Viljan ja öljykasvien tarjontaketjut Latviassa

Viljan ja öljykasvien tarjontaketjut Latviassa Maaliskuu 2007

SISÄLLYSLUETTELO 1. Tiivistelmä...2 2. Maatalouden tuotantopanossektori...5 2.1. Tuotantopanosten käyttö Latvian maataloudessa...5 2.2. Maatalouden tuotantopanosten toimittajien markkinat...6 2.3. Asiakaskunnan ja asiakassuhteiden kehitys...8 3. Viljan tarjontaketju...9 3.1. Viljan tuotanto...9 3.2. Viljan hankinta, hinnat, varastointi ja logistiikka...10 3.3. Viljan jalostavan teollisuuden yleiskatsaus...13 3.4. Myllyteollisuus...15 3.5. Rehuteollisuus...16 3.6. Jakelu ja vertikaalinen integraatio...18 3.7. Bioetanolin tuotanto...19 3.8. Viljasektorin näkymät...20 4. Öljykasvien tarjontaketju...23 4.1. Rapsin tuotanto...23 4.2. Rapsin jalostus...24 4.3. Biodieselin tuotanto...24 4.4. Öljykasvisektorin näkymät...26 5. Elintarvikkeiden vähittäiskauppa...28 5.1. Tärkeimmät vähittäismyyjät ja markkinatilanne...28 5.2. Yhteistyöallianssit...30 5.3. Tulevaisuuden näkymät...31 This report on The Grain and Oilseed Supply Chains of Latvia was prepared by: Csaba Jansik prepared for: FINGRAIN MTT Agrifood Research Finland Economic Research Luutnantintie 13 00410 Helsinki http://www.mtt.fi/english/ Vilja-alan yhteistyöryhmä Malminkatu 16 00023 Helsinki http://www.fingrain.fi/ 1

ESIPUHE Tämä raportti laadittiin Vilja-alan yhteistyöryhmän (Fingrain) Baltian maita koskevaa projektia varten. Tämän yleiskatsauksen tarkoituksena on tarjota suomalaisille maatalousalan vaikuttajille ja Suomen maatalous- ja elintarvikealan yrityksille hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa Latvian vilja- ja öljykasvien tuotantoketjuista siitä lähtien, kun Latvia liittyi EU:n jäseneksi kolme vuotta sitten. Maatalouden tuotantopanokset Viljan tuotanto Öljykasvien tuotanto Viljan jalostus Öljykasvien jalostus Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskauppa Jokaisesta vilja- ja öljykasvien tuotantoketjun osa-alueesta kuvataan markkinat ja niiden perustrendit ennen Latvian EU-jäsenyyttä sekä EU jäsenyyden vaikutukset. Viljan ja öljykasvien tarjontaketjuista tutkitaan 1) ketjun tärkeimmät toimijat, 2) toimintaympäristö ja markkinat, ja 3) toimijoiden keskinäiset suhteet, joihin liittyvät osto- ja myyntitoimenpiteet, asiakaskunta, raaka-aineiden hankinta, vilja- ja öljykasvien kauppa, logistiikka, viljan hinnat, omistajuussuhteet sekä vertikaalinen integraatio. Perinteisten vilja- ja öljykasvien jalostusalojen kuten mylly-, rehu- ja mallasteollisuuden lisäksi tutkittiin tarkemmin uudenlaisien ja ajankohtaisten biopolttoaineiden (bioetanolin ja biodieselin) valmistusta. Pääasiallisina tiedonlähteinä käytettiin haastatteluja paikallisten yritysjohtajien kanssa, teollisuuden asiantuntijoita, viljelijöiden sekä teollisuusyhdistysten edustajia, viranomaisia ja tutkijoita. Tämän lisäksi raporttia varten käytiin läpi paikallisten liike-elämän päivälehtien artikkeleita, julkisesti saatavissa olevia sekä tilattuja tilastotietoja, liike-elämää koskevaa tietoa, yritysten tiedonlähteitä ja internetiä. Yritysten nimet on merkitty kursiivilla yleensä ensimmäisen maininnan yhteydessä. Raportissa käytettiin seuraavia valuuttakursseja: 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 1 yhtä kuin LVL 0.5788 0.5654 0.5854 0.6420 0.6711 0.7028 0.7028 0.7028 Tämän raportin tase-ennusteissa esitetään viljan ja öljykasvien kysyntä ja tarjonta vuoteen 2015 saakka. Ennusteet ovat lähtöisin EU-alueen maatalouspolitiikan suuntauksia käsittelevästä tutkimusprojektista (AgMemod) ja ne mukautettiin ja korjattiin kunkin maan haastateltujen vilja- ja öljykasvien asiantuntijoiden lausuntojen mukaisesti. Ennusteita voidaan verrata Suomessa vuoden 2006 syyskuussa julkaistun Suomen viljastrategian tuloksiin.

1. TIIVISTELMÄ Maatalouden tuotantopanokset Sen jälkeen kun 1990-luvun kriisi jäi taakse, maatalouden tuotantopanosten käyttö ja investointitoimenpiteet tehostuivat. Mineraalilannoitteiden käyttö on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja saavutti 74 000 tonnia vuoteen 2005 mennessä. Myös suurten koneiden määrä on hieman lisääntynyt. Maatalouden tuotantopanosten toimittajien markkinat muuttuivat huomattavasti 1990- luvun alun jälkeen, kun aiemmat keskeiset koneiden ja maatalouskemikaalien jakelujärjestelmät Lauktehnika ja Agroķīmija hajosivat ja tilalle tuli hiljattain perustettuja kotimaisia yrityksiä. Myös ulkomaiset yritykset huomasivat markkinamahdollisuudet ja ne ovat perustaneet tytäryhtiöitä 1990-luvun lopulta lähtien. Näiden markkinoimien tuotantopanosten ja maatalouspalvelujen moninaisuus ovat olleet olennaisia tekijöitä niiden menestyksessä. Tällä hetkellä markkinoita hallitsevat Kesko Agro Latvia ja Kemira GrowHow. Äskettäin kaksi muuta ulkomaista yritystä saapui Latvian maatalouden tuotantopanosmarkkinoille, Linas Agro Liettuasta ja tanskalais-ruotsalainen yhteisyritys BTC (Baltic Transshipment Service), joka kuuluu Scandinavian Farmers konserniin. Viljan tuotantoketju Viljan kokonaistuotanto nousi vuonna 2005 korkeimmalleen, 1 314 000 tonniin, eli lähes ensimmäisen itsenäisyysvuoden 1991 tasolle. Vuoden 2006 sato oli huomattavasti vähäisempi; se laski 1 159 000 tonniin lähinnä kuivuuden takia. Yhä suurempi osuus Latvian viljan tuotannosta on keskittynyt muutamille sadoille kasvaville tiloille. Yli 100 hehtaarin tiloilla on yleensä hyvät välineet viljan tuotantoon ja useimmat niistä ovat ammattimaisesti hoidettuja yksiköitä. Vuonna 2005, 837 tämän kokoluokan tilaa vastasivat yhteensä 53 prosentista kokonaisviljelyalasta Latviassa. Viljan jalostajien ja kauppayritysten ostot ovat lisääntyneet nopeasti vuodesta 2003 lähtien. Vuonna 2005 535 000 tonnia eli yli 40 prosenttia viljan kokonaistuotannosta myytiin hankintayrityksille ja loput pidettiin kotieläintilojen omaan käyttöön. Latviassa on kolme eri viljan ostajaryhmää: (1) kotimaiset jatkojalostajat kuten myllyt ja rehun valmistajat, (2) hankinta-, myynti ja markkinointiosuuskunnat ja (3) kauppayritykset. Merkittävimpiä viljakauppiaita ovat ne yritykset, jotka samaan aikaan toimittavat maatalouden tuotantopanoksia tiloille, kuten esimerkiksi Kesko Agro Latvia tai Kemira Grow-How. Viljan varastointikapasiteetti on perinteisesti keskittynyt jalostusyrityksille, myllyille ja rehutehtaille, sekä suurille maataloustuottajille. Jalostajilla on arvioitu olevan yhteensä noin 500 700 000 tonnia varastokapasiteettia, mutta siilojen kunto on hyvin vaihteleva. Laajentuneet viljatilat ovat myös yhä enemmän investoineet omiin viljavarastolaitoksiinsa. Viljelijöillä ja viljelijöiden osuuskunnilla arvioidaan olevan noin 300 000 400 000 2

