PSYKOLOGIAN VALINTAKOE MALLIVASTAUKSET

Transkriptio

1 PSYKOLOGIAN VALINTAKOE MALLIVASTAUKSET Mallivastauksissa lueteltujen tietojen hallitsemisen lisäksi arvostelussa on otettu huomioon esseen selkeys ja LAAJA ESSEEKYSYMYS (yhdistele ja erittele tietoja molemmista valintakoekirjoista) 1. Kuvaa ymmärtämisen monet merkitykset (Outwaite, Martin ja Kincaide) ja suhteuta niitä Takkisen esittämiin viisauden kriteereihin ja määritelmiin. Ymmärtämisen monet merkitykset Outwaite: - Ihmistä koskevan fysikaalisen tosiasian ymmärtäminen - Henkilön mentaalisen tilan ymmärtäminen - Mitä ihminen tekee ja mitä hän sillä tarkoittaa - Miksi ihminen toimii niin kuin toimii eli mikä motivoi häntä Martin; sisäinen ja ulkoinen ymmärtäminen - Ulkoinen ymmärtäminen tarkastelee kohdetta yhtenä kokonaisuutena ja sen suhteutumista joihinkin muihin asioihin - Sisäinen ymmärtäminen tarkastelee kohdettaan erillisenä ja sinänsä osistaan koostuneina ja ymmärtämiseen voi sisältyä kohteen eri osien tai ominaisuuksien erottamista ja toisiinsa suhteuttamista Kincaidin mukaan kun ihmistieteissä puhutaan merkityksestä, jota pyritään ymmärtämään, tällä voidaan tarkoittaa kuutta eri asiaa: - Havaintomerkitys kuinka henkilö havaitsee maailman, mukaan lukien toisten ja itsensä toiminnan - Dokastinen merkitys mihin henkilö uskoo - Intentionaalinen merkitys mitä henkilö tarkoittaa tai toivoo saavansa aikaan - Kielellinen merkitys kuinka henkilön kielellinen käyttäytyminen tulee kääntää - Symbolinen merkitys mitä henkilön kielellinen ja ei-kielellinen toiminta symboloi - Normatiivinen merkitys mitä normeja henkilön käyttäytyminen ilmentää Viisaus Takkisen esittämät viisauden kriteerit: 1. Runsas tosiasiatieto ongelmaan liittyvät huomiot 2. Menettelytapatieto ratkaisun löytäminen ja suunnitelman teko 3. Kontekstuaalisuus elämäntilanteeseen liittyvät seikat 4. Suhteellisuus arvojen ja tavoitteiden suhteellisuuden ymmärtäminen 5. Epävarmuus sen havaitseminen ja sietäminen

2 Soveltava osuus Ymmärtämisen filosofisten merkitysten liittäminen viisauden ja sen eri osa-alueiden tunnuspiirteisiin esimerkiksi seuraavalla tavalla: - Havaintomerkitys kuinka viisas henkilö havaitsee maailman, mukaan lukien toisten ja itsensä toiminnan? - Dokastinen merkitys mihin viisas henkilö uskoo? - Intentionaalinen merkitys mitä viisas henkilö tarkoittaa tai toivoo saavansa aikaan? - Kielellinen merkitys kuinka viisaan henkilön kielellinen käyttäytyminen tulee kääntää? - Symbolinen merkitys mitä viisaan henkilön kielellinen ja ei-kielellinen toiminta symboloi? - Normatiivinen merkitys mitä normeja viisaan henkilön käyttäytyminen ilmentää? - Miten viisas henkilö toimii ja mitä hän sillä tarkoittaa? - Mikä toimintaa motivoi? Viisauden tunnuspiirteisiin kuuluu seuraavia yleisiä seikkoja: 1. Liittyy elämän vaikeisiin kysymyksiin. 2. On parasta tietämystä, arviointia ja neuvonantoa. 3. On laaja-alaista, syvällistä ja tasapainoista tietämystä. 4. Voidaan käyttää omaksi tai toisten hyväksi. 5. Siinä yhdistyvät mieli ja luonne. 6. On vaikeaa saavuttaa, mutta helpompi tunnistaa. Viisauden taustalla on sosiaalinen vuorovaikutus (kehitys, käyttö ja soveltaminen sekä viisauden tunnistaminen). Viisas voi olla joko kulttuuri tai yksilö. Viisauteen liittyy affektiivinen ja reflektiivinen osaalue ja se ilmenee ratkaisujen sarjana. Se on eräs objektiivinen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin osoitin vanhuksilla.

