmukset... 9 3.3.2 Tiedotus ja yleisötilaisuudet...10 4 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA...10 4.1 KYMIJOKI VESISTÖNÄ...10 4.1.1 Kymijoki ja sen valuma-alue...10 4.1.2 Kymijoen käyttö ja luonnontilan muutokset...11 4.1.3 Kymijoen vedenlaatu ja pohjasedimentit...12 4.2 KYMIJOEN MAISEMA...14 4.3 KYMIJOEN LUONTO JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET...17 4.3.1 Luonnonolot...17 4.3.2 Arvokkaat luontokohteet...18 4.4 KAAVOITUS...21 4.5 VIRKISTYSKÄYTTÖ JA LUONTOMATKAILU...22 4.6 SUUNNITELMAT JA HANKKEET...22 5 HOIDON JA KÄYTÖN TAVOITTEET JA TARPEET...25 5.1 YLEISET TAVOITTEET JA TARPEET...25 5.2 YLEISÖPALAUTE...25 6 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET...27 6.1 MAISEMANHOITO...28 6.2 MATKAILU- JA VIRKISTYSKÄYTTÖ...28 6.2.1 Ulkoilureitit ja luontopolut...28 6.2.2 Melonta ja veneily...29 6.2.3 Lintutornit, katselupaikat ja opasteet...30 6.2.4 Palvelurakenteet...30 6.2.5 Metsästys...31 6.2.6 Virkistyskalastus...32 6.3 KYMIJOEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO JA KÄYTTÖ...32 6.3.1 Langinkoski...32 6.3.2 Laajakoskenjärvi...32 6.3.3 Kyminlinna...36 6.3.4 Metsäkylä Kyminkartano...38 6.3.5 Suutarinsaari Metsäkylänsaari...39 6.3.6 Kultaanmaan valkoselkätikkametsät...41 6.3.7 Varkaho...43 6.3.8 Vittossaari, Lakioissaari ja Riitasaari...45 6.3.9 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppi...47 6.3.10 Muut suojeltavien luontotyyppien esiintymät...48 6.3.11 Suojeltavien lajien esiintymät...49 6.4 MUUT LUONTOKOHTEET JA LAJIESIINTYMÄT...49 6.4.1 Perinnemaisemat...49 6.4.2 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit...50 2
6.4.3 Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät...51 6.4.4 Muut uhanalaiset eliölajit...52 6.5 RANTOJEN KUNNOSTUS...52 6.6 YHTEENVETO EHDOTETUISTA TOIMENPITEISTÄ, ALUSTAVA AIKATAULU JA VASTUUTAHOT...53 6.7 LISÄTUTKIMUSTARPEET JA SEURANTA...54 7 HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMAN VAIKUTUKSET NATURA 2000 -ALUEISIIN...54 7.1 ARVIOINNIN PERUSTEISTA...54 7.2 KYMIJOEN NATURA 2000 -ALUE...55 7.2.1 Vaikutukset suojelun perusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin...59 7.2.2 Vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin...59 7.2.3 Yhteisvaikutukset...59 7.2.4 Yhteenveto vaikutuksista...59 7.3 LAAJAKOSKENJÄRVEN NATURA 2000 -ALUE...59 7.3.1 Vaikutukset suojelun perusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin...59 7.3.2 Vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin...59 7.3.3 Yhteisvaikutukset...59 7.3.4 Yhteenveto vaikutuksista...59 7.4 MUHJÄRVEN NATURA 2000 -ALUE...60 7.4.1 Vaikutukset suojelun perusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin...60 7.4.2 Vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin...60 7.4.3 Yhteisvaikutukset...60 7.4.4 Yhteenveto vaikutuksista...60 7.5 VALKMUSAN NATURA 2000 -ALUE...60 7.5.1 Vaikutukset suojelun perusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin...61 7.5.2 Vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin...61 7.5.3 Yhteisvaikutukset...61 7.5.4 Yhteenveto vaikutuksista...61 8 VAIKUTUKSET MUIHIN ERITYISIIN LUONTOARVOIHIN...61 9 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA VIRKISTYSKÄYTTÖÖN...61 10 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS...61 Pohjakarttojen käyttöoikeusluvat: MML/KRK/05 ja KASU/11/07. Kansi: Kymijoen uomaa Koivukosken padon alapuolella. Valokuva Markku Nironen, 9.8.2006. 3
1 JOHDANTO Kalakotka-hanke on Cursor Oy:n hallinnoima hanke, jolla kehitetään Kymijoen ja sen edustan kalastus- ja luontomatkailua. Tässä hankkeessa on useita toiminnallisia kokonaisuuksia mm. Kotkan Kymijoen osayleiskaava ja Kotkan Kymijoen hoito- ja käyttösuunnitelma. Kotkan kaupunki aloitti Kymijoen osayleiskaavatyön. keväällä 2005. Vuosien 2005-2007 aikana Kymijoella tehtiin sekä kaavoitusta että hoito- ja käyttösuunnitelmaa palvelevia luonto- ja maisemaselvityksiä. Kymijoen hoito- ja käyttösuunnitelman laajuudesta ja työohjelmasta tehtiin päätös Kalakotkahankkeen kaavoitusryhmän kokouksessa 20.4.2006. Kaavoitusryhmä on ohjannut myös hoito- ja käyttösuunnitelman tekemistä. Kalakotka-hankkeessa on tehty suunnitelmaa Kymijoen kalatalouden kehittämiseksi seuraavan viidentoista vuoden aikana. Kalatalouden kehittämissuunnitelman raportissa tullaan kuvaamaan kattavasti Kymijoen kehittymistä ja nykytilaa, mm. vedenlaatua, säännöstelyä, pohjaeläimistöä, kaloja ja kalastusta. Raportissa esitetään toimenpiteitä, joilla parannetaan edellytyksiä Kymijoen vaelluskalojen luontaiselle lisääntymiselle. Lisäksi suunnitelmassa esitetään kuinka kalastus tulisi järjestää, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä tuotto vaarantamatta nyt orastavaa ja tulevaisuudessa laajamittaista lohen luonnonpoikastuotantoa. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on laatinut yleissuunnitelman (Kaakkois- Suomen ympäristökeskus 2006), jossa on arvioitu Natura 2000 -alueiden hoidon tarvetta ja kiireellisyyttä. Kymijoen Natura-alue on arvioitu kiireellistä suunnittelua vaativaksi kohteeksi, jossa suunnitelma tulisi laatia viiden vuoden kuluessa. Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma kattaa Kymijoen laajasta Natura 2000 -alueesta vain Kotkan kaupunkiin kuuluvan osan. Hoito- ja käyttösuunnitelma tulisi laajentaa käsittämään koko Kymijoen Natura 2000 -alue. Natura 2000 -alueille ja muille luontoalueille laadittavat hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat näiden alueiden hoitoa ja käyttöä ohjaavia suunnitelmia. Ympäristökeskus antaa lausunnon Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta, jos tekijänä on muu taho kuin ympäristökeskus. Yksityismaiden luonnonsuojelualueiden osalta todetaan monien kohteiden rauhoitusmääräyksissä, että ympäristökeskus hyväksyy hoitoa ja käyttöä koskevat suunnitelmat. Metsähallitus vastaa valtion omistamien luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmista. Kotkan Kymijoen hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on esittää Kymijoen Natura 2000 -alueelle ja muille luonnoltaan arvokkaille kohteille hoito- ja kunnostustoimenpiteitä, joilla voidaan turvata ja parantaa niiden luontoarvoja. Suunnitelma ei sisällä toimenpidepiirroksia tai kustannuslaskelmia, vaan se osoittaa hoidettavia alueita ja niille sopivia menetelmiä. Lisäksi suunnitelmassa ehdotetaan toimenpiteitä, joilla voidaan ohjata ja kehittää Kymijoen virkistyskäyttöä niin että luonnonarvot säilyvät. Yksityiskohtaisempia toimenpidesuunnitelmia laaditaan tarvittaessa erikseen ja niistä kuullaan maanomistajia ja muita intressitahoja. 4
