Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks Askela koht erlastavaa aluekehttämstä OLLI LEHTONEN Artkkelssa kehtetään uutta pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksä, joka mahdollstaa akasempaa tarkemman ja realstsemman ymmärryksen pakallstaloudessa työpakkakehtystä säätelevstä tekjöstä. Indeks rakentuu kasvualueden työssäkäyntmahdollsuuden määrttämstä levämsvakutukssta sekä alueden työpakkakehtystä säätelevstä kehtyshatosta. Johdanto Kunnallsalan kehttämssäätön rahottama Kuntatyö-tutkmushanke tarjos taloudellset mahdollsuudet tämän artkkeln krjottamseen, mstä ktos. Ktän myös kolmea anonyymä refereetä ja tomtusta rakentavsta kommentesta ja ernomassta parannusehdotukssta. Nykysessä aluekehtyksen vaheessa penet teollsuuskaupungt ja maaseutualueet tarvtsevat uusa taloudellsa mahdollsuuksa (Ponnkas & al. 2011). Ne ovat kokeneet ongelma, koska pernteset luonnonvaraperustaset tuotannonalat ovat olleet jatkuvan ratonalsonnn kohteena tuottavuuden kasvaessa. Tämä näky vuosna 2000 2007 ertysest alkutuotannon ja jalostuksen työpakkojen lukumäären vähentymsenä (mt.), mutta tlannetta on hekentänyt myös se, että tuotannon kasvu on tapahtunut tetoyhteskunnassa tomalolla, joden sjannn ovat määränneet muut kun luonnonvarohn lttyvät sjanttekjät (Lehtonen & Tykkylänen 2012). Enten työpakkojen lukumäärä on kasvanut kaupunken palveluelnkenossa (Ponnkas & al. 2011). Harvaan asuttu maaseutu on menestynyt huonoten, sllä anoana luokkana kaupunk maaseutu-luoktuksessa sen työpakkojen lukumäärä vähenty vuosna 2000 2007 yhteensä 8 692 työpakalla (mt.). Työpakkakehtyksen polarsotumnen Suomessa lttyy shen, että penten teollsuuskeskusten ja maaseudun kehtys- ja työllsyysmahdollsuudet ovat perntesest perustuneet luonnonvarohn ja nden jalostamseen, edullseen työvomaan ja keskusten kasvun levämsvakutuksn. Nämä evät kutenkaan kakk ole tetoyhteskunnassa kasvua synnyttävä tuotantotekjötä (Fujta & al. 1999; Dobkns & Ioanndes 2001; Partrdge & al. 2009). Myöskään rakenteellset omnasuudet evät ole tukeneet mahdollsuuksa klpalla työpakosta ja ulkopuolssta nvestonnesta suurempen kaupunkalueden kanssa. Kasvavn kaupunkaluesn verrattuna aluella on ollut vähemmän taloudellsa tomntamahdollsuuksa, alhasemp tulotaso, vähemmän korkeaa koulutusta vaatva työpakkoja sekä vähemmän koulutusmahdollsuuksa (Zmmerman & Hrschl 2003). Nästä lähtökohdsta herääkn kysymys, mten penä taantuva teollsuuskeskuksa ja harvaan asuttua maaseutua ptäs kehttää tetoyhteskunnassa. Yks vahtoehto taantuven alueden kehttämselle lttyy kasvukeskusten kehtykseen ja myöntesn levämsvakutuksn; keskusten työssäkäyntalueden ssällä sjatsevlta aluelta vodaan käydä tössä kasvukeskuksessa ja sten hyötyä lähesestä sjannsta suhteessa kasvavaan keskukseen (Partrdge & al. 2007; Polese & Shearmur 2006; Shearmur & Polese 2007). Tämä levämsvakutuksn perustuva kehttämnen e kutenkaan ulotu kasvukeskusten työssäkäyntalueden ulkopuolella sjat- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 19
sevn aluesn, joten nden kehtyksen tuls keskttyä pakallsn resurssehn. Tällön korostetaan usen pakkaperustasta aluekehttämstä, jossa huomodaan maaseutualueden erlaset vahvuudet ja haasteet, joden varassa kehttämstä rakennetaan (Blank 2005). Tässä artkkelssa tutktaan penalueden mahdollsuuksa hyötyä lähesten kasvualueden potentaalssta levämsvakutukssta sekä analysodaan pakallsest työpakkojen lukumäärän kasvuun lttyven klpalukykytekjöden vakuttavuutta. Tavotteena on muodostaa nästä kahdesta tekjästä pakkaperustasen aluekehttämsen tarvetta kuvaava ndeks, joka luo yleskuvan stä, mllasta pakallsta aluepoltkkaa Suomessa tarvtaan aluekeskus- ja nnovaatopoltkan rnnalle. Indeks tuotetaan penmmälle mahdollsella aluetasolle el postnumeroaluelle. Artkkeln tavotteeseen pyrtään kysymällä, mllanen on potentaalsten levämsvakutusten maanteteellnen laajuus ja mtkä työpakkakehtykseen yhteydessä ollesta tekjöstä olvat pakallsest vakuttavmpa alueden kehtyksessä. Alueelle kohdstuva potentaalsa levämsvakutuksa mtataan lkmääräsenä työssäkäyntmahdollsuutena, joka määrtetään asums- ja työmatkakustannuksen osuutena kottalouden tulosta. Työpakkakehtykseen yhteydessä oleven klpalukykytekjöden vakuttavuutta puolestaan mtataan kehtyshatalla, joka kuvaa, kunka paljon työpakkakehtykseen yhteydessä olevat tekjät vosvat kasvattaa alueen kasvutodennäkösyyttä. Molempen kysymysten tarkastelu on tärkeää, koska akasemmat tutkmukset ovat tuottaneet huomattavan paljon tetoa stä, mtkä tekjät muodostavat kasvualueta (esm. Markey & al. 2006; Lehtonen & Tykkylänen 2012), mutta tedossa e ole ylesest koko maan osalta stä, mtkä alueet kärsvät enten sjant- ta kehtyshatasta. Tedon puutteen vuoks aluekehttämstä e kyetä suuntaamaan sjannltaan epäsuotuslle aluelle ta pakallsest merkttävn työpakkakehtykseen yhteydessä olevn tekjöhn. Ongelma on keskenen, sllä mkäl kehttämspoltkka e suuntaudu pakallsest tehokkaast, e sllä kyetä myöskään estämään maaseutualueden taantumsta (Markey & al. 2008). Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks rakennetaan oletukselle, että aluekehtyksen tukemsen tarpeessa on suura pakallsa eroja, koska alueden talousrakenteen evoluuto kulkee er tahta ja nllä on erlasa menestystekjötä ja haasteta pakallsympärstössään (Blank 2005; Irwn & al. 2010; Klkenny 2010; Barca & al. 2012). Lsäks alueet oletettavast hyötyvät sjannstaan er tavon (Lehtonen & Tykkylänen 2010), mkä korostaa entsestään alueden välstä erytyvää kehtystä ja kehttämsmahdollsuuksen ymmärtämstä. Oletuksen ollessa tos, pakallsta aluekehtystä votasn tukea entstä paremmn tuntemalla sjant- ja kehtyshatasta muodostuvat pakallstalouden reunaehdot. Oletettavast nällä reunaehdolla vo olla keskestä merktystä varsnkn syrjäaluella penten keskusten ja maaseutualueden aluekehttämsessä, sllä näden kehtystä e voda rakentaa lähesten kasvaven kaupunken varaan. Sks kasvukeskusten työssäkäyntalueden ulkopuolella sjatseven alueden kehtyksen tukemnen vaatnee keskustelua pakallsesta näkökulmasta, jossa kehttämsessä pyrtään pakallsest kumoamaan sjant- ja kehtyshattoja. Nähn lttyvän uuden tutkmustedon tarve on lmenen, sllä pakkaperustanen