TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamskorkeakoulu VESIOSUUSKUNNAN JOHTAMISEN HAASTEET Pro Gradu tutkelma, Hallntotede Marraskuu 2017 Ohjaaja Jar Stenvall Kar Nykänen
TIIVISTELMÄ Tampereen ylopsto: Tekjä: Tutkelman nm: Pro gradu -tutkelma: Johtamskorkeakoulu, hallntotede NYKÄNEN KARI Vesosuuskunnan johtamsen haasteet 83 svua, 2 ltesvua Aka: Marraskuu 2017 Avansanat: kansalasyhteskunta, osaamnen, osuuskunta, haastavat johtamstlanteet, vesosuuskuntaosaamnen Tutkmuksen tarkotuksena on selvttää vesosuuskunten hallnnon ja johtamsen käytännön toteuttamsta pakallsen veshuollon rakentajana ja ylläptäjänä. Vesosuuskunnat ovat vapaaehtosuuteen ja amatööryteen perustuva osuustomnnallsa organsaatota, joden tarkotuksena on tuottaa haja-asutusaluelle ja maaseudulle yhtäläsä hyvnvontpalveluja kun taajaan asutulla aluella on saatavssa. Vesosuuskunten johtamsta on krtsotu muun muassa hallnnollsen kokemuksen puutteesta, lketaloudellsesta tatamattomuudesta, oman edun tavottelusta ja hekosta vuorovakuttamsesta sekä ylpäätään kyvyttömyydestä hallta tomnnan monnasuutta. Vätteet evät täysn ole aheettoma, mutta snä yhteydessä tulee arvoda mllaslla tomntaedellytyksllä asanomasten vesosuuskunten aktvt työskentelevät. Tutkmus osottaa, että vesosuuskunten puheenjohtajat ovat kakn puoln työskennelleet vlpttömn meln koko kyläyhtesönsä hyvnvonnn puolesta, kukn nllä resurssella ja vomavarolla, jota elämä on helle suonut. He ovat kokeneet tämän velvollsuutenaan ja vuosen, jopa vuoskymmenten uhrautuvasuutenaan yhtesönsä eteen. Yhteskunta kehttyy ja muuttuu koko ajan, nän myös veshuoltotomnnassa on tapahtunut kehttymstä, mkä on lsännyt osaltaan haasteta vesosuuskunten osaamselle. Vesosuuskunnlla e ole ollut realstsa mahdollsuuksa täysn vastata nähn muuttunesn ulkosn haastesn, vaan on pyrtty tommaan sten kun perntenen osuustomnnan deaalmall omatomsuudesta ja omavastusuudesta antavat ymmärtää.
SISÄLLYS Kuvoluettelo I TUTKIMUKSEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT... 1 1.1 Johdanto... 1 1.2 Vesosuuskunnat hunnngolla?... 3 1.3 Tutkmuksen tarkotus ja tehtävä... 5 1.4 Tutkmuksen rakenne... 7 II OSAAMINEN VESIOSUUSKUNNAN JOHTAMISEN HAASTEENA... 8 2.1 Osaamnen kästteenä... 10 2.2 Osaamnen vesosuuskunnan kontekstssa... 14 2.3 Vesosuuskunnan kvalfkaatovaatmukset... 16 III TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT... 21 3.1 Vesosuuskunnan kompleksnen tomntaympärstö... 21 3.2 Vesosuuskunta kästteenä... 27 3.2.1 Kansalasyhteskunta vesosuuskunten tomnnan perustana... 27 3.2.2 Vesosuuskunta ontologsena kästteenä... 31 3.2.3 Vesosuuskunta osuuskuntana... 32 3.2.4 Vesosuuskunta veslatoksena... 36 3.3 Yhteenveto... 41 IV EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 42 4.1 Tutkmuksen metodologset valnnat... 43 4.2 Tapaustutkmuksen kohteet ja valnnan perusteet... 47 4.3 Haastattelut ja nden teemotus... 47 4.4 Tutkmuksen laatu ja luotettavuus... 48 4.5 Haastattelujen analysont... 49 V TUTKIMUKSEN TULOKSET... 50 5.1 Johtamsen rakentumnen... 50 5.2 Ernäsä kokemuksa vesosuuskunnan johtamsesta... 53 5.3 Osaamnen vesosuuskunnan johtamsessa... 55 5.4 Ajatuksa menneestä ja vesosuuskunnan tulevasuudesta... 61 VI JOHTOPÄÄTÖKSET... 64 6.1 Vesosuuskunnan johdon ja johtamsen olemus... 64 6.2 Johtamnen ja johtajuus vesosuuskunnssa... 67 6.3 Osaamnen vesosuuskunnan hallnnossa... 69 6.4 Lopuks... 75 LÄHDELUETTELO... 77 LIITTEET... 82 Haastattelulomake... 82
KUVIOLUETTELO Kuvo 1 Tutkmuksen kästteellnen vtekehys...7 Kuvo 2 Osaamsen ja ammatttadon kästtestöä ja yhteyksä (Helakorp, 2010). 11 Kuvo 3 Ammatttato, kvalfkaato ja kompetenss..13 Kuvo 4 Tutkjan oma ymmärrys vesosuuskunnan osaamsen rakentumsesta...15 Kuvo 5 Vesosuuskunnan kvalfkaato, mukallen Hanhsta 2010, s.85...20 Kuvo 6 Pakallsyhtesön elementt....23 Kuvo 7 Yhteskunnan sfäärt ja sektort. (Vjström & Zmmer, 2011, s. 30)...28 Kuvo 8 Vesosuuskunta ontologsena kästteenä...31 Kuvo 9 Tomnnan vtekehys...66
1 I TUTKIMUKSEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT 1.1 Johdanto Johtamsen tutkmnen ja kehttämnen on tärkeää, koska johtamsella vakutetaan nn organsaatoden tomntakykyyn kun myös sen tuloksellsuuteen (vakuttavuuteen). Johtamnen, melletään yleensä professonaalseks, ammattlasten suorttamaks tomnnaks, kutenkn yhteskunnassamme tom lukusa organsaatota, joden johtamsen taustalla on vapaaehtosuus ja palkattomuus. Johtamsta koskeva tutkmus on hyvn usen keskttynyt ammatllsest tapahtuven asoden ta hmsten johtamsten tarkastelemseen. Tässä tutkmuksessa tarkastelen johtamsta enssjasest tlantessa, jossa johtamseen vakuttavat taustarealteett pokkeavat ylesstä johtamskästyksstä. Onnstumnen asoden ja hmsten johtamsessa teknsnä suortuksna on sten eräänlanen seurausta nstä realteetesta, jota organsaatolla ja sen johdolla on. Johtamnen nähdään tässä tutkmuksessa suppeana mutta välttämättömänä tehtävänä, johon on tavalla ta tosella ajauduttu. Edellä mantusta huolmatta johtamsella tavotellaan nn vastuullsest kun laadullsestkn korkeatasosta organsaaton tarkotuksen toteuttamsta. Suomalasten veshuoltopalvelut taajaan asutulla aluella ovat rakentuneet pääsääntösest kunnallsten ta kunten omstamen veshuoltolatosten varaan. Maaseudun ja haja-asutusalueden veshuollosta huolehtmnen on jäänyt asukkaden tsensä varaan. Laadukkaan ja tomvan veshuoltopalvelun varmstamseks maaseudun ja haja-asutusalueden asukkaat ovat perustaneet yhtesä, vapaaseen kansalastomntaan perustuva vesosuuskunta. Ertysest veshuoltoa koskevan lansäädännön krstymsen seurauksena vapaana kansalastomntana toteutettuun veshuoltotomntaan lttyy paljon haasteta. Tämän tutkmuksen tavotteena on osallstua vesosuuskunten tlaa koskevaan arvontn ja osaltaan antamaan tutkttua tetoa nstä johtajaan ja johtamseen lttyvstä ykslökohtassta kokemukssta, jota vesosuuskunnan ja sen tomntaympärstön rstpaneessa lmenee. Vme vuosna vesosuuskunten lukumäärä on kasvanut vuosttan 50 70:llä (Repo 2011). Paneta vesosuuskunten perustamseks on ertysest suurten kasvukeskusten ympärllä olevlla leve- ja haja-asutusaluella, jossa veshuoltopalveluja e ole rakennettu kunten omasta tomesta. Veshuoltoa koskevan lansäädännön vaatmusten krstymnen sekä tomalan pokkeuksellsen suuren pääomavaltasuuden johdosta tulevasuudessa latokslta edellytetään suurempaa latoskokoa sekä ammatllsest pätevää henklöstöä (Kuntaltto, 2007, s. 5). Vesosuuskunnat pennä
