Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 1 Laadullista tutkimusta koskevan jakson sisältöä: Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia Aineiston hankinnan tapoja Aineiston käsittelyn keinot 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 2
Miksi laadullista tutkimusta kutsutaan tutkimukseksi Mietittäviä kysymyksiä: on usein kovin subjektiivisen oloista. Ideologiat ja tutkijan omat arvostukset näyttävät vaikuttavan tutkimustuloksiin. Miten eroaa kaunokirjallisuudesta tai journalismista? Voidaanko kourallista suunnitelmallisesti valittuja ihmisiä haastattelemalla saadusta aineistosta yleistää väitteitä joiden katsotaan pätevän esimerkiksi kaikkiin naisiin tai vaikkapa sosiaalityön asiakkaisiin. Teorianmuodostus ontuu. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 3 Vastaväitteitä Kaikki yhteiskuntatieteellinen tutkimus, ei vain laadullinen, on subjektiivista. Kyse on lopulta siitä, että positivismin usko käsitevapaaseen havaitsemiseen ei pidä vettä. Saamme maailmasta ja yhteiskunnasta tietoa vain käsitteellistämällä, ja käsitteemme ovat aina kulttuurisidonnaisia ja yhteiskunnallisia. Myös laadullisessa tutkimuksessa voidaan (ja pitää) pyrkiä objektiivisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu häivyttämällä kirjoittava subjekti pois tekstistä vaan päinvastoin osoittamalla subjektin rooli ja paikka havaintojen tekijänä. ei etsi luonnonlakeja koska ei tutki luontoa vaan yhteiskuntaa ja kulttuuria. Kulttuurissa taas luonnonlait eivät päde. Tarkastelun kohteena on ainutkertainen, muuttuva prosessi. Ainutkertaista ei voi yleistää. Siksi tilastollinen otoskoko ei ole ratkaiseva. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 4
Teoriat syntyvät induktion kautta. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 5 1990-luvun kuluessa jo perinteiseksi muodostunut jyrkkä vastakkainasettelu laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välillä on jossakin määrin lientynyt. Silti kysymys on edelleen olemassa: mitä yhteiskuntatieteellinen tutkimus oikeastaan on. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 6
Yhteiskuntatieteiden tila 1960-luvulla Durkheimin idea: sosiaalista on selitettävä sosiaalisella. Tutkimuksen kohteena ovat sosiaaliset faktat. Kvantitatiivisen tutkimuksen tutkimusmenetelmät edistyivät, tietokoneet mahdollistivat monimutkaiset tilastolliset analyysit myös maallikoille. Poliittisten ristiriitojen yläpuolelle asettuva arvovapaa tiede tuntui hyvältä ristiriitojen repimässä maailmassa. Uskottiin yhteiskuntatieteellisen tiedon hyödynnettävyyteen: sosiaaliteknologisen tutkimuksen nousu. Radikaalit liikkeet tuhosivat konsensuksen. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 7 Ihmistieteen ja luonnontieteen ero 1800-luvun lopulla saksalaisessa idealistisessa filosofiassa syntyi idea ihmistieteen ja luonnontieteen jyrkästä erosta. Schleiermacher. Ihmistiede on historiatiedettä. Kun kiinnostus Husserlin fenomenologiaa kohtaan kasvoi 1970-luvulta lähtien yhteiskuntatieteissä, monet yhteiskuntatieteilijät korostivat ihmistieteen ja luonnontieteen jyrkkää eroa. Toisen kannan mukaan tieteiden välillä ei ole sellaista perustavanlaatuista eroa kuin oli väitetty. Tämän näkemyksen mukaan tieteellisen päättelyn säännöt ovat samanlaisia tutkimuskohteesta ja taustateorioista riippumatta. Usko yhtenäistieteeseen on ollut viime vuosina taas vahvistumassa. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 8
Perusteita ihmistieteiden ainutlaatuisuudelle Ihmiset ovat tavoitteellisia, merkityksiä antavia ja vapaita toimijoita. Heitä ei siksi voi tutkia kuin luonnonesineitä. Idiografisen ja nomoteettisen tutkimustavan ero: luonnon tutkimiseen sopii lainomaisuuksien etsiminen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimiseen idiografinen lähestymistapa. Historian tutkimus on idiografista. Historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen välinen ero on taas liukuva, vrt. aatehistoria, sosiaalihistoria, poliittinen historia. Teorioiden rooli on erilainen luonnon ja toisaalta yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksessa. Yhteiskuntatieteelliset teoriat eivät kerro tiedon kasautumisesta vaan asettavat uudenlaisia kysymyksiä. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 9 Hermeneutiikka Alunperin Raamatun tutkimusta tarkoituksena selvittää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Kriittisen raamatuntutkimuksen havainnot: raamattu on ristiriitainen eri aikoina kirjoitettujen kirjojen kokoelma, vrt esim Uuden testamentin evankeliumien erot. Kriittinen raamatuntutkimus hakee ikäänkuin tekstien ydinviestiä historiallisten kerrosten takaa. Hermeneuttinen kehä: tutkimus etenee ikäänkuin spiraalina, edeten ymmärryksessä yhä syvemmälle. Horisonttien sulautumisen idea. Tulkitsija saavuttaa ymmärryksen asiasta kun hänen ja tulkittavan tulkintahorisontit kohtaavat. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 10
Fenomenologia Edmund Husserlin fenomenologiassa pyritään ulkoisesta maailmasta (empiirisestä aineistosta) reduktion avulla sulkeistamaan ilmiöiden olemusta koskevia tuloksia. Husserlin fenomenologiaa on pidetty kvalitatiivisen tutkimuksen tieteenfilosofisena perustana. Onko Husserlin filosofiasta todellakin johdettavissa empiiriselle tieteelle metolodologia perusteita? Husserlin pyrkimyksenä ei ollut fenomenologiassaan luoda perustoja empiiriselle tieteelle vaan varma perusta filosofialle. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 11 Ihmistieteiden kaksoishermeneutiikka Unkarilainen sosiaalifilosofi Agnes H e l l e r väittää, että Ihmistieteet ja luonnontieteet todella eroavat toisistaan, mutta ei ehkä niin paljon kuin äärimmäisissä kannoissa ajatellaan. Ihminen ei voi asettautua historian ulkopuolelle ja sieltä arvioida mitä tapahtuu. Tällaista historian tai yhteiskunnan ulkopuolista arkhimedeen pistettä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Luonnontieteissä uudet tieteelliset kysymykset perustuvat edellisten kysymysten ratkaisuille. Ihmistieteissä samoja kysymyksiä kysytään yhä uudestaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös ihmistieteellinen tutkimus edistyisi. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 12
Hellerin käsitys ihmistieteen edistymisestä Vaikka ihmistieteissä ei perusteta uusia kysymyksiä vanhoille vastauksille, vaikuttaa olemassaoleva tieto kysymysten asettamiseen. Tieteen kannalta relevantti kysymys on nimittäin uusi eli se ei toista jo esitettyä kysymystä. Tämä on mahdollista vain tuntemalla asiaa koskeva aikaisempi tutkimus (jotta uusi kysymys voitaisiin löytää). Tutkimus tavoittelee totuutta vaikka ei sitä koskaan saavutakkaan. Totuuden sijasta voidaan puhua totuudenkaltaisuudesta. Totuus on silti olemassa se on eksistentiaalinen kokemus. Sanokaa hyvä tohtori, onko minussa syöpä! Ydintieto ja kehätieto: ydintieto on kutakuinkin varmaa, tietoa 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 13 josta vallitsee suuri yksimielisyys. Kehätieto on vakiintumatonta, ristiriitaista, epävarmaa ja siitä ollaan erimielisiä. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 14
Ihmistieteen edistymisestä Hellerin mukaan ihmistiede edistyy, sillä kullakin tutkimuksen alueella ydintiedon osuus kasvaa kehätiedon kustannuksella. Uusien näkökulmien löytäminen vanhoihin kysymyksiin on mahdollista vain aikaisemman tutkimuksen tuntemuksella. Siten yksittäisen tutkijan kohdalla tiede kehittyy lukemalla ja taas lukemalla. Ydintieto jakautuu kehittyessään uusiksi ytimiksi. Syntyy uusia tutkimusalueita, joiden sisällä kehätiedon ja ydintiedon keskinäinen suhde muuttuu. (Uudessa tiedonalueessa kehätiedon suhteellinen osuus on suurempi, ydintiedon pienempi). Näin ihmistiede etenee ja laajenee. (Luonnontiede etenee ja syvenee.) 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 15 Johtopäätöksiä on tekstin tutkimusta. pyrkii selittämisen sijasta ymmärtämiseen. on mahdollista vain aikaisemman tutkimuksen tulokset huomioimalla. (Abduktio mieluummin kuin puhdas induktio.) Aikaisempi tutkimus välittyy teorioiden kautta. 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 16