Kuva 6. Kaivojen sijainnit, vedenkorkeudet sekä pohjaveden virtaussuunnat.

Transkriptio

1 26 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 6. Kaivojen sijainnit, vedenkorkeudet sekä pohjaveden virtaussuunnat. 6.5 Kalliopohjavesi Hydrologisesti kallioperämme on lähes vettä läpäisemätöntä. Ruhjeiden ja rakoilleen kallioperän kohdalla vesi voi varastoitua kallioperään. Kalliopohjavesissä on pieni veden varastotilavuus, pieni syvyysulottuvuus ja pienialainen ja lyhytkestoinen hydrologinen kierto. Kallioperän rikkonaisuus vaikuttaa siten ratkaisevasti pohjaveden määrään. Rikkonaisuus on usein suurinta kallion pintaosissa. Rikkonaisuus riippuu kuitenkin enemmän kivilajin rakoiluominaisuuksista. Kallioperän rikkonaisen pintaosan pohjavesi on laadultaan usein samankaltaista kuin sen päällä olevien maaperäkerrostumien pohjavesi. Syvemmällä oleva kalliopohjavesi on sitä vastoin pitkän viipymän vettä, jossa veteen liuenneiden ionien määrä on suuri. Kallioperän kivilajin vaikutus veteen liuenneiden aineiden määrään on huomattava. Liuskeiden ja emäksisten kivilajien pohjavedessä on enemmän liuenneita aineita kuin happamien kivilajien alueilla. Kalliopohjavesi on emäksisempää kuin saman alueen maaperän pohjavesi ja pintaosia lukuun ottamatta vähähappista tai hapetonta. Kallioperä alueella on pääosin suuntautumatonta hapanta magmaattista syväkiveä graniittia (pyterliitti). Syväkivissä hydraulinen johtavuus on pieni. Kallioperän oletetaan olevan vähäruhjeista ja valtaosin tiivistä eikä kallioperässä täten arvioida olevan merkittäviä pohjavesivarantoja. Syväkivien rakoilu on yleensä vaakarakoilua. Rajavuoren alueella ei ole suoritettu ruhjekartoitusta. Palin Granit Oy:n louhoksella vallitsevina rakoilusuuntina ovat luode-kaakko ja lounais-koillinen suuntaiset pystyraot. Palin Granit Oy:n louhoksella pinnansuuntainen rakoilu on 10º-20º kallellaan etelään. Sama kaltevuussuunta on todettavissa myös Suomen Kiviteollisuus Oy:n louhoksella (Geologian tutkimuskeskus, 1998).

2 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus 27 Rajavuoren lähialueen kaivokartoituksen (FCG IP-Tekniikka Oy, kaivokartoitus, lokakuu 2007) yhteydessä mitattiin kaivojen pohjavedenpinta neljästä porakaivosta (4 kpl). Alueella on myös porakaivoja, joita ei esteiden vuoksi päästy mittaamaan. Alueen läheisyydessä olevista porakaivoista mitattujen kalliopohjavesien pinnanmittaushavaintojen perusteella kalliopohjaveden virtaussuunta louhoksen kaakkoispuolella on koilliseen. Louhoksen lounaispuolella paikallinen virtaussuunta on länsi-lounaaseen. Kalliopohjaveden virtaussuunta on esitetty kuvassa Luonnonolot ja luonnoltaan arvokkaat kohteet Luontoselvityksen menetelmät ja lähtöaineisto Ympäristövaikutusten arviointia varten hankittiin Kotkan kaupungilta ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta tiedot suunnittelualueella ja sen läheisyydessä olevista luonnonsuojelualueista, suojelluista luontotyypeistä, luonnonsuojeluohjelmista ja Natura verkostoon kuuluvista alueista sekä uhanalaisista ja harvinaisista eliölajeista. Luontoselvitys kohdennettiin suunnittelualueelle ja sen lähiympäristöön noin metrin vyöhykkeelle. Selvitysalueelle (kuva 7) tehtiin kaksi maastokäyntiä. Ensimmäinen maastokäynti tehtiin toukokuun lopulla Tällöin tehtiin liito-oravaselvitys ja arvioitiin elinympäristöjen perusteella muiden luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien esiintymisen todennäköisyyttä. Liito-oravaselvitys tehtiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -oppaan (Suomen ympäristö 742) mukaisesti. Kesäkuussa 2007 inventoitiin kasvillisuutta, luontotyyppejä sekä etsittiin mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Näitä kohteita ovat mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suo jellut luonto tyypit, metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15 a ja 17 a :n tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat luontokohteet. Rajavuoren alueella on useita vuosia otettu kiviaineksia, joten mm. melu on vaikuttanut lähialueen linnuston koostumukseen. Ottotoiminnan vaikutusalueelta ei ole tiedossa linnustoltaan arvokkaita alueita. Tämän vuoksi varsinaista linnustoselvitystä ei tehty Suunnittelualueen ja sen lähialueen luonnonolot ja luonnoltaan arvokkaat kohteet Rudus Oy:n hallinnassa olevan maa-ainesten ottoalueen pinta-ala on 24 ha. Maa-ainesten ottoalue on pääosin käytössä tai sitä ollaan valmistelemassa maa-ainesten ottamiseen. Suunnittelualue rajautuu lännessä maantiehen, jonka länsipuolella on kiviainesten ottamisalueita. Luoteessa, pohjoisessa, idässä ja kaakossa suunnittelualue rajautuu metsä- ja kallioalueisiin. Suunnittelualueen eteläpuolella on asfalttiasema ja louheen murskaus- ja varastointialue.