2 veslatoksna ovat västämättä suurten haasteden edessä toteuttaessaan yhdyskuntansa veshuoltopalveluja. Kuntaltto on ollut huolssaan vesosuuskunten tlanteesta ja se julkas suostuksa ja tomntamalleja ssältävän oppaan veshuollon ja vesosuuskunten kehttämseks. Opas julkastn syyskuussa 2013 yhtestyössä maa- ja metsätalousmnsterön, ympärstömnsterön, Prkanmaan ELY-keskuksen, Veslatosyhdstyksen, Pellervo-seuran ja Suomen veshuolto-osuuskunnat ry:n kanssa. Kohderyhmänä oppaalla ovat veshuoltoalan tomjat, kuten kunnat, kunten veshuoltolatokset, vesosuuskunnat, vranomaset, konsultt ja yrttäjät. Tällä hankkeella pyrttn kokoamaan veshuollon tetopaketn yksn kansn ja sten edstämään tetosuutta laadukkasta veshuollon tomntamallesta sekä varmstamaan veshuollon taloudellnen ja turvallnen toteuttamnen. (Luukkonen, 2013). Knnostuksen vesosuuskunten tutkmselle juontaa omn kokemuksn osuuskuntamuotosen veshuoltotomnnan rakentamsesta ja sen ylläpdosta. Tomn yl 13 vuoden ajan veshuoltoosuuskunnan puheenjohtajana ja tomtusjohtajana, sen perustamsesta alkaen. Aluks veshuoltotomnta, osuuskunnan perustamstomet mukaan luken olvat mnulle, kun myös mulle aktvelle uutta ja outoa. Temme ernäsä ratkasuja ja päätöksä anoastaan maalasjärkeemme perustuen ja luottaen, tosn sanoen varsn hekolla ammatllslla tedolla ja tadolla. Veshuoltotomntaan lttyvät hallnnollset, kaupallset ja teknset osaamstarpeet olsvat edellyttäneet kutenkn laajaa perustetojen hallntaa ja sen jatkuvaa kehttämstä. Tämä on ongelmallsta, tarkasteltaessa asaa kansalastomntaperustesen osuustomnnan näkökulmasta katsoen. Veshuoltotomnnan toteuttamnen kansalastomntana ssältää melestän kutenkn tärketä yhtesöllsä tavotteta ja päämäärä maaseudun ja haja-asutusalueden elnolosuhteden turvaajana. Ertysest tämä lähtökohta on tomnut nnottajana tälle tutkmuksellen. Tutkmus rakentuu sekä teoreettsesta että emprsestä osasta. Teoreettsessa osassa rakennan kästeanalyyttsen vtekehyksen, mkä jäsentää vesosuuskunnan tomntaan lttyvä merktyksä ja tekjötä. Keskestä pääkästteden tarkastelussa on vesosuuskunten tomnnan hahmottamnen kansalastomnnan näkökulman mukasest. Emprsessä osassa kartotan haastatteluden perusteella valltseven kokemusten, käytäntöjen sekä tomntamahdollsuuksen muodostama todellsuuksa. Lopuks vertaan kysesä laadullsen tutkmuksen antama todellsuuksa tutkmuksen teoreettsen vtekehyksen olettamuksn sekä muodostan nden synteesn perusteella tutkmuksen johtopäätöksen vesosuuskunten hallnnosta.
3 1.2 Vesosuuskunnat hunnngolla? Hartolan kunnan selvtyksen perusteella vesosuuskunnan vakeudet johtuvat suurelta osn lan penestä lttyjämäärästä, mutta ongelmat johtuvat myös vesosuuskunnan perustamsvaheessa tehtyyn vrhearvontn verkoston laajuudesta, osuuskunnan hallnnon kokemattomuudesta sekä hankkeen suunntteljan tatamattomasta tomnnasta sekä tästä aheutuneesta rta-asasta. Myös kunnan ols ptänyt valvoa vesosuuskunnan ja suunntteljan tomntaa. Vesosuuskunnalla on nyt 58 lttyjää, mkä on lan vähän vesosuuskunnan selvytymseks verkoston rakentamseen otetun lanan hotamseks. 1 (Velkamäärä yht. 1 173 413 euroa krjottajan lsäys). Kunnanvaltuusto on päättänyt 13.12.2004 myöntää Kärksten vesosuuskunnalle 2.237.875 euron omavelkasen takauksen vesosuuskunnan 1. vaheen ja 2. vaheen rakennusurakan toteuttamseen otetulle lanalle. Lana on nostettu OKO Pankk Oyj:lta ja lanan vastavakuutena on 2,3 mljoonan euron yrtysknntys osuuskunnan omasuuteen. Lana on kokonasuudessaan nostettu. OKO Pankk Oyj on lähettänyt kunnalle ensmmäsen 1.3.2007 pävätyn lmotuksen 5.2.2007 erääntyneestä lanan lyhennyksen vvästymsestä. Tonen lmotus on pävätty 7.5.2007, jossa lanan maksun eräpäväks on määrätty 19.5.2007. Vesosuuskunnan halltuksen puheenjohtaja XX on lmottanut, että osuuskunnalla e ole varoja maksaa erääntynyttä lanan lyhennystä. 2 Haja-asutusalueden asukkaden rahat vemärn: Onhan se näppärää, kun porukka vo perustaa vapaaehtosen osuuskunnan ja myöntää tselleen edullsa veslttymä. Stten kun talous on mennyt kuralle, ltetään pakolla kakk muut paljon korkeampaan hntaan velkojen maksua varten. Sehän on kun klassnen pyramdhujaus, toteaa kntestön tonen omstaja 3 Edellä on muutama varottava esmerkkejä kunnanhalltusten päätösasosta ja meda-artkkelsta. Näden julksten tetojen lsäks erlaset medat ovat syöttäneet loputtomast tetoa vesosuuskunten ongelmsta. Julksella krtkllä lenee kutenkn sjansa tässä lmössä. Mtä ja mten paljon ongelma on ollut, stä e ole tarkemmn tutkttu. Vesosuuskunten johtamsta on 1 Hartolan KH:n pöytäkrja 5.11.2012 2 Korplahden kh:n pöytäkrja 4.6.2007, 144 3 TM Rakennusmaalma.f 23.1.2013
4 krtsotu muun muassa hallnnollsen kokemuksen puutteesta, lketaloudellsesta tatamattomuudesta, oman edun tavottelusta ja hekosta vuorovakuttamsesta sekä ylpäätään kyvyttömyydestä hallta tomnnan monnasuutta. Parn vmesen vuoskymmenen akana yhteskunnallsessa kehtyksessä on tapahtunut useta muutoksa, jotka ovat hyvn merkttävällä tavalla vakuttaneet myös perntesten vesosuuskunten tomntaedellytyksn sekä nden tomntaan. Esmerkkejä nästä ovat yhtesöllsyyden luonteen ja yhtesön tomntaan osallstumsen muutos, julksen sektorn tukentunut taloudellnen tlanne ja pyrkmys hyvnvontvastuun uudelleenjakoon, mutta tosaalta myös osn jälkmmäsn lttyvä vesosuuskuntatomntaa ohjaavan lansäädännön krstymnen. Henklöstön osaamnen luo pohjan toteuttaa veshuoltoon lttyvä tehtävä. Jo pdemmän akaa on ajateltu vesosuuskunten henklöstön osaamsta ja edellytyksä ammattmaseen tomntaan olevan hekot (Slfverberg 2007, 29). Ammattlasnäkökulmasta tarkastellen veshuollon ammattlasten ydnosaamsen katsotaan edellyttävän luonnonteteden ja nsnöörosaamsen perusteta, täydennettynä laaja-alasella yhteskunnallsella ja lketaloudellsella osaamsella (Henonen & Takala, 2011, s. 22). Myös Kuntaltto knntt kannanotossaan jo vuonna 2007 huomota vesosuuskunten suorutumsmahdollsuuksn erlasten ympärstöllsten vaateden asettamlta velvottelta ja odottelta. (Kuntaltto, 2007, ss. 28-29). Kyselytutkmus osott, että koulutuksen ja asantuntjaavun tarve on lmenen vesosuuskunten tomnnallsa edellytyksä ylläpdettäessä ja ntä edelleen kehtettäessä (Mynttnen & Tapale, 2007, ss. 2-3). Laadukkaan osuuskuntamuotosen veshuoltotomnnan uskottn tulevasuudessa onnstuvan van sllon, kun vesosuuskunta tom ammatttatosten työntekjöden avulla. Ammatllsest hodetun vesosuuskunnan käytännön ongelmana on taloudellsten resurssen rttämättömyys, elle valto ta kunta ota stä huolehtakseen (Valkama;Laukka;Heno;& Salonen, 2013, s. 57). Jos e nn, mten tällanen osaamsvaade vodaan sovttaa veshuoltotomnnan toteuttamseen haja-asutus- ja maaseutualuella? Tomntaympärstössä tapahtuvlla muutokslla on merkttävä vakutus ertysest vesosuuskunten tomntaan. Lansäädännön krstymnen, taloudellsen tasapanon ylläpto sekä asakasnäkökulman vahvstumnen ovat mttava haasteta vesosuuskunten aktvelle. Kunnallslla veshuoltolatokslla velvotteden täyttymsestä vastaavat veshuoltoalan ammattlaset. (Ryynänen;Leht;& Ravo, 2012, s. 20).