Kuva 1. Kotkan Kymijoen suunnittelualue (musta katkoviiva) ja Natura 2000 -alueiden rajat (punaiset viivat). Mittakaava n. 1:100 000. 5
2 SUUNNITTELUALUE Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on tarkasteltu Kotkan Kymijoen Natura 2000 - aluetta sekä niitä osayleiskaava-alueen arvokkaita luontokohteita, joille on tarpeen antaa luontotyyppien ja lajien hoitoon sekä alueiden virkistyskäyttöön liittyviä suosituksia. Suunnittelualue (kuva 1) on hyvin monimuotoinen ja laaja. Kymijoen rantaan ulottuu kaupunginosien asunto- ja teollisuusalueita, puistoja ja virkistysalueita, laajoja maa- ja metsätalousalueita sekä luonnonsuojeluun varattuja alueita. Kymijoen Natura 2000 -alueeseen kuuluu koko jokijakso Kotkan kaupungin alueella lukuun ottamatta Korkeakoskenhaaraa ja Huumanhaaraa sekä joitakin pieniä sivu-uomia Hurukselan kylässä. Vesialueen lisäksi Kymijoen Natura 2000 -alueeseen kuuluvat Langinkosken luonnonsuojelualue ja Laajakoskenjärvi sekä useita rantojen metsäalueita ja saaria. 3 TEHDYT SELVITYKSET JA SUUNNITTELUN KULKU 3.1 AIEMMAT SELVITYKSET JA LUONTOTIEDOT Kymijoen alueelta on olemassa julkaistuja luontotietoja usean vuosikymmenen ajalta. Keskeiset selvitykset ja julkaisut on koottu tämän raportin lähdeluetteloon. Luontoselvitysten yhteydessä on lisäksi haastateltu useita Kymijokea tuntevia tutkijoita ja luontoharrastajia. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki vuonna 2004 Kyminlinnan linnoitusalueen luontoselvitykset, joista on julkaistu erillisraportti (Vauhkonen 2004). Selvitysalueena olivat Senaattikiinteistöjen hallinnassa olevat linnoitusalueen keskeiset osat, joiden pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Raportissa annetaan suosituksia luontoarvojen huomioimisesta Kyminlinnan linnoituksen tulevassa käytössä ja sen suunnittelussa sekä alueen hoidossa. 3.2 SUUNNITTELUA VARTEN TEHDYT SELVITYKSET Kotkan Kymijoen osayleiskaava-alueen luontoselvityksistä ovat vastanneet luontokartoittaja Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä sekä FM Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Luontoselvitys Kotkansiipi teki syksyllä 2004 koko osayleiskaava-alueelta esiselvityksen maastotöineen (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Keväällä 2005 Petri Parkko teki liito-oravaselvityksiä, joiden tulokset lisättiin em. luontoselvitysraporttiin. Keväällä ja kesällä 2005 tehtiin linnusto- ja sudenkorentoselvityksiä Laajakoskenjärvellä, Huumanpohjassa, Jumalniemessä ja Hurukselan Vuorenjoella (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005b e). Ympäristösuunnittelu Enviro Oy teki vuonna 2005 Kymijoen ranta-alueilta, saarista sekä Jumalniemen ja Hurukselan alueilta luontotyyppien ja arvokkaiden luontokohteiden selvitykset. Työtä täydennettiin vuosina 2006 ja 2007. Luontoselvitysraportti (Nironen & Vauhkonen 2007) on saatavissa Kotkan kaupungin www-sivuilta. 6
Esiselvitys 2004 Luontokartoittaja Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä aloitti Kymijoen osayleiskaavan luontoselvitykset syksyllä 2004. Kaava-alueen aiemmat luontotiedot koottiin esiselvityksenä. Maastotyöt aloitettiin 25.10.2004 Jumalniemen alueelta (osa-alue 1) ja päätettiin 20.11.2004 Hurukselaan (osa-alue 4). Inventointi kattoi koko osayleiskaava-alueen lukuun ottamatta Kymijoen saaria. Selvityksen maastotyöt keskitettiin karttatarkastelun perusteella valituille alueille: ojittamattomille soille, yhtenäisille metsäalueille, leveille rantavyöhykkeille, sivujoille ja -puroille sekä kallioalueille. Nämä kohteet inventoitiin kävelemällä ne läpi. Alueet, joilla pelto ulottui lähes jokeen asti, tutkittiin yleispiirteisesti. Haapaa kasvavilla alueilla arvioitiin liito-oravan esiintymisen todennäköisyys. Esiselvityksen tuloksista kirjoitettiin raportti (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Liito-oravaselvitys 2005 Liito-oravaselvitys tehtiin ajalla 30.3. 11.4.2005, jolloin inventoitiin syksyllä 2004 potentiaalisiksi liito-oravan elinympäristöiksi arvioidut metsäalueet. Lajin papanoita etsittiin kookkaiden haapojen ja kuusien tyviltä. Maastotyöt tekivät Petri Parkko ja MTI Niina Rinne Luontoselvitys Kotkansiivestä. Inventoinnin tulokset on sisällytetty vuoden 2004 esiselvityksen raporttiin (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005a). Linnustoselvitykset 2005 Keväällä 2005 Petri Parkko teki linnustoselvitykset Laajakoskenjärvellä sekä Huumanpohjan ja Jumalniemen alueilla. Linnustoselvitysten menetelmät ja tulokset on koottu erillisiksi raporteiksi (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005b, c). Sudenkorentoselvitykset 2005 Petri Parkko selvitti kesällä 2005 Laajakoskenjärven ja Huumanpohjan sekä Hurukselan Vuorenjoen sudenkorentoja. Maastotöiden tavoitteena oli selvittää tutkituilta alueilta luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen sudenkorentojen (lumme-, täplä- ja sirolampikorento) esiintyminen. Lisäksi havainnoitiin muuta sudenkorentolajistoa. Selvityksistä on tehty raportit (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005d, e). Luontotyyppi- ja luontokohdeselvitykset 2005 2007 FM Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä selvittivät osayleiskaava-alueen luontotyyppejä ja arvokkaita luontokohteita loppukesällä 2005. Työtä täydennettiin kesällä 2006. Maastotyöt keskitettiin Kymijoen ranta-alueille, Jumalniemeen ja Hurukselan kylän alueelle. Kymijoen ranta-alueet käytiin kattavasti läpi ja niiltä inventoitiin 50 100 metrin levyiseltä vyöhykkeeltä luonnon nykytilaa, kasvillisuutta, eliölajistoa ja arvokkaita luontokohteita. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien tunnetut kasvupaikat tarkastettiin. Natura 2000 -alueelta inventoitiin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien esiintyminen. Maastotyöt tehtiin 1.8. 14.9.2005 välisenä aikana (yhteensä 28 työpäivää). Kymijoen vedenpinta oli elokuun maastotöiden 7
