Yhteistoiminnalliset menetelmät YHTEISTOIMINNALLINEN OPPIMINEN -TEKNOLOGIA
Yhteistoiminnallinen oppiminen Yhteistoiminnallinen oppiminen on ryhmäorientoitunut, oppilaskeskeinen pedagoginen lähestymistapa. Opettajan rooli korostuu valmentajana, vuorovaikutuksen ohjaajana. Ensisijaisesti vastuu on ryhmän toisten jäsenten oppimisesta, vasta sitten omasta oppimisesta-> Yksilöllinen vastuu kasvaa yhteisestä tuotoksesta
Yhteisöllinen tiedonrakentelu (H.Pönkä 2013) Tavoitteellista työskentelyä käsitteellisten luomusten, kuten suunnitelmien ja teorioiden, luomiseksi. (Scardamalia & Bereiter, 2003, 2005) Yhteisöllinen tiedonrakentaminen on ongelmalähtöistä: tavoitteena on yhteisen ongelman ratkaiseminen. Keskustelujen aikana oppijat joutuvat selittämään (ulkoistamaan) omia ajatuksiaan. Tästä on hyötyä sekä heille itselleen että muille oppijoille. (Lehtinen, 2003) Vastavuoroinen opettaminen ja oppiminen: ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Tehokas ryhmä on sitoutunut tavoitteen saavuttamiseen, joka konkretisoituu esim. yhteisenä tuotoksena. Yhteisöllisen tiedonrakenteluntuloksena syntyy parhaimmillaan luomus tai innovaatio,joka ylittää sen, mihin ryhmänjäsenet olisivat yksinään kyenneet. Yhteisöllistä oppimista tuetaan, koska se käynnistää ymmärtävän oppimisen mekanismeja yksilötasolla.
Yhteisöllinen tiedonrakentelu Keskustelu inspiroi sisällöntuotantoa ja sisältö keskustelua. (H.Pönkä 2013)
Asiantuntijuuden kasvattaminen Tietoperustaisessa työssä ratkotaan monimutkaisia ongelmia yhdessä. Oppimisen tavoitteena onkin tiedon ja osaamisen soveltaminen autenttisiin todellisen elämän tilanteisiin ja ammatin kulttuurikäytänteiden omaksumiseen. Auta haastamaan ja ylittämään oma osaamisensa Asteittain vaikeutuvat tehtävät, jotka kuuluvat ammatilliseen kulttuuriin Tuo esiin todellisen elämän ongelmia Ohjaa asiantuntijatiedon lähteille Anna asiantuntijamalleja Auta ja ohjaa
Yhteisöllisyyden kasvattaminen Orientoi, innosta, motivoi käsiteltävään aiheeseen. Kerro, miten se liittyy aiemmin opittuun. Jaa opiskelijat ryhmiin / tiimeihin Jaa aineistoa opittavaan aiheeseen liittyen ryhmille Edistä keskustelua ja dialogia aineistoon tutustumisessa. Muodosta esim. kysymyksiä tai tiimit pohtivat aineiston perusteella itse kysymyksiä, joihin vastataan. Muodostetaan asiantuntijaryhmät, jotka perehtyvät aineistoon kysymyksien avulla tarkemmin. Kokoontuminen takaisin alkuperäiseen ryhmään. Asiantuntijat kuvaavat ryhmässä työnsä keskeiset ajatukset. Huomio toisten oppimisessa. Lopputyönä voi olla soveltava tehtävä ja kooste ryhmän työskentelyn etenemisestä. Ryhmä pohtii työn etenemistä, arvioi prosessia, opiskelija arvioi omaa oppimistaan, ryhmät vertaisarvioivat tuotoksiaan.
Teknologian mukaan tuominen (H.Pönkä 2013) Teknologian avulla voidaan tehdä paljon sellaista, mikä muuten ei onnistuisi (kognitiiviset työkalut, virtuaalimaailmat, mallintaminen jne.) Ajasta ja paikasta riippumatonta Ryhmän yhteinen virtuaalinen tila: mahdollisuus keskustella ja tehdä yhteisiä tuotoksia Tekstimuotoinen keskustelu ja asioiden selittäminen tukee käsitteellistä ymmärtämistä (so. oppimista) Tasavertainen mahdollisuus osallistumiseen? Yhteisen työskentelyprosessin suunnittelua, järjestämistä ja organisointia tukevia välineitä (esim. kalenterit ja aikajanat, prosessimallit, työskentelytilat) Reflektoinnin apuväline-kaikki toiminta verkossa jää talteen/dokumentoituu ja siihen voidaan palata myöhemmin
Esim. Työskentelyalustat ja yksittäiset avoimet verkkosovellukset, jotka mahdollistavat joustavan osallistumisen yhteisen tiedon jakamiseen, muokkaamiseen ja kehittelyyn Suuri joukko erilaisia pilvipalveluja: O365, Googlen palvelut, wikit (Wikispaces), blogit (Blogger, WordPress), sosiaaliset kirjanmerkit (Diigo, Delicious), sisältöjen jakaminen (YouTube, Flicker, Instagram), yhteisöllisen ideoinnin ja mallintamisen työkalut (Padlet, Popplet) 360-ympäristöt (Thinglink), Simulaattorit, Virtuaalimaailmat Suuri joukko erilaisia ilmaispalveluja
Teknologia ei itsessään paranna oppimisen tai opetuksen laatua (M. Lakkala 2015) Tiedon saatavuus verkossa ei suoraan tue mielekästä oppimista, vaan voi johtaa pinnalliseen tietojen selailuun ja kopiointiin tai tiedonkäsittelyn ylikuormittumiseen. Suppeiden osatehtävien suorittaminen ei tue haastavan tiedonhallinnan tai ongelmanratkaisun taitojen kehittymistä. Opiskelijoiden vapaa keskinäinen keskustelu verkossa ei välttämättä tuota syvempää ymmärrystä ja tavoitteellista työskentelyä. Toimiva yhteistyö vaatii yhteisiä sopimuksia, sääntöjä ja käytäntöjä, joiden mukaan toimitaan. Kehittyneiden työtapojen oppiminen edellyttää osallistumista todellisiin työskentelyprosesseihin ja tutustumista asiantuntijamaisiin käytäntöihin.
Yhteisöllisyyden kehitysportaat verkkooppimisympäristöissä M. Lakkala (2008)
Opettajan rooli Yhteisöllinen oppiminen verkkovälitteisesti edellyttää toisenlaista opetuksen suunnittelua (Häkkinen 2002). Opettajan roolina on toimia epäsuorasti edellytysten luojana ja toimintakulttuurin rakentajana Oppimistilanteen perusrakenteiden suunnittelu ja toimintakäytäntöjen organisointi Pedagogisen infrastruktuurin rakentaminen Työskentelyn ohjaaminen ja asiantuntijatuen antaminen tilannekohtaisesti prosessin aikana (M.Lakkala 2015)
Pedagogisen infrastruktuurin elementit (Lakkala 2010; Lakkala& Ilomäki 2011)
Yhteistoiminnallisuus verkkooppimisympäristöissä-haasteet? Yhteistoiminnallisuuden kasvattaminen verkko-oppimisympäristössä on haasteellista Dialogin synnyttäminen oleellisessa asemassa Ajasta ja paikasta riippumattomuus-yhtäaikainen paikallaolo? Opettajat tarvitsevat kollegiaalista tukea, esimerkkejä avuksi toteutuksiin Mitä sinä koet teknologian yhteisöllisyyden kasvattajana, hyötyinä, haasteena?