5 Veshuoltotomnta on laaja ja monnanen tomntakenttä ja sen toteuttamnen edellyttää teto, tatoa ja osaamsta. Tässä tutkmuksessa tarkastelen vesosuuskunten tomntaa johtamsen ja ertysest hedän osaamsen näkökulmasta. Mten ja mllasn tadon vesosuuskunten johtamnen toteutuu hedän oman kokemuksensa mukaan? 1.3 Tutkmuksen tarkotus ja tehtävä Tutkmus tarkastelee vesosuuskunnan hallnnon ssältöä kahdesta näkökulmasta käsn. Ensnnäkn tarkastelen vesosuuskuntaa kansalasyhteskunnallsena ja yhtesöllsenä tomjana, jolle on tunnusomasta maallkkuuden ja ammatttyön yhdstämnen. Vesosuuskunnat nn tomvna yhtesöorgansaatona kun myös pakallsyhtesöjensä osna ovat knteässä vuorovakutus suhteessa tosnsa. Tosena näkökulmana tarkastelen vesosuuskunten osaamsta, nn hedän oman kompetenss osaamsen kun hehn vakuttaven ulkosten kvalfkaatovaatmusten osalta. Tätä vodaan perustella sllä, että vesosuuskunten okeudellnen tomntaympärstö ja kansalastomntaan perustuvan vesosuuskunnan hallnnan ja johtamsen substanss ovat jossakn määrn toslleen rstrtasa. Tutkmuksessa tuodaan esn se, mten vesosuuskunnan johtohenklöt tse kokevat osaamsen ja shen lttyvät haasteet arkpävän tomssaan. Lähtökohdltaan tämä vesosuuskunten tomntaan syventyvä laadullnen tutkmus kytkeytyy hallntoteteellseen johtams- ja organsaatotutkmukseen. Tutkmusaheen tarkastelu hallntoteteen näkökulmasta on perusteltua, tosaalta käytännöntason kokemustedon vähäsyyden mutta tosaalta myös vesosuuskuntatomnnan yhteskunnallsen merktyksen taka. Vesosuuskuntatomnnalla on suorat vakutukset tomnta-alueden asukkaden ja yhtesöjen luotettaven ja turvallsten elnmahdollsuuksen olemassaoloon. Vesosuuskunnat ovat myös okeudellsa ja lketaloudellsa organsaatota, joden hallnta ja hallnto muodostuvat pääsääntösest luottamustehtäven pohjalta. Osuustomnnallsen yrtyksen johtamnen edellyttää ertysest luottamustehtävn valtulta monenlasa valmuksa ja oman aseman selkeää tunnstamsta. Rajottunut osaamnen ja oman aseman hämärtymnen näkyvät dramaattsest juur sllon, kun asat ovat menneet peleen. (Juutnen;Stenström;& Vuor, 2006, ss. 14-22). Koska osuustomnnan peraattesn ssältyy myös yhtesöllsä ulottuvuuksa, katson välttämättömäks tarkastella ahetta tarpeellslta osn myös tästä näkökulmasta käsn. Vesosuuskuntatomnta on lketomntaa, mutta myös mtä suurmmssa määrn yhtesöllstä, alueensa asukkaden kesknästä
6 yhdessä tommsta ja tekemstä. Tästä johtuen tarkastelun kohteena on ertysest nhmllsen tomnnan myötä syntyvät esteet ja edellytykset. Pro Gradu -tutkelman tarkotuksena on selvttää vesosuuskunten hallnnon ja johtamsen käytännön toteuttamsta pakallsen veshuollon rakentajana ja ylläptäjänä. Vapaaehtosuuteen ja amatööryteen perustuvan organsaaton johtamnen pokkeaa tavanomasesta ammattjohtamsesta snä määrn, että tutkmuksen keskesn tehtävä on selvttää vesosuuskunten osaamsta tomntaympärstöstä kohdstuven haasteden toteutuksessa. Tutkmuksessa saatavan tedon lähtökohtana ovat vesosuuskunten puheenjohtajen/tomtusjohtajen omakohtaset kokemukset vesosuuskunten johtamsesta. Tutkmuksessa selvtän vesosuuskunten johtamseen vakuttava tekjötä ja sen pääkysymyksnä ovat: Mllaselle osaamspohjalle vesosuuskunnan johtamnen on muodostunut? Mllasa osaamshaasteta vesosuuskunnan johtamstomntaan kohdstuu? Tässä tutkmuksessa tutktaan vesosuuskunten johdon kästyksä ja kokemuksa hedän osaamsestaan sekä hedän mahdollsuukssta toteuttaa asanmukasest vaadttuja veshuoltopalveluja. Tutkelman auttaa ymmärtämään ja antamaan vastauksa shen, mten ja mtä asota tuls ertysest panottaa kehtettäessä vastuullsta vesosuuskuntatomntaa. Toseks tutkelman antaa mahdollsuuden kurkstaa näden veshuoltotomntaa hotaven tavallsten hmsten arkpävän todellsuuteen, joden kautta kysesen pakallsalueen ja asukkaden veshuoltopalvelut käytännössä toteutuvat. Pakallsest tuotettu teto mahdollstaa vesosuuskunten roola ja tehtävä koskevassa keskustelussa ylesen ja ruohonjuurtason tarkastelunäkökulman yhdstämsen. Tutkmus avaa nn vesosuuskunnlle kun myös mulle osuuskunta muotosta veshuoltotomntaa tukevlle yhtesölle uusa mahdollsuuksa arvoda ja kehttää omaa tomntaansa. Tovon, että sen kautta vesosuuskunten, kuten myös muden pakallsten tomjoden, on mahdollsta aempaa syvällsemmn ymmärtää yhteskunnallsten muutosten vakutuksa vesosuuskunten tomntaan, sen ertysä haasteta mutta tosaalta myös nhn ssältyvä mahdollsuuksa maaseudun ja hajaasutusalueden hyvnvontpalvelun tuottajna sekä yhteskunnallsna vakuttajna.
7 1.4 Tutkmuksen rakenne Tutkmuksen rakentuu kuvon 1 mukasest vesosuuskunta-kontekstn avaten näkökulman vesosuuskunnan kästteellseen ymmärtämseen. Vesosuuskuntn lttyvän montahosuuden ymmärtämnen on hyvn keskestä tutkttaessa nden johtamsen toteutumsta. Tutkmuksellsen lmön muodostavat julksuudessa esn tulleet vesosuuskunten tomnnan johtamsen haasteta lmentävät tekjät, kuten teknnen osaamnen, hallnnollnen kokemus, lketomntaosaamnen ja vuorovakuttesuus. Vesosuuskunnan johtamnen, muodostaa varsnasen tutkttavan kästteen. Johtamnen perustuu mahdollsmman hyvään tetämykseen ja osaamseen. Sks rajaan johtamsen tutkmuksellsen kästtelyn osaamseen ja shen lttyvn alakästtesn vesosuuskunnan kontekstssa. Vok vesosuuskuntana Teknnen osaamnen Vok kansalasyhteskuntana Vok osuuskuntana Vakea vuorovakutus Vesosuuskunta Hallnnollnen kokemattomuus Päätutkmuskysymys Osaamnen johtamsen haasteena Kontekst Vok:n pj/tj:n kokemukset ja kästykset osaamsesta johtamsen haasteena Ilmö Hekko lketalousosaamnen Kvalfkaato Tutkttava käste Osaamnen Kompetenss Johtamnen Kuvo 1 Tutkmuksen kästteellnen vtekehys.