3 28 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 7: Luontoselvityksen osa-alueet. Maa-ainesten ottoalue = musta viiva, osa-alueen raja = musta katkoviiva. Suunnittelualue 1. Suunnittelualueen länsireuna Ottamisalueen ja tien välinen metsä on pääosin kuivahkon kankaan ja tien lähellä tuoreen kankaan nuorta männikköä. Sekapuina kasvaa nuorta koivua, kuusta ja hieman haapaa ja raitaa. Kasvillisuus on tiheän puuston vuoksi paikoin niukkaa ja tavanomaista, mm. mustikkaa, metsälauhaa, sananjalkaa, kultapiiskua ja kanervaa. Kalliopaljastumat ovat pienialaisia. Kalliokasvillisuudessa on metsälauhaa, ahosuolaheinää, kanervaa, sianpuolukkaa ja melko runsaasti kalliohatikkaa. Katajaa ja pihlajaa kasvaa melko runsaasti. Louhoksen reunalla on kaivettu kuoppa, josta valuu vesiä rinteeseen. Valuvesialueella on muuta kasvillisuutta rehevämpää ja siinä kasvaa mm. leskenlehteä, jokapaikansaraa, poimuhierakkaa ja maitohorsmaa. 2. Suunnittelualueen luoteisosa on raivattu ja sen louhinta on aloitettu. 3. Suunnittelualueen itäpuolella on kallioalue, joka ei vielä kesällä 2007 ollut louhintakäy-

4 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus 29 tössä. Kallion kasvillisuus on sammal- ja jäkälävaltaista. Avokalliolla kasvaa paikoin kalliohatikkaa, metsälauhaa ja ahosuolaheinää. Avokalliota reunustaa nuori varttuva männikkö, jossa on kuivahkon ja tuoreen kankaan kasvillisuutta. Puustoa on hoidettu ja kasvillisuus on tavanomaista. Osa-alueen eteläosassa on pienialainen suo. Suon reunoilla on vanhoja ojia ja suolta on aikanaan otettu turvetta. Suon reunat ovat turvekangasta rämemuuttumia. Suon keskiosissa on pienialaisia allikoita sekä kulju- ja saranevaa, joissa kasvaa mm. pohjanlummetta ja avosoille tyypillisiä kasveja, kuten pullo- ja mutasaraa, leväkköä, raatetta, suokukkaa, luhta- ja tupasvillaa sekä pyöreälehtikihokkia. Suon lounaispuolella on pienialainen ja jyrkkäpiirteinen kaakko-luodesuuntainen kallio. Kallion lakiosassa on sammal- ja jäkälävaltainen kasvillisuus. Kalliolla kasvaa vanhoja mäntyjä. Lisäksi kalliolla kasvaa hieman kalliohatikkaa ja kallioimarretta. Kallioalueen kaakkoisosa ei kuulu suunnittelualueeseen. Kallioita reunustava metsä on kuivahkon ja tuoreen kankaan varttuvaa männikköä. Osaalueen eteläosan kallionjyrkänteen alla kasvaa nuorta haapaa, muutoin lehtipuustoa on niukasti. Suunnittelualueen lähiympäristö Suunnittelualueen länsipuolella on laajat kivilouhimoalueet ja eteläpuolella asfalttiasema ja louheen murskaus- ja varastointialue. Seuraavassa kuvataan suunnittelualuetta reunustavat (noin 100 metrin vyöhyke) metsäalueet. 4. Pienialainen louhos Ottamisalueen ja tien välissä on pienialainen vanha kivilouhos, jossa on kalliosta lohkottuja kiviä. Alueelle on noussut nuorta lehtipuustoa ja pensaikkoa sekä männyntaimea. Kasvillisuudessa on tavanomaista joutomaiden lajistoa. 5. Suunnittelualueen luoteis- ja pohjoispuoliset alueet Suunnittelualueen luoteispuolella olevan kallion yläosassa on pieniä kalliopaljastumia, joissa kasvaa sammalten ja jäkälien lisäksi kalliohatikkaa ja ahosuolaheinää. Länteen ja pohjoiseen sekä itään laskevien rinteiden metsät ovat kuivahkon ja tuoreen kankaan nuoria varttuvia männiköitä. Sekapuina kasvaa hieman kuusta ja koivua. Puustoa on harvennettu. Kasvillisuus on tavanomaista, mm. mustikkaa, puolukkaa, kangasmaitikkaa, metsälauhaa, kanervaa sekä edellisiä lajeja niukemmin mm. nuokkutalvikkia, sananjalkaa, vanamoa, kultapiiskua, riidenliekoa, kieloa, oravanmarjaa ja metsätähteä. Pohjoisrinteessä on laajahko alue, jossa on isoja siirtolohkareita. Lohkareiden välissä kasvaa nuorta haapaa ja koivua. Osa-alueella on ojitettu suo, jossa kasvaa nuorta metsää taimikkoa. Alueen vesakkoa on raivattu. Aiemmissa hakkuissa on jätetty muutama vanha mänty. Suo on nykyisin turvekangasta rämemuuttumaa, jossa kasvaa mm. suopursua, puolukkaa, tupasvillaa ja kanervaa. 6. Suunnittelualueen itäpuoliset alueet Suunnittelualueen koillispuolelle, ojitetulle suolle on läjitetty maata. Läjitysaluetta reunustaa nuori mäntyvaltainen metsä. Suunnittelualueen itäpuolella olevat metsät ovat pääosin nuoria varttuvia kuivahkon ja tuoreen kankaan männiköitä. Sekapuina kasvaa koivua ja