tonnia varastokapasiteettia, josta noin 100 000 tonnia on rakennettu viimeisten kahden vuoden kuluessa. Monet viljelijät, joilla tällä hetkellä on varastokapasiteettia, lykkäävät viljan myyntiä ja odottavat kannattavampaa hetkeä myydäkseen sitä jalostajille tai vientiyrityksille. Vuonna 2006 kokonaistuotanto oli 12 prosenttia vähemmän kuin edellisenä ennätysvuonna, mikä johtui kuivuudesta ja sadonkorjuuongelmista. Tästä ja nousevista maailmanmarkkinahinnoista johtuen Latvian viljan hinnat alkoivat kohota nopeasti vuoden 2006 lopulla ja ne saavuttivat korkeimman tason useaan vuoteen. Myllyteollisuus on melko keskittynyt ja kaksi tasaveroista tuottajaa, Dobeles dzirnavnieks ja Rīgas dzirnavnieks, hallitsevat jauhomarkkinoita. Loput myllyistä ovat kooltaan paljon pienempiä. Jauhon tuotanto on vaihdellut 100 120 000 tonnin välillä viime vuosina. Rehuteollisuudessa on hajanaisempi markkina rakenne. Alalla toimii viisi lähes yhtä vahvaa rehun tuottajaa: Riian rehunvalmistuslaitos (RKLR), Dobeles dzirnavnieks, Daugavpils Dzirnavnieks, Tukuma straume ja Saldus labība. Vuonna 2005 rehun kokonaistuotanto ylitti 200 000 tonnia ja kaupallisen rehun kysynnän kasvun arvellaan lisääntyvän seuraavina vuosina. Vertikaalista integraatiota toteuttavat rehun valmistajat ja kotieläintilat. Monilla suurilla kotieläintiloilla on omat rehunsekoituslaitoksensa, mutta omistajuus voi esiintyä myös toisin päin Tukuma straume omistaa kolme tilaa, kun taas RKLR ja Daugavpils dzirnavnieks ovat hiljattain hankkineet myös sikatiloja. Siipikarjasektori on melko keskittynyt ja vahvistuva vertikaalinen integraatio on tyypillistä. Sektoria hallitsee kaksi broilerinvalmistajaa, Putnu fabrika Ķekava ja Lielzeltiņi, jotka yhdessä vastaavat yli 95-prosenttisesti Latvian kaupallisesta broilerin tuotannosta sekä suurin kananmunan tuottaja, Balticovo, joka edustaa 56 prosenttia Latvian koko kananmunan tuotannosta. Ennusteiden mukaan viljan tuotanto tulee ylittämään 1 200 000 tonnia vuoteen 2015 mennessä. Viljalajien menekissä ennakoidaan muutoksia. Vehnän ja ohran odotetaan lisäävän osuuttaan kauran kustannuksella, kun taas rukiin tuotannon ennustetaan pysyvän ennallaan tai hieman kasvavan. Noin 8-10 prosenttia viljan tuotannosta olisi ylijäämää ja myytävissä vientimarkkinoille, mutta bioetanolin mahdollisesti laajentuva raaka-ainetarve voi alentaa viljan vientiin käytettävissä olevia määriä. Alkoholin ja bioetanolin tuotanto tarvitsisivat yhteensä noin 100 000 tonnia viljaa (vehnää, ruista ja ruisvehnää) vuoteen 2015 mennessä. Käytön jakautuminen eri viljalajien kesken riippuu hintasuhteista. Öljykasvien ketju Rapsi on lisännyt suosiotaan maataloustuottajien keskuudessa viime vuosina. Rapsin viljelyala nousi 71 000 hehtaariin ja tuotanto kasvoi yli 145 000 tonniin vuoteen 2005 mennessä. Vaikka rapsin viljelyalue lisääntyikin, tuotannon kasvusuunta pysähtyi vuonna 2006. Kokonaistuotanto laski alhaisemman satotason seurauksena. Latraps on suurin yritys, joka selvästi erottuu Latvian rapsin tuottajien joukosta. Tämä osuuskunta perustettiin vuonna 2000 ja sen kasvu on jatkunut dynaamisena. Se lajittelee 3

ja käsittelee rapsin ja viljan, joista 95 prosenttia menee vientiin. Osuuskuntaan kuuluu nykyään 380 itsenäistä jäsentä, jotka viljelevät yhteensä 70 000 hehtaaria. Ainoa suuri rapsiöljyn valmistaja, Liepāja öljynpuristamo, meni konkurssiin vuonna 2002. Tällä hetkellä ainoastaan muutama pienimuotoinen yritys tuottaa kylmäpuristettua rapsiöljyä niistä suurin on Iecavnieks. Biodiesel-yritykset muodostavat pääosan rapsin jalostuksesta. Ensimmäinen yritys Delta Rīga aloitti tuotannon jo vuonna 2001. Biodieselin tuotannon suosio siirtyi uudelle tasolle vuonna 2006, kun biodieselin valmistajien ryhmä laajeni useilla uusilla yrityksillä. Baltic Holding Company ja kaksi muuta biodieselin valmistusyritystä, Mežrozīte ja Mamas-D alkoivat ostaa ja murskata rapsia vuonna 2006. Tällä hetkellä suurin biodieselin tuotantolaitos BioVenta on edelleen rakennusvaiheessa Ventspilsissa. Yritys valmistaisi 100 000 tonnia biodieseliä, jota varten se on arvellut käyttävänsä noin 100 000 tonnia kotimaista rapsia tuotantoonsa loput raaka-aineesta olisi maahantuotua kasviöljyä. Pienten biodieselin tuottajien oletetaan myös nostavan tuotantoaan ja rapsin kysynnän ennustetaan kasvavan 280 000 tonniin vuoteen 2015 mennessä; mahdollinen ylijäämä 2010-luvulla voi mennä vientiin. Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäismyynti Elintarvikkeiden vähittäismyynti on ollut jatkuvassa kasvussa Latviassa 1990-luvun puolivälin jälkeen; sektorin kokonaisliikevaihto ylsi lähes 1,7 miljardiin euroon vuonna 2005. Vuodesta 2004 lähtien markkinoita on kuvastanut kahden suurimman toimijan - ruotsalaisen Rimi Latvian ja liettualaisen Maximan välinen ankara kilpailu. Muut vähittäismyyntiketjut ovat kooltaan paljon pienempiä. Yksittäiset kaupat ja pienemmät ketjut ovat äskettäin perustaneet osuustoiminnallisia järjestöjä tai katto-organisaatioita hoitaakseen yhteisiä ostoja vastareaktiona kahden suuren ulkomaisen ketjun kovaan kilpailuun. Suurimmat järjestöt ovat Baltstor, joka yhdistää Megon ja yli 30 muuta yritystä hankinta-allianssiin; Aibe, joka on 495 kaupan verkosto sekä Iepirkumu grupa, joka perustettiin vuonna 2003 usean ketjun toimesta. Uudet vähittäismyyntiketjut ovat tulossa Latvian markkinoille, jotka ovat yhä paljon vähemmän keskittyneitä kuin vähittäismyyntisektorit muissa Euroopan maissa. Palink, Liettuan toiseksi suurin vähittäismyyntiyritys, on avannut yli 15 yksikköä Latviassa. Toinen yritys, Viron dynaamisimmin leviävä ketju, Selver on myös tulossa Latvian vähittäismyyntimarkkinoille. Selver on jo ostanut ryhmän kiinteistöjä Lidl:ltä viime vuoden lopulla. 4