8 II OSAAMINEN VESIOSUUSKUNNAN JOHTAMISEN HAASTEENA Vesosuuskunta haja-asutusaluelle perustaneet ja perustavat henklöt ovat suuren haasteden edessä. Ptäs osata panna mahdollsmman hyvään kuntoon sekä teknnen että taloudellnen suunnttelu, valvonta, hallnto ja jäsensuhteden hoto. (Lehto, 2011, s. 11). Pellervo seura ry:n entnen lakasanjohtaja Kar Lehto kteyttää kannanotossaan koko vesosuuskuntatomnnan keskesen ytmen: samalla kun vesosuuskunten johtohenklöltä odotetaan laajaa tedollsta ja tadollsta teknstä osaamsta, täytyy sllon hallta myös vesosuuskunnan monnanen tomntaympärstö. Maallkkuuteen ja vapaaehtosuuteen perustuva vesosuuskuntatomnta vaat ammatttatoa ja osaamsta mutta tosaalta se hakee omsta lähtökohdstaan huolmatta mahdollsuuksa toma ja kehttyä julksen sääntelyn ohjaamalla ja lketomnnallsella tomalalla. Mten maallkko taustaset henklöt kykenevät johtajana ja johdon jäsennä suorutumaan tällassta tlantesta? Vesosuuskunta syntyy ja kehttyy varsn epävakaaseen tomntaympärstöön. Pakallsen yhtesön asenteet, näkemykset ja kannanotot rakentuvaa veshuoltoa kohtaan ovat velä avoma ja varauksellsa. Myös tästä yhtesöstä nousevlle vesosuuskunnan aktvelle tomjolle tlanne on enemmän kun haasteellnen: ptäs tetää ja osata toma parhan pän, kuten Lehto mantsee. Vesosuuskuntaa organsaatona on vakea verrata johonkn tettyyn organsaato muotoon. Omstusmuoto, aktvt, vapaaehtostomjat, säännelty tomala ja pokkeuksellnen pääomavaltasuus asettavat tomnnalle ja tomjolle pokkeuksellsa haasteta. Johtajan kontekstn e ole kenenkään helppo asettautua. Näen, ette vesosuuskunnassa ole yksttästä johtajaa, elle tomtusjohtajaa ole nmenomasest valttu. Johtamnen perustuu halltuksen ja sen puheenjohtajan yhteseen, kollektvsest jaettuun johtajuuteen, jossa kakk johdon jäsenet yhdessä tuumn ja kukn omen kykyjensä puttessa toteuttavat vesosuuskunnan johtamsta. Johtajuus vodaan sten nähdä osuuskunnan tarkotuksesta ja sen perustehtävstä huolehtmsena. Sks vesosuuskunnan tarkotuksen toteuttamseen tarvtaan koko johdon tedot, tadot ja kyvyt. Kun vesosuuskunnan johdon jäsen työskentelee omassa tehtävässään vesosuuskunnan perustehtävän suuntasest, hän toteuttaa omalta osaltaan johtajuutta.
9 Edellä manttu korostaa osaamsen merktystä vesosuuskunnan menestymselle. Tomnnan alkuvaheessa osaamnen pohjautuu usen hmsten ylesn perustetohn ja tatohn ja yksttästen alojen ammatttatohn, mutta harvemmn ssältyy tehtäväalueeseen soveltuvaa ammatllsta tetoa ja tatoa. Tässä tutkmuksessa vesosuuskunnan ymmärrän yhdstyksen ta järjestön mukasena tomjana, koska vesosuuskuntaa johtava (-t) ovat vapaaehtosa, ekä organsaato ssällä työnantaja työntekjä elementtejä kun ertysen tlanteen vaatessa. Järjestöjen johtamnen on pokkeuksellsen monulottesta. Järjestössä on johdettava hmsä, asota, organsaatota sekä sen kulttuura, aatetta ja arvoja (Harju, Järjestön kehttämnen, 2012, s. 110.) Harju jatkaa, että järjestön on kyettävä tunnstamaan ja halltsemaan vapaaehtosuuden, valton ja markknoden ulottuvuuksn lttyvät erlaset tomnnallset merktysrakenteet. Sten johtamnen on tasapanolua erlasten ntressen yhteensovttamseks. Osuuskunta on yrtysmuotona ennen kakkea hmsten, e pääoman, yhteenlttymä. Vesosuuskunten johtamnen on tatelua omstaja-asakkaden tarpeden ja vaateden kun myös ulkosten vaatmusten ja alueellsen vakuttavuuden kesken. Asakkaden omstamat osuuskunnat eroavat monella tavalla sjottajen omstamsta osakeyhtöstä. Sks ntä täytyy myös johtaa er tavalla kun osakeyhtötä, toteaa Pas Tuomnen vätöskrjassaan, jossa hän tutk osuuskunten johtamsta ja shen vakuttava tekjötä. (Tuomnen, 2012). Yrtysten johtamsen perustan muodostaa tarkotus, jota varten ne ovat olemassa. Tuomsen mukaan asakasomstesten osuuskunten tarkotuksena on yhtäältä tuottaa jäsenlleen palveluta ja hyödykketä, jolle on kysyntää, mutta jota e muuton ols saatavlla ja tosaalta halvemmalla ta muuton paremmlla ehdolla sllon, kun klpalevaa tarjontaa on olemassa. Jäsenstö hyötyy osuuskunnasta käyttämällä tse omstamansa organsaaton tuottama palveluja. Tämä luo lähesen suhteen jäsenstön ja osuuskunnan vällle. Johtamsessa tämä tarkottaa stä, että jäsenstön tarpeta ptää kuunnella herkäst ekä yrtystä ta sen tomntoja vo non van srtää toseen pakkaan, jos tomalue alkaa kuhtua. Johtajlta vaadtaankn hyvää kykyä huomoda jäsenten tarpeet lketomnnan lähtökohtana ja myös laajempaa knnostusta ja näkemystä alueellseen ja pakallseen kehtykseen.
10 2.1 Osaamnen kästteenä Seppo Helakorp on kästellyt osaamsta työelämän ja koulutuksen näkökulmsta. Hänen mukaansa osaamnen tarkottaa hmsten käyttäytymseen lttyvä kykyjä ja valmuksa, tosn sanoen se on tatojen soveltamsta sosaalsessa kontekstssa (esm. työyhtesössä). Hän ptää osaamsta hyvn monselttesenä kästteenä, jossa osaamnen muodostuu nn ykslöllsstä kun myös yhtesöllsstä tekjöstä. Ykslön osaamsessa hän vttaa ykslöllä olevaan tetoon, tatoon sekä asentesn, joden avulla hän suorutuu tehtävstään ja nhn lttyvstä tavottesta. Osaamnen e sten ole van tetämstä, vaan laajempaa tekemsen hallntaa, jossa sosaalnen vuorovakutus on selkeäst esllä. Hanhnen (2010,48) mantsee Bowdenä & Martona lanaten, että osaamnen on kykyä muuttaa tadot ja tedot tomnnaks. Tosaalta osaamnen näkyy tomnnassa ja käyttäytymsessä selvytymsenä, onnstumsena ja kehttymsenäkn. Osaamsen vodaan tulkta olevan myös joustavuutta, muutoshalukkuutta ja oman osaamsen arvonta ja kehttämstä (Helakorp, Työ ja Ammatttato, 2010, ss. 63-66). Helakorp vttaa kästteessään myös yhtesöllsn tekjöhn, mllä hän tarkottaa osaamsen kontekstsdonnasuutta. Organsaato on hmsten muodostamaa tomntaa ja sten ykslön osaamnen on vahvast yhteydessä kollektvsn vuorovakutussuhtesn. Organsaaton osaamnen vodaan sten katsoa muodostuvan ykslöden osaamsen synteesstä, tavasta toma tavotteellsest yhdessä. Jokanen on sdoksssa organsaatonsa er tekjöhn: hmsn, asohn ja muhn organsaaton verkostohn. (Kaku-palvelut, 2009, s. 15). Palonem (2004, 21) lanaa Ellströmn näkökulmaa ammatllseen osaamseen pätevyytenä, jonka ykslö tuo tosaalta työyhtesöön, mutta jota myös kumpuaa työtehtävstä käsn. Tosn sanoen osaamnen on sosaalsta konstruktota, joka kuvaa myös stä, mssä määrn ykslöllä on mahdollsta käyttää osaamstaan tehtävssään. Se mten osaamnen määrtetään, rppuu useden er tahojen vakutukssta, kuten muun muassa yhteskunnallsen asenne- ja arvomaalman, tom- ja ammattalan kun myös hstorallsen kontekstn luomssa puttessa. Hanhnen mustuttaa, että kun osaamsta kästellään työkontekstssa, vodaan tällön käyttää kästettä työelämäosaamnen (Hanhnen, 2010, s. 49.) Työelämäosaamsesta puhuttaessa, ltetään shen kästteellsest usen myös kompetenss ja kvalfkaato, jolla vtataan työhön ta sen tekjöhn lttyvn omnasuuksn ta vaatmuksn.