kehttämnen on otettu ensmmästä kertaa myös maaseutupolttsen kokonasohjelman strategseks lähtökohdaks (Maaseutupoltkan yhtestyöryhmä 2014). Lähtökohta pakkaperustaselle aluekehttämselle Aluekehtystä kästtelevssä tutkmuksssa taantuvlle aluelle on ylesest ollut tunnusomasta ykspuolnen elnkenorakenne, syrjänen sjant, alhanen koulutustaso sekä väestön kääntymnen ja sen vähentymnen (Markey & al. 2006; Lehtonen & Tykkylänen 2012). Keskttymsetujen lsäks syrjäsltä aluelta e ole löytynyt talouden kasvualojen tarvtsemaa koulutettua ja nuorta työvomaa, pakallsmarkknota ta nformaato- ja kommunkaatoteollsuuden korkeaa työllsyysosuutta (Ottavano & Pnell 2004; Lehtonen & Tykkylänen 2012). Myös tse syrjäsyydestä on aheutunut nlle kustannuksa, jotka kasvavat etäsyyden funktona ja hekentävät mahdollsuuksa hyötyä kasvualueden kasvusta (Partrdge & al. 2007, 131 133; Partrdge & al. 2009). Lsäks epäsuotusat luonnonolosuhteet ja esmerkks rajamaakuntasjannsta aheutuvat hattatekjät ovat entsestään lsänneet epäedullsesta sjannsta aheutuva kustannuksa (Lehtonen & Tykkylänen 2012). Edellä luetellut klpalukykytekjät ovat ylesest rajottaneet maaseutualueden menestystä, sl- 20 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
lä kasvua synnyttävstä klpalukykytekjöstä useat ovat kehttyneet hekommn kun kaupunkaluella (Ktson & al. 2004). Klpalukykytekjöden tuottama kehtyshatta on usen pakallsest tuntematon, vakka tetämys stä vos edstää aluekehttämsen kohdentamsta pakallsest okesn tekjöhn ertysest aluella, jotka sjatsevat potentaalsten levämsvakutusten ulkopuolella. Myös pakkaperustanen aluekehttämnen rakentuu sjant- ja kehtyshattojen varaan; sen lähtökohtana on, että kehttämsessä ymmärretään pakallset resursst ja tomntamahdollsuudet (Blank 2005). Kehttämsen näkökulmasta tämä edellyttää, että tedetään, mllasa mahdollsuuksa alueella on hyötyä lähesten alueden kasvusta ja mten vomakkaast klpalukykytekjät ovat yhteydessä pakallseen työpakkakehtykseen. Jälkmmäsen osalta e rtä, että tedetään kehtykseen negatvsest ta postvsest yhteydessä oleva klpalukykytekjötä, vaan on tedettävä myös syvemmn nhn lttyvä kehtyshatta. Kehtyshatat muodostavat yhdessä potentaalsten levämsvakutusten kanssa reunaehdot aluekehttämselle. Ne ohjaavat kehttämstä pakallsten omnasuuksen perusteella sten, että kehttämstomenpteet sopvat pakallsn olosuhtesn mahdollsmman tehokkaast ja suuntautuvat keskesn kehtyshattohn. Esmerkks jos alue sjatsee kaukana kasvualuesta ja sen elnkenorakenne on ykspuolnen, vovat alueen kasvumahdollsuudet lttyä elnkenorakenteen monpuolstamseen. Elnkenorakenteen kehtyshatta syntys tällön alueen alttudesta rakennemuutokselle. Sjant- ja kehtyshatta ovat molemmat keskesä pakkaperustasessa ajattelutavassa: kehttämsstrategoden tuls keskttyä pakallsn mekansmehn, jotka rakentavat kyvykkyyttä ja edstävät nnovaatoden kehttämstä vuorovakutuksessa pakallsten ja ulkopuolsten tomjoden välllä (Rodrk 2005). Varsnkn syrjästen maaseutualueden kehttämsen lähtökohtana tuls olla, että yks ylesn lanalasuuksn pohjautuva aluekehttämsen mall e välttämättä sov kaklle aluelle, koska ne ovat lähtökohdltaan monmuotosa (Barca & al. 2012). Tähän vttaa myös pakkaperustanen lähestymstapa, joka tunnstaa maaseutualueden erlaset menestystekjät ja haasteet (Blank 2005; Irwn & al. 2010; Klkenny 2010). Pakallset pääomat eroavat tosstaan esmerkks luonnon resurssen, sosaalsen pääoman ta nfrastruktuurn suhteen (Markey & al. 2006). Sks myös postvsen kehtyksen esteenä olevat kehtyshatat ta -mahdollsuudet vovat rakentua er tavon er aluella. Erlasuudesta syntyy pakkojen vällle olennasa eroja, mkä vttaa kehtyksen ja shen yhtey dessä oleven tekjöden spataalseen monmuotosuuteen. Tätä monmuotosuutta kuvaava epästatonaarsuus tarkottaa, että yhden klpalukykytekjän yhteys työpakkakehtykseen vo vahdella erlasssa ympärstössä. Epästatonaarsuus vastaa postmoderna kästystä pakan ja pakallsuuden ertysestä tärkeydestä, kun pyrtään ymmärtämään hmsten käyttäytymstä (Charlton & al. 2006). Aluetasolla spataalsta monmuotosuutta lmentävästä epästatonaarsuudesta on olemassa jotakn havantoja. Esmerkks masennuksen tutkmuksessa on havattu, että avoerot ovat lsänneet masennuksen esntyvyyttä Pohjos-Karjalassa mutta vähentäneet stä Pohjanmaalla (Lehtonen & Kauronen 2013). Aluekehttämsessä spataalnen monmuotosuus korostaa, että samanlastavat tomenpteet evät ole tehokkata kaklla aluella, koska ne kadottavat pakallsen kontekstn. Akasempen tutkmusten perusteella vodaan olettaa, että pakkaperustaselle erllselle kehttämselle on tarvetta, sllä harvaan asutulla aluella menestyven keskuksen kasvu e levä suurten etäsyyksen vuoks syrjäslle aluelle (Lehtonen & al. 2014). Konkreettsest tämä johtuu stä, että asumskustannukset evät laske samassa suhteessa kun työmatkakustannukset kasvavat kasvukeskuksesta etäännyttäessä (mt.). Myös kasvualueden lukumäärä vakuttaa työmatkakustannuksn, koska oletettavast nden vähentymnen lsää ylesest kasvualueden ulkopuolella asuven työmatkakustannuksa. Havantojen mukaan maakuntakeskusten kasvu ulottuu esmerkks Itä-Suomessa non 40 klometrn päähän alueen suurmmsta keskukssta Kuoposta, Joensuusta ja Mkkelstä (Lehtonen & Tykkylänen 2010). Suur osa aluesta e ss hyödy maakuntakeskusten kasvusta. Levämsvakutuksn pohjautuvaa poltkkaa e pdetä kansanvälsestkään optmaalsena aluekehttämsen muotona (Henderson 2010). Lsäks on havattu, että työttömyys ja nettomuuttolke ovat Suomessa epätasapanossa, mkä hejastuu huono-osasuuteen ylesemmnkn (Lehtonen & Tykkylänen 2013). Havattu epätasapano on osotus harvaan asuttujen alueden spataalsesta ktkasta, joka kuvaa maaseudun työvoman alhasta lkkuvuutta. Tämä syntyy maaseutualuella asuven vahvosta stestä asunpak- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 21