2. MAATALOUDEN TUOTANTOPANOSSEKTORI 2.1. Tuotantopanosten käyttö Latvian maataloudessa Maataloudessa käytettävien tuotantopanosten määrä on aina riippunut tuotannon tulokehityksestä. Sen jälkeen kun maatalouden kriisi jäi taakse 1990-luvulla, tuotantopanosten käyttö ja investointien määrä alkoivat lisääntyä. Mineraalilannoitteiden käyttö on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja saavutti 74 000 tonnia vuoteen 2005 mennessä. Toisaalta orgaanisen lannan käyttö on vähentynyt viimeisten kolmen vuoden aikana. Lannoitteiden ja kalkin kokonaiskäyttö vuosina 1995-2005 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lannoitteet, 1000 t 21.6 25.8 33.6 32.7 31.5 37.0 51.1 48.6 60.9 61.1 74.3 typpi, 1000 t 11.5 14.5 19.4 19.6 19.0 23.0 31.6 27.6 37.4 35.2 40.9 fosfori, 1000 t 4.2 6.0 6.0 6.1 5.7 5.8 7.4 8.2 9.2 10.9 14.7 kalium, 1000 t 5.7 5.2 8.2 7.0 6.5 8.2 12.1 12.8 14.0 15.0 18.7 Lanta, 1000 t 5 146 5 843 4 387 4 789 4 397 4 199 4 995 4 055 5 856 4 328 4 055 Kalkki, 1000 t 2.7 1.4 0.4 4.7 4.9 10.2 0.7 32.9 53.8 2.2 3.3 Lähde: Latvian Tilastokeskus. Lannoitteiden ja kalkin käytön intensiteetti vuosina 1995-2005 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lannoitteet, kg/ha 23 27 34 33 34 42 59 55 72 68 74 typpi, kg/ha 12 15 19 20 21 26 36 31 44 39 41 fosfori, kg/ha 5 6 6 6 6 7 9 9 11 12 15 kalium, kg/ha 6 5 8 7 7 9 14 15 16 17 19 Lanta, t/ha 5.6 6.1 4.4 4.9 4.8 4.8 5.7 4.6 6.9 4.7 3.9 Kalkki, t/ha 2.1 3.1 1.2 1.9 2 3.3 6.1 10.2 13.9 2.9 3.5 Lähde: Latvian Tilastokeskus. Traktorien lukumäärä on pysynyt tasaisena, mutta vanhan traktorikannan uusiminen alkoi 2000-luvun alussa, mikä johtui EU:ta edeltävistä tuista ja kansallisista avustussuunnitelmista. Puimureiden lukumäärä kasvoi vuosien takaisesta 6000:sta 6700:een vuonna 2005. 5

Konekanta Latvian maatiloilla vuosina 1996-2005 (tuhat kpl) 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2005 Traktorit 63 57 53.5 53.7 54.8 55.6 56.5 55.3 56.1 Traktorin hinattavat työkoneet: - kyntöaurat 30.4...... 26.2 29.3 30.4 31 31.2 31.6 - kultivaattorit 32.7...... 28.3 29.3 31.4 41.8 32.4 32.3 - kylvökoneet 8.4...... 8.5 8.3 7.9 8.8 8.7 8.9 - niittokoneet 22.3 20.2 19.4 21 21.4 23.6 23.9 23.7 26.8 - äkeet 16.2 14.6 16.6 14.9 15.5 13.8 14.4 15.7 17 Baalauskoneet 4.7 5.1 5.3 4.6 4.8 4.7 4.9 5.1 6.1 Viljapuimurit 5.6 6.2 5.7 6 6 6.1 5.9 6 6.7 Perunan yhdistelmänostokoneet 1.2...... 1.6 1.3 1.1 1.1 1.2 1.2 Perunan nostokoneet 14.6......... 12.2 15.4 13.7 14.8 15.4 Lähde: Latvian Tilastokeskus. 2.2. Maatalouden tuotantopanosten toimittajien markkinat Latvian maatalouden tuotantopanossektori koostuu lähinnä kauppayrityksistä eikä siihen kuulu merkittäviä tuotantopanosten valmistajia. Kaupan rakenne muuttui huomattavasti 1990-luvulla. Neuvostoaikana kaksi keskusjohtoista yritystä, Agroķīmija ja Lauktehnika, hoitivat maatalouden panostuotteiden kaupan. Molemmilla yrityksillä oli paikallisia liikkeitä kaikilla Latvian 26 alueella. Agroķīmija oli erikoistunut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluun, kun taas Lauktehnika oli maatalouskoneiden kaupan, ylläpidon ja korjauspalveluiden keskeinen yritys. Paikalliset liikkeet yksityistettiin erikseen ja yleensä niiden johto sai omistajuuden. Myöhemmin alueelliset yksiköt hävisivät yksi toisensa jälkeen ja tyhjiön täyttivät pienet latvialaiset kauppayritykset, välittäjät ja ulkomaisten tavaramerkkien myyntiedustajat 1990-luvun puolivälissä. Latagraa voidaan pitää yhtenä Agroķimijan seuraajista, ja se pitää edelleen liikettä Iecavassa. Yritys oli maatalouskemikaalien suurin toimittaja aina vuoteen 1997 saakka, mutta sen jälkeen se on suunnannut painopisteen kemikaalien tuomiseen SEV-maista ja niiden jälleenviennin muihin maihin. Jotkut Agroķīmijan paikallisista liikkeistä selvisivät; ne myyvät nykyään lannoitteita ja muita kemikaaleja, jopa koneita ja polttoaineita. Nämä pienet kauppayritykset toimittavat tavaraa kuitenkin yleensä lähiympäristöönsä eikä niillä ole huomattavaa maantieteellistä kattavuutta. Ulkomaiset yritykset huomasivat Agroķīmijan ja Lauktehnikan verkostojen jättämän tyhjiön ja sitä seuranneet markkinamahdollisuudet ne ovat perustaneet tytäryhtiöitä 1990- luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset investoijat tulivat Suomesta: Kesko Agro Latvia, Kemira-Agro ja Agribalt (viimeksi mainittu myytiin virolaiselle Mecrolle myöhemmin). Ne 6

ovat kasvaneet nopeasti Latvian maatalouden tuotantopanosmarkkinoiden johtajiksi. Lisäksi kaksi ulkomaista yritystä on rantautunut Latvian markkinoille aivan viime aikoina; liettualainen Linas Agro ja tanskalais-ruotsalainen yhteisyritys, BTC (Baltic Transshipment Service). Tuotantopanosten ja maatalouspalvelujen moninaisuus on ollut ratkaiseva tekijä näiden yritysten menestyksessä. Johtavien yritysten kesken vallitsee melko kova kilpailu kaikissa tärkeimmissä tuoteryhmissä. Kesko Agro Latvia on tällä hetkellä markkinoiden monipuolisin tavarantoimittaja. Sen päätoimipiste on Riikassa ja kolme maakuntapistettä Jelgavassa, Valmierassa ja Jēkabpilsissa (avattiin vuonna 2005), kun taas Länsi-Latviaa hallitsevat lähinnä ulkopuoliset jakelijat. Yrityksen toimintaan kuuluu uusien ja käytettyjen maatalouskoneiden kauppa, leasing ja vuokraus, lannoitteiden ja rehun myynti sekä viljan osto. Kemira GrowHow (KGH) perustettiin vuonna 1997 ja se on myös rakentanut toimipisteiden verkoston. Päätoimipiste sijaitsee Riiassa, Jelgavassa on palvelukeskus ja Dobelessa, Jēkabpilsissa ja Rēzeknessa on paikallistoimistoja. KGH on ollut mukana monenlaisten tuotantopanosten kuten siementen, lannoitteiden ja torjunta-aineiden jakelussa. Maatalouskoneita myydään yhteistyössä Agri Stenden kanssa. Johtavien yritysten liikevaihdot maatalouden panostuotteiden markkinoilla Latviassa (miljoona ) 2002 2003 2004 2005 Kesko Agro Latvija 28.5 40.9 53.0 82.3 Kemira GrowHow 15.9 18.0 24.7 29.4 BTC 55.5 55.7 58.1 17.2 Linas Agro.. 3.8 8.6 15.5 M.T.Z. Serviss 9.6 5.0 8.2 12.0 Latagra.... 8.0 9.4 Fertibalt.... 2.1 1.8 Lähde: Dienas bizness, Top 500 Latvijas lielakie uznemumi, 2003, s. 28-39. MTZ-serviss on suurin kotimainen yritys, joka on erikoistunut uusien ja käytettyjen maatalouskoneiden myyntiin ja välineistön ylläpitoon ja korjaukseen. Tärkein tuoteryhmä ovat MTZ-traktorit Valko-Venäjältä, jotka ovat olleet hyvin suosittuja latvialaisten viljelijöiden keskuudessa. MTZ on ollut edullisin vaihtoehto traktoreiden joukossa ja monilla kasvavilla keskikokoisilla tiloilla oli varaa niihin. Tuotemerkillä on ollut pitkät perinteet Latvian markkinoilla. Vaikka EU-alueen ulkopuolelta tuleville maatalouskoneille määrättiin tuontitullit EU-jäsenyyden myötä vuonna 2004, MTZ-serviss onnistui kasvattamaan liikevaihtoaan vuonna 2005. Linas Agro, liettualainen maatalouden tuotantopanos-, konsultointi-, ja maatalouskasvien kauppakonserni, perusti latvialaisen tytäryrityksen vuonna 2003 ja on laajentanut toimintojaan dynaamisesti viime vuosina. 7