11 Kuvo 2 Osaamsen ja ammatttadon kästtestöä ja yhteyksä (Helakorp, 2010) Kuvossa 2 Helakorp kuvaa osaamsen ja ammatttadon kästteellstä monnasuutta. Hänen mukaansa osaamsen ja ammatttadon perustana on kyvykkyys, jossa ykslön ammatllnen osaamnen muodostuu nn ammatssa tarvttavsta tedosta ja tadosta, kun myös henklön omaan elämään ssältyvästä dentteetstä (lahjakkuudesta). Kyvykkyyttä tuottavat tedot vttaavat koulutuksen antamaan tetämykseen. Tadot stä vaston näyttäytyvät ykslön suorttamna fyyssnä, psyykksnä ta sosaalsna suorttena. (Helakorp, Työ ja Ammatttato, 2010, s. 64). Kvalfkaato ja kompetenss Kompetenssa on luokteltu tutkmuskrjallsuudessa monn tavon ja sen määrttely vttaa yleensä osaamsta kästtelevään kontekstn. Hanhsen mukaan kompetenssn ytmen muodostavat työntekjän tedot, tadot ja valmudet. Tosaalta kompetenss vo olla myös tmn, työyhtesön ta organsaaton yhtestomnnallnen omnasuus. (Hanhnen, 2010, s. 72). Kompetensslla el pätevyydellä Helakorp tarkottaa työntekjän omaava valmuksa, tosn sanoen kykyjä ja omnasuuksa suorutua tetystä työtehtävästä. Se vttaa työntekjän henklökohtaseen osaamseen kysesessä tehtävässä. Kompetenssa vodaan tarkastella joko muodollsena kompetenssna, koulutuksena ja todstuksna takka todellsuudessa lmenevästä pätevyydestä, jollon ykslön kyky ja pätevyys tulevat lm vasta varsnasa työtehtävä suortettaessa. (Helakorp, Työ ja Ammatttato, 2010, s. 66).
12 Stä vaston kvalfkaatolla hän vttaa nhn ammatttatovaatmuksn, jota jossakn työssä ta ammatssa edellytetään työtätekevällä olevan. Palonemen mukaan kvalfkaato verrattuna osaamsen kästtestöön, korostaa taloudellsta näkökulmaa: työntekjällä tulee olla hallussaan tettyjä tetoja ja tatoja pystyäkseen suorutumaan työtehtävstään. Ydnkvalfkaatolla hän tarkottaa sellasa keskesä työelämässä tarvttava, työtehtävstä rppumattoma pätevyysvaatmuksa, joden avulla on mahdollsta oppa ertysen työtehtävän edellyttämät spesfset ssällöt ja teknset vaatmukset. (Palonem, 2004, ss. 19-20). Kvalfkaatota vodaan tarkastella joko ertysest määrteltynä takka todellsena kvalfkaatona. Yks perntenen tapa luoktella kvalfkaatota on jakaa ne tuotannollsn, normatvsn ja nnovatvsn kvalfkaatohn (kuvo 5 s. 24). Tuotannollslla kvalfkaatolla tarkotetaan työhön välttömäst lttyvä tetoja ja tatoja, jotka ovat tarpeen työtä suortettaessa. Ne jakaantuvat nn ykslön henklökohtasn tekemsen tatohn kun myös varsnasen tomnnan vaatmn tetohn. henklökohtasa tatoja ovat mm. kogntvset, motorset ja sosaalset tadot (Hanhnen, 2010, s. 80.) Tomntaan lttyvät tedot vovat olla hallnnollsa, lketaloudellsa, teknsä ta vuorovakutukseen lttyvä tetoja ja tatoja. Normatvset kvalfkaatot vttaavat yleensä ykslön henklökohtasn omnasuuksn. Ne tukevat hmsten sopeutumsta työhön ja sen suorttamsen ehtohn. Sten ne vttaavat ykslön henklökohtasn omnasuuksn ja ne jakaantuvat mukautums-, motvaato- ja sosaalkulttuurllsn kvalfkaatohn. Mukautumskvalfkaatot kuvaavat esmerkks työhön sopeutumsta ja sen suorttamsta tetyn ehdon. Stä vaston motvaatokvalfkaatolla tarkotetaan syvällsempää työhön stoutumsta ja sen haasteena kokemsta. Mukautumskvalfkaatoden yhteydessä vodaan puhua myös nk. negatvsesta kvalfkaatosta el setokyvystä, mkä tulee eslle tehtäven välttämättömyyksen ymmärtämsenä ja ta vähntään nden setämsenä. Sosaalkulttuurllsella kvalfkaatolla tarkotetaan ykslön suhdetta ja lttymstä yhtesönsä kanssa. Kesknäsen vuorovakutuksen lsääntyessä sosaalnen kyvykkyys ja vuorovakutus nousevat merkttävks tekjöks. (Hanhnen, 2010, ss. 79-82). Innovatvslla el kehttävllä kvalfkaatolla tarkotetaan työprosessen kehttämsen ja okean, rutnesta pokkeavan tomnnan ammatttadollsa vaatmuksa. (Helakorp, Työ ja Ammatttato, 2010, s. 68.) Kehttävssä kvalfkaatossa erotetaan kaks pääulottuvuutta: työntekjöden tsensä kehttämsen asettamat vaateet sekä työprosessn kehttämseen lttyvät vaatmukset. Ensnnäkn työntekjöltä odotetaan kykyä ja valmuksa jatkuvaan oppmseen, ammatttadon täydentämseen ja tsensä kehttämseen. Näden kvalfkaatoden taustalla ovat työntekjöden henklökohtaset
13 metatadot ja tsesäätelyvalmudet. Työn kehttämsen näkökulmassa korostuvat työn analysontn, tomnnan reflektontn sekä ongelmanratkasukykyyn lttyvät tekjät. (Hanhnen, 2010, s. 81 ). Osaamsvaatmukset muuttuvat kuten myös se, mtä työelämässä arvostetaan ja pdetään tärkeänä (Palonem, 2004, s. 156.) Työtehtäven muuttunut luonne ja vaatmustaso ovat Helakorven kästyksen mukaan johtaneet usessa tehtävssä shen, ette nykysn hmnen välttämättä suorudu yksn nden tekemsestä. Työtä vodaan joko persoonallstaa, muotolla ykslökohtasest takka toteuttaa se useamman henklö tmnä. Useamman henklön kompetenssen myötä pystytään nän selvytymään monpuolsemmankn työn osaamsvaatmukssta. Sten osaamnen vodaan nähdä myös yhtesötason kästteenä, joka muodostuu työryhmän jäsenten kesknäsen osaamsen ja vuorovakutuksen tuloksena sekä kokoakasest kehttyen ja uudstuen vastaamaan tomntaympärstön haastesn. (Helakorp, Työ ja Ammatttato, 2010, s. 66). Kuvossa 3 Helakorp selkeyttää ammatttadon, kompetenssn ja kvalfkaaton olemassaolon kolmnasuuden kuvona. Vesosuuskunnan näkökulmasta eslle nousee kysymys stä, kunka löydetään tasapano vapaaehtosten työntekjöden ja hedän kompetenssen sekä vesosuuskunnan tomntaympärstöstä nouseven kvalfkaatovaatmusten ja muden muutospaneden suhteen. Tosaalta tulee tarkasteltavaks myös kysymys stä, mllasa vastuta kohdstuu henklöhn, jotka joutuvat kakesta huolmatta työskentelemään rttämättömän kompetenssn turvn. Kuvo 3 Ammatttato, kvalfkaato ja kompetenss
14 Kuvon 3 mukasest vodaan päätellä, että ykslöllä vo olla kompetenssa (pätevyyttä) johonkn, mutta ammatttadoks se kehttyy vasta kun kompetenss kohtaa työelämän ta tomntaympärstön asettamat kvalfkaatovaatmukset. Nän ollen osaamnen vodaan ymmärtää tomntaympärstön vaatmusten ja ykslön kompetenssn välsenä suhteena. Työelämässä ptkään työskennellellä henklöllä vo olla monnasta osaamsta, mtä e ana pystytä tunnstamaan takka kuvaamaankaan. Eräänä syynä tähän on se, että havattaven tetojen ja tatojen lsäks osaamsen lttyy ana nk. hljasta tetoa, mkä on syntynyt vähtellen työelämässä kokemusten myötä. (Palonen & Gruber, 2010, s. 42). Tvstäen vodaan sanoa, että kompetenss osaamnen luo perustan organsaaton tehtäven hotamseks. Osaamnen on kutenkn enemmän kun van kvalfkaatoden tatamsta ja täyttymstä. Stä vodaan ptää sosaalsen vuorovakutuksen tavotteellsena tomntana, jossa tetoja ja tatoja sovelletaan käytäntöön. Yhtenen tavote ja yhdessä oppmnen luovat työyhtesölle ymmärryksen stä, mtä asakkaden ja jäsenten tarpeet ovat ja mten ne tyydytetään. 2.2 Osaamnen vesosuuskunnan kontekstssa Kun kysymyksessä on vapaaehtos- ja maallkkopohjanen vesosuuskunta, tuo jokanen sen johtoon kuuluva oman henklökohtasen tetämyksensä ja osaamsensa yhteseen käyttöön. On kutenkn mahdollsta, että joukossa on mukana alan asantuntemusta omaava ammatthenklötä, tällaset henklöt vovat tuoda lsäarvoa vesosuuskunnan johtamselle. Kuvossa 4 olen hahmottanut kästyksen vesosuuskunnan osaamsesta ja sen kehttymsestä Tynjälän ajatusta mukallen (Tynjälä, 2010, ss. 83-84). Ymmärryksen mukaan vesosuuskunta osaamnen perustuu aluks ykslöden omn omnasuuksn ja kykyhn, mkä sttemmn kehttyy nn kesknäsen ja ulkosen vuorovakutuksen kun myös tekemällä oppmsen seurauksena koko organsaaton osaamseks. Ykslön kyvykkyyttä lmasevat formaalset tedot, käytännön tedot ja tadot sekä metakogntvset tedot ja tadot. Vmeks mantulla tarkotan ykslön ernäsä tatoja tarkastella ja arvoda omaa ajatteluaan, oppmstaan sekä tomntaansa. Tämä antaa kullekn tehtävssä mukana olevlle mahdollsuuden sovttaa oma osaamnen yhteen yhtesön tehtäven kanssa. Nän ykslöllnen kyky ja tato muodostuvat pohjaks ratkasta vesosuuskunnan tomntaan lttyvä ongelma ja pulma. Kyky ratkasta ongelma ja pulma mahdollstaa luoda jotakn uutta. Osaamsen kehttymnen muodostaa jatkuvan prosessn, mhn lttyy nn ykslön persoonaan lttyvä muotoja kun myös yhtesöllsyyden muotoja. Jäljempänä mantun johdosta vesosuuskunnan osaamnen vodaan katsoa kehttyvän yhtesöllseks osaamseks, jossa jokanen ykslö tukee omlla kyvyllään ja osaamsellaan tosaan yhtesen päämäärän akaansaamseks.