5 30 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus kuusta. Ojien varsilla on muutamin paikoin haapaa ja raitaa. Kallioiden kasvillisuus on samankaltaista kuin osa-alueella 5. Osa-alueella on kapeita, etelä-pohjoissuuntaisia soita, jotka on ojitettu ja ne ovat pääosin turvekankaita. Muutamin paikoin on säilynyt suokasvillisuutta mm. isokarpaloa, jouhivihvilää, maariankämmekkää ja suokukkaa. 7. Asfalttiasema-alue Kiviainesten ottoalueen eteläpuolinen alue on kokonaan asfalttiaseman käytössä. Luonnoltaan arvokkaat alueet Suunnittelualueelta tai sen läheisyydestä ei ole löydetty luonnoltaan arvokkaita kohteita tai suojeltavien lajien esiintymiä. Lähin Natura verkostoon kuuluva kohde on Heinlahti, joka sijaitsee noin 1,8 km suunnittelualueen lounaispuolella. Pyhtään Heinlahti on pienehkö merenlahti, joka on yhteydessä kapean salmen kautta Suomenlahteen. Heinlahden Natura alueen (FI416006) pinta-ala on noin 196 ha. Heinlahti on lintudirektiivin mukainen SPA-alue. Heinlahden Natura -alueesta on perustettu luonnonsuojelualue Natura tietolomakkeella on mainittu kaksi luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä: Laajat matalat lahdet (90 %) ja Itämeren boreaaliset rantaniityt (10 %), joka on myös priorisoitu luontotyyppi. Tietolomakkeella on mainittu 15 luontodirektiivin liitteen I lintulajia ja 37 lintudirektiivin liitteessä I mainitsematonta lintulajia. Lisäksi tietolomakkeella on muuta lajistoa kohdassa mainittu merisara. 6.7 Maisema Rajavuoren seutu on nykyisin louhintatoiminnan voimakkaasti muovaamaa mäkimaisemaa. Alueella on useita louhoksia, asfalttiasema ja tarvekiven murskausalue, joiden ulkopuolisilla alueilla on pääosin kangasmetsää ja kallioalueita. Rajavuoren itäpuolella on myös pienehköjä suoalueita. Alueen luonnonoloja on käsitelty kappaleessa 6.6. Ympäröivän puuston vuoksi Rajavuoren louhinta-alueelle ei tällä hetkellä avaudu avoimia maisemanäkymiä lukuun ottamatta sitä Heinsuolle menevän tien osuutta, jolta kulku louhinta-alueelle tapahtuu. Luonnollinen maanpinta Rajavuoren alueella vaihtelee noin välillä m mpy. Louhinta-alueen pohjoispuolella on lakikorkeudeltaan yli +40 m mpy mäki. Heinsuon suljetun kaatopaikan lakikorkeus on +35 m mpy ja sen pohjoispuolella sijaitsee tasolla +45 m mpy oleva kallioinen lakialue. Louhinta-alue ei sijaitse valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaalla maisema-alueella tai sellaisen lähellä. 6.8 Kulttuuriperintökohteet Louhintalueella tai sen lähiympäristössä ei ole arkeologisia kulttuuriperintökohteita (Museoviraston lausunto ). Kymenlaakson Maakuntamuseon (lausunto ) mukaan