aikana noin 30 cm keskivettä ylempänä, mikä vaikeutti mm. luhta-alueiden kasvillisuuden ja kasviston inventointia. Kesinä 2006 ja 2007 käytettiin täydentäviin luontoselvityksiin yhteensä 15 työpäivää. Laajakoskenjärven kasvillisuusselvitys 2005 Laajakoskenjärveltä laadittiin elokuussa 2005 kasvillisuuskartta osana Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:n maastotöitä. Kasvillisuuskuviot rajattiin alustavasti ilmakuvapohjalle. Kuvioiden rajoja tarkastettiin ja niiden kasvillisuutta inventoitiin maastossa kahden työpäivän aikana. Samalla kirjattiin muistiin alueella tavatut kasvilajit. Maisemaselvitys MA-Arkkitehdit (2007) teki Kymijoen osayleiskaavatyön yhteydessä Kymijokilaakson maisemaselvityksen. Työssä on selvitetty Kymijokilaakson maiseman historiaa ja nykytilaa sekä määritelty maiseman arvot ja ongelmat kaavoituksen pohjaksi. Pääosa osayleiskaava-alueesta on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Lisäksi kaava-alueella sijaitsee arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Maisema-arvojen turvaaminen onkin osayleiskaavan keskeisimpiä tavoitteita. Maatilaselvitys Kymijoen varren kylissä tehtiin vuonna 2006 maatilaselvitys (Pakkanen 2006), jossa kartoitettiin maatilayrittäjien ja maanomistajien toivomuksia ja ajatuksia alueidensa maankäytöstä. Näin voidaan luoda kattava kokonaiskuva alueella harjoitettavasta maataloudesta ja sen kehityssuunnista. Maatilaselvityksessä on huomioitu myös alueen maisema ja maaseutuympäristön arvokkaat elinympäristötyypit, joiden hoitoon ja ylläpitoon viljelijät voivat hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia (Pakkanen 2006). 3.3 SUUNNITTELUN KULKU Hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS) valmistelu aloitettiin keväällä 2006, jolloin suurin osa tarvittavista selvityksistä oli valmistunut. HKS:n alustavasta työohjelmasta sovittiin konsultin esityksen pohjalta Kalakotka-hankkeen kaavoitusryhmän kokouksessa 27.3.2006. HKS:n lopullinen työohjelma hyväksyttiin 20.4.2006. Tämän jälkeen suunnitelmaa, sen rajauksia ja sisältöä on käsitelty Kymijoen osayleiskaavan kaavoitusryhmän kokouksissa tarvittaessa. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista ohjasi osayleiskaavan kaavoitusryhmä, jossa on ollut mukana Kotkan kaupungin, Anjalankosken kaupungin ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen edustajia: Hannonen Markku, Kotkan kaupunki, maankäyttöosasto Kauppi Eeva-Liisa, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Meura Antti ja Kauppi Heikki, Anjalankosken kaupunki Ojala Heli (pj), Kotkan kaupunki, ympäristökeskus Suikki Risto, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 8
Taimisto Kari, Cursor Oy, Kalakotka-hanke Tanska Tuula, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Stam Tuija, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Olsson Lars, Kotkan kaupunki, maankäyttöosasto Konsulteista kaavoitusryhmän kokouksiin ovat osallistuneet tarvittaessa Markku Nironen ja Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Envirosta sekä Antti Karvonen MA-Arkkitehdeista. Hoito- ja käyttösuunnitelman kokoamisesta on vastannut Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Kaavoitusryhmä täydensi suunnitelman teossa tarvittavaa lähtöaineistoa, tutustui suunnitelmaluonnoksiin ja antoi niistä palautetta. Suunnitelmatekstin kirjoittamiseen ovat Markku Nirosen ja Marko Vauhkosen lisäksi osallistuneet Antti Karvonen MA-Arkkitehdeista (kaavoitus, maisema ja maisemanhoito) ja Jouni Törrönen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta (vedenlaatu). 3.3.1 Kokoukset ja maastokatselmukset Hoito- ja käyttösuunnitelmaan liittyvät kaavoitusryhmän kokoukset pidettiin 8.9.2006 ja 15.1.2007 Kotkan kaupungintalolla. 5.2. ja 28.2.2007 kokoonnuttiin Kouvolassa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksessa ja käsiteltiin mm. vesistöasioita ja työn rajausta. Osayleiskaavan kaavoitusryhmän kokous 25.9.2007 keskittyi hoito- ja käyttösuunnitelman aiheisiin. Kyminlinnan, Siikakosken ja Korkeakosken kalastusmatkailuun liittyville alueille tehtiin 23.8.2006 maastokatselmus, johon osallistui Kari Taimisto (Cursor Oy) sekä Markku Nironen ja Marko Vauhkonen (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy). Sidosryhmätapaaminen pidettiin 19.6.2006 Karhulassa. Kutsu lähti 27 yhdistykselle ja yhteisölle. Tapaamiseen tuli kuusi yhdistysten ja yhteisöjen edustajaa. Tapaamisessa esiteltiin hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteita ja sisältöä sekä keskusteltiin mm. Kymijoen suojelusta ja virkistyskäytöstä. Hoito- ja käyttösuunnitelma oli 7. ja 9.11.2006 esillä maatilaselvitykseen painottuneessa ympäristöseminaarissa Pihkoossa ja Hurukselassa. Langinkosken ja Kyminlinnan alueita koskeva neuvottelu pidettiin 27.3.2007. Siihen osallistuivat Metsähallituksesta Harri Korkeamäki, Mikko Malin, Juha Pelkonen ja Tuomo Häyrinen, Kotkan kaupungilta Heli Ojala ja Markku Hannonen sekä konsulteista Markku Nironen ja Antti Karvonen. Huruksela-seuran 20.9.2007 järjestämään tilaisuuteen osallistui 18 kyläläistä. Tilaisuudessa esiteltiin hoito- ja käyttösuunnitelman ja osayleiskaavan merkitystä kylän kehittämisessä. Tilaisuudessa tuli esiin muutamia rantojen käyttöön liittyviä ongelmia. Langinkosken ja Kyminlinnan alueiden hoidosta pidettiin neuvottelu 10.10.2007. Siihen osallistuivat Metsähallituksesta Harri Korkeamäki, Juha Pelkonen ja konsulteista Markku Nironen. 9
Kotkan kaupungintalolla pidettiin 1.11.2007 palaveri Pernoonkoskien käytöstä. Palaverissa oli konsulttien ohella paikalla maanomistajia sekä edustus Karhulan Ladusta, Kanoottiliitosta, Kohina-koskimelonta ry:stä, kalastusyrittäjiltä, Cursor Oy:stä sekä Kotkan kaupungin liikuntatoimesta ja kaupunkisuunnittelusta. Kokouksessa linjattiin Pernoonkoskien yhteistä käyttöä. 3.3.2 Tiedotus ja yleisötilaisuudet Kymijoen hoito- ja käyttösuunnitelmaa on esitelty osayleiskaavan tiedotustilaisuuksien yhteydessä 29.3.2006 Karhulassa ja 30.3.2006 Hurukselassa. Hoitoja käyttösuunnitelmasta on tiedotettu Kotkan kaupungin www-sivuilla ja paikallisissa lehdissä. Palautelomakkeita on ollut saatavilla kevään 2006 tiedotustilaisuuksien ja kokousten yhteydessä sekä koko suunnittelun ajan kaavoituksen internetsivuilla. Kymijoen maisema- ja luontoilta pidettiin 8.5.2005 Kotkan pääkirjaston auditoriossa. Tilaisuuteen osallistui 18 henkilöä. Tilaisuudessa esiteltiin Kymijoen maisema- ja luontoselvitysten tuloksia sekä kerrottiin hoito- ja käyttösuunnitelman sisällöstä ja aikataulusta. Luontokuvaaja Pekka Vainio näytti kuvasarjan Kymijoen luonnosta. Keskustelussa tuotiin esille mm. Kymijoen säännöstelyn ongelmat Siikakoskella ja Hurukselassa. Hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos esitellään kolmessa yleisötilaisuudessa: Hurukselassa 11.12.2007, Karhulassa 12.12.2007 ja Kotkan kirjastossa 17.12.2007. 