kaansa sekä musta muuttoalttutta vähentävstä tekjöstä, kuten puutteellsesta tetämyksestä vapasta työpakosta ta omasuuden myyntn lttyvstä mahdollssta tapposta (Partrdge & Rckman 2008). Spataalnen ktka synnyttää kasvualueden väln taantumsen taskuja, joden postamseen vodaan tutkmusten perusteella parhaten vakuttaa etsmällä pakallsa kenoja työllsyyden kasvattamseen (Blank 2005; Partrdge & Rckman 2008; Bezt & Partrdge 2013). Anesto ja menetelmät: pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksn muodostamnen Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks muodostetaan potentaalssta levämsvakutukssta ja kehtyshatosta kahdella smulontmalllla sekä nden tulokset yhdstävällä pakkatetoanalyyslla (kuvo 1). Smulontmallen perusta on logstsessa regressomallssa, jolla tunnstetaan er postnumeroalueden klpalukykytekjötä ja lasketaan aluelle todennäkösyys työpakkojen lukumäärän kasvulle. Levämsvakutuksen määrttämsessä logststa regressomalla käytetään todennäkösyysotannassa smulomaan todennäkösmpä kasvualueta. Tosessa smulontmallssa logststa regressomalla käytetään määrttämään työpakkojen lukumäärän kasvuun yhteydessä oleven klpalukykytekjöden kehtyshattojen suuruutta. Lopulta pakkatetoanalyysella yhdstetään molempen smulontmallen tulokset ja muodostetaan pakkaperustasen aluekehttämsen tarvetta kuvaava ndeks. Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks tuotetaan postnumeroaluetasolle, joka on Suomessa penn vakutusaluetta kuvaava tlastoykskkö. Käytetyt anestot pohjautuvat Tlastokeskuksen tuottamaan Suom postnumeroaluettan -kokoelmaan vuoslta 2010 ja 2012. Analyysessa käytetään postnumeroaluejakoa vuodelta 2012, jollon Suomessa ol 3 038 postnumeroaluetta. Kehtyshattojen määrttämsessä käytetään 2 654 postnumeroaluetta, sllä tetosuojasystä kakk alle 100 asukkaan postnumeroalueet on postettu. Potentaalsten levämsvakutuksen määrtyksessä käytetään postnumeroaluettan kerättyjä asuntojen keskmääräsä kauppahntatetoja vuoslta 2010 ja 2011. Koska osa postnumeroaluesta on väkluvultaan nn penä, että nstä e saada reksterötyä rttäväst asuntokauppoja, saatn tedot asuntojen hnnosta 822 postnumeroalueelta. Kauppahntatlasto e sten ole maanteteellsest kattava, koska harvaan asutut maaseutualueet rajautuvat pos anestosta. Työpakkojen lukumäärän kasvuun yhdstyvät klpalukykytekjät Indeksn rakentamsen perustana työpakkojen kasvuympärstöjä tutkttn kahdella logstsella regressomalllla, jossa työpakkojen lukumäärän kehtys vuosna 2006 2010 luoktellaan kasvua saanesn (sulussa: mall, ehto, tos, epätos) (mall k = 1, työpakkojen lukumäärän kasvu > 0, 1, 0) ja yl 10 työpakalla kasvanesn (mall k = 2, työpakkojen lukumäärän kasvu > 10, 1, 0). Seltettävä kaksluokkanen muuttuja muodostettn Logstnen regressomall Työpakkojen lukumäärän kehtystä määrttäven klpalukykytekjöden mallnnus GIS-analyyst Levämsvakutuksen määrttämnen työssäkäyntmahdollsuutena Smulontmall I Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksn muodostamnen Klpalukykytekjöden pakallsten kehtyshattojen määrttämnen Smulontmall II Kuvo 1. Vuokaavo pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksn muodostamsesta. 22 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
absoluuttssta työpakkojen lsäyksstä, koska suhteellsena muuttujana penllä aluella vähänenkn työpakkojen lsäys vo korostua suurena suhteellsena kasvuna. Lsäks etenkn suuret lsäykset työpakkojen lukumäärässä ja keskttymsessä vovat edellyttää erlasta kasvuympärstöä kun penet lsäykset. Regressomallssa työpakkojen lukumäärän kasvua seltetään vuoteen 2010 pohjautuvlla muuttujlla, jotka kuvaavat elnkenorakennetta, työvoman omnasuuksa, keskttymsetuja, sjanta ja luonnon omnasuuksa. 1 Regressomallen sovttamsta vodaan kuvata kokelevaks, sllä työpakkojen lukumäärän kasvua seltetään yhteensä 32 muuttujalla. Selttäven muuttujen valnnassa käytettn uutta bayeslasta menetelmää, joka perustuu uudelleen skaalattuhn spke and slab (Rescaled spke and slab, RSS) -mallehn (Dey 2013). Lsätetoa uudelleen skaalatusta menetelmästä löytyy Hemant Ishwarann ja J. Sunl Raon (2005) artkkelsta. Käytetty menetelmä on osa R-tlasto-ohjelman modelsampler krjastoa. Regressomall on kuvattu tarkemmn akasemmn julkastussa tutkmuksessa (Lehtonen & al. 2014). Tlastollnen smulontmall I: potentaalsten levämsvakutusten määrttämnen asums- ja työmatkakustannuksen laskentamalllla Kasvualueden potentaalsa levämsvakutuksa postnumeroaluella tutktaan asums- ja työmatkakustannuksen smulontmalllla, jossa potentaalsten levämsvakutusten mttaamnen perustuu taloudellseen työssäkäyntmahdollsuuteen. Smulontmallssa todennäkösyysotannalla smulodaan työpakkojen kasvualueden sjanta logstsen regressomalln ennustamlla kasvutodennäkösyyksllä, jotka vahtelevat välllä 0 1. Smulont tostetaan 1 000 kertaa, jotta penetkn erot kasvutodennäkösyyksssä vakuttasvat tuloksssa ja mallsta saatasn luotettava tuloksa. Tähän tostojen lukumäärän päädyttn tarkkalemalla työmatkakustannuksen hajonnan vakautumsta postnumeroaluella. Työmatkakustannuksen laskennassa oletetaan, että kottalouden työssäkäynt suuntautuu lähmmälle kasvualueelle. Todennäkösyysotantaa varten muodostettn logstsa regressomalleja k varten luoktellusta kasvualuesta joukko U k, joka ssältää yhtä monta ykköstä kun 1 Käytetyt muuttujat estellään ltteessä 1, joka on julkastu Yhteskuntapoltkka-lehden sähkösessä arkstossa osotteessa www.julkar.f. mallen seltettävän muuttujan luokttelussa muodostu kasvualueta. Asums- ja työmatkakustannusten laskenta ja todennäkösyysotanta tehtn smulonnessa vahettan seuraavast: 1. Tee logstsen regressomalln ennustamlla todennäkösyyksllä ( θ k ) jokaselle postnumeroalueelle todennäkösyysotanta u k (s) työpakkakehtyksen kasvualueden jakaumasta U k lman takasn panoa ja tallenna otanta. 2. Tallenna lopulle postnumeroaluelle työpakkojen lukumäärän muutoksen ndkaattorks 0. 3. Määrtä jokaselle postnumeroalueelle etäsyys lähmpään kasvualueeseen, u k ( s) = 1, ja laske shen pohjautuen kottalouden työmatkakustannukset ( L ). Tallenna työmatka- k (m) kustannuksen arvot. 4. Tosta vaheet 1 3 yhteensä m=1 000 kertaa. 5. Laske keskarvo työmatkakustannukslle m k 1 k ( m) L = L ja tallenna arvo jokaselle postnumeroalueelle. m = 1 6. Laske jokaselle postnumeroalueelle asumsja työmatkakustannuksen (AL k ) osuus kottalouden tulosta (ks. laskenta alta). 7. Muodosta potentaalsa levämsvakutuksa kuvaava spataalnen nterpolontpnta asums- ja työmatkakustannuksen osuudesta kottalouden tulosta. Smulonnn kuudennessa vaheessa asums- ja työmatkakustannusten osuus postnumeroalueella asuvan kesktulosen kottalouden tulosta lasketaan postnumeroaluettan (AL k ) jakamalla asums- ( A ) ja keskmäärästen työmatkakustannuksen ( L k ) summa valton veronalaslla tulolla ( T ) kerrottuna sadalla. Laskennan yksnkertastamseks kottalouksa kästellään yhtenä ykskkönä. Yhtälömuodossa laskenta vodaan krjottaa seuraavast: k k AL = A + L ) / T * 100 (1). ( Asums- ja työmatkakustannusten laskenta on kuvattu tarkemmn ltteessä 2. 2 Laskennasta tuloksena olevaa osuutta käytetään potentaalsten levämsvakutuksen määrttämsessä. Postnumeroalueelle e kohdstu työssäkäyntmahdollsuutena lmenevä potentaalsa levämsvakutuksa, jos asums- ja työmatkakustannuksen osuus ylttää 80 prosentta, koska tällön kottaloudelle e 2 Ks. www.julkar.f. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 23