15 Kyky arvoda omaa suortustaan Vahettanen kehttymnen Vesosuuskunnan johdon kokonasosaamnen Formaalnen tetous Praktset tedot ja tadot Metakogntvnen oma ajattelu ja tsesäätely Sosokulttuurllnen tetous Persoonallsa näkökulmen muotoja Jaetun yhtesöllsyyden näkökulmen muodot Ongelmaratkasukyky Osallstumnen VOK:n tehtäven suorttamseen Ssänen ja ulkonen yhtestyö (sosaalnen vuorovakutus) Formaalnen tetous Praktset tedot ja tadot Metakogntvnen oma ajattelu ja tsesäätely Ykslökohtanen osaamnen Kuvo 4 Tutkjan oma ymmärrys vesosuuskunnan osaamsen rakentumsesta Kuvo 4 Tutkjan oma ymmärrys vesosuuskunnan osaamsen rakentumsesta
16 2.3 Vesosuuskunnan kvalfkaatovaatmukset Suomen vesalan tomjoden yhdstys (Suomen vesfoorum ry) on tarkastellut vesosaamsta ja määrtellyt sen laajast kästtävän hallnnon osaamsen, lansäädännön osaamsen, koulutuksen, tutkmuksen, suunnttelun, latteet, teknologan, kokonasratkasut ja kakken näden yhdstelmät. Veshuollon ammattlasten ydnosaamsen katsotaan hedän mukaansa edellyttävän luonnonteteden ja nsnöörosaamsen perusteta, täydennettynä laaja-alasella yhteskunnallsella ja lketaloudellsella osaamsella. (Henonen & Takala, 2011, s. 22). Vesosuuskunten tomjohn e kutenkaan suoranasest kohdstu ertysest määrteltyjä kvalfkaatovaatmuksa, kuten on määrtetty ammatllsest järjestynessä kunnallsssa veslatoksssa. Vesosuuskunnan tomntaan kohdstuvat kvalfkaatovaatmukset tulevat eslle erlasna lansäädännöllsnä ylesmanntona kun myös hallnnollsna ohjena ja määräyksnä. Tässä yhteydessä tarkastelen vesosuuskuntaan kohdstuva kvalfkaatota aemmn manttujen tuotannollsten, normatvsten ja nnovatvsten kvalfkaatoden mukasest, (kuvo 5 s. 24) Tuotannollset kvalfkaatot Julknen sääntely on keskesn vesosuuskunnan tuotannollsa kvalfkaatota määrttävä taho. Osuuskunnan hallnnollsta tomntaa säätelevä lak, osuuskuntalak e suoraan määrttele kvalfkaatota vaan vaatmuksa estetään tehtäven ja velvollsuuksen muodossa. Osuuskunnan johdon on huolellsest tomen edstettävä osuuskunnan etua.(okl 1:8). Huolellsuutta arvotaessa johdon jäsenten omlla kyvyllä ta sllä, mten hän oma asotaan hotaa e saa olla vakutusta (Mähönen & Vlla, 2014, s. 15.) Osuuskunnassa halltus ja mahdollnen tomtusjohtaja vastaavat osuuskunnan hallnnon ja tomnnan asanmukasesta järjestämsestä, kuten mm. stä, että krjanpto ja varanhoto on asanmukasest järjestetty. Huolehtmsvelvollsuutta vahvstetaan sllä, että johdon jäsen on korvausvelvollnen, mkäl hän aheuttaa tahallaan ta huolmattomuuttaan osuuskunnalle vahnkoa (OKL25:1.1.) Vesosuuskunnan johdon vastuu koostuu lketaloudellsesta, okeudellsesta, rkosokeudellsesta ja vahngonkorvausvastusta (Luukkonen, 2013, s. 119.) Osuuskuntalassa säädetyn johdon huolellsuusvelvotteen mukasest johdolla tuls olla tarvttava asantuntemus ja osaamnen osuuskunnan tomntaan vakuttaven päätösten tekemseen. Mkäl tällasta tetoa ta osaamsta päätösten tekemseen e ole, tulee hänen stä hankka. Vesosuuskunten näkökulmasta edellä manttu edellyttää käytännössä vesosuuskunnan johdolta rttävä taloudellsa ja hallnnollsa kun myös veshuoltoalan, koneden, latteden ja rakennelmen ylläpdon osaamsta.
17 Vesosuuskunnan nvestonnt ovat varsn mttava suhteessa asukaslukuun nähden. Sks vesosuuskunnan talouden suunntteluja ja ennakotavuus on ertysen merkttävää tomntaa. (Luukkonen, 2013, s. 103). Koska kysymyksessä on koko kyläyhtesön rahosta, on asa herkkä myös kyläyhtesön kannalta katsoen. Julknen sääntely ja snä tapahtuvat muutokset ovat vesosuuskunnssa vaketa huomoda ja toteuttaa, Tosnaan lansäädäntömuutokset koetaan osn tarpeettomks ja huonost suunntelluks (Ryynänen;Leht;& Ravo, 2012, s. 14.) Vesosuuskunnan johdolta odotetaan okeudellsten asoden laajempaa ymmärrystä ja osaamsta. Vesosuuskunnan asakkaat ovat kuluttajasuojalan turvaamna ja ykstysokeudellsssa sopmussuhtessa vesosuuskunnan kanssa. Tässä on ertysen suur osaamsvaatmus maallkkojohdolle. Okeudellseen vastuuseen ssältyy velvollsuus toma laken, sääntöjen sekä tehtyjen päätösten puttessa (Luukkonen, 2013, s. 119.) Veshuoltolan mukaan veshuoltopalvelujen tulee olla turvallsa sekä terveyden että ympärstön kannalta. Lan säädökset asettavat myös penlle veslatokslle muun muassa huolehtms- ja tedottamsvelvotteta, edellyttävät kuluttajasuojasäännösten huomoon ottamsta, asettavat vaatmuksa maksulle sekä saattavat osaltaan synnyttää myös vahngonkorvausvelvotteta veslatoksen asakkasn nähden. Edellä mantut edellyttävät tomjoltaan laajaa tetämystä esmerkks sopmusokeudellssta okeukssta ja velvottesta. Veshuoltolak e ole anut veshuoltoasota sääntelevä lak vaan samanakasest sen ohella on sovellettava muutakn lansäädäntöä, kuten muun muassa terveydensuojelulaka, ympärstönsuojelulaka ja veslaka. Koska vesosuuskunnan johdon vastuulla ovat hallnnonnn lsäks myös veshuoltoa koskeven suunntelmen ja sopmusten tekemnen, veshuoltoverkostojen tomntakuntosena ptämsen järjestämnen ja rakennustöden hotamnen asanmukasest, vovat he olla näden lsäks vastuussa myös talousveden laatuongelmsta kun myös veshuoltolan mukassta vrhestä, sllon, kun veden laatu, tomtustapa ta veshuoltolatoksen palvelu e vastaa stä, mtä sopmuksen ta säädösten perusteella vodaan edellyttää. (VHL 27 ). Veshuoltoon teknsenä tomntana lttyy myös ertysä osaamsvaatmuksa. Sosaal- ja terveysmnsterön asetuksen 1351/2006 mukaan talousvettä tomttavan veslatoksessa työskentelevältä edellytetään latosteknset ja taloushygeenset osaamsvaatmukset. Palvelujen tomttamnen edellyttää, että vesosuuskunnalla on tomvat järjestelmät, joten veshuollosta huolehtmsvastuuseen lttyy knteäst myös järjestelmen asanmukanen ylläpto.