Farm Plant Latvia tai BTC (Baltic Transshipment Center LSEZ) on 50-50 prosenttinen yhteisyritys tanskalaisten ja ruotsalaisten viljelijöiden osuuskuntien Svenska Lantmannen ja Dansk Landbrugs Grovareselskabin kesken. Yritys perustettiin kesäkuussa 1999 ja se on keskittynyt logistiikkatoimintoihin ja maatalouden tuotantopanosten ja erilaisten maataloustuotteiden myyntiin. Yli neljä miljoonaa Latvian latia investoitiin äskettäin Liepājan uuteen satamaterminaaliin, jonka varastointikapasiteetti on 40 000 tonnia. Yritys aikoo osallistua maatalouden tuotantopanosten myyntiin kaikissa Baltian maissa. 2.3. Asiakaskunnan ja asiakassuhteiden kehitys Suurimmat maatalouden tuotantopanosten kauppayritykset myyvät erilaisia tuotantopanoksia kuten siemeniä, lannoitteita tai torjunta-aineita viljelijöille, jotka nämä maksavat sadollaan syksyllä. Näin hankittu vilja ja rapsi menee usein vientiin, sillä molemmista on saatu hyviä hintoja Euroopan markkinoilla. Johtavien yritysten asiakkaat ovat lähinnä suuria tiloja. Vuonna 2005, 283 tilaa omisti yli 300 hehtaaria maata ja niiden keskikoko oli yli 600 hehtaaria. Samanlaisia suuria tiloja on ilmestynyt kotieläinsektoriin; 260 maitotilaa omistaa yli 50 lehmää ja 38 tilaa omistaa yli 1000 sikaa. Tilat voidaan luokitella tässä kategoriassa kahteen pääryhmään: 1. Yksityistilat. Monet yksityiset uudet tilat, jotka perustettiin maanpalautusten ja taloudellisten uudistusten yhteydessä, ovat kasvaneet pienistä suuriksi. Ne omistavat osan maata ja loput vuokrataan pienviljelijöiltä. Niiden viimeaikaisesta kehityksestä johtuen yksityistilat erikoistuvat joskus yhteen tuotteeseen kuten viljat, sokerijuurikas, peruna, maito tai liha. 2. Maatalousyritykset. Nämä ovat yleensä aiempien valtion- ja kollektiivitilojen yksityisiä seuraajia. Ne myös omistavat osan viljelemäänsä maata ja loput usein vuokrataan pieniltä maanomistajilta. Nämä yritykset harjoittavat monenlaista toimintaa, sekä kasvinviljelyä että kotieläintuotantoa. Pienet ja keskikokoiset tilat viljelevät yleensä useita erilaisia viljelykasveja. Ne ostavat käytettyjä koneita, vanhoja traktoreita tai puimureita, kun taas pienemmät välineet kuten aurat, kultivaattorit tai muut lisätarvikkeet voivat olla uusia. Keskikokoiset tilat, jotka omistavat 50-300 hehtaaria viljelymaata, ovat perustaneet useita myyntiosuuskuntia kyetäkseen ostamaan maatalouden tuotantopanoksia alennushintaan. Osuuskunnat saattavat huolehtia myös jäsentensä sadonkorjuusta ja mahdollisesti yrittävät neuvotella edullista hintaa kauppayritysten kanssa. Myyntiosuuskunnat ovat olleet suosittuja pienten ja keskikokoisten tilojen keskuudessa. Suuret yli 800 hehtaarin tilat harvoin hakevat jäsenyyttä, koska tuotantopanoksia kauppaavat yritykset myöntävät niille samat tuotantopanosten alennushinnat ja samat viljan tai öljykasvien myyntihinnat, joita ne tarjoavat myyntiosuuskunnille. Suuret tilat omistavat yleensä omat varastonsa ja kuivauslaitoksensa, joten ne eivät tarvitse myyntiosuuskuntien palveluja. Maatalouden tuotantopanosten markkinoiden kehitystä ovat tukeneet tilojen nopea keskittyminen sekä suurten yksityistilojen ilmaantuminen. On todennäköistä että uusien tuotantopanosten toimittajien ilmestyessä markkinarakenteesta tulee nykyistä hieman hajanaisempi. 8

3. VILJAN TARJONTAKETJU 3.1. Viljan tuotanto Yhä suurempi osuus Latvian viljan tuotannosta on keskittynyt muutamille sadoille kasvaville tiloille. Yli 100 hehtaarin tiloilla on yleensä hyvät välineet viljan tuotantoon ja ne ovat useimmiten ammattimaisesti hoidettuja yksiköitä. Vuonna 2005, 837 tämän kokoluokan tilaa vastasi 53 prosentista Latvian viljan viljelyalasta, kun taas vuonna 2001 tämän kokoluokan tilat vastasivat vain vilja-alan kolmasosasta. Latvian viljan tuotannon tilarakenne vuosina 2001-2005 Viljan pinta-ala (tuhat ha) 2001 2002 2003 2004 2005 alle 10 ha 111.0 103.7 94.1 85.5 80.0 10-50 ha 122.3 105.7 96.7 96.0 92.5 50-100 ha 48.5 47.5 50.4 51.7 47.0 100-300 ha 79.7 73.3 82.3 89.5 104.3 yli 300 ha 81.6 84.6 104.7 113.6 144.8 Yhteensä 443.1 414.8 428.1 436.3 468.6 Viljatilojen lukumäärä 2001 2002 2003 2004 2005 alle 10 ha 56 623 50 455 45 955 41 374 37 485 10-50 ha 6 157 4 785 4 395 4 297 4 219 50-100 ha 713 626 720 717 661 100-300 ha 459 420 493 534 599 yli 300 ha 131 147 172 188 238 Yhteensä 64 083 56 433 51 735 47 110 43 202 Keskimääräinen pinta-ala (ha/tila) 2001 2002 2003 2004 2005 alle 10 ha 2.0 2.1 2.0 2.1 2.1 10-50 ha 19.9 22.1 22.0 22.3 21.9 50-100 ha 68.0 75.9 69.9 72.1 71.2 100-300 ha 173.6 174.5 167.0 167.6 174.2 yli 300 ha 623.0 575.3 608.9 604.2 608.4 Yhteensä 6.9 7.4 8.3 9.3 10.8 Lähde: Maatalousmarkkinoiden Edistämiskeskus, Latvian Maatalouden Taloudellinen Tutkimuslaitos, LVAEI. 9

3.2. Viljan hankinta, hinnat, varastointi ja logistiikka Viljan kokonaistuotanto nousi vuonna 2005 1 314 000 tonniin eli korkeimmalle tasolle sitten vuoden 1991, jolloin Latvia itsenäistyi. Vuonna 2006 satoluvut olivat huomattavasti vähäisempiä; ne laskivat 1 159 000 tonniin lähinnä kuivuuden takia. Viljanjalostajien ja kauppayritysten ostot ovat lisääntyneet vuodesta 2003 lähtien. Vuonna 2005 yli 40 prosenttia viljasta myytiin hankintayrityksille, kun taas loput jäivät kotieläintilojen omaan rehukäyttöön. tuhat t 1400 1300 1200 1100 1000 900 779 800 595 608 700 498 771 594 563 600 722 721 489 500 tilakäyttö 530 400 535 300 434 452 430 369 200 239 264 294 330 238 jalostavien ja kauppayritysten ostot 100 159 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Tuotetun viljan käyttö Latviassa pääryhmittäin vuosina 1990-2005 Lähde: Latvian Tilastokeskuksen internet aineisto Ostojen kasvua ovat edistäneet kaksi tekijää: loistavat vientimahdollisuudet sekä vähemmässä määrin rehunvalmistajien lisääntynyt hankinta. Myllyteollisuuden kysyntä on pysynyt melko vakaana viime vuosien aikana. Pääasiassa kolme eri yritysryhmää ostaa viljaa Latviassa: 1. Kotimaiset jalostajat. Nämä ovat mylly- ja rehunvalmistusyrityksiä (kts. lista tärkeimmistä yrityksistä osasta 3.3.-3.5). Lisäksi myös vertikaalisesti integroituneet yritykset voivat ostaa huomattavia määriä viljaa; esim. Balticovo, Latvian suurin kananmunan tuottaja, on eräs maan suurimmista ohran ostajista. Viljanjalostajat tekevät tuotantosopimuksia viljatilojen kanssa. Tämä kuitenkin täyttää vain osan niiden raaka-ainetarpeesta. Koska sopimuskuri on melko 10