4 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 4.1 KYMIJOKI VESISTÖNÄ Tämän alaluvun tiedot on koottu Kaakkois-Suomen ympäristön tila -raportista (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2000), Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen www-sivuilta (www.ymparisto.fi/kas) ja Kymijoen kalataloudellisen kehittämissuunnitelman luonnoksesta. Vedenlaatua käsittelevän osuuden on kirjoittanut Jouni Törrönen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta. 4.1.1 Kymijoki ja sen valuma-alue Kymijoen valuma-alue on noin 37 200 km 2 ja sen järvisyysprosentti on noin 20 %. Varsinainen Kymijoki alkaa Päijänteen kaakkoisosasta, Asikkalan kunnassa sijaitsevasta Kalkkisesta, josta matkaa merelle kertyy 203 kilometriä ja putouskorkeutta 78 metriä. Joki haarautuu Kotkassa Pernoon yläpuolella kahteen päähaaraan, joista itäinen eli Pernoonhaara laskee mereen Kotkan kaupungin kohdalla ja läntinen Hirvikoskenhaara Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla Ahvenkoskenlahteen. Itäinen päähaara jakautuu Parikan kohdalla kahteen uomaan, Korkeakosken- ja Langinkoskenhaaraan, joista Langinkoskenhaarasta eroaa vielä Hovinjoki eli Huumanhaara. 10
Kymijoessa, Pernoon haarautumispaikassa, virtaava vesimäärä on keskimäärin 283 kuutiometriä sekunnissa. Havaittuja ääriarvoja ovat ylivirtaama 816 m 3 /s vuonna 1899 ja alivirtaama 65 m 3 /s vuonna 1942. 4.1.2 Kymijoen käyttö ja luonnontilan muutokset Perkaukset Tulvien torjumiseksi on Kymijoen yläosissa suoritettu perkauksia jaksolla 1820 1832, jolloin muun muassa Pyhäjärven pinta laski noin 1,5 metriä ja huomattavia alueita saatiin viljelyskelpoisiksi. Kymijoen alaosan kuntien maanviljelijät tekivät vuonna 1826 aloitteen Susikosken ja sen alapuolella sijaitsevien koskien perkauksesta. Perkaus aloitettiin vuonna 1829 Laajakoskessa ja sitä jatkettiin päähaaran Susikoskessa, Ahvionkoskissa ja Kultaankoskissa. Myöhemmin perattiin vielä Hirvivuolletta ja Pernoonkoskia. Näiden perkauksien hyötyalue oli noin 6 840 hehtaaria. Viimeisin loppuun saatettu tulvienestotyömaa oli keväällä 1983 valmistunut Ahvion alanteen pengerrys, jonka hyötyalue on noin 240 hehtaaria. Uitto Uittoa on Kymijoessa harjoitettu jo yli kahdensadan vuoden ajan. Kymijoen itäisen haaran Korkeakosken saha on ollut toiminnassa jo ennen isovihaa ja se uusittiin 1720-luvulla. Kymijokivarressa oli 1700-luvun lopussa useita sahoja ja tällöin oli myös Kymijoessa tapahtuva uitto huomattavan vilkasta. Valtiovalta alkoi suhtautua uittoihin tiukemmin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1880 vahvistettiin ensimmäinen lauttaussääntö ja valtion lauttauslaitteet luovutettiin vuonna 1873 perustetun Kymin lauttausyhtiön haltuun. Lauttausyhtiö lopetti toimintansa vuonna 1907 ja puutavaran omistajat perustivat uuden yhdistyksen nimeltä Kymijoen Uittoyhdistys, joka jatkaa edelleen toimintaansa. Joen Kuusankosken yläpuolisessa osassa uitto loppui vuonna 2002 ja välillä Kuusankoski meri jo vuonna 1966. Uittorakenteet on lähes kokonaan poistettu, mutta niitä on jäljellä mm. Korkeakoskenhaarassa. Voimalaitokset Kymijoen varrella on yhteensä 13 vesivoimalaitosta, joista ensimmäiset rakennettiin jo 1800-luvun lopulla. Huomattavimmat vapaana virtaavat kosket ovat noin 4,5 km haarautumispaikan yläpuolella sijaitsevat Ahvionkosket, joiden putouskorkeus vuonna 1933 suoritettujen perkausten jälkeen on noin 1,90 metriä, sekä itäisessä päähaarassa noin 1,5 kilometriä haarautumispaikan alapuolella sijaitsevat Pernoonkosket, joiden putouskorkeus on keskiveden aikana noin neljä metriä. Suunnittelualueen voimalaitoksia ovat Korkeakosken voimalaitos ja Koivukosken voimalaitos. Säännöstely Kymijoen säännöstely aloitettiin vuonna 1964. Säännöstelyllä pyritään tasaamaan Päijänteestä purkautuvan veden määrää, jotta se voitaisiin ottaa paremmin talteen Kymijoen voimaloissa ja välttämään mahdollisuuksien mukaan ohijuoksutuksia sekä suojelemaan ranta-alueita tulvilta. Luonnontilan aikaan Kymijoen virtaamassa oli lähes vuosittain selvä kevättulva, joka kesti usein 11
pitkälle kesään. Kevään sulamisvesien varastoimiseksi juoksutuksia on lisätty keväällä ennen lumien sulamista. Luonnontilan aikaan Kymijoen läntisen Hirvikoskenhaaran ja itäisen Pernoonhaaran virtaamat olivat samansuuruiset (Hirvivuolteen virtaamajako). Luonnonmukaisen virtaamajaon aikana ennen 1950-lukua Korkeakosken kautta virtasi 20 % Pernoonhaaran vesistä ja loput virtasivat Koivukosken kautta (Parikan virtaamajako). Koivukoskessa oli tuolloin väliaikaisia patoja, joilla virtaamaa ohjattiin Korkeakosken haaraan, joten tilanne ei enää ollut aivan luonnontilainen. Hirvivuolteen luonnonmukainen virtaamajako Kymijoen läntiseen ja itäiseen haaraan muuttui 1930-luvun mittavien perkausten johdosta. Vuonna 1947 valmistui Hirvivuolteen säännöstelypato (Vesistötoimikunnan päätös 17.8.1937 ja KHO:n päätös 7.2.1939), jolla virtaamajako Hirvivuolteessa toteutetaan ennen 1930-luvun perkauksia vallinnutta luonnollista virtaamajakoa noudattaen. Säännöstelypadon rakentamisen syynä oli se, että läntisen ja itäisen päähaaran voimaloilla oli eri omistajat; perkausten johdosta toiset olisivat menettäneet vesivoimaa toisten kustannuksella, mikä aiheutti painetta palauttaa virtaamajako vastaamaan ennen perkauksia vallinnutta tilannetta. Parikan virtaamajakoa on muutettu huomattavasti luonnontilaisesta. Itä- Suomen vesioikeuden päätöksessä 19.2.1981 todetaan juoksutusta koskevassa lupaehdossa: Toukokuun 1. päivän ja elokuun 31.päivän välisenä aikana saadaan, Koivukosken patoa tarpeen mukaan sulkemalla, siirtää vettä Koivukosken haarasta Korkeakosken haaraan silloin, kun luontainen vesimäärä Koivukosken haarassa on suurempi kuin 40 m 3 /s. Veden siirtoa ei kuitenkaan saa tapahtua suuremmassa määrin kuin että Korkeakosken haaran vesimäärä nousee enintään määrään 95 m 3 /s. Jos luontainen vesimäärä Koivukosken haarassa tänä aikana on yhtä suuri tai pienempi kuin 40 m 3 /s, tulee veden jakautumisen mainittujen haarojen välillä tapahtua luonnonmukaisessa suhteessa. Syyskuun 1. päivän ja huhtikuun 30 päivän välisenä aikana saadaan, niin kauan kuin Korkeakosken haaran virtaama on alle 95 m 3 /s, siirtää vettä Koivukosken haarasta Korkeakosken haaraan ei kuitenkaan enempää kuin, että Koivukosken haaran virtaama on vähintään 20 m 3 /s. Korkeakoskessa pyritään aina kuin mahdollista pitämään virtaama 95 m 3 /s, jolloin voimalan kapasiteetti on kokonaan käytössä. Virtaamaa joudutaan pudottamaan, kun Pernoonhaaran virtaama laskee ajalla 1.5. 30.8 alle 135 m 3 /s tai ajalla 1.9. 30.4. alle 115 m 3 /s. Hirvivuolteen yläpuolella virtaamat ovat tuolloin vastaavasti kesällä 280 m 3 /s ja talvella 250 m 3 /s. Ottaen huomioon päähaarojen virtaamajaon ja Parikan haarautumiskohdan virtaamajaon, virtaama Koivukoskessa nousee yli 40 m 3 /s:n vasta, kun pääuoman virtaama alkaa lähestyä määrää 300 m 3 /s. 4.1.3 Kymijoen vedenlaatu ja pohjasedimentit Vedenlaatu Kymijoen alaosan vedenlaatua seurataan sekä ympäristöhallinnon valtakunnallisen seurantaohjelman mukaisena viranomaisseurantana että toiminnanharjoit- 12