3 Mallivastauksissa lueteltujen tietojen hallitsemisen lisäksi arvostelussa on otettu huomioon esseen selkeys ja NURMI YM.: Ihmisen psykologinen kehitys. 2. Sosiaalisen tiedonkäsittelyn vaiheet varhaislapsuudessa. Sosiaalisen tiedonkäsittelyn vaiheiden avulla voidaan kuvata sitä, millaisia havaintoja lapset tekevät, miten he tulkitsevat havaintojaan ja millä tavoin he valitsevat toimintatapansa nopeasti vaihtuvissa ja usein tunnepitoisissa vuorovaikutustilanteissa. Sosiaalisen tiedonkäsittelyn vaiheita ovat tarkastelleet Crick ja Dodge ja suomalaisista tutkijoista Salmivalli sekä Aro ja Adenius-Jokivuori. Lapsen sosiaalinen tiedonkäsittely voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Crickin ja Dodgen mukaan vaiheet ovat usein automaattisia eikä niihin sisälly tietoista harkintaa. Ensimmäisessä vaiheessa lapsi suuntautuu sosiaaliseen tilanteeseen havainnoimalla ulkoisia ja sisäisiä vihjeitä. Ulkoisiin vihjeisiin kuuluvat mm. toisten ihmisten puhe, ilmeet ja eleet. Sisäisiä vihjeitä ovat esimerkiksi omat fysiologiset tuntemukset. Lapset eroavat siinä, miten paljon he hakevat tilannevihjeitä ja millaisiin vihjeisiin he kiinnittävät huomionsa. Tutussa ympäristössä ja tuttujen henkilöiden parissa lapsen huomio kohdistuu eri asioihin kuin vieraassa tilanteessa ja tuntemattomien ihmisten parissa. Sosiaalisen tiedonkäsittelyn toisessa vaiheessa lapsi tulkitsee tekemiään havaintoja: hän muodostaa käsityksen tilanteesta sekä siihen osallistuvien henkilöiden tarkoituksista ja tavoitteista. Osa lapsista tulkitsee tilanteita etenkin omien aiempien kokemustensa perusteella, osa taas kiinnittää huomiota erityisesti tilanteen vihjeisiin. Lapsen sosiaalinen taitavuus vaikuttaa vuorovaikutustilanteiden tulkintaan: sosiaalisesti taitavat lapset tulkitsevat tilanteita muita lapsia tarkemmin ja myönteisemmin. Tulkintaan vaikuttavat myös lapsen oma tunnetila (esim. pelko ja suuttumus) sekä kyky asettua toisen asemaan ja nähdä tilanne hänen näkökulmastaan. Kolmannessa vaiheessa lapsi valitsee toimintastrategian tai -tavan. Tilanteesta tehty tulkinta vaikuttaa toimintatavan valintaan: lapsi voi esimerkiksi käyttäytyä aggressiivisesti, jos hän on kokenut tilanteen uhkaavaksi. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös tilanteelle asetetut tavoitteet sekä lapsen käsitys itsestään ja rohkeus toimia sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi toimintatapaa ohjaa se, missä määrin lapsi pystyy ennakoimaan toimintansa seurauksia. Pieni lapsi ei pysty vielä ennakoimaan toimintansa pitkäaikaisia seurauksia eikä tavoitteidensa sosiaalista suotavuutta, vaan toimintaa ohjaavat usein mielihyvää tuottavat tavoitteet. Lapsen aiemmat kokemukset ohjaavat kaikkia sosiaalisen tiedonkäsittelyn vaiheita eli tilanteiden havainnointia, tulkintaa ja toiminnan ohjausta.