18 Kylät ovat sosaalsa yhtesöjä, ja nden asukkaden arkelämä vo olla usemmten tukast rajautunutta. Tämä asettaa vesosuuskunnan johdon vuorovakutuksellsuudelle suura odotuksa. Vesosuuskunten tomnnan suunntteluun ja toteuttamseen lttyvä ongelma tulee kästellä hyvn maanlähesest ja khkottomast, jotta asallnen yhteys varsnasten kohteden, kylän asukkaden kanssa sälyy rakentavana. Vesosuuskunnan normatvset kvalfkaatot Vesosuuskunten määrän vomakkaasta lsääntymsestä johtuen ertysest haja-asutuksen vessekä jäteveshuollon toteuttamsessa on seurannut se, ette nden hallntoon ole ana saatavssa rttäväst aktvsa ja tomntaa osaava hmsä. Tähän aktven tomjoden puuttumseen vakuttaa myös se, että julksen sääntelyn määrän ja laadun jatkuva kasvu ja krstymnen asettavat vesosuuskunnat tomjoneen ajottan varsn haasteellsn tlantesn. (Slfverberg, 2007, s. 15). Tosaalta vesosuuskunten taloudellset ja tomnnallset resursst näyttelevät suurta roola hajaasutus- ja maaseutualueden veshuoltopalvelujen toteuttamsessa. Pakallsyhtesön vähälukusuudesta ja suhteellsen ptkstä välmatkosta johtuen veshuoltopalvelusta muodostuu tavanomasta kallmpa toteuttaa ja ylläptää, mkä vo tuntua kylän asukkasta kohtuuttomaltakn. Pekka Petlä to ves- ja jätevesosuuskunten tulevasuutta koskevassa tutkmuksessaan eslle vesosuuskunten tulevasuuden hekkouksa ja uhka. (Petlä, Ves- ja jätevesosuuskunten tulevasuus Suomen maaseudulla, 2013, s. 45). Useat hänen mantsemat tekjät vttaavat puutteellsn vuorovakutussuhtesn nn kyläyhtesössä kun myös tse yhtesöllsessä vesosuuskunnassa. Vajavanen vuorovakutus alueen ja osuuskunnan ssällä lmenee asukkaden haluttomuutena ta passvsuutena yhtesten asoden hotamseen. Toseks hän on havannut vesosuuskunnssa myös vajavaseen ammatllseen osaamseen vttaava tekjötä (emt., s.24.) Osaamstason ongelmat saattavat osaltaan kulmnotua nn pakallsyhtesön kun myös vesosuuskunnan ssässsäkn vuorovakutussuhtessa. Maaseudun veshuolto syntyy ja kehttyy, jos kylältä ta alueelta löytyy rttäväst tomntaan stoutuva aktvsa hmsä. Tomnta henklötyy usen nähn vahvohn, aktvsn ja akaansaavn hmsn. Valtettavast tämä herättävät myös vahvoja tunteta puolesta ja vastaan. Sks aktvslta tomjolta edellytetään nn rohkean edelläkävjän, suunnannäyttäjän otetta kun myös herkkää tatoa asta ja kuunnella muden kylälästen näkemyksä.
19 Kehttävät kvalfkaatot Vesosuuskuntatomnta elää ajassaan. Lansäädännön muutokset, teknsten latteden ja välneden jatkuva kehttymnen edellyttävät nässä tehtävssä tomvlta jatkuvaa halukkuutta ja knnostusta tomalaa ja sen ertyskysymyksä kohtaan. Ykslöllnen kehttymnen luo putteet ja kyvyn koko vesosuuskunnalle analysoda, reflektoda omaa tekemstään sekä ertysest ratkasta esn tuleva ongelma. Kehttävä kvalfkaatota vodaan ptää hyvn merkttävnä tekjönä nykysessä nopeden muutosten maalmassa. Vesosuuskunnan, jäsenstön välsten näkemyserojen yhteydessä johdolla tulee olla myös kykyä ja rohkeutta tehdä asanmukasa, vesosuuskunnan tlanteen ja sen tulevasuuden huomoonottava ratkasuja. (Luukkonen, 2013, s. 118). Tämä vttaa shen, että vesosuuskunnlla vo olla vakeuksa toteuttaa järkevää ja taloudellsest realststa osuustomntaa suhteessaan pakallsyhtesöönsä. Asukkaat ovat tottuneet edullseen hntatasoon ja jälkeenpän hntojen korotus näkyy yhtesön krttsenä reakontna. (Mynttnen & Tapale, 2007, s. 11; Leka;Arvonen;& Hekknen, 2015, s. 9). Vesosuuskunten haasteena on lopulta kysymys stä, mten vesosuuskunnan johto kykenee sovttamaan yhteen ulkosen tomntaympärstön odotukset ja vaateet vesosuuskunnan oman dualstsen tomnta-ajatuksen kanssa. Tomntaympärstöä ja sen muutoksa on sten tarkasteltava suhteessa shen tarkotukseen, mtä varten vesosuuskunnat ylpäätään ovat olemassa. Vesosuuskunten tarkotuksena on tuottaa perushyvnvontpalvelua kyläyhtesönsä asukkalle. Tällön keskesessä roolssa on ves- ja jäteveshuollon rakentamnen ja sen ylläpto. Koska vesosuuskunnat ovat knteä osa pakallsyhtesöä, tulee vesosuuskunnan ottaa omssa tehtävssään ertysest huomoon kyläyhtesön arvot ja nstä hejastuvat vaatmukset.
