Fransiskaanit ja teologia

Transkriptio

1 Fransiskaanit ja teologia sääntökunnilla yliopistossa omat oppituolinsa opetus omassa konventissa ) omat teologiset traditiot (k. 1245) opetti Pariisissa aluksi sekulaariteologina (=ei-sääntökuntalaisena) oli pitkään arvostetuin 1200-luvun teologeista Sentenssiluennot teologian opinto-ohjelman keskukseen (aamuluennot) oppilaat kokosivat myöhemmin teoksen Summa Halensis

2 Sentenssiluennot kehitti Sentenssien systematiikkaa jaksot (distinctio) kirjojen ja lukujen lisäksi sisällysluettelot kehitti Lombarduksen käyttämää kvestio-metodia: kysymys, teesi, vastaväitteet, vastaukset sekulaarin sentenssiluennoinnin huipentuma fransiskaaniteologian alku (1236 alkaen) = fransiskaaneille oppituoli Teologia Jumala on teologian subjekti : aihe ja ilmoittaja Jumalaa tarkastellaan ihmisen (pelastuksen) näkökulmasta kaikki lähtee Jumalasta (luominen) ja palaa Jumalaan (uudelleen luominen, pelastus) ei kuitenkaan panteismia luotuja tarkastellaan Jumalan näkökulmasta, luomuksina

3 Persoonan käsite Persoona on järjellisessä luonnossa oleva, yhteiseksi tulematon (incommunicabilis) oleminen (existentia). Richard Pyhä-Victorilainen ihminen, enkeli, Isä, Poika, Pyhä Henki Entä Kristuksen inhimillinen luonto, joka on yksilöllinen, mutta ei persoona? Halesilainen persoonasta Persoona on yksilö, sikäli kuin tämä erottuu arvokkuuteensa kuuluvan ominaisuuden kautta. Summa Halensis persoonan tekee persoonaksi kyky vapaaseen toimintaan moraalinen merkitys persoonalle moderni käsitys yksilöllisyydestä vasta muotoutumassa

4 Omatunto synderesis, omantunnon kipinä välttää pahaa, pyrkii hyvään synnynnäinen kyky erehtymätön conscientia, omatunto harkintaa oikeasta ja väärästä voi erehtyä sekä järkeen että tahtoon liittyviä kykyjä Voluntarismi ja usko tahdon keskeisyys (voluntarismi) usko = ymmärtäminen + tahdon liike objektiivinen usko: quod creditur (jota uskotaan) subjektiivinen usko: fides qua creditur (usko, jolla uskotaan) kohde: korkein hyvä, Jumala

5 Halesilaisen vaikutus teoksia (erit. Summa Halesiana) luettiin pitkään fransiskaanien keskuudessa Augustinuksen suuri merkitys, Anselmin kautta tulkittuna Aristoteleen käyttö teologiassa (k. 1274) Giovanni di Fidanza Halesilaisen oppilas Pariisissa fransiskaanien ministerikenraali, kardinaali teoksia: Sentenssikommentaari, Sielun matka Jumalaan (on suom.), Fransiskuksen legendat (suom. Pyhä Fransiskus ja Rouva Köyhyys)

6 Teologia ja filosofia keskustelut teologian tieteellisyydestä ja filosofian itsenäisyydestä esim. Aristoteleen mukaan maailma on ollut ikuisesti erottelu: varma tieto / uskoon perustuva tieto (cognitio, tunteminen ) Jumala ilmoittaa itsensä luonnon ja Raamatun kirjojen kautta Jumalan ja maailman tunteminen kaikki tieto syvimmiltään alkukuvina Jumalan mielessä inhimillinen tieto on pääsemistä osalliseksi Jumalan valosta luonnollisesti tai armon kautta Pyhä Henki ja nöyryys ymmärtämisen avaimina filosofia tarvitsee teologiaa ja päinvastoin

7 Kristuksen merkitys inkarnaation syynä enemmän Jumalan hyväntahtoisuus ja luomisen täydellistäminen kuin syntiinlankeemuksen korjaaminen Kristus tuli ihmisen lähimmäiseksi, veljeksi, ystäväksi ja opettajaksi Anselmin sovitusoppi : sovitusuhri Jumalan kunnian palauttamiseksi painotus asianmukaisuudessa (convenientia), ei välttämättömyydessä Kolminaisuusopin perinteet kolminaisuus on jakamaton, ei koostu osista miten persoonat eroavat toisistaan? dominikaaninen perinne: persoonien keskinäiset suhteet (relaatiot: Isän isyys jne.) fransiskaaninen perinne: persoonien emanaatiot (=lähtemiset: syntyminen jne.)

8 Relaatiomalli 1. Isää määrittää isyys ja Hengen lähettäjänä oleminen 2. Poikaa määrittää poikana oleminen ja Hengen lähettäjänä oleminen 3. Henkeä määrittää Isän ja Pojan lähettämänä oleminen suhteiden vastaparit: isyys poikana oleminen jne. Isä ei kenestäkään, Poika yhdestä, Pyhä Henki kahdesta Emanaatiomalli 1. Isä ei tule kenestäkään 2. Poika syntyy Isästä luonnostaan / Isän ymmärryksestä 3. Isä ja Poika henkäisevät Pyhän Hengen tahtomalla Jumalan psykologia korostuu Pojan syntymä ja Hengen lähteminen eroaisivat ilman Filioque-oppiakin

9 ja mallit ihmisen näkökulmasta Kolminaisuuden persoonat näyttävät eroavan emanaatioiden kautta itsessään persoonat eroavat toisistaan relaatioina taustalla Jumalan jakamattomuus, jota suhteessa oleminen ei vaaranna Albert Suuri Tuomas Akvinolainen fransiskaanisen perinteen aloittajana fransiskaaninen painotus: Isä on isä, koska hän synnyttää Pojan synnyttäminen edeltää (loogisesti, ei ajallisesti) isyyttä ja poikana olemista Poika syntyy syntymättömästä alku-isästä, joka tulee varsinaisesti Isäksi vasta synnytettyään Pojan Tuomas Akvinolainen (dominikaaninen perinne) tässä eri mieltä