Arvoisa rehtori, johtaja Markku Mattila Opetusministeriöstä, hyvät kutsuvieraat, senioriopettajat, työtoverit ja opiskelijat

Transkriptio

1 50-vuotias Savonlinnan opettajankoulutuslaitos Arvoisa rehtori, johtaja Markku Mattila Opetusministeriöstä, hyvät kutsuvieraat, senioriopettajat, työtoverit ja opiskelijat Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen toiminta alkoi kansakoulunopettajankoulutuksella 50 vuotta sitten hajasijoitettuna ympäri Savonlinnan kaupunkia. Tänään täällä yliopistomäellä sijaitseva laitos edustaa kaikkein monipuolisinta opettajankoulutuslaitosta Suomen kasvatustieteiden tiedekunnissa. Savonlinnassa voi opiskella lastentarhanopettajaksi, luokanopettajaksi sekä kotitalouden tai käsityön aineenopettajaksi sekä harjoittaa jatko-opintoja kasvatustieteessä, kotitaloustieteessä sekä käsityötieteessä. Monen opiskelijan kohdalla maisteriksi opiskelu tuottaa samalla kertaa kaksoiskelpoisuuden. Tervetuloa juhlimaan 50-vuoden iän saavuttanutta laitosta. Minkälainen on hyvä opettaja, mitä hyvän opettajan tulee osata sekä mitä ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä hänellä tulisi olla? Näitä kysymyksiä on pohdittu niin kauan kuin opettajia on koulutettu. Keskustelun pohjalta on eri aikoina laadittu kuvauksia tavoitteista, sisällöistä ja näkökulmista, joiden viitoittamana hyvää opettajankoulutusta on pyritty määrittämään. Käsityksiin hyvästä opettajasta ja koulutuksesta on myös aina vaikuttanut valtiovalta poliittisen sääntelyn ja päätöksenteon kautta. Opettajuus on aina ollut hyvin yhteiskunnallinen asia. Opettajankoulutusta on mietitty komiteoissa ja toimikunnissa. Siitä on laadittu asetuksia ja kirjoitettu lukuisia työryhmien raportteja. 1

2 Yliopistoissa annettavaa opettajankoulutusta on myös arvioitu aika ajoin varsin kriittisesti. Tutkijoiden ja opettajankouluttajien eri aikoina käymä keskustelu näyttää kuitenkin toistavan itseään. Se ei ole tuottanut selkeää kuvaa taitavasta opettamisesta tai hyvästä opettajasta perustaksi kehittyvälle opettajankoulutukselle. Keskustelu näyttää edelleenkin tukeutuvan pitkälti arkikokemusten kautta rakentuneisiin uskomuksiin, joita meillä jokaisella on taitavuudesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Voidaan väittää, että jäsentymätön kuvamme hyvästä opettajasta ja opettajuudesta on pitkälti seurausta siitä, että opettajuuden tutkijoiden soveltamat menetelmät eivät sovellu taitavan käyttäytymisen tutkimikseen. Kasvatustieteilijöiden piirissä on edelleenkin kovin vähän niitä, jotka ovat kiinnostuneita opettajan tilannekohtaisesta ongelmanratkaisusta tai päätöksenteosta, kontekstisidonnaisesta ajattelusta sekä kehittymiseen yhteydessä olevista tekijöistä - toisin kuin on laita esim. lääketieteessä. Lääketieteen piirissä on pitkään etsitty vastauksia kysymykseen, miten taitava lääkäri ajattelee ja toimii tehdessään osuvia diagnooseja. Tämä selittää nähdäkseni myös sitä, miksi lääkärikoulutus on ollut eturintamassa kehittämässä korkeakoulupedagogiikkaa kohti ongelmakeskeistä tai tapausperustaista oppimista. Tähän rintamaan kutsutaan juuri nyt myös kasvatustieteilijöitä ja opettajankouluttajia. David Berliner Arizonan valtionyliopistosta on piirtänyt vakuuttavalla tavalla uudenlaista kuvaa taitavasta opettajasta vuonna 2001 julkaistussa artikkelissaan. 2