huono, jalostajien täytyy tukeutua välittäjien kuten osuuskuntien ja kauppayritysten apuun. 2. Osuuskunnat. Vilja- ja öljykasvisektoreilla on muodostettu osto-, myynti- ja markkinointiosuuskuntia, jotta jäsentilat saavuttaisivat suurtuotannon edut paremmin. Tällä hetkellä on noin 30 osuuskuntaa, joista pienimmät myyvät ainoastaan maatalouden tuotantopanoksia jäsenilleen, kun taas suurimmat omistavat omat kuivaus- ja varastointilaitoksensa sekä ovat aktiivisesti mukana jäsentensä viljan ja öljykasvien markkinoinnissa ja kaupassa. Tällaisia suuria osuuskuntia ovat esim. Valmiera (erikoistunut rukiiseen) ja Latraps (erikoistunut rapsiin). Osuuskunnat yleensä jälleenmyyvät kauppatavaran jalostajille tai vientiin. 3. Kauppayritykset. Tärkeimpiä viljakauppiaita ovat yritykset, jotka ovat samaan aikaan toimittaneet maatalouden tuotantopanoksia tiloille kuten Kesko Agro Latvia tai Kemira GrowHow. Äskettäin tähän ryhmään on tullut uusia ulkomaisia yrityksiä kuten BTC (ruotsalais-tanskalainen) ja Linas Agro (liettualainen). Kauppayritysten arvioidaan hankkivan suunnilleen puolet viljasta ja alle puolet öljykasveista, joita viljelijät myyvät markkinoilla. Viljan hinnat ovat olleet melko keskinkertaisia vuodesta 1997 lähtien. Vuosien 2001 ja 2002 aikana hinnat nousivat hieman, mikä johtui osittain erinomaisesta vientimarkkinatilanteesta. Latvian satotaso oli melko hyvä ja etenkin myllyvehnän ylijäämä vietiin muualle Eurooppaan, missä kärsittiin huonosta sadosta. Viljan hinnat vuosina 1995-2005 ( /t) 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Viljan keskihinta 93 127 110 92 93 105 102 100 96 97 85 vehnä 103 137 117 96 96 106 105 102 98 101 88 ruis 78 122 107 84 88 99 94 99 92 91 75 ohra 64 103 91 74 83 98 92 91 88 92 82 josta mallasohra 93 149 98 122 119 90 141 99 126 129 88 kaura 69 92 93 70 76 90 87 88 80 80 73 muu vilja 60 98 95 77 82 94 86 82 80 88 71 Lähde: Latvian Tilastokeskus. Huom.: viljan keskihinta sisältää palkoviljoja vuosina 1995-1997. Vuoden 2005 ennätyssato piti viljan hinnat keskinkertaisella tasolla, mutta myllyvehnä tarjosi jälleen vientimahdollisuuksia. Vuoden 2006 kokonaistuotanto tosin edelleen korkealla tasolla oli 12 prosenttia edellistä ennätysvuotta alhaisempi, mikä johtui kuivuuden ja sadonkorjuuongelmien aiheuttamasta huonommasta satotasosta. Tämän vuoksi sekä kohoavien maailmanmarkkinahintojen seurauksena Latvian viljanhinnat 11

alkoivat nousta nopeasti vuoden 2006 lopulla ja saavuttivat korkeimman tasonsa vuosikausiin. Vehnän hinnat kohosivat 130-140 euroon/tonni (LVL 90-100/tonni). Myllyrukiin hinnat olivat suunnilleen 127 euroa/tonni ja jopa rehurukiin hinnat nousivat 115 euroon/tonni joulukuuhun 2006 mennessä. Mallasohra oli yli 90 euroa/tonni ja elintarvikekaura noin 100 euroa/tonni vuoden 2006 lopussa. EUR/t 160 150 140 130 120 110 Myllyvehnä Rehuvehnä Rehuohra Myllyruis Rehukaura 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II 2005 2006 2007 Viljan kuukausihinnat Latviassa 2005 helmikuu 2007 Lähde: Maatalousmarkkinoiden edistämiskeskus. Huom.: hinnat ilman ALV:tä. Luvut arvioidaan kattavan noin 50-75 % jalostavien ja kauppayritysten ostoista viljalajista ja ajanjaksosta riippuen. Vuonna 2006 hintoihin sisältyvät seuraavien yritysten ilmoittamat luvut: Daugavpils Dzirnavnieks, Dobeles Dzirnavnieks AS, Jelgavas Dzirnavas AS, Kesko Agro Latvia SIA, LRS Mūsa SIA, P.A.B SIA, Rēzeknes Dzirnavnieks RSEZ AS, Rīgas Kombinētās Lopbarības rūpnīca SIA, Saldus Labība AS, Tukuma Straume AS. Viljan varastokapasiteetti on yleensä keskittynyt jalostusyritysten ja suurten maatalousyritysten käsiin. Tällä hetkellä suurimmat varastointilaitokset kuuluvat johtaville jalostajille kuten Dobeles dzirnavnieksille ja RKLR:lle (Riian rehunvalmistustehdas). 1990-luvulla jalostajat yleensä ostivat suurimman osan jalostukseen tarkoitetusta viljasta heti sadonkorjuun jälkeen. Jalostusyrityksillä arvellaan olevan yhteensä noin 500-700 000 tonnia varastointikapasiteettia, mutta siilojen kunto vaihtelee suuresti. Viljan tuotantorakenteen muuttuessa kasvavat yli 500 hehtaaria viljelevät viljatilat ovat enenevässä määrin investoineet omiin varastointilaitoksiin. Tämä trendi alkoi ennen EU- 12

jäsenyyttä ja on jatkunut myös sen jälkeen. Syynä on tilojen pyrkimys vähentämään riippuvaisuutta jalostusyrityksistä. Viljelijät voisivat saada paremman hinnan viljastaan varastoimalla sen itse ja myymällä talvisaikaan. Toisaalta tämä sopii usein jalostusyrityksillekin, joiden ei tarvitse ottaa pankkilainoja sadonkorjuun jälkeen ostaakseen koko vuoden raaka-ainetarpeensa kerralla. Viljelijöillä ja viljelijöiden osuuskunnilla arvioidaan olevan noin 300-400 000 tonnia varastointikapasiteettia, josta noin 100 000 tonnia on rakennettu viimeisten kahden vuoden aikana. EU ja kansallinen tuki saattavat kattaa noin 30-45 prosenttia uusien varastointija kuivauslaitosten investointikuluista alueesta sekä hakijan muista ominaisuuksista riippuen. Jalostajat ovat myös hyödyntäneet investointiapua uudistaakseen kapasiteettiaan. Monet viljelijät, jotka nykyään omistavat itse varastointikapasiteettia, viivyttelevät viljan myyntiä päättääkseen myöhemmin onko kannattavampaa myydä vientiin vai jalostajille. Koska raaka-aineet muodostavat pääosan jalostajien kustannuksista - myllyillä osuus voi olla jopa 75 prosenttia - ne reagoivat melko herkästi viljan hinnan muutoksiin. Suurimmat myllyt ovat yrittäneet kehittää pitkäaikaisia sopimuksia tavarantoimittajiin. Rigas dzirnavnieks esimerkiksi tarjoaa teknistä apua ja välittää viljatiloille täsmällistä tietoa sopivista viljalajeista ja vaadittavista viljelymenetelmistä. Jalostajien tavoitteena on lisätä pitkäaikaisten raaka-ainetoimittajien osuutta. Viljan kauppayritykset yleensä vuokraavat varastointikapasiteettia jalostajilta tai jopa tiloilta, sillä ne omistavat harvemmin itse varastointikapasiteettia. Suurimmilla jalostajilla on yleensä myös rautatieyhteys. Pääosa viennistä ja tuonnista hoidetaan kolmen tärkeimmän sataman kautta Latviassa. Ventspilsin sataman kapasiteetti on 70 000 tonnia, Ventspils-viljasatama puolestaan on latvialais-kazakstanilainen yhteisyritys. Liepājan sataman kapasiteetti taas on 40 000 tonnia. Riiassa sijaitseva noin 30 000 tonnin viljasatama luultavasti suljetaan kahden vuoden sisällä sen kaupungin keskeisen sijainnin takia. Riikaan aiotaan rakentaa uusi terminaali vuoteen 2008 mennessä, jonka kautta pystyisi kuljettamaan miljoona tonnia viljaa ja öljykasveja. SIA Man-Tess Grain:in uusi terminaaliprojekti maksaisi 18-20 miljoonaa euroa. Yhteistyökumppanina on venäläinen yritys, joka omistaa tuhansia hehtaareja peltoa viljan ja öljykasvien tuotantoon. 3.3. Viljan jalostavan teollisuuden yleiskatsaus Yritysten lukumäärä on vakiintunut noin kolmeenkymmeneen myllyteollisuudessa ja kahteentoista rehuteollisuudessa vuoteen 2005 mennessä. Työllisyys Latvian elintarviketeollisuudessa laski 2000-luvun alussa nopeasti. Mylly- ja rehuteollisuudessa trendi pysähtyi vuonna 2003, jolloin työntekijöiden määrä oli pohjalukemissa (1 251 henkilöä). Sen jälkeen työllisyys viljan jalostuksessa on noussut 1 308 henkilöön vuonna 2005. 13