4 Mallivastauksissa lueteltujen tietojen hallitsemisen lisäksi arvostelussa on otettu huomioon esseen selkeys ja RAATIKAINEN: Ihmistieteet ja filosofia. 3. Miten tiedollinen ja käsitteellinen relativismi eroavat toisistaan? Relativismissa yleisesti ottaen on kyse siitä, että kielletään jonkin asian objektiivinen, kaikista kulttuureista/teorioista/paradigmoista tms. riippumaton olemassaolo, ja väitetään tuon asian olevan olemassa vain suhteessa tiettyyn kulttuuriin, teoriaan tms. On hyödyllistä erottaa kaksi eri relativismin muotoa, jotka käytännössä menevät usein sekaisin: a)tiedollinen relativismi tarkoittaa sitä, että tieto tai totuus on aina suhteellista kulttuuriin, uskomusjärjestelmään, käsitteelliseen viitekehykseen tai muuhun sellaiseen nähden. b) Käsitteellinen relativismi tarkoittaa sitä, että erilaiset käsitteelliset viitekehykset (teoriat, paradigmat tms.) ovat keskenään yhteismitattomia, eli niitä ei voida vertailla eikä asettaa paremmuusjärjestykseen. Ero näiden kahden relativismin muodon välillä tulee esiin siinä, että tiedollisessa relativismissa väitelauseen merkitys (tai uskomuksen sisältö) pysyy samana viitekehyksestä tai kulttuurista toiseen siirryttäessä, mutta lauseen totuusarvo voi muuttua: sama lause (tai uskomus) voi olla tosi (tai oikeutettu) yhdessä viitekehyksessä, mutta epätosi (tai ei-oikeutettu) toisessa viitekehyksessä. Käsitteellisessä relativismissa sen sijaan pintapuolisesti saman kielellisen ilmauksen merkitys vaihtelee viitekehyksestä toiseen siirryttäessä, niin että sama lause (esim. Lumi on valkoista ) tarkoittaa eri asioita eri viitekehyksissä. Merkityksiä ei voi vertailla keskenään. Näistä molemmista relativismin muodoista voidaan erottaa eri vahvuusasteita. Yleensä ne ymmärretään vahvan tai jyrkän relativismin edustajina. Tiedollisen relativismin jyrkän muodon mukaan kaikki uskomukset ovat yhtä tosia. Tällainen relativismi on kuitenkin itsensä kumoavaa: silloinhan myös sen uskomuksen, joka kieltää jyrkän totuusrelativismin totuuden, pitäisi olla tosi. Jyrkkä tai vahva käsitteellinen relativismi puolestaan tarkoittaa sitä, että on olemassa radikaalisti toisistaan poikkeavia, keskenään yhteismitattomia teorioita, paradigmoja tai viitekehyksiä. Myös tämä jyrkkä kanta on sisäisesti ristiriitainen. Jyrkästi omastamme poikkeavat käsitteelliset viitekehykset pitää nimittäin kyetä ymmärtämään ja tunnistamaan omastamme poikkeaviksi, eli omaa ja vierasta viitekehystä pitää kyetä vertailemaan jotta voidaan todeta niiden (radikaali) erilaisuus. Niiden siis pitää olla jollakin tavalla yhteismitallisia. Tiedollisen relativismin maltillinen ja melko uskottava muoto on se ajatus, että ihmisillä voi olla vastakkaisia uskomuksia, jotka kuitenkin ovat hyvin perusteltuja.

5 Käsitteellisen relativismin maltillisen version mukaan ihmiset jäsentävät todellisuuttaan eri tavoin erilaisista käsitejärjestelmistä ja intresseistä käsin. Tämä on nykyisin yleisesti hyväksytty käsitys (ns. havaintojen teoriapitoisuus-teesi).