3 Käytyään lävitse monia viimeaikaisia opettajaeksperttiyteen liittyneitä tutkimuksia hän päätyy, toisin kuin aiemmin on voitu tehdä, yleistykseen, jonka mukaan taitavien opettajien toiminta perustuu muutamiiin eri tiedonalueiden eksperteille ominaisiin ja heidän käyttäytymistään selittäviin tekijöihin. Näitä ovat mm. Osaamisen kapea-alaisuus ja kontekstisidonnaisuus Toimintojen automatisoituneisuus Opportunistisuus ja joustavuus toiminnassa Herkkyys tehtävän ja sosiaalisten tilanteiden vaatimusten havaitsemisessa Ongelmien ja tilanteiden representointi niiden ratkaisua edistävällä tavalla Nopeus ja tarkkuus rakenteen ja säännönmukaisuuksien tunnistamisessa Omien kokemusten (tapausten) hyväksikäyttö tilanteessa Hitaus mutta samanaikainen virheettömyys ongelmanratkaisussa. Miten sitten taitavaksi opettajaksi kehitytään? Ovatko peruskoulumme oppilaiden erinomaiset tulokset kansainvälisissä vertailututkimuksissa (vrt. PISA) seurauksia opettajiemme taitavasta käyttäytymisestä ja demonstroivat samalla nykyisen opettajankoulutuksemme erinomaisuutta. Tuottaako nykyinen yliopistoissa toteuttava opettajankoulutus näitä eksperttiopettajia? Käsitykseni mukaan näin on, mutta se ei ole koko totuus. Berliner tuo tutkimuksessaan voimakkaasti esille opettajaeksperttiyden kehittymiseen vahvasti yhteydessä olevan tekijän oppimisen ja opettajan työn kontekstin. Konteksti voi sekä estää että tukea tehokkaasti taitavaksi opettajaksi kehittymistä. Taitavan opettajan kehittymiseksi ei ole ollenkaan samantekevää 3

4 minkälaisessa ympäristössä opettajaksi opiskelu tapahtuu tai opettaja työtään tekee. Taitavuuteen liittyvien ajattelu- ja toimintamallien kehittymiseen tarvitaan halua ja vapautta ajatella, kokeilla sekä tutkia. Tämä ei voi toteutua riittävässä määrin tarkasti opettajan työtä ohjaavien valtakunnallisten opetussuunnitelmien kehyksessä. Voidaan väittää, että opettajat (mm. peruskoulun luokanopettajat) ovat voineet nykyisten joustavien opetussuunnitelmien aikana (kiitos siitä valtiovallalle) hyödyntää tehokkaasti oman koulutuksen aikana kehittyneitä taitoja sekä olemassaolevaa liikkumavaraa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Oman tärkeän perustan asiassa muodostaa myös koulutuksen tieteellisyys. Käsitykseni mukaan monimutkaistuvassa maailmassa tieteelliseen tutkimukseen ja toimintaan perustuva koulutus yhdistyneenä edellämainittuun liikkumavaraan oman opetuksen toteuttamisessa ovat välttämättömiä edellytyksiä taitavaksi opettajaksi kehittymiselle. Mutta mikä on se tämän ajan ja näköpiirissä olevan tulevaisuuden konteksti, johon opiskelua tulisi ankkuroida ja joka tukee taitavaksi opettajaksi kehittymistä. Tätä kontekstia ja sen haastamia uudenlaisia taitoja on mielestäni osuvasti hahmoteltu opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisussa viime vuodelta. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaasiakirjassa opettajan työn kontekstia kuvataan seuraavasti: (...) Opettajuus on muutosten kohtaamista, sen kanssa elämistä ja siihen vaikuttamista. Muutokset oppijoissa, heidän elinympäristössään ja koko yhteiskunnassa edellyttävät opettajalta herkkyyttä ja valmiutta ennakoida tulevaisuutta oppijoiden 4

5 kannalta. Tulevaisuuden oppilaitokselle on tunnusomaista avoimuus yhteiskuntaan. Opettajan tärkein taito on pystyä yhdessä työyhteisönsä kanssa jäsentämään ympäristön muutoksia ja määrittämään, mitkä niistä ovat opetustyön kehittämisen kannalta keskeisiä.(...) ja hieman myöhemmin (...) Opettaja vaikuttaa siihen, millainen arvomaailma oppijoille välittyy ja miten demokratiaan kasvattaminen toteutuu oppilaitoksen työssä. Tämä edellyttää pohjakseen vahvaa kasvatusja tulevaisuusnäkemystä. Sen perusta luodaan opettajankoulutuksessa. (...) Tiivistäen: tulevaisuuden opettajalta odotetaan refleksiivisyyttä suhteeessa yhteiskuntaan, ennakoivaa asennetta tulevaisuuteen ja osallistumista sen rakentamiseen samoin kuin eksperttikäyttäytymistä selittäviä ajattelu- ja toimintamalleja, jotka auttavat eteentulevien monimutkaisten ongelmien hahmottamisessa ja ratkaisussa. Toivotan teidät kaikki täällä olevat tervetulleiksi juhlimaan tätä laitoksemme 50-vuotispäivää. Erityisesti on ilo nähdä joukossanne Savonlinnan opettajaksi opiskelun 50 vuotta sitten aloittaneita senioriopettajia. Te määrititte paikan, Savonlinnan, me muut olemme sitten ottaneet suuntaa hyvien opettajien kouluttamiseksi Suomen koululaitoksen palvelukseen. Mukanaolonne tässä juhlassa ansaitsee erityisen arvostuksen. Savonlinnassa Jorma Enkenberg 5