Latvian mylly- ja rehuteollisuuden indikaattorit (liikevaihto miljoona ) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Myllyteollisuus Yritysten lukumäärä 46 22 23 27 30 32 Henkilöstö 1100 933 867 781 803 812 Toimialan kokonaisliikevaihto 52.5 51.0 50.3 55.8 60.4 66.5 Rehuteollisuus Yritysten lukumäärä 13 12 13 13 12 12 Henkilöstö 392 465 437 470 471 496 Toimialan kokonaisliikevaihto 20.4 32.1 31.4 28.0 32.2 34.6 Lähde: Latvian Tilastokeskus. Koska viljanjalostajat ovat usein mukana sekä myllyteollisuudessa että rehunvalmistuksessa, yleisenä ongelmana on yksittäisten yritysten kategorisointi jompaankumpaan teollisuudenalaan. Mylly- ja rehuteollisuuden kokonaismyynnin vaihtelut saattavat johtua siitä, että joidenkin yritysten luvut siirretään toisen toimialan tilastoihin yrityksen tuotantorakenteen muutosten mukaisesti. Latvian myllyteollisuudessa myynti työntekijää kohti lähes kaksinkertaistui 48 000 eurosta vuonna 2000 82 000 euroon vuonna 2005. Trendi oli vähäisempi rehuteollisuudessa - itse asiassa luku on pysynyt melko vakaana eli noin 70 000 euroa - vuodesta 2001 lähtien. Liikevaihto henkeä kohti Latvian viljan jalostuksen toimialoilla vuosina 2000-2005 (tuhat EUR/työntekijä) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Myllyteollisuus 47.7 54.7 58.0 71.4 75.2 81.9 Rehuteollisuus 52.0 69.0 71.9 59.6 68.4 69.8 Viljanjalostuksessa keskimäärin 48.9 59.4 62.7 67.0 72.7 77.3 Lähde: Latvian Tilastokeskuksen aineistoon perustuvat omat laskelmat. Latvian viljan jalostus pitää sisällään erikoistuneita myllyjä ja rehunvalmistajia sekä yrityksiä, joilla on sekatuotantoa. 14

Tärkeimmät yritykset Latvian viljan jalostuksessa Yritys Tuotantolinja Liikevaihto (miljoona ) 2002 2003 2004 2005 Dobeles dzirnavnieks jauho ja rehu 24.0 25.8 28.6 30.2 Rīgas dzirnavnieks jauho 12.6 14.5 16.5 19.1 Rīgas Kombinētās Lopbarības Rūpnīca (RKLR) rehu 12.1 12.1 12.5 14.5 Saldus labība rehu 6.2 6.3 6.5 7.7 Daugavpils Dzirnavnieks jauho ja rehu 7.3 6.4 7.4 7.5 Tukuma straume rehu 4.6 3.3 4.7 4.6 Baltic Feed rehu 4.5 4.5 4.3 4.0 Rēzeknes dzirnavnieks jauho 2.3 2.7 3.1 3.6 LRS Mūsa rehu.... 1.7 2.1 Lähde: Dienas bizness, Top 500 Latvijas lielakie uznemumi, 2004 s. 24-40; 2005 s. 40-56; Lursoftin aineisto. 3.4. Myllyteollisuus Viljan ja leivän tuotanto on vakiintunut viime vuosina. Vaikka näiden kahden perustuotteen pitkäaikaiset kulutustrendit ovat laskusuunnassa, markkinoiden pienempi segmentti, joka koostuu erikoisleipomotuotteista ja viljatuotteista, on laajenemassa. tuhat t 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 108 127 128 122 127 119 121 123 119 123 124 119 108 113 40 30 20 10 0 Jauhot Leipä 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Jauhon ja leivän tuotanto Latviassa vuosina 1999-2005 Lähde: Latvian Tilastokeskuksen internet aineisto 15

Markkinat ovat melko keskittyneet myllyteollisuudessa, sillä kaksi johtavaa yritystä, Dobeles Dzirnavnieks ja Rīgas dzirnavnieks vastaavat Latvian jauhon tuotannon suurimmasta osasta. Loput myllyt ovat kooltaan paljon pienempiä. Tärkeimmät pienistä myllyistä ovat Rēzeknes dzirnavnieks ja Daugavpils Dzirnavnieks - jälkimmäinen on tunnetumpi rehutuotannostaan. Vielä vuonna 2002 kolmanneksi tärkeimpänä myllynä ollut Jelgavas dzirnavas lakkautettiin vuonna 2004. Rēzeknes dzirnavnieks 5% Muut 16% Rīgas dzirnavnieks 39% Dobeles dzirnavnieks 40% Tärkeimmät jauhojen tuottajat Latviassa vuonna 2005. Huom.: osuudet ovat toimialan omiin lähteisiin perustuvat arviot jauhojen tuotantovolyymien pohjalta. Dobeles dzirnavnieks on kokonaan kotimaisessa omistuksessa, kun taas ruotsalaisen Lantmannen ja tanskalaisen DLG:n perustama sekayritys, Scandinavian Farmers omistaa myllyt Riiassa ja Rēzeknessa. Vaikka nämä kaksi myllyä ovat lain mukaan kaksi erillistä yritystä, niiden kesken on ollut yhteistyötä esim. viljan ostoissa. Ne yrittävät myös erilaistaa tuotantoaan ja jakaa tiettyjä tuoteryhmiä (kuten erikoisjauhot) keskenään. 3.5. Rehuteollisuus Rehun valmistajien myymien eläinrehujen määrä nousi yli 200 000 tonniin vuonna 2005 sen oltua kolme vuotta 160 000 tonnin tasolla. Rīgas Kombinētas Lopbarības Rūpnīca (RKLR) on Latvian suurin rehun tuottaja, jolla on 194 työntekijää. RKLR myy noin kaksi kolmasosaa rehustaan kotimarkkinoilla ja kolmasosa viedään Venäjälle ja Valko-Venäjälle. Sekatoimintaa harjoittavilla yrityksillä voi olla myös huomattavaa rehun tuotantoa. Noin 35 prosenttia Dobeles dzirnavnieksin myynnistä on peräisin rehun tuotannosta. Rehunvalmistus muodostaa pääosan Daugavpils dzvirnavnieksin tuotannosta. Se työllistää noin 120 henkilöä ja myy rehun lähes kokonaan kotimaisilla markkinoilla. Tukuma straume ja Saldus labība ovat erikoistuneita rehuyrityksiä. Balticovo, suurin kananmunan tuottaja, omistaa myös oman rehun tuotantoyksikön. 16

tuhat t 220 200 180 203 160 140 120 140 130 137 159 160 165 100 80 60 40 20 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Rehun valmistajien myymät volyymit Latviassa vuosina 1999-2005. Lähde: Latvian Tilastokeskuksen internet aineisto Dobele dzirnavnieks on Latvian suurin viljanjalostaja, joka työllistää 327 henkeä. Yritys uudisti rehutuotantonsa vuonna 2004 asentamalla uudet saksalaiset (Buhler) jalostuslinjat. Sen vuosittainen rehun tuotanto nousee noin 50 000 tonniin ja päivittäinen rehun tuotantokapasiteetti on 545 tonnia. Dobele dzirnavnieksilla on 100 000 tonnia viljan varastointikapasiteettia. Tukuma straume investoi 3,1 miljoonaa euroa (2,2 miljoonaa LVL) uuteen lemmikkieläinruokatehtaaseen vuonna 2005. Baltic feed, joka on Suomen Rehun tytäryritys, on erikoistunut rehutiivisteen tuotantoon. Baltic feed päätti investoida 4 miljoonaa euroa (2,8 miljoonaa LVL) sen rehun tuotantolinjan modernisointiin Tukumassa, ja sen on tarkoitus valmistua kevääseen 2007 mennessä. Muut 28% Tukuma straume 12% Dobeles dzirnavnieks 17% Daugavpils Dzirnavnieks 13% Saldus labība 13% Rīgas Kombinētās Lopbarības Rūpnīca (RKLR) 17% Tärkeimmät rehun tuottajat Latviassa vuonna 2005. Huom.: osuudet ovat toimialan omiin lähteisiin perustuvat arviot jauhojen tuotantovolyymien pohjalta. 17