tajien lupiin perustuvana yhteistarkkailuna. Yhteistarkkailuna Kymijoen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1973 (Åkerberg 2003). Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterissä Kymijoen vedenlaatutietoja on vuodesta 1961 alkaen. Viranomaisseuranta ja velvoitteiden mukainen yhteistarkkailu täydentävät toisiaan. Keskeinen vedenlaadun seurantapaikka Kymijoen alajuoksulla on Hurukselassa, jossa on sekä kansainvälisen GEMS-sopimuksen (Global Environment Monitoring System) että EY:n kalavesidirektiivin (78/659/ETY) mukainen havaintopaikka. Kymijoen alajuoksun havaintopaikkojen tuloksia käytetään vedenlaatuseurannan ja vaikutustarkkailun ohella myös jokien mereen kuljettamien ainemäärien seurantaan, jotka raportoidaan vuosittain Itämeren suojelukomissiolle (HELCOM). Kymijoen seurantapaikat sisältyvät vuonna 2006 alusta käynnistettyyn Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueen seurantaohjelmaan. Ne ovat mukana myös vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) mukaisina, EU:lle raportoitavina perusseurannan ja toiminnallisen seurannan havaintopaikkoina. Nykyisin tärkeä osa Kymijoen tilan seurantaa ovat yhteistarkkailuohjelmaan sisällytetyt biologiset laatutekijät. Niiden perusteella voidaan jatkossa arvioida joen tilaa myös ns. ekologisten mittareiden avulla. Kymijoen vedenlaatu on parantunut merkittävästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Tämä on ollut seurausta jokivarren teollisuuden kuormituksen huomattavasta vähentymisestä. Metsäteollisuudessa otettiin käyttöön aktiivilietelaitokset 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, mikä on vähentänyt biologisesti happea kuluttavan orgaanisen aineen kuormituksen (BOD) noin sadasosaan, kiintoainekuormituksen noin kymmenesosaan ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD) kuormituksen noin viidesosaan 1980-luvulla vallinneesta tilanteesta. Jätevesien mukana jokeen tuleva ravinnekuormitus on fosforin osalta myös pienentynyt merkittävästi ja vastaa vajaata 20 %:a 1980-luvulla jokeen tulleesta kuormituksesta. Jätevesien typpikuormitus ei ole vähentynyt vastaavasti, vaan on viime vuosina jopa hieman kasvanut. Yhdyskuntapuhdistamoiden puolella merkittävä muutossuunta on ollut pienten puhdistamojen lopettaminen ja jätevesien käsittelyn keskittäminen suuriin keskuspuhdistamoihin. Kymijoen alajuoksulta on 1980-luvun lopun ja vuoden 2006 välisenä aikana lopetettu yhteensä yhdeksän erillistä jätevedenpuhdistamoa. Kymijoen nykyinen kuormitus ei vaikuta käytännössä Kymijoen happitalouteen, mutta veden ravinnepitoisuudet nousevat joen alajuoksulle tultaessa, mikä näkyy varsinkin jokilaajentumien rehevyytenä. Jätevesikuormituksen vähennyttyä valuma-alueelta tuleva hajakuormitus näkyy yhä selvemmin joen vedenlaadussa. Varsinkin runsaiden sateiden jälkeen sekä kevään ja syksyn ylivalumakausina jokivesi samentuu, kiintoainepitoisuus ja ravinnepitoisuudet nousevat. Vuonna 2006 Kymijoen mereen kuljettamasta kiintoaineesta noin 4 %, fosforista 18 % ja typestä 13 % oli peräisin jokivarren teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista. Loppuosa Kymijoen ainevirtaamasta muodostuu yläpuolisen ja joen alajuoksun lähivaluma-alueen luonnonhuuhtoumasta, maaja metsätalouden hajakuormituksesta ja haja-asutuksesta. Viimeisimmän vesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaan (vv. 2000 2003) Kymijoen vesi olisi laatunsa puolesta täyttänyt hyvän laatuluokan kriteerit. Ai- 13
noastaan joen läntisen päähaaran alueella ja Tammijärvessä rehevyys heikensi laatuluokkaa tyydyttäväksi. Laatuluokituksessa tuli kuitenkin ottaa huomioon myös joen pilaantuneiden pohjasedimenttien esiintyminen, jonka takia laatuluokka heikkeni joen keskijuoksulla välttäväksi ja alajuoksulla tyydyttäväksi. Hygieeniseltä laadultaan Kymijoen vesi on ollut uimavedeksi hyvin soveltuvaa. Pohjasedimentit Kymijoen nykytilaan vaikuttaa edelleen joen pitkä kuormitushistoria. Joen alajuoksun erityinen ongelma ovat joen pohjan kerrostumiin kertyneet haitalliset aineet, kuten dioksiini- ja furaaniyhdisteet (PCDD/F) sekä elohopea. Nykytietämyksen mukaan näistä yhdisteistä merkittävin terveydellinen ja ekologinen riski liittyy ekosysteemissä edelleenkin kiertävään elohopeaan. PCDD/Faineista aiheutuvien terveyshaittojen todennäköisyys on tehdyn riskinarvion mukaan pieni. Vaikka Kymijoen paikallisten petokalojen elohopeapitoisuudet ovat vuosikymmenien aikana jatkuvasti pienentyneet, esiintyy petokaloissa edelleen paikallisesti kohonneita pitoisuuksia. Kymijoesta pyydetyissä suurissa hauissa (yli 2 kg) elohopeapitoisuus voi ylittää 1 mg/kg, mikä tekee niistä ihmisravinnoksi soveltumattomia. Muutoin Kymijoella pätevät yleiset kalansyöntisuositukset. Elohopeaongelma ei koske merestä nousevia lohikaloja. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen toimeksiannosta on tehty Kymijoen pilaantuneiden pohjasedimenttien kunnostuksen yleissuunnitelma (Ramboll Finland Oy 2007). Suunnitelmassa todetaan, että Kymijoen sedimentit Kuusankoskelta Suomenlahteen ovat paikoitellen pilaantuneet mm. dioksiineilla, furaaneilla ja elohopealla. Hitaamman virtauksen alueilla olevat pehmeät sedimentit ovat voimakkaimmin pilaantuneet. Kymijoen kova- ja karkeapohjaiset alueet eivät ole pilaantuneet. Yleissuunnitelman mukaan Kymijoen kaikkien pilaantuneiden sedimenttien kunnostus maksaisi useita satoja miljoonia euroja. Kustannusten ja hyötyjen kannalta paras suhde saadaan kunnostamalla jokea Kuusaankosken ja Keltin välillä, jossa haitallisten aineiden pitoisuudet ovat suurimmat. Pilaantuneiden sedimenttien kunnostus joen yläjuoksulla pienentää tulevaisuudessa haittaaineiden leviämistä joen alajuoksulle. Kunnostuksesta saatujen kokemusten perusteella voidaan paremmin arvioida muiden kunnostettavien alueiden hyötyjä ja haittoja. Kotkan kaupungin alueelle ei ole ehdotettu Kymijoen pohjasedimenttien kunnostusta. 4.2 KYMIJOEN MAISEMA Kotkan Kymijoen osayleiskaavan maisemaselvityksen (MA-Arkkitehdit 2007) mukaan Kymijoen osayleiskaava-alue on luokiteltu pääosin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Lisäksi kaava-alueella sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Kotkan Kymijokivarren maisema on erittäin monipuolista ja vaihtelevaa. Sekä vesi- että rantamaisema koostuvat eriluonteisista jaksoista ja elementeistä. 14