jää rttävä taloudellsa resursseja peruselämseen. Kottalouksen kulutustlastossa non 20 prosentta kottalouden tulosta kuluu peruselämseen el elntarvkkesn, tetolkenteeseen ja terveyteen (SVT 2013). Samassa tlastossa keskmäärn kottalouksen tulosta non 43 prosentta kuluu asumseen ja lkkumseen. Smulonnn setsemännessä vaheessa spataalsella nterpolonnlla vsualsodaan potentaalsa levämsvakutuksa. Spataalnen nterpolont tuottaa pstestä koostuvasta anestosta pnnan, jonka arvo er postnumeroaluessa määräytyy (yleensä ko. postnumeroaluetta lähellä oleven) muden postnumeroalueden keskpsteden arvojen avulla (ks. de Smth & al. 2009). Estmotu nterpolontpnta ylestää asums- ja työmatkakustannusten osuuden kottalouksen tulosta koskemaan koko Suomea. Interpolontmenetelmänä käytetään epästatonaarseen anestoon soveltuvaa Emprcal bayesan Krkng -menetelmää (Grbov & Krvoruchko 2012). Interpolonnt ja nden vsualsont tehtn ArcMap 10.1 -ohjelman Spatal Analyst -lsäosalla. Tlastollnen smulontmall II: työpakkojen lukumäärän kasvuun yhteydessä oleven tekjöden kehtyshatat Postnumeroalueden työpakkojen lukumäärän kasvuun yhteydessä oleven tekjöden kehtyshattoja tutktaan myös tlastollsella smulontmalllla. Kehtyshatta kuvaa postnumeroalueella logstsen regressomalln tlastollsest merktseven selttäven tekjöden vakutusta työpakkojen lukumäärän kasvutodennäkösyyteen. Sten kehtyshattoja tarkastelemalla saadaan tetoa nstä työpakkakehtyksen tekjöstä, jotka ovat olleet vakuttavmpa taantuven postnumeroalueden työpakkakehtyksessä ja john kohdstetut kehttämstomenpteet olsvat kasvun synnyttämsen kannalta keskesmpä. Smulontmall pohjautuu logstsella regressomalllla estmotuhn regressokertomn, ja se tehdään jokaselle muuttujalle erkseen käyttämällä laskennassa muden muuttujen arvona havattuja arvoja. Smulontmallssa vaheet 1 6 tehdään erkseen kullekn muuttujalle l, jonka jälkeen tehdään jokaselle muuttujalle velä vahe 7. Smulonnn satunnasotantaa varten luodaan selttäven rvvektoren muuttujlle l otantajakaumat U j,l. Nämä ssältävät muuttujen l havantoarvot logstsessa regressomallssa oken kasvualueks luoktellusta postnumeroaluesta. Jakaumsta pomtaan havantoarvoja satunnasest takasnpanolla, koska oken luokteltuja postnumeroalueta on huomattavast taantuva alueta vähemmän. Vahettan kuvattuna kehtyshatat laskettn seuraavast: 1. Tee jokaselle postnumeroalueelle satunnasotos u rvvektorn j muuttujan l jakaumas- ( s) j, l ta U j,l takasnpanolla ja tallenna otos. 2. Laske käyttämällä estmodun malln logstsen regressokertoma jokaselle postnumeroalueelle todennäkösyys kuulua kasvua kokeneden postnumeroalueden ryhmään ( θ ). 3. Tallenna tulos θ m jokaselle postnumeroalu- 1 eelle. 4. Tosta vaheet 1 3 yhteensä m=1 000 kertaa. 5. Laske tostosta keskarvo työpakkojen lukumäärän kasvutodennäkösyydelle kaaval- m l m( s) la θ = θ ja tallenna tulos jokaselle alueelle. m j= 6. Laske selttäven muuttujen, l=1,, n, kehtyshatta postnumeroalueella ( θ ) vähentä- l mällä smulotu kasvutodennäkösyyksen keskarvosta ( θ ) ennustettu kasvutodennäkö- l l l syys ( θ ) kaavalla θ = θ θ. 7. Muodosta kehtyshattoja kuvaavat spataalset nterpolontpnnat edellsen vaheen tulokssta jokaselle muuttujalle l. Tulknnallsest kehtyshatan postvnen arvo tarkottaa, että työpakkakehtykseen yhteydessä oleva tekjä on rajottanut postnumeroalueen myöntestä työpakkakehtystä, koska se on tällä alueella kasvualuesn verrattuna hekommn kehttynyt. Mtä suuremp on tekjään lttyvä kehtyshatta, stä vakuttavamp se on ollut työpakkakehtyksessä. Negatvset arvot kehtyshatassa puolestaan tarkottavat, että tekjän arvojen korvaamnen kasvua saaneden alueden jakaumasta e kasvata työpakkojen lukumäärän kasvutodennäkösyyttä. Sten kysenen tekjä e nykysellään rajota työpakkojen lukumäärän kasvua verrattuna kasvanesn postnumeroaluesn. Pakkatetoanalyys: pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksn laskenta Kahden edellä kuvatun smulontmalln tuloksa käytetään hyväks muodostettaessa pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks ( P ). Estmodut k työssäkäynnn levämsvakutukset ja kehtyshattojen summa yhdstetään rasterlaskennalla käyttämällä panotettua pstemenetelmää (weghtng pont method) (Awange & Kema 2013, 228). Menetelmässä lasketaan yhteen nterpolontpntojen rasteren arvot asums- ja työmatkakustannuksen 24 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
osuudesta kottalouden tulosta (AL ) sekä kehtyshatosta ( θ ) seuraavast: l l PP = = AL AL *0,5 + θ *0,5 (2). Kaavassa molempa osatekjötä panotetaan 0,5:llä, jotta nden vakutus muodostettavaan summaan ols yhtä suur. Ennen laskentaa molemmat osatekjät standardsotn nn, että keskarvoks muodostu 0 ja keskhajonnaks 1. Standardsont tehtn, jotta potentaalsten levämsvakutuksen ja kehtyshattojen astekkoerot evät vakuttas ndeksn muodostamsessa. Indeksn korkeat arvot kuvaavat alueta, jolle kohdstuu samanakasest sekä sjant- että kehtyshattaa. Sks nämä alueet ovat aluekehtyksen kannalta ongelmallsmpa ja ne tarvtssvat tukea päästäkseen myönteselle kehtysuralle. Tulokset n l= 1 Työpakkakasvun potentaalset levämsvakutukset Työpakkakasvun potentaalsten levämsvakutuksen määrttämnen sen perusteella, kunka suur asums- ja työmatkakustannuksen osuus on keskmääräsen kottalouden tulosta, kuvaa lkmääräsest er postnumeroaluella asuven mahdollsuuksa päästä osallseks kasvualueden menestyksestä. Kuvon