Suunnilleen 40 prosenttia Baltic Feed:in liikevaihdosta on peräisin Latviasta, 40 prosenttia Liettuasta ja 20 prosenttia Virosta. Vuodesta 2007 lähtien yritys aikoo laajentaa markkinoitaan Venäjälle ja Valko-Venäjälle. Baltic Feed:illä on arvioitu olevan noin 15-20 prosentin markkinaosuus mineraalirehu- ja rehutiivistemarkkinoista Latviassa. 3.6. Jakelu ja vertikaalinen integraatio Myllyt - leipomot Viljaketju jatkuu myllyteollisuudesta leipomoihin. Jakeluketjuista puhuttaessa Latviasta löytyy pääasiassa kolmea erityyppistä leipomoryhmää. Ne leipomot, joiden vuosimyynti ylittää kolme miljoonaa euroa ostavat yleensä jauhon suoraan myllyiltä; tähän johtavien leipomoiden ryhmään kuuluvat Hanzas Maiznīcas, Fazer maiznīca, Liepājas maiznieks, Daugavpils maiznieks ja Jelgavas maiznieks. Jelgavan ja Liepajan leipomot yhdistyivät lokakuussa 2005. Keskiluokan leipomot hankkivat jauhon osittain suoraan myllyiltä ja osittain tukkukaupan kautta. Pienet leipomot ostavat jauhon yleensä tukkukauppiailta ja vähittäismyyntiyrityksiltä. Suurimmat myllyt myyvät jauhoa irtotavarana suoraan johtaviin leipomoihin. Leipomoille myydyistä jauhoista Dobeles dzirnavnieks myy ainoastaan 10-15 prosenttia kauppayritysten kautta ja yli 85 prosenttia suoraan. Rīgas dzirnavnieks myy jauhon sekä suoraan leipomoille että kuluttajille tukkukauppa- ja vähittäismyyntiyritysten kautta koko maassa. Pienemmät myllyt kattavat ympäröivän seudun yleensä paikallisten vähittäismyyntiketjujen kanssa tehtyjen sopimusten avulla. Matalat hinnat ja epäsuotuisat maksuehdot ovat tuoneet ongelmia Latvian myllyille ja uhanneet heikentää niiden tuottavuutta. Kun lisäarvo jalostettujen meijerituotteiden kohdalla voi olla jopa 30-300 prosenttia, jauhon ja viljan kohdalla se pysyy noin 20-50 prosentissa. Useimmat asiakkaat etenkin suurimmat tukkukauppa- ja vähittäiskauppaketjut yleensä viivyttivät maksujaan yli 60 päivää, mutta maksujen saaminen 90-180 päivän kuluttua jauhokuljetuksista ei sekään ole harvinaista. Rehun jakelu Rehulla on olemassa kaksi pääjakeluväylää; suurin osa rehusta myydään irtotavarana suoraan tiloille. Kuljetuksen hoitaa joko rehuyritys tai tilat ostajien koosta riippuen. Pieni osuus rehusta markkinoidaan pienille tiloille paikallisten vähittäismyyntiketjujen kautta. Suoraan suurille kotieläintiloille eli lihan, maidon ja kananmunan tuottajille myytyjen rehujen osuus vaihtelee 30 ja 90 prosentin välillä rehuyrityksestä riippuen. RKLR käyttää omia kuorma-autoja kuljettaakseen irtorehun ja suurimmat pakkaukset tiloille. Puolet lähetyksistä viedään pientiloille, jolloin useat tilaukset hoidetaan samalla kertaa ja loput kuljetetaan suuremmille asiakkaille. Jakelukuorma-autoja käytetään myös säännöllisten kierrosten tekemiseen paikallisille markkinapaikoille, jossa rehua myydään suoraan ajoneuvoista. Lemmikkieläinruokaa myydään esimerkiksi eläinlääkintäkauppojen kautta. Dobeles dzirnavnieks myy noin 80 prosenttia rehustaan suoraan tiloille ja 20 prosenttia jaetaan kauppayritysten eli pienten paikallisliikkeiden verkoston kautta. Yritys omistaa 10 18

myyntipistettä jakelua varten ympäri maata; näistä kaupoista löytyy rehun lisäksi muitakin tavallisia maatalouden tuotantopanoksia kuten siemeniä ja jopa elintarvikkeita. Baltic Feed:in tärkeimmät asiakkaat ovat suurimmat rehunvalmistajat ja kotieläintilat esimerkiksi siipikarjatilat. Noin 25 prosenttia niiden tuotteista myydään suoraan kotieläintiloille. Baltic Feed:illä on yli 400 asiakasta kotimarkkinoilla. Pienet rehuyritykset ovat paikallisia toimijoita, niiden rehun laatu on heikko ja ne yleensä palvelevat lähiympäristön pieniä tiloja. Rehu liha vähittäismyynti Vertikaalista integraatiota esiintyy rehunvalmistajien ja kotieläintilojen kesken. Monilla suurilla kotieläintiloilla on omat rehunsekoituslaitoksensa, mutta omistajuus voi toimia myös toisin päin; Tukuma Straumella on kolme tilaa, kun taas RKLR ja Daugavpils dzirnavnieks ovat hiljattain hankkineet myös sikatiloja. Siipikarjasektori on melko keskittynyt ja sille on tyypillistä vahvistuva vertikaalinen integraatio. Sektoria hallitsee kaksi broilerinvalmistajaa eli Putnu fabrika Ķekava ja Liezeltiņi, jotka yhdessä vastaavat yli 95-prosenttisesti Latvian kaupallisesta broilerin tuotannosta. Suurin kananmunan tuottaja, Balticovo, edustaa 55 prosenttia Latvian koko kananmunan tuotannosta. Balticovo ostaa seoksia ja rehutiivisteitä Baltic Feediltä ja viljaa Riian rehunvalmistuslaitokselta (RKRL), mutta sillä on tuotantosopimuksia myös ohran tuottajien kanssa. Yritys operoi omaa rehutehdasta, joka rakennettiin vuonna 2003 SAPARD-tuen turvin. Kaksi suurinta viljan jalostajaa ovat olleet yhä enemmän mukana ulkomaankaupassa ja vähittäismyyntikaupassa. Dobele dzirnavnieks ylläpitää Latviassa kymmenen kaupan verkostoa. Näissä myydään mm. sokeria, kasviöljyä, pastaa, olutta, ketsuppia ja muita elintarvikkeita. Vähittäiskauppatoiminta kattaa suunnilleen neljänneksen yrityksen liikevaihdosta. Rigas dzirnavnieks tuo maahan jalostettuja viljatuotteita Ruotsista ja Tanskasta, mikä muodosti 23 prosenttia yrityksen liikevaihdosta vuonna 2004. 3.7. Bioetanolin tuotanto Bioetanolin tuotantoa varten harkitaan useita raaka-ainevaihtoehtoja Latviassa. Todennäköisimmin sitä tuotetaan viljasta nimittäin vehnästä, rukiista tai ruisvehnästä, tässä tärkeysjärjestyksessä. Valmistajat Bioetanolin tuotannon Latviassa aloitti SIA Jaunpagasts Plus Iecavassa vuonna 2004, jolloin raaka-aineen jalostusvolyymi oli 1800 tonnia. Vuonna 2005 kapasiteetti kasvatettiin 800 tonniin kuussa eli 9 600 tonniin vuodessa. SIA Jaunpagasts Plus osti 9 100 tonnia viljaa bioetanolin tuotantoon vuonna 2005, ja tuotti 2,1 miljoonaa litraa bioetanolia. Tällä hetkellä yritys harkitsee uuden tehtaan rakentamista Jelgavaan, jolloin sen kapasiteetti kaksinkertaistuisi. SIA Lako suunnittelee bioetanolin valmistuksen aloittamista lähitulevaisuudessa. Yritys jälleenrakennettiin vuonna 2005 ja bioetanolin tuotantoa varten hankittiin uutta saksa- 19