Vesimaisemat Kymijoen vesimaisemat ovat varsin monipuolisia ja moni-ilmeisiä. Vesimaiseman huomattavimpia elementtejä ovat useat koskijaksot, joihin liittyy myös pieniä saaria ja luotoja. Nämä ovat myös virkistyksen ja matkailun kannalta kiinnostavimpia kohteita. Jokiuoma on Kotkan pohjoisrajalla yhtenäinen, mutta etelään tultaessa se haarautuu useaan sivuhaaraan, jotka muodostavat paikoin jokisaaristoa. Hurukselassa joen sivuhaarojen verkosto leimaa kyläkuvaa. Mereen joki laskee Kotkassa kolmen eriluonteisen haaran kautta. Joen rannat ovat pääosin laakeita, mutta Korkeakoskenhaara on uurtanut kanjonimaisen uoman. Jokiuomaan liittyy avara järvi Muhjärvellä ja Laajakoskenjärvellä. Vesimaisemaan kuuluvat myös merenlahdet, joihin suuhaarat laskevat. Vesimaisema on pääosin luonnontilainen. Luonnontila on muuttunut jonkin verran koskijaksoilla, joita on perattu, mutta muutokset eivät heikennä niiden maisemallista arvoa. Selvin maisemallinen muutos on kahden kosken (Korkeakoski ja Koivukoski) patoaminen. Vesimaisemaa häiritsevät varsinkin koskijaksoilla säännöstelystä johtuvat virtaamamäärien muutokset ja ajoittainen vähävetisyys. Tämä haittaa myös virkistyskäyttöä. Rantamaisemat Rantamaisemat jakautuvat erilaisiin jaksoihin ja tyyppeihin. Metsärannat Kymijoen rannat ovat noin 12 km:n matkalla yhtenäistä metsäistä erämaata Hurukselasta Pernooseen ja läntisessä päähaarassa Hirvijärvelle asti. Tämä on koko Kymijoen pisin yhtenäinen metsärantainen osuus. Tällä erämaaosuudella on kolme isoa koskijaksoa ja joitain pienempiä koskia, runsas saaristo ja toisaalta vain hyvin niukasti loma-asutusta. Erämaajakso on ulkoilun kannalta erittäin vetovoimainen. Maisemallisesti erittäin merkittäviä metsäisiä rantaosuuksia on myös joen alajuoksulla Langinkoskella ja Kyminsuussa. Näiden virkistysarvo on hyvin korkea. Peltorannat Kotkan Kymijoen rannat ovat huomattavilta osin maaseudun viljeltyä kulttuurimaisemaa. Kulttuurimaisema jakautuu kahteen mittavaan jaksoon: Hurukselan kylän rannat ovat lähes kauttaaltaan viljeltyä kulttuurimaisemaa, jossa kylärakenne ja joki sivu-uomineen lomittuvat toisiinsa. Sivujokien varsilla on myös rantakyläasutusta. Pitkä-Kymin osuudella Pernoonkoskilta Parikkaan rannat ovat myös pääosin viljeltyä kulttuurimaisemaa. Kyläasutus on joen suuntaisissa nauhakylissä ja rannoilla on vain hyvin niukasti loma-asutusta. 15
Viljeltyä kulttuurimaisemaa on myös suuhaarojen alueella. Merkittävin näistä on Kyminkartanon maisema. Myös Sutelassa, Pihkoossa, Eskolassa, Helilässä ja Jumalniemessä on arvokasta viljelymaisemaa. Peltorantojen maisemallinen merkitys on suuri, erityisesti näkymät kylistä joelle ovat tärkeitä. Virkistys- ja ulkoiluarvo on vähäinen. Rakennettu kulttuurimaisema Kotkan Kymijoen rannoilla on merkittäviä rakennettuja ympäristöjä, joiden synty liittyy jokeen. Mittavin rakennettu kulttuurimaisema on Kyminlinnan linnoitus valleineen. Se kuvastaa joen aiempaa sotilaallista merkitystä. Teollisuuden ympäristöjä ovat kosken yhteyteen rakentuneet Korkeakosken voimala, teollisuus ja työväen asuntoalueet, sekä Karhulan ja Jumalniemen teollisuusalue, joka on syntynyt jokisuulle ja samalla sataman ääreen. Karhulan teollisuusalueella ranta-alueen teollinen käyttö on vähentynyt ja alue on osin puistomainen. Merkittävin elementti on Karhulan Hovin puistoalue. Kaupunkirannat Kotkassa Kymijoen kolme suuhaaraa virtaavat rakennetun kaupunkialueen läpi. Kaupunkiympäristön ja jokimaiseman kosketuskohtia on kuitenkin vain vähän. Oikeastaan vain Lankilassa ja Hovilassa asuntoalueet ja niiden virkistysalueet liittyvät jokimaisemaan. Erityisesti Karhulan ja Helilän kaupunginosien kontakti jokirantaan on vähäinen. Toisaalta Langinkoskella, Metsolassa, Kyminsuussa ja Koivulassa on merkittäviä kaupunkivirkistysalueita. Rantamaiseman tila Rantamaiseman tila on pääosin hyvä: erityyppiset alueet ovat säilyttäneet ominaispiirteensä ja häiritseviä tekijöitä on vain vähän. Maisemallisesti ongelmallisimmat jaksot ovat Huumanhaaran alajuoksu, jossa maisemaa hallitsevat isot tiet, voimalinjat sekä teollisuuden ja kauppakeskuksen takapihat, ja toisaalta Kyminsuu, jossa samoin isot tiet, raskas rakentaminen ja teollisuuden takapihat ovat hallitsevia. Sutelan ja Pihkoon alueella kulttuurimaiseman yhteys jokeen on katkennut, kun rannat on rakennettu täyteen pientaloasutusta. Rantamaisemalla olisi monin paikoin merkittävää virkistys- ja ulkoiluarvoa, mutta alueiden saavutettavuus ja käytettävyys on huono. Tästä on toisaalta ollut myös etua. Hoidon ja käytön haasteita Maiseman hoidon ja käytön haasteet vaihtelevat suuresti eri osa-alueilla. Yleistäen voidaan sanoa, että kaikilla alueilla on vältettävä uutta rantarakentamista, koska se muuttaa maisemaa paljon jo pieninäkin määrinä. 16
Kulttuurimaisema-alueilla peltojen viljelykäytön jatkuvuus on avainkysymys. Suppeakin rantapeltojen metsitys pilaa maisemaa laajalti. Rantakaistojen pitämistä avoimina on syytä tukea myös maisemallisista syistä. Metsäisillä alueilla on tärkeää, että jokimaiseman metsäisyys säilyy. Suppeatkin avohakkuut vaikuttavat maiseman yleisilmeeseen kielteisesti laajalla alueella. Koskialueilla metsänhoidon pitää tukea alueiden poikkeuksellista maisema-arvoa. Erityinen pitemmän tähtäyksen haaste on vesimaiseman luonnonmukaisuuden lisääminen. Siihen sisältyy säännöstelyn palauttaminen lähemmäs luonnontilaista virtaamavaihtelua. 