20 Kuvo 5 Vesosuuskunnan kvalfkaato, mukallen Hanhsta 2010, s.85 Vesosuuskunnan johdon kvalfkaato Tuotannollset kvalfkaatot Normatvnen kvalfkaato Kehttävä kvalfkaato Mukautumskvalfkaatot Työn kehttämseen lttyvät vaateet Ykslön omat kehttymsen vaateet Motvaatokvalfkaatot Sosaalkulttuurllset kvalfkaatot Ykslön työn tekemsen tadot Tuotannollseen tomnnan tedot S t o u t u m n e n O m a - a l o t t e s u u s L o j a a l s u u s T e d o l l s e t t a d o t M o t o r s e t t a d o t S o s a a l s e t t a d o t J a t k u v a o p p m n e n O p p m s h a l u k k u u s O n g e l m a n r a t k a s u k y k y T y ö n a n a l y s o n t R e f l e k t o n t V u o r o v a k u t u s t a d o t V e r k o s t o - o s a a m n e n V u o r o v a k u t u s t a d o t H a l l n n o l l s e t t e d o t T e k n s e t t e d o t L k e t o m n t a o s a a m n e n T e h t ä v n s o p e u t u m n e n S u o s t u m n e n v a p a a e h t o s e k s N e g a t v n e n k v a l f k a a t o
21 III TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Teoreettsest tämän tutkmuksen lähtökohdat asettuvat nn vapaaehtostyö ammattlasuus kun kansalasyhteskunta julknen valta -lähestymstapojen välmaastoon. Vakka (ves)osuuskunta ja veshuoltotomntaa koskevat tutkmuspernteet eroavat tosstaan, on nden ertysprtetä kutenkn välttämätöntä huomoda. Veshuoltotomnta omana tehtäväalueenaan ssältyy lähnnä luonnonteteells-teknseen tutkmuspernteeseen. Tosaalta osuuskunnat luetaan kuuluvaks lketomntaa harjottavks yhtesöks vakka sen organsaaton omnasprteet vttaavat enemmänkn vapaaehtoseen yhdstystomntaan. Organsaaton keskesn resurss on teto, mkä muodostuu organsaatolla olevasta nformaatosta ja datasta, osaamsesta, rakentesta ja tomntaympärstöstä (Väyrynen;Helander;& Jalonen, 2015, s. 311). Osaamsen tunnstamnen e ole helppoa. Osaamnen lmenee ana suhteessa tosn ja rppuu esntymsympärstöstään, sten se todentuu vuorovakutuksessa muden kanssa. Ertysest vuorovakutustadot ja sosaalnen osaamnen nousevat tällön avanrooln. Vesosuuskunnat ja nden johtamnen rakentuvat yleensä amatöörys- ja vapaaehtospohjalle. Monnanen ja monsärmänen tomntaympärstö asettaa pokkeuksellsa vaatmuksa ja haasteta vesosuuskunnan johtohenklölle. Kylää alueellsena tomntaympärstöä vodaan tarkastella nn veshuoltopalvelujen toteuttamsen ja ylläptämsen näkökulmsta kun myös sen luomsta sosaalsen vuorovakuttamsen näkökulmasta. Vesosuuskunnat näyttäytyvät myös kansalasyhteskunnan deaalena tomjona kun myös lansäädännön määrttävnä velvottavna tomntaorgansaatona. Tämä kakk muovaa sen todellsuuden, mssä pakallset vesosuuskunten aktvt joutuvat työskentelemään. 3.1 Vesosuuskunnan kompleksnen tomntaympärstö Vesosuuskuntatomntaa suuntautuvassa tutkmuksessa e voda olla kästteellsest huomomatta yhtesöä ja shen lttyvä dentteettejä, koska vesosuuskunnat tomvat pääsääntösest alueellsten kylämuotosten yhtesöjen keskuudessa. Tavat, jolla hmset muodostavat kesknäsä ryhmä ja hedän välstä sosaalsta vuorovakutusta, määrttävät osaltaan yhtesöä ja yhtesöllsyyttä. Yhtesöjen muodostumsen perustana vo olla monenlasa tekjötä: taloudellset, polttset ja alueellset sekat. Tosaalta yhtesöllsyyttä vo määrttää, nn sukulasuus, ntresst ja harrastukset kun myös vuorovakutus, yhteset tomet ja maalmankatsomuskn. Yhtesötutkmusta tehdään er teteenalojen näkökulmsta. Sosolognen näkökulma tuo yhtesön eslle nn alueellsena kun myös
22 vuorovakutusta korostavana suuntauksena. Alueellsessa yhtesötutkmuksessa on tyypllstä, että määrtelty alue ja sen yhtesötomnnat melletään tutkmuskohteen omnasuukssta johtuvaks. (Lehtonen, 1990, ss. 12-17). Yhtesö kästteen tarkastelu edellä mantusta näkökulmasta on perusteltua tässä tutkmuksessa, koska vesosuuskunnat tomvat pääsääntösest maaseudulla ja haja-asutusaluella ja muodostavat sten asukaskeskesen yhtesön asunalueelleen. Tosn sanoen kysymyksessä on sekä vuorovakuttenen yhtesö kylänsttuutona että alueellnen asunyhtesö. Kylän kästetään ssältävän alueellsten, sosaalsten, taloudellsten sekä okeudellsten suhteden rakenteen (Valkama;Laukka;Heno;& Salonen, 2013, s. 19.) Rakenteet evät ole tarkast rajautuneta evätkä ne sten koske kakka kylän hmsä ja asukkata, mkä snänsä on rstrtasta yhtesökästteen kanssa. Alueellnen rakenne lenee tarkn ja määrtellyn osa kyläyhtesöä. Tosaalta kylälle muodostetut kylän yhteset nsttuutot ovat osn näennäsä, koska kyseset kylän nsttuutot ovat muodostuneet okeudellsest kylällä asuven ta sellä muuton tomven ykslöllsten hmsten tomntana ja hedän tarpesta lähtevnä. Kylähallnnan vahvuudet ja hekkoudet perustuvat juur tähän lähtökohtaan. Kyläyhtesön jäsenten e tarvtse noudattaa määrämuotosta yhtestyön ekä tahdonmuodostuksen prosesseja, ja järjestäytyessäänkn ne vovat valta järjestäytymsmuotojen välltä (Valkama;Laukka;Heno;& Salonen, 2013, s. 133). Yhteskuntamme on alun pern muodostunut pakallsyhtesöjen kautta. Nästä pakallsyhtesöstä kehtty lopulta kunta. Maaseudulla pakallsuus symbolotu ennen kakkea kyln ja se vakuttaa sellä edelleenkn hyvn vahvana. Pakallsyhtesönä kylän kästetään ssältävän alueellsten, sosaalsten, taloudellsten sekä okeudellsten suhteden rakenteen. Näden rakenteden avulla kylän asukkaat vovat harjottaa tarpeellseks katsomaansa yhtestomntaa, mkä vo olla luonteeltaan epämuodollsta ta jopa järjestäytynyttä tomntaa. Epämuodollnen tomnta vttaa perheden yhdessäoloon, kylätalkosn tms. Stä vaston järjestäytynyt tomnta muotoutuu ykstysokeudellsen organsaaton muotohn, kuten mm. yhdstyksn ta osuuskuntn. (Valkama;Laukka;Heno;& Salonen, 2013, s. 19.) Manttakoon, että kylän organsotumnen okeustomkelposeks organsaatoyhtesöks on jossakn määrn ongelmallsta. Kylä e suoraan omaa nk. okeushenklö dentteettä perustaakseen okeustomkelposen yhtesön, koska Suomessa kyläyhtesöltä puuttuu vrallnen hallntoasema, mkä on säädetty kunnlle. Sks organsotumnen tapahtuu yleensä kylän asukkaden (luonnollsten henklöden) kesknäsnä tomna. Tällasena vo olla esmerkks asukkaden yhtenen osuuskunta. (emt.ss.26 29).
23 Rannkon mukaan pakallsyhtesön ajatellaan muodostuvan kolmesta osatekjästä (kuvo 6): nteraktosta (kanssakäymnen), dentteetstä (samastumnen) ja nsttuutosta (palvelut, yhdstykset, yms.) Stä vaston symbolnen yhtesyys muodostuu ykslöden omasta tetosuudesta ja tuntesta. Sten se vo osaltaan vtata kulttuurllsuuteen, jollon se on syntynyt hmsten kesknässtä vuorovakutukssta ja käytännöstä. Rannkko korostaa, että pakallsyhtesö e ole van hmsten kesknänen vuorovakutusjärjestelmä vaan osa pakallsta sosaalsta järjestelmää. Tällön pakallset nsttuutot osallstuvat ja huolehtvat alueen asukkaden hyvnvontpalvelujen toteuttamsesta. (Rannkko, 1/2009, s. 6.) Kuvo 6 Pakallsyhtesön elementt Tomnnallnen pakallsuus vttaa tomntaan, jossa vodaan tse päättää kysesestä tomnnasta ja jonka merktyksenä on yhtesöllnen omavarasuus, rppumattomuus sekä taloudellnen etu. Pakallsyhtesössä tapahtuva tomnta, kentes myös shen osallstumnen lmenee pakallsuutena, koska tomnta tapahtuu medän toteuttamana ja medän alueella. Medän lmasu vttaa nn ykslöllseen kun myös yhtesöllseen samastumseen el dentteettn. Identteett-käste on monselttenen ja muuttuva, joten se e ole kuvamanen vaan paremmnkn konstruonnn tulos. (Hännnen, 1998, s. 7). Hännsen mukaan dentteetn konstruont on prosess, joka tapahtuu nn ajassa kun tlassakn. Identteettn rakentumseen vakuttaa sten hyvn vomakkaast mennesyys, se selttääkn mten me hmset ajattelemme ja koemme asota ertavon. Ykslöllnen dentteett vttaa yleensä hmstä koskevn omnasuuksn: mnkälasena hmnen ptää tse tseään ja mllasena muut hmset ptävät häntä. Identteetn kautta hmnen määrttelee tomntansa tarkotuksen ja pakkansa maalmassa. (Valkama;Laukka;Heno;& Salonen, 2013, s. 24.) Yhtesöllsestä dentteettstä puhuttaessa vodaan vtata hmsten samastumseen tettyyn alueeseen. Tällön hmnen ta asukas tuntee kuuluvansa tetylle alueelle, hahmottavansa alueensa kokonasuuden sekä tuntevansa yhteenkuuluvuutta alueensa muden asukkaden kanssa.(emt. s. 24.) Edellä mantut dentteetn mallt evät ole hmslle kntetä ja pysyvä, vaan nykyhmsllä on monta dentteettä, jotka vovat olla keskenään jopa rstrtasa (Rannkko, 1/2009, s. 7).