nterpolontpnnan perusteella havataan, että kasvualueden suur lukumäärä on kottalouksen asums- ja työmatkakustannusten ja alueden tasasen kehttymsen kannalta suotusaa. Pntaan e ole syntynyt yhtään aluetta, jolta kottaloudella e ols taloudellsta työssäkäyntmahdollsuutta lähmmällä kasvualueella (kuvo 2). Syrjäsestä sjannsta syntyy kutenkn sjanthattaa, sllä korkeden työmatkakustannusten vuoks maakunten reuna- aluella asumsja työmatkakustannukset ovat 20 30 prosentta suuremmat kun maakuntakeskuksssa (kuvo 2), vakka asumskustannukset ovatkn aluesta rppuen vastaavast non 10 20 prosentta alhasemmat. Etäsyyden tuottama kustannushatta rajottaa potentaalsten levämsvakutuksen maanteteellstä laajuutta. Sks syrjäsmmltä aluelta kasvualuelle suuntautuvan työssäkäynnn edellytykset hekkenevät. Sjantn lttyvä kustannushatta syntyy stä, että asumskustannukset evät laske samassa suhteessa kun työmatkakustannukset kasvavat, vaan ne vakntuvat tetyn etäsyyden jälkeen (Lehtonen & al. 2014). Työpakkojen kasvualueden lukumäärän vähentyessä 929 postnumeroalueeseen muodostuu Pohjos-Lappn nterpolontpnnassa kohta, jossa asums- ja työmatkakustannukset vevät yl 80 prosentta kesktulosen kottalouden tulosta (kuvo 2). Tämä johtuu korkesta työmatkakustannukssta. Nällä aluella potentaalset levämsvakutukset muuttuvat supstumsvakutuksks, koska työssäkäyntä varten kesktulosen ta stä alemptulosen kottalouden ols muutettava lähemmäs kasvualuetta, jotta työmatkakustannukset lasksvat. Korkeat työmatkakustannukset ovatkn yks seltys maakunten reuna-alueden muuttotappolle (Tervo 2010; Lehtonen & Tykkylänen 2010). Kuvoon 2 on koottu myös kahden muun smulonnn tulokset. Ne korostavat kasvualueden lukumäärän merktystä. Kasvualueden lukumäärän vähentyessä potentaalsten levämsvakutuksen ulkopuolella olevat alueet sjottuvat pääsääntösest Itä-Lappn, Pohjos-Pohjanmaan täosn, Kanuuseen sekä Pohjos-Karjalan pohjososn. Kasvualueden lukumäärän vähentymnen kaventaa tosaalta myös suurmpen keskusten ympärllä oleva työssäkäyntalueta. Ylesest vomakkammat potentaalset levämsvakutukset, lukuun ottamatta Helsngn ja Tampereen seutuja, ulottuvat non 30 40 klometrn päähän kasvukeskukssta. Tämä vastaa melko hyvn tutkmustuloksa, jotka on aemmn saatu er menetelmällä Itä-Suomessa ja jossa maaseutualueden postvnen väestökehtys rajottu non 40 klometrn päähän maakuntakeskuksesta (Lehtonen & Tykkylänen 2010). Kasvutekjät ja nden pakallset kehtyshatat Logstset regressomallt osottavat, että nlle aluelle, jolla työpakkojen lukumäärä on kasvanut, on ollut tunnusomasta väestörakenteen elnvomasuus ja alhanen työttömyysaste. 3 Kasvuympärstölle on myös ollut omnasta erkostumnen alkutuotantoon sekä keskttymsedut työllsten lukumäärässä. Kutenkn kun seltettävänä muuttujana ovat yl 10 työpakalla kasvaneet alueet, muodostuu elnkenorakenteen ykspuolsuudesta klpaluhatta. Heman yllättäen korkeast koulutettujen korkea suhteellnen osuus alueella samon kun alueen sjant lähellä ylopstoa näyttävät vähentävän kasvutodennäkösyyttä. Nä- 3 Mallt on kuvattu ltetaulukossa 1 osotteessa www.julkar.f. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 25
Kuvo 2. Interpolontpnta asums- ja työmatkakustannuksen osuudesta keskmääräsen kottalouden tulosta. 26 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
Kuvo 3a. Interpolontpnta työpakkojen määrän kasvua selttäven tekjöden kehtyshatosta. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 27
Kuvo 3b. Interpolontpnta työpakkojen määrän kasvua selttäven tekjöden kehtyshatosta. 28 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
mä tekjät evät sten ole olleet ennakko-odotusten mukasest keskesä kasvuympärstöjä luonnehtva tekjötä, mkä tosaalta tarkottaa, että työpakkojen määrän kasvu e lty kaklla postnumeroaluella korkeaan koulutukseen ja tedon jalostamseen. Myös huonot luonnonolosuhteet hekentävät kasvunäkymä. Epätodennäköstä kasvu on ollut ympärstössä, jossa lmasto-olot ovat ankarat ja tosaalta soden osuus maapnta-alasta on suur. Mallen välset erot selttävssä tekjössä johtuvat stä, että mallehn valttn van tlastollsest merktsevät muuttujat. Edellä kuvatut tlastollsest merktsevät yhteydet evät paljasta kasvutekjöhn lttyvä kehtyshattoja. Nstä e ss voda päätellä, mstä tekjöstä työpakkojen lukumäärän lasku on enmmäkseen johtunut verrattaessa taantuva alueta kasvualuesn. Tämän kysymyksen selvttämseks smulontmalllla määrtettn kasvutekjölle kehtyshatat erkseen jokasella postnumeroalueella. Tulknnallsest esmerkks kehtyshatan arvo 0,10 tarkottaa, että 10 prosentssa smulonteja tekjän arvojen korvaamnen kasvualueden arvojen jakaumasta on muuttanut postnumeroalueen kasvualueeks. Kehtyshattoja tutktaan korkeamman seltysasteen vuoks malllla, jossa seltettävnä muuttujna olvat yl 10 työpakalla kasvaneet alueet (ltetaulukko 1). Tuloksa vsualsoven nterpolontpntojen vertalun perusteella pakallsest merkttävä kehtyshattoja on keskttymsetuja sekä elnkeno- ja väestörakennetta kuvaavssa tekjössä (kuvot 3a ja 3b). Mussa tekjössä, kuten työttömyysasteessa ja luonnonolosuhteta kuvaavssa kahdessa tekjässä, kehtyshatat ovat alhasa. Nämä evät ss ole tärkempä pakallsta kehtystä säätelevä tekjötä. Alhaset kehtyshatat evät kutenkaan tarkota stä, että nällä tekjöllä e ols pakallsta merktystä työpakkakehtyksessä. Työpakkojen määrän kasvua ajatellen taantuvlta aluelta kutenkn puuttuu muta kasvutekjötä, ja ne vakuttavat edellä manttuja enemmän pakallsessa kehtyksessä. Elnkenorakenteen ykspuolsuuteen lttyvä kehtyshatta sjottuu ertysest keskukssta etäällä olevlle aluelle Kesk-, Itä- ja Pohjos-Suomeen (kuvo 3a), jolla hatta vahtelee pääosn välllä 0,10 0,25. Postnumeroalueet ovat kasvualuesn verrattuna elnkenorakenteeltaan erkostuneempa, ja ertysest alkutuotantovaltasuus on aluella kasvua vähentävä tekjä. Työpakkojen lukumäärän kasvun esteenä on ollut elnkenorakenteen ykspuolsuus, koska kasvu näyttäs edellyttävän pakallsest monpuolsempaa elnkenorakennetta (Ponnkas & al. 2011; Maaseutupoltkan yhtestyöryhmä 2014). Myös väestörakennetta koskevat suurmmat kehtyshatat sjatsevat maakunten reuna-aluella, mutta panottuvat enemmän Itä- ja Pohjos-Suomen aluelle (kuvo 3a). Nällä