4.3 KYMIJOEN LUONTO JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.3.1 Luonnonolot Kotkan Kymijoen osayleiskaava-alueen luontoa ja arvokkaita luontokohteita on esitelty laajemmin Nirosen ja Vauhkosen (2007) raportissa. Hoidon ja käytön ohjaamista tarvitsevien kohteiden tarkemmat kuvaukset esitellään tämän raportin toimenpide-ehdotusten yhteydessä. Kymijoki Kotkan kaupungin alueella alkaa pohjoisessa Hurukselan kylän pohjoisreunalta. Suutarinsaaren lounaispuolella suunnittelualue jatkuu Kymijoen Hirvikoskenhaarassa aina Pyhtään kunnan rajalle saakka. Suutarinsaaren itäpuolelta alkaa Kymijoen Kotkaan päätyvä haara. Parikan kylän kohdalla Kymijoki haarautuu Korkeakoskenhaaraan ja Siikakoskenhaaraan. Korkeakoskenhaara laskee Sunilanlahteen. Siikakoskenhaara puolestaan jakautuu Kyminlinnan pohjoispuolella Langinkoskenhaaraan ja Huumanhaaraan. Langinkoskenhaara laskee Kosulaisenpohjaan ja Huumanhaara Huumanpohjaan (kuva 1, sivu 5). Kotkan kaupungin alueella on Kymijoessa yksi jokijakso ja kolme koskialuetta, jotka on suojeltu koskiensuojelulailla (35/1987). Laki kieltää uuden voimalaitoksen rakentamisen Ahvionkoskessa, Kultaankoskessa ja Pernoonkoskissa sekä Kymijoen alaosassa Koivukosken alapuolelle asti. Kymijoen koskijaksoissa elää monipuolinen virtaavaan veteen sopeutunut eliölajisto. Koskialueet ovat useiden virtakutuisten kalalajien (mm. lohi, meritaimen, vaellussiika, harjus ja toutain) sekä nahkiaisen lisääntymispaikkoja. Selkärangattomista eläimistä koskialueilla on tavattu (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2005) mm. silmälläpidettävää (NT) virtaludetta ja erittäin uhanalaista (EN) keltasurviaista, joka on myös erityisesti suojeltava laji. Kasvillisuus on voimakkaasti virtaavilla paikoilla usein niukkaa, pinnanalaista ja tavallisesti sammalvaltaista. Putkilokasveista tavataan mm. steriilinä esiintyviä palpakoita, ruskoärviää sekä upoksissa kasvavaa luhtalemmikkiä (vrt. Hamari 1973). Sammalkasvillisuus on monimuotoisinta kivikkoisissa koskissa, joissa osa vesikivistä ulottuu veden pinnan yläpuolelle (Ulvinen ym. 2002). Kymijoen koskien sammalia ei ole tutkittu kattavasti, eikä uhanalaisia lajeja tunneta. 17
Hitaasti virtaavilla paikoilla ja suojaisilla rannoilla esiintyy monipuolinen vesikasvisto. Yleisimpien ilmaversoisten kasvien ohella piuru on luonteenomainen laji Kymijoen rannoilla. Saari- ja mannerrannoilla on monin paikoin kapeita avo- tai pensasluhtia. Laajojen ja edustavien luhtien muodostumista ovat estäneet mm. joen dynamiikka, rantojen topografia ja säännöstely. Veden pinnan laskiessa paljastuu siellä täällä kapeita liejurantoja, jotka sopivat mm. lietetattaren kasvupaikoiksi. Lietetatar on arvioitu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi ja se on mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja IV(b). Kymijoen ja sen suistoalueen rannoilla kasvaa kaksi vaarantuneeksi (VU) luokiteltua (Rassi ym. 2001) kasvilajia: hukkariisi ja juurtokaisla. Hukkariisi on myös erityisesti suojeltava laji, jota tavataan Suomessa Kymijoen suuhaarojen lisäksi vain Nummenjoen suulla (Ryttäri & Kettunen 1997). Laji kasvaa melko suojaisilla, pohja-ainekseltaan ja kasvillisuudeltaan vaihtelevilla rannoilla vesirajan tuntumassa. Hukkariisiä kasvaa Langinkosken luonnonsuojelualueella Nuottasaaren ja Hasakarin rannoilla sekä luonnonsuojelualueen kaakkoisrannalla. Muita osayleiskaava-alueella olevia hukkariisin kasvupaikkoja ei ole suojeltu. Runsaimmat esiintymät ovat Huumanpohjassa ja Kosulaisenpohjassa. Juurtokaislaa kasvaa Suomessa Kotkassa ja Anjalankoskella Kymijoen, sen läheisten pienten uomien ja muutamien järvien rannoilla sekä Pohjois-Karjalassa Pyhäselän ja Pielisjoen alueella. Laji esiintyy matalilla, usein hiesuisilla rannoilla ja varsinkin tulvavyöhykkeen yläosan liejukkopinnoilla (Ryttäri & Kettunen 1997). Juurtokaisla on heikko kilpailija, joka hyötyy joen tulvimisesta ja veden pinnan korkeusvaihteluista. Kotkan runsaimmat juurtokaislaesiintymät ovat Hurukselan kylän alueella, mutta lajia kasvaa myös mm. Huumanpohjassa. Natura 2000 -alueella sijaitsee seitsemän juurtokaislaesiintymää (Kosulaisenpohjan länsirannalla, Laajakoskenjärven kanavan varrella, Päijänteensaaren rannalla sekä Kananniskan, Heponiemen ja Salonmäen rannoilla). Kymijoen rantametsät ovat osayleiskaava-alueella yleisesti lehtipuuvaltaisia. Monin paikoin metsä on kasvanut entisille pelloille tai niityille ja vanhoja metsälaidunnuksen merkkejä on edelleen nähtävissä. Kymijoen rannoilla ja saarissa on siellä täällä vanhoja lehtimetsiä, joissa on lahoavaa ja huonokuntoista puustoa. Tällaisilla metsillä on erityistä merkitystä mm. tikkojen (valkoselkä-, pikku- ja harmaapäätikka) ruokailu- ja pesimäalueina. Osayleiskaava-alueella on äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokitellun valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan sisältyviä kohteita (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2005). Näistä Ahvio Kultaa on katsottu ensiarvoiseksi kohteeksi. Huumanpohjan ja Jumalniemen rantametsissä sekä Kyminlinnan alueella on potentiaalisia pesimäalueita tai tärkeitä ruokailualueita. 4.3.2 Arvokkaat luontokohteet Natura 2000 -alueet Kotkan Kymijoen varrella tai sen välittömässä läheisyydessä on neljä Natura 2000 -aluetta: Kymijoki, Laajakoskenjärvi, Muhjärvi ja Valkmusa (kuva 1, sivu 5). 18
Kymijoen Natura 2000 -alueen (FI0401001) pinta-ala on 4250 hehtaaria. Natura-alueeseen kuuluu jokiuomaa ja jokivartta Anjalankosken, Elimäen, Kotkan, Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien alueella. Kymijoen vesialueen lisäksi Natura 2000 -rajaukseen sisältyy lukuisia saaria, paikoin rantametsiä ja -luhtia sekä osia jokisuiden murtovesilahdista. Kymijoki on sisällytetty Natura 2000 - suojelualueverkostoon EY:n luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena. Kymijoen Natura 2000 -rajauksen sisällä on neljä lintudirektiivin mukaista SPAaluetta, joista Laajakoskenjärvi ja Muhjärvi (pieni osa), sijaitsevat suunnittelualueella. Laajakoskenjärven Natura 2000 -alueen (FI0408003) pinta-ala on 72 hehtaaria ja se on kokonaan suunnittelualueella. Muhjärvi (FI0401003) on pääosin Anjalankosken kaupungin alueella. Suunnittelualueeseen sisältyy Muhjärven Natura-alueesta vain Heponiemen kärki sekä sen edustan vesialue. Valkmusa (FI0416001) on laaja suoalue, joka sijaitsee Kotkan ja Pyhtään kuntien raja-alueella. Valkmusan Natura 2000 -alueen pinta-ala on 1710 hehtaaria. Pääosa Natura-alueesta kuuluu vuonna 1996 perustettuun kansallispuistoon. Valkmusa on sisällytetty Natura 2000 -suojelualueverkostoon EY:n luontodirektiivin mukaisena SAC-alueena. Valkmusan Natura-alue rajautuu suunnittelualueeseen ja Kymijoen Natura-alueeseen. Luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet Kymijoen suunnittelualueella on kuusi luonnonsuojelualuetta. Perustetut luonnonsuojelualueet sisältyvät pääosin Kymijoen Natura 2000 -alueeseen. Langinkosken luonnonsuojelualue ja valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan kuuluvat viisi luonnonsuojelualuetta ovat valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Metsäkylänsaari ja Suutarinsaaren pohjoisosa, jotka kuuluvat Kymijoen Natura 2000 -alueeseen, on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Nämä valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan kuuluvat alueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Luonnonmuistomerkit Suunnittelualueella on yhdeksän luonnonmuistomerkkinä suojeltua kohdetta. Kahden pienialaisen alueen lisäksi muut kohteet ovat joko yksittäisiä puita tai puuryhmä. Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Kokonkosken pohjoisrannalle on tehty luonnonsuojelulain 29 :n mukainen rajauspäätös, jolla suojellaan pähkinäpensaslehtoa ja jalopuumetsikköä. Ahvionkosken pohjoispuolisessa Halkolansaaressa on metsälehmusesiintymä, joka on rajattu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä suojelluksi luontotyypiksi (jalopuumetsikkö). Lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksella on valmisteilla rajauspäätös Parikan vaahterametsiköstä. 19
Seutukaavan luonnonsuojelualuevaraukset Osayleiskaava-alueella on kuusi kohdetta, jotka on osoitettu luonnonsuojelualueiksi (SL) Kymenlaakson vahvistetussa seutukaavassa (19.6.2001). Osa niistä ulottuu Anjalankosken kaupungin alueelle. Lisäksi osayleiskaavaalueelle ulottuu Muhjärven SL-alueesta pieni kulma, joka sisältyy myös Natura 2000 -rajaukseen. Seutukaavan suojelualuevaraukset ovat valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita kohteita. Seutukaavan mukaisista luonnonsuojelualueiden varauksista osa sisältyy Kymijoen Natura 2000-alueeseen. Huomattava osa luonnonsuojelualuevarauksista on edelleen rauhoittamatta. Kotkan Kymijoen osayleiskaavan luonnoksessa seutukaavan SL-varauksia supistetaan ja mm. koskialueiden maisemalliset arvot turvataan muilla kaavamerkinnöillä ja - määräyksillä. Ahvionkoskien ja Kultaankoskien eteläpuolisten alueiden saaret ja mannerrannan metsäalueet kuuluvat lähes kokonaan valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan ja Kymijoen Natura 2000 -alueeseen. Kultaankoskien eteläpuolinen alue jatkuu Anjalankosken kaupungin alueelle. Osa seutukaavan SL-varauksista on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Laajakoskenjärvi on valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman kohde, joka sisältyy Kymijoen Natura 2000 -alueeseen ja on lisäksi oma SPA-alueensa. Muut arvokkaat luontokohteet Suunnittelualueella on viisi arvokkaaksi luokiteltua (Hering 1999) perinnemaisemakohdetta. Näistä kaksi on katsottu maakunnallisesti arvokkaaksi ja kolme paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Kaikki viisi kohdetta sijaitsevat Hurukselan kylässä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueita on löydetty Natura 2000- ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelta kaksi: Parikan liito-oravametsikkö on Korkeakosken haaran etelärannalla ja Pernoossa on Kivenkorvan rantametsä, joka on koivuhiiren asuttama. Luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltaviksi säädetyistä lajeista suunnittelualueella on todettu esiintyvän valkoselkätikka, keltasurviainen, nuokkulapiosammal ja hukkariisi. Valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan kuuluvat alueet sisältyvät pääosin Kymijoen Natura 2000 -rajaukseen lukuun ottamatta Huumanpohjan Jumalniemen aluetta. Valkoselkä- ja muiden tikkojen elinympäristöksi sopivaa metsää on lisäksi mm. Kultaanmaalla sekä Hurukselan Koivusaaressa ja Heinäsaaressa. Nuokkulapiosammalta kasvaa Kyminlinnan linnoituksen muureilla. Keltasurviainen on Kymijoen vapaissa koskissa esiintyvä hyönteislaji. Hukkariisi kasvaa Kymijoen suiston rannoilla ja rantaluhdilla. Huumanpohja ja Kosulaisenpohja on arvioitu lajin kannalta valtakunnallisesti arvokkaiksi alueiksi. Muita suunnittelualueen arvokkaita luontokohteita ovat Jumalniemen lehdot, Alahovin puro, Kultaan metsä, Suurimäen lähde, Heposuo, Vuorenmäki Vuorenjoki ja Koivusaaren lampi. 20
4.4 KAAVOITUS Aiempi kaavoitus Kotkan Kymijokivarren maankäyttöä on aiemmin suunniteltu ja ohjattu Kymenlaakson seutukaavassa (vahvistettu 19.6.2001), Kotkan yleiskaavassa (hyväksytty 19.3.1986; ei oikeusvaikutteinen) ja asemakaavoissa. Kymenlaakson seutukaava ja Kotkan yleiskaava ovat pääpiirteissään samansisältöisiä Kotkan Kymijoen varsien osalta. Niissä on varattu mittavat luonnonja maisemansuojelualueet Langin-, Ahvion-, Kultaan- ja Pernoonkoskille. Kaupunkialueella jokirannat ovat varattu lähes kattavasti virkistysalueiksi. Maaseutualueella rannat ovat maa- ja metsätalousaluetta, vain paikoin korostaen ympäristöarvoja ja ulkoilun ohjaustarvetta. Kotkan viherkaavaluonnoksessa maaseutualueen maisema-arvoja on eritelty ja arvotettu tarkemmin. Kaupunkialueen asemakaavat perustuvat pitkälti yleiskaavaan ja rannat on varattu pääosin virkistyskäyttöön. Uudet lähtökohdat Seutukaavan tilalle laaditaan Kymenlaakson maakuntakaavaa. Taajamaalueiden maakuntakaava on valmistunut vuonna 2007. Kotkan Kymijoen rantaalueille laaditaan rantaosayleiskaavaa ja vastaava työ on käynnistynyt Anjalankoskella. Uusien kaavojen lähtökohdat ovat merkittävästi erilaiset kuin aiempien kaavojen. Lähes koko Kymijokivarsi on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja joen vesialue kuuluu lähes kokonaan Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Seutu- ja yleiskaavassa luonnonsuojeluun varattujen koskialueiden luonnontilaisuus on muuttunut, joten niitä on tarkasteltava uudelleen. Lisäksi kaavoituksessa huomioidaan uusia luonnonsuojelutarpeita. Maakuntakaava Taajama-alueiden maakuntakaavassa on merkitty valtakunnallisen maisemaalueen lisäksi Huumanhaaran ja Korkeakoskenhaaran varret maakunnallisesti arvokkaiksi alueiksi. Kaupunkialueella on osoitettu erikseen vain tärkeimmät virkistysalueet, muuten jokivarsi on pääosin taajama-aluetta. Maaseutualueesta on mukana Pitkä-Kymin varsi, joka on merkitty maa- ja metsätalousalueeksi. Kymijoen osayleiskaava Kymijoen osayleiskaava on luonnosvaiheessa. Sen keskeiseksi tavoitteeksi on otettu jokivarren monien arvojen turvaaminen ja toisaalta virkistys- ja matkailukäytön lisääminen sekä maaseudun kylien täydennysrakentamisen tukeminen. Osayleiskaava ohjaa maankäyttöä ja ympäristön hoitoa huomattavasti tarkemmin kuin aiemmat kaavat. Sen maankäyttömerkinnät ovat eriytyneemmin kohdistettuja eri tilanteisiin ja vaikutuksiltaan sitovampia kuin aiemmissa kaavoissa. Osayleiskaava ohjaa kuitenkin luonteensa mukaisesti ensisijaisesti rakentamista, ympäristön hoidosta se antaa vain suosituksia. 21