laista laitteistoa. Investointien jälkeen kapasiteetti lisääntyi 32 000-36 000 tonniin viljaa, jolloin yritys voi tuottaa suunnilleen 10 000 tonnia bioetanolia tai alkoholia. Latvian bioetanolin valmistajat Yritys Sijainti Tuotantolinja Tuotantokapasiteetti (tuhat tonnia bioetanolia) Toiminnan tilanne Jaunpagasts Iecava Bioetanoli 9-11 alkanut v. 2004 Lako Kalsnava Alkoholi ja bioetanoli 10 suunnitteluvaihe Lähde: Latvian Maatalousministeriö. Tukipolitiikka Euroopan Komissio on tarjonnut mahdollisuuden kahteen erityyppiseen tukeen biopolttoaineen jalostajille. Latvian hallitus päätti käyttää molempia avustusmuotoja kannustaakseen biopolttoaineen tuotantoa: 1. Suora tuki. Latvian Maatalousministeriö arvioi suoran avun määrän vuosittain keskimääräisten tuotantokustannusten perusteella. Vuonna 2005 suora tuki nousi 199 euroon (140 LVL) 1000 bioetanolilitraa kohti ja vuoteen 2006 mennessä summa nousi 228 euroon (160 LVL). 2. Valmisteveron vähennys. Tätä avustusta sovelletaan biopolttoaineisiin (bioetanoliin ja biodieseliin) valmisteveron kansallisen lain mukaan. Valmisteverovähennykseen käytettävä budjetti on noin 8,5 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja noin 11,4 miljoonaa euroa vuonna 2007. Valmisteveron vähennys sallitaan otettavaksi käyttöön kuudeksi vuodeksi. Latvian hallitus ei tarjoa investointitukia biopolttoaineprojektien rakentamista tai modernisointia varten. Tukikiintiöt Latvian bioetanolivalmistajille Tukikiintiö (tuhat litraa) Tuen saaja Suoran tuen keskiarvo ( /1000 l) Kommentit 2005 11 392 11 392 (Jaunpagasts Plus) 199 Voimassa 21.9.2005 jälkeen tuotetulle bioetanolille. 2006 16 456 11 392 (Jaunpagasts Plus) 185* 228** Voimassa 1.1.2006 jälkeen tuotetulle bioetanolille. Lähde: Latvian Maatalousministeriö. Huom.: * vuoden ensimmäinen puolisko; ** vuoden lopussa. 3.8. Viljasektorin näkymät Ennusteet näyttävät viljan tuotannon kasvavan yleisesti Latviassa. Eri viljalajien keskinäiset käyttösuhteet tulevat todennäköisesti muuttumaan. Vehnän ja ohran ennustetaan lisäävän osuuttaan kauran kustannuksella, kun taas rukiin tuotannon arvellaan pysyvän ennallaan tai hieman kasvavan. 20

tuhat t 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 26 900 Varastojen vähennys Tuonti Tuotanto 33 30 63 104 104 75 97 160 28 34 34 34 34 34 34 34 34 800 100 700 600 500 400783 924 928 1029 932 1060 1314 1159 1051 1071 1103 1127 1149 1170 1191 1211 300 200 100 0 1999/00 2000/01 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05 2005/06 2006/07 2007/08 2008/09 2009/10 2010/11 2011/12 2012/13 2013/14 2014/15 Viljan tarjonta Latviassa vuosina 2000-2015 tuhat t 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 84 800 101 1 700 27 600 227 500 51 74 100 27 22 213 Varastojen lisäys Vienti Siemen Mallas Tislaus/bioetanoli Brutto ruoka Rehu 84 99 25 16 244 28 120 102 36 16 251 185 103 36 22 241 175 105 35 21 243 14 503 238 113 112 37 38 46 38 258 234 96 102 107 107 111 112 107 90 96 106 104 105 103 103 44 101 102 43 99 39 40 40 41 42 43 71 73 75 83 85 92 69 237 241 245 249 253 256 260 264 400 300 463 200 532 555 530 474 575 503 517 544 548 558 572 584 598 610 623 100 0 1999/00 2000/01 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05 2005/06 2006/07 2007/08 2008/09 2009/10 2010/11 2011/12 2012/13 2013/14 2014/15 Viljan käyttö Latviassa vuosina 2000-2015 21

Mahdollisuudet bioetanolin tuotantoon ovat sopivimmat vehnälle ja toiseksi edullisimmat rukiille ja ruisvehnälle. Näin ajateltuna yhdistettyyn alkoholin ja bioetanolin tuotantoon tarvittaisiin noin 100 000 tonnia viljaa Latviassa vuoteen 2015 mennessä. Käytön jakautuminen eri viljalajien kesken tulee riippumaan hinnoista. Rehunkäyttöön ennustetaan selvää kasvua, mikäli karja- ja siipikarjasektori kasvavat tasaisesti: Latvian sikasektori on kamppaillut rakenteellisten ja tehokkuusongelmien kanssa jo pitkään. Silti viime aikoina on ollut merkkejä tilanteen parantumisesta, mikä tukee kasvuennustetta. Viljan kokonaistuotannon arvioidaan vakiintuvan yli 1 200 000 tonniin vuoteen 2015 mennessä. Suunnilleen 8-10 prosenttia tuotannosta olisi ylijäämää ja myytävissä vientimarkkinoille, mutta bioetanolin mahdollisesti laajentuva raaka-ainetarve voi alentaa viljan vientiin käytettävissä olevia määriä. 22

4. ÖLJYKASVIEN TARJONTAKETJU 4.1. Rapsin tuotanto Rapsin tuotanto on edelleen kasvattanut suosiotaan maataloustuottajien keskuudessa viime vuosina. Vuodesta 1990 vuoteen 1998 rapsin tuotanto oli vähäistä se vaihteli 1 000 ja 4 000 tonnin välillä, mutta sen jälkeen viljelyalue lisääntyi nopeasti ja kohosi 71 000 hehtaariin. Samanaikaisesti tuotanto nousi yli 145 000 tonniin. Vaikka rapsin viljely jatkoi kasvuaan, nouseva tuotannon trendi katkesi vuonna 2006. Kokonaistuotanto laski heikon satotason vuoksi. Silti keskisadon pitkäaikainen trendi näyttää hienoista parannusta viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Tuotanto on melko keskittynyttä maantieteellisesti katsottuna; suunnilleen 60-70 prosenttia Latvian koko rapsin tuotannosta on peräisin Zemgalen seudulta. tuhat t tuhat ha t/ha 160 140 145.7 2.2 2.0 120 103.6 120.6 1.8 1.6 100 1.4 80 Pinta-ala Tuotanto 71.4 83.2 1.2 1.0 60 Keskisato 54.5 0.8 40 20 0 1.2 1.6 11.7 13.0 10.0 6.5 6.8 8.4 18.4 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 32.7 26.0 37.4 Rapsin pinta-ala, tuotanto ja keskisato, 1998-2006 Lähde: Latvian Tilastokeskuksen internet aineisto 0.6 0.4 0.2 0.0 Latraps on suurin yritys, joka selvästi erottuu Latvian rapsin tuottajien joukosta. Tämä osuuskunta perustettiin vuonna 2000 ja on kasvanut dynaamisesti sen jälkeen. Liikevaihto oli 2,7 miljoonaa euroa vuonna 2001, 9 miljoonaa euroa vuonna 2002 ja se nousi jopa 38 miljoonaan euroon satovuosina 2005-2006. Yritys sai valmiiksi tammikuussa 2004 vehnän ja rapsin kuivaus- ja varastointilaitoksen, jonka kapasiteetti on yli 40 000 tonnia. Latraps lajittelee ja käsittelee rapsia ja viljaa, joista 95 prosenttia menee vientiin. Tällä hetkellä osuuskunnalla on noin 380 itsenäistä jäsentä, jotka viljelevät yhteensä 70 000 hehtaaria. Jäsenten viljelyalue vaihtelee 20-4 000 hehtaarin välillä. 23