aluella kehtyshatat ovat pakon yl 0,05. Väestörakenteeseen lttyvä korkea kehtyshatta on yhteydessä maakunten reuna-alueden muuttotappohn (Tervo 2010; Lehtonen & Tykkylänen 2010). Työllsten keskttymstä kuvaavassa tekjässä suurn kehtyshatta sjottuu ertysest Suomenselän alueelle (kuvo 3b), mutta tekjän merktys on suur pstemäsest myös Etelä-Suomen katvealuella sjatsevlla postnumeroaluella, mm. Kymenlaakson ja Itä-Uudenmaan sekä Prkanmaan ja Varsnas-Suomen maakunten reunaaluella (kuvo 3b). Kaklla nällä aluella kehtyshatta on yl 0,10, mkä vttaa shen, että nllä on kasvualueta vähemmän keskttymsetuja. Alueden kehttämsessä ols keskestä parantaa nden yhteyksä suurempn keskuksn ja sten keskttymsetuhn ta edstää keskttymsedusta rppumatonta tuotantoa esmerkks botaloudessa (ks. Kusma 2011), jos alueden luonnonresursst tämän mahdollstavat. Korkeast koulutettujen korkeaa suhteellsta osuutta mttaavassa tekjässä kehtyshatat ovat suura anoastaan suurmmssa keskuksssa (kuvo 3b), john onkn keskttynyt suur osa korkeaa koulutusta vaatvsta työpakosta. Pääosn tämän tekjän kehtyshatat ovat kutenkn alle 0,05, mkä tosaalta kuvaa stä, että työpakkojen lukumäärän kasvu e lty kaklla postnumeroaluella korkeaan koulutukseen ja tedon jalostamseen (kuvo 3b). Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks muodostettn laskemalla yhteen standardotu asumsja työmatkakustannusten osuus kottalouden tulosta sekä standardotu kehtyshattojen summa. Indeksn suuret arvot kuvaavat kasvua rajottava pakallstalouden reunaehtoja, joden myötä myöntenen kehtys on postnumeroaluella epätodennäköstä. Tuloksa vsualsovan nterpolontpnnan perusteella aluekehttämsen tarve vahtelee huomattavast alueden välllä (kuvo 4), mkä tukee asetettua oletusta alueden välsestä spataalsesta monmuotosuudesta mutta vttaa tosaalta samankaltastavan aluepoltkan soveltumattomuuteen pakallslta pääomltaan eroavl- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 29
Asums- ja työmatkakustannuksen osuus tulosta Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks Standardotu osuus -3,052 - -0,647-0,646-0,462 0,463-1,255 1,256-2,206 2,207-3,685 Lapp Rovanem Torno Pohjos-Pohjanmaa Oulu Kanuu Kehtyshattojen summa Kajaan Kokkola Pohjos-Savo Standardotu summa Pohjos-Karjala Vaasa Senäjok -2,725 - -0,941 Kesk-Suom Kuopo Joensuu -0,94 - -0,291 Prkanmaa -0,29-0,267 0,268-0,713 Jyväskylä Etelä-Savo Por 0,714-2,014 Mkkel Tampere Hämeenlnna Laht Turku Uusmaa Lappeenranta Kouvola Kotka Helsnk Yhteenlaskettu ndeks -1,795 - -0,149-0,148-0,432 ± 0 MTT Taloustutkmus 50 100 Klometrä Kuvo 4. Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks. 30 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 150 E anestoa 0,433-0,932 Maakuntarajat 0,933-1,465 Kuntarajat 1,466-2,32
la aluella. Suurn tarve pakkaperustaselle aluekehttämselle on Suomessa Itä- ja Pohjos-Lapssa, Pohjos-Pohjanmaalla, Kanuun täosssa, Pohjos-Karjalassa, Pohjos- ja Etelä-Savossa sekä Suomenselän alueella Prkanmaan ja Kesk-Suomen pohjososssa (kuvo 4). Nällä aluella tukea tarvtsevat nn kaupunk- kun maaseutualueet, sllä laajmmllaan ndeksn arvot ovat korketa kokonasten seutukunten aluella. Postnumeroalueet kärsvät sjant- ja kehtyshatosta, mutta nden kehtyksen näkökulmasta sjanthatan suhteellnen merktys on kutenkn pen, sllä postnumeroalueet sjatsevat kaukana kasvukeskukssta (Lehtonen & Tykkylänen 2010). Sks alueden kehtys on ylesest määräytynyt talouden rakennemuutoksen sekä ertysest alkutuotannon työllsyyden ja luonnonvarohn nojaaman teollsuuden vähentymsen tuottamsta kehtyshatosta, jotka ovat yhteydessä suuresta absoluuttsesta sjanthatasta syntyvn supstumsvakutuksn. Kuvosta 4 lmenee, että pakkaperustasen kehttämsen tarve ulottuu heman prstoutuneemmn myös maan eteläosn. Päjät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunten reunaalueden kehtyksessä sjant on tuottanut kaksoshatan, joka näkyy negatvsena muuttolkkeenä ja alhasena klpalukykynä mutta myös kyvyttömyytenä hyötyä kehttyvstä keskukssta. Reuna-alueden kehtyksessä sjant on suhteellsest merktsevä, koska heman alhasemmlla etäsyyskustannukslla alueet vosvat hyötyvät lähesten kasvualueden menestyksestä. Alhasmmat pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksn arvot sjottuvat nterpolontpnnassa pääkaupunkseudun, Turun ja Tampereen muodostaman kolmon ssäpuolelle sekä suurmpn maakuntakeskuksn. Nällä aluella sekä sjant- että klpalukykytekjät ovat parhaten kehttynetä ekä aluella ole tarvetta erllslle tomlle pakallsen kehtyksen vahvstamseks. Johtopäätökset Artkkeln tulokset osottavat työpakkojen määrän kasvun olevan yhteydessä postnumeroalueden kasvuympärstöhn ja ntä rakentavn klpalukykytekjöhn. Kasvu näyttää olevan mahdollsta suuressa osassa postnumeroalueta, myös maaseutualuella, mutta työpakkojen määrä lsääntyy keskttymsetujen vuoks enten suurmmlla kaupunkaluella. Keskttymsetujen merktys kasvaa, kun uusen työpakkojen keskttymnen vomstuu. Tämä ruokk keskttymskerrettä ja tosaalta supstaa potentaalsa levämsvakutuksa. Sjanthatta näyttäytyy tulosten perusteella vomakkaana ertysest kasvukeskusten työssäkäyntalueden ulkopuolella sjatsevlla postnumeroaluella. Kehtyshattojen perusteella kasvua hekentää enten kytkeytymättömyys keskttymsetuhn ta keskttymsedusta rppumattoman tuotannon puute, ykspuolnen elnkenorakenne sekä kärakenteen vnoutumnen. Kasvualuelle vastaavast yhtestä ol työllsten keskttymnen, elnkenorakenteen monpuolsuus ja väestörakenteen elnvomasuus. Tossjasest kehtykseen olvat yhteydessä luonnonresursst sekä korkeast koulutettujen korkea suhteellnen osuus ja työttömyysaste. Työpakkakehtyksessä ol suura eroja. Keskenen havanto on, että pakallsest Itä- ja Pohjos- Suomessa aluekehtys näyttää olevan rppuvanen van yhden ta kahden avantekjän kehtyksestä, vakka nällä aluella useat tekjät olsvatkn samanakasest yhteydessä työpakkakehtykseen. Ertystä huomota aluekehtyksen tukemsessa on knntettävä shen, että työpakkakehtys on yhteydessä er aluella er tekjöhn, mkä vahvstaa oletusta postnumeroalueden erakasesta evoluutosta ja spataalsesta monmuotosuudesta pakallsssa pääomssa ja omnasuuksssa. Käytännössä pakallsest räätälöty aluekehttämnen on ss osassa postnumeroalueta elnkenorakenteen monpuolstamsta tukemalla alueden vahvuuksn kohdentuvaa yrttäjyyttä, mutta osassa tähän lttyy myös keskttymsedusta rppumattoman tuotannon ja väestörakenteen okasuun tähtääven tomenpteden tukemnen. Artkkeln havanto postnumeroalueden erlasuudesta on aluekehttämsen näkökulmasta tärkeä, sllä samankaltastavsta ja pakkasokesta kehttämstomenptestä ptäs pyrkä koht pakallsen erlasuuden huomova täsmällsä tomenptetä. Muuton on vaarana, että samanlastavat tomenpteet johtavat erarvosuuden kasvuun alueden välllä, kun kehttämnen kohdstuu kehtyshataltaan tossjasn tekjöhn. Artkkeln tulokset vahvstavat teoreettsta näkemystä samankaltastavan aluekehttämsen tehottomuudesta erlaslla aluella (Tödtlng & Trppl 2005). Havatut kapea-alaset potentaalset levämsvakutukset ja spataalnen monmuotosuus kehtyshatossa tukevat vahvast pakkaperustasta aluekehttämstä, sllä se huomo pakallsta kehtystä säätelevät keskeset tekjät. Tämä edellyttää YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 31
kutenkn ajattelutavan muutosta ja uusa vahtoehtoja potentaalsn levämsvakutuksn pohjautuvan aluepoltkan rnnalle, jossa pääpano on vme vuosna ollut alueellsen koheeson sjaan aluekeskus- ja nnovaatopoltkassa (Moso 2012). Vahtelu pakkaperustasen aluekehttämsen ndeksssä kuvastaa stä, että alueet tarvtsevat er lalla tukea pakallsen kehtyksen edstämsessä. Suurn tarve pakkaperustaselle aluekehttämselle on Pohjos- ja Itä-Suomessa sekä Suomenselällä sjatsevlla postnumeroaluella. Ne tarvtsevat sjantnsa ja klpalukyvyttömyytensä vuoks ertysä toma pakallsten taantumskerteden katkasemseks ja alueellsten erojen tasottamseks. Jotta kehtys saadaan käännettyä, aluelle tuls kohdentaa erllstä syrjäalueden uusutumseen tähtäävää tukea Leader-kehttämstyön rnnalle. Klpalukykysten keskusten tukemseen tähtäävä poltkka näyttää synnyttävän svutuotteenaan taantumsen taskuja, koska klpalukykysä kasvualueta on harvaan asutussa maassa alueellsen koheeson näkökulmasta lan vähän. Karkeast kuvattuna Suomessa aluekehttämsparadgma on muuttunut kolonsaatosta (1945 1965) vähemmän kehttyneden alueden teollstamseen (1966 eteenpän) ja vmesenä korkean teknologan klustereden tukemseen (1990-luvulta alkaen) (Vartanen 1998; Moso 2012). Artkkeln tulosten perusteella tulevasuudessa kehttämsparadgman ptäs muuttua erlastavaks (alueellset omnasuudet huomovaks) ja spataalsa prosesseja ymmärtäväks (sjant), jos alueden halutaan kehttyvän tasasemmn. Tämä tarkottas, että aluekehttämsen panopstettä tuls suunnata tutkmustedon perusteella täsmällsemmn ja sen avulla tuls pyrkä eroon pakkasokesta tomenptestä. Vastaavaa ymmärrystä kunten ja alueden erlasuudesta ja monmuotosuudesta votasn ssällyttää myös muhn alueta koskevaan päätöksentekoon. Esmerkks sote- ja kuntauudstuksssa alueden välstä monmuotosuutta votasn huomoda nykystä enemmän. Aluepoltkan rrallsuus pakallsesta kontekststa on todettu mussakn tutkmuksssa, sllä ylesest arvotuna aluepoltkalla on ollut vähän annettavaa syrjäaluelle (esm. Suorsa 2007; Hedn & al. 2008; Rzzo 2013). Lsäks esmerkks maaseutupoltkka on usen harhaan johdettu ja kehttynyt lan kapeaks, koska sen panopste on alkutuotannossa ja poltkan oletukset pohjautuvat kaupunken olosuhtesn (Swanson & Brown 2003). Ylesessä keskustelussa tulskn pohta, votasnko vakkapa botaloudesta luoda erllstä kasvuohjelmaa syrjäalueden kehttämselle keskuksn kohdstuven INKA- ja kasvusopmusten tavon. Saapunut 16.5.2014 Hyväksytty 4.11.2014 KIRJALLISUUS Awange, Joseph & Kema, John: Envronmental Geonformatcs: Montorng and management. London: Spnger, 2013. Barca, Fabrzo & McCann, Phlp & Rodrguez-Pose, Andrés: The case for regonal development nterventon: place-based versus place-neutral approaches. Journal of Regonal Scence 52 (2012): 1, 134 152. Betz, Mchael & Partrdge, Mark: Country road take me home: Mgraton patterns n Appalachan Amerca and place-based polcy. Internatonal Regonal Scence Revew 36 (2013): 3, 267 295. Blank, Rebecca: Poverty, polcy, and place: How poverty and polces to allevate poverty are shaped by local characterstcs. Internatonal Regonal Scence Revew 28 (2005): 4, 441 464. Charlton, Martn & Fotherngham, Steward & Brunsdon Chrs: Geographcally weghted regresson. NCRM Methods Revew papers. NCRM/006, 2006. Dobkns, Harrs & Ioanndes, Yanns: Spatal nteractons among U.S. ctes: 1900-1990. Regonal Scence and Urban Economcs 31 (2001): 6, 701 731. Fujta, Masahsa & Krugman, Paul & Venables, Anthony: The spatal economy ctes, regons and nternatonal trade. Cambrdge: The MIT Press, 1999. Grbov, Alexander & Krvoruchko, Konstantn: New flexble non-parametrc data transformaton for Trans-Gaussan Krgng. Quanttatve Geology and Geostatstcs 17 (2012): 1, 51 65. Hedn, Sgrd & Dubos, Alexandre & Ikonen, Rkka & Lähteenmäk-Smth, Kasa & Neubauer, Jörg & Pettersson, Katarna & Rauhut, Danel & Tynkkynen, Vel-Pekka & Uhln, Åke: Regonally Dfferentated Innovaton Polcy n the Nordc Count- 32 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1
res Applyng the Lsbon strategy. Nordrego Report 2008: 2. Stockholm: Allduplo, 2008. Helmnen, Vlle & Rstmäk, Mka & Ononen, Kar: Etätyö ja työmatkat Suomessa. Suomen ympärstö 611. Helsnk: Ympärstömnsterö, 2003. Henderson, J. Vernon: Ctes and Development. Journal of Regonal Scence 50 (2010): 1, 515 540. Irwn, Elena & Isserman, Andrew & Klkenny, Maureen & Partrdge, Mark: A century of research on rural development and regonal ssues, Amercan Journal Agrcultural Economcs 92 (2010): 2, 522 553. Ishwaran, Hemant & Rao, J. Sunl: Spke and slab varable selecton: Frequentst and Bayesan strateges. The Annals of Statstcs 33(2005): 2, 730 773. Kela: Omakottalon hotomenot, 2012. http://www.kela.f/n/nternet/suom.nsf/ NET/090608115802PV?OpenDocument (luettu 3.2.2014). Klkenny, Maureen: Urban/regonal economcs and rural development. Journal of Regonal Scence 50 (2010): 1, 449 470. Ktson, Mchael & Martn, Ron & Tyler, Peter: Regonal compettveness: An elusve yet key concept? Regonal Studes 38 (2004): 9, 991 999. Kusma, Juha: Koht botaloutta: botalous konseptna ja Suomen mahdollsuutena. Työ- ja elnkenomnsterön julkasuja 6/2011. Lehtonen, Oll & Kauronen Marja-Leena: Akusväestön masennusta aheuttava pakallsa rsktekjötä Suomessa. Sosaallääketeteellnen akakausleht 50 (2013): 2, 114 126. Lehtonen, Oll & Tykkylänen Markku: Kunka väestö sjottuu srryttäessä tetoyhteskuntaan? Esmerkknä Itä-Suom. Yhteskuntapoltkka 75(2010): 5, 498 516. Lehtonen, Oll & Tykkylänen, Markku: Työpakkakehtyksen alueellset kehtysprosesst Itä-Suomessa 1994 2003. Terra 123 (2012): 2, 85 105. Lehtonen, Oll & Tykkylänen, Markku: Selttävätkö hyvnvonterot odotettua alhasempaa posmuuttoa erältä korkean työttömyyden aluelta? Yhteskuntapoltkka 78 (2013): 2, 152 168. Lehtonen, Oll & Wuor, Oll & Mulu, Tovo: Työpakkojen keskttymsen vakutukset työmatkaan ja väestön sjottumseen. MTT Raportt 138. Jokonen: MTT, 2014. Lkennevrasto: Henklölkennetutkmus 2010 2011. Suomalasten lkkumnen. Kuopo: Kopjyvä, 2012. Maaseutupoltkan yhtestyöryhmä: Mahdollsuuksen maaseutu maaseutupolttnen kokonasohjelma 2014 2020. 2014. http://www.tem.f/fles/38800/mahdollsuuksen_maaseutu_maaseutupolttnen_kokonasohjelma_2014-2020.pdf (luettu 15.3.2014) Markey, Sean & Halseth, Greg & Manson, Don: The struggle to compete: From comparatve to compettve advantage n Northern Brtsh Columba. Internatonal Plannng Studes 11 (2006): 1, 19 39. Moso, Sam: Valto, alue, poltkka. Suomen tlasuhteden sääntely tosesta maalmansodasta nykypävään. Tampere: Vastapano, 2012. Ottavano, Ganmarco & Pnell, Dno: The challenge of globalzaton for Fnland and ts regons: the new economc geography perspectve. Prme Mnster s Offce Publcatons 24. Helsnk: Edta Oyj, 2004. Partrdge, Mark & Bollman Ray & Olfert, Rose & Alesa, Alessandro: Rdng the Wave of Urban Growth n the Countrysde: Spread, Backwash, or Stagnaton? Land Economcs 83(2007): 2, 128 152. Partrdge, Mark & Rckman, Dan: Place-Based Polcy and Rural Poverty: Insghts from the Urban Spatal Msmatch Lterature. Cambrdge Journal of Regons, Economy and Socety 1 (2008): 1, 131 156. Partrdge, Mark & Rckman, Dan & Kamar Al & Olfert, Rose: Lost n space: populaton growth n the Amercan hnterlands and small ctes. Journal of Economc Geography 8 (2008): 6, 727 757. Partrdge, Mark & Dan Rckman & Al Kamar & Olfert, Rose: Do new economc geography agglomeraton shadows underle populaton dynamcs across the urban herarchy. Papers n Regonal Scence 88 (2009): 6, 445 466. Polèse, Maro & Shearmur, Rchard: Is dstance really dead? Comparng locaton patterns over tme n Canada. Internatonal Regonal Scence Revew 27 (2004): 4, 431 457. Ponnkas, Joun & Korhonen, Srpa & Kuhmonen, Hanna-Mar & Lenamo, K. & Lundström, Nklas & Rehunen, Antt & Srlä, Hel: Maaseutukatsaus 2011. Maaseutupoltkan yhtestyöryhmän julkasuja 3. Tampere: Tampereen ylopstopano, 2011. Shearmur, Rchard & Polése, Maro: Do local factors explan local employment growth? Evdence from Canada 1971 2001. Regonal Studes 41 (2007): 4, 453 471. Skanen, Antt & Säylä, Markku & Tahvananen, Markku: Suomalasten asumsmenot. Suomen ympärstö 330. Helsnk: Ympärstömnsterö, 1999. Rzzo, Fulvo: Co-evoluton of Agrculture and Rural Development n Dfferent Regonal Insttutonal Contexts: Case Studes from Fnland and Italy. Dssertatons n Socal Scences and Busness Studes No 38. Joensuu: Publcatons of the Unversty of Eastern Fnland, 2013. Rodrk, Dan: Growth strateges. S. 967 1014. Teoksessa Aghon, Phlppe & Durlauf, Steven (tom.): Handbook of Economc Growth. North Holland: Elsever Academc Press, 2005. de Smth, Mchael J. & Goodchld, Mchael F. & Longley, Paul A.: Geospatal analyss: a Comprehensve Gude to Prncples, Technques and Software Tools. Lecester: Troubador Ltd, 2009. Suorsa, Katr: Regonalty, nnovaton polcy and perpheral regons n Fnland, Sweden and Norway. Fenna 185 (2007): 1, 15 29. Swanson, Lous & Brown, Davd: Challenges become opportuntes: Trends and polces shapng the future. S. 397 406. Teoksessa Brown, Davd & Swanson Lous (tom.): Challenges for rural Amerca n the twenty-frst century. Unversty Park, PA: The YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1 33
Pennsylvana State Unversty Press, 2003. Suomen vrallnen tlasto (SVT): Kottalouksen kulutus, 2013. http://tlastokeskus.f/tl/ktutk/ndex.html (luettu 3.12.2013) Tervo, Hannu: Ctes, hnterlands and agglomeraton shadows: Spatal developments n Fnland durng 1880 2004. Exploratons n Economc Hstory 47 (2010): 4, 476 486. Tödtlng, Franz & Trppl, Mchaela: One sze fts all? Towards a dfferentated regonal nnovaton polcy approach. Research Polcy 34 (2005): 8, 1203 1219. Vartanen, Perttu: Suomalasen aluepoltkan kehtysvaheta. Helsnk: Ssäasanmnsterö, 1998. Zmmerman, Jule & Hrschl, Thomas: Welfare reform n rural areas: A voyage through unchartered waters. S. 363 374. Teoksessa Brown, Davd & Swanson Lous (tom.): Challenges for rural Amerca n the twenty-frst century. Unversty Park, PA: The Pennsylvana State Unversty Press, 2003. SUMMARY Oll Lehtonen: An ndex for place-based polcy n Fnland. Steps towards place-based approaches n regonal development (Pakkaperustasen aluekehttämsen ndeks. Askela koht erlastavaa aluekehttämstä) Uneven regonal development n Fnland has led to the formaton of pockets of deprvaton and rased questons about how regonal development should be organzed so that regonal dspartes can be roned out. Ths artcle focuses on job growth by analyzng the potental spread effects of growth areas and the development dsadvantages of stagnatng areas wth statstcal smulatons. The am s to buld an ndex of place-based development from the dstance dscount operatonalzed by potental spread effects and development dsadvantages to descrbe the need for place-based polcy n postcode areas. The results show that the need for place-based development vares consderably between postcode areas. They also show that areas have dfferent needs because of ther dfferent opportuntes for development. These fndngs are mportant from a regonal polcy pont of vew, suggestng that t s necessary to dspense wth a place-neutral polcy f the am s to counterbalance uneven regonal development. Keywords: job development, dstance dscount, development dsadvantages, place-based polcy, GIS, statstcal smulatons, Fnland. 